Read Ebook: Reminiscencies of a Confederate soldier of Co. C 2nd Va. Cavalry by Peck Rufus H

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 30 lines and 1655 words, and 1 pages

YST?V?NI KERTOMUS

Kirj.

Mathilda Roos

Suomennos.

WSOY, Porvoo, 1903.

Sinua haluttaa kuulla, kuinka minun el?m?ni on saanut nykyisen suuntansa? sanoi yst?v?ni, rouva B., kun er??n? iltana istuimme valkean ??ress? h?nen salissansa ja keskustelimme. -- Niin, se oli oikeastaan pikkuseikka, joka muutti el?m?ni suunnan, v?h?p?t?inen tapaus, jonka ehk? olisin aivan unohtanut, jollei se olisi tehnyt minuun niin syv?? vaikutusta ja jollei sill? minuun n?hden olisi ollut niin suuria seurauksia. Katsoppas yst?v?ni, min? kiinnit?n erityist? huomiota siihen mik? on pient?, v?h?p?t?ist? ja halveksittua. Min? uskon v?h?p?t?isten tapausten ja sanojen, vaatimattomien tekojen salaper?iseen voimaan. Vaiherikkaan el?m?ni aikana olen oppinut, ett? niinkuin luonnossa suurennuslasin avulla pienimm?ss? lumihiutaleessakin voi n?hd? kokonaisen kauneuden ja sopusointuisuuden mailman, niin voi rakkauden n?k?lasi meille n?ytt?? tuskan, ilon tai hyvyyden syvyyksi? siin?, mit? tavallisesti sanotaan pieneksi ja v?h?p?t?iseksi. Mutta nyt olen joutua tavallisen heikkouteni uhriksi muille saarnata lempiaatteitani, etk?h?n sin? niist? tahtonut kuulla. Tahdoit kuulla kappaleen el?m?nkokemuksistani, eik? niin? Kernaasti kyll?, siin? saat n?hd? aatteeni k?yt?nn?llisess? muodossa, eik? se haittaa.

Yst?v?ni hymyili, keskeytti hetkeksi puheensa, tuijotti valkeaan ja jatkoi sitte:

Minun pit?nee ensiksi mainita joku sana kodistani ja lapsuudestani, jotta t?ysin voisit ymm?rt?? mit? sitte aion kertoa. Niinkuin tiet?net, oli kotini Tukholman varakkaimpia, uskallanpa sanoa onnellisimpiakin. Min? olin niit? etuoikeutettuja, joiden lapsuus kuluu niin, etteiv?t tied? k?rsimyksist? niin mit??n. Kodissa olimme aina iloisia, onnellisia ja huolettomia. Taudeissakin, jotka meit? kohtasivat, oli jotain erinomaisempaa meid?n suhteemme. Olihan meill? toisinaan lasten tauteja, tuhka- ja tulirokkoa y.m., mutta taudin kulku oli s??nn?llist?, meill? oli taitavat l??k?rit, kalliit rohdot ja kun rupesimme paranemaan, tuotiin meille lohdutukseksi leluja ja makeisia, niin ett? minulla on se muisto, ett? meist? oli jotenkin hyv? olla sairaana.

Mit? k?yhyyteen tulee, oli minulla siit? hyvin omituinen k?sitys. Siit? oli ainoa kokemukseni k?yh?t ukot, akat ja lapset, jotka tulivat pyyt?m??n apua ?idilt?ni ja jotka l?htiv?t luotamme korit tavaraa t?ynn? kiitellen ja siunaillen ?iti?. N?en viel? niin selv?sti ?itini, kuinka h?nen tummat silm?ns? t?yttyiv?t kyyneleill?, kun h?n k?rsiv?llisesti kuunteli k?yhiens? surullisia kertomuksia. Toisinaan tulin etehiseen, jossa ?itini seisoi keskustelemassa, silloin h?n aina sanoi vakavasti: "tytt?ni, tervehd? t?t? vaimoa". Tein niinkuin k?skettiin ja ojensin k?teni vaimolle; t?m? niiasi ja kutsui minua "armolliseksi ry?kkyn?ksi" ja kiitteli minua ja ihaili, kuinka kaunis ja suloinen olin. Nuo kohteliaisuuden osoitukset tosin minua vaivasivat, mutta samalla tunsin jotain tiedotonta mielihyv?n tunnetta, ja kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta minussa kasvoi ja juurtui se k?sitys, ett? nuo vaivaiset olennot, jotka aika ajoin tulivat luomaan k?rsimyksien varjoa is?ni asuntoon, olivat aivan toista sukuper?? kuin min?, vanhempani, siskoni ja seurustelupiirimme. Muistan my?s kodissani kuulleeni useita lausuntoja, jotka lapsellisella luottamuksella ik??nkuin imin sieluuni ja joista sitte muodostin omat mielipiteeni, sellaisia lauseita olivat esim.: "sellaisilla ihmisill? ei ole mit??n itsetuntoa", tai "sellaiset ihmiset eiv?t k?sit? noita tunteita", tai "sellaisia ihmisi? t?ytyy kohdella heid?n v?hemm?n kehittyneen tunne-el?m?ns? mukaisesti". Uskoin todella, ett? k?yhien ajatukset ja tunteet erosivat meid?n ajatuksistamme ja tunteistamme yht? paljon, kuin heid?n riepunsa erosivat meid?n hienoista puvuistamme. Jos joku olisi minulle vakuuttanut, ett? tuo pieni kerj?l?istytt?, jolle ?itini tapasi antaa vanhoja vaatteitamme, rakasti is??ns? ja ?iti?ns? yht? paljon kuin min?, ett? h?n halusi leluja ja makeisia yht? hartaasti kuin min?, ett? h?nell? oli pieni, likainen, ruma nukke, jota h?n rakasti yht? paljon kuin min? kaunista vaaleatukkaista, sinisilnm?ist? Roosaani, joka osasi avata ja sulkea silm?ns?, niin olisinpa sit? suuresti ep?illyt.

Lapsuuteni ja nuoruuteni kului ilman ett? tapahtui mit??n, joka olisi muuttanut k?sityst?ni k?yhien ja rikkaiden yhteiskunnallisesta asemasta tai heid?n suhteestaan toisiinsa. Min? en milloinkaan tullut tekemisiin k?yh?list?n kanssa, paitsi milloin sain osakseni heid?n kiitostansa ja siunauksiansa siit? aineellisesta avusta, jota olin heille antanut. Ja koska vanhempani ja min? emme koskaan olleet auttamatta h?d?nalaista, vallitsi meid?n ja k?yhien v?lill? aina hyv? suhde ja meit? pidettiin erinomaisen hyv?ntekev?isin?.

Pit?nee minun viel? sanoa sinulle, ett? minulla kaikissa muissakin suhteissa oli iloisia el?m?nkokemuksia. Ihmiset olivat aina hyvi? ja kohteliaita minulle, seurael?m?ss? minua hyvin suosittiin, minne tulin kohtasivat minua hyv?ntahtoiset katseet. Minusta el?m? n?yttikin niin valoisalta ja min? nautin t?ydest? syd?mest? onnellisesta asemastani, joka niin sanoakseni piti loitolla minusta kaiken, mik? on ep?miellytt?v??.

Kahdenkymmenen vuotiaana jouduin naimisiin. Miehenikin oli, niinkuin tied?t, hyvin varakas, ja ihmiset tulivat yh? yst?v?llisemmiksi ja kohteliaammiksi minua kohtaan, kun minusta oli tullut nuori rikas rouva.

Min? j?rjestin el?m?ni samaan tapaan kuin ?itini oli tehnyt vanhassa kodissa. Minullakin oli k?yh?t yst?v?ni, jotka tulivat luokseni ja vuodattivat kyyneleit?, "kun olin niin hyv?" ja min? tunsin aina suloista mielenliikutusta heid?n kiitoksistaan. Varsinkin joulun aikaan min? oikein nautin n?ist? tunteista. Kun omat t?ydet joululahjakorit kannettiin sis?lle, niin min? itsekk?isyydess?ni ja tiet?m?tt?m?ss? farisealaisuudessani kyyneleet silmiss? ajattelin, kuinka suloista oli viett?? joulua, kuu tiesi auttaneensa muita saattamaan kotejaan iloisiksi ja valoisiksi.

Kuitenkin t?ytyy minun tunnustaa, ett? aikaa my?ten silloin t?ll?in joku h?iritsev? ajatus nousi mieleeni. Tein esim. muutamia huomioita, jotka saattoivat minua ep?ilem??n, tokko k?yhien tunteet olivat erilaisia kuin meid?n, ja tokko he olivat ainoastaan rahan ja leiv?n tarpeessa. Tulin nimitt?in l?hemp??n yhteyteen k?yhien kanssa, kun itse rupesin k?ym??n heid?n kodeissaan, sen sijaan kuin ennen olin l?hett?nyt palvelijani tai antanut heid?n tulla minun luokseni. Se, mink? siell? n?in, her?tti minussa uusia ajatuksia ja vaikutuksia, ei kuitenkaan kyllin syvi?, jotta olisivat voineet saada aikaan todellisen k??nteen katsantotavassani. Enin minuun koski, kun pari kertaa sain n?hd?, kuinka ep?hienotunteisesti ja syd?mett?m?sti "yliluokka" kohteli k?yhi?; se j?risytti syd?meni sisint?, mutta luulin, ett? olin sattunut n?kem??n vaan surullisia poikkeustapauksia, eik? mieleenik??n johtunut, ett? minun n.s. "hyv?ntekev?isyyteni" oli samantapaista.

T?ll? kehityksen asteella olin, kun er??n? p?iv?n? -- olin ?skett?in t?ytt?nyt 35 vuotta -- sain k??r?n ja kirjeen er??lt? yst?v?lt?ni, joka asui maalla. K??r?ss? oli timanttisormus ja kirjeess? h?n pyysi minua, jos mahdollista myym??n sit?. Ei h?n ollut k?yh?, mutta h?n tarvitsi rahaa er??seen erityiseen tarkoitukseen -- aavistin, ett? se oli neulouskouluun, jota h?n paraillaan oli j?rjest?m?ss? -- ja h?n pyysi minua auttamaan itse??n.

Min? olin sellaisiin toimiin perehtym?t?n, kuin henkil? minun asemassani ainakin. Koristeen myyminen oli minusta jotain tavattoman vaikeata ja kummallista, mieless?ni h??m?itti h?m?ri? mielikuvia panttilainaustoimistoista, kun istuin tuijottaen sormukseen ja tuumin miten nyt olisi menetelt?v?.

Ei minua haluttanut kysy? neuvoa muilta -- ei miehelt?nik??n -- vaan p??tin tulla toimeen omin neuvoin. Er??n? iltap?iv?n? kun lapset istuivat l?ksyjens? ??ress? ja mieheni oli mennyt omiin huoneisiinsa, p??tin l?hte? toimittamaan t?t? ik?v?t? asiaa ja panin ylleni huonoimman takkini -- vaisto, jota ehdottomasti seurasin, saattoi minut pukeutumaan niin huomaamattomaksi kuin mahdollista -- ja sitte l?ksin sormusta kaupalle.

Jos olisin menetellyt viisaasti, olisin mennyt tutun kultasep?n luo ja aivan tyynesti sanonut, ett? er?s yst?vist?ni oli antanut minulle toimeksi myyd? t?m?n sormuksen. Siten minulla ei olisi ollut mit??n vastusta sormuksen myymisest?. Mutta onneksi en menetellyt "viisaasti", vaan seurasin naisellista vaistoani. Tai oikeammin -- niinkuin nyt arvostelen asiaa -- en min? itse, vaan Jumala johti askeleeni, jotta min? sen v?h?p?t?isen seikan kautta, joka oli tapahtuva, saisin ilmoituksen ja persoonallisen kokemuksen niist? suhteista, joita t?h?n asti olin tajunnut ainoastaan ep?selv?sti.

Menin siis minulle aivan tuntemattoman kultasep?n luo. Kun k?teni kosketti oven avainta, tunsin syd?meni sykkiv?n; mutta voitin lapsellisen pelkoni ja aukaisin reippaasti oven.

Ennen minua oli puodissa komeasti puettu herra ja nainen, jotka tekiv?t kauppaa tiskin ??ress?. Heid?n l?sn?olonsa teki minuun tuskastuttavan vaikutuksen, mutta nyt oli my?h?ist? vet?yty? pois. Ep?r?iden l?hestyin kultasepp?? ja min?, joka muuten tein tilaukseni niin tyynesti ja varmasti, seisoin siin? arkana ja ep?varmana.

Mutta kesti hetken aikaa, ennenkuin puotiherra suvaitsi tulla luokseni. -- Mit? haluatte? -- kysyi h?n ??nell?, joka sai minut s?ps?ht?m??n. Ei viel? milloinkaan puotiherra ollut puhutellut minua sill? tavalla, p?invastoin olin aina n?hnyt heid?t hymy huulillaan ja selk? k?yryss?.

Otin esille sormuksen k??r?st?ni ja ojensin sen h?nelle. Mit? voin saada t?st?? -- kysyin ujosti.

Sanottuani n?m? sanat punastuin korvia my?ten ja loin katseeni maahan. Nyt per?st?p?in ymm?rr?n, ett? seisoin siin? kultasep?n edess? kuin todellinen "pauvre honteux" -- k?yh?, joka h?pee ilmoittaa h?t??ns? -- jonka t?ytyy myyd? koristuksensa leiv?n hankkimiseksi.

Huolettomasti otti h?n minulta sormuksen ja tuijotti minua ep?kohteliaasti kasvoihin. Samassa silm?nr?p?yksess? herra vieress?ni kysyi h?nelt? jotakin, h?n j?tti sormukseni, alkoi heti puhella ostajien kanssa ja antoi minun taaskin odottaa hyv?n aikaa.

Kun h?n tuli takaisin, loi h?n minuun saman h?vytt?m?n tutkivan katseen, ik??nkuin olisi tahtonut saada tiet??, kuinka paljon rahaa tarvitseisin. Sitte otti h?n sormuksen, antoi sen pari kertaa kimallella lampunvalossa ja tarkasteli sit? uudestaan.

-- Niin, -- sanoi h?n lopuksi k??ntyen minuun, kummallinen hymy huulillaan, se osoitti tuttavallisuutta, alentuvaisuutta, salaista ymm?rt?mist? ja halveksumista, -- korkein mit? voin tarjota on sata kruunua ... mutta ep?ilen voinko antaa sit?k??n. Pit??k? se p??tt?? nyt aivan heti? --

En voinut vastata h?nelle mit??n, koetin nielaista kyyneleeni ja kurkkuni oli kuristumaisillaan. Vapisevin k?sin otin sormuksen, kumarsin ja riensin puodista ulos.

Tuskin olin ehtinyt kadulle, ennenkuin kyyneleet virtanaan valuivat silmist?ni. Itkin kuin loukkaantunut lapsi -- hillitt?m?sti, mielett?m?sti. Nopein askelin riensin katua alas ja sillan yli ja kyyneleeni yh? tulvivat. Unohdin aivan, kuka oikeastaan olin, unohdin onnellisen yhteiskunnallisen asemani, olin mielest?ni k?yh? raukka, joka, k??riytyneen? vanhanaikaiseen takkiin, oli hiipinyt kultasep?n puotiin, saadakseen v?h?n rahaa myym?ll? rakkaan koristeen, ja jota oli kohdeltu ylenkatseella ja ivalla. Muutamien minuuttien ajan sain juurta jaksain tuntea, kuinka toisten ylpeys ja ep?hienotunteisuus kirvelev?t kuin tikarinpisto arassa syd?mess?. "Syyst? ett? h?n luuli minun olevan k?yh?n, ett? n?ki, kuinka ep?r?in ja h?pesin kaupitellessani omaisuuttani, ett? olin onneton, sent?hden h?n minua kohteli ivallisesti ja ylenkatseellisesti", sanoin itsekseni nyyhkytyksien v?liss? ja tuijotin melkein ep?toivoisena virtaan, joka synkk?n? ja raivoisana kohisi sillan alla, "oi, kuinka kurjaa, kuinka halpamaista, kuinka syd?met?nt?! Kun ihmiset tulevat k?yhiksi ja onnettomiksi, kun h?t? ja huolet kalvavat heid?n syd?nt??n, juuri silloin kuin heid?n olisi tarvis saada osakseen v?h?n rakkautta ja osanottoa, silloin lis?t??n kuormaa ja ivataan heid?n onnettomuuttaan. Oi, se on kauheata ... kauheata."

Tunnin aikaa kuljeskelin katuja pitkin, t?llaiset ajatukset mieless?ni. Lopulta kyyneleeni taukosivat vuotamasta ja subjektiivinen loukkaantumisen tunne h?visi sekin.

Mutta katkeruus, joka oli syntynyt t?st? persoonallisesta kokemuksesta, n?hdess?, mit? k?rsimyksen verkkoja k?yhyys kietoo saaliinsa ymp?ri, ei poistunut, se p?invastoin kiihtyi ja k??ntyi lopulta oikeaksi ihmisvihaksi. Siihen aikaan oli minun melkein vaikea seurustella ihmisten kanssa, kaikkialla, puodeissa, raiti

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet