Read Ebook: Sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan? Muutamia Raamatun kysymyksiä nykyisiin oloihin by Rosendal Mauno

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 91 lines and 15185 words, and 2 pages

?n itsen?isyyteen ja synnin vapauteen, sen turvista luopuu, se h?vi??, kukistuu ennen pitk??. Sen tulevaisuutta ei turvaa aineellinen rikkaus, ei suuri valta, ei kansallinen itsetietoisuus, ei kehittynyt sivistys -- ei mik??n voima: se on kuoleman oma. Historia on t?ynn? t?t? totuutta todistavia Jumalan tuomioita. Monesti viipyiv?t ne kauan, moni Herrasta luopunut kansa kerskasi vuosisatoja voitoistaan, voimastaan, mutta sen perikato joutui joutumistaan, kunnes aikakirjat eiv?t siit? en?? mit??n kertoneet. Valevalon h?ik?sem?n?, ei se pel?nnyt pimeytt?, ei en?? kysynytk??n: "Vartija, mit? y? kuluu?" Sen jumalattomuus kaivoi sille haudan todistukseksi, "ettei Jumala anna itse??n pilkata".

Olemme viitanneet Turun yliopistoon ja siihen k??nteesen, jonka sen perustaminen sai aikaan kansamme kehkeytymisess?. Maamme aineellinen k?yhyys, sen syrj?inen, kahden mahtavan valtakunnan v?linen asema, sen kansan omituinen, vakaa ja suruvoittoinen luonne, joka jo muinaisuuden pime?ss? neuvoi sit? kunnioittamaan viisautta aarteista kalliimpana -- kaikki kehotti sit? etsim??n niit? "tavaroita, joita ei koi raiskaa eik? varkaat varasta." Se oli kutsuttu edist?m??n Jumalan valtakuntaa, taistelemaan totuuden puolesta niill? voimilla, jotka se Herralta oli saanut, sen armon turvissa, jonka H?n n?yrille antaa. Voidaksensa t?ytt?? t?t? korkeaa teht?v??, tuli sen oppia yh? tarkemmin erottamaan Jumalan valtakunnan ja maailman v?list? rajaa, kuolla synnille ja el?? vanhurskaudelle. Eik? saavuteta t?t? taitoa kuin itsens?kielt?misen ja Herran pelvon tiell?. Oliko Suomen kansa l?yt?v? el?m?n tien ja oppiva sit? vaeltamaan? "Se tie on kaita ja portti ahdas, joka vie el?m??n, ja harvat ovat, jotka sen l?yt?v?t." Eksytyksen sumut ja synnin varjot salaavat silt? viel? t?m?n maailman lukemattomat vaarat; y?n kuutamossa n?ytt?v?t monet ilmi?t, joita ei kukaan p?iv?n kirkkaassa valossa en?? ihaile, niin omituisen vieh?tt?vilt?. "Vartija, mit? y? kuluu?"

Muistuttaen ortodoksismin varjopuolista, emme suinkaan saa sen hyvi? hedelmi? halveksien tuomita. Silloin vakaantui lutherilainen tunnustus, tiede oppi kunnioittamaan kirkkoa ?itin??n, perhe, yhteiskunta, valtio n?yrtyiv?t noudattamaan uskonnon vaatimuksia, tunnustuskirjat rakensivat salpoja lahkolaisuuden mielivallalle, vaatien raittiutta, j?rjestyst?, vakavuutta. Etenkin h?irityn, alituisten sotien h?vitt?m?n Suomen sivistysty?lle oli t?m? arvaamattoman suuresta merkityksest?. Kaiken inhimillisen turmeluksen uhallakin n?emme n?iss?kin vaiheissa armon Jumalan k?den. Mutta el?m?n Henki poistui poistumistaan kristikunnasta, kuoleman y? loi varjonsa kaikkialle. Jos joku siell? t??ll? viel? ep?illen kyseli: "vartija, mit? y? kuluu?" ja jos muutamat valveilla olevat vartijat saarnasivatkin parannusta ja puhuivat varottavia sanoja "puhdasoppisuuden aikakauden" suruttomalle kansalle, niin oli tuo muka "lain orjuutta", "kerettil?isyytt?", jota jokaisen "oikeauskoisen" mit? huolellisimmin tulisi karttaa. Ett? "taivaan valtakunta k?rsi v?kivaltaa" uskonpuhdistuksen em?maissakin, todistaa muiden kera Juhana Arndtin el?m?kerta. H?nen t?ytyi paljon k?rsi? totuuden puolesta: uskonpuhdistuksen kirkko oli yksiss? valtion ja sivistyneitten kanssa solminut liiton tuommoista, kristikunnan unta h?iritsev?? saarnaa vastaan!

Samankaltaisiksi kuin muualla muuttuivat ortodoksismin aikakaudella Suomenkin kirkon olot. Ja kirkon tilasta riippui kansamme tulevaisuus. "Vartija, mit? y? kuluu?" kysyttiin t??ll?kin viel?, vaan useimmat vartijat vastasivat: "rauha, rauha", ja ne, jotka puhuivat muuta, joutuivat ep?luulon ja sorron alaisiksi. Suomi kehittyy, monet ep?kohdat poistetaan sen yhteiskunnallisista oloista, varallisuus karttuu, sivistys edistyy -- mutta pime?mpi kuin konsanaan ennen on tulevaisuuden taivas. Ja ennenkuin 17 vuosisata kuluu umpeen, n?kyy y?n pime?ss? Jumalan kostava k?si. H?n ly? vanhurskaudessa, ja ly? kovasti. N?lk?vuodet, jonka vertaisia leiv?n puutteesen harjaantunut kansamme ei milloinkaan ole kokenut, kysyv?t sen voimia toivottomuuteen asti -- ja kuoleman enkeli iskee Herran k?skyst? armottoman kovaan sen harvalukuisiin riveihin. Tuskin alkaa Suomi v?h?n tointua n?ist? k?rsimisist?, ennenkuin "ison vihan" kauhut k?tkee sen tulevaisuuden viel? synkemm?n ep?toivon pime??n. Joka ei usko Jumalaan, h?n ei voi selitt??, kuinka kansamme kukistumatta kesti nuo ??rett?m?t koetukset, joiden alaisena se 18 vuosisadan alussa oli. Se on historiallinen arvoitus, johon t?m?n maailman viisaat, eiv?t keksi selityst?.

Oi, ett? oppisimme Jumalan sanan valossa lukemaan Suomen kansan merkillist? historiaa! Kirkastumistaan silloin meille kirkastuisivat Herran viisaat neuvot armaan is?nmaamme tulevaisuudesta. Me oppisimme ep?ilem??n itse?mme ja luottamaan H?neen, joka vanhurskaudessa monesti l?i, vaan ei milloinkaan hylj?nnyt t?t? k?yh?? kansaa, jonka huulilta viel? n?iden viimmeisten aikojen syysmyrskyiss? Herran kunnian kiitos ja ylistys on kaikuva puhtaampana ja todellisempana kuin ennen, jos vain n?yrrymme H?nen edess?ns?, teemme parannusta ja annamme sijaa H?nen k?sitt?m?tt?m?lle armolleen. Suuri teht?v? tuo! Oudoksuisimmeko ett? H?n meit? siihen valmistaa koetusten ja k?rsimisten koulussa? Joka ep?ilee, h?n tutkikoon Jumalan sanan valossa kansamme vaiheita mennein? aikoina. Niist? t?ss? viel? sananen.

"Etsik??t ensin Jumalan valtakuntaa ja h?nen vanhurskauttaan, niin kaikki n?m? teille annetaan." N?in kuuluu Herran lupaus. Se lupaus pysyy. Kuningasten Kuningas ei ole milloinkaan hallitsijavalaansa rikkonut. T?m?n horjumattoman totuuden sai Suomikin kokea. Todistuksena on is?nmaamme ennen aavistamaton edistys viimmekuluneina vuosikymmenin?. T?st? tiet?? jokainen sivistynyt Suomen mies ja nainen paljon kertoa, vaan onko jokainen heist? my?skin altis raamatun hengess? tunnustamaan: "Herralta on t?m? tullut ja on ihmeellist? meid?n silmiemme edess??" My?nt?v? vastaus olisi totuuden ja Jumalan pilkkaa. Yh? harvemmalta Herra en?? kunnian sai onnen ja my?t?k?ymisen p?ivin?. Tuo vakaa parannussaarna alkoi v?hitellen lannistua, kun nuo suuret johtajat olivat muuttaneet "Herran lepoon" eiv?tk? lapset en?? vaeltaneet "isien s??dyiss?." Unelmain valtaan antautui Suomi, laskien voittojaan t?m?n maailman pett?v?n laskutavan mukaan ja kuvaten tulevaisuuttansa jos kuinka toivorikkaaksi. Ei Jumalan valtakunnan tuleminen en?? ollut sen p??pyrint?n?, ei en?? kysytty: "Vartija, mit? y? kuluu?" Kevytmielisen lapsen tavoin unohti nuori Suomi isien vakaat varoitukset ja tuhlasi maailman palveluksessa heilt? saadun kalliin perinn?n. Mieltyen itseens? ja omasta voimastaan kerskaten, unohti se tuon peruuttamattoman ehdon, josta nelj?nnen k?skyn siunaus riippuu. Vanhurskaan Jumalan sallimat katovuodet hillitsiv?t kyll? hetkeksi sen syntist? riemua, mutta kun koetuksen aika oli ohitse, antautui se t?rke?mp??n jumalanpilkkaan kuin konsanaan ennen. Ly?den tuuleen ne varoittavat ??net, jotka, kuuliaisina totuuden Hengelle, viel? siell? t??ll? todistivat "synnist?, vanhurskaudesta ja tuomiosta," ei se en?? pel?nnyt Jumalan vihaa, vaan kokosi synti? synnille. Onko esi-isien armollinen Jumala j?tt?v? luopuneet lapset eksytyksen pime??n? Onko H?n ottava valtakuntansa meilt? pois ja antava sen muille, joilta H?n saa paremman hedelm?n? "Vartija, mit? kuluu y?" kuu kevytmielisimm?nkin t?ytyy my?nt??, ett? synk?t pilvet j?lleen peitt?v?t tulevaisuutemme taivaan?

Rukoillen apua Herralta, olen t?m?n talvisen y?n pime?ss? siit? sanasta, joka on "meid?n jalkaimme kynttil? ja valkeus meid?n tiell?mme," etsinyt vastausta tuohon painavaan kysymykseen: "vartija, mit? y? kuluu?" Paljon t?t? nyky? Suomen oloista sanellaan ja kirjoitetaan, ja hyvin tied?n, etteiv?t minun heikot sanani ansaitse p??st? kauas kuulumaan. Rohkenen kuitenkin ne julkaista, koska niill? en muuta tarkoita, kuin kehottaa jokaista is?nmaanyst?v??, joka n?in? koetuksien aikoina on altis turvaamaan esi-isien uskolliseen Jumalaan, H?nelt? ainoalta etsim??n apua armaalle is?nmaallemme. Ei H?n meit? viel? ole hylj?nnyt, vaikka H?n meilt? armonsa vanhurskaudessa salaa. Todistuksia ei puutu, vaikka pime? on synnin y?. Mainitsen t?ss? ainoastaan yhden t?mm?isen todistuksen, joka teki syv?n vaikutuksen etenkin meihin Pohjois-Suomen asukkaisin, vaatien meit? kiitt?m??n ja ylist?m??n Herraa. Joka oli tilaisuudessa omin silmin n?kem??n ja omin korvin kuulemaan Kuopion hiippakunnan papiston esiintymist? sen kokouksessa Oulussa viimme Syyskuussa, h?nen t?ytyi ajatella: Jumala on meille viel? armollinen! En mainitse nimi?, sill? en tarkoita ihmisten kunniaa, vaan Herran. Ajatellessamme esi-isien taistelua totuuden puolesta, ja etenkin muistellessamme tuota suurta her?nn?isyyden aikaa, on meill? kyll? syyt? valittaa: "auta Herra, sill? pyh?t ovat v?hentyneet ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa," mutta Herra ei ole v?hentynyt, "H?nen armonsa on joka aamu uusi." T?m?n kirjoittaja ei omasta kokemuksesta tied? todistaa, millainen tuo Herran armon ihmeellinen aika, jota h?n tarkoittaa, oli; h?n on vain t??ll? pohjan perill? katsellut noita sen is?nmaan peltoon kynt?mi? syvi? vakoja. Niiden ??ress? -- ne eiv?t ole viel? kasvaneet aivan umpeen! -- ja l?hell? noiden jalojen, Pyh?n Hengen valaisemien opettajien hautoja, syttyy sammuvakin toivo uudelleen! Viitaten Herran armoon is?nmaatamme kohtaan mennein? aikoina ja H?nen horjumattomiin lupauksiinsa, uskallan julkaista n?m? rivit. Armon Jumala suokoon niille siunauksensa!

"Luuletkos ett? Kaikkivaltias pelk?? sinua rangaista, ja k?yd? oikeudelle kanssas?"

Job. k. 22: 4.

Ylpeys on turmeltuneen ihmisen perussynti. Sent?hden ei kukaan luonnostaan ole altis kuulemaan semmoista puhetta, joka paljastaa h?nen rikoksensa ja nuhtelee h?nt? synnist?. Jollei Jumalan Henki saa h?nt? n?yryytt??, niin karttaa, vihaa h?n jokaista, joka uskaltaa h?nelle tuohon tapaan puhua. H?n kuuntelee kernaammin imartelijan halpaa kiitosta, vaikka h?n ylenkatsoo h?nt? ja tiet?? h?nen valehtelevan, kuin totuuden vakaita sanoja, jos n?m? vain jollain tavoin loukkaavat h?nen itserakkauttaan. Miten k?sitt?m?t?n on synnin syvyys! Ja semmoiset kuin yksityiset, ovat kansatkin. Kuinka monesti on meid?nkin is?nmaan alttarilla suitsutettu ylpeyden ep?jumalalle! -- Miten oudolta kuuluisi esim. noissa riemastuneissa laulu- ja soittojuhlissa, joita Suomessa viimme aikoina on niin paljon vietetty, puhe t?mm?inen: ei ole aika riemuten laulella, kun olemme synti? tehneet Herran edess?, tunnustakaamme itsemme syyllisiksi ja vuodattakaamme katumuksen kyyneleit?? Miltei mielipuolena pidett?isiin semmoista puhujaa, eik? h?n saisi monta sanaa sanotuksi, ennenkuin "juhlavieraat" kilvan h?nen keskeytt?isiv?t. Miksi? Sent?hdenk?, ett? h?n puhuisi per?tt?mi?, viskaisi valheellisia syyt?ksi? kuulijakuntansa silmiin? Ei, vaan sent?hden, ett? h?n lausuisi masentavan totuuden, jota ei ylpeys sied? kuulla. -- -- Kirkossa sopii vanhan tavan vuoksi joskus julki jumalattomankin huulin tunnustaa: "me olemme synti? tehneet is?imme kanssa," vaan niin ajattelee suruton maailma -- ei semmoinen mieli saa h?irit? iloamme, kun is?nmaan rakkaus saa syd?mmemme sykkim??n ja kanteleemme soimaan. Ja mit? pahaa on Suomen kansa tehnyt, mit? syyt? katumukseen sill? on? Katukoon se, joka on rikkonut. Suomi ei ole rikkonut!

T?h?n tapaan ajattelevat t?m?n maailman suruttomat lapset. He ovat unohtaneet, ett? kansankin tila, sen pyrinn?t ja riennot ovat arvosteltavat Jumalan, eik? ihmisten mielen mukaan. --

"-- Te tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni t?hden" ennusti ristin Herra opetuslapsilleen. Kaikkina aikoina ovat n?m? sanat toteutuneet. Sent?hden onkin tuo suolainen totuus outo vieras maan p??ll?. Koettaen puolustaa itse??n jos millaisilla tekosyill?, pukeutui kristittyjen saarna tuon tuostakin maailmaa miellytt?v??n pukuun, jotta se ei her?tt?isi vihaa. Jos se riisui ylt??n tuon kirjavan puvun, joutui se aina sorron ja vainon alaiseksi. Mutta ihmispelko poistaa jumalanpelon, ja se kansa, joka ei pelk?? Jumalaa, on suuressa vaarassa. Ken uskaltaa esiinty? todistamaan: Suomen kansaan tuo viittaus ei sovellu? Eik? meid?n p?invastoin t?ydy my?nt??, ett? parannussaarna monessa paikoin on miltei kokonaan vaiennut, ett? maailman yst?vyys ja ihmispelko on poistanut jumalanpelon? Eik? koske t?m? surkea totuus ainoastaan paimenviran edustajia: se soveltuu valitettavasti arveluttavan yleisesti sanankuulijoihinkin -- niihinkin, joille Jesus on rakas ja jotka tahtovat olla H?nen tosi opetuslapsiaan. Herramme vakuuttaa: "joka minun tunnustaa ihmisten edess?, sen tunnustan my?s min? minun Is?ni edess?, joka on taivaissa, mutta joka minun kielt?? ihmisten edess?, h?nen min? my?s kiell?n Is?ni edess?." Ken meist? rohkenee v?itt?? noudattaneensa t?m?n painavan kehotuksen? Ja kuitenkin siit? riippuu niin ??rett?m?n paljo! Mutta kun "suola n?in on menett?nyt makunsa," niin on meit? uhkaamassa Jumalan sanan ennustus. Se kuuluu: "aika on ett? tuomion pit?? Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin meist? alkaa, mink? lopun ne saavat, jotka eiv?t Jumalan evankeliumia usko?" Niin -- millainen on loppu oleva? Totisesti: meill? on syyt? vihdoinkin tehd? parannus, perinpohjainen parannus! -- -- --

"Kuka on Herra, jonka ??nt? meid?n kuulla tulee", huutaa Faraon tapaan moni meid?n aikanamme jo t??ll? Suomessakin, semminkin jos parannuksesta puhutaan. Nuo "vapaat aatteet", joiden turmiollinen vaikutus on n?ht?v?n? kaikkialla kristikunnassa, ovat saaneet kannattajia t??ll?kin. Miltei yht? turhaa on nimikristittyjen lukemattomalle joukolle puhua parannuksesta. He ovat "autuaita Jumalan lapsia," ei heille muka lakia saa saarnata. T?ytyyk?, asiain n?in ollen, raamatun vaatimuksen, ett? "Kristuksen nimeen pit?? saarnattaman parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa," mukaantua enemmist?n katsantotavan mukaan? Onko ajanhenki pakottava parannussaarnaajat vaikenemaan? Pieni on en?? niiden luku, jotka ihmisi? pelk??m?tt? uskaltavat saarnata parannusta niin, kuin Herran sana ja esimerkki sit? saarnaamaan vaativat. Ovatko nuo harvat kest?v?t taistelussaan ajanhenke? vastaan vai onko heid?nkin ??ni vaikeneva? Jos niin k?visi, jos kaikki suola menett?isi makunsa, niin yhteiskunta m?t?nisi. Silloin toteuisi meille tuomioksi t?m?kin Herran ennustus: "miss? raato on, siihen kotkat kokoontuvat." -- "Herra armahda meit?, sill? me olemme sangen viheli?isiksi tulleet!"

Mutta jos ihmiset pelk??v?tkin paljastaa maailman syntej?, niin l?ytyy yksi, joka ei pelk??: H?n, josta kirjoitettu on: "luuletkos ett? Kaikkivaltias pelk?? sinua rangaista, ja k?yd? oikeudelle sinun kanssas?" Ei H?n kysy, milloinka meill? on sovelias aika tulla H?nen oikeutensa eteen, milloinka paraiten kest?mme rangaistusta. H?n m??r?? hetken, kysym?tt? neuvoa kenelt?k??n, s??t?? rangaistuksen, ket??n pelk??m?tt?. Ja mit? syyt? meill? Suomalaisilla on olettaa, ett? H?n tekisi poikkeuksen meid?n suhteen? Eik? tuommoinen ajatus p?invastoin ole mielet?n, kun kertomus Herran vanhurskaista tuomioista niin l?htem?tt?m?sti on piirretty historiamme lehdille? Jos my?t?k?ymisen hetkin? olemme eksyneet tuohon tapaan ajattelemaan raskaana painaa t?m? synti vanhurskaan Jumalan vaa'alla! -- niin ?lk??mme toki niihin m??rin kevytmielisi? olko, ett? ly?mme H?nen varoituksensa tuuleen silloinkin, kun H?nen sallimuksestaan tulevaisuuden taivas on pilviin peittynyt eik? yksik??n meist? tied?, milloinka se j?lleen valkenee! N?yrtyk??mme Herran eteen! Sit? H?n meilt? odottaa, sill? H?n on pyh?, vanhurskas. Jumalan tuomiot ovat luettavina koko ihmiskunnan historiassa. Ei yksik??n kansa voinut niit? karttaa, ja ne, jotka eiv?t niist? taipuneet, joutuivat perikatoon. Ei Israelkaan, tuo Herran valittu kansa, saanut ylpeillen kerskata, ja kun eiv?t Kaikkivaltiaan rangaistukset saaneet sit? parannukseen n?yrytt??, niin turmeluksen tulva h?vitti lupauksen maan ja viskasi sen paatuneet lapset vaahtona pakanamaailmaan. Auttakoon Herra Suomen kansaa parannusta tekem??n, ennenkuin katumuksemme on my?h?ist?!

"... jokainen suu pit?? tukittaman, ja kaiken maailman pit?? Jumalan edess? vikap??n oleman."

Room. 3: 19.

"Miksis peit?t kasvos ja unohdat meid?n raadollisuutemme ja ahdistuksemme?"

Ps. 44: 25.

Ei viihdy ilo nyky??n Suomessa: alakuloisuus vallitsee kaikkialla. Nykyinen ahdinko painaa leimansa iloisimmankin katseesen, vaatien kevytmielisint?kin hetken miettim??n armaan is?nmaan kohtaloa. Kohoavatko ihmisten ajatukset vihdoinkin sen Herran puoleen, joka hallitsee kansojen, niinkuin jokaisen yksityisenkin vaiheet? Harvat ovat my?t?k?ymisen p?ivin? alttiit muistamaan kaikkien hyvien lahjojen antajaa, ja mit? etenkin niihin etuihin tulee, joita Suomi viimme aikoina on nauttinut, niin ei ole monikaan ihmetellen ajatellut: mitenk? k?yh?n Suomemme tulevaisuus noin toivorikkaana meille hymyilee? Kerran kuulin lapsena kerrottavan J. W. Snellmanin vastanneen er??lle sanomalehtimiehelle, joka kerskaten oli sanellut niit? n?it? is?nmaamme "luonnollisista oikeuksista." H?n kirjoitti: "niin, luonnollisia kyll? ajattelemattoman mielest?: h?rk?, joka k?ypi lihavalla apilas-laitumella ei ensink??n ihmettele, miten tuo oivallinen apilas kasvaa." Itse asiaa en silloin ymm?rt?nyt, vaan selv??n muistan, ett? ajattelin: "h?rk? ei tied? mit??n Jumalasta, joka kasvun antaa." T?m? muisto lapsuudenajan onnellisilta p?ivilt? johtui ?sken mieleeni, ajatellessani is?nmaani nykyist? asemaa ja sovittaessani siihen salmistan sanat: "?lk??t olko niinkuin orhiit ja muulit, joilla ei ymm?rryst? ole, joille pit?? suitset ja ohjat suuhun pantaman, ellei he l?hene sinua." -- -- Niin -- siin? juuri on onnettomuutemme, ett? unohdamme Herran, kun meid?n hyvin k?y, pid?mme H?nen suuria armonlahjojaan ihan "luonnollisina". Me unohdamme, ett? Herra, joka antoi, on my?s oikeutettu ottamaan lahjansa meilt? pois. Vaan armollinen on H?n meit? kohtaan silloinkin, kun H?n pakottaa meit? toisin ajattelemaan. Nykyinen hetki on tuommoinen Herran pakottamisen hetki. Tunnustaako Suomi sen siksi, tunteeko se "etsikkoaikansa?" Kuuluuko huokaus "miksis peit?t kasvos ja unohdat meid?n raadollisuutemme ja ahdistuksemme" p?iv?n touhinasta ja y?n hiljaisuudesta kansalaistemme syd?mmist?? Tuo kevytmielinen nautintohimo, joka viimme aikoihin asti on ollut niin kekseli?s aikaansaamaan uusia huvituksia, toisen toista pirte?mm?n, vaikka maamme on k?yh? ja menneiden aikojen opetukset, puhumattakaan Jumalan sanan neuvoista ja varoituksista, kehottavat varovaisuuteen, vakavuuteen my?t?k?ymisenkin hetkin?, on kyll? v?h?n asettunut, vaan ei ilmaise t?m? viel? sit? parannusta, joka Herralle kelpaa. Kun esim. Suomen p??kaupunki, josta on todistettu, ett? se v?kilukunsa ja varojensa suhteen huvittelee enemm?n kuin mik??n Euroopan kaupunki, yhdeksi p?iv?ksi keskeytt?? julkiset huvinsa, niin ei tuo viel? ole tosi katumuksen alkuakaan. Kevytmielisinkin luopuu hetkeksi aivotuista huveistaan, kun vaara uhkaa h?nen kotiansa, kiitt?m?t?nkin lapsi k?y alakuloiseksi, n?hdess??n ?itins? surevan. Se on maailman katsantotapaa, vaan Herran Henki t?ht?? syvemp??n, paljo syvemp??n!

T?m?n talviy?n pime?ss? n?kyy tuon tuostakin Jumalan vanhurskauden v?lke? Ken her?? sit? n?kem??n ja ken on altis k?sitt?m??n sen tarkoitusta? Kaikkialla kuuluu huolestuttavia sanomia Suomen tulevaisuudesta: ken huomaa, ett? niiden takana on pyh? Jumala? Ei se, joka puhuu vain ihmisj?rjen laatiman valtioviisauden vaatimuksista, eik? sek??n, joka ik??nkuin halusta laskee suustansa jos kuinka liioteltuja sanoja Suomen vaikeasta asemasta. P?iv? p?iv?lt? n?emme yh? selvemmin, ett? ihmisj?rki t?ss? on kykenem?t?n auttamaan. Ylh??lt? t?ytyy meid?n viisautta saada, sit? viisautta, jota Herra vuodattaa n?yriin, s?rjettyihin syd?mmiin. Eik? tuo kevytmielinen, is?nmaan tilaa jos kuinka toivottomaksi kuvaava puhe, jonka edustajaksi moni pintapuolinen raukka, pukien v?linpit?m?tt?myytens? ja tylsyytens? teeskennellyn is?nmaanrakkauden vaippaan, on antautunut, tulevaisuuttamme turvaa. Senmielinen liioitteleminen on jo maailmalliseltakin kannalta moitittava. Hyv? lapsi toivoo viimmeiseen asti rakkaan ?itins? tautivuoteen ??ress?. Ja mihin joutuu tuo nimikristittyjen kerskaava, "suuri" usko, joka muka ei milloinkaan horju, kun Herran vanhurskaus y?n pime?ss? puhuu Siinain kielt?? Oi, miten kaikki inhimillinen taito ja voima t?ss? paljastaa mit?tt?myytens?, kurjuutensa! Ja kuitenkin: kuinka hitaat olemme siit? luopumaan, miten harvat huokaelevat oikeassa mieless? Herran puoleen: "miksis peit?t kasvos ja unohdat meid?n raadollisuutemme ja ahdistuksemme?" -- -- --

H?n, jonka armosta Suomessa viel? kuuluu katuvaisten syntisten huokaus n?in?kin synkkin? aikoina, on voimallinen her?tt?m??n julki jumalattomatkin synnin unesta rukoilemaan apua is?nmaallemme ja sen kansalle. Olkoon t?m? lohdutuksemme, kun valitamme, ett? huokaus Herran puoleen ei kuulu kuin sielt? t??lt? vain! -- -- -- Vuodata, armon Jumala, Suomen asukkaisin se rukouksen henki, joka totuudessa rukoilee "miksis peit?t kasvos ja unohdat meid?n raadollisuutemme ja ahdistuksemme!"

"Min? olen vihassani v?h?ksi silm?nr?p?ykseksi minun kasvoni k?tkenyt sinulta; mutta min? tahdon armahtaa sinua ijankaikkisessa armossa, sanoo Herra, sinun lunastajas."

Jes. 54: 8.

"Miksi et l?hde meid?n sotajoukkomme kanssa?"

Ps. 44: 10.

Vanha vuosi toiveineen ja koetuksineen on kulunut umpeen: uusi on alkanut. -- -- Taisteluun oikeuden ja totuuden puolesta on k?yh? Suomikin j?lleen koonnut sotavoimansa, edist??ksens? sekin ihmiskunnan pyrint?? p??st? eteenp?in sivistyksen tiell?. Se tiet??, ettei yksik??n kansa, joka ei ota osaa t?h?n taisteluun, ole oikeutettu el?m??n, ja sent?hden on sekin l?hett?nyt sotajoukkonsa tuohon suureen sotaan pimeyden valtoja vastaan. Ollen viljelyksen edustajana ikuisen kylm?n rajalla, on kansamme monesti t?ytynyt kokea, miten vaikea etuvartijajoukon asema on, etenkin silloin, kun mainehikkaammat kansat, kadehtien sen uhrauksilla ja vaivalla saatuja voittoja, tahi Herran muut sallimat koetukset h?iriten keskeyttiv?t sen ponnistuksia. Vaan eiv?t uupuneet sen voimat semmoisinakaan aikoina. Herra oli sen linnana, kasvattaen sit? juuri k?rsimisiss? suuria toimittamaan armaan is?nmaan hyv?ksi. Vaan vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi k?vi asema, kun eksytysten sumut p??siv?t silt? salaamaan, miss? pel?tt?vin vihollinen, synti, piiloutui. H?n tarjosi monesti, t?m? vihollinen, k?tens? sovinnoksi, vaatien vain muutamia my?nnytyksi?, joihin muka mit??n tappiota k?rsim?tt? voisimme suostua. T?m?n maailman ruhtinas, jota vastaan sota juuri oli k?yt?v?, oli n?it? ehdotuksia tekem?ss?, vaikka h?n taitavasti salasi itsens?, jotta eiv?t ihmiset h?nt? n?kisi. H?n puki sanansa mit? vieh?tt?vimp??n muotoon, luvaten jos kuinka suuria voittoja niille, jotka ottaisivat noudattaaksensa h?nen ohjelmaansa.

Etenkin my?t?k?ymisen aikoina ovat ihmiset alttiit kuvaamaan itselleen tulevaisuutta mit? onnellisimmaksi, ja siihen vaaraan eksyi monesti Suomenkin kansa, vaikka sen muinaisuus ja Jumalan sana olivat sit? varoittamassa luottamasta hetken petollisiin lupauksiin. Vasta kun taivas pilviin peittyi ja kovat ajat tulivat, alkoi pettynyt sotajoukko ep?ill? liittolaisiaan ja sit? johtajaa, jonka ansaan se, asemaansa tutkimatta ja kysym?tt? neuvoa tuolta suurelta kuninkaaltansa, oli kietoutunut. Semmoinen on nykyinenkin hetki. Miten olemme siihen joutuneet? Kun etsimme vastausta t?h?n kysymykseen, niin olkaamme ennen kaikkea rehellisi?. Ev?t auta t?ss? tekosyyt eiv?tk? puolet my?nnytykset! Puoli totuus on valetta, ja totuutta vaatii meilt? nyt, jos milloinkaan, armas Suomi-?itimme, ja t?m?n vaatimuksen takana on vanhurskas Jumala.

Jokainen ihminen on suuremmassa tahi v?hemm?ss? m??r?ss? aikansa orja. Tuo "yleinen mielipide", josta niin paljon puhutaan, painaa leimansa Jesuksen tosi opetuslapsiinkin, eksytt?en heit?kin uhraamaan t?m?n maailman katsantotavalle. Miss? maailma julkisesti esiintyy maailmana, koettamattakaan turmelustansa salata, siin? he kyll? tiet?v?t sit? karttaa, vaan kun se pukeutuu kristilliseen muotoon, vaatien itselleen t?m?n nimen, silloin h??lyy heid?n k?sityksens? ja viel? enemm?n heid?n k?yt?ksens?. "Yleinen mielipide" salaa heilt? monesti Jumalan valtakunnan ja maailman v?lisen rajan, ja jos silm? sen n?keekin, niin pettyy ainakin syd?n tuon tuostakin. Muodostaen tuotteensa ihmisten laatiman siveysopin mukaisiksi, vaatii maailma Jesuksen tunnustajia niit? ehdottomasti oikeutettuina hyv?ksym??n ja nauttimaan. Tarkoitukseni ei voi olla t?ss? koettaa selvitt??, mitenk? kristityn eri tilaisuuksissa tulee maailmaa karttaa. Tahdon ainoastaan muistuttaa apostolin sanoista: "kaikki mit? te teette sanoilla eli t?ill?, se tehk??t Herran Jesuksen nimeen" sek? pyyt?? jokaista, joka tahtoo h?nen kehotustaan noudattaa, itse p??tt?m??n, mukaantuuko kristittyjen katsantotapa, jommoisena se yleens? meid?n aikoinamme ilmaantuu, t?m?n kehotuksen mukaan. Eik? t?ss? ole kysymyksess? ainoastaan tuo yksi apostolinen kehotus: sit? tukee, terottaa koko raamattu alusta loppuun. Miten kaukana olemme noista apostolisen aikakauden kristityist?, joita jumalallinen totuus p?iv? p?iv?lt? sai vapauttaa maailmasta! Heid?n "kanssak?ymisens? oli todellakin taivaassa" -- meid?n ajatuksemme viihtyv?t niin kernaasti n?iss? maailmallisissa, synnin turmelemissa olosuhteissa. Jumalan majan esikartanoihin, viel?p? sen kaikkein pyhimp??nkin on luulousko maailman torilta siirt?nyt monta ep?jumalaa, joita kristitty muka on oikeutettu ihailemaan, kun h?n vain niiden kera palvelee Herraa ainakin pyh?- ja juhlap?ivin?. Kirkosta teaatteriin, raamatunselityksest? soittajaisiin, rippikoulusta tanssisaliin -- miten lyhyt, mukava matka! Ja jos joku vakaa ??ni joskus todistaisi: tuossa on Jumalan valtakunnan ja maailman v?linen raja, ja omatunto kuiskaisi: sen ylitse et voi vahingoittumatta p??st?, niin heti on "yleinen mielipide" altis rakentamaan jos kuinka monta pient? siltaa tuon ep?ilev?n askeleita turvaamaan. Jesuksen lempeydest?, H?nen anteeksiantavasta rakkaudestaan puhutaan paljon, vaan H?nen pyhyydest??n sit? v?hemmin. Sit? kernaasti muistetaan, miten H?n vaeltaessaan t??ll? maan p??ll? aina auttoi niit?, jotka H?nelt? apua rukoilivat, vaan ei sit? peruuttamatonta ehtoa, johon H?nen apunsa siunaus aina liittyi. H?nt? muistetaan synnin sovittajana, velan maksajana, vaan ei synnist? vapahtajana, sill? ei tahdota tiet?? tuosta jokap?iv?isen kuolettamisen tiest?, jota vaeltamaan H?n ehdottomasti velvoittaa. Nimikristittyjen vapahtaja on mielikuvituksen kuvaama luultu vapahtaja, vaan ei H?n, jolle "taivas aukeni ja ??ni taivaasta todisti: t?m? on minun rakas poikani, johon min? mielistyin." -- -- --

"Jesus Kristus on sama eilen ja t?n?p?n? ja niin ijankaikkisesti." Kaikki vaihtelee, muuttuu, "maa ja taivaskin hukkuvat", vaan H?nen sanansa eiv?t huku, H?n ei muutu. Ja niinkuin H?n lihansa p?ivin?, pyh?? vihaa s?teilevin silmin, ruoska k?dess? ajoi ostajat ja myyj?t ulos Is?ns? huoneesta, niin on H?n maan p??ll? taistelevasta valtakunnastaan erottava kaikki, jotka eiv?t siihen kuulu. "H?n perkaa riihens? ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa h?n sammumattomalla tulella." Tuon tuostakin ilmaisevat H?nen tuomionsa, ett? H?n ajassa jo valmistaa sit? suurta seulomisp?iv??, jona lopullinen ja t?ydellinen erottaminen tapahtuu, ja Jumalan valtakunnan ja maailman v?linen raja aukeaa tuona pohjattomana juopana, jonka ylitse ei kukaan ijankaikkisesti p??se. Yksityisten ihmisten niinkuin kansojenkin el?m?ss? on tuommoisia erityisi? seulomisaikoja. Suomenkin kansan historia tiet?? semmoisista ajoista kertoa, ja jos me, koetusten alaisten isien s??stetyt lapset, emme niist? paljo ole tiet?neet, niin vaatii Herra jokaista Suomen kansalaista nyt kokemaan, millainen H?n on, kun H?n kansoja synnist? nuhtelee ja rankaisee.

"Katso, h?n nousee niinkuin pilvi, ja h?nen vaununsa niinkuin tuulisp??, h?nen hevosensa ovat nopiammat kotkaa. Voi meit?! sill? me h?vitet??n." T?m? onnettoman Israelin valitus Herran salliman vaaran l?hestyess? kuuluu nyky??n Suomessakin. Kaikki ihmisvoima ja viisaus, joihin ennen on luotettu, alkavat suruttomainkin silmiss? paljastaa mit?tt?myytens?, kaikki maalliset tukeet ja turvat horjuvat! Jumalatonkin vapisee, sill? h?nkin aavistaa, ett? tuon is?nmaata uhkaavan onnettomuuden takana on vanhurskaan Jumalan viha. "Miksi et l?hde meid?n sotajoukkomme kanssa?" valittaa vapiseva Suomi, kun taivas yh? synkistyy, ja sotajoukon urhoollisuus horjuu. Vaan millainen on sotajoukko ja kummoiset sen aseet? "Min? olen Herra sinun Jumalas -- -- en niin? anna kunniaani ep?jumalille" kuuluu Herran todistus, eik? auta H?n sit?, joka ei ole altis t?t? my?nt?m??n. Omanko valtakuntansa alamaisia vain H?n tuossa valittavassa joukossa n?kee, joka nyt t??ll? pohjan perill? vaaran hetken? H?nt?, kuningasten kuningasta ja herrojen Herraa, johtajakseen pyyt??? Noita n?yri?, jaloja uskonsankareitako, jotka my?t?k?ymisen p?ivin? H?nen valtakuntaansa uskollisesti palvelivat ja nyt, taistelun kiihtyess?, turvallisesti rukoilevat H?nelt? apua? "Vanhurskauden rintaraudallako," "uskon kilvell?," "autuuden rautalakilla," "hengen miekalla," -- niill?k? aseilla aikoo t?m? joukko l?hte? Suomee puolustamaan? Painava kysymys tuo, sill? siit? riippuu, rupeeko Herra, joka on sodassa voittamaton, sen johtajaksi vai eik?.

"Jos Herra on kanssamme, kuka silloin voi meit? vastaan olla?" -- Niin jos, mutta onko H?n todellakin kanssamme? Kyll? t??ll? Suomessakin viimme aikoina on huudettu: "tuolla on Kristus ja t??ll?", ja hyvin moni on, Herran varoituksista huolimatta, uskonut tuon vakuutuksen todeksi, vaan onko kansamme viel?kin altis siihen luottamaan, kun todellisuus puhuu meille vakaata kielt?ns?. Uskallammeko syntej?mme tunnustamatta ja tyytym?tt?min? Herran kuljetukseen vaatia H?nt? l?htem??n turmeltunutta sotajoukkoamme johtamaan? Niihin m??rin on moni eksynyt luulojen valtaan, ett? h?n ihastuksella on kuunnellut pelastusarmeijankin riemuhuutoja, pit?en niit?kin uskonnollisen el?m?n virkistymisen todistuksina. Uskaltaako h?n, Jumalan rangaistuksen l?hestyess?, kulkea eteenp?in vain samalla tiell?? Eik? vaikene jumalankielt?j?n pilkka Herran vihan p?iv?n?k??n? Eik? asetu kevytmielisyys, eik? n?yrry ylpeys, kun koko Suomi odottaen valittaa: "miksi et l?hde meid?n sotajoukkomme kanssa?"

Taistelu on alkanut, vaan Herra viipyy. H?n n?kee Suomen sotajoukon, mutta H?n ei ota sit? johdattaakseen. Se ei kelpaa H?nelle. Ei H?n arvostele sit? ihmisten tavan mukaan. Maailma sanoo sit? pieneksi, vaan H?n todistaa Suomelle, niinkuin Gideonille muinoin: "yl?n paljon on v?ke? sinun kanssas". H?n tahtoo sotajoukosta erotetuiksi kaikki, joiden povessa ei ole sit? urhoollisuutta, jota H?n sotajoukoltansa vaatii, ja jotka eiv?t ole alttiit taistelemaan niill? aseilla, joita H?n antaa. Vaan l?ytyy H?nen armostaan Suomessa viel? niit?kin, joiden kanssa H?n l?htee sotaan. Oi, ett? he ymm?rt?isiv?t Herran tarkoituksen, luopuisivat kaikista muista tukeista, turvaisivat yksin H?neen ja uskollisesti taistelisivat is?nmaan puolesta niin, kuin H?n opettaa. Se taito on vaikea, vaan H?n antaa senkin kaikille, jotka sit? uskossa etsiv?t.

Anna, Herra, ylh??lt? viisautta ja voimaa pienelle Suomen sotajoukolle. Kokoo sen hajonneet rivit ja l?hde sen kanssa sotaan! Silloin moni niist?kin is?nmaanyst?vist?, jotka eiv?t viel? kelpaa t?mm?ist? sotaa k?ym??n ja jotka Sin? senvuoksi k?sket "menem??n sijallensa," her?isiv?t hekin synnin unesta Sinua palvelemaan ja Sinun voimallasi taistelemaan armaan is?nmaan puolesta!

"N?in sanoo Herra, Herra Israelin Pyh?: k??ntymisell? ja hiljaisuudella te tulette autetuiksi, hiljaisuudessa ja toivossa te v?keviksi tulette."

Jes. 30: 15.

"Kenen edess? sin? puhut, ja kenen edess? henkes k?y ulos?"

Job. k. 26: 4.

Jo maailmallinenkin katsantotapa vaatii meit? kunnioituksella kohtelemaan kaikkia, jotka toisessa tahi toisessa suhteessa ovat meit? arvokkaammat. Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan, nuorten vanhoja, oppilasten opettajiaan, alamaisten ruhtinastaan j.n.e. Pakanamaailmankin lains??d?nt? terotti t?t? jumalalliseen lakiin perustuvaa katsantotapaa. Jos esim. Spartan kuninkaan poika ei kunnioittaen tervehtinyt harmaap?ist? kerj?l?ist?, niin h?n rangaistiin kuolemalla. Kristinusko kirkasti t?m?n jumalallisen lain omassatunnossa piileilev?n aavistuksen kansoille, vaatien heit? t?ss?kin suhteessa laatimaan lakinsa Jumalan sanan erehtym?tt?mien ohjeiden mukaan. Ihmisen oma, itsekk?inen tahto on maallisissakin olosuhteissa oppiva taipumaan korkeamman tahdon alle, jotta se harjaantuisi t?ytt?m??n kuuliaisuuden suurta k?sky?, jota paitse ei mik??n maallinenkaan yhdistys voi siunauksella toimia ja koossa pysy?. "Kunnioita is??s ja ?iti?s, ett?s menestyisit ja kauan el?isit maan p??ll?" kuuluu kautta vuosisatojen Kaikkivaltiaan k?sky. Miss? itsekk?isyys ei taipunut sen vaatimusten mukaan, siin? levisi vastustamattomasti pahuus, tuottaen onnettomuutta ja valmistaen perikatoa. Meid?n aikamme on paljon rikkonut nelj?tt?kin k?sky? vastaan. Arveluttavan moni perhe laiminly? yh? julkisemmin kalliimman velvollisuutensa: lasten kasvattamisen "kurituksessa ja Herran nuhteessa." Seuraus on n?ht?v?n? monessa paikoin t??ll? Suomessakin. Ei en?? kunnioiteta is?? ja ?iti?, kuten mennein? aikoina: huolimattomuus, tottelemattomuus, ylpeys ovat miltei esteett?m?sti saaneet karkoittaa t?m?n hyveen lukemattomien lasten syd?mmist?. Kummastelisimmeko, ett? nelj?nnen k?skyn lupaama siunaus alkaa puuttua isiemme maassa?

"Herran salaisuus on niill?, jotka h?nt? pelk??v?t." Luulousko ei siit? mit??n tied?. Vaan miten yleinen on juuri luulousko nyky??n Suomessakin! Miltei ylenkatseellisesti puhuu moni "orjallisesta; pelosta", vaikkei h?n sit?k??n ole kokenut, viel? v?hemm?n "lapsellista pelkoa", josta h?n kerskaten sanelee. Tosi usko tunnetaan hedelmist??n, ja n?ist? hedelmist? on n?yryys yksi. Onko sit? esim. noiden "valmisten Jumalan lasten" rukouksissa, kun he, synti?ns? tuntematta ja tunnustamatta, "lapsellisesti" puhelevat pyh?n Jumalan kanssa mit? suruttomuus ja kevytmielinen tapa neuvovat, ajattelemattakaan "kenen edess? he puhuvat ja kenen edess? heid?n henkens? k?y ulos?" My?t?k?ymisen p?ivin? voi ihminen kyll? tyyty? tuommoiseen luulouskoonkin, kiitt?? Herraa huulillansa ja ylist?? suullansa, vaikka syd?n olisikin kaukana H?nest?, mutta kun Jumalan rangaistukset ovat h?nt? painamassa, kun todellisuuden tuuli poistaa luulojen sumut, silloin luulousko ei en?? kest?. Pyh? Jumala on toinen, kuin tuo mielikuvituksen muodostama ep?jumala, jonka suosiosta k??ntym?tt?m?t ihmiset niin monesti kerskaavat. H?nen edess?ns? vaikenee kevytmielinen rukoilija, H?nt? pelk?? vapisevan orjan tavoin nimikristittyjen heikko joukko, kun H?n vanhurskaudessa itsens? ilmoittaa.

"Katso, Herran silm?t katsovat niit?, jotka h?nt? pelk??v?t," Olkoon t?m? kaikkien niiden lohdutus, jotka eiv?t tahdo muista jumalista tiet??, kuin H?nest? ainoasta, Israelin Pyh?st?. N?in?kin koetuksien aikoina, joina H?n meilt? kasvonsa salaa, kuulee H?n kaikkein niiden rukoukset, jotka H?nelt? tosi uskossa apua odottavat, H?neen turvatkoon k?yh? Suomi nytkin, niinkuin se teki mennein? aikoina! Odottakaamme katuvaisen syntisen mielell? H?nen korotetun k?sivartensa vanhurskasta iskua, tunnustaen: "me saamme mit? meid?n pahat tekomme ansainneet ovat." Jos niin teemme, niin H?nen Henkens?, jonka tuulahdus viel?kin kuuluu isiemme maassa, kirkastaa meille senkin totuuden, ettei H?n katuvaista kansaa kuoliaaksi ly?, sill?: "niin totta kuin min? el?n sanoo Herra, Herra: ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, vaan ett? h?n k??ntyis pahalta tielt?ns? ja el?is."

"Pyh?, pyh?, pyh?, Herra Zebaoth: kaikki maa on t?ynn? h?nen kunniaansa."

Jes. 6: 3.

"Miksi te annatte rahaa siin?, kussa ei leip?? ole, ja teid?n ty?nne siin?, kussa ei ole ravintoa?"

Jes. 55: 2.

?l? siihen rahojasi tuhlaa, ei maksa se vaivaa, "tappiota vain se sinulle tuottaa" kuulemme monen j?rkev?n ihmisen varoittaen puhuvan kokemattomalle yst?v?lleen, t?m?n ruvetessa ep?k?yt?nn?llisiin yrityksiin. H?n tiet??, ettei kaikki ty?, olkoon se sitten jos kuinka uutteraa ja tunnollista, maksa vaivaa, ja n?hdess??n nuoren yst?v?ns? ryhtyv?n toimeen, joka ei voi tuottaa mit??n voittoa, vaatii h?nt? rakkaus varoittamaan, kielt?m??n. Tuo kokematon, tyhj?nper?isten toiveiden pett?m? nuorukainen ei silminn?ht?v?sti ole "laskenut kustannuksia", sen tuo h?nen kokenut yst?v?ns? huomasi, koettaen sent?hden kaikin tavoin saada toista yrityksest? ajoissa luopumaan, ennenkuin tappio on auttamaton. Tuommoisten kokeneempain yst?v?in neuvot ovat est?neet lukemattomia joutumasta k?yhyyteen, eik? kukaan kiell? niiden suurta hy?ty? t?m?n maallisen el?m?n vaihtelevissa oloissa. Vaan miten t?rke? aineellinen toimeentulo onkin, niin l?ytyy kuitenkin toinen ala, jolla viisaat neuvot ja varoitukset ovat paljoa suuremmasta arvosta, koska erehdykset sill? alalla voivat tuottaa ijankaikkisesti auttamattoman tappion ja koska ne ovat paljon yleisemm?t kuin nuo toiset. Tarkoitamme hengellisen el?m?n salaista, monen vaaran uhkaamaa ja monen vihollisen v?ijym?? pyh?? alaa. Ovatko ihmiset yht? alttiit t?ss? suhteessa varoittamaan toisiaan, kuin jos maallinen voitto on kysymyksess?? Jesus todistaa: "t?m?n maailman lapset ovat toimellisemmat heid?n sukukunnassaan, kuin valkeuden lapset heid?n sukukunnassaan". Ei pysty kukaan kielt?m??n, ettei t?m? totuus sovellu meikinkin. N?yrtyk??mme t?m?n tuomion alle etenkin n?in? aikoina, jolloin yritystemme tappiot ovat n?ht?vin? miltei kaikilla aloilla. Siihen vaatii meit? is?nmaatamme uhkaava vaara ja totuuden vastustamaton sana.

"Miksi te annatte rahaa siin?, kussa ei leip?? ole, ja teid?n ty?nne siin?, kussa ei ole ravintoa?" My?t?k?ymisen aikoina, jolloin Suomen tulevaisuus n?ytti onnelliselta, ken kuuli tuon Herran varoittavan kysymyksen? Is?nmaallinen ty? edistyi arvaamattoman nopeasti, monet yritykset, joita ei k?yh? Suomi mennein? aikoina olisi uskaltanut ajatellakaan, onnistuivat ja tuottivat suuria voittoja: kaikki n?ytti kehottavan iloiseen luottamukseen vain, ja riemuten Suomelle laulettiin:

"Ollos huoleton, poikas valveell' on!"

Arvoa kaikille, jotka ovat alttiit uhraamaan voimansa is?nmaan hyv?ksi! Arvoa etenkin niille, jotka, kantaen johtavien henkil?iden raskasta taakkaa, vaaran hetkin? taistelevat sen puolesta, omaa etuansa katsomatta! Semmoisia kansalaisia on Suomessa kaikkina aikoina l?ytynyt, ja ettei niit? t??ll? nytk??n puutu, sen todistaa moni jalo toimi, moni miehev? sana, joista historiamme kunnioituksella on kertova nouseville sukupolville. Ken ei t?t? my?nn?? -- ja kuitenkin: riitt??k? t?m? tue turvaamaan is?nmaamme tulevaisuutta? Ep?varmalta kuuluu vastaus nyt niidenkin huulilta, jotka, unohtaen Herran, viimmeisiin asti eiv?t ole ep?illeet lausua jos kuinka rohkeita sanoja Suomen kansan siveellisest? voimasta ja sen suurten henkil?iden is?nmaallisen ty?n menestyksest?? Miksi? -- -- -- Onko kansamme voima murtunut? Ovatko nuo muita etev?mm?t is?nmaanyst?v?t, jotka ovat Suomen kehityst? johtamassa, menett?neet is?nmaan luottamuksen? Jokainen Suomen kansalainen luo semmoiset kysymykset per?tt?min? luotaan, todistaen: yht? sitke? kuin ennenkin on kansani voima -- kaatua taistelussa voivat johtajat, vaan is?nmaataan pett?? vaaran hetken?, sit? eiv?t voi. -- Ja kuitenkin horjuu luottamus, uupuu toivo! Mik? syyn??

Paljon on viimmekuluneina aikoina t??ll? Suomessakin puhuttu "kansan syvist? riveist?." Valistunut katsantotapa antaa yh? enemm?n arvoa jokaiselle rehelliselle kansalaiselle, kysym?tt?, mihin s??tyluokkaan h?n kuuluu. N?in asiain ollen ei lie maailmalliseltakaan kannalta v??rin vaatia huomiota niille kristinuskon vaikuttamille ??nille, jotka noista syvist? riveist? yh? selvemmin alkavat kuulua is?nmaamme nykyisest? tilasta. On kyll? totta, ett? aikamme uskonnolliset erehdykset monessa paikoin ovat syv??n juurtuneet itse kansaankin, totta sekin, ett? nuo yh? levi?v?t "vapaamieliset" aatteet ovat eksytt?neet er?maiden m?kkien asukkaitakin jumalankielt?misen harhateille, ja ep?ilem?tt? erehtyisimme paljon, jos olettaisimme, ettei kansan syvist? riveist? kuulu kuin yksi ajatus siit?, mik? on p??syyn? is?nmaan nykyiseen ahdinkoon ja mist? apu on etsitt?v?. Vaan jos meid?n t?ytyykin my?nt??, ett? kristinuskolle vieraat mielipiteet ovat vaikuttamassa oppimattomassa kansassakin, niin on kuitenkin varma, ett? noista syvist? riveist? yksi ??ni muita kuuluvampana vaatii sananvuoroa ajan painavaa kysymyst? k?sitelt?ess?. En ep?ile sit? julki lausua, vaikkei kukaan ole minua siihen valtuuttanut, sill? ??ni on kansamme omantunnon ??ni. Se kuuluu:

Paljo on t??ll? Suomessa semminkin viimme aikoina annettu rahaa siin?, kussa ei leip?? ole, paljo on ty?t? tehty siin?, miss? ei ole ravintoa. My?t?k?ymisen p?ivin? me unohtamistaan unohdimme, ett? Herra yksin on voimallinen, ihmisvoima heikko, mit?t?n. Miksi ei estetty tuota uudenaikaista, Jumalan sanan puhdasta totuutta vastustavaa henke? l?hestym?st? isiemme maata ja levitt?m?st? turmelustaan Suomen kansaan? Se kuiskasi, t?m? henki, korviimme outoja sanoja, lumosi silm?mme, ohjasi jalkamme harhateit? kulkemaan, se varasti uskon ja karkotti rauhan syd?mmest?mme. Otsan hiess? on Suomi ty?t? tehnyt, vaan se on turhaa, kun Jumalan siunaus alkaa puuttua. V?h?n tiet?? Suomen oppimaton talonpoika suuren maailman vaiheista, huonosti h?n ymm?rt?? arvostella valtioviisauden mutkia ja oppineitten viisautta, mutta yksi tieto on h?nell? selv?n?, yksi viisaus taattuna, eik? aivo h?n siit? luopua, jos koko maailma puhuisikin toista. Sen tiedon antoi meille H?n, joka lausui: "ilman minutta ette voi mit??n tehd?." Miksi ei pysynyt kansamme el?v?ss? uskossa oksana tuossa "totisessa viinipuussa", jonka voimasta kaikki ihmisvoima riippuu, usko, toivo, rakkaus, sanalla sanoen kaikki tosi siunaus elpyy? H?nen puoleensa vet?? Herran Henki meit? n?in?kin raskaina aikoina. Oi, miksi viivymme, miksi emme l?hde pois synnin vieraasta maasta, miss? olemme "antaneet rahaa, kussa ei leip?? ole ja ty?t? tehneet siin?, kussa ei ole ravintoa?" Tie on kyll? tuhlaajapojan tie, vaan se johtaa H?nen luoksensa, joka takaa Suomelle voiton ja jonka turvissa sen tulevaisuus on varma.

Ken kuulee t?m?n ??nen, ja ken on altis sit? noudattamaan? ?lk??mme silt? korviamme tukkiko, sill? se on rukoilevan Suomen ??ni. Turhat ovat kaikki ponnistuksemme, leiv?t?nt? ty?mme ja korotonta rahamme, ellemme sit? kuule.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet