Read Ebook: A Few More Verses by Coolidge Susan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 199 lines and 4332 words, and 4 pages

Translator: Paavo Cajander

KUNINGAS RICHARD KOLMAS

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1897.

N?ytelm?n henkil?t:

Kuningas EDWARD NELJ?S. EDWARD, Walesin prinssi, | kuninkaan pojat. RICHARD, Yorkin herttua, | YRJ?, Clarencen herttua, | kuninkaan veljet. RICHARD, Glosterin herttua, | Clarencen nuori poika. HENRIK, Richmondin kreivi. Kardinaali BOURCHIER, Canterburyn arkkipiispa. Yorkin arkkipiispa. Elyn piispa. BUCKINGHAMin herttua. NORFOLKin herttua. Kreivi SURREY, h?nen poikansa. Kreivi RIVERS, kuningas Edwardin puolison veli. Markiisi DORSET, | kuningattaren pojat. Lord GREY. | Kreivi OXFORD. Lord HASTINGS. Lord STANLEY. Lord LOVEL. Sir THOMAS VAUGHAN. Sir RICHARD RATCLIFF. Sir WILLIAM CATESBY. Sir JAMES TYRREL. Sir JAMES BLOUNT. Sir WALTER HERBERT. Sir ROBERT BRAKENBURY, Towerin p??llikk?. CHRISTOPHER URSWICK, pappi. Toinen pappi. Lontoon m??ri. Wiltshiren sheriffi. ELISABETH, kuningas Edward nelj?nnen puoliso. MARGAREETA, kuningas Henrik kuudennen leski. YORKin HERTTUATAR, kuningas Edward nelj?nnen ?iti. LADY ANNA, Edwardin, Walesin prinssin leski. Clarencen nuori tyt?r. Loordeja ja seuralaisia; kaksi ylimyst?, airut, kirjuri, porvareita, murhamiehi?, sanansaattajia, haamuja, sotureita y.m.

Tapaus Englannissa.

ENSIMM?INEN N?YT?S.

Ensimm?inen kohtaus.

Lontoo. Katu.

GLOSTER. Nyt nurpeuden talven meill? muutti Aurinko Yorkin kes?ks ihanaksi; Ja pilvet, huonettamme uhkaavaiset, Syv?lle meren helmaan painui kaikki. Nyt kiert?? voiton seppel' otsaamme, Aseiden pirstat voitoksina riippuu, Kolea h?ikk? ilojuhliin vaihtuu Ja jylh? marssi vienoon tanssisoittoon. Vihainen vaino otsans' oikoo rypyt Eik' en??, rautaratsun selk??n nousten, Pelota hengilt' ?rj?? vihamiest?, Vaan luutun suloviettelyst? noutain Tepitt?? siev?st' impikammioon. Mut min?, -- jot' ei leikintekoon luotu Eik' ilvehtim??n mielaan peilin kanssa, -- Tekoa raakaa, vailla lemmen hurmaa, Mill' irtaan immen eess? imarrella, -- Niin, min?, viekkaan luonnon vikamuoto, Somuuden sopusuhtaa vaille j??nyt, Kuvaton, keskoinen ja ennen aikaa Puol'er?isen? henki-ilmaan tuotu, Niin muodoton ja rampa, ett? koirat Mua haukkuvat, kun niiden ohi liikkaan, -- Min? en t?h?n l?yh??n rauhan aikaan Muull' aikaani voi huventaa kuin sill?, Ett' auringossa varjoani katson Ja omaa jolsuuttani julki laulan. Sen vuoks, kun rakastajana en saata Sukoilla t?t? sulosuista aikaa, Ruveta konnaks olen p??tt?nyt Ja ajan turhan ilon vihaajaksi. Viritin paulat, kudoin julmaa juonta, Unilla, kirjeill', ennustuksilla Kuningasta ja Clarence velje?ni Veriseen vihaan yllytt??kseni; Ja jos on Edward kuningas niin suora Kuin min? luihu, kavala ja viekas, Niin viel? t?n??n Clarence tyrm??n joutuu. On, n?et, ennustettu, ett? Y Edwardin suvulle on surman syy. Sukella sieluun, aatos: Clarence tulee. --

Kah! Hyv?? p?iv??, veikko! Miksi armoll' On aseellinen vahti?

CLARENCE. Majesteetti, Turvaani huolehtien, t?m?n seuran On pannut saattamaan mua Toweriin.

GLOSTER. Ja mist? syyst??

CLARENCE. Nimeni on Yrj?.

GLOSTER. Ah, prinssi hyv?, tuo ei teid?n syynne; Kumminne olis vangita h?n voinut. Oi, varmaan majesteetilla on tuuma Uudesti kastaa teid?t Towerissa. Mut mist? t?m?, Clarence? Saanko tiet???

CLARENCE. Miks' ei, jos itse tied?n: viel' en tied? Niin mit??n, totta vie; mut sen vaan kuulin, Ett' uniin uskoo h?n ja ennustuksiin; Pois aapistost' Y-kirjaimen h?n tahtoo: Povarin sanoo ennustaneen, ett? h?nen heimoltansa vallan kett???; Ja kun mun nimen' Yrj? alkaa Y'll?, H?n mua siit? luulee, paha kyll?. T??, kuulemma, ja t?m?nlaiset oikut H?nt' yllyttiv?t vangitsemaan minut.

GLOSTER. Noin k?y, kun naiset hallitsevat miest?! Ei, kuningas sua Toweriin ei pannut, Ei, Clarence, puolisonsa, Lady Grey, Se h?nt? t?h?n turkkatuumaan ty?nsi. H?n, kuten tied?t, ja Antony Woodville, Tuo kunnon miesi, h?nen veljyens?, Toweriin Hastingsinkin toimittivat, Jost' on h?n vasta t?n??n irti p??ssyt. Meit' uhkaa vaara, Clarence, uhkaa vaara.

CLARENCE. Niin, jumaliste, kaikkia se uhkaa, Pait kuningattaremme heimokuntaa Ja y?tyreit? noita, jotka k?yv?t Kuninkaan v?li? ja mistress Shoren. Kai kuulit, ett? t?ytyi Hastingsinkin N?yr?sti h?lt? vapauttaan k?rtt??.

GLOSTER. Niin, k?rtt?m?ll? tuota jumalaa Kamariherra vapautensa saa. Niin, mutta kuule: luulen, ett' on paras, Kuninkaan lemmiss' yh? ollaksemme, Ruveta Jaanan liveriin ja leip??n. H?n ja tuo luulevainen leskikulu, He, aateliksi tultuaan, nyt ovat Jykev?t kielikellot valtiossa.

BRAKENBURY. Anteeksi, hyv?t prinssit; mutta jyrkk??n Kuningas kielt?nyt on, ett'ei kukaan, Mink' ollee arvoinenkin, kahdenkesken Saa puhutella h?nen velje?ns?.

GLOSTER. Vai niin, lord Brakenbury! Jos suvaitsette, Niin kuulla saatte kaikki puhelumme; Maanpetost' ei se koske, yst?v?ni: Sanoimme vaan, ett' ?lyk?s ja hurskas Kuningas on, ja kunnon kuningatar Ik?inen, kaunis, eik? luulevainen, Ja jalat Shoren vaimoll' ett' on kauniit Ja suu kuin kirsikka ja sirkut silm?t Ja mit? makein kieli; lis?ks, ett' on Kuningattaren suku aateloitu. Mit' arvelette, herra? Eik? totta?

BRAKENBURY. Tuon kanss' ei mulla mit??n tekemist?.

GLOSTER. Ei Shoren vaimon kanssa tekemist?? Niin, keill' on h?nen kanssaan tekemist?, Sen tehk??t salaa kaikki, paitse yksi.

BRAKENBURY. Ja ken se yksi?

GLOSTER. Vaimon mies, sa h?lm?! Mua solmiako tahdot?

BRAKENBURY. Prinssi hyv?, Rukoilen anteeksi ja pyyd?n: ?lk?? Enemp?? puhutelko herttuaa.

CLARENCE. Sa teht?v?si teet; sua tottelemme.

GLOSTER. Kuningattaren hylkimin? meid?n Totella t?ytyy. J?? hyv?sti, veikko! Kuninkaan luokse k?yn; mit' ik??n mulle Toimeksi antanet, -- niin, k?ske vaikka Edwardin leske? mun siskotella, -- Teen kaikki sinut vapauttaakseni. Mut t?m? veljeyden syv? loukka Mua koskee syvemmin kuin aavistatkaan.

CLARENCE. Niin, meit' ei kumpaakaan se miellytt?ne.

GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kest?; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mielt?s malta.

CLARENCE. T?ytyy. Hyv?sti!

GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typer?, tuhma Clarence! -- Niin sua s??lin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meid?n k?dest' ottaa. Ken tuossa? ?sken vapautettu Hastings?

HASTINGS. Hupaista huoment', armollinen herra!

GLOSTER. Kamariherra hyv?, samaa teille. No, tervetullut taaskin taivasalle. Mut milt? loordin tuntui tyrm?ss' olla?

HASTINGS. Pit??h?n vangill' olla k?rsimyst?; Mut kyll? kerran tied?n kiitt?? niit?, Jotk' ovat syyp??t olleet vankeuteeni.

GLOSTER. Tietysti, tietysti; ja samoin Clarence; Nuo teid?n vainoojanne my?s on h?nen Ja h?lle saman tehneet, mink? teille.

HASTINGS. Voi sent??n, ett? kotka kytket??n, Kun haukat saa ja s??sket mielin ry?st??!

GLOSTER. Mit' uutta kuuluu ulkoa?

HASTINGS. Niin pahaa Ei ulkoa kuin t??lt? linnasta: Kuningas sairas, heikko on ja synkk?; Pahinta pelk??v?t jo l??k?ritkin.

GLOSTER. Ik?v? tieto, santta Paavali! Oo, hurjasti h?n el?nyt on kauan Ja vallaspersoonaansa kulutellut; Syd?nt? s?rkee, kun sit' aatteleepi, H?n onko vuoteen omana?

HASTINGS. On aivan.

GLOSTER. Edell? menk??; min? tulen heti. Ei el?? voi h?n, ei saa kuolla ennen Kuin Yrj? taivaaseen on passin saanut. Nyt k?yn ja Clarenceen h?nt' ?rsyt?n Valeilla, joita kuvaan aimo syill?; Ja jos vaan tarkka tuumani ei pet?, Niin Clarence ei n?e huomisp?iv??. Sitten Jumala Edwardin saa armoons' ottaa, Ja mulle mailman telm?kent?ks suoda. Warwickin kuopustytt?ren ma nain; H?lt' is?n tosin surmasin ja miehen, Mut paras keino lutkaa lohduttaa On is?ks ruveta ja mieheks h?lle. Sen teenkin, en niin paljo rakkaudesta, Kuin muiden salatarkoitusten t?hden, Joit' aion t?ll? naimisella voittaa. Mut hevosetta l?hden markkinoille: Viel' el?? Clarence, Edward kuninkoipi; Kun poiss' on nuo, niin laskun tehd? voipi,

Toinen kohtaus.

Lontoo. Toinen katu.

ANNA. Alas, alas kunniakas taakkanne, -- Jos kunnian voi panna ruumisarkkuun -- Ett' itke? ma saan ja valitella Tuon hurskaan Lancasterin ?kkisurmaa. -- J??kylm? hahmo pyh?n kuninkaan! Sa, vaalas tuhka Lancasterin heimon! Kuninkaan veren t?hde veret?n! Mun salli esiin kutsua sun hahmos, Ett' Anna raukan kuulet valitukset, Edwardin, poikas lesken, poikas, jonka Se k?si tappoi, joka nuo l?i haavat. Kah, noihin ikkunoihin, joista ulos Elosi l?hti, voidett' avutonta Nyt poloisista silmist?ni valaan: -- Kirottu k?si, joka nuo tek' aukot! Kirottu syd?nkin noin syd?mmet?n! Kirottu veri, joka veres laski! Viel' olkoon julmempi sen kurjan osa, Ken surmas kautta meid?t kurjiks saattoi, Kuin mit? lukin, kyyn tai rupikonnan Tai mink? myrkkylieron osaks soisin! Jos lapsen saa h?n, keskoinen se tulkoon Ja ep?siki? ja rujoluoma, Jok' inhottavall' ep?muodollaan Toivoisan ?itins?kin s?ik?ytt??! Is?lt??n perik??n se ilkeyden! Ja jos se vaimon saa, niin t?m? tulkoon Polommaks viel? h?nen kuoltuaan Kuin min? nuoren mieheni ja sinun! -- Nyt Chertseyyn pyh? taakka t??; sen sinne Paavalin kirkosta nyt hautaan viemme. Kun v?sytte, niin huotkaa; sill'aikaa Ma ruumist' itken Henrik kuninkaan.

GLOSTER. Seis, kantajat, ja ruumis maahan pankaa!

ANNA. Mik' ilkinoita t?nne toi tuon lemmon Ehk??m??n pyh?? rakkauden ty?t??

GLOSTER. No, ruumis maahan, konnat! Ken ei kuule, Ma siit?, santta Paavali, teen ruumiin.

GLOSTER. H?vyt?n koira! Seis, kun min? k?sken! Pois rinnoiltani pertuskasi siirr?, Tai, kautta Paavalin, sun maahan paiskaan Ja sinut survon, korska kerj?l?inen!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet