Read Ebook: Sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan? Muutamia Raamatun kysymyksiä nykyisiin oloihin by Rosendal Mauno

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 91 lines and 15185 words, and 2 pages

Ken kuulee t?m?n ??nen, ja ken on altis sit? noudattamaan? ?lk??mme silt? korviamme tukkiko, sill? se on rukoilevan Suomen ??ni. Turhat ovat kaikki ponnistuksemme, leiv?t?nt? ty?mme ja korotonta rahamme, ellemme sit? kuule.

"Tulkaat minun tyk?ni kaikki, jotka ty?t? teette ja olette raskautetut, ja min? tahdon teit? virvoittaa."

Math. 11: 28.

"Mit? meid?n pit?? tekem?n, ett? me taitaisimme Jumalan t?it? tehd??"

Joh. 6: 28.

Samoinkuin yksil?n el?m?ss?, on kansojenkin kehkeymisess? aikoja, joina Jumalan etsiv? armo tavallista tuntuvammin vaatii ihmisi? ajattelemaan, mit? heid?n rauhaansa sopii. Ei l?ydy niin jumalatonta kansaa, ettei se ainakin hetkeksi h?mm?styen seisahtuisi Herran eteen, H?nen tuomionsa sit? kohtaessa. Kun H?n todistaa: "?kisti min? puhun kansaa ja valtakuntaa vastaan, kukistaakseni, h?vitt??kseni ja hukuttaakseni sit?," silloin pelk??v?t rohkeimmatkin sankarit, silloin valitetaan kaikkialla: "onko Jumala unohtanut olla armollinen ja sulkenut laupeutensa vihansa t?hden?"

Ei ole valitus tuo nyky??n tuntematon Suomessa. Se vaatii itselleen sijaa noiden julki jumalattomienkin syd?mmiss?, jos kohta he toisin puhuvatkin. Hekin aavistavat, jos kuinka ovatkin koettaneet vakaantua Jumalasta luopuneessa katsantotavassa, ett? yhdell? ainoalla "on kaikki voima taivaassa ja maan p??ll?". Jesus Kristus -- H?n, jota langennut ihmiskunta kaikkina aikoina on pilkannut, vihannut, ja vainonut enemm?n kuin ket??n muuta, todistautuu jumalattomankin omassatunnossa siksi Herraksi, jolla on ehdoton oikeus kutsua jokaista tilille ja tehd? kanssamme mit? ikin? H?n tahtoo. H?n on sama Herra, joka, vaeltaessaan maan p??ll? halvan "ihmisen kaltaisena", ennusti: "koska Ihmisen Poika tulee kunniassansa, ja kaikki pyh?t enkelit h?nen kanssansa, silloin h?n istuu kunniansa istuimella, ja h?nen eteens? kootaan kaikki kansat." T?t? suurta p?iv?? valmistavat kaikki ne tuomiot, joiden iskut tuon tuostakin saavat kansat vapisemaan ja valtakunnat horjumaan.

Herran tuomitsevaa vanhurskautta on Suomen kansa monesti kokenut. N?in?kin aikoina on se sit? kokemassa. Sen on taipuminen kaikkivaltiaan tuomarinsa edess?, vasten tahtoansakin t?ytyy sen n?yrty?. Vaan miksi viivymme, miksi on monen Suomen kansalaisen syd?n niin kova, ettei h?n t?t? kielt?m?t?nt? totuutta my?nnetyksi saa? Maailma on kyll? altis ihailemaan esim. Fjalar kuninkaan tunnustusta:

"Teid?n, suuret jumalat, ompi voitto Rangaistuna teid?t m? tunnen nyt."

"Ihminenk? rynt?is' teit? vastaan? Niinkuin t?hdet, te hymyytte Ihmisvaiheiden sumun halki meihin, Joiden johto teille on leikkity?",

Millainen on Suomen kansan tunnustus n?in? Herran sallimain koetusten aikoina? Yleinen on levottomuus, pelko, -- vaan millaista se on? Mieltyyk? Jumala armossa siihen, vai kartuttaako se vain meid?n velkaamme? Herra, armahda meit?!

"Joka totuuden tekee, h?n tulee valkeuteen, ett? h?nen ty?ns? n?ht?isiin, sill? ne ovat Jumalassa tehdyt." Herra alkaa ty?ns? ihmisess? kutsumalla h?nt? kasvoinsa eteen valkeuteen. Ihmisen ensimm?inen "Jumalassa tehty ty?" on t?m?n kutsumisen noudattaminen. Ei h?n semmoisenaan Herralle kelpaa: ei h?n kiitosta saa -- tuomion alaiseksi h?n joutuu. Pelastuksen tie johtaa alas kuoleman laaksoon. Meid?n t?ytyy kuolla itsellemme ja synnille, ennenkuin voimme "Jumalan t?it? tehd?."

Katoavaa on kaikki ihmisty?, Jumalan ty?t yksin pysyv?t. Niit? meid?n t?ytyy tehd?, sill? muutoin olemme perikadon omat. Mutta Jumalan t?it? ei tehd? kuin Jumalan voimalla -- meid?n voimamme on ihmisvoimaa, ja sekin on synnin turmelema, kaikkeen hyv??n aivan kelvoton. "Mit? meid?n pit?? tekem?n, ett? me taitaisimme Jumalan t?it? tehd??"

T?h?n painavaan kysymykseen voi ainoastaan yksi ainoa oikean vastauksen antaa: H?n, joka todistaa: "se on Jumalan ty?, ett? te uskotte sen p??lle, jonka h?n l?hetti." -- Moni puhuu paljon Jesuksen esimerkist? ja H?nen seuraamisestaan, luulotellen itse?ns? ja muita, ett? h?n muka tekee Jumalan t?it?, vaikka h?n toimiikin omin voimin, tekee vain turmeltuneen ihmisen t?it?. H?n ei tied?, ett? kristinusko edellytt?? uutta el?m??, jumalallista el?m?? kaikkialla, miss? "Jumalan t?it?" tehd??n. Miss? t?t? el?m?? ei ole, siell? on ihmisvoima toimimassa, ja sen teot h?vi?v?t, toinen toisensa per?st?, n?ytt?k??t sitten jos kuinka luotettavilta ja pysyv?isilt?. Uuden syntymisen salaisuus on maailmalle hulluus, eik? ole ylpe? ihmisluonto altis siihen suostumaan. Vasta usko Jesukseen, joka syntyy vanhan ihmisen kukistuessa, uudistuu sen jokap?iv?isess? kuolemassa, imee voimansa Herrasta ja kasvaa H?nest?, on kelvollinen tekem??n "Jumalan t?it?", sill? siin? vaikuttaa H?n itse. Uskon t?iden perustuksena on se kallio, jonka nimi on Kristus, eik? voi sille rakentama huone kukistua, sill? Herra itse -- H?n, "jonka suussa ei ole yht??n petosta l?ytty", todistaa: "jokainen kuin minulta n?m? puheet kuulee ja ne tekee, vertaan min? toimelliseen mieheen, joka huoneensa kaiholle rakensi. Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sit? huonetta sys?siv?t, joka ei kuitenkaan kukistanut; sill? se oli kalliolle perustettu."

Nyt likenee rajuilma Suomen maata. Jo kuuluu tuulen puhallus, pian on se "sys??v? huonettamme." Onko huone kest?v?? Kaikki riippuu siit?, onko se perustettu tuolle kukistamattomalle Kristus-kalliolle, vai eik?? Turhat ovat ihmisvoiman heikot ponnistukset rakentaa suojelusmuureja "huoneellemme", pirstaleina rajuilma ne kaikkiin ilmoihin hajoittaa, eiv?tk? asetu tuulet heti, sill? nyt on Herran koetusten aika. Jollei huone itse kest?, niin t?ytyy meid?n kukistua sen kanssa. -- -- "?lk??t luottako teit?nne valheesen, sanoen: t?ss? on Herran temppeli, t?ss? on Herran temppeli, t?ss? on Herran temppeli, mutta parantakaat todella teid?n el?m?nne ja menonne, -- -- -- niin min? tahdon antaa teid?n asua t?ss? paikassa" kuuluu Herran todistus. H?n tuntee viel? t?m?n paikan. H?n muistaa mitenk? t??ll? kaukaisessa Suomessakin totuuden sana monesti p??si vaikuttamaan ihmisten syd?mmiss?, taivuttaen heit? uskon t?it? tekem??n. Viel? huone, Herran huone seisoo "kalliolla", vaikka syntimme ovatkin sit? saastuttaneet; h?v?isseet. Herra vaatii meit? sit? puhdistamaan. Itse emme sit? voi, mutta H?n tarjoutuu meiss? ja meid?n kauttamme toimittamaan niit? Jumalan t?it?, jotka turvaavat Suomen tulevaisuutta. Oi, n?yrtyk??mme siihen, tehk??mme semmoinen parannus, joka on H?nelle otollinen, niin ei H?n ota valtakuntaansa meilt? pois!

Jollei Suomessa l?ytyisi niit?, joiden syd?mmiss? Jumalan valtakunta on, niin olisi perikatomme varma. Niiden t?hden, jotka Herra t??ll? viel? tuntee omiksensa, suojelee H?n Suomen kansaa. Ei maailma sit? usko, vaan se p?iv? on tuleva, jona t?m?kin raamatun totuus on niin julki n?ht?v?n?, ettei kukaan voi sit? kielt??. Noiden muutamien vanhurskasten t?hden, jotka Herraa palvelevat, ja niiden t?hden, jotka viel? k??ntyv?t H?nen puoleensa, viipyy viimmeinen suuri tuomiokin, samoinkuin kaikki sit? valmistavat tuomiot n?iden ihmisten t?hden ovat kurituksena vain, vaan eiv?t lopullisena rangaistuksena. Onnellinen se kansa, jossa l?ytyy paljon semmoisia kansalaisia! Sen keskuudessa rakentaa moni Jumalassa tehty ty? salpoja turmeluksen tulvalle, siten viivytt?en Herran tuomioita ja lievent?en H?nen vanhurskautensa iskuja. Noiden hurskasten t?hden s??styy moni kaupunki ja kyl?, moni seutu ja talo, joka jo olisi kypsynyt Jumalan lopulliselle rangaistukselle. Heid?n rukouksensa kokoo lukemattomat enkelit suojelemaan is?nmaata, ja jos Jumala semmoista kansaa ly?kin, niin H?nen armonsa parantaa haavat. Suuri on rukouksen voima, suuri Jumalan valtakunnan salaisuus!

"Kysyk??t Herraa ja H?nen voimaansa, Etsik??t alati H?nen kasvojansa!" "Muistakaat H?nen ihmeellisi? t?it?ns?, jotka h?n tehnyt on, h?nen ihmeit?ns? ja h?nen sanojansa".

Ps. 105: 4-5.

"Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heid?n Jumalansa?"

Ps. 115: 2.

K?rsimisen salaisuuteen ei ole ihminen altis silm??ns? luomaan. Ja kuitenkin s?teilee juuri t?st? salaisuudesta Golgathan risti, jossa Jumala tarjoo taivaan autuutta Aadamin langenneille, kadotukseen tuomituille lapsille! "Valkeus paistaa pimeydess?, jota ei pimeys k?sitt?nyt." Mutta vaikka ihmiset kaikkina aikoina ovatkin koettaneet ja yh? edelleen koettavat muuttaa kyynelten laaksoa ilon ja riemun kodiksi, ei ole se milloinkaan siksi muuttuva. K?rsimisen leima on vain yh? selvemmin n?kyv? kaikkialla maailmassa, kunnes se ijankaikkisesti kuluttavana tulena on kohtaava kaikkia, jotka eiv?t t??ll? ole tahtoneet k?rsi? Kristuksen kanssa. Mutta sanomattomana kirkkautena on t?m? leima s?teilev? niiss?, jotka ovat "pit?neet H?nen k?rsiv?llisyytens? sanan", "kun H?n maan piirin vanhurskaudessa tuomitsee."

Miten pintapuolinen on monesti Jesuksen tunnustajainkin k?sitys k?rsimisen salaisuudesta! Kuinka alttiit ovat hekin pit?m??n vain maallista onnea ja menestyst? Jumalan armon osotuksina, miten vaikea on usein heid?nkin perehty? siihen totuuteen, ett? juuri Jumalan lasten t?ytyy paljo k?rsi?! Kun heid?n hyvin k?y, kehottavat he toisiaan Herraa kiitt?m??n, vaan harvoin he sit? tehdess??n n?yrtyv?t tunnustamaan: ep?ilem?tt? on meill? niin v?h?n k?rsimisi? siit?kin syyst?, ettei heikko uskomme kest?isi sit? sulatusta, jossa nuo suuret uskonsankarit kehittyiv?t kirkkaudesta toiseen. Ja l?ytyyp? toinenkin syy, jonka vuoksi meid?n aikamme s??stetyt kristityt niin v?h?n k?rsiv?t, ja siit? puhutaan viel? v?hemmin. Jos Jesuksen opetuslasten tunnustus olisi semmoinen, kuin se oli marttyyriaikakauden jaloina p?ivin?, jolloin roviot ja vankilat kaikuivat Jumalan ylistyksest?, niin olisi my?skin heid?n maallinen asemansa aivan toinen, kuin se nyt on. On kyll? totta, ett? kristinusko monessa suhteessa on muuttanut maailman olot, vaan maailma on kuitenkin maailmaa, ei se laatuaan ole muuttanut, jos kohta se paremmin kuin ennen salaakin Kristus-vihaansa. Jota uskollisempi kristitty H?nelle, joka meid?t omalla syd?nverell?ns? osti Jumalalle, sit? enemm?n muuttuu h?nen el?m?ns? my?skin ristin Herran el?m?n kaltaiseksi. "Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa" todistaa raamattu, "mutta Herra h?nen kaikista niist? p??st??." -- Poista, Herra, luulojen sumut ja ep?uskon pett?v?t unelmat, jotka est?v?t meit? k?sitt?m?st? k?rsimisen salaisuutta, ja n?kem?st? sit? kirkkautta, joka s?teilee Sinun ristist?si!

Apostoli lausuu: "mik? kiitos se on, jos te pahain tekoinne t?hden piest??n, ja te k?rsitte? Mutta koska te hyvin teette ja kuitenkin vaivataan, ja te sen k?rsitte, niin se on armo Jumalan edess?." Kiitosta emme ansaitse, meid?n t?ytyy n?yrty? tuohon ry?v?rin tunnustukseen: "me saamme mit? meid?n pahat tekomme ansainneet ovat". Ken meist? on oikeutettu toisin tunnustamaan, n?hdess??n Herran vanhurskaudessa rankaisevan Suomen kansaa? Kuka on syyt?n, ken on Herran mielen mukaan nuhteettomasti is?nmaata palvellut? -- -- Armon Jumala, "anna meille meid?n syntimme anteeksi!" -- --

Lausuessaan opetuslapsilleen: "menk??t ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heit? nimeen Is?n ja Pojan ja Pyh?n Hengen, ja opettakaat heit? pit?m??n kaikki, kuin min? olen teille k?skenyt", Jesus kyll? antoi pelastuksen sanoman tarjottavaksi jokaiselle ihmiselle, vaan hyvin H?n tiesi, etteiv?t suinkaan kaikki ottaisi vastaan H?nen armoaan. "Monta on kutsuttu, vaan harvat ovat valitut" on H?n itse lausunut. Kaikkien aikojen kokemus todistaa samaa. Pieni on Jesuksen tosi opetuslasten luku kaikkialla aina ollut, ja pieni on se semminkin meid?n aikoinamme, jos sit? vertaamme t?m?n maailman lasten lukemattomaan joukkoon. Kaikissa kansoissa, joille evankeliumi on julistettu, on taivaan valtakunta vaikuttamassa. Jumalallisen totuuden voimalla se l?hestyy ihmisi?, pyyt?en tehd? heit? valkeuden lapsiksi. Onnellinen se kansa, jonka keskuudessa jumalallinen totuus vaikuttaa! K?rsiminen painaa siihen leimansa, mutta usko ja toivo s?teilee sen katseesta, ja sen voima on murtumaton. Niihinkin kansalaisiin, jotka ovat kaukana Herrasta, vaikuttaa arvaamattoman suuressa m??r?ss? tuo Jumalan valtakunnan l?heisyys, est?en heit? kokonaan turmeltumasta ja tehden heit?kin osallisiksi k?rsimisist?, joita kokematta ei mik??n kansa ajan pitk??n voi pysy? elossa.

"Joka hyvin tekee ja kuitenkin vaivataan" h?n riemuitsee kovimmassakin ahdingossa, sill? h?n k?rsii totuuden t?hden. Herran antama marttyyrikruunu t?ytt?? syd?mmen sanomattomalla ilolla. Mutta levotonna tykkii Suomen kansan syd?n, sill? se k?rsii synnin t?hden. Vaan t?m?kin on armoa, vaikkei se vaivan kest?ess? armolta tunnu. Oi, jos sen my?nt?isimme, niin valmistaisi sama Herra, joka meit? nyt vanhurskaudessa ly?, Suomelle armoa verratonta. K?rsimisen koulussa kasvavat kansat suuriksi, jos n?yrtyv?t Jumalan v?kev?n k?den alle. My?t?k?ymisen lihavassa maassa karttuu synti, ja synti on kansan ainoa todellinen onnettomuus. Kaikkien aikojen kokemus tukee t?t? Jumalan sanan niin monesti terottamaa totuutta. -- -- Jo alkoi nuori Suomi kevytmielisesti iloita isien haudoilla, muistamatta heid?n varoituksiaan. Se vieraantui itsens?kielt?miselle ja k?rsimiselle, vaan tutustui nautinnoihin, joihin se yh? kevytmielisemmin antautui. Kasvamistaan kasvoi Herrasta luopuneitten joukko, siin? n?htiin ennen pitk?? niidenkin lapsia, joiden jaloa saarnaa Suomen her?nnyt kansa muutamia vuosikymmeni? sitten pyh?? iloa sykkivin syd?mmin kuunteli; ja t?m?n maailman ilos?veleit? viritt?? moni, joka lapsena kuunteli vanhempansa, noiden valittujen opettajain sanankuulijain, "veisaavan Herralle armon kautta heid?n syd?mmiss??n." -- "Palajatkaa, palajatkaa" kuului Herran varottava ??ni, vaan harvat sit? kuulivat: yh? suruttomammaksi kiihtyi synnin ilo. Vaan ei hylj?nnyt esi-isien uskollinen Jumala nytk??n Suomea. H?n tarjosi eksyneelle armonsa apua, mutta armo oli vanhurskautta, apu k?rsimisen kalkki. Onko nautinnoihin harjaantunut sukupolvi t?m? kest?v? sit? hyv?ksens? k?ytt??, niinkuin esi-is?t kestiv?t? Paljon on is?nmaa mennein? aikoina k?rsinyt synnin vuoksi, paljon vanhurskaudenkin t?hden. Me olemme kauan rauhassa nauttineet t?m?n k?rsimisen siunatuita hedelmi?. Kun j?lleen synkistyi tulevaisuuden taivas, niinkuin se monesti ennenkin pilviin peittyi, kysyy armas Suomi-?itimme meilt?, my?t?k?ymisens? p?ivin? kasvattamiltaan pojilta ja tytt?rilt?: mit? olette te alttiit; k?rsim??n minun puolestani? Ja viel? painavampi on Jesuksen kysymys: "voitteko juoda sen kalkin, jonka minun pit?? juoman?" ja t?m? kysymys koskee kaikkia, jotka tahtovat H?nen opetuslapsiaan olla. Vakaa on ajan vaatimus! -- -- Herra, katso armossa heikkouteemme, rienn? meit? auttamaan, jotta k?rsimisemme olisi Sinulle kunniaksi ja is?nmaallemme siunaukseksi!

"Autuaat ovat murheelliset; sill? he saavat lohdutuksen."

Math. 5: 5.

"Herra, kenen tyk? me menemme, sinulla on ijankaikkisen el?m?n sana?"

Joh. 6: 68.

Korkealla liehuu ajan lippu, ja kerskaten kaikkialla sanellaan: ei ole ihmiskunta milloinkaan ennen niin nopein askelin edistynyt, yh? t?ydellisemm?ksi se kehittyy, yh? onnellisemmaksi se p??see. Mutta miten vieraantunut kristikunta onkin Jumalan sanan ennustuksille, kuuluu kuitenkin viel? siell? t??ll? huokaus "tule pian Herra Jesus", todistaen ett? niit?kin l?ytyy, jotka eiv?t ole alttiit ottamaan osaa tuohon aikamme ylistykseen. Herran pieni joukko tiet??, ett? pimeyden ja valkeuden valtakunnan suuri taistelu likenee loppuansa, ja haikein syd?mmin se kokee, ett? Jumalasta luopuminen kaiken tuon kiitetyn edistymisen uhallakin k?y yh? yleisemm?ksi kristikunnassa. Muistaen Jesuksen sanoja "kun Ihmisenpoika tulee, l?yt?neek? h?n uskoa maan p??ll??" rukoilee se Herralta apua, voidaksensa kest?? noita viimmeisten aikojen vaaroja, joista raamattu ennustaa ja joiden enteit? se kaikkialla yh? selvemmin n?kee.

Miten on Suomen kansa esiintyv? tuon ratkaisevan taistelun p?iv?n?? Senkin kutsui pelastuksen Jumala valtakuntansa palvelukseen, ja vaikka H?n sille tarjosi t?m?n armon my?hemmin kuin useimmille Euroopan kansoille, kirkastui sille paremmin kuin monelle muulle Herran kansoille m??r??m? korkea p??teht?v?. Vaikkei maailma siit? mit??n tied?, toteutui Suomenkin kansan suhteen ainakin joskus Jesuksen ennustus "viimmeiset tulevat ensimm?isiksi." Vaan ?lk??mme menneiden p?ivien voittoihin turvatko: me tarvitsemme uutta armoa joka aika, semminkin nyt, kun Herran suuri seulomisenhetki likenemist??n likenee. -- Herra, ole meille armollinen Sinun nimesi t?hden!

Jota n?ht?v?mmin Jesuksen vaellus maan p??ll? ilmaantui k?rsimisen?, jota selvemmin H?n viittasi uhrikuolemaansa, sit? pienemm?ksi supistui H?nen opetuslastensa joukko. "Tahdotteko te my?s menn? pois?" kysyi H?n siihen aikaan noilta kahdeltatoista, sill? hyvin H?n tiesi, miten vaikea heid?nkin olisi seurata H?nt? tuohon viimmeiseen suureen taisteluun. T?m?n maailman ruhtinas kokosi sotajoukkonsa Herraa vastaan, est??ksens? totuuden voittoa, ja valheen pett?min? kokoontuivat ihmiset joukottain h?nen lippunsa ymp?rille, mutta opetuslasten pieni joukko todisti: "Herra, kenen tyk? me menemme, sinulla on ijankaikkisen el?m?n sana?" On kyll? totta, ett? t?m? joukko sulatuksen kuumimmassa helteess? horjui, hajoitettiin, pakeni -- vaan Herran yl?snousemisen voima kokosi sen j?lleen. Kun se sitten Helluntaip?iv?n aamukoitossa esiintyy taistelutantereella, huomaa jokainen koko sen k?yt?ksest?, ettei se ole luopuva taistelusta, ennenkuin se on t?ytt?nyt maanpiirin Jumalan kiitoksella, niinkuin vesi peitt?? meren pohjan.

Samoinkuin Jesuksen Kristuksen valtakunnan perustaminen maan p??ll? edellytti taistelua, niin on t?m? valtakunta kaikkina aikoina levinnyt ja kehittynyt ainoastaan kovan taistelun kautta, ja t?m? taistelu on kiihtyv? yh? kovemmaksi, jota pitemm?lle aika joutuu. Raamattu ennustaa viimmeisten aikojen vaaroista, ja n?m? ennustukset toteutuvat toteutumistaan. Aavistaen kovia aikoja, luopuvat useimmat ristin Herraa seuraamasta; tyytym?tt?min? H?nen lihaa ja verta masentavaan kuljetukseensa, hylk??v?t he joukottain H?nen k?rsiv?llisyytens? sanan. H?iri? karttuu, uusia mukavampia teit? keksit??n, kun ristin Herran tie, jota H?nen sotajoukkonsa tulee vaeltaa, kapenemistaan kapenee.

Levotonna aaltoilee tuo suuri kansanmeri ajan syysmyrskyiss?? Se viskaa vihansa kuohua Kristus-kallioa kohti, koettaen sit? sy?st? alas. Mutta kallio on kest?v?, eik? joudu yksik??n hukkaan, joka sill? kalliolla seisoo. -- -- Vaan miksi koettaisimme heikoilla vertauksilla kuvata, miten turha maailman taistelu Kristuksen valtakuntaa vastaan on? -- Joka etsii ymm?rryst? oikein k?sitt??ksens? t?t? kysymyst?, h?n tutkikoon Jumalan sanan valossa Herran seurakunnan menneit? vaiheita. Miten kukistamattomana esiintyy t?ss? valossa Jesuksen Kristuksen taisteleva valtakunta kaikkina aikoina! Ja kuitenkin horjuu Herran tosi opetuslastenkin usko, taistelun kiihtyess?! Se tarvitsee uutta armoa joka hetki, sill? muutoin se joutuu kokonaan haaksirikkoon. Eik? kiell? Herra silt? armoansa. H?n tukee sit? viel? t?n? p?iv?n? tuolla vakaalla, luottamukseen kehottavalla kysymyksell??n: "tahdotteko te my?s menn? pois?" Kaikkialla, miss? H?nen opetuslapsiaan l?ytyy, kuuluu t?m? kysymys. Autuas se, joka Pietarin kanssa siihen vastaa: "Herra, kenen tyk? me menemme, sinulla on ijankaikkisen el?m?n sana!"

Meilt?kin, k?yh?n Suomen asukkailta, kysyy Jesus juuri n?in? koetuksen aikoina: "tahdotteko te my?s menn? pois?" Ihmeellisesti on H?n johdattanut kansamme vaiheita mennein? aikoina, ja yht? ihmeellinen on H?nen armonsa meit? kohtaan viel? nytkin. Ei H?n sallinut meid?n suruttomina jatkaa tuota kevytmielist? matkaa, johon ihmiset t??ll?kin, Jumalasta luopuneen ajanhengen pett?min?, yh? yleisemmin alkoivat ottaa osaa: H?n peitti pilvill? tulevaisuutemme taivaan, vaatien meit? ajattelemaan "mit? meid?n rauhaamme sopii." Onko Herra saavuttava armonsa tarkoituksen, onko Suomi n?yrtyv? H?nen v?kev?n k?tens? alle? Pelastuksen tie on ristin tie. Onko kansamme tyytyv? sit? vaeltamaan, uskossa paeten Herran "k?rsiv?llisyyden sanaan?" Onko se n?in? koetuksen aikoina oppiva tunnustamaan: "Herra, kenen tyk? me menemme, sinulla on ijankaikkisen el?m?n sana?" Surun aihetta meill? kyll? on, sill? suuri on syntivelkamme; mutta sureeko Suomi Jumalan mielen mukaan? Raamattu todistaa: "se murhe, joka Jumalan mielen j?lkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksik??n kadu." Sit? surua H?n tahtoo vaikuttaa kaikissa Suomen kansalaisissa, kun H?n vanhurskaudessa meit? ly?. Vaan miten yleinen on isiemme maassa nyky??n "maailman murhe," ja se "saattaa kuoleman!" -- Herra auta, Herra armahda!

?lk??n Suomi siit? ep?toivoon sortuko, ett? maallisessa suhteessa voimallisemman kansan edustajat kilvan vaativat meit? luopumaan isiemme perint?? hoitamasta ja kartuttamasta: tulevaisuutemme m??r?? Herra, eiv?tk? ihmiset. ?lk??mme ep?ilk? Herran tarkoitusta, vaikka k?yh? on maamme ja pieni sen kansa! H?n on kutsunut Suomenkin kansan valtakuntansa edustajaksi. Kalliit ovat H?nelle noiden her?nneiden isien lapset, vaikka paljon ovatkin rikkoneet. Jos Suomi n?yrtyy syntins? tunnustamaan, jos se voittaa viimmeisten aikojen kiusaukset, joiden uhriksi ihmiset kristikunnan em?maissa yh? lukuisammin joutuvat, on sen teht?v? oleva suuri! Ei Herra valitse aseitansa ihmisten tavoin. Kirjoitettu on: "ne kuin heikot ovat maailman edess? on Jumala valinnut, ett? h?n v?kev?t h?pi??n saattais." -- -- --

Jo palajaa aurinko v?hitellen j?lleen l?mmitt?m??n kylm?? maatamme. Suomen kansa alkaa odottaa kev??n tuloa. Kun lumi sulaa metsiss?mme ja j?rvemme vapaina aaltoilevat -- onko silloin kev?t my?skin syd?mmiss?mme? Herra yksin sen tiet??. Kaikki riippuu siit?, saako H?n meiss? vaikuttaa sit? parannusta, jota H?nen sallimansa koetukset tarkoittavat, vai t?ytyyk? H?nen ly?d? viel? kovemmin -- tahi kokonaan j?tt?? meid?t turmeluksemme eloja niitt?m??n. Varjelkoon Herra armossa Suomea semmoisesta katovuodesta, sill? sit? se ei kest?isi! -- -- --

"Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meid?n is?mme ovat meille luetelleet, mit?s heid?n aikanansa ja muinoin tehnyt olet." Suuri on Sinun armos Suomen k?yh?? kansaa kohtaan aina ollut, suuri se viel? nytkin on! "Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes t?hden!" Meill? on synti? vain, vanhurskautemme on kuin saastainen vaate, vaan ?l? meit? viel? hylk??, rienn? meit? auttamaan, sill? me olemme sangen viheli?isiksi tulleet. Anna meille Pyh? Henkesi, s?rje kovat syd?mmemme ja opeta meit? hengess? ja totuudessa rukoilemaan: anna meille meid?n syntimme anteeksi. Vanhurskas Jumala, kukista kaikki yritykset, jotka tahtovat turmella rakasta Suomeamme. Me olemme heikot, ole Sin? v?kev? meiss?! Varjele Suomen Siionia! Kylv? sen saarnatuoleilta el?m?n sanaa, jotta kansamme paremmin kuin nyt oppisi tuntemaan H?nen, joka yksin on "tie, totuus ja el?m?." Valaise hallitsijamme ja auta h?nt? Sinun pelvossasi valvomaan totuuden ja oikeuden pyhyytt? isiemme maassa! Vuodata Suomen nyt kokoontuneisin s??tyihin se rukouksen henki, joka etsii ja saa viisautta ja voimaa Sinulta! Armahda, Herra, kaikkia Suomen kansalaisia -- niit?kin, jotka eiv?t Sinua tunne. Opeta meit? kaikkia tyytym??n Sinun kuljetukseesi, ylist?m??n Sinun pyh?? nime?si n?in?kin koetuksen aikoina! "Herra kenen tyk? me menemme? sinulla on ijankaikkisen el?m?n sana." Kirkasta se meille t?m?n talviy?n pime?ss?, jotta oikein ymm?rt?isimme, ett? "kaikki Sinun tiesi ovat armo ja totuus niille, jotka Sinua pelk??v?t." Valmista nimellesi t??ll? s?rjettyjen syd?nten kiitosuhri todistukseksi, ett? Sin? olet meid?t valinnut "kansaksesi ja laitumesi lampaiksi," ja ett? Sin? meit? viel? tahdot k?ytt?? kukistamattoman valtakuntasi palveluksessa. -- Herra, Sin? olet meid?n linnamme, me turvaamme Sinuun! Amen.

"Autuas on se kansa, jonka Jumalana on Herra."

Ps. 144: 15.

For additional contact information:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet