Read Ebook: Huutolaistyttö: Kuvaus kovilta ajoilta by Meril Inen Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1061 lines and 37637 words, and 22 pages

-- Ei mit??n. Kyll? niit? nyt saa ty?miehi? aivan ruokapalkoilleen. Venakon Lassikin k?vi Keril??n pyrkim?ss? ruokapalkoilleen tervaksen hakkuuseen, ja siihenh?n se p??sikin kun min? tulin jalattomaksi.

-- Ruokapalkoilleen? No hyv? Is? siunatkoon. Mik? sen Lassinkin perheen el?tt??, kun kuusi lasta eik? sy?mist? enempi kuin taivaan linnuilla kuulunut jo t?ss? tuonnoinkaan olleen.

-- Kerjuulla on perhe ollut jo kolme viikkoa, virkkoi is?.

-- Hyv? Is?! Kerjuulla Leena parkakin semmoisen joukon kanssa, voivotteli ?iti.

-- Kerjuulla on Leena ja moni muu Leena siell? on, lis?si is?. Monia rekikuormia kerj?l?isi? k?y p?iv?ss? taloissa. Ei hevoset jouda muuta tekem??n kuin niit? kyyitsem??n... Ja sinne muitten lis?ksi joutunemme mekin. -- T?t? viimeist? lausetta sanoissa murehtui mieli ett? ei saattanut en?? puhua, vaan pani k?tens? p?yd?n nen?lle, laski otsansa k?siens? p??lle. Kuumat kyyneleet rupesivat juosta rapattamaan lattialle ja leve?t hartiat nutjahtelivat katkeran mielen vaikutuksesta.

?itin kasvoille my?skin vier?hti kyyneleet, mutta mieli oli kuitenkin enemm?n Vesakon Leenan perheess? kuin omassaan; miten on t?mm?isell? s??ll? mahdollista reess? pysy? hengiss? puolialastomien siki?itten ja viel?p? itsens?kin Leenan, tuon henkilaidan kituliaan n?lj?n katkaseman raukan.

-- Ei mahtane en?? olla hengiss?. Mit? tarkoittaa Jumala t?nlaisella ajajia? Kun viel? ilmat tuommoiset? Kaksi kovaa: n?lk? ja vilu. No aikoihin nyt on eletty. Voi, hyv? Jumala armahtakoon, huokasi ?iti syd?mmens? pohjasta ja virkkoi: Hyv? on niin, hyv? n?in, suo siell?, vetel? t??ll?, ei kuivaa kussaan. Jos l?hdemme kerj??m??n, niin osana on kuolema; jos pysymme l?j?ss?, niin kuolema on osana, kuolema viheli?isin... Hukkua veteen olisi silm?nr?p?ys. Taudin hourauksissa ei tuntisi n?lj?st?, ei vilusta, nukkuisi vaan.

Siirtyi Vannin luokse, kohotti sen retkottavaa k?tt? penkille, k?tki sen peiton alle ja toivomielisesti virkkoi:. Sinullahan toki lienee se osa, ett? saat siirty? pois tuonelan tuville. Kunpa joutuisit heti jo t?n? y?n?.

Vanni rupesi katkerasti itkem??n, turskutti niin kovasti, ett? koko ruumis meni mukaan ja peitot soluivat lattiaan.

?iti korjasi peittoja ja kysyi: Etk? sin? tahtoisi l?hte? tuonelaan?

-- ?itin kanssa l?htisin, kuului Vannin katkeramielinen vastaus ja rupesi yh?kin katkerammin itkem??n.

-- Min? tulen sitten muutamien p?ivien per?st?, my?nsi ?iti herttaisesti ja kopeloi Vannin p??t?, miten on kuuma, tuntuuko tauti kiihtyv?ksi, ett? todellakin joutuisi l?htem??n jo t?n? y?n?. Kuuma oli Vannin p?? ja kovasti l?i suonet.

Kun Vanni ei tyyntynyt itkem?st?, niin ?iti hyvitteli: El?h?n itke, Vanni rakas, kyll? min? l?hden Vannin mukaan. L?hdet??n yhdess?, min? otan syliini Vannin.

-- Milloin sit? l?hdet??n? kuului Vannin tyyntyv?mielinen vastaus.

-- Ehk?p? jo huomenna, lohdutteli ?iti ja peitteli Vannin jalatkin hyv?sti ja kuurtoili vuoteen, ettei liikkuessaan vier?ht?isi lattialle. Mielest? tuntui hyv?lle, kun Vannin tauti tuntui kiihtyv?n, ett? edes h?n p??see pois. Sitten selvisi mieless?, ett? Niilo ja Taneli kykenev?t omin jalkoinsa l?htem??n kerjuuseen, is?n pankoot huutolaiseksi, itse kyyristyimp? mihin tahani; tottapahan siit? l?yt?v?t ja jos eiv?t l?yd?, niin sama sille... sama sille.

Laittoi vuoteet kuten ennenkin ja kaikki asettuivat y?teloilleen. Tulikin takassa varveni varvenemistaan ja valo pirtiss? himmeni kuin nukkuvan silm?, ett? tuokion per?st? oli pimeys k??rinyt ulkona ja sis?ss?. T?h?n pime??n tyhjyyteen harreili ?itin vesikiehteinen silm?, ja turvaton mieli reutoi ruumista ett? unta ei tullut. Vaikka aina kokosi kokoon ne hyv?t puolet, ett? Vanni kun kuolee, niin pojat p??sev?t omin jalkoinsa kerjuuseen, is?n pankoot huutolaiseksi ja min? kuoliinpa mihin kuolin, niin ei siit? mieli sent??n tyyntynyt. Hengityksest? ja liikunnoista kuuli, ettei is?k??n ole viel? nukkunut, niin tunsi halun puhelemaan enemm?n ja kysyi: Miten sin? polonen palellutit nuo jalkasi tuommoiseksi?

Is? ryk?si ja alkoi. Ne keng?t kun olivat semmoiset rajat ja paikkaset ja kun olimme tuolla Asikaisen kankaalla tervaksen hakkuussa t?ss? tiistaina, niin siell? kankaan laidassa notkelmassa oli lumen alla vesi, jossa kastui keng?t, ja liekk? mennyt sis??nkin, jotta paikalla kylmettyiv?t kuin sarvet. Silloin rupesi palelemaan jalkoja. Arvelin etten l?hde kesken p?ivin pois, vaan kun rupesi yh? kipe?mmin palelemaan, niin l?ksin haromaan pois. Vaan kun matkaa oli vihainen nelj?nnes, niin ei sit? ajatta p??ssyt, siin? tuli ty?t??n. teki, ja ennenkun olin Keril?ss? oli kaikki hiilen?. Sitten niit? kenk?rontsia ei saatu jaloista pois muuten kuin piti panna kuumaan veteen.

-- Kuumaan veteen, no mit? vasten siihen? ihmetteli ?iti.

-- Ne kylmettyiv?t semmoiseksi kallioksi, ettei jalka liikkunut enempi kuin hammaspuussa, selvitteli is?. Niin Leena toi karjan muurista ?mp?rillisen kuumaa vett?, johon hypp?sin seisomaan. Samassa kun suli keng?t, meni l?mmin vesi sis??n ja yht?kki? sulatti kylmettyneet jalat. Silloin tunsin, ett? hyvin on k?ynyt. Varpaat rupesivat palamaan kuin tulessa... voi sit? y?t?... kaikki vaivanen kokee... Aamulla oli jalat vesirakoilla, ja varpaat turvonneet suuriksi kuin sammakot.

-- Hyv? Is? sent??n, huokasi tuskaisesti ?iti.

-- Sitten kahden p?iv?n kuluttua puhkesivat rakot ja ovat tulleet tuommoisiksi, lis?si is? tyyneesti.

-- Ei tule jalkoja en?? niist?, huokasi ?iti ep?toivoisesti.

-- No ei niiss? nyky??n olisi hyvin suuri tuska, kun olisi mit? sy?d?, niin kyll? ne jotenkin paraneisi, vaikka terveen arvoista niist? ei mitenk??n tule. Varpaat ne kyll? l?htev?t pois.

-- Varpaat pois. Voi hyv? Jumala, varpaat pois, huudahti kauhistuksissaan ?iti.

-- Niin. Kyll? ne varpaat ovat mennytt? kalua, mutta palelihan kerran Lieverin likalta jalat samalla tavalla, ett? varpaat m?rk?niv?t pois, vaan ty?ns?p?h?n teki ja eli p??lle p?iv?ins?.

?iti kun tunsi, ett? is?ll? on viel? toivoa jaloistaan, niin lievisi mieli ja rupesi ajattelekaan miten sit? l?hdett?isiin eteenp?in. Ajatteli aamulla l?hte? Koskelan em?nn?lt? tahtomaan suoloja, ja pyyt?m??n is?lle k?sit?it?, edes verkon kudelmia, joista voisi jotakin ansaita, ja kun kuulevat is?n onnettomuuden, niin armahtaessaan ehk? antavat jotakin apua. Eih?n nyt Jumala liene heit? kironnut aivan suulleen kuolemaan, eih?n k?yhyyteen ole oma syymme, kohtalo on kietonut. Ei, ei toki Jumala salli meit? niin onnettomiksi, ett? n?lk??n kuolemaan, ajatteli ?iti, ja tuntui mieless? selvi?v?n, ett? is?n onnettomuus on sallittu sen t?hden, ett? ihmisten armeliaisuus johtuu sen kautta heid?n kaikkein hyv?kseen. Mit? enemm?n sit? ajatteli, niin mieless? valkesi kuni p?iv?, ett? niin se on, ett? tapahtuma, joka ihmisen silm??n n?ytt?? ??rett?m?n pahalta, sen on Jumala viisaudessaan m??r?nnyt hyv?n juureksi ja k??nt?? sanomattomaksi hyv?ksi. Kiitetty olkoon Jumala, huokasi ?iti, ja tunsi tehneens? synti? kun illalla oli niin synkk? ja toivoton kohtaloonsa. Mutta uskoi, ett? anteeksi antava Jumala antaa sen h?nelle anteeksi. Ei tuntunut nukuttavan, niin nousi yl?s, pani puita takalle, sytytti ne palamaan ja sen tulen valossa rupesi paikkaamaan t?pp?si??n, ett? kun p?iv? alkaisi liket?, niin l?htisi Koskelaan.

Kaikki nukkuivat. Is?kin nukkui aivan henkihieverin? eik? Vanninkaan valitusta kuulunut, niin tuntui kuni rauhan enkeli olisi piiritt?nyt sen majan. Ja kun ?iti sai paikanneeksi tamineensa, niin tunsi itsess??n v?symyksen tapaista raukeutta. K?llistyi vuoteelleen ja nukkui samassa. Herasi vasta kun p?iv? valjenneena kohta tunkeutui pirttiin l?pi j?isien akkunoitten.

S?ik?htyen her?si ?iti ja toimittautui niin sukkelaan kuin taisi l?htem??n Koskelaan. Mieless? oli yh? vaan Jumalan ihmeellinen johto, miten pahat asiat k??ntyv?t juuri parhaimmaksi hyv?ksi. Ovathan he kumpanenkin olleet ik?ns? kelpo ihmisi?, palveluksessakin alkuaan ollessaan nuhteettomasti kaikin puolin k?ytt?ytyiv?t -- sen tiet?v?t kaikki ihmiset. Nyt jos on k?yh?ksi jouduttu t?mm?isin? aikoina lapsijoukon kanssa kinnaroidessamme ja kylm??n mets??n m?kki? tehdess?mme, ei ole oma syymme; kyll? kait olemme kaikki voimamme panneet polaan, sen tiet?v?t kaikki ihmiset, ja kun nyt tuommoisen tapauksen hyv? Is? salli, ett? tuon ainoan perheen tuen piti tulla jalattomaksi, niin eiv?t suinkaan voi olla auttamatta kell? pikkusenkaan lienee mill? auttaa; ja onhan niill? Koskelaisillakin edes suoloja, joita kuormittaisin tuovat kerralla. Ja suoloja kun saataisiin, niin voisihan Jumala antaa mets?st? edes yhden riekon p?iv?ksi ja pyh?ksi edes j?niksen. Eih?n tuo sek??n suurta koloa mets?n haltian karjaan tekisi. Niitten ja suolain turvin menisimme talvesta yli, ja kes??n kun p??sisimme niin sitke? olisi kes?nen kuolija.

N?iss? mietteiss??n laittautua kahmerehti ?iti matkatamineihinsa. Kenki? ei ollut, niin pani kolmet paikkaset sukat p??llekk?in ja niitten p??lle pitk?villaiset turkkit?pp?set, katsahti viel? orrelle is?n t?pp?siin; panisiko viel? ne, ettei k?visi kuten is?n jaloille, mutta paksulle ja l?mpym?lle se tuntui; oikein mukavalle tuntui lattialla k?velless?, kun jaloissa tuntui niin vahvalta, tilavalta ja l?mpym?lt?. Monta kerrosta pani ?iti alusvaatteita, joiden p??lle pani is?n p??llyksett?m?n mustaksi pinttyneen rajettuneen turkin, ja sitoi siiman palasella kiinni. No l?mpym?lle ja muhkealleppa tuo nyt tuntuu. Ei luulisi olevan pakkasella tekemist? minun kanssani, ajatteli ?iti uunin korvalta, turvakoita ottaissaan ja pujottaissaan kaksia turvakoita p??llekk?in. Ja asetellessaan k?siins? katsahti viel? nukkuvata joukkoa, katsahti halkokokoa: No ompa noita halkoja pirtiss?, ett? saavat tulen takkaan, ajatteli ja alkoi ty?nty? ulos. Mutta oven oli kylm?nyt kiinni, ett? kolme kertaa piti polvillaan rys?ytt?? ennenkun p??si irti, ja suuren jyr?yksen synnyttikin kun viimein aukesi, ja kaikki her?siv?t siit? jyr?yksest? ja hypp?siv?t istuilleen. Vaan kun n?kiv?t olevan ?itin ulos menem?ss? ja n?kiv?t oven t?ydelt? tunkeutuvan pirttiin valkeaa pakkasen usvaa, joka myll?k?iden alkoi vieri? per??n, niin paiskautuivat pitk?kseen, vet?siv?t peitteet korviinsa ja k?tkeytyiv?t kokonaan peittoihinsa.

?iti ulos tultuaan jys?ytti oven lujasti kiinni, otti kodan nurkkaa vasten pystyss? olevat kuurottuneet suksensa, turvakollaan pyyhki niitten pohjista kuuraa, heitti ne hangelle rinnakkain, astui jalkansa niitten p??lle, vaan varpaallisiin piti kahden k?den pakata noita suuria t?pp?sen k?rki? sopimaan, mutta sopi ne kuitenkin, ja niin l?hti hiiht?m??n. Suksenpohjat olivat karkeassa j??ss? ja kahisivat lumessa, kuin s?il?rauta. Ja raskaalta ja tukalalta tuntui niitten vet?minen. Mutta siit? ei ?iti huolinut, vaan vaston vihaista pakkasviima nilakkata ojenti matkansa Koskelata kohti. Syv??n vajosi talvisessa pakkasvidiss? ?itin sukset, leve?lle ulos suksen j?lelt? ty?nti suuret t?pp?set pehme?n lumen ja katkeamaton raito n?kyi leve?n ladun sivulla ?itin luutaisen sauvakon syvi? askelia.

Koskelasta ei heltinyt apua. Ainoastaan kouran t?yden sai suoloja. Mutta Koskelainen oli pyh?n? kirkolla k?ydess??n kuullut, ett? kuvern??ri on m??r?nnyt t?ss? Pajurannan pit?j?ss? panna nelj? k?yh?inhoitolata toimeen, joihin sijoitetaan kaikki ty?h?n kykenem?tt?m?t k?yh?t, ja ett? niist? hoitoloista tulee yksi t?h?n Kurkelaan, toinen ?rm?skyl?n Tervolaan, kolmas Jupakan kyl?n Kinnulaan, nelj?s Saukkosen kyl?n Pihtil??n. Ja Koskelainen kehotti kaiken mokomin n?it? Mets?vainion asukkaita kaikkia menem??n sinne Kurkelaan aivan ensitilassa, ennenkun muita kerki?? tulla niin t?yteen ettei sopisi.

T?m?n tiedon saatuaan kiirehti ?iti kotiin eik? ik?n??n h?nen mielens? viel? ennen ollut onnesta niin t?ysi kuin nyt Koskelasta palatessa. Nyt n?kyi aivan selv??n, ett? Jumala suuressa viisaudessaan oli n?in laittanut. Nyt jos is? olisi terve, niin emme p??sisi siihen hoitolaan kukaan. Vaan kun nyt is? on ty?h?n kykenem?t?n vaivanen ja Vanni sairas, niin ei suinkaan kukaan p??se jos ei n?m?, ja luonnollisesti min? niitten hoitajaksi; ja ei suinkaan nyt poikia Niiloa ja Tanelia, tuommoisia kunnottomia raukkoja, toki eroteta vanhemmistaan. Suuri Jumala olkoon kiitetty, huokasi ?iti aina v?liin n?it? ajatellessaan ja hiiht?ess??n Koskelasta kotiin kirte?t? latuaan, paistaessa tammikuun uleisen p?iv?n. P?iv? oli jo j?lell? puolen eik? ?iti ollut sy?nyt mit??n, ankara hiiht?minen suurenti n?l?n vaatimuksia ja kipe?sti vihloi syd?nalassa hiuka. T?m?n lievitt?miseksi otti niit? Koskelan em?nn?n antamia suoloja rakeen, imi sit? ja nieli siit? syntynytt? vett?. Siit? kipein hiuka aina h?pesi ja onnellinen h?n oli, niin onnellinen kuin ihminen voi olla, joka suurimman onnettomuutensa on saanut vaihtaa suurimpaan onneen. Kaikki matkan varrella seisovat huurteen k??rim?t puutkin n?yttiv?t katselevan lemmen hymykasvoin ja ojennellen kuuraisia kankeita k?si??n onnen tervehdykseksi kulkijalle.

Kotiin tultuaan ei ?iti mahtanut nostaa suksiaankaan nurkkaa vasten pystyyn, kuten aina ennen, vaan j?tti hangelle pitk?kseen ja rienti pirttiin n?kem??n perhett??n.

Kaikki n?kiv?t jo ?itin kasvoista, ett? hyvin on asiat; pojat juoksivat syliksi ?itiin ja yhdest? suusta joutuivat sanomaan: mit? ?iti toi, meill? on n?lk?.

-- En tuonut paljon mit??n, vastasi ?iti yst?v?llisesti ja katseli loistavin silmin lapsiinsa, riisuessaan vaatteita p??lt??n ja pyyhkiess??n hike? otsaltaan.

-- Toittepahan ?iti. Meill? on n?lk?, lis?si Taneli nureksien ja piteli ?iti? ik??nkuin ettei p??sisi karkuun.

-- Olkoon nyt n?lk?. Huomen illalla meill? ei ole en?? n?lk? kun meill? on rukiiset leip?v?nk?leet k?siss? ja rasvainen lihakeitto h?yry?? edess?, lis?si ?iti turvallisella painolla, repostellessaan lumisia t?pp?si? jaloistaan irti.

Pojilla j?i suu auki ja silm?t py?ristyiv?t renkaiksi eik? ymm?rt?neet mit? se on se ?itin puhe. Mutta is? oli p?yd?n takana jalkojaan katselemassa ja niihin k??reit? laittamassa, niin se kavahti katsomaan ter?v?sti ?itiin ja l?mpym?sti kysyi: Miten niin?

?iti kohosi seisalleen t?pp?si??n kuivaan pannakseen ja huokasi: Jumala on hyv?. Se pit?? huolen luoduistaan, kunhan vaan ymm?rt?isimme h?neen luottaa hyv?n? ja pahana p?iv?n?. H?n on totinen ja hyv?. Eik?s ole ihmeellist?, ett? vaikka me nyt n?yt?mme olevan onnettomista onnettomimmat emmek? n?yt? p?iv?n p??h?n p??sev?n, niin t?m? kamala onnettomuutemme on juuri onnemme perustus. Katsokaas kun nyt kruunun varoilla kuulutaan perustavan Kurkelaan hoitopaikka kaikille ty?h?n kykenem?tt?mille k?yhille ja vaivaisille. Ja kukas sen vaivaisempi on kuin sin?, ja Vanni on sairas, jota hoitamaan min? p??sen, niin eik?s ole ihmeellist?? T?m? sattuma ei ole mik??n muu kuin Jumalan suuri ihmeellinen armoty? meit? kurjia kohtaan.

-- Ei tuo liene toki totta, keskeytti is? ja ??nest? tuntui toivon ja ep?toivon sekainen v?r?hdys.

-- Kyll? se on totta, toisti ?iti. Koskelainen oli ollut pyh?n? kirkolla ja siell? oli niilt? kirkonkyl?n ylimyksilt? kuullut. Kuvern??ri kuuluu k?yneen m??r??m?ss?.

-- Kuvern??ri! ihastui is? ja kiinnitti katseensa yh? tutkivammaksi ?itiin.

-- Niin juuri kuvern??ri kuului, juuri itse kuvern??ri kuului k?yneen m??r??m?ss?, toisti yh? ?iti. Niit? kuului tulevan nelj? hoitolata t?h?n Pajurannan pit?j??seen, mutta t?h?n Kurkelaan se Koskelainen kehotti meit? menem??n.

-- Vai kuvern??ri itse! myh?hti is?. Sinne t?ytyy p??st? ihan huomenna, lis?si h?n, p??t??n punaltaen, ja ihastuksen loimo n?kyi partaisissa kasvoissa.

-- Kuinpa p??sisit siksik??n noilla jaloillasi, mutta miten k?ypi sen? lis?si ?iti ep?toivoisesti.

-- No t?m?n matkan nyt min? menisin, vaikkei olisi jalkateri?k??n, virkkoi ihastuneella mielell? is?, ei tule kuin nappanen peninkuorma, niin tokihan min? nyt sen p?iv?n pitk??n tallustelen, vaikka polvillani... Vai kuvern??ri on semmoista toiminut.

Sairastava Vannikin virkistyi t?st? puheesta, nousi istuilleen ja pyyt?v?sti virkkoi: Min? l?hden ?itin kanssa. Ottaahan ?iti minun.

-- Ottaahan toki ?iti Vannin, virkkoi herttaisesti ?iti. En toki heitt?isi Vannia, vaikka mik?, vakuutteli ?iti ja korjaili Vannia vuoteellaan.

-- Otattehan minunkin, kuiskasi Taneli, eik? muistanut en?? n?l?st??n mit??n.

-- Otan Tanelinkin, otetaan se toki Tanelikin, toisti ?iti.

-- Min?p? hiihd?n suksillani ja j?t?n teid?t kaikki, muistutti varmuudella Niilo keskustelun lopuksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet