: Niilo Bonpoika Sture 3: Testamentti by Starb Ck C Georg Carl Georg Kahma Uuno Translator - Historical fiction; Swedish fiction Translations into Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

iel? oli selitett?v?, kuinka nauha oli poikkileikattu, mutta siin?kin auttoi h?nt? kirjoitus sein?ll?. Sill? h?n n?ki selv?sti, ett? parissa paikassa oli ensin kirjoitetut sanat poisraavitut ja toisia pantu sijaan, ja kun h?n l?hemmin tarkasti paikkaa, josta savi oli poispudonnut, n?kyi, ett? sen oli t?ytynyt tapahtua juuri jotakin kirjoitettua sanaa pois raaputtaessa. Mik? oli siis luonnollisempaa kuin ett? kirjoittajalla oli ollut veitsi jakkunsa povella ja sit? esiinvet?ess?, joka oli tapahtunut hyvin kiivaasti, oli tullut katkaisseeksi silkkinauhan. T?m? taas edellytti, ett? veitsi oli ollut tavattoman ter?v?, sek?, ett? sill? oli ollut tavaton s?ilytyspaikka, ettei sanoisi piilotuspaikka, ja siit? p??tti h?n kirjottajan olleen hengellisen miehen ja vahvistui ensimm?isess? ajatuksessaan, ett? kirjoittaja oli ollut itse arkkipiispa. Joku toinen ei olisikaan joutunut niin kokonaan intohimonsa valtaan, kuin arkkipiispa ep?ilem?tt? oli joutunut alentuessaan omin k?sin maalaamaan vihansa sanat muuriin.

Kaikki t?m? ei yhdell? kertaa tullut Ingeborgiile selv?ksi, vaan selkeni se v?hitellen, kuta enemm?n h?n mietiskeli kaikkia eri seikkoja ja yhdisti niit? toistensa viereen. Sill? hetkell? vaikutti p??lle p??tteeksi se seikka, ett? Niilo Sture yleens?kin oli h?nen ajatustensa esineen?, sen, ett? h?n n?hdess??n h?nen ja h?nen vihollisensa nimet asetti ne t?m?n kallisarvoisen koristeen yhteyteen, jonka oikeasta omistajasta h?nell? ei ollut mit??n tietoa.

H?n k??ri kaulaketjun huolellisesti kokoon ja k?tki sen povelleen, lujasti p??tt?en tavalla tai toisella etsi? sen oikean omistajan k?siins? ja antaa sen h?nelle. Sitten tarttui h?n lyhtyyn, luki viel? kerran kirjoituksen sein?ll? ja kiiruhti pois. Nopein askelin riensi h?n ahtaan k?yt?v?n kautta holviin ja sielt? toiseen k?yt?v??n, joka oli pitempi, ja jossa l?ytyi useita rautaovia jotenkin l?hell? toisiaan. Niiden yl?p??h?n oli puhkaistu pieni? syd?men muotoisia reiki?. T??ll? olivat vankikopit. Sen tiesi h?n siit? kuvauksesta, jonka oli hankkinut. H?n nosti lyhty? ja lausui aivan hiljaa jokaisella ovella, jonka ohi kulki, nimen: Hollinger. Viimein kolmannella ovella vastasi er?s ??ni: "Kuka huutaa?"

Ingeborg vastasi, kuka h?n oli, ja ett? h?n tahtoi, jos se oli h?nen vallassaan, pelastaa sek? h?net ett? tuon toisenkin herra Niilo Sturen aseenkantajista, mutta pyysi heid?n ensiksi kertoa, mill? kannalla Niilo-herran asiat nyt olivat, ja miss? Briita-rouva ja lapset oleskelivat.

"Kiitos olkoon teille, kaunis neito, hyvyydest?nne", vastasi Hollinger. "Kun viimeksi j?tin herrani, oli Briita-rouva Vester?sin linnassa, ja lapset olivat h?nen luonaan, se tapahtui keskikes?ll?."

"Ja Niilo-herra?"

"H?n laskeutui silloin alas Bergslagenilta karkoittaakseen Eerik Niilonpojan, joka oli k?ytt?nyt tilaisuutta h?nen poissa ollessaan ja niinkuin petoel?in sy?ksynyt Arbogasta aina Vester?siin saakka... Mutta kun Niilo-herra tuli, sai h?n kiireen jouduttaa jalkojaan ja paeta Kolb?ckiin, jonne Niilo-herra ajoi per?st?. Herra Eerik oli kuitenkin kerennyt s?rke? sillan, ja Kolb?ckin joki virtasi niin syv?n? korkeiden rantojensa v?liss?, ettei Niilo-herra voinut p??st? h?neen k?siksi, ja kun h?n koetti menn? yli -- se tapahtui Juhannuksen j?lkip?iv?n? -- menetti h?n paljon v?ke?. Sitten tuli herra Eerik Akselinpoika Tukholmasta ja koetti saada puolelleen taalalaisia, vaikka se ei h?nelle onnistunut, ja sent?hden vet?ytyi h?n sangen tyytym?tt?m?n? takaisin Tukholmaan, mutta my?skin Niilo-herran t?ytyi l?hte? takaisin Taalainmaahan hankkiakseen enemm?n v?ke?, sill? h?n sai tiet??, ett? herra Iivari Gren ratsasteli ymp?ri Upplantia ja sai paljon kansaa puolelleen."

"Siis onnistui Niilo herran pelastua v?ijytyksist? jouluna?" kysyi Ingeborg, halukkaana kuulemaan siit? tai h?nest?, joka oli l?himp?n? h?nen syd?nt??n.

"Jouluna...? Te tarkoitatte Kaarlo Ragvaldinpoikaa, jonka arkkipiispa oli silloin l?hett?nyt ottamaan kiinni Niilo-herran...? Niin, siit? vaarasta pelastui h?n, ja Kaarlo Ragvaldinpoika ja kaikki h?nen miehens? joutuivat vangeiksi."

"Kertokaa minulle tuo, kertokaa!" kehoitti Ingeborg.

"Niinkuin tied?tte, en min? silloin ollut Niilo-herran luona", jatkoi Hollinger, "olin l?hetetty toisaalle, mutta t?m?n Fasten kautta olen saanut tiet?? kaikki. Se oli kerrassaan viekkaasti ajateltu... vihollinen houkutteli kaikki miehet pois talosta, ja sitten piti heid?n vangita Niilo-herra, niin ajattelivat he, ja he olivat jo tulossa kun Erkki huomasi ne ja kiiruhti ilmoittamaan Niilo-herralle. Mutta kirkkoherran renki oli viekkaampi kuin kaikki muut. H?n hypp?si hevosen selk??n ja kiiruhti eteenp?in, kunnes kohtasi Kaarlo Ragvaldinpojan, jolle h?n sanoi, ett? koko pit?j?n miehet olivat aseissa ja ett? ?kkiarvaamaton p??llekarkaus oli mahdoton. Samassa alkoivat my?skin h?t?kellot soida, ja silloin k??ntyiv?t partiomiehet kiukuissaan ja ratsastivat takaisin."

"Ent?s Niilo-herra... eik? h?n ollut miss??n vaarassa?"

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!