Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Mestari Nyke: Romaani merkkiteos by Lassila Maiju
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 554 lines and 17641 words, and 12 pages
"Herrasviisaus on oikeaa viisautta ainoastaan silloin, jos se ymm?rt?? katua kaikkea, mit? on puhunut ja tehnyt." Ei h?n kyll? sit? puhunut viisauden itsens? takia puhuaksensa, vaan johtui vain n?in filosofeeraamaan niist? Mestari Nyken ja kyl?n muiden viisasten v?lisist? kotoisista kinoista puheen aina viritess?. Mutta toisista, varsinkin er?ist? miehist?, se tuntui ilke?sti sanotulta, ja niin oli kyl?ss?, juuri tuloksena niist? Mestari Nyken ja muiden mestarien v?lisist? kinoista, paljon puhetta ja pakinaa, joissa L?tj?nen n?ytteli laiskan viisasta osaa.
Ei niin ett? L?tj?nen olisi siit? renkimiehen eli varsinaisesta viisaudesta numeroa tehnyt ja ylpeillyt. P?invastoin. Viisaimmillensakin heretty??n h?n sen hyv?ksi ja puolesta aina piippu suussa laiskotellessaan todisti ett?:
"Vaikka eip? sit? renkimiehen viisautta oikeastaan ole olemassakaan... siin? merkityksess? nimitt?in, ett? tuhmatkin sen huomaisivat." Mutta juuri se kainous pisti taas niit? muita viisaita sapelle, sill? he vainusivat siin? piilev?n piikin ja pirullisen viisauden n.s. herroja ja talollisia kohtaan, ja monen luullaan katsoneen h?nt? sen johdosta kieroin silmin. Ei se tosin ollut ilke?? karsautta, eiv?t kinat ilkeyden kinoja, vaan tervett? ja turmeltumatonta loukkautumista miehen arimman ja kalleimman asian, mestariarvon puolesta.
Oli miten oli. Mutta Nykelle oli L?tj?sest? harmia: se n?et vaati h?nt? aina vain sanomaan ?ss??, ja se myrkytti lopultakoko Nyken el?m?n.
Nyke-parka! Pikkuinen, penikkamainen koira Sissu oli niin? onnettomuuden hetkin? h?nen ainoa lohtunsa. Siit? h?n ei koskaan eronnut.
He eliv?t kuin toisiinsa kiinni kasvettuneina.
Niinp? nytkin. Kun Nyke Virsu-Taavetista eroon p??st?kseen palasi tupaan niist? sen kyselyist? ja ensimm?isi? housujansa kohdanneesta vahingosta vihastuneena, niin siell? loikoili ja imeksi laiskana nys?? samainen L?tj?nen. Laiskotteli siin? varkain, kun kotosalla ei ollut ket??n, ja alkoi oitis taas kiusoittaa Nyke? sill? "?ss?ll?", katsoi ensin pitk??n ja lopulta kysy? mukasi laiskasti:
"Housutko sinulla, Nyke, on jo jalassa?" Kiusoittaakseen h?n tietysti kysyi. Nyke arvasi h?nen ilkeytens?, aavisti h?nen kiusoittavan sill? housuja kohdanneella vahingolla, vihastui eik? vastannut. Lopulta L?tj?nen kehoitti:
"Sano: housut!"
Ja silloin paisui ja harmistui pikku mies taas lopen ja uhitteli vihaisesti:
"Tanon kyll?... Vaikka tata houtut tanon!"
H?n oli onneton vihasta ja asiasta. Alkoi uusi vaitiolo, sill? L?tj?st? laiskotti ja Nyke ei viitsinyt vihansa takia pitemm?lt? puhua. Lopulta L?tj?nen kuitenkin vakaaksi tekeytyen mukaili:
"Ka... Mik?p?s sinun on sanoessa housut. N?in rikkaan talon pojan."
Ja asia n?yttikin jo siihen hautautuvan, niin kauan taas oltiin vaiti, mutta lopulta jatkoi taas L?tj?nen ilkeyksi??n kysyen viattomasti muka:
"Miss?s ne sinun aamulliset housusi ovat?"
Ja se oli jo liikaa Nykelle, varsinkin kun syd?mell? oli viel? ne Virsu-Taavetin kiusalliset kyselyt samaisista ensimm?isist? housuista, kyselyt, jotka kuten t?m?kin L?tj?sen kysely olivat tuntuneet syd?mett?m?lt? ilkkumiselta h?nen vahingolleen. H?nelt? p??si katkera itku, ja poraten ja itkien poistua pullitteli onneton pikku mestari pois tuvasta. Sissu-raukkaan koski pikku is?nt?ns? onnettomuus. Se l?hte? repsutti mukaan osaaottavana, yht? onnettomana kuin is?nt?ns?kin. He piiloutuivat navetan ylisille olkil?j??n yhteen mykkyr??n, ja Nyke itki siin? loppuitkunsa onnettomana. Koko is?n talo tuntui h?nest? vieraalta, kyl? muukalaisten maalta. Toteutui sana: ei ole kenk??n profeetta omalla maallansa.
Ei siis ihme, ett? pikku mestarissa juurtui yh?kin syvemm?lle halu l?hte? vieraalle maalle papiksi, saarnaamaan, paukauttamaan suuren viisauden sanan maailmalle.
T?n??n oli sitten Nyken syntym?p?iv?. Nelj?s vuosi oli takana. ?iti oli leiponut uutisleip??, ja vehn?staikina kohosi pikku is?nn?n juhlien kunniaksi.
Ja miten omituiselta tuntui nyt ?idin mieli. Taas h?nelle kangastivat ne ihanat unelmat pojan pappeudesta. H?n oli aivan huomaamattansa, vaistomaisesti, johtunut sille puhumaan Sanasta kuten aikuiselle. H?n oli kehoittanut poikaa el?m??n kristillisesti, riippumaan kiinni Sanassa, ja siin? leipomispuuhissaan jatkoi sille nyt, puhellen:
"Herran Sana se on meille kuitenkin viisauden alku."
Kuuli Nyke sen, mutta enemm?n h?n ajatteli sit? vehn?staikinaa, se kun h?nen mielest??n kohosi niin liian hitaasti. Puuhaileva ?iti jatkoi vakaana:
"Jos meille ei olisi Sanaa annettu, niin vaeltaisimme viel? pakanuuden pimeydess?."
Mutta saapui toki Pitk?-Liisa, ja niin p??si Nyke ?idin ohjeista rauhaan. Kun n?et Liisa per?si ?idilt?, mist? h?n puhui, ryhtyi ?iti siin? askarrellessaan selitt?m??n asiaa h?nelle, puhellen: "Siit? min? pakanuuden pimeydest? t?ss? puhun. Ett? se on niinkuin synke? y?."
"No on se", tankkasi Pitk?-Liisa oitis hanakkana ja ten?si:
"Justiisa! Ihan niinkuin y?!"
H?n olikin tullut syntym?p?iv?kahvin ja -vehn?sien toivossa ja siksi h?n oli nyt n?in erikoisemman altis ja hanakka Sanalle. He syventyiv?t, johtuivat lopulta taas puhumaan Nyken pappeudesta. Ruustinnakin siit? jo oli ?idille puhunut. Oli sanonut sit? asiaa katsoneensa korteistakin, panemalla sit? n.s. pitk?? pasianssia, ja se oli joka kerta mennyt l?pi, vaikka h?nell? povatessa oli ollut kaksi peli? kortteja, joten siis Nyken pappeus oli varma. Poika kuunteli puhetta. Pitk?-Liisa yltyi taaskin kuikuttamaan Nyken viisautta. ?idille se oli mieliksi. Mutta ei h?n siit? ylpeillyt. H?n kun oli saarnavaimo ja tavallaan jo uskokunnan esivaimo, n?in ei h?nen sopinut ylpeill?. P?invastoin. Leipi? uunissa kohenneliessaan h?n siit? Nyken viisaudesta todisti vain n?yr?sti:
"Tottapa se on Herran tahto... Kun H?n on kerran antanut ihmiselle p??n, niin H?n antaa p??ss? pidett?v?nkin."
"Justiisa! Ihan justiisa", tarrasi Pitk?-Liisa nopeasti kiinni kuten tuli tappuroihin ja jatkoi, ten?ten:
"P??ss? pidett?v?n. Ja kullekin lajinsa mukaan. Jus-tiisa!" H?n tekeytyi siin? aivan hartaaksi ja huokasi lopuksi:
"Herra se Salomonillekin suuren viisauden antoi."
Ja sill? hetkell? pikku Nyke oli taas onnellinen.
Oli.
Mutta oitis taas pimeni poikasen p?iv?. H?n oli Sissun keralla tallustellut ty?v?en luo ruispellolle, jossa v?ki niitteli pientareen ?p?rikk??. Renki L?tj?nen siin? kulutteli aikaa, ollen viikatetta hiovinaan, ja kun h?nkin tiesi nyt olevan Nyken syntym?p?iv?n, niin alkoi oitis taas sill? ?ss?ll? kiusoittaa, nys? ikeness? puhellen:
"No nyt sit? sin?kin, Nyke, osaat jo ?ss?n sanoa... Kun viidennen ik?vuoden hartioillesi nostit."
Siin? sit? siis oltiin! Pikku mestarin ison hattulierin alta v?l?hti jo synke? katse. L?tj?nen laiskotteli hiomistansa, tekeytyi, oli puhuvinaan vakavissaan, kuten aikamiehelle ja, ik??nkuin Nyke muka olisi my?nt?nyt osaavansa ?ss?n sanoa, jatkoi, kehoitti:
"No, mik?p?s siin? sitten... Kun kerran osaat, niin paukaa vain ?ss? p?yt??n!"
Nyke synkistyi.
"Mutta enp?t paukaa!" uhitteli h?n ?rsytettyn?. L?tj?nen tarkasti viikatteen ter?? ja samalla jatkoi entiseen, muka vakaaseen tapaansa puhellen:
"No mit?s sin? siit? viivyttelet?" H?n imaisi suupielisavut ja selitti:
"Se on miehen kuitenkin sanottava ?ss?ns? aikanaan... Ennenkuin parta kasvaa ja suu tarvitaan parempaan... esimerkiksi pusun ottoon", puheli h?n siin? laiskan ty?n suloudessa ja nys? yh? enemm?n lerpailaan jatkoi:
"Tahi jos et itse osaa sanoa ?ss??, niin neuvoisit t?lle Eroselle konstin, ett? h?n oppisi sanomaan... Eik? taito tuppeensa tukehtuisi."
"No opetan kyll? ?tt?n... Vaikka mille EIotelle opetan ?tt?n", myrtyi pikku mestari onnettomaksi ja oli valmis opettamaan "?ss?"-taidon vaikka koko maailmalle, kaiken uhalla, arvonsa puolesta ?rtyneen?, vihastuneena, onnettomana. H?n uhitteli:
"Ja vaikka en mit? otaiti, niin opetan." Se oli onnettoman umpim?hk?ist? uhmaa. Kyseess?oleva ty?mies Pekka Eronen oli ensi p?iv?? talon t?iss?, oli vieraspaikkakuntalainen, ei siis tuntenut n?it? omituisia kinoja ja siin? niitt?? hompsiessaan kysyi ihan tosissaan:
"Mit??... Niin ett? eik?s se t?? pikku is?nt? osaa viel? ?ss?? sanoa?"
Mutta siit? Nyke julmistui lopullisesti ja uhitteli onnettomana:
"Mutta otaanpat tanoa... Vaikka tata ?tt?? otaan tanoa."
Mutta Justiitta toki riensi avuksi, s??li poikaa ja kiirehti sotkemaan, puhellen Nyken mieliksi ihan kuin tosissaan Eroselle:
"Eip? t?m? en?? mik? pikku mies olekaan. Iso Nyke."
Ja huomattuaan pikku miehen syv?n onnettomuuden, milteip? jo kyyneltyv?t vihaiset silm?t, h?n s??list? nosti poikasen syliins?, pyyhki huivinsa kulmalla sen tiukkumaan yrittelev?t kyyneleet ja hyvitteli, puhellen:
"Nyke-poika se osaa! Vaikka tuhat ?ss?? osaa Nyke sanoa, mutta se ei sano... Jo-han!... Jo-haan se Nyke-poika sanoisi", hyvitteli h?n ja kehaisi: "Mutta kunhan se poika papiksi kerran l?htee!"
Miten alttiisti antautuikaan pikku is?nt? taas suojaajansa Justiitan valtoihin.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page