Read Ebook: Risti ja noitarumpu: Olaus Sirman tarina by J Rventaus Arvi

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1309 lines and 31453 words, and 27 pages

mets?iselle niemekkeelle oli Pierra P?ivi? pystytt?nyt kotansa. Niemeke oli noin virstan levyinen ja yhtyi yhdelt? puolen laajaan, matalaa m?nty? kasvavaan maahan, joka v?hitellen yleni pohjoista kohden. Paikalla oli runsaasti j?k?l??, sill? kota oli jo useamman viikon sijainnut samassa paikassa, ja viel?k??n ei paimenen tarvinnut kovin kauas eloaan ajaa kodan kuuluvilta. Jos n?lk?inen hukka vaaniskeli l?heisyydess?, oli hyv? ajaa poro-elo kodan ymp?rille mets?niemekkeeseen, jossa j?k?l?? riitti yllinkyllin, ja jossa oli parempi laumaa vartioida kuin laajemmalla yl?nk?maalla. Kodan vieress? oli pienoinen kaarre, j??nyt siihen joltakin lappalaisperheelt?, joka joskus oli paikalla asustanut. Sen ja kodan v?lill? oli P?ivi?n aitta, er??nlaatuinen paalujen p??lle rakennettu lava, jossa lihoja ja muita ruokatarpeita s?ilytettiin.

Kota oli mustunut savusta. Siell? t??ll? oli sein?ss? reiki?, joko kipunoiden polttamia tahi muuten, vahingossa survaistuja. Sen alaosan ymp?rille oli levitetty paksuja raanuja est?m??n tuulta liian tuttavallisesti sis?lle tunkeutumasta.

Kodassa paloi iloinen tuli, valaisten joka sopukan tuosta ahtaasta asunnosta. Se v?lk?hteli pitkin kuivamaan ripustettuja peskej? ja kimalteli vastarasvatuissa hihnoissa, jotka somissa rykelmiss? riippuivat kodan sein?ll?. Kaaripuiden v?liss? olevasta poikkipuusta riippui vitjakoukussa pata, jossa kiehui poronlihakeitto. Tuon tuostakin valaisi ylemm?s pyrkiv? tulenlieska sen poreilevaa pintaa ja heitti siihen kypenen nuotiosta. Vanha ryppykasvoinen vaimo h?mmenteli kiehuvaa keitosta.

Per?ll?, oviaukon vasemmalla puolen, makasi-porontaljalla kalpea nainen. H?nen silm?ns? olivat painuneet syv?lle p??h?n, ja katse oli v?synyt ja arka. Se oli P?ivi?n vaimo Pirita. N?ki selv??n, ett? h?nt? vaivasi salainen, ep?m??r?inen pelko, niinkuin tavallisesti ihmist?, joka ei tied?, kuinka vaarallista h?nen tautinsa on. Siit? alkaen kuin h?n oli kirkolta palannut, oli h?n ollut heikkona ja voimatonna. Toisinaan h?n oli yritellyt jalkeillekin, mutta heti oli ruvennut syd?nt? niin oudosti kouristamaan. Maailma oli mustunut silmiss?, ja jollei h?n heti olisi laskeutunut pitk?lleen, olisi h?n siihen jalansijaan kaatunut. Pari kertaa oli niin k?ynytkin. Ensimm?isell? kerralla h?n oli lys?ht?nyt kodan nurkkaan, josta viel? omin voimin p??si vuoteelleen. Mutta toisella kertaa oli k?ynyt pahemmin. H?n oli ollut ulkona lunta ottamassa pataan, ja silloin oli tuo outo kohtaus saavuttanut h?net. H?n oli suistunut kinokseen ja maannut siin? hampaitaan kiristellen ja k?det nyrkkiin puserrettuina tiesi kuinka kauan. Siit? oli Pierra poroista tullessaan kantanut h?net kotaan ja laittanut maata. Ja siin? h?n oli makaillut kohta parisen viikkoa.

Piritaa peloitti kovasti. Varsinkin nyt, kun Pierra oli tuonut Jounin muassaan. H?n katsahti tuontuostakin vastakkaiselle puolen kotaa, miss? Jouni loikoili puoleksi istuallaan. Ryhtyisiv?tk?h?n taas h?nt? taikomaan?

H?nt? v?risytti. H?n ei saattanut kest?? noitarummun salaper?ist? ??nt?. Ennen h?n oli sit? kyll? kuullut useinkin. Olihan Jouni niin monesti heill? ollut ja arponut yhdess? Pierran kanssa. Mutta sen j?lkeen kuin h?n ensimm?isen kerran oli tuntenut pahoinvointia ja yritt?nyt kaatua, oli heid?n ty?ns? tuntunut h?nest? per?ti kammottavalta. Siit? oli jo yli puoli vuotta. Mutta viimeisen kirkkomatkansa j?lkeen oli h?nen kammonsa kasvanut yh? suuremmaksi.

Sein?n vierell? olevasta komsiosta kuului kirin??. Pirita kohottautui istualleen ja otti komsion syliins?. Siin? oli h?nen nuorimpansa, vuoden vanha poika. Lapsi ??nn?hteli kimakasti, ja h?n rupesi sit? imett?m??n.

Vanhin tyt?r Inka istui vuoteen jalkop??ss?, kirjaillen peskinkaulusta. H?n oli noin parinkymmenen ik?inen, py?re?poskinen impi, uinaileva katse tummissa silmiss??n. H?n oli suuresti kiintynyt ty?h?ns?. Neula lensi sukkelaan, ja kerros kerrokselta liittyi koristenauha korkeaan kauluriin. Kun h?n pujotti uutta rihmaa neulansilm??n, tuli n?kyviin vasemman k?den nimett?m?ss? oleva monihelyinen hopeasormus, joka v?lkehtien kimalteli tulen loisteessa. Se oli Aslak Omman antama, jonka kihlattu Inka nyt oli, ja peskin, jota h?n neuloi, oli tarkoitus valmistua sulhaselle kev?ttalvista markkinamatkaa varten. Toinen tyt?r, arviolta kuuden vuotias, leikitteli koiran kanssa oven suussa, nykien sit? karvaisesta turkista hallin hiljaa muristessa.

Pierra istui Jounin jalkop??ss? imeskellen lyhytvartista nys??ns?. H?n mietti, miten ruveta parannuspuuhiin, kun Pirita taas n?ytti niin v?syneelt? ja pelokkaalta. Mutta t?ytyi koettaa, kun kerran Jouni oli saapuvilla. Pit?isi saada selville, mist? oli paha eukkoon tullut, ja sit? ei tiennyt muu kuin kannus. Sitten voisi ruveta tautia parantamaan, kun oli kerran sen synty tiedossa.

-- Niila, nouda kannukseni aitasta, virkkoi h?n ovi loukossa kyyr?tt?v?lle rengilleen. -- Mutta katso, ettet kuljeta porotien yli, joka vie eloon. Muuten perii paha koko lauman.

Renki nousi hitaasti ja k?mpi ulos. Pirita katsahti s?ik?htyneen? miest??n.

-- Voi, Pierra, ?l?, ?l? rupea, rukoili h?n. -- Minusta se on niin kamalaa... En kest? kuulla sen ??nt?.

-- ?l? nyt joutavia, eukko! torui Pierra. -- Annetaan Jounin katsoa, mist? on tautisi tullut. Jos olet papin lumoissa, et ikin? parane, ennen kuin selville saamme. Sitten voimme ryhty? sinua parantamaan.

-- Mit?s suotta aikoja ?iti? vaivaamaan, kun h?n ei kerran halua olla miss??n tekemisiss? rummun kanssa, huomautti Inka nuhtelevasti keskeytt?en neulomisensa. -- Ja siin? on ?iti aivan oikeassa, sill? mit?s sellainen joutava kapine sitten tiet??? Ei kerrassaan mit??n!

-- Joutava kapine? Niink? luulet, Inka? Katsommeko onneasi, sill? sen rumpu ainakin tiet??? virkkoi Jouni myh?illen.

-- ?l? vaivaudu, en usko tietojasi! vastasi Inka n?rk?styneen?. -- Ihmettelen vain, ett? sin?, nuori mies, olet mokomaan virkaan herennyt, joka olisi paremmin omiaan vanhalle ik?loppu ukolle. Ett? viitsitkin tuollaista laiskan tointa pit??!

-- Kuulehan, Pierra, papin oppi it??, virkkoi Jouni koettaen tekeyty? v?linpit?m?tt?m?ksi, vaikka Ingan puhe oli pahasti loukannut h?nen itserakkauttaan.

-- Se on Inka aina ollut kummempi kuin muut, vastasi Pierra kopistaen tuhat piipustaan. -- Mutta luulen, ett? kun h?n Aslakin kotaan joutuu ja joku aika kuluu, haluaa h?nkin viel? Sarakkaa avukseen kutsua.

Inka punastui. H?n heitti neulomuksensa ja katsoi paheksuen is??ns?.

-- En tahdo olla miss??n tekemisiss? Sarakan kanssa, puhui h?n silmiss? itsepintainen kiilto. -- Kun olin herr' Vuolevin koulussa, sain kuulla, ett? kaikki sellainen on vain pakanallista taikauskoa, jonka Jumala ankarasti rankaisee ei ainoastaan vanhemmille, vaan viel?p? lapsillekin. Ei, min? en v?lit? Sarakasta enk? muista olemattomista jumalista... Ja jos kerran Jumala lahjoittaa meille Aslakin kanssa lapsen, niin h?nelle ei ruveta mit??n vanhoja hullutuksia tekem??n, vaan pit?? h?n yksinkertaisesti papin antaman nimen.

-- Mutta jos eiv?t kuolleet anna rauhaa, ennen kuin saavat kaiman? uhitteli Jouni.

-- Antavat kyll?! Joka kerran kastetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen, sille eiv?t manalaiset mit??n mahda.

Jounin huulilla py?ri ter?v? vastaus, mutta samassa ty?nsi renki rummun kodan per?ss? olevasta pienest? oviaukosta sis??n ja vastaus j?i antamatta. H?n otti rummun ja l?mmitti tulen hohteessa sen kuvitettua kalvoa, joka kylm?ss? oli venynyt ja k?ynyt v?h?n veltoksi. Napautellen sit? sormenp??ll? h?n koetteli, milloin se rupeaisi antamaan oikean ??nen. Salaper?inen katse silmiss? h?n kuunteli tarkkaan... Nyt kumisi rumpu kimmoisena. Jouni asetti sen polviensa v?liin, heitti hopeasormuksen kalvolle ja rupesi kaksihaaraisella vasaralla t?risytt?m??n kalvoa, ensi alussa hiljaa, mutta v?hitellen yh? enenev?ll? vauhdilla, samalla joikuen matalaa s?velt?, johon toiset kodassa olijat v?hitellen yhtyiv?t, paitsi Inka ja Pirita.

Sormus hyppeli edestakaisin t?r?j?v?ll? kalvolla. Se kiersi ensin rummun alasyrj??n, kulkien oravan ja poron kautta, mutta ei asettunut siihen osaan, vaan hyppelehti ja kieriskeli rummun yl?reunaan ja rupesi hiljalleen l?hestym??n Kristuksen kuvaa. Ei asettunut siihenk??n, vaan kieppui j?lleen alaosaan rumpua ja rupesi nyt verkkaan mutta varmasti l?hestym??n apostolia. Muutaman kerran se kiersi p??n ymp?ri, mutta hypp?si lopuksi apostolin rinnalle, johon pys?htyi nopeassa tahdissa t?risten.

Kodassa olijat olivat j?nnityksell? seuranneet sormuksen kulkua. Ainoa, joka ei n?ytt?nyt toimituksesta v?litt?v?n, oli Inka. H?n neuloi vain ja katsahti tuontuostakin osaaottavasti ?itiins?.

Jounin katse ter?styi ja sai tuijottavan ilmeen. Huulet pusertuivat tiukasti yhteen ja ep?selv?sti h?n mutisi joikunsa lomasta:

-- Pappi... pappi...

Pirita oli alussa heitt?ytynyt pitk?lleen ja painanut k?tens? korvia vasten, mutta kuta kiihke?mm?ksi rummun ??ni yltyi, sit? vaikeammaksi k?vi h?nen olonsa. H?n rupesi ??nn?htelem??n ja vaikeroimaan. Syd?nalaa ellosti niin oudosti taas ja silmiss? lenteli punaisia viiruja. Ruumista rupesi puistattamaan ja kylm? hiki kihosi otsalle. H?n ei saattanut olla pitk?ll??nk??n, vaan kohousi istumaan.

-- ?lk??, ?lk??! vaikeroi h?n v??nnellen k?si??n.

-- Heitt?k?? pois! Kuule, Pierra, kiell?, kiell?! ?l? anna Jounin, kuule!... Minua py?rrytt??... voi!... voi!

Mutta Pierra ei v?litt?nyt Piritan vaikeroimisesta. H?n piti vain silm?ll? rumpua, jonka ??ni oli k?ynyt yh? kiihke?mm?ksi. Jounin otsalta valui hiki, ja silm?t hehkuivat kamalasti. Joiun s?vel kohosi vihlovaksi, korvia huumaavaksi ulvonnaksi, joka rupesi vaikuttamaan Jouniin yh? kiihoittavammin. Leukapielet nykiv?t ja silm?t py?riv?t kamalasti p??ss?.

-- Puhu kannus, pyh? kannus, muistele arpa mulle, naa-naa, voiaa- naa... mist? r??hk? vaimorukan panennainen, painajainen, naa-naa, voiaa-naa..., paniko papin paha silm?, mustan miehen myrkkykatse?...

kaikui joiku yh? kovemmasti, ja Pierra ja vanha muori kertasivat hartaasti:

-- naa-naa, voiaa-naa...

Sormus oli sill? v?lin tehnyt muutamia pikku kiertoja my?t?p?iv??n, mutta nyt se hyppi j?lleen apostolin rinnalla, siirtym?tt? sivulle.

Kukaan ei v?litt?nyt mit??n siit?, ett? koirat yht'?kki? sy?ks?htiv?t ulos ja rupesivat vimmatusti haukkumaan.

Salaper?inen toimitus oli kahlehtinut jokaisen paikoilleen eik? kell??n ollut rohkeutta l?hte? katsomaan, mit? koirain vihainen luskutus merkitsi. Tiesi vaikka olisi Manalan v?ki ker??ntynyt kodan ymp?rille rummun ??nen houkuttelemana. Inkakin oli kyyristynyt oviloukkoon ja peitt?nyt k?sill??n silm?ns?. Jounikin vavahti ja keskeytti hetkiseksi ly?ntins?, mutta alkoi j?lleen entist? kiivaammin. Ei saanut keskeytt?? arpomista, niin oli Staalo-Oula neuvonut. Muuten ei arpa seuraavalla kerralla ruvennut puhumaan oikein. Siksi t?risytti h?n vasaraa yh? tulisemmin. Sormus hyppi kiihke?ss? tahdissa, nyt apostolin p??n kohdalla.

-- Pappi, pappi! huudahti Jouni kumealla ??nell? tuijottaen sormukseen.

-- Kirottu paholaisen siki?! kuului samassa raivoisa karjahdus ovelta.

-- Herra Jeesus! Pappi... pappi! parahti Pirita ja kaatui rentonaan taaksep?in.

Sirma oli hyp?nnyt Jounin luo ja temmannut h?nen k?dest??n rummun. Yhdell? ly?nnill? h?n iski sen murskaksi arinakiveen. Huulet vapisten ja silm?t salamoiden h?n k??ntyi Jounia vastaan ja tyrkk?si t?t? rintaan niin, ett? mies tuupertui kodan nurkkaan.

-- Kirous ja kuolema p??llesi, saastainen, musta velho! ?rjyi h?n. -- Vasta p??sit esivallan k?sist? ja nyt olet uudelleen perkeleellist? ammattiasi harjoittamassa! Sitokaa h?net kiinni, miehet! Etk? kuule, Pierra, sido kiinni tuo viheli?inen noita!

Kaikki olivat kuin ukkosen ly?mi?. Vanha muori siunaili, ja Niila-renki jupisi jotakin itsekseen. Inka oli kirkaisten rient?nyt ulos. Pierra selvisi ensimm?isen? h?mm?styksest??n.

-- Mit? tekemist? on papilla t??ll?? s?hisi h?n silm?t verest?en. -- Ulos minun kodastani, b?rgalak!... Ulos! Muutoin...! H?n sieppasi nuotiosta palavan kek?leen ja yritti sill? ly?d? Sirmaa, mutta t?m? eh?tti ennen, tempaisi kek?leen h?nen k?dest??n ja sinkautti sen toiselle puolen kotaa. Se lensi Piritan viereen, joka ?kki? parkaisi vihlovasti.

Sirma hyp?hti h?nen luokseen, sieppasi savuavan kek?leen ja heitti sen takaisin nuotioon.

-- Sattuiko pahoin, Pirita? kys?isi h?n unohtaen ?skeisen raivonsa.

Mutta vaimo ei vastannut, vaan makasi silm?t kauhusta j?hmettynein?, hampaitaan kiristellen ja tuskallisesti v??nnellen ruumistaan.

Sirma k??ntyi Pierran puoleen ja kehoitti t?t? vaimoaan auttamaan. Samassa h?n huomasi, ett? Jouni oli h?vinnyt.

-- Mihin Jouni katosi? karjaisi h?n rengille. -- Sukkelaan suksille ja l?hde per??n! H?n ei saa p??st? pakoon!

-- Ei sit? pime?ss? saavuta, murisi renki. -- Sill? oli poro rahkeissa ulkona... On arvatenkin jo hyv?n matkan p??ss?.

-- Herja, miksi et pid?tt?nyt, kun n?it h?nen pakenevan?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet