: Reminiscencies of a Confederate soldier of Co. C 2nd Va. Cavalry by Peck Rufus H - United States History Civil War 1861-1865 Regimental histories; United States History Civil War 1861-1865 Personal narratives Confederate; Confederate States of America. Arm

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

YST?V?NI KERTOMUS

Kirj.

Mathilda Roos

Suomennos.

WSOY, Porvoo, 1903.

Sinua haluttaa kuulla, kuinka minun el?m?ni on saanut nykyisen suuntansa? sanoi yst?v?ni, rouva B., kun er??n? iltana istuimme valkean ??ress? h?nen salissansa ja keskustelimme. -- Niin, se oli oikeastaan pikkuseikka, joka muutti el?m?ni suunnan, v?h?p?t?inen tapaus, jonka ehk? olisin aivan unohtanut, jollei se olisi tehnyt minuun niin syv?? vaikutusta ja jollei sill? minuun n?hden olisi ollut niin suuria seurauksia. Katsoppas yst?v?ni, min? kiinnit?n erityist? huomiota siihen mik? on pient?, v?h?p?t?ist? ja halveksittua. Min? uskon v?h?p?t?isten tapausten ja sanojen, vaatimattomien tekojen salaper?iseen voimaan. Vaiherikkaan el?m?ni aikana olen oppinut, ett? niinkuin luonnossa suurennuslasin avulla pienimm?ss? lumihiutaleessakin voi n?hd? kokonaisen kauneuden ja sopusointuisuuden mailman, niin voi rakkauden n?k?lasi meille n?ytt?? tuskan, ilon tai hyvyyden syvyyksi? siin?, mit? tavallisesti sanotaan pieneksi ja v?h?p?t?iseksi. Mutta nyt olen joutua tavallisen heikkouteni uhriksi muille saarnata lempiaatteitani, etk?h?n sin? niist? tahtonut kuulla. Tahdoit kuulla kappaleen el?m?nkokemuksistani, eik? niin? Kernaasti kyll?, siin? saat n?hd? aatteeni k?yt?nn?llisess? muodossa, eik? se haittaa.

Yst?v?ni hymyili, keskeytti hetkeksi puheensa, tuijotti valkeaan ja jatkoi sitte:

Minun pit?nee ensiksi mainita joku sana kodistani ja lapsuudestani, jotta t?ysin voisit ymm?rt?? mit? sitte aion kertoa. Niinkuin tiet?net, oli kotini Tukholman varakkaimpia, uskallanpa sanoa onnellisimpiakin. Min? olin niit? etuoikeutettuja, joiden lapsuus kuluu niin, etteiv?t tied? k?rsimyksist? niin mit??n. Kodissa olimme aina iloisia, onnellisia ja huolettomia. Taudeissakin, jotka meit? kohtasivat, oli jotain erinomaisempaa meid?n suhteemme. Olihan meill? toisinaan lasten tauteja, tuhka- ja tulirokkoa y.m., mutta taudin kulku oli s??nn?llist?, meill? oli taitavat l??k?rit, kalliit rohdot ja kun rupesimme paranemaan, tuotiin meille lohdutukseksi leluja ja makeisia, niin ett? minulla on se muisto, ett? meist? oli jotenkin hyv? olla sairaana.

Mit? k?yhyyteen tulee, oli minulla siit? hyvin omituinen k?sitys. Siit? oli ainoa kokemukseni k?yh?t ukot, akat ja lapset, jotka tulivat pyyt?m??n apua ?idilt?ni ja jotka l?htiv?t luotamme korit tavaraa t?ynn? kiitellen ja siunaillen ?iti?. N?en viel? niin selv?sti ?itini, kuinka h?nen tummat silm?ns? t?yttyiv?t kyyneleill?, kun h?n k?rsiv?llisesti kuunteli k?yhiens? surullisia kertomuksia. Toisinaan tulin etehiseen, jossa ?itini seisoi keskustelemassa, silloin h?n aina sanoi vakavasti: "tytt?ni, tervehd? t?t? vaimoa". Tein niinkuin k?skettiin ja ojensin k?teni vaimolle; t?m? niiasi ja kutsui minua "armolliseksi ry?kkyn?ksi" ja kiitteli minua ja ihaili, kuinka kaunis ja suloinen olin. Nuo kohteliaisuuden osoitukset tosin minua vaivasivat, mutta samalla tunsin jotain tiedotonta mielihyv?n tunnetta, ja kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta minussa kasvoi ja juurtui se k?sitys, ett? nuo vaivaiset olennot, jotka aika ajoin tulivat luomaan k?rsimyksien varjoa is?ni asuntoon, olivat aivan toista sukuper?? kuin min?, vanhempani, siskoni ja seurustelupiirimme. Muistan my?s kodissani kuulleeni useita lausuntoja, jotka lapsellisella luottamuksella ik??nkuin imin sieluuni ja joista sitte muodostin omat mielipiteeni, sellaisia lauseita olivat esim.: "sellaisilla ihmisill? ei ole mit??n itsetuntoa", tai "sellaiset ihmiset eiv?t k?sit? noita tunteita", tai "sellaisia ihmisi? t?ytyy kohdella heid?n v?hemm?n kehittyneen tunne-el?m?ns? mukaisesti". Uskoin todella, ett? k?yhien ajatukset ja tunteet erosivat meid?n ajatuksistamme ja tunteistamme yht? paljon, kuin heid?n riepunsa erosivat meid?n hienoista puvuistamme. Jos joku olisi minulle vakuuttanut, ett? tuo pieni kerj?l?istytt?, jolle ?itini tapasi antaa vanhoja vaatteitamme, rakasti is??ns? ja ?iti?ns? yht? paljon kuin min?, ett? h?n halusi leluja ja makeisia yht? hartaasti kuin min?, ett? h?nell? oli pieni, likainen, ruma nukke, jota h?n rakasti yht? paljon kuin min? kaunista vaaleatukkaista, sinisilnm?ist? Roosaani, joka osasi avata ja sulkea silm?ns?, niin olisinpa sit? suuresti ep?illyt.

Lapsuuteni ja nuoruuteni kului ilman ett? tapahtui mit??n, joka olisi muuttanut k?sityst?ni k?yhien ja rikkaiden yhteiskunnallisesta asemasta tai heid?n suhteestaan toisiinsa. Min? en milloinkaan tullut tekemisiin k?yh?list?n kanssa, paitsi milloin sain osakseni heid?n kiitostansa ja siunauksiansa siit? aineellisesta avusta, jota olin heille antanut. Ja koska vanhempani ja min? emme koskaan olleet auttamatta h?d?nalaista, vallitsi meid?n ja k?yhien v?lill? aina hyv? suhde ja meit? pidettiin erinomaisen hyv?ntekev?isin?.

Pit?nee minun viel? sanoa sinulle, ett? minulla kaikissa muissakin suhteissa oli iloisia el?m?nkokemuksia. Ihmiset olivat aina hyvi? ja kohteliaita minulle, seurael?m?ss? minua hyvin suosittiin, minne tulin kohtasivat minua hyv?ntahtoiset katseet. Minusta el?m? n?yttikin niin valoisalta ja min? nautin t?ydest? syd?mest? onnellisesta asemastani, joka niin sanoakseni piti loitolla minusta kaiken, mik? on ep?miellytt?v??.

Kahdenkymmenen vuotiaana jouduin naimisiin. Miehenikin oli, niinkuin tied?t, hyvin varakas, ja ihmiset tulivat yh? yst?v?llisemmiksi ja kohteliaammiksi minua kohtaan, kun minusta oli tullut nuori rikas rouva.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!