Read Ebook: Risti ja noitarumpu: Olaus Sirman tarina by J Rventaus Arvi

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1309 lines and 31453 words, and 27 pages

-- Herja, miksi et pid?tt?nyt, kun n?it h?nen pakenevan?

Niila vilkuili h?t??ntyneen? ymp?rilleen osaamatta vastata mit??n.

Pierra oli t?ll? v?lin ker?nnyt k?teens? rummun sirpaleita ja kyyk?tti kodan nurkassa, katsellen niit? synkk?n? ja ??net?nn?.

Vihdoin h?n nosti p??t??n ja kyr?si uhkaavan n?k?isen? Sirmaa.

-- S?rit is?ni rummun! murisi h?n.

Ja kuin raivostuen omista sanoistaan, h?n hyp?hti pystyyn, heitti palaset tuleen ja karjaisi kiiluvin silmin:

-- S?rit is?ni rummun! Kuuletko, s?rit is?ni rummun!

Lappalainen seisoi kamalan n?k?isen?. Kulmakarvat nousivat ja laskivat, ja suupielet v??ntyiv?t raivosta.

Sirma katsoi h?nt? silm?? r?p?ytt?m?tt?, katsoi kuin kesytt?j? villiintynytt? el?int?, ja h?nen ??nens? soi juhlallisena ja ankarana, kun h?n korosti jokaista sanaa:

-- Varo Jumalan kostoa, Pierra P?ivi?! Varo, ettei h?n saavuta sinua vihassaan, sill? h?nen vihansa on hirmuinen, kun se kohtaa ihmist?. Se murskaa sinut, niinkuin min? murskasin viheli?isen kannuksesi. Kiit? Jumalaa, ett? min? tulin t?nne pelastamaan sieluasi kadotuksesta. Kiit?, ?l? kiroa!

Pirita oli her?nnyt tajuttomasta tilastaan. H?n katseli pel?styneen? ymp?rilleen eik? n?ytt?nyt ymm?rt?v?n, mit? oli tapahtunut. Yht'?kki? kirkastui h?nen katseensa ja soperrellen puheli h?n:

-- Pierra, ?l? anna Jounin!... Kuule, min? rukoilen sinua, aja pois noita, Pierra...

-- ?l? pelk?? en??, Pirita! Noita on mennyt tiehens? eik? sinulle en?? tapahdu mit??n pahaa, puheli Sirma rauhoitellen.

-- Pappi, pappi, ??nteli Pirita hiljaa, ?l? laske Jounia. Kuule se tulee takaisin! Etk? kuule? Se ajaa t?nne ilman h?rk??... ahkio kulkee itsest??n... ja kello kumahtelee, niinkuin rumpu...

-- Se hourii, kuiskasi vanha mummo pelokkaana.

-- Voi, voi! parkaisi Pirita samassa nousten istualleen ja tuijottaen kauhistunein katsein ovea kohden. -- Auttakaa, voi auttakaa! Nylkev?t Pierran... se musta mies, jolla on sarvet p??ss?... voivoi!... Pierra kiemurtelee maassa ja huutaa... Huu-uuh! Voi, Ristin-Jeesus, auta!

Pirita kaatui sel?lleen ja meni tainnoksiin. K?sivarret tempoivat hirve?sti, vaahto pursusi suusta, ja hampaat purivat kiristen yhteen.

Pierra ja Niila koettivat auttaa h?nt?. Edellinen piteli sairasta k?sist?, ja j?lkimm?inen siveli h?nen otsaansa, kasvoilla tajuton ilme. V?hitellen sairaan tempovat liikkeet rauhoittuivat, ja h?n vaipui horroksiin.

-- Katso nyt, Pierra, mit? olette Jounin kanssa saaneet aikaan, puheli Sirma. -- Sin? olet antanut noidan turmella vaimosi terveyden ja vied? h?nen sielunsa rauhan.

Pierra lyyhistyi polvilleen vaimonsa viereen ja purskahti haikeaan itkuun. Syd?men raivo ja viha suli kyyneleihin. Ehk? oli oikeassa pappi. Ehk? olikin Jouni syyn? Piritan tautiin. Kunpa paranisi vaimo, niin h?n rupeisi seuraamaan uutta jumalaa, niinkuin Inkakin. H?n heitt?isi pois vanhat tavat, antaisi papin siunata karjansa ja kotansa -- ja rupeisi Ristin-Jeesusta lepyttelem??n lahjoilla.

H?n kohotti kyyneleiset silm?ns? Sirmaan ja katseli h?nt? kuin apua anoen.

-- Rukoile, pappi, Ristinjumalaa Piritan puolesta. Ehk?p? h?n auttaa. Onhan h?n voimakas, voimakkaampi kuin Tiermes ja Suurjunkkari... Niinh?n olet itse kirkossa puhunut, ?nkytti Pierra itkunsa lomasta.

-- Kyll? Kristus auttaa, kun vain turvaat h?neen ja luovut pimeydest?, lausui pappi vakavana.

-- Luovun, luovun! Pois heit?n entiset tavat. Ristinjumalaa rupean palvelemaan, kun h?n vain Piritan parantaa, nyyhkytti Pierra.

Sirma oli hetkisen vaiti, mietteisiins? vaipuneena. Sitten h?nen katseensa kirkastui ja h?n rupesi hyr?ilem??n virtt?.

Virren s?velen kuullessaan Pierra rauhoittui v?hitellen. Se oli tuttu s?vel. Monesti se oli Enonteki?n pikku kirkossa kaikunut.

Kun Jumala on kanssan' en mit??n pelk?? m?. -- -- --

Sirman ??ni kohosi voimakkaammaksi. Se t?ytti ahtaan kodan, tunki ulos savureij?st? t?htikirkasta taivasta kohti. Huojutellen ruumistaan edestakaisin kuunteli vanha muori virren juhlallista s?velt?, ja Inka, joka oli palannut sis??n, yritteli hiljaa yhty? s?veleeseen. Muut kuuntelivat vaiti. Yksin koiratkin makasivat liikahtamatta ja painoivat kuononsa etuk?p?li??n vasten. Virsi kaikui vakavana, kertoen maailmasta, jossa vallitsi rauha ja lepo. Sen s?vel soi el?v?n? vastakohtana ?skeiselle aisteja huumaavalle rummun p?rin?lle. Siin? oli voimaa ja uskon varmuutta, joka herpaisi yksinkertaisten tunturilasten mielen, ja toi heille aavistuksen viel? suuremmasta voimasta kuin loitsujen ja taikojen.

-- -- -- Ei Saatan' v?kinens? voi mua kukistaa...

Pirita oli her?nnyt virren aikana ja noussut istumaan. Kasvot olivat kalpeat, mutta pelko oli h?vinnyt silmist?, H?n oli tullut t?ysin tajuihinsa ja kuunteli k?det ristiss? papin veisuuta. Kun virsi loppui, loi h?n kiitollisen katseen Sirmaan ja lausui raukeasti:

-- Kiitos, herr' Vuolevi, ett? tulit t?nne! Tuntuu niin hyv?lt? nyt, kun sin? olet t??ll? ja karkoitat pois pahan. Virtesi rauhoitti minut niin ihmeellisesti.

-- Jumalan voima parantaa sinut kokonaan, Pirita, lohdutteli Sirma. -- Usko itsesi Ristin-Jeesuksen haltuun, niin eiv?t pahat henget mahda sinulle mit??n.

Pirita ny?k?ytti p??t??n ja pyyhki silmi??n. Tuntui niin hyv?lt? taas olo. Ei huimannut en?? p??t?, eik? syd?nalaa k??nt?nyt. Rauhan toi tullessaan pappi, Ristin-Jeesuksen palvelija.

Tarjoapas papille ruokaa ja laita sitten makuusijoja kuntoon, kehoitti Pirita Inkaa. -- Tietysti pappi on y?t? t?ss??

-- Saatanhan olla. Aamulla py?rr?n takaisin.

Inka totteli kehoitusta. Pian h?yrysi poronlihakeitto Sirman edess?, joka k?vi siihen halukkaasti k?siksi. Kodan v?ki ryhtyi my?s aterioimaan. Kaikki saivat osansa is?nn?st? koiriin saakka.

Kun ateria oli p??ttynyt, rupesi Inka y?sijoja valmistelemaan. H?n nouti uuden porontaljan papille, tasoitteli koivunrisuja ja levitti taljan niiden p??lle. Heitti lopuksi vahvan rouon vuoteen yli, ja niin oli y?sija valmis.

V?ki rupesi laittautumaan levolle. Renki Niila k?v?isi viem?ss? papin poron eloon, joka oli aivan kodan kuuluvilla, ja kyyristyi sitten oviloukkoon, vet?en p??ns? peskin sis??n. Sirmakin vet?ytyi vuoteelleen vahvan rouon alle ja veti lakin syv??n korville. H?n muisteli illan tapahtumaa ja h?nen mielens? t?ytti tyytyv?isyyden tunne. Juttu Jounin kanssa oli selvinnyt paremmin kuin h?n oli osannut toivoakaan. Hetkiseksi oli pelko h?net vallannut Pierran hurjistuneena riehuessa h?nen edess??n, mutta h?n oli taltuttanut miehen kuin niskoittelevan poron! -- Olisivatpa konsistoriumin arvoisat j?senet olleet sit? katsomassa... Eik?h?n olisi t?ytynyt heid?n superintendentist? notarioon saakka my?nt??, ett? se Sirma oli sent??n poikaa. Olisivat varmaan ensi kerralla tarkemmin miettineet, mit? kirjoittavat h?nelle. H?n silm?si kodan toiselle puolelle, miss? Pierra nukkua kyyh?tti taljallaan. "Siell? se mies nyt nukkuu", hym?hti h?n, kuunnellen lappalaisen tasaista hengityst?.

H?n veti rouon tiukemmin yllens? ja sulki silm?ns?. Pian ilmaisi voimakas kuorsaus, ett? Enonteki?n kappalainen ja lapinrahvaan saarnaaja oli my?s vaipunut unen helmoihin.

Nuotio tuikahti viel? muutaman kerran. Mutta pian sammui siit? viimeinenkin lieska, ja nyt se v?rehti punaisena hiiloksena, heitt?en viimeisen, vavahtelevan valonsa pimenev??n kotaan.

Savurei?st? katselivat vain tuikkivat t?hdet.

Kopara-Niilan kodassa istui Paulus-Jouni teroittaen pitk?? peskipuukkoansa. Vanha Niila kyyk?tti risaisella porontaljalla ja imeskeli nys??ns?. Kaksi t?ysikasvuista tyt?rt? punoi suonirihmoja toisella puolen kotaa, ja Niilan vaimo, vanha ryppykasvoinen Sigga, veisteli j??tyneest? poronlavasta hienoja lihaviipaleita nuotion yll? kelluvaan pataan.

-- Nyt sy?d??n vieraan kunniaksi rasvassa k?ristetty? lihaa, sanoi Sigga-muori silm?ten syrj?st? Jouniin, joka tulta vasten tarkasteli puukkonsa ter??.

-- Eilen illalla j?inkin ateriatta P?ivi?n kodalla, murahti Jouni.

-- Kumma, ett? pappi p??si niin salaa kimppuusi, yhtyi puheeseen Niila. -- Taisit katsoa v??rin kannusta?

-- V??rin? Jouni keskeytti hiomisensa ja silm?si ?k?isesti Niilaa. -- Mitenk? v??rin?

-- Jospa sormuksen kierto merkitsikin papin tuloa kodalle, etk? siis arvannut pit?? varaasi...

-- ?l? houraa! Ei merkinnyt! Arvalta kysyttiin syyt? Piritan tautiin ja arpa osoitti syyksi papin. -- Arpa vastaa aina kysymykseen... jos ollenkaan vastaa.

-- Niin taitaa olla... itsep?h?n tied?t.

-- Katsopa! huudahti Jouni, sujauttaen puukon tuppeen ja vet?en kodan nurkasta Niilan rummun. -- Min? n?yt?n sinulle, vastaako arpa kysymykseen, jonka nyt teen. Min? haluan tiet??, kulkeeko pappi paluumatkallaan Roston yli. Ojennapa t?nne vasara.

Niila antoi vasaran, ja Jouni ryhtyi arpomaan. Sormus hyppeli ensin sinne t?nne ilman p??m??r??, mutta pys?htyi sitten rummun laitaan kutun tunturin juurelle, kimmahtaen v?h?n v?li? rummun puista reunusta vasten ja poukahtaen taas takaisin samaan paikkaan, johon oli pys?htynyt.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet