: Sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan? Muutamia Raamatun kysymyksiä nykyisiin oloihin by Rosendal Mauno - Finland Church history

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

?n itsen?isyyteen ja synnin vapauteen, sen turvista luopuu, se h?vi??, kukistuu ennen pitk??. Sen tulevaisuutta ei turvaa aineellinen rikkaus, ei suuri valta, ei kansallinen itsetietoisuus, ei kehittynyt sivistys -- ei mik??n voima: se on kuoleman oma. Historia on t?ynn? t?t? totuutta todistavia Jumalan tuomioita. Monesti viipyiv?t ne kauan, moni Herrasta luopunut kansa kerskasi vuosisatoja voitoistaan, voimastaan, mutta sen perikato joutui joutumistaan, kunnes aikakirjat eiv?t siit? en?? mit??n kertoneet. Valevalon h?ik?sem?n?, ei se pel?nnyt pimeytt?, ei en?? kysynytk??n: "Vartija, mit? y? kuluu?" Sen jumalattomuus kaivoi sille haudan todistukseksi, "ettei Jumala anna itse??n pilkata".

Olemme viitanneet Turun yliopistoon ja siihen k??nteesen, jonka sen perustaminen sai aikaan kansamme kehkeytymisess?. Maamme aineellinen k?yhyys, sen syrj?inen, kahden mahtavan valtakunnan v?linen asema, sen kansan omituinen, vakaa ja suruvoittoinen luonne, joka jo muinaisuuden pime?ss? neuvoi sit? kunnioittamaan viisautta aarteista kalliimpana -- kaikki kehotti sit? etsim??n niit? "tavaroita, joita ei koi raiskaa eik? varkaat varasta." Se oli kutsuttu edist?m??n Jumalan valtakuntaa, taistelemaan totuuden puolesta niill? voimilla, jotka se Herralta oli saanut, sen armon turvissa, jonka H?n n?yrille antaa. Voidaksensa t?ytt?? t?t? korkeaa teht?v??, tuli sen oppia yh? tarkemmin erottamaan Jumalan valtakunnan ja maailman v?list? rajaa, kuolla synnille ja el?? vanhurskaudelle. Eik? saavuteta t?t? taitoa kuin itsens?kielt?misen ja Herran pelvon tiell?. Oliko Suomen kansa l?yt?v? el?m?n tien ja oppiva sit? vaeltamaan? "Se tie on kaita ja portti ahdas, joka vie el?m??n, ja harvat ovat, jotka sen l?yt?v?t." Eksytyksen sumut ja synnin varjot salaavat silt? viel? t?m?n maailman lukemattomat vaarat; y?n kuutamossa n?ytt?v?t monet ilmi?t, joita ei kukaan p?iv?n kirkkaassa valossa en?? ihaile, niin omituisen vieh?tt?vilt?. "Vartija, mit? y? kuluu?"

Muistuttaen ortodoksismin varjopuolista, emme suinkaan saa sen hyvi? hedelmi? halveksien tuomita. Silloin vakaantui lutherilainen tunnustus, tiede oppi kunnioittamaan kirkkoa ?itin??n, perhe, yhteiskunta, valtio n?yrtyiv?t noudattamaan uskonnon vaatimuksia, tunnustuskirjat rakensivat salpoja lahkolaisuuden mielivallalle, vaatien raittiutta, j?rjestyst?, vakavuutta. Etenkin h?irityn, alituisten sotien h?vitt?m?n Suomen sivistysty?lle oli t?m? arvaamattoman suuresta merkityksest?. Kaiken inhimillisen turmeluksen uhallakin n?emme n?iss?kin vaiheissa armon Jumalan k?den. Mutta el?m?n Henki poistui poistumistaan kristikunnasta, kuoleman y? loi varjonsa kaikkialle. Jos joku siell? t??ll? viel? ep?illen kyseli: "vartija, mit? y? kuluu?" ja jos muutamat valveilla olevat vartijat saarnasivatkin parannusta ja puhuivat varottavia sanoja "puhdasoppisuuden aikakauden" suruttomalle kansalle, niin oli tuo muka "lain orjuutta", "kerettil?isyytt?", jota jokaisen "oikeauskoisen" mit? huolellisimmin tulisi karttaa. Ett? "taivaan valtakunta k?rsi v?kivaltaa" uskonpuhdistuksen em?maissakin, todistaa muiden kera Juhana Arndtin el?m?kerta. H?nen t?ytyi paljon k?rsi? totuuden puolesta: uskonpuhdistuksen kirkko oli yksiss? valtion ja sivistyneitten kanssa solminut liiton tuommoista, kristikunnan unta h?iritsev?? saarnaa vastaan!

Samankaltaisiksi kuin muualla muuttuivat ortodoksismin aikakaudella Suomenkin kirkon olot. Ja kirkon tilasta riippui kansamme tulevaisuus. "Vartija, mit? y? kuluu?" kysyttiin t??ll?kin viel?, vaan useimmat vartijat vastasivat: "rauha, rauha", ja ne, jotka puhuivat muuta, joutuivat ep?luulon ja sorron alaisiksi. Suomi kehittyy, monet ep?kohdat poistetaan sen yhteiskunnallisista oloista, varallisuus karttuu, sivistys edistyy -- mutta pime?mpi kuin konsanaan ennen on tulevaisuuden taivas. Ja ennenkuin 17 vuosisata kuluu umpeen, n?kyy y?n pime?ss? Jumalan kostava k?si. H?n ly? vanhurskaudessa, ja ly? kovasti. N?lk?vuodet, jonka vertaisia leiv?n puutteesen harjaantunut kansamme ei milloinkaan ole kokenut, kysyv?t sen voimia toivottomuuteen asti -- ja kuoleman enkeli iskee Herran k?skyst? armottoman kovaan sen harvalukuisiin riveihin. Tuskin alkaa Suomi v?h?n tointua n?ist? k?rsimisist?, ennenkuin "ison vihan" kauhut k?tkee sen tulevaisuuden viel? synkemm?n ep?toivon pime??n. Joka ei usko Jumalaan, h?n ei voi selitt??, kuinka kansamme kukistumatta kesti nuo ??rett?m?t koetukset, joiden alaisena se 18 vuosisadan alussa oli. Se on historiallinen arvoitus, johon t?m?n maailman viisaat, eiv?t keksi selityst?.

Oi, ett? oppisimme Jumalan sanan valossa lukemaan Suomen kansan merkillist? historiaa! Kirkastumistaan silloin meille kirkastuisivat Herran viisaat neuvot armaan is?nmaamme tulevaisuudesta. Me oppisimme ep?ilem??n itse?mme ja luottamaan H?neen, joka vanhurskaudessa monesti l?i, vaan ei milloinkaan hylj?nnyt t?t? k?yh?? kansaa, jonka huulilta viel? n?iden viimmeisten aikojen syysmyrskyiss? Herran kunnian kiitos ja ylistys on kaikuva puhtaampana ja todellisempana kuin ennen, jos vain n?yrrymme H?nen edess?ns?, teemme parannusta ja annamme sijaa H?nen k?sitt?m?tt?m?lle armolleen. Suuri teht?v? tuo! Oudoksuisimmeko ett? H?n meit? siihen valmistaa koetusten ja k?rsimisten koulussa? Joka ep?ilee, h?n tutkikoon Jumalan sanan valossa kansamme vaiheita mennein? aikoina. Niist? t?ss? viel? sananen.

"Etsik??t ensin Jumalan valtakuntaa ja h?nen vanhurskauttaan, niin kaikki n?m? teille annetaan." N?in kuuluu Herran lupaus. Se lupaus pysyy. Kuningasten Kuningas ei ole milloinkaan hallitsijavalaansa rikkonut. T?m?n horjumattoman totuuden sai Suomikin kokea. Todistuksena on is?nmaamme ennen aavistamaton edistys viimmekuluneina vuosikymmenin?. T?st? tiet?? jokainen sivistynyt Suomen mies ja nainen paljon kertoa, vaan onko jokainen heist? my?skin altis raamatun hengess? tunnustamaan: "Herralta on t?m? tullut ja on ihmeellist? meid?n silmiemme edess??" My?nt?v? vastaus olisi totuuden ja Jumalan pilkkaa. Yh? harvemmalta Herra en?? kunnian sai onnen ja my?t?k?ymisen p?ivin?. Tuo vakaa parannussaarna alkoi v?hitellen lannistua, kun nuo suuret johtajat olivat muuttaneet "Herran lepoon" eiv?tk? lapset en?? vaeltaneet "isien s??dyiss?." Unelmain valtaan antautui Suomi, laskien voittojaan t?m?n maailman pett?v?n laskutavan mukaan ja kuvaten tulevaisuuttansa jos kuinka toivorikkaaksi. Ei Jumalan valtakunnan tuleminen en?? ollut sen p??pyrint?n?, ei en?? kysytty: "Vartija, mit? y? kuluu?" Kevytmielisen lapsen tavoin unohti nuori Suomi isien vakaat varoitukset ja tuhlasi maailman palveluksessa heilt? saadun kalliin perinn?n. Mieltyen itseens? ja omasta voimastaan kerskaten, unohti se tuon peruuttamattoman ehdon, josta nelj?nnen k?skyn siunaus riippuu. Vanhurskaan Jumalan sallimat katovuodet hillitsiv?t kyll? hetkeksi sen syntist? riemua, mutta kun koetuksen aika oli ohitse, antautui se t?rke?mp??n jumalanpilkkaan kuin konsanaan ennen. Ly?den tuuleen ne varoittavat ??net, jotka, kuuliaisina totuuden Hengelle, viel? siell? t??ll? todistivat "synnist?, vanhurskaudesta ja tuomiosta," ei se en?? pel?nnyt Jumalan vihaa, vaan kokosi synti? synnille. Onko esi-isien armollinen Jumala j?tt?v? luopuneet lapset eksytyksen pime??n? Onko H?n ottava valtakuntansa meilt? pois ja antava sen muille, joilta H?n saa paremman hedelm?n? "Vartija, mit? kuluu y?" kuu kevytmielisimm?nkin t?ytyy my?nt??, ett? synk?t pilvet j?lleen peitt?v?t tulevaisuutemme taivaan?

Rukoillen apua Herralta, olen t?m?n talvisen y?n pime?ss? siit? sanasta, joka on "meid?n jalkaimme kynttil? ja valkeus meid?n tiell?mme," etsinyt vastausta tuohon painavaan kysymykseen: "vartija, mit? y? kuluu?" Paljon t?t? nyky? Suomen oloista sanellaan ja kirjoitetaan, ja hyvin tied?n, etteiv?t minun heikot sanani ansaitse p??st? kauas kuulumaan. Rohkenen kuitenkin ne julkaista, koska niill? en muuta tarkoita, kuin kehottaa jokaista is?nmaanyst?v??, joka n?in? koetuksien aikoina on altis turvaamaan esi-isien uskolliseen Jumalaan, H?nelt? ainoalta etsim??n apua armaalle is?nmaallemme. Ei H?n meit? viel? ole hylj?nnyt, vaikka H?n meilt? armonsa vanhurskaudessa salaa. Todistuksia ei puutu, vaikka pime? on synnin y?. Mainitsen t?ss? ainoastaan yhden t?mm?isen todistuksen, joka teki syv?n vaikutuksen etenkin meihin Pohjois-Suomen asukkaisin, vaatien meit? kiitt?m??n ja ylist?m??n Herraa. Joka oli tilaisuudessa omin silmin n?kem??n ja omin korvin kuulemaan Kuopion hiippakunnan papiston esiintymist? sen kokouksessa Oulussa viimme Syyskuussa, h?nen t?ytyi ajatella: Jumala on meille viel? armollinen! En mainitse nimi?, sill? en tarkoita ihmisten kunniaa, vaan Herran. Ajatellessamme esi-isien taistelua totuuden puolesta, ja etenkin muistellessamme tuota suurta her?nn?isyyden aikaa, on meill? kyll? syyt? valittaa: "auta Herra, sill? pyh?t ovat v?hentyneet ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa," mutta Herra ei ole v?hentynyt, "H?nen armonsa on joka aamu uusi." T?m?n kirjoittaja ei omasta kokemuksesta tied? todistaa, millainen tuo Herran armon ihmeellinen aika, jota h?n tarkoittaa, oli; h?n on vain t??ll? pohjan perill? katsellut noita sen is?nmaan peltoon kynt?mi? syvi? vakoja. Niiden ??ress? -- ne eiv?t ole viel? kasvaneet aivan umpeen! -- ja l?hell? noiden jalojen, Pyh?n Hengen valaisemien opettajien hautoja, syttyy sammuvakin toivo uudelleen! Viitaten Herran armoon is?nmaatamme kohtaan mennein? aikoina ja H?nen horjumattomiin lupauksiinsa, uskallan julkaista n?m? rivit. Armon Jumala suokoon niille siunauksensa!

"Luuletkos ett? Kaikkivaltias pelk?? sinua rangaista, ja k?yd? oikeudelle kanssas?"

Job. k. 22: 4.

Ylpeys on turmeltuneen ihmisen perussynti. Sent?hden ei kukaan luonnostaan ole altis kuulemaan semmoista puhetta, joka paljastaa h?nen rikoksensa ja nuhtelee h?nt? synnist?. Jollei Jumalan Henki saa h?nt? n?yryytt??, niin karttaa, vihaa h?n jokaista, joka uskaltaa h?nelle tuohon tapaan puhua. H?n kuuntelee kernaammin imartelijan halpaa kiitosta, vaikka h?n ylenkatsoo h?nt? ja tiet?? h?nen valehtelevan, kuin totuuden vakaita sanoja, jos n?m? vain jollain tavoin loukkaavat h?nen itserakkauttaan. Miten k?sitt?m?t?n on synnin syvyys! Ja semmoiset kuin yksityiset, ovat kansatkin. Kuinka monesti on meid?nkin is?nmaan alttarilla suitsutettu ylpeyden ep?jumalalle! -- Miten oudolta kuuluisi esim. noissa riemastuneissa laulu- ja soittojuhlissa, joita Suomessa viimme aikoina on niin paljon vietetty, puhe t?mm?inen: ei ole aika riemuten laulella, kun olemme synti? tehneet Herran edess?, tunnustakaamme itsemme syyllisiksi ja vuodattakaamme katumuksen kyyneleit?? Miltei mielipuolena pidett?isiin semmoista puhujaa, eik? h?n saisi monta sanaa sanotuksi, ennenkuin "juhlavieraat" kilvan h?nen keskeytt?isiv?t. Miksi? Sent?hdenk?, ett? h?n puhuisi per?tt?mi?, viskaisi valheellisia syyt?ksi? kuulijakuntansa silmiin? Ei, vaan sent?hden, ett? h?n lausuisi masentavan totuuden, jota ei ylpeys sied? kuulla. -- -- Kirkossa sopii vanhan tavan vuoksi joskus julki jumalattomankin huulin tunnustaa: "me olemme synti? tehneet is?imme kanssa," vaan niin ajattelee suruton maailma -- ei semmoinen mieli saa h?irit? iloamme, kun is?nmaan rakkaus saa syd?mmemme sykkim??n ja kanteleemme soimaan. Ja mit? pahaa on Suomen kansa tehnyt, mit? syyt? katumukseen sill? on? Katukoon se, joka on rikkonut. Suomi ei ole rikkonut!

T?h?n tapaan ajattelevat t?m?n maailman suruttomat lapset. He ovat unohtaneet, ett? kansankin tila, sen pyrinn?t ja riennot ovat arvosteltavat Jumalan, eik? ihmisten mielen mukaan. --

"-- Te tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni t?hden" ennusti ristin Herra opetuslapsilleen. Kaikkina aikoina ovat n?m? sanat toteutuneet. Sent?hden onkin tuo suolainen totuus outo vieras maan p??ll?. Koettaen puolustaa itse??n jos millaisilla tekosyill?, pukeutui kristittyjen saarna tuon tuostakin maailmaa miellytt?v??n pukuun, jotta se ei her?tt?isi vihaa. Jos se riisui ylt??n tuon kirjavan puvun, joutui se aina sorron ja vainon alaiseksi. Mutta ihmispelko poistaa jumalanpelon, ja se kansa, joka ei pelk?? Jumalaa, on suuressa vaarassa. Ken uskaltaa esiinty? todistamaan: Suomen kansaan tuo viittaus ei sovellu? Eik? meid?n p?invastoin t?ydy my?nt??, ett? parannussaarna monessa paikoin on miltei kokonaan vaiennut, ett? maailman yst?vyys ja ihmispelko on poistanut jumalanpelon? Eik? koske t?m? surkea totuus ainoastaan paimenviran edustajia: se soveltuu valitettavasti arveluttavan yleisesti sanankuulijoihinkin -- niihinkin, joille Jesus on rakas ja jotka tahtovat olla H?nen tosi opetuslapsiaan. Herramme vakuuttaa: "joka minun tunnustaa ihmisten edess?, sen tunnustan my?s min? minun Is?ni edess?, joka on taivaissa, mutta joka minun kielt?? ihmisten edess?, h?nen min? my?s kiell?n Is?ni edess?." Ken meist? rohkenee v?itt?? noudattaneensa t?m?n painavan kehotuksen? Ja kuitenkin siit? riippuu niin ??rett?m?n paljo! Mutta kun "suola n?in on menett?nyt makunsa," niin on meit? uhkaamassa Jumalan sanan ennustus. Se kuuluu: "aika on ett? tuomion pit?? Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin meist? alkaa, mink? lopun ne saavat, jotka eiv?t Jumalan evankeliumia usko?" Niin -- millainen on loppu oleva? Totisesti: meill? on syyt? vihdoinkin tehd? parannus, perinpohjainen parannus! -- -- --

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!