: Mestari Nyke: Romaani merkkiteos by Lassila Maiju - Finnish fiction 20th century

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

MESTARI NYKE

Romaani, merkkiteos

Kirj.

MAIJU LASSILA

Otava, Helsinki, 1917.

KUSTANTAJALLE.

Nimilehdell? olen sanan "Kertomus" muuttanut sanoiksi "Romaani, merkkiteos". Voitte sen korjata semmoiseksi kuin haluatte, esim. lyhent?m?ll?, jos se "merkkiteos" tuntuu tarpeettomalta ilmoitukselta, kun kaikki muutenkin lienev?t siin? suhteessa yht? mielt? minun itseni kanssa ja kun kiitoksen kuuluu pit?v?n seist? vasta lopussa, niin ep?k?yt?nn?llist? kuin se j?rjestys onkin.

Kunnioittaen

MAIJU LASSILA.

Nyk?sen talo oli Suomen tyypillisimpi? taloja. Kun matkustaja l?hestyi sit? Ryt?vaarasta p?in kes?iseen aikaan, ilmestyi tuo talo viimeiseen tienmutkaan p??sty? lihavien lehtojen keskelt? ja pikku vaarojen v?list? supisuomalaisena, harmaat, maalaamattomat rakennukset joskaan eiv?t aivan r?nsistynein?, niin kuitenkin jo pitk?n i?n harmaa leima hartioilla. M?kirinteiset, pienoiset pellot, monen miespolven korjailemat pisteaidat ja sauna ja riihi, jotka elonkorjuun aikoina purkivat harmaata savuansa tyyneen kes?iseen ilmaan rauhallisina kuin kaksi aikansa kuluksi tupruttelevaa vanhaa neitsytsisarusta, -- kaikki se, asustuneena siihen lihavahkojen pihapuiden rauhaan, oli kuin noiden sauna- ja riihisavujen kautta elon ja el?m?n saaneen Suomen kuva, kuva josta, ollakseen t?ydellinen, ei puuttunut mit??n, edellytt?en ett? talon em?nt?, Kainostiina, ei ollut unohtanut pist?? pitk?vartista uuniluutaa tuvan ovipieleen pystyyn, luuta yl?sp?in, ja ripustaa lauvantaisin pihamaalle kuivamaan ja tuuleentumaan joko hamettaan tai sitten talon ainoaa riepumattoa.

Mutta ennen kaikkea pisti tulijan silmiin sittenkin miltei aina talonsa rappusilla seisova talon ainoa perillinen ja nyt, is?ns? kuoltua, jo sen is?nt?, nelj?nnell? vuodella oleva pikku Nyke eli Mestari Nyke, kuten h?nt? yleens? nimitettiin. H?n seisoksi siin? rappusilla tietoisena, ik??nkuin ?ke?n? ja pulleana koko maailmalle, seisoksi is?vainajan iso, vanha lierihattu syv?ll? p??ss? ja seurana ainainen toverinsa, pikkuinen penikkamainen narttukoira Sissu, joka oli h?nelle yht? uskollinen ja altis kuin h?n siihen kiintynyt.

Niinp? t?n??nkin. Oli poutainen, tyynentyyni p?iv?. Nyt ei tosin ollut lauvantaip?iv?, eik? pihamaalla siis riippunut hametta eik? riepumattoakaan, mutta uutisriihi l?mpisi, rauhallisena nousi sen savu, maton ja hameen asemesta riippuivat pihamaan nuoralla Nyken housut, ja Nyke seisoi rappusilla tavallistakin mahtavampana ja ?ke?mp?n?, kun tienmutkasta alkoi taloa l?hesty? Havukan Taavetti, vanhahko ?ij?, sel?ss? iso virsukimppu. H?n oli virsumestari, k?veli teoksiaan kauppaamassa ja niill? retkill?ns? v?litoimikseen puuhaili puhemiehen?, naitteli leski? ja semmoisia neitoja, jotka eiv?t olleet omalla suloudellaan, ilman puhemiehen apua, onnistuneet p??sem??n et??lt? katsoen aina ihanaan avio-onneen. H?nkin huomasi oitis tuon talonsa rappusilla nyt niin vihastuneena seisovan pikku is?nn?n.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!