Read Ebook: Huutolaistyttö: Kuvaus kovilta ajoilta by Meril Inen Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1061 lines and 37637 words, and 22 pages

HUUTOLAISTYTT?

Kuvaus kovilta ajoilta

Kirj.

HEIKKI MERIL?INEN

Werner S?derstr?m, Porvoo, 1899.

Nikolainkaupungissa, Wasa Nyheterin kirjapainossa.

Katovuosia oli tullut; jo kymmenen, vaan ei yht??n niin katalaa kuin t?m?, ettei korvan kuuluviin tullut yht??n riihellist? semmoista viljaa, joka olisi ruumenista eronnut. Ja ihmisill? jos olikin entisilt? paremmilta ajoilta joku v?h? viljaa j?lell?, niin ne k?tkettiin seitsemien lukkojen taakse siemeniksi tulevan kes?n varalle, jotta kaikilla oli ruokana mets?nvilja ja kala, pet?j?- ja olkijauhoista tehdyn tahnoksen kanssa.

Talvi oli ankara, alituista tuiskun kirtupakkasta, tuuli pohjoisessa ja id?ss?, joten se viikot ja kuukaudet pysyi aivan miehen sy?p?n? virnakkana.

Tammikuun viimeinen pakkasilta oli jo pimennyt pimeimm?lleen ja iltavalkea palaa riemotteli Mets?vainion turvekattoisen pirtin raunioisella takalla. Tulen liepeell? seisoi jalkapata vett? puolillaan. Se tulen puoleisesta laidasta kiehua kuhisi, ett? vaahdot yhten? suppona vieriv?t yli padan ja joku lihan sirpale aina silloin t?ll?in vilahti vaahtien seassa. Ansalla saatu riekko oli nyt sirusteltu pataan pieniksi kipeniksi. Kuusivuotias Taneli oli nyt ollut ?itill? apuna riekkoa lihatessa ja tiesi saavansa p??n palkastaan ja katseli nyt kiehuvaan pataan, n?kyisik? sit? riekon p??t? siell? vaalitien seassa hurahtelevaksi. Sit? h?n katseli, ett? makea vesi tippui huulella lipottavan kielen nen?st?, ja laihoissa tuhranneissa kasvoissa n?kyi odotuksen kuivia v?reit?.

Kahdeksan vuotias Niilo jykerti tyls?ll? ?itin visap?isell? patapuukolla paksusta p?reenpalasesta puuhevosta. Veitsi kun ei tahtonut pysty?, niin hijoa karnutti sit? takkakiven laitaan, sylk?si v?liin aina siihen kiveen ja taas hijoi kunnes luuli sen olevan ter?v?n ja rupesi kapertamaan, eik? n?kynyt joutavan muusta meiningist? pit?m??n mit??n v?li?. ?iti istui tulen vaiheella kolmijalkaisella jakkaralla ja polviensa p??ll? heilutteli nelj?vuotiasta Vannia, joka taudin vointeessa voihkerehti, n?pisteli kuivia huuliaan ja silm?t vier?hteliv?t kiinni.

Ulkona haukkui Halli siksi vihaisesti kuni ven?l?isi? olisi tulossa, vaan siit? ei nyt kukaan n?kynyt v?litt?v?n, olihan se ennenkin haukkunut, vaikkei tietty mit? se haukkuu. Mutta kun kartanolta kuului hyvittelev? ??ni, niin Hallin haukkuminen taukosi ja muuttui yst?v?lliseksi, iloiseksi vokinaksi, ja liehakoiden alkoi se hyppi? pystyyn.

Kuurettuneen oven takana alkoi kuulua hitaita pehmeit? askelia. Heti aukesi kirahtava puusaranainen ovi, jonka raosta eellimm?isen? hulmahti p?rr?karvainen Halli lumisine turkkineen sis??n ja hyvill??n hulmuili kaikkien luona antaakseen tiet??, ett? se oli h?n, joka sai tulijan ensiksi tervehti?. Mutta kukaan ei joutanut v?litt?m??n Hallin mielihyv?st?, silm?t vaan kiintyiv?t oveen ja poikain suusta p??si iloinen ??ni: is? tulee. Aivan ylt?p??lt? kuuretuksissa, ihan silm?ripsetkin kalkkareissa, ty?ntyi ukko hitaasti pirttiin ja hartion voimasta nyk?si oven kiinni, ett? tulisi niin visuun kuin mahdollista. Sitten pitk?villaiset turkkit?pp?set jaloissaan, kantap?isill??n ja k?mpel?n n?k?isesti astui penkin sivulle. Oudostellen tuijottivat tulijaan jokahisen silm?t, paitsi sairaan Vannin, ja tiukasti silm?illen seurasivat tulijan kaikkia liikkeit?, kun se alkoi kopistella kuuraa itsest??n, p??steli ymp?rilt??n siimaisen vy?ns?, riisui resuisen turkkinsa, pani sen naulaan ja k?rsiv?n n?k?isin kasvoin istahti penkille.

?itin kasvoissa n?kyi outo kummastus ja arasti v?r?ht?v?ll? ??nell? kysyi: Mik? sinulla on jaloissa?

Is? varasi pinttyneet k?tens? polviinsa ja allap?in katsoi suuriin t?pp?siins? ja vaikeroiden virkkoi: Paleltuivat t?ss? tiistaina, tuolla Keril?n tervasmets?ss?.

-- Herra Jumala. Paleltui! kuului h?t?isesti ep?toivoinen huudahdus ?itin suusta.

-- Paleltuihan ne, eik? ollut edes pakkasen j?ljen katsojaa aikanaan, niin saivat tulla tuskille... Varpaat meniv?t aivan hiileksi ja...

-- Ja mit? sitten? lis?si ?iti.

Is? arveli sanoa, ett? eik? nuo varpaat l?htene pois, mutta kun tunsi ?itin olevan niin h?t?isell? mielell?, niin keskeytti.

-- Hyv? Jumala, hyv?sti siunatkoon, lis?si tuskaisesti huokaisten ?iti, katsahti polvillaan retkottavaan Vanniin ja lis?si: Hyv? olisi ollut muuten, niin nyt on parempi kun h?nen viel? piti jalattomaksi tulla. Otti Vannin syliins?, kantoi sen penkille, peitteli sen vaateresuilla ja tahtoi riisua is?n jalat n?hd?kseen, osaisiko niit? jotenkin hoitaa.

Ukko riisui t?pp?set jaloistaan, hiljalleen raposteli resuisen k??reen toisesta jalastaan ensin irti, ja viimeisen k??reen varpaittensa ymp?rilt? kierti hyvin varovasti pois, josta selvisi esiin paljas jalkater?, jossa varpaat jalkap?yt?? my?ten olivat visvan kanssa t?rttyneet yhdeksi turpeeksi ja turvottuneet aivan muodottomiksi.

?itin syd?nt? vihlasi, ett? parahtava sanaton, tuskainen huudahdus kuului h?nen suustaan eik? pitk??n aikaan kyennyt muuta sanomaan kuin voivotteli vaan kipe?sti.

-- Jo siit? olen min? tuskat n?hnyt, virkkoi is?kin vaikeroiden, ja alkoi k??ri? entisi? k??reit? jalkansa ymp?rille, vaan kun n?ki ?itiin niin pahasti k?yv?n, niin ei aukonutkaan toista jalkaansa, jossa oli kantap??kin paleltunut ja varpaittenkin puoli yh?kin pahempi.

?iti meni ik??nkuin toimettomaksi. Syd?mmen tuska puhkesi valtavaan itkuun. H?n turski katkeraa itkua ja itkun seasta kuului joitakin ep?m??r?isi? varmaa toivottomuutta ilmaisevia sanoja, ja k?veli vaan lattialla tuskissaan eik? huomannut sit?k??n kun keitto kiehui kuiviin ett? pata kuivapohjana k?risi takalla.

Taneli ja Niilokin olivat ihan kuin p?kerryksiss?, eiv?t tajunneet nek??n t?lle ilmalle; se ?itin tuska vaikutti heihin niin kummallisesti. Taneli se oli enimm?n kummissaan, kun n?ki, etteih?n is? ole hetik??n kuolevan n?k?inen, koska viel? istuu, ja mink? t?hden ?itill? on tuonlainen h?t?, mutta tuntui se silt?, ett? h?t?ill? sit? kuitenkin pit?isi h?nenkin muitten mukaan. Ei h?n sit? kuitenkaan saattanut tehd? kun ei p??ssyt varsinaisesti alkuun, katseli vaan suurilla silmill??n muitten meininki?. Muistipa taas menn? katsomaan sit? kiehuvaa pataa, n?kyisik? nyt vilahtelevaksi riekon p??t?, mutta kun n?ki padan kuivillaan, niin huudahti: Pata on vuotanut keiton.

Silloin havahti ?iti, luuli sen kiehuneen ett? on vajonnut siit? m?rkyys, eik? kyyneleisill? silmill??n tullutkaan tarkastaneeksi, ett? pata oli aivan kuiva. Suurella pahkakauhalla pist?? tomahutti saavista j??nhileist? vett? ja kaasi pataan. Silloin r?s?hti pata kappaleiksi, ett? palaset kimpoilivat lattialle ja tuhkapilvi t?ytti koko pirtin ja tuli melkein sammui. Silloin Tanelikin p??si h?t?ilemisen alkuun, parahti kohti kurkkuaan itkem??n ja itkunsa seasta kuului karvasmielisi? sanoja: Kun lintukeitto meni, lintukeitto meni, voi, voi, lintukeitto meni.

Niilon suusta ei kuulunut sanoja, mutta itki h?nkin niin katkerasti kuin kahdeksanvuotias ihminen voi itke?.

?itin h?t?? tuo tapaus ei paljon suurentanut, l?i k?sill??n vaan rintoihinsa ja tuskin kuuluvasti virkkoi: Kaikki nyt pit?? n?hd?... Tuo olisi viel? ollut sy?mist?, niin...

Hallikin n?ytti ymm?rt?v?n talonv?en surun ja is?n vaivan, mutta kun suruun ei voinut ottaa osaa, niin k?yty??n ensin kaikkien luona, meni h?n is?n luokse, haisteli sen jalkoja sitten ik??nkuin hyvitt??kseen is?n mielt?, istahti lattialle is?n jalkain viereen, nojasi hartionsa is?n polviin, josta syrj?silm?ll? katseli is?? silmiin, kun t?m? huvikseen verkalleen silitteli h?nen pitk?villaista niskaansa.

Tuhkapilvi haihtui pirtist?, tulikin virkeni palamaan, ja ?itikin tointui tajuamaan asioita. Sopella oli vanha reik?laitainen kattila, sen otti ?iti, puikon kanssa selvitteli tuhkasta ne lihat, huuhtoi niist? enimm?n poron ja laittoi ne siihen kattilan laitaan kiehumaan, istahti sitte ?skeiselle kolmijalkaiselle jakkaralleen ja kiehutellessaan sit? poroista lintukeittoaan siihen hulmuavaan tuleen, huokaili mielens? ahtaimpia kaihoja ja hiljalleen sekotteli olki- ja pet?j?jauhoja keittoonsa, ett? tuli sakeanlaiseksi velliksi.

Keitto joutui valmiiksi.

Jokahisella oli omituinen kuppinsa, niihin jakoi ?iti keiton. Mutta kun keittoastia oli pienempi, niin ei tullut kuin puolilleen kupit ja oma kuppinsa j?i melkein tyhj?ksi.

Taneli n?ki, ett?, h?nen kuppiinsa tuli riekon p??, kuten sen pitikin tulla, niin hyv? mieli mutuili suupieliss? kantaessa kuppiaan p?yd?lle. Kannettiin sinne kaikki muutkin kupit, joista tuohiropeessa paistetun pet?j?rieskan kanssa kokoutuivat kaikki sy?m??n, paitsi ?iti meni Vannin luokse penkille ja vei Vannin kupin sinne ja kysyi: Sy?tk? sin??

Vanni kielell??n kasteli huuliaan ja kuului: En.

-- No sy?h?n edes tuo riekon jalka, sit?h?n olet ennenkin aina tavottanut. Mutta Vanni ei aukassut silmi??nk??n, kun virkkoi: En sy? mit??n, k??ntyi vaan toiselle kyljelleen, kyyristyi kokoon ja vet?si peittoraasua kasvoilleen ik??nkuin k?tke?kseen itse??n.

Taneli kun kuuli, ett? Vanni ei sy?, niin joutui ?itin luokse, nojautui ?itin syliin ja kuiskasi: Minulla oli v?h? velli?. Min? s?isin Vannin osan.

?iti kaasi omaan kuppiinsa Vannin kupista v?h?sen, ojenti Vannin kupin Tanelille ja virkkoi: Anna siit? Niilollekin.

Taneli vei kupin p?yd?lle yhteiseksi Niilon kanssa, mutta samassa rupesi lusikat kapajamaan toisiinsa ja Tanelilta p??si h?t?ilev?, itkumielinen ??ni: Kun sy?pi kaikki lihat.

-- No emp??n, kuului Niilon mutuilevasta t?ytel?isest? suusta ja toista veti kupista suuhunsa, vaikka entisetkin luut ruskivat viel? suussa.

Tanelilta p??si oikein parahtava ??ni: El? sy? kaikkia. No el?! Anna se minulle, ja kaappasi Niilon lusikasta lihamurun.

-- Onhan tuossa viel? sinullekin, virkkoi Niilo ja tarrasi kouran kanssa siihen lihapalaan, mink? Taneli pudotti h?nen lusikastaan, ja tunki suuhunsa.

Taneli rupesi itkem??n eik? tullut sy?nnist? kalua,

?iti k??ntyi poikiin p?in ja tiukasti virkkoi: Jos ette saata siin? nyt siivolla sy?d?, niin tuonne pihalle on asia ja heti onkin.

T?m?n kuultuaan pojat heittiv?t kiuskannan, mutta Taneli kuitenkin itki hiljaa siit? harmista kun Niilo s?i lihat, ja siin? itkua tuhkaessa ja mulistellessa meni aika, ett? Niilo ammenti viel? vellinkin suuhunsa ja py?r?hti pois tulen luokse kapertelemaan sit? ?sk?ist? puuhevosensa teosta. Tanelin mieli meni yh? karvaammaksi kun Niilon menty? silm?si kuppia ja n?ki sen aivan tyhj?ksi, mutta ei tohtinut ??neen itke?, niin laskeutui p?yd?n alle lattialle istumaan ja koitti siell? tuhkaa niin hiljaa kuin mahdollista.

Sen huomasi kyll? is?, vaan h?n oli itsekkin niin pahamielinen ett? ei voinut virkkaa sanaakaan, sy?d? toposti vaan tuohiropeesta pet?j?rieskaa ja sit? velli? pani kyytimieheksi.

?itin mieli oli yh? apea, niin apea kuin perheen ?itin mieli voi olla silloin kun viimeinen ateria on sy?ty eik? toisesta ole mink??nlaista toivoa. Teki mieli puhumaan jotakin, mutta mieli oli niin paha, ett? jos olisi jotakin sanonut, niin se yh?kin olisi murtunut valtavaksi itkuksi eik? olisi siit? sen selvemp?? tullut.

Is? kun oli ollut Keril?ss? kolme viikkoa kasakkana tervaksen hakkuussa, niin luuli kuitenkin, ett? vaikkapa se t?m?n viikkoa on sairastanut jalkojaan, on sille kai sent??n viel? annettu palkaksi jotakin, ja oli halu sit? kysy?, vaan kun n?ki ett? itsekin on niin pahamielinen, niin j?tti senkin semmoisekseen, ajatteli ett? tottapa h?n sanoo, jos h?n on tuonut tahi on haettavaa.

Niilo pani tuleen vereksi? tuohisia halkoja, jotka riemahtivat iloisesti palaa loihottamaan ja valaisivat koko huoneen, ett? koko pirtti n?ytti olevan valoa t?ynn? ja kuuraiset pienet neliruutuiset akkunat pirtin sein?ss? m?ll?ttiv?t kuni lumiharkot ja n?yttiv?t ihan heijastavan puhtailta. Kaikissa esineiss? n?kyi kuni jauhon tomua. Lattiallakin n?kyi jokaisen askeleet kuni myllyn lattialla. Siit? ?sk?isest? tuhkapilvest? oli satanut sen tomun ja se teki vastenmielisen vaikutuksen sit? vastaan kuin iloinen tuli valaisi huoneen miellytt?v?n ja kodikkaan n?k?iseksi. T?m? vastenmielisyys v?kistenkin paljastui ?itin kyyneleisiin silmiin, ja, ennenkun mit??n kerkesi ajatella, niin vaistomainen pakko kiirehti h?nt? puhdistamaan asuntoaan; pienell? vasulla, nouti ulkoa vitilunta, pirskutti sit? kaikkialle, otti havuluutansa, ripsui sill? kaikki p?yd?t, penkit ja jakkarat. Ja viimeksi lakasi lattian. Niilostakin tuntui t?m? mieleen, niin pani taas uusia tuohisia halkoja tuleen, jotka tuprahtivat heti palamaan ja k??riytyiv?t punertavain liekkien sis??n, joista tuprusi tervamustaa savua, joka py?rteisen? patsaana kiirehti ahnaasti nielev??n savutorveen. Mutta liekkien puhtaasti kumalteleva valo t?ytti taas huoneen ja teki niin miellytt?v?n n?k?iseksi, ett? v?kistenkin tunkeutui kodikkaisuuden tunne asujain mieliin lievitt?m??n mieli? ?sk?isest? alennuksesta. ?itikin tunsi saattavansa jo puhua, niin meni is?n luokse istumaan ja nureksien virkkoi:

-- Kun olisit edes sin? pysynyt tervenn?, niin olisihan t?ss? ryvetty, mutta, mik? perinee nyt. Ei ole mille suutaan aukasta muuta kuin noita vehkajauhoja muutamaksi puuroksi.

-- En suinkaan tied?, virkkoi is?. Jos kykenisi ty?h?nkin, niin ei saisi mit??n ansaituksi.

-- Eik? Keril?iset maksaneet mit??n?

-- Ei mit??n. Kyll? niit? nyt saa ty?miehi? aivan ruokapalkoilleen. Venakon Lassikin k?vi Keril??n pyrkim?ss? ruokapalkoilleen tervaksen hakkuuseen, ja siihenh?n se p??sikin kun min? tulin jalattomaksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet