Read Ebook: Kalevala by L Nnrot Elias Compiler

Font size:

Background color:

Text color:

Ebook has 115 lines and 116385 words, and 3 pages

Kalevala

Elias L?nnrot

Kalevala 1849

Kalevalan ensimm?inen painos ilmestyi vuonna 1835. Teos syntyi Elias L?nnrotin ty?n tuloksena ja koostui h?nen ker??mist??n kansanrunoista.

Kalevala merkitsi k??nnett? suomenkieliselle kulttuurille ja her?tti huomiota my?s ulkomailla. Se synnytti suomalaisten keskuudessa itseluottamusta oman kielen ja kulttuurin mahdollisuuksiin. Kalevalaa ruvettiin kutsumaan suomalaisten kansalliseepokseksi.

L?nnrot yst?vineen jatkoi edelleen kansanrunojen ker??mist?. Uutta aineistoa kertyi runsaasti. Sen pohjalta L?nnrot julkaisi Kalevalan toisen, laajemman version vuonna 1849. Eepoksessa oli nyt 50 runoa ja se oli juonenkulultaan yhten?isempi kuin vanha Kalevala.

Vuoden 1849 Kalevala on se, jota siit? l?htien on Suomessa luettu ja johon my?s useimmat k??nn?kset pohjautuvat.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka perustajiin L?nnrotkin kuuluu, julkaisi sek? vuoden 1835 ett? 1849 Kalevalan.

Oheinen teksti perustuu SKS:n julkaiseman 1849 Kalevalan 28. painokseen. Sen on Anssi Toivon tekstist? muotoillut ja tarkastanut Johanna Kurela.

Kommentit ja korjaukset: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Sirkka-Liisa Mettomaki Sirkka-Liisa.Mettomaki@finlit.fi

Ensimm?inen runo

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi l?hte?ni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirtt? suoltamahan, lajivirtt? laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerki?v?t, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! L?he nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhytty?mme, kahta'alta k?yty?mme! Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme n?ill? raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Ly?k?mme k?si k?tehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyvi?, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tiet? mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsi? viritt?mi? vy?lt? vanhan V?in?m?isen, alta ahjon Ilmarisen, p??st? kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiest?, Pohjan peltojen perilt?, Kalevalan kankahilta. Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa; niit? ?itini opetti v??tess?ns? v?rttin?t?, minun lasna lattialla eess? polven py?riess?, maitopartana pahaisna, piim?suuna pikkaraisna. Sampo ei puuttunut sanoja eik? Louhi luottehia: vanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin, virsihin Vipunen kuoli, Lemmink?inen leikkil?ihin. Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia: tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemi?, p??st? hein?n hieromia, raitiolta ratkomia, paimenessa k?yess?ni, lasna karjanlaitumilla, metisill? m?tt?hill?, kultaisilla kunnahilla, mustan Muurikin j?less?, Kimmon kirjavan keralla. Vilu mulle virtt? virkkoi, sae saatteli runoja. Virtt? toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. Ne min? ker?lle k??rin, sovittelin sommelolle. Ker?n pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni; ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi; panin aitan parven p??h?n vaskisehen vakkasehen. Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut. Ve?nk? vilusta virret, lapan laulut pakkasesta, tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nen?h?n, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen, aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan virit?n, kerittelen p??n ker?lt?, suorin solmun sommelolta? Niin laulan hyv?nki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta. Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivett?, laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen t?m?n iltamme iloksi, p?iv?n kuulun kunniaksi, vaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi.

Noin kuulin saneltavaksi, tiesin virtt? teht?v?ksi: yksin meill? y?t tulevat, yksin p?iv?t valkeavat; yksin syntyi V?in?m?inen, ilmestyi ikirunoja kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta. Olipa impi, ilman tytt?, kave luonnotar korea. Piti viikoista pyhyytt?, i?n kaiken impeytt? ilman pitkill? pihoilla, tasaisilla tanterilla. Ik?vystyi aikojansa, ouostui el?m?t?ns?, aina yksin ollessansa, impen? el?ess?ns? ilman pitkill? pihoilla, avaroilla autioilla. Jop' on astuiksen alemma, laskeusi lainehille, meren selv?lle sel?lle, ulapalle aukealle. Tuli suuri tuulen puuska, i?st? vihainen ilma; meren kuohuille kohotti, lainehille laikahutti. Tuuli neitt? tuuitteli, aalto impe? ajeli ymp?ri sel?n sinisen, lakkip?ien lainehien: tuuli tuuli kohtuiseksi, meri paksuksi panevi. Kantoi kohtua kovoa, vatsant?ytt? vaikeata vuotta seitsem?n satoa, yheks?n yr?n ike?; eik? synny syntyminen, luovu luomatoin siki?. Vieri impi veen emona. Uipi i?t, uipi l?nnet, uipi luotehet, etel?t, uipi kaikki ilman rannat tuskissa tulisen synnyn, vatsanvaivoissa kovissa; eik? synny syntyminen, luovu luomatoin siki?. Itke? hyryttelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi poloinen, p?ivi?ni, lapsi kurja, kulkuani! Jo olen joutunut johonki: i?kseni ilman alle, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi n?ill? v?ljill? vesill?, lake'illa lainehilla! "Parempi olisi ollut ilman impen? ele?, kuin on nyt t?t? nyky? vier?hell? veen emona: vilu t??ll' on ollakseni, vaiva v?rj?tell?kseni, aalloissa asuakseni, veess? vieriell?kseni. "Oi Ukko, ylijumala, ilman kaiken kannattaja! Tule t?nne tarvittaissa, k?y t?nne kutsuttaessa! P??st? piika pintehest?, vaimo vatsanv??ntehest?! K?y pian, v?lehen jou'u, v?lehemmin tarvitahan!" Kului aikoa v?h?isen, pirahteli pikkaraisen. Tuli sotka, suora lintu; lente? lekuttelevi etsien pes?n sijoa, asuinmaata arvaellen. Lenti i?t, lenti l?nnet, lenti luotehet, etel?t. Ei l?y? tiloa tuota, paikkoa pahintakana, kuhun laatisi pes?ns?, ottaisi olosijansa. Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi: "Teenk? tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani? Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani." Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi, nosti polvea merest?, lapaluuta lainehesta sotkalle pes?n sijaksi, asuinmaaksi armahaksi. Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse. Keksi polven veen emosen sinerv?isell? sel?ll?; luuli hein?m?tt?h?ksi, tuoreheksi turpeheksi. Lentelevi, liitelevi, p??h?n polven laskeuvi. Siihen laativi pes?ns?, muni kultaiset munansa: kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsem?nnen. Alkoi hautoa munia, p??t? polven l?mmitell?. Hautoi p?iv?n, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki. Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi, tuntevi tulistuvaksi, hipi?ns? hiiltyv?ksi; luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan. Vavahutti polveansa, j?rkytti j?seni?ns?: munat vier?hti vetehen, meren aaltohon ajaikse; karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi. Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan. Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi: munasen alainen puoli alaiseksi maaem?ksi, munasen yl?inen puoli yl?iseksi taivahaksi; yl?puoli ruskeaista p?iv?seksi paistamahan, yl?puoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan; mi munassa kirjavaista, ne t?hiksi taivahalle, mi munassa mustukaista, nep? ilman pilvil?iksi. Ajat eellehen menev?t, vuoet tuota tuonnemmaksi uuen p?iv?n paistaessa, uuen kuun kumottaessa. Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi, noilla vienoilla vesill?, utuisilla lainehilla, eess?ns? vesi vetel?, takanansa taivas selv?. Jo vuonna yheks?nten?, kymmenenten? kes?n? nosti p??t?ns? merest?, kohottavi kokkoansa. Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa selv?ll? meren sel?ll?, ulapalla aukealla. Kussa k?tt? k??nn?hytti, siihen niemet siivoeli; kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli; kussa ilman kuplistihe, siihen sy?verit syventi. Kylin maahan k??ntelihe: siihen sai sile?t rannat; jaloin maahan k??ntelihe: siihen loi lohiapajat; p?'in p??tyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat. Ui siit? ulomma maasta, seisattelihe sel?lle: luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria laivan laskemasijaksi, merimiesten p??n menoksi. Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen, ilman pielet pistettyn?, maat ja manteret sanottu, kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin. Viel' ei synny V?in?m?inen, ilmau ikirunoja. Vaka vanha V?in?m?inen kulki ?itins? kohussa kolmekymment? kese?, yhen verran talviaki, noilla vienoilla vesill?, utuisilla lainehilla. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele? pime?ss? piilossansa, asunnossa ahtahassa, kuss' ei konsa kuuta n?hnyt eik? p?ive? havainnut. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Kuu, kerit?, p?ivyt, p??st?, otava, yh? opeta miest? ouoilta ovilta, ver?jilt? vierahilta, n?ilt? pienilt? pesilt?, asunnoilta ahtahilta! Saata maalle matkamiest?, ilmoillen inehmon lasta, kuuta taivon katsomahan, p?ive? ihoamahan, otavaista oppimahan, t?hti? t?hy?m?h?n!" Kun ei kuu keritt?nynn? eik? p?ivyt p??st?nynn?, ouosteli aikojansa, tuskastui el?m?t?ns?: liikahutti linnan portin sormella nimett?m?ll?, lukon luisen luikahutti vasemmalla varpahalla; tuli kynsin kynnykselt?, polvin porstuan ovelta. Siit? suistui suin merehen, k?sin k??ntyi lainehesen; j??pi mies meren varahan, uros aaltojen sekahan. Virui siell? viisi vuotta, sek? viisi jotta kuusi, vuotta seitsem?n, kaheksan. Seisottui sel?lle viimein, niemelle nimett?m?lle, manterelle puuttomalle. Polvin maasta ponnistihe, k?sivarsin k??nn?ltihe. Nousi kuuta katsomahan, p?ive? ihoamahan, otavaista oppimahan, t?hti? t?hy?m?h?n. Se oli synty V?in?m?isen, rotu rohkean runojan kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.

Toinen runo

Nousi siit? V?in?m?inen jalan kahen kankahalle saarehen sel?llisehen, manterehen puuttomahan. Viipyi siit? vuotta monta, aina eellehen eleli saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa. Arvelee, ajattelevi, pitkin p??t?ns? pit?vi: kenp? maita kylv?m?h?n, toukoja tihitt?m?h?n? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep' on maita kylv?m?h?n, toukoja tihitt?m?h?n! Kylvi maita kyyh?tteli, kylvi maita, kylvi soita, kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita. M?et kylvi m?nnik?iksi, kummut kylvi kuusikoiksi, kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi. Noromaille koivut kylvi, lep?t maille leyhke'ille, tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille, pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville, katajat karuille maille, tammet virran vieremille. L?ksi puut ylenem?h?n, vesat nuoret nousemahan. Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkap??t pet?j?t. Nousi koivupuut noroilla, lep?t mailla leyhke'ill?, tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla, katajahan kaunis marja, tuomehen hyv? he'elm?. Vaka vanha V?in?m?inen k?vi tuota katsomahan Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylv?mi?. N?ki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi; yks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan. Heitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa; vuotti viel? y?t? kolme, saman verran p?ivi?ki. K?vi siit? katsomahan viikon p??st? viimeist?ki: ei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan. Niin n?kevi nelj? neitt?, viisi veen on morsianta. Ne oli nurmen niit?nn?ss?, kastekorren katkonnassa nen?ss? utuisen niemen, p??ss? saaren terhenisen; mink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli. Tulipa merest? Tursas, uros aalloista yleni. Tunki hein?set tulehen, ilmivalkean v?kehen; ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli. Tuli tuhkia l?j?nen, koko kuivia poroja. Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen terho, josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi; nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna. Ojenteli oksiansa, levitteli lehvi?ns?. Latva t?ytti taivahalle, lehv?t ilmoille levisi: pi?tti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta, p?iv?n peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta. Silloin vanha V?in?m?inen arvelee, ajattelevi: oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata? Ik?v? inehmon olla, kamala kalojen uia ilman p?iv?n paistamatta, kuuhuen kumottamatta. Ei ole sit? urosta eik? miest? urheata, joka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa. Siit? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kave ?iti, kantajani, luonnotar, ylent?j?ni! Laitapa ve'en v?ke? - veess? on v?ke? paljo - t?m? tammi taittamahan, puu paha h?vitt?m?h?n eest? p?iv?n paistavaisen, tielt? kuun kumottavaisen!" Nousipa merest? miesi, uros aallosta yleni. Ei tuo ollut suuren suuri eik? aivan pienen pieni: miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen. Vaski- oli hattu hartioilla, vaskisaappahat jalassa, vaskikintahat k?ess?, vaskikirjat kintahissa, vaskivy?hyt vy?lle vy?tty, vaskikirves vy?n takana: varsi peukalon pituinen, ter? kynnen korkeuinen. Vaka vanha V?in?m?inen arvelee, ajattelevi: on miesi n?kemi?ns?, uros silm?nluontiansa, pystyn peukalon pituinen, h?r?n kynnen korkunainen! Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mi sin? olet miehi?si, ku, kurja, urohiasi? V?h?n kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" Sanoi pikku mies merest?, uros aallon vastaeli: "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen v?ke?. Tulin tammen taittamahan, puun murskan murentamahan." Vaka vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei liene sinua luotu, eip? luotu eik? suotu ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi." Sai toki sanoneheksi; katsahtavi viel? kerran: n?ki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon! Jalka maassa teutaroivi, p??hyt pilvi? pit?vi; parta on eess? polven p??ll?, hivus kannoilla takana; sylt? oli silmien v?litse, sylt? housut lahkehesta, puoltatoista polven p??st?, kahta kaation rajasta. Hivelevi kirvest?ns?, tahkaisi tasatere? kuutehen kovasimehen, seitsem?h?n sieran p??h?n. Astua lykyttelevi, k?y? kulleroittelevi lave'illa lahkehilla, leve'ill? liehuimilla. Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle, astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle, kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen. Iski puuta kirvehell?, tarpaisi tasater?ll?. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti; tuli tuiski kirvehest?, panu tammesta pakeni: tahtoi tammi kallistua, lysmy? rutimoraita. Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata, ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella. Tyven ty?nnytti it?h?n, latvan laski luotehesen, lehv?t suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen. Kenp? siit? oksan otti, se otti ikuisen onnen; kenp? siit? latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian; kenp? lehv?n leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen. Mi oli lastuja pirannut, p?l?hellyt p?lk?reit? selv?lle meren sel?lle, lake'ille lainehille, noita tuuli tuuitteli, meren l?ikk? l?ikytteli venosina veen sel?ll?, laivasina lainehilla. Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivell? pitk?n niemyen nen?ss?. N?ki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa, kantoi kontilla kotihin, pitk?kielell? piha'an, teh? noian nuoliansa, ampujan asehiansa. Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala, p??si p?iv?t paistamahan, p??si kuut kumottamahan, pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan nen?h?n utuisen niemen, p??h?n saaren terhenisen. Siit' alkoi salot silota, mets?t mielin kasvaella, lehti puuhun, ruoho maahan, linnut puuhun laulamahan, rastahat iloitsemahan, k?ki p??ll? kukkumahan. Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle; ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi. Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta. Siit? vanha V?in?m?inen astuvi, ajattelevi rannalla sel?n sinisen, ve'en vankan vieremill?. L?yti kuusia jyvi?, seitsemi? siemeni? rannalta merelliselt?, hienoiselta hietik?lt?; k?tki n??'?n nahkasehen, koipehen kes?oravan. L?ksi maata kylv?m?h?n, siement? sirottamahan vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Tirskuipa tiainen puusta: "Eip? nouse Osmon ohra, ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta, ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta." Vaka vanha V?in?m?inen teetti kirvehen ter?v?n. Siit? kaatoi kasken suuren, mahottoman maan alisti. Kaikki sorti puut soreat; yhen j?tti koivahaisen lintujen leposijaksi, k?k?sen kukuntapuuksi. Lenti kokko halki taivon, lintunen ylitse ilman. Tuli tuota katsomahan: "Miksip? on tuo j?tetty koivahainen kaatamatta, puu sorea sortamatta?" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Siksip? on tuo j?tetty: lintujen lepe?miksi, kokon ilman istumiksi." Sanoi kokko, ilman lintu: "Hyvinp? sin?ki laait: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepe?miksi, itselleni istumiksi." Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista. Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti: poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli. Siit? vanha V?in?m?inen otti kuusia jyvi?, seitsemi? siemeni? yhen n??'?n nahkasesta, koivesta kes?oravan, kes?k?rp?n k?mmenest?. L?ksi maata kylv?m?h?n, siement? sirottamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Min? kylv?n kyyh?ttelen Luojan sormien lomitse, k?en kautta kaikkivallan t?lle maalle kasvavalle, ahollen ylenev?lle. "Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan em?nt?! Pane nyt turve tunkemahan, maa v?kev? v??nt?m?h?n! Eip' on maa v?ke? puutu sin? ilmoisna ik?n?, kun lie armo antajista, lupa luonnon tytt?rist?. "Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta! Pane korret korttumahan sek? varret varttumahan! Tuhansin neni? nosta, saoin haaroja hajota kynn?st?ni, kylv?st?ni, varsin vaivani n??st?! "Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen, vallan pilviss? pit?j?, hattarojen hallitsija! Pi? pilviss? ker?j?t, sekehiss? neuvot selv?t! I?t? i?st? pilvi, nosta lonka luotehesta, toiset l?nnest? l?het?, etel?st? enn?ttele! Vihmo vett? taivosesta, mett? pilvist? pirota orahille nouseville, touoille tohiseville!" Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen, piti pilviss? ker?j?t, sekehiss? neuvot selv?t. I?tti i?st? pilven, nosti longan luotehesta, toisen l?nnest? l?hetti, etel?st? enn?tteli; syrjin yhtehen sys?si, lomituksin loukahutti. Vihmoi vett? taivosesta, mett? pilvist? pirotti orahille kasvaville, touoille tohiseville. Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni maasta pellon pehme?st?, V?in?m?isen raatamasta. Jopa tuosta toisna p??n?, kahen, kolmen y?n per?st?, viikon p??st? viimeist?ki vaka vanha V?in?m?inen k?vi tuota katsomahan kynt??ns?, kylv??ns?, varsin vaivansa n?k??: kasvoi ohra mielt? my?ten, t?hk?t kuuella taholla, korret kolmisolmuisena. Siin? vanha V?in?m?inen katseleikse, k??nteleikse. Niin tuli kev?tk?k?nen, n?ki koivun kasvavaksi: "Miksip? on tuo j?tetty koivahainen kaatamatta?" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Siksip? on tuo j?tetty koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi. Siin? kukkuos, k?k?nen, helkyttele, hietarinta, hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele! Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskip?iv?ll?ki, ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsi?ni, rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieri?ni!"

Kolmas runo

Vaka vanha V?in?m?inen elelevi aikojansa noilla V?in?l?n ahoilla, Kalevalan kankahilla. Laulelevi virsi?ns?, laulelevi, taitelevi. Lauloi p?iv?t p??ksytysten, yhytysten y?t saneli muinaisia muisteloita, noita syntyj? syvi?, joit' ei laula kaikki lapset, ymm?rr? yhet urohot t?ll? inhalla i?ll?, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vier?ht?v?t V?in?m?isen laulannasta, urohon osoannasta. Viestit vier?hti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Se k?vi kyl?ss? kerran; kuuli kummia sanoja, lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi noilla V?in?l?n ahoilla, Kalevalan kankahilla, kuin mit? itseki tiesi, oli oppinut isolta. Tuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti V?in?m?ist? laulajaksi paremmaksi itse?ns?. Jo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa. L?hte?ksens? k?kesi, tullaksensa toivotteli noille V?in?l?n tuville kera V?in?n voitteloille. Iso kielti poikoansa, iso kielti, emo ep?si l?htem?st? V?in?l?h?n kera V?in?n voitteloille: "Siell? silma lauletahan, lauletahan, lausitahan suin lumehen, p?in vitihin, kourin ilmahan kovahan, k?sin k??ntym?tt?m?ksi, jaloin liikkumattomaksi." Sanoi nuori Joukahainen: "Hyv?p? isoni tieto, emoni sit?i parempi, oma tietoni ylinn?. Jos tahon tasalle panna, miesten verroille vet?it?, itse laulan laulajani, sanelen sanelijani: laulan laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi, jalkahan kiviset keng?t, puksut puiset lantehille, kiviriipan rinnan p??lle, kiviharkon hartioille, kivihintahat k?tehen, p??h?n paatisen kyp?r?n." Siit? l?ksi, ei totellut. Otti ruunansa omansa, jonka turpa tulta iski, s?keni? s??rivarret; valjasti tulisen ruunan korjan kultaisen etehen. Itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa, iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella. L?ksi virkku vierem?h?n, hevonen helett?m?h?n. Ajoa suhuttelevi. Ajoi p?iv?n, ajoi toisen, ajoi kohta kolmannenki. Jo p?iv?n? kolmantena p??tyi V?in?l?n ahoille, Kalevalan kankahille. Vaka vanha V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen, oli teittens? ajaja, matkojensa mittelij? noilla V?in?l?n ahoilla, Kalevalan kankahilla. Tuli nuori Joukahainen, ajoi tiell? vastatusten: tarttui aisa aisan p??h?n, rahe rahkehen takistui, l?nget puuttui l?nkil?ihin, vemmel vempelen nen?h?n. Siit? siin? seisotahan, seisotahan, mietit?h?n... vesi vuoti vempelest?, usva aisoista usisi. Kysyi vanha V?in?m?inen: "Kuit' olet sin? sukua, kun tulit tuhmasti etehen, vastahan varattomasti? S?ret l?nget l?nk?puiset, vesapuiset vempelehet, korjani pilastehiksi, r?m?ksi re'en retukan!" Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mie olen nuori Joukahainen. Vaan sano oma sukusi: kuit' olet sin? sukua, kuta, kurja, joukkioa?" Vaka vanha V?in?m?inen jo tuossa nimittelihe. Sai siit? sanoneheksi: "Kun liet nuori Joukahainen, ve?ite syrj?h?n v?h?isen! Sie olet nuorempi minua." Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "V?h? on miehen nuoruuesta, nuoruuesta, vanhuuesta! Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi, sep' on tiell? seisokahan, toinen tielt? siirtyk?h?n. Lienet vanha V?in?m?inen, laulaja i?n-ikuinen, ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan, mies on miest? oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit?p? minusta onpi laulajaksi, taitajaksi! Ain' olen aikani elellyt n?ill? yksill? ahoilla, kotipellon pientarilla kuunnellut kotik?ke?. Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni: mit? sie enint? tie?t, yli muien ymm?rtelet?" Sanoi nuori Joukahainen: "Tie?np? min? jotaki! Sen on tie?n selv?llehen, tajuelen tarkoillehen: repp?n? on liki lakea, liki lieska kiukoata. "Hyv? on hylkehen ele?, ve'en koiran viehkuroia: luotansa lohia sy?pi, sivultansa siikasia. "Siiall' on sile?t pellot, lohella laki tasainen. Hauki hallalla kutevi, kuolasuu kovalla s??ll?. Ahven arka, kyrmyniska sykysyt syvill? uipi, kes?t kuivilla kutevi, rantasilla rapsehtivi. "Kun ei tuosta kyllin liene, viel? tie?n muunki tieon, arvoan yhen asian: pohjola porolla kynti, etel? em?hevolla, takalappi tarvahalla. Tie?n puut Pisan m?ell?, hongat Hornan kalliolla: pitk?t on puut Pisan m?ell?, hongat Hornan kalliolla. "Kolme on koskea kovoa, kolme j?rve? jaloa, kolme vuorta korkeata t?m?n ilman kannen alla: H?mehess' on H?ll?py?r?, Kaatrakoski Karjalassa; ei ole Vuoksen voittanutta, yli k?ynytt? Imatran." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Lapsen tieto, naisen muisti, ei ole partasuun urohon eik? miehen naisekkahan! Sano syntyj? syvi?, asioita ainoisia!" Se on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tie?n m? tiaisen synnyn, tie?n linnuksi tiaisen, kyyn viher?n k??rmeheksi, kiiskisen ve'en kalaksi. Rauan tie?n raukeaksi, mustan mullan muikeaksi, varin veen on vaikeaksi, tulen polttaman pahaksi. "Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista, itse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista. "Vuoresta on vetosen synty, tulen synty taivosesta, alku rauan ruostehesta, vasken kanta kalliosta. "M?t?s on m?rk? maita vanhin, paju puita ensim?inen, hongan juuri huonehia, paatonen patarania." Vaka vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Muistatko mit? enemmin, vain jo loppuivat lorusi?" Sanoi nuori Joukahainen: "Muistan viel?ki v?h?isen! Muistanpa ajan mokoman, kun olin merta kynt?m?ss?, meren kolkot kuokkimassa, kalahauat kaivamassa, sy?nveet syvent?m?ss?, lampiveet on laskemassa, m?et myller?itt?m?ss?, louhet luomassa kokohon. "Viel' olin miesn? kuuentena, seitsem?nten? urosna t?t? maata saataessa, ilmoa suettaessa, ilman pielt? pist?m?ss?, taivon kaarta kantamassa, kuuhutta kulettamassa, aurinkoa auttamassa, otavaa ojentamassa, taivoa t?hitt?m?ss?." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Sen varsin valehtelitki! Ei sinua silloin n?hty, kun on merta kynnettihin, meren kolkot kuokittihin, kalahauat kaivettihin, sy?nveet syvennettihin, lampiveet on laskettihin, m?et myller?itettihin, louhet luotihin kokohon. "Eik? lie sinua n?hty, ei lie n?hty eik? kuultu t?t? maata saataessa, ilmoa suettaessa, ilman pielt? pistett?iss?, taivon kaarta kannettaissa, kuuhutta kuletettaissa, aurinkoa autettaissa, otavaa ojennettaissa, taivoa t?hitett?iss?." Se on nuori Joukahainen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Kun ei lie minulla mielt?, kysyn mielt? miekaltani. Oi on vanha V?in?m?inen, laulaja laveasuinen! L?he miekan mittel?h?n, k?yp? kalvan katselohon!" Sanoi vanha V?in?m?inen: "En noita pahoin pel?nne miekkojasi, mieli?si, tuuriasi, tuumiasi. Vaan kuitenki kaikitenki l?he en miekan mittel?h?n sinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka." Siin? nuori Joukahainen murti suuta, v??nti p??t?, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ken ei k?y miekan mittel?h?n, l?he ei kalvan katselohon, sen min? siaksi laulan, alak?rs?ksi asetan. Panen semmoiset urohot sen sik?li, tuon t?k?li, sorran sontatunkiohon, l??v?n nurkkahan nutistan." Siit? suuttui V?in?m?inen, siit? suuttui ja h?pesi. Itse loihe laulamahan, sai itse sanelemahan: ei ole laulut lasten laulut, lasten laulut, naisten naurut, ne on partasuun urohon, joit' ei laula kaikki lapset eik? pojat puoletkana, kolmannetkana kosijat t?ll? inhalla i?ll?, katovalla kannikalla.

Lauloi vanha V?in?m?inen: j?rvet l?ikkyi, maa j?risi, vuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli, kalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili. Lauloi nuoren Joukahaisen: vesat lauloi vempelehen, pajupehkon l?nkil?ihin, raiat rahkehen nen?h?n. Lauloi korjan kultalaian: lauloi lampihin haoiksi; lauloi ruoskan helmiletkun meren rantaruokosiksi; lauloi laukkip??n hevosen kosken rannalle kiviksi. Lauloi miekan kultakahvan salamoiksi taivahalle, siit? jousen kirjavarren kaariksi vesien p??lle, siit? nuolensa sulitut havukoiksi kiit?viksi, siit? koiran koukkuleuan, sen on maahan maakiviksi. Lakin lauloi miehen p??st? pilven pystyp?? kokaksi; lauloi kintahat k?est? umpilammin lumpehiksi, siit? haljakan sinisen hattaroiksi taivahalle, vy?lt? ussakan utuisen halki taivahan t?hiksi. Itsen lauloi Joukahaisen: lauloi suohon suoniv?ist?, niittyhyn nivuslihoista, kankahasen kainaloista. Jo nyt nuori Joukahainen jopa tiesi jotta tunsi: tiesi tielle tullehensa, matkallen osannehensa voittelohon, laulelohon kera vanhan V?in?m?isen. Jaksoitteli jalkoansa: eip? jaksa jalka nousta; toki toistakin yritti: siin' oli kivinen kenk?. Siit? nuoren Joukahaisen jopa tuskaksi tulevi, l?ylemm?ksi lankeavi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on viisas V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen! Py?rryt? pyh?t sanasi, per?yt? lausehesi! P??st? t?st? p?lk?h?st?, t?st? seikasta selit?! Panenpa parahan makson, annan lunnahat lujimmat." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Niin mit? minullen annat, jos py?rr?n pyh?t sanani, per?yt?n lauseheni, p??st?n siit? p?lk?h?st?, siit? seikasta selit?n?" Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla kaarta kaksi, jousta kaksi kaunokaista; yks' on ly?m?h?n rive?, toinen tarkka ammunnalle. Ota niist? jompikumpi!" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Huoli en, hurja, jousistasi, en, katala, kaaristasi! On noita itsell?niki joka sein? seisoteltu, joka vaarnanen varottu: miehitt? mets?ss? k?yv?t, urohitta ulkot?ill?." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit?ki syvemm?. Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla purtta kaksi, kaksi kaunoista venoa; yks' on kiistassa kepe?, toinen paljo kannattava. Ota niist? jompikumpi!" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Enp' on huoli pursistasi, venehist?si valita! On noita itsell?niki joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu, mik? tuulella tukeva, mik? vastas??n menij?." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit?ki syvemm?. Sanoi nuori Joukahainen: "On mulla oritta kaksi, kaksi kaunoista hepoa; yks' on juoksulle jalompi, toinen raisu rahkehille. Ota niist? jompikumpi!" Sanoi vanha V?in?m?inen: "En huoli hevosiasi, sure en sukkajalkojasi! On noita itsell?niki joka soimi solmieltu, joka tanhua taluttu: vesi selv? selk?luilla, rasvalampi lautasilla." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit?ki syvemm?. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on vanha V?in?m?inen! Py?rryt? pyh?t sanasi, per?yt? lausehesi! Annan kultia kyp?rin, hope'ita huovan t?yen, isoni soasta saamat, taluttamat tappelosta." Sanoi vanha V?in?m?inen: "En huoli hope'itasi, kysy en, kurja, kultiasi! On noita itsell?niki joka aitta ahtaeltu, joka vakkanen varottu: ne on kullat kuun-ikuiset, p?iv?n-polviset hopeat." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit?ki syvemm?. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on vanha V?in?m?inen! P??st? t?st? p?lk?h?st?, t?st? seikasta selit?! Annan aumani kotoiset, heit?n hietapeltoseni oman p??ni p??stimeksi, itseni lunastimeksi." Sanoi vanha V?in?m?inen: "En halaja aumojasi, herj?, hietapeltojasi! On noita itsell?niki, peltoja joka per?ll?, aumoja joka aholla. Omat on paremmat pellot, omat aumat armahammat." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi ainakin alemma. Siit? nuori Joukahainen toki viimein tuskautui, kun oli leuan liettehess?, parran paikassa pahassa, suun on suossa, sammalissa, hampahin haon per?ss?. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on viisas V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen! Laula jo laulusi takaisin, heit? viel? heikko henki, laske t??lt? pois minua! Virta jo jalkoa vet?vi, hiekka silmi? hiovi. "Kun py?rr?t pyh?t sanasi, luovuttelet luottehesi, annan Aino siskoseni, lainoan emoni lapsen sulle pirtin pyyhkij?ksi, lattian lakaisijaksi, hulikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi, kutojaksi kultavaipan, mesileiv?n leipojaksi." Siit? vanha V?in?m?inen ihastui ikihyv?ksi, kun sai neion Joukahaisen vanhan p?iv?ns? varaksi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse. Lauloi kotvan, lauloi toisen, lauloi kotvan kolmannenki: py?rti pois pyh?t sanansa, perin laski lausehensa. P??si nuori Joukahainen, p??si leuan liettehest?, parran paikasta pahasta, hevonen kosken kivest?, reki rannalta haosta, ruoska rannan ruokosesta. Kohoeli korjahansa, reutoihe rekosehensa; l?ksi mielell? pahalla, sy?mell? synke?ll? luoksi armahan emonsa, tyk? valtavanhempansa. Ajoa karittelevi. Ajoi kummasti kotihin: rikki riihe'en rekens?, aisat poikki portahasen. Alkoi ?iti arvaella, isonen sanan sanovi: "Suottapa rikoit rekesi, tahallasi aisan taitoit! Mit?p? kummasti kuletki, tulet tuhmasti kotihin?" Tuossa nuori Joukahainen itke? vetistelevi alla p?in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp?rin sek? huulin hyypynyisin, nen?n suulle langennuisen. Emo enn?tti kysy?, vaivan n?hnyt vaaitella: "Mit? itket, poikueni, nuorna saamani, nureksit, olet huulin hyypynyisin, nen?n suulle langennuisen?" Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on maammo, kantajani! Jo on syyt? syntynynn?, taikoja tapahtununna, syyt? kyllin itke?ni, taikoja nureksiani! Tuot' itken t?m?n ik?ni, puhki polveni murehin: annoin Aino siskoseni, lupasin emoni lapsen V?in?m?iselle varaksi, laulajalle puolisoksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle." Emo kahta k?mment?ns? hykersi molempiansa; sanan virkkoi, noin nimesi: "El? itke, poikueni! Ei ole itkett?vi?, suuresti surettavia: tuota toivoin tuon ik?ni, puhki polveni halasin sukuhuni suurta miest?, rotuhuni rohkeata, v?vykseni V?in?m?ist?, laulajata langokseni." Sisar nuoren Joukahaisen itse itkullen apeutui. Itki p?iv?n, itki toisen poikkipuolin portahalla; itki suuresta surusta, apeasta miel'alasta. Sai emo sanelemahan: "Mit? itket, Ainoseni, kun olet saava suuren sulhon, miehen korkean kotihin ikkunoillen istujaksi, lautsoille lavertajaksi?" Tuon tyt?r sanoiksi virkki: "Oi emoni, kantajani! Itkenp? min? jotaki: itken kassan kauneutta, tukan nuoren tuuheutta, hivuksien hienoutta, jos ne pienn? peitet?h?n, katetahan kasvavana. "Tuotapa ik?ni itken, tuota p?iv?n armautta, suloutta kuun komean, ihanuutta ilman kaiken, jos oisi nuorna j?tt?minen, lapsena unohtaminen veikon veistotanterille, ison ikkunan aloille." Sanovi emo tyt?lle, lausui vanhin lapsellensa: "Mene, huima, huolinesi, ep?kelpo, itkuinesi! Ei ole syyt? synkisty?, aihetta apeutua. Paistavi Jumalan p?iv? muuallaki maailmassa, ei isosi ikkunoilla, veikkosi ver?j?n suulla. My?s on marjoja m?ell?, ahomailla mansikoita poimia sinun poloisen ilmassa etemp?n?ki, ei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla."

Nelj?s runo

Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, l?ksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta. Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa, kokoeli kolmannenki verev?lle veijollensa. Jo astui kohin kotia, lepikk?? leuhautti. Tuli vanha V?in?m?inen; n?ki neitosen lehossa, hienohelman heinik?ss?. Sanan virkkoi, noin nimesi: "El?p? muille, neiti nuori, kuin minulle, neiti nuori, kanna kaulanhelmil?it?, rinnanristi? rakenna, pane p??t? palmikolle, sio silkill? hivusta!" Neiti tuon sanoiksi virkki: "En sinulle enk? muille kanna rinnanristil?it?, p??t? silkill? sitaise. Huoli on haahen haljakoista, vehn?n viploista valita; asun kaioissa sovissa, kasvan leiv?n kannikoissa tyk?n? hyv?n isoni, kanssa armahan emoni." Riisti ristin rinnaltansa, sormukset on sormestansa, helmet kaulasta karisti, punalangat p??ns? p??lt?, j?tti maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi. Meni itkien kotihin, kallotellen kartanolle. Iso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi: "Mit? itket, tytt? raukka, tytt? raukka, neito nuori?" "Onpa syyt? itke?ni, vaivoja valittoani! Sit? itken, taattoseni, sit? itken ja valitan: kirpoi risti rinnaltani, kaune vy?st?ni karisi, rinnalta hopearisti, vaskilangat vy?ni p??st?." Veljens? ver?j?n suulla vemmelpuuta veistelevi: "Mit? itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syyt? itke?ni, vaivoja valittoani! Sit? itken, veikko rukka, sit? itken ja valitan: kirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi, kullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet." Sisko sillan korvasella vy?t? kullaista kutovi: "Mit? itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syyt? itkij?ll?, vaivoja vetist?j?ll?! Sit? itken, sisko rukka, sit? itken ja valitan: kirpoi kullat kulmiltani, hopeat hivuksiltani, sinisilkit silmilt?ni, punanauhat p??ni p??lt?." Emo aitan portahalla kuoretta kokoelevi: "Mit? itket, tytti raukka, tytt? raukka, neito nuori?"

"Oi on maammo, kantajani, oi emo, imett?j?ni! Onp' on syit? synke'it?, apeita ani pahoja! Sit? itken, ?iti rukka, sit?, maammoni, valitan: l?ksin luutoa lehosta, vastanp?it? varvikosta. Taitoin vastan taatolleni, toisen taitoin maammolleni, kokoelin kolmannenki verev?lle veijolleni. Aloin astua kotihin; astuinpa l?pi ahosta: Osmoinen orosta virkkoi, Kalevainen kaskesmaalta: 'El?p? muille, neiti rukka, kuin minulle, neiti rukka, kanna kaulanhelmil?it?, rinnanristi? rakenna, pane p??t? palmikolle, sio silkill? hivusta!' "Riistin ristin rinnaltani, helmet kaulasta karistin, sinilangat silmilt?ni, punalangat p??ni p??lt?, heitin maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi. Itse tuon sanoiksi virkin: 'En sinulle enk? muille kanna rinnanristi?ni, p??t? silkill? sitaise. Huoli en haahen haljakoista, vehn?n viploista valita; asun kaioissa sovissa, kasvan leiv?n kannikoissa tyk?n? hyv?n isoni, kanssa armahan emoni.'" Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "El? itke, tytt?reni, nuorna saamani, nureksi! Sy? vuosi suloa voita: tulet muita vuolahampi; toinen sy? sianlihoa: tulet muita sirke?mpi; kolmas kuorekokkaroita: tulet muita kaunihimpi. Astu aittahan m?elle - aukaise parahin aitta - ! Siell' on arkku arkun p??ll?, lipas lippahan lomassa. Aukaise parahin arkku, kansi kirjo kimmahuta: siin' on kuusi kultavy?t?, seitsem?n sinihamoista. Ne on Kuuttaren kutomat, P?iv?tt?ren p??ttelem?t. "Ennen neinn? ollessani, impen? el?ess?ni l?ksin marjahan mets?lle, alle vaaran vaapukkahan. Kuulin Kuuttaren kutovan, P?iv?tt?ren kehre?v?n sinisen salon sivulla, lehon lemmen liepehell?. "Min? luoksi luontelime, likelle l?hentelime. Aloinpa anella noita, itse virkin ja sanelin: 'Anna, Kuutar, kultiasi, P?iv?t?r, hope'itasi t?lle tyhj?lle tyt?lle, lapsellen anelijalle!' "Antoi Kuutar kultiansa, P?iv?t?r hope'itansa. Min? kullat kulmilleni, p??lleni hyv?t hopeat! Tulin kukkana kotihin, ilona ison pihoille. "Kannoin p?iv?n, kannoin toisen. Jo p?iv?n? kolmantena riisuin kullat kulmiltani, p??lt?ni hyv?t hopeat, vein ne aittahan m?elle, panin arkun kannen alle: siit' on asti siell? ollut ajan kaiken katsomatta. "Sio nyt silkit silmillesi, kullat kulmille kohota, kaulahan hele?t helmet, kullanristit rinnoillesi! Pane paita palttinainen, liit? liinan-aivinainen, Hame verkainen vet?ise, senp' on p??lle silkkivy?hyt, sukat sulkkuiset koreat, kautokeng?t kaunokaiset! P??si k??ri palmikolle, silkkinauhoilla sitaise, sormet kullansormuksihin, k?et kullank??ryl?ihin! "Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sis?lle sukukuntasi suloksi, koko heimon hempe?ksi: kulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat, ehompana entist?si, parempana muinaistasi." Sen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa. Ei tyt?r totellut tuota, ei kuullut emon sanoja; meni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Miten on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus? Niinp' on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, kuin on vellova vetonen eli aalto altahassa. Mitenp? poloisten mieli, kuten allien ajatus? Niinp? on poloisten mieli, niinp? allien ajatus, kuin on hanki harjun alla, vesi kaivossa syv?ss?. "Usein nyt minun utuisen, use'in, utuisen lapsen, mieli kulkevi kulossa, vesakoissa viehkuroivi, nurmessa nuhaelevi, pensahassa piehtaroivi; mieli ei tervoa parempi, sy?n ei sytt? valkeampi. "Parempi minun olisi, parempi olisi ollut syntym?tt?, kasvamatta, suureksi sukeumatta n?ille p?iville pahoille, ilmoille ilottomille. Oisin kuollut kuusi?isn?, kaonnut kaheksan?isn?, oisi en paljoa pit?nyt: vaaksan palttinapaloa, pikkaraisen pientaretta, emon itkua v?h?isen, ison viel?ki v?hemm?n, veikon ei v?he?k?n?." Itki p?iv?n, itki toisen. Sai emo kyselem?h?n: "Mit? itket, impi rukka, kuta, vaivainen, valitat?" "Sit? itken, impi rukka, kaiken aikani valitan, kun annoit minun poloisen, oman lapsesi lupasit, k?skit vanhalle varaksi, ik?puolelle iloksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle. Oisit ennen k?skenynn? alle aaltojen syvien sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille! Parempi meress? olla, alla aaltojen asua sisarena siikasilla, veikkona ve'en kaloilla, kuin on vanhalla varana, turvana tutisijalla, sukkahansa suistujalla, karahkahan kaatujalla." Siit? astui aittam?elle, astui aittahan sis?lle. Aukaisi parahan arkun, kannen kirjo kimmahutti: l?ysi kuusi kultavy?t?, seitsem?n sinihametta; ne on p??llens? pukevi, varrellensa valmistavi. Pani kullat kulmillensa, hopeat hivuksillensa, sinisilkit silmillens?, punalangat p??ns? p??lle. L?ksi siit? astumahan ahon poikki, toisen pitkin; vieri soita, vieri maita, vieri synkki? saloja. Itse lauloi menness?ns?, virkki vierielless?ns?: "Sy?nt?ni tuimelevi, p??t?ni kivistelevi. Eik? tuima tuimemmasti, kipe?mm?sti kivist?, jotta, koito, kuolisinki, katkeaisinki, katala, n?ilt? suurilta suruilta, ape'ilta miel'aloilta. "Jo oisi minulla aika n?ilt? ilmoilta erit?, aikani Manalle menn?, ik? tulla Tuonelahan: ei mua isoni itke, ei emo pane pahaksi, ei kastu sisaren kasvot, veikon silm?t vett? vuoa, vaikka vierisin vetehen, kaatuisin kalamerehen alle aaltojen syvien, p??lle mustien murien." Astui p?iv?n, astui toisen, p?iv?n?p? kolmantena enn?tti meri etehen, ruokoranta vastahansa: tuohon y?hyt yll?tt?vi, pime? pi?ttelevi. Siin? itki impi illan, kaikerteli kaiken y?t? rannalla vesikivell?, laajalla lahen per?ll?. Aamulla ani varahin katsoi tuonne niemen p??h?n: kolme oli neitt? niemen p??ss? ... ne on merta kylpem?ss?! Aino neiti nelj?nneksi, vitsan varpa viienneksi! Heitti paitansa pajulle, hamehensa haapaselle, sukkansa sulalle maalle, kenk?ns? vesikivelle, helmet hietarantaselle, sormukset somerikolle. Kivi oli kirjava sel?ll?, paasi kullan paistavainen: kiistasi kivellen uia, tahtoi paaelle paeta. Sitte sinne saatuansa asetaiksen istumahan kirjavaiselle kivelle, paistavalle paaterelle: kilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni, neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa. Siihenp? kana katosi, siihen kuoli impi rukka. Sanoi kerran kuollessansa, virkki viel? vierress?ns?: "Menin merta kylpem?h?n, sainp' on uimahan sel?lle; sinne m?, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk?h?n minun isoni sin? ilmoisna ik?n? vet?k? ve'en kaloja t?lt? suurelta sel?lt?! "L?ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem?h?n; sinne m?, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk?h?n minun emoni sin? ilmoisna ik?n? panko vett? taikinahan laajalta kotilahelta! "L?ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem?h?n; sinne m?, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk?h?np' on veikkoseni sin? ilmoisna ik?n? juottako sotaoritta rannalta merelliselt?! "L?ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem?h?n; sinne m?, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk?h?np' on siskoseni sin? ilmoisna ik?n? pesk? t?st? silmi?ns? kotilahen laiturilta! Mik?li meren vesi?, sik?li minun veri?; mik?li meren kaloja, sik?li minun lihoja; mik? rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita; mik? rannan hein?si?, se hivusta hierottua." Se oli surma nuoren neien, loppu kaunihin kanasen... Kukas nyt sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Karhu sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei karhu sanoa saata: lehmikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Susi sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei susi sanoa saata: lammaskarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Repo sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei repo sanoa saata: hanhikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? J?n? sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! J?nis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa!" L?ksi j?nis juoksemahan, pitk?korva piippomahan, v??r?s??ri v??nt?m?h?n, ristisuu ripottamahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon. Juoksi saunan kynnykselle; kyykist?ikse kynnykselle: sauna t?ynn? neitosia, vasta k?ess? vastoavat: "Saitko, kiero, keittimiksi, paltsasilm?, paistimiksi, is?nn?llen iltaseksi, em?nn?llen eineheksi, tytt?ren v?lipaloiksi, pojan puolip?iv?seksi?" J?nis saattavi sanoa, kehr?silm? kerskaella: "Liep? lempo l?htenynn? kattiloihin kiehumahan! L?ksin sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan: jop' on kaunis kaatununna, tinarinta riutununna, sortunna hopeasolki, vy? vaski valahtanunna: mennyt lietohon merehen, alle aavojen syvien, sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille." Emo tuosta itkem?h?n, kyynelvierus vierem?h?n. Sai siit? sanelemahan, vaivainen valittamahan: "Elk?tte, emot poloiset, sin? ilmoisna ik?n? tuuitelko tytt?ri?, lapsianne liekutelko vastoin mielt? miehel?h?n, niinkuin mie, emo poloinen, tuuittelin tytt?j?ni, kasvatin kanasiani!" Emo itki, kyynel vieri: vieri vetrehet vetens? sinisist? silmist?ns? poloisille poskillensa. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens? poloisilta poskip?ilt? ripe'ille rinnoillensa. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens? ripe'ilt? rinnoiltansa hienoisille helmoillensa. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens? hienoisilta helmoiltansa punasuille sukkasille. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens? punasuilta sukkasilta kultakeng?n kautosille. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens? kultakeng?n kautosilta maahan alle jalkojensa; vieri maahan maan hyv?ksi, vetehen ve'en hyv?ksi. Ve'et maahan tultuansa alkoivat jokena juosta: kasvoipa jokea kolme itkemist?ns? vesist?, l?pi p??ns? l?htemist?, alta kulman kulkemista. Kasvoipa joka jokehen kolme koskea tulista, joka kosken kuohumalle kolme luotoa kohosi, joka luo'on partahalle kunnas kultainen yleni; kunki kunnahan kukulle kasvoi kolme koivahaista, kunki koivun latvasehen kolme kullaista k?ke?. Sai k?k?set kukkumahan. Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!" Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!" Kolmas kukkui: "auvon, auvon!" Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!" Sep' on kukkui kuuta kolme lemmett?m?lle tyt?lle, meress? makoavalle. Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!" Sep' on kukkui kuusi kuuta sulholle sulottomalle, ik?viss? istuvalle. Kuka kukkui: "auvon, auvon!" Se kukkui ik?ns? kaiken auvottomalle emolle, i?n p?iv?t itkev?lle. Niin emo sanoiksi virkki kuunnellessansa k?ke?: "Elk?h?n emo poloinen kauan kuunnelko k?ke?! Kun k?ki kukahtelevi, niin sy?n syk?htelevi, itku silm?h?n tulevi, ve'et poskille valuvi, here?mm?t herne-aarta, paksummat pavun jyve?: kyyn?r?n ik? kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi, koko ruumis runnahtavi kuultua kev?tk?k?sen."

Viides runo

Jo oli sanoma saatu, viety viesti tuonnemmaksi neien nuoren nukkumasta, kaunihin katoamasta. Vaka vanha V?in?m?inen, tuo tuosta pahoin pahastui: itki illat, itki aamut, y?hyet enemmin itki, kun oli kaunis kaatununna, neitonen nukahtanunna, mennyt lietohon merehen, alle aaltojen syvien. Astui huollen, huokaellen, sy?mell? synke?ll? rannalle meren sinisen. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sano nyt, Untamo, unesi, maku'usi, maan venyj?: miss? Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi?" Sanoipa Untamo unensa, maku'unsa maan venyj?: "Tuolla Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi. Nen?ss? utuisen niemen, p??ss? saaren terhenisen alla aaltojen syvien, p??ll? mustien mutien. "Siell? Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi pikkuisessa pirttisess?, kamarissa kaitaisessa, kiven kirjavan kyless?, paaen paksun kainalossa." Siit? vanha V?in?m?inen vetihe venesijoille. Silme?vi siimojansa, katselevi onkiansa; otti ongen taskuhunsa, v?k?rauan v?skyhyns?. Soutoa melastelevi, p??h?n saaren saauttavi, nen?h?n utuisen niemen, p??h?n saaren terhenisen. Siin' oli ongella olija, aina siimalla asuja, k?eksell? k??ntelij?. Laski launihin merelle, ongitteli, orhitteli: vapa vaskinen vapisi, hope'inen siima siukui, nuora kultainen kulisi. Jo p?iv?n? muutamana, huomenna moniahana kala otti onkehensa, taimen takrarautahansa. Sen veti venosehensa, talui talkapohjahansa. Katselevi, k??ntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onp' on tuo kala kalanen, kun en tuota tunnekana! Sile?hk' on siikaseksi, kuleahka kuujaseksi, haleahka haukiseksi, ev?t?in em?kalaksi; ihala imehnoksiki, p??rivatoin neitoseksi, vy?t?in veen on tytt?seksi, korvitoin kotikanaksi: luopuisin meriloheksi, syv?n aallon ahveneksi." Vy?ll' on veitsi V?in?m?isen, p?? hopea huotrasessa. Veti veitsen vierelt?ns?, huotrastansa p?? hopean kalan palstoin pannaksensa, lohen leikkaellaksensa aamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi, lohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi. Alkoi lohta leikkaella, veitsen viilte? kaloa: lohi loimahti merehen, kala kirjo kimmeltihe pohjasta punaisen purren, venehest? V?in?m?isen. ?sken p??t?ns? ylenti, oikeata olkap??t? vihurilla viiennell?, kupahalla kuuennella; nosti k?tt? oikeata, n?ytti jalkoa vasenta seitsem?nnell? sel?ll?, yheks?nnen aallon p??ll?. Sielt? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Oi sie vanha V?in?m?inen! En ollut min? tuleva lohi leikkaellaksesi, kala palstoin pannaksesi, aamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi, lohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Miksi sie olit tuleva?" "Olinpa min? tuleva kainaloiseksi kanaksi, ikuiseksi istujaksi, polviseksi puolisoksi, sijasi levitt?j?ksi, p??nalaisen laskijaksi, pirtin pienen pyyhkij?ksi, lattian lakaisijaksi, tulen tuojaksi tupahan, valkean viritt?j?ksi, leiv?n paksun paistajaksi, mesileiv?n leipojaksi, olutkannun kantajaksi, atrian asettajaksi. "En ollut merilohia, syv?n aallon ahvenia: olin kapo, neiti nuori, sisar nuoren Joukahaisen, kuta pyyit kuun ik?si, puhki polvesi halasit. "Ohoh, sinua, ukko utra, v?h?mieli V?in?m?inen, kun et tuntenut pite? Vellamon vetist? neitt?, ahon lasta ainokaista!" Sanoi vanha V?in?m?inen alla p?in, pahoilla mielin: "Oi on sisar Joukahaisen! Toki tullos toinen kerta!" Eip' on toiste tullutkana, ei toiste sin? ik?n?: jo vetihe, vier?htihe, ve'en kalvosta katosi kiven kirjavan sis?h?n, maksankarvaisen malohon. Vaka vanha V?in?m?inen tuo on tuossa arvelevi, miten olla, kuin ele?. Jo kutaisi sulkkunuotan, veti vett? ristin rastin, salmen pitkin, toisen poikki; veti vienoja vesi?, lohiluotojen lomia, noita V?in?l?n vesi?, Kalevalan kannaksia, synkki? syv?ntehi?, suuria sel?n napoja, Joukolan jokivesi?, Lapin lahtirantasia. Sai kyllin kaloja muita, kaikkia ve'en kaloja, ei saanut sit? kalaista, mit? mielens? pit?vi: Vellamon vetist? neitt?, ahon lasta ainokaista. Siit? vanha V?in?m?inen alla p?in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp?rin itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh, hullu, hulluuttani, v?h?mieli, miehuuttani! Olipa minulla mielt?, ajatusta annettuna, sy?nt? suurta survottuna, oli ennen aikoinansa. Vaanpa nyt t?t? nyky?, t?ll? inhalla i?ll?, puuttuvalla polveksella kaikki on mieli melke?ss?, ajatukset arvoisessa, kaikki toimi toisialla. "Kuta vuotin kuun ik?ni, kuta puolen polveani, Vellamon vetist? neitt?, veen on viimeist? tyt?rt? ikuiseksi yst?v?ksi, polviseksi puolisoksi, se osasi onkeheni, vier?hti venoseheni: min? en tuntenut pite?, en kotihin korjaella, laskin j?lle lainehisin, alle aaltojen syvien!" Meni matkoa v?h?isen, astui huollen, huokaellen; kulkevi kotia kohti. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kukkui muinaiset k?keni, entiset ilok?keni, kukkui ennen illoin, aamuin, kerran keskip?iv?ll?ki: mik? nyt sorti suuren ??nen, ??nen kaunihin kaotti? Suru sorti suuren ??nen, huoli armahan alenti; sill' ei kuulu kukkuvaksi, p?iv?n laskun laulavaksi minun iltani iloksi, huomeneni huopeheksi. "Enk? nyt tuota tie?k?n? miten olla, kuin ele?, t?ll? ilmalla asua, n?ill? mailla matkaella. Oisiko emo elossa, vanhempani valvehella, sep? saattaisi sanoa, miten pyst?ss? pysy?, murehisin murtumatta, huolihin katoamatta n?iss? p?iviss? pahoissa, ape'issa miel'aloissa!" Emo hauasta havasi, alta aallon vastaeli: "Viel' onpi emo elossa, vanhempasi valvehella, joka saattavi sanoa, miten olla oikeana, murehisin murtumatta, huolihin katoamatta niiss? p?iviss? pahoissa, ape'issa miel'aloissa: mene Pohjan tytt?rihin! Siell' on tytt?ret somemmat, neiet kahta kaunihimmat, viitt?, kuutta virke?mm?t, ei Joukon jorottaria, Lapin lapsil?ntt?reit?. "Sielt? naios, poikaseni, paras Pohjan tytt?rist?, jok' on siev? silmilt?ns?, kaunis katsannoisiltansa, aina joutuisa jalalta sek? liukas liikunnolta!"

Kuudes runo

Vaka vanha V?in?m?inen l?hte?ksens? k?kesi tuonne kylm?h?n kyl?h?n, pime?h?n Pohjolahan. Otti olkisen orihin, hernevartisen hevosen, pisti suitset kullan suuhun, p?itsens? hopean p??h?n: itse istuvi sel?lle, l?ihe reisin ratsahille. Ajoa hyryttelevi, matkoansa mittelevi orihilla olkisella, hernevarrella hevolla. Ajoi V?in?l?n ahoja, Kalevalan kankahia: hepo juoksi, matka joutui, koti j??pi, tie lyheni. Jo ajoi meren sel?lle, ulapalle aukealle kapioisen kastumatta, vuohisen vajoumatta. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Piti viikoista vihoa, ylen kauaista kaetta kera vanhan V?in?m?isen, p??lle laulajan ikuisen. Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi: kaaren rauasta rakenti, vaskesta sel?n valavi; noita on kullalla kuvaili, hopealla huolitteli. Mist? siihen nauhan saapi, kusta j?ntehen tapasi? Hiien hirven suoniloista, Lemmon liinanuorasista! Sai kaaren kanineheksi, jousen varsin valmihiksi. Kaari on kaunihin n?k?inen, jousi jonki maksavainen: hevonen sel?ll? seisoi, varsa juoksi vartta my?ten, kapo kaarella makasi, j?n? j?ntimen sijassa. Vuoli piili? pinosen, kolmisulkia kokosen: varret tammesta vanuvi, p??t tekevi tervaksesta. Mink? saapi valmihiksi, sen sitte sulittelevi p??skyn pienill? sulilla, varpusen vivustimilla. Karkaeli nuoliansa, puretteli piili?ns? maon mustissa mujuissa, k??rmehen k?hyveriss?. Sai vasamat valmihiksi, jousen j?nnitelt?v?ksi. Siit? vuotti V?in?m?ist?, saavaksi suvantolaista; vuotti illan, vuotti aamun, vuotti kerran keskip?iv?n. Viikon vuotti V?in?m?ist?, viikon vuotti, ei v?synyt, istuellen ikkunoissa, valvoen vajojen p?iss?, kuunnellen kujan per?ll?, vahtaellen vainiolla, viini nuolia sel?ss?, hyv? kaari kainalossa. Vuotteli ulompanaki, talon toisen tuolla puolla: nen?ss? tulisen niemen, tulikaiskun kainalossa, korvalla tulisen kosken, pyh?n virran viertimell?. Niin p?iv?n? muutamana, huomenna moniahana loi silm?ns? luotehelle, k??nti p??t? p?iv?n alle; keksi mustasen merell?, sinerv?isen lainehilla: "Onko se i?ss? pilvi, p?iv?n koite koillisessa?" Ei ollut i?ss? pilvi, p?iv?n koite koillisessa: oli vanha V?in?m?inen, laulaja i?n-ikuinen, matkoava Pohjolahan, kulkeva Pimentolahan orihilla olkisella, hernevarrella hevolla. Tuop' on nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen, jou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kaunihimman p??n varalle V?in?m?isen, surmaksi suvantolaisen. Enn?tti emo kysy?, vanhempansa tutkaella: "Kellen jousta jouahutat, kaarta rauta rauahutat?" Tuop' on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuohon jousta jouahutan, kaarta rauta rauahutan: p??n varalle V?in?m?isen, surmaksi suvantolaisen. Ammun vanhan V?in?m?isen, lasken laulajan ikuisen l?pi sy?men, maksan kautta, halki hartiolihojen." Emo kielti ampumasta, emo kielti ja ep?si: "El? ammu V?in?m?ist?, kaota kalevalaista! V?in? on sukua suurta: lankoni sisaren poika. "Ampuisitko V?in?m?isen, kaataisit kalevalaisen, ilo ilmalta katoisi, laulu maalta lankeaisi. Ilo on ilmalla parempi, laulu maalla laatuisampi, kuin onpi Manalan mailla, noilla Tuonelan tuvilla." Tuossa nuori Joukahainen jo v?h?n ajattelevi, pikkuisen pi?ttelevi: k?si k?ski ampumahan, k?si k?ski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti. Virkki viimeinki sanoiksi, itse lausui, noin nimesi: "Kaotkohot jos kahesti kaikki ilmaiset ilomme, kaikki laulut langetkohot! Varsin ammun, en varanne." J?nnitti tulisen jousen, veti vaskisen vekaran vasten polvea vasenta, jalan alta oikeansa. Veti viinest? vasaman, sulan kolmikoipisesta, otti nuolen orhe'imman, valitsi parahan varren; tuon on juonelle asetti, liitti liinaj?ntehelle. Oikaisi tulisen jousen olallehen oikealle, asetaiksen ampumahan, ampumahan V?in?m?ist?. Itse tuon sanoiksi virkki: "Iske nyt, koivuinen sakara, pet?j?inen selk?, ly?'?s, j?nne liina, lippaellos! Min k?si alentanehe, sen nuoli ylent?k?h?n; min k?si ylent?nehe, sen nuoli alentakohon!" Lekahutti liipaisinta, ampui nuolen ensim?isen: se meni kovan yl?tse, p??lt? p??n on taivahalle, pilvihin pirajavihin, hattaroihin py?rivihin. Toki ampui, ei totellut. Ampui toisen nuoliansa: se meni kovan alatse, alaisehen maa-em?h?n; tahtoi maa manalle menn?, hietaharju halkiella. Ampui kohta kolmannenki: k?vi kohti kolmannesti, sapsohon sinisen hirven alta vanhan V?in?m?isen; ampui olkisen orihin, hernevartisen hevosen l?pi l?nkiluun lihoista, kautta kainalon vasemman. Siit? vanha V?in?m?inen sormin suistuvi sulahan, k?sin k??ntyi lainehesen, kourin kuohu'un kohahti sel?st? sinisen hirven, hernevartisen hevosen. Nousi siit? suuri tuuli, aalto ankara merell?; kantoi vanhan V?in?m?isen, uitteli ulomma maasta noille v?ljille vesille, ulapoille auke'ille. Siin? nuori Joukahainen itse kielin kerskaeli: "Et sin?, vanha V?in?m?inen, en?mpi el?vin silmin sin? ilmoisna ik?n?, kuuna kullan valkeana astu V?in?l?n ahoja, Kalevalan kankahia! "Kupli nyt siell? kuusi vuotta, seuro seitsem?n kesytt?, karehi kaheksan vuotta noilla v?ljill? vesill?, lake'illa lainehilla: vuotta kuusi kuusipuuna, seitsem?n pet?j?puuna, kannon p?lkkyn? kaheksan!" Siit? pistihe sis?lle. Sai emo kysyneheksi: "Joko ammuit V?in?m?isen, kaotit Kalevan poian?" Tuop' on nuori Joukahainen sanan vastahan sanovi: "Jo nyt ammuin V?in?m?isen ja kaaoin kalevalaisen, loin on merta luutimahan, lainetta lakaisemahan. Tuohon lietohon merehen, aivan aaltojen sekahan sortui ukko sormillehen, k??ntyi k?mmenyisillehen; siit? kyykertyi kylelle, sel?llehen seisottihe meren aaltojen ajella, meren tyrskyn tyyr?ell?." Tuon emo sanoiksi virkki: "Pahoin teit sin? poloinen, kun on ammuit V?in?m?isen, kaotit kalevalaisen, Suvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman!"

Seitsem?s runo

Vaka vanha V?in?m?inen uipi aavoja syvi?; kulki kuusisna hakona, pet?j?isn? pehki?n? kuusi p?ive? kes?ist?, kuusi y?t? j?rki?h?n, eess?ns? vesi vetel?, takanansa taivas selv?. Uip' on viel? y?t? kaksi, kaksi p?ive? pisint?. Niin y?n? yheks?nten?, kaheksannen p?iv?n p??st? toki tuskaksi tulevi, painuvi pakolliseksi. Kun ei ole kyntt? varpahissa eik? sormissa nivelt?. Siin? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Voi min? poloinen poika, voi poika polon-alainen, kun l?ksin omilta mailta, elomailta entisilt? i?kseni ilman alle, kuuksi p?iv?ksi kululle, tuulten tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi n?ill? v?ljill? vesill?, ulapoilla auke'illa! Vilu on t??ll? ollakseni, vaiva v?rj?tell?kseni, aina aalloissa asua, veen sel?ll? seurustella. "Enk? tuota tie?k?n?, miten olla, kuin ele? t?ll? inhalla i?ll?, katovalla kannikalla: tuulehenko teen tupani, vetehenk? pirtin veist?n? "Teen m? tuulehen tupani: ei ole tuulessa tukea; veist?n pirttini vetehen: vesi viepi veistokseni." Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta. Ei ole kokko suuren suuri eik? kokko pienen pieni: yksi siipi vett? viisti, toinen taivasta lakaisi, pursto merta pyyh?tteli, nokka luotoja lotaisi. Lenteleikse, liiteleikse, katseleikse, k??nteleikse. N?ki vanhan V?in?m?isen sel?ll? meren sinisen: "Mit' olet meress?, miesi, uros, aaltojen seassa?" Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Sit' olen meress? miesi, uros aaltojen varassa: l?ksin neitt? Pohjolasta, impe? Pimentolasta. "Ajoa karautime suloa merytt? my?ten. Niin p?iv?n? muutamana, huomenna moniahana tulin Luotolan lahelle, Joukolan jokivesille: hepo alta ammuttihin, itse?ni mielittihin. "Siit? vier?hin vetehen, sorruin sormin lainehesen tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi. "Tulipa tuuli luotehesta, i?st? iso vihuri; se mun kauas kannatteli, uitteli ulomma maasta. Mont' olen p?ive? p?lynnyt, monta y?t? uiksennellut n?it? v?lji? vesi?, ulapoita auke'ita; enk' on tuota tunnekana, arvoa, ?ly?k?n?, kumpi kuoloksi tulevi, kumpi ennen enn?tt?vi: n?lk?h?nk? n??ntyminen, vai vetehen vaipuminen." Sanoi kokko, ilman lintu: "Ell?s olko mill?sk?n?! Seisotaite selk?h?ni, nouse kynkk?luun nenille! Mie sinun merest? kannan, minne mielesi tekevi. Viel? muistan muunki p?iv?n, arvoan ajan paremman, kun ajoit Kalevan kasken, Osmolan salon sivallit: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepe?miksi, itselleni istumiksi." Siit? vanha V?in?m?inen kohottavi kokkoansa; mies on nousevi merest?, uros aallosta ajaikse, siiville sijoitteleikse, kokon kynkk?luun nenille. Tuop' on kokko, ilman lintu, kantoi vanhan V?in?m?isen, viepi tuulen tiet? my?ten, ahavan ratoa my?ten Pohjan pitk?h?n per?h?n, summahan Sariolahan. Siihen heitti V?in?m?isen, itse ilmahan kohosi. Siin? itki V?in?m?inen, siin? itki ja urisi rannalla merellisell?, nimen tiet?m?tt?m?ll?, sata haavoa sivulla, tuhat tuulen pieksem?t?, partaki pahoin kulunut, tukka mennyt tuuhakaksi. Itki y?t? kaksi, kolme, saman verran p?ivi?ki; eik? tiennyt tiet? k?y?, outo, matkoa osannut palataksensa kotihin, menn? maille tuttaville, noille syntym?sijoille, elomaillen entisille. Pohjan piika pikkarainen, vaimo valkeanverinen, teki liiton p?iv?n kanssa, p?iv?n kanssa, kuun keralla yhen ajan noustaksensa ja yhen havataksensa: itse ennen enn?tteli, ennen kuuta, aurinkoa, kukonki kurahtamatta, kanan lapsen laulamatta. Viisi villoa keritsi, kuusi lammasta savitsi, villat saatteli saraksi, kaikki vatvoi vaattehiksi ennen p?iv?n nousemista, auringon ylenemist?. Pesi siit? pitk?t p?y?t, laajat lattiat lakaisi vastasella varpaisella, luutasella lehtisell?. Ammueli rikkasensa vaskisehen vakkasehen; vei ne ulos usta my?ten, pellolle pihoa my?ten, perim?isen pellon p??h?n, alimaisen aian suuhun. Seisattelihe rikoille, kuuntelihe, k??ntelihe: kuulevi merelt? itkun, poikki joen juorotuksen. Juosten joutuvi takaisin, pian pirttihin menevi; sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Kuulin mie merelt? itkun, poikki joen juorotuksen." Louhi, Pohjolan em?nt?, Pohjan akka harvahammas, pian pistihe pihalle, vier?hti ver?j?n suuhun; siin? korvin kuunteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole itku lapsen itku eik? vaimojen valitus; itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama." Ty?nn?lti venon vesille, kolmilaian lainehille; itse loihe soutamahan. Sek? souti jotta joutui: souti luoksi V?in?m?isen, luoksi itkev?n urohon. Siin? itki V?in?m?inen, urisi Uvannon sulho pahalla pajupurolla, tihe?ll? tuomikolla: suu liikkui, j?risi parta, vaan ei leuka lonkaellut. Sanoi Pohjolan em?nt?, puhutteli, lausutteli: "Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla." Vaka vanha V?in?m?inen p??t?ns? kohottelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tie?n: olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." Louhi, Pohjolan em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysy?, mi sin? olet miehi?si ja kuka urohiasi?" Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mainittihinpa minua, arveltihin aikoinansa illoilla iloitsijaksi, joka laakson laulajaksi noilla V?in?l?n ahoilla, Kalevalan kankahilla. Mi jo lienenki katala, tuskin tunnen itsek?n?." Louhi, Pohjolan em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse jo norosta, miesi, uros, uuelle uralle, haikeasi haastamahan, satuja sanelemahan!" Otti miehen itkem?st?, urohon urisemasta; saattoi siit? purtehensa, istutti venon per?h?n. Itse airoille asettui, soutimille suorittihe; souti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan. Sy?tteli n?l?stynehen, kastunehen kuivaeli; siit? viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi: teki miehen terveheksi, urohon paranneheksi. Kysytteli, lausutteli, itse virkki, noin nimesi: "Mit? itkit, V?in?m?inen, uikutit, uvantolainen, tuolla paikalla pahalla, rannalla merytt? vasten?" Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Onpa syyt? itke?ni, vaivoja valittoani! Kauan oon meri? uinut, lapioinnut lainehia noilla v?ljill? vesill?, ulapoilla auke'illa. "Tuota itken tuon ik?ni, puhki polveni murehin, kun ma uin omilta mailta, tulin mailta tuttavilta n?ille ouoille oville, ver?jille vierahille. Kaikki t??ll? puut purevi, kaikki havut hakkoavi, joka koivu koikkoavi, joka lepp? leikkoavi: yks' on tuuli tuttuani, p?iv? ennen n?hty?ni n?ill? mailla vierahilla, ?kkiouoilla ovilla." Louhi, Pohjolan em?nt?, siit? tuon sanoiksi saatti: "El? itke, V?in?m?inen, uikuta, uvantolainen! Hyv? t??ll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi, sy?? lohta luotaselta, sivulta sianlihoa." Silloin vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kylkehen kyl?inen sy?nti hyviss?ki vierahissa; mies on maallansa parempi, kotonansa korkeampi. Soisipa sula Jumala, antaisipa armoluoja: p??sisin omille maille, elomaillen entisille! Parempi omalla maalla vetonenki virsun alta, kuin on maalla vierahalla kultamaljasta metonen." Louhi, Pohjolan em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Niin mit? minullen annat, kun saatan omille maille, oman peltosi perille, kotisaunan saapuville?" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Mit?p? kysyt minulta, jos saatat omille maille, oman peltoni perille, oman k?en kukkumille, oman linnun laulamille! Otatko kultia kyp?rin, hope'ita huovallisen?" Louhi, Pohjolan em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh viisas V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen! En kysele kultiasi, halaja hope'itasi: kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyj?. Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kyn?n nen?st?, maholehm?n maitosesta, yhen ohrasen jyv?st?, yhen uuhen villasesta, niin annan tyt?n sinulle, panen neien palkastasi, saatan sun omille maille, oman linnun laulamille, oman kukon kuulumille, oman peltosi perille." Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella. Saata mie omille maille: ty?nn?n seppo Ilmarisen, joka samposi takovi, kirjokannet kalkuttavi, neitosi lepyttelevi, tytt?resi tyy'ytt?vi. "Se on seppo sen mokoma, ylen taitava takoja, jok' on taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut: ei tunnu vasaran j?lki eik? pihtien pit?m?t." Louhi, Pohjolan em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sille ty?nn?n tytt?reni, sille lapseni lupoan, joka sampuen takovi, kannen kirjo kirjoittavi joutsenen kyn?n nen?st?, maholehm?n maitosesta, yhen ohrasen jyv?st?, yhen uuhen untuvasta." Pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; saattoi vanhan V?in?m?isen, istutti oron rekehen. Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "El? p??t?si ylenn?, kohottele kokkoasi, kun ei uupune oronen, tahi ei ilta enn?tt?ne: josp' on p??t?si ylenn?t, kohottelet kokkoasi, jo toki tuho tulevi, paha p?iv? p??lle saapi." Siit? vanha V?in?m?inen l?i orosen juoksemahan, harjan liina liikkumahan. Ajoa karittelevi pime?st? Pohjolasta, summasta Sariolasta.

Kahdeksas runo

Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio. Istui ilman vempelell?, taivon kaarella kajotti pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa; kultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi kultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella. Suihki sukkula piossa, k??mi k?ess? k??per?itsi, niiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki neien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa. Vaka vanha V?in?m?inen ajoa karittelevi pime?st? Pohjolasta, summasta Sariolasta. Ajoi matkoa palasen, pikkaraisen piirr?tteli: kuuli sukkulan surinan yl?h?lt? p??ns? p??lt?. Tuossa p??t?ns? kohotti, katsahtavi taivahalle: kaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla, kultakangasta kutovi, hope'ista helkytt?vi. Vaka vanha V?in?m?inen heti seisatti hevosen. Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!" Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi: "Miksi neitt? korjahasi, tytt?? rekosehesi?" Vaka vanha V?in?m?inen tuop' on tuohon vastaeli: "Siksi neitt? korjahani, tytt?? rekoseheni: mesileiv?n leipojaksi, oluen osoajaksi, joka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi noilla V?in?l?n tiloilla, Kalevalan kartanoilla." Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Kun k?vin mataramaalla, keikuin keltakankahalla eilen iltamy?h?sell?, aletessa aurinkoisen, lintu lauleli lehossa, kynt?rastas raksutteli: lauleli tyt?rten mielen ja lauloi mini?n mielen. "Mie tuota sanelemahan, linnulta kyselem?h?n: 'Oi sie kynt?rastahainen! Laula korvin kuullakseni: kumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi, tytt?renk? taattolassa vai mini?n miehel?ss??' "Tiainenpa tieon antoi, kynt?rastas raksahutti: 'Valkea kes?inen p?iv?, neitivalta valkeampi; vilu on rauta pakkasessa, vilumpi mini?valta. Niin on neiti taattolassa, kuin marja hyv?ll? maalla, niin mini? miehel?ss?, kuin on koira kahlehissa. Harvoin saapi orja lemmen, ei mini? milloinkana.'" Vaka vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Tyhji? tiaisen virret, rastahaisen raksutukset! Lapsi on tyt?r kotona, vasta on neiti naituansa. Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni! En ole mit?t?n miesi, uros muita untelompi." Neiti taiten vastaeli, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sitte sun mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin, jospa jouhen halkaiseisit veitsell? k?rett?m?ll?, munan solmuhun vet?isit solmun tuntumattomaksi." Vaka vanha V?in?m?inen jouhen halki halkaisevi veitsell? k?rett?m?ll?, aivan tutkaimettomalla; munan solmuhun vet?vi solmun tuntumattomaksi. K?ski neitt? korjahansa, tytt?? rekosehensa. Neiti taiten vastaeli: "Ehk?p? tulen sinulle, kun kiskot kivest? tuohta, s?ret j??st? aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta." Vaka vanha V?in?m?inen ei tuosta kovin h?t?ile: kiskoipa kivest? tuohta, s?rki j??st? aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta. Kutsui neitt? korjahansa, tytt?? rekosehensa. Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: "Sillenp? min? menisin, kenp' on veist?isi venosen kehr?varteni muruista, kalpimeni kappaleista, ty?nt?isi venon vesille, uuen laivan lainehille ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, k?sivarren k??nt?m?tt?, olkap??n ojentamatta." Siit? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla mointa laivan laatijata, vertoani veist?j?t?." Otti v?rttin?n muruja, kehr?varren kiertimi?; l?ksi veistohon venosen, satalauan laittelohon vuorelle ter?ksiselle, rautaiselle kalliolle. Veikaten venett? veisti, purtta puista uhkaellen. Veisti p?iv?n, veisti toisen, veisti kohta kolmannenki: ei kirves kivehen koske, kasa ei kalka kalliohon. Niin p?iv?ll? kolmannella Hiisi pontta py?r?hytti, Lempo tempasi tere?, Paha vartta vaapahutti. K?vip? kivehen kirves, kasa kalkkoi kalliohon; kirves kilpistyi kivest?, ter? liuskahti liha'an, polvehen pojan p?t?isen, varpahasen V?in?m?isen. Sen Lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sovitti: veri p??si vuotamahan, hurme huppelehtamahan. Vaka vanha V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen, tuossa tuon sanoiksi virkki, noin on lausui ja pakisi: "Oi sie kirves kikkanokka, tasater? tapparainen! Luulitko puuta purrehesi, honkoa hotaisnehesi, pet?j?t? pannehesi, koivua kohannehesi, kun sa lipsahit liha'an, solahutit suonilleni?" Loihe siit? loitsimahan, sai itse sanelemahan. Luki synnyt syit? my?ten, luottehet lomia my?ten, mutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja, joista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin noille rauan ratkomille, suu sinerv?n silpomille. Jo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi: peitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla. Eik' ollut sit? m?t?st?, jok' ei tullut tulvillehen noita liikoja veri?, hurmehia huurovia polvesta pojan totisen, varpahasta V?in?m?isen. Vaka vanha V?in?m?inen ketti villoja kivelt?, otti suolta sammalia, maasta m?tt?h?n rep?isi tukkeheksi tuiman rei?n, paikaksi pahan ver?j?n; ei v??j? v?h?ist?k?n?, pikkuistakana pi?t?. Jopa tuskaksi tulevi, l?ylemm?ksi lankeavi. Vaka vanha V?in?m?inen itse itkuhun hyr?ytyi; pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, siit? reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, hel?hytti helmisvy?ll?; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. Jo kohta kyl? tulevi: kolme tiet? kohtoavi. Vaka vanha V?in?m?inen ajavi alinta tiet? alimaisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi: "Oisiko talossa t?ss? rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?" Olipa lapsi lattialla, poika pieni pankon p??ss?. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole talossa t?ss? rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, kivun kiinniottajata, vammojen vakittajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!" Vaka vanha V?in?m?inen laski virkkua vitsalla, ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, keskim?ist? tiet? my?ten keskim?isehen talohon. Kysyi kynnyksen takoa, anoi alta ikkunaisen: "Oisiko talossa t?ss? rauan raannan katsojata, salpoa verisatehen, suonikosken sortajata?" Akka oli vanha vaipan alla, kielipalku pankon p??ss?. Akka varsin vastaeli, hammas kolmi kolkkaeli: "Ei ole talossa t?ss? rauan raannan katsojata, verisynnyn tiet?j?t?, kivun kiinniottajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!" Vaka vanha V?in?m?inen laski virkkua vitsalla, ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, ylim?ist? tiet? my?ten ylim?isehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa t?ss? rauan raannan katsojata, t?m?n tulvan tukkijata, veren summan sulkijata?" Ukko oli uunilla asuva, halliparta harjun alla. Ukko uunilta urahti, halliparta paukutteli: "On sulettu suuremmatki, jalommatki jaksettuna Luojan kolmella sanalla, syv?n synnyn s??t?m?ll?: joet suista, j?rvet p?ist?, virrat niskalta vihaiset, lahet niemien nenist?, kannakset kape'immilta."

Yhdeks?s runo

Siit? vanha V?in?m?inen itse korjasta kohosi, nousi reest? nostamatta, yleni ylent?m?tt?; tuosta pirttihin tulevi, alle kattojen ajaikse. Tuoahan hopeatuoppi, kultakannu kannetahan: ei ve? v?h?ist?k?n?, pikkuistakana pi?t? verta vanhan V?in?m?isen, hurmetta jalon urohon. Ukko uunilta urahti, halliparta paukutteli: "Mi sin? lienet miehi?si ja kuka urohiasi? Verta on seitsem?n venett?, kantokorvoa kaheksan sun, poloinen, polvestasi lattialle laskettuna! Muut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta, mist' on rauta syntynynn?, kasvanunna koito kuona." Silloin vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tie?n rauan synnyn, arvoan alun ter?ksen: ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksi?, rauta nuorin veljeksi?, tuli kerran keskim?inen. "Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala, ilmasta ve'en eroitti, veest? maati manterehen. Rauta on raukka syntym?tt?, syntym?tt?, kasvamatta. "Ukko, ilmoinen jumala, hieroi kahta k?mment?ns?, mykelti molempiansa vasemmassa polven p??ss?. Siit? syntyi kolme neitt?, koko kolme luonnotarta rauan ruostehen emoiksi, suu sinerv?n siitt?jiksi. "Neiet k?y? notkutteli, astui immet pilven ??rt? utarilla uhkuvilla, n?nnill? pakottavilla. Lypsit maalle maitojansa, uhkutit utariansa; lypsit maille, lypsit soille, lypsit vienoille vesille. "Yksi lypsi mustan maion: vanhimpainen neitosia; toinen valkean valutti: keskim?inen neitosia; kolmas puikutti punaisen: nuorimpainen neitosia. "Ku on lypsi mustan maion, siit? syntyi meltorauta; ku on valkean valutti, siit' on tehtyn? ter?kset; ku on puikutti punaisen, siit' on saatu r??kyrauta. "Olipa aikoa v?h?inen. Rauta tahteli tavata vanhempata veikkoansa, k?y? tulta tuntemahan. "Tuli tuhmaksi rupesi, kasvoi aivan kauheaksi: oli polttoa poloisen, rauta raukan, veikkosensa. "Rauta p??si piilem?h?n, piilem?h?n, s?ilym?h?n tuon tuiman tulen k?sist?, suusta valkean vihaisen. "Siit? sitte rauta piili, sek? piili jotta s?ilyi heiluvassa hettehess?, l?ikkyv?ss? l?htehess?, suurimmalla suon sel?ll?, tuiman tunturin laella, jossa joutsenet munivat, hanhi poiat hautelevi. "Rauta suossa soikottavi, vetel?isess? venyvi; piili vuoen, piili toisen, piili kohta kolmannenki kahen kantosen v?liss?, koivun kolmen juuren alla. Ei toki pakohon p??snyt tulen tuimista k?sist?; piti tulla toisen kerran, l?hte? tulen tuville astalaksi teht?ess?, miekaksi taottaessa. "Susi juoksi suota my?ten, karhu kangasta samosi; suo liikkui suen j?less?, kangas karhun k?mmeniss?: siihen nousi rautaruoste ja kasvoi ter?skaranko suen sorkkien sijoille, karhun kannan kaivamille. "Syntyi seppo Ilmarinen, sek? syntyi jotta kasvoi. Se syntyi sysim?ell?, kasvoi hiilikankahalla vaskinen vasara k?ess?, pihet pikkuiset piossa. "Y?ll? syntyi Ilmarinen, p?iv?ll? pajasen laati. Etsi paikkoa pajalle, levityst? lietsimille. N?ki suota salmekkehen, maata m?rke? v?h?isen, l?ksi tuota katsomahan, likelt? t?hy?m?h?n: tuohon painoi palkehensa, tuohon ahjonsa asetti. "Jo joutui suen j?lille, karhun kantap??n sijoille; n?ki rautaiset orahat, ter?ksiset tierottimet suen suurilla j?lill?, karhun k?mmenen tiloilla. "Sanovi sanalla tuolla: 'Voi sinua, rauta raukka, kun olet kurjassa tilassa, alahaisessa asussa, suolla sorkissa sutosen, aina karhun askelissa!' "Arvelee, ajattelevi: 'Mit? tuostaki tulisi, josp' on tunkisin tulehen, ahjohon asettelisin?' "Rauta raukka s?ps?htihe, s?ps?htihe, s?ik?htihe, kun kuuli tulen sanomat, tulen tuimat maininnaiset. "Sanoi seppo Ilmarinen: 'Ell?s olko mill?sk?n?! Tuli ei polta tuttuansa, herjaele heimoansa. Kun tulet tulen tuville, valkean varustimille, siell? kasvat kaunihiksi, ylenet ylen ehoksi: miesten miekoiksi hyviksi, naisten nauhan p??ttimiksi.' "Senp' on p?ivyen per?st? rauta suosta sotkettihin, vetel?st? vellottihin, tuotihin sepon pajahan. "Tuon seppo tulehen tunki, alle ahjonsa ajeli. Lietsoi kerran, lietsoi toisen, lietsoi kerran kolmannenki: rauta vellin? viruvi, kuonana kohaelevi, venyi vehn?isn? tahasna, rukihisna taikinana sepon suurissa tulissa, ilmivalkean v?ess?. "Siin? huuti rauta raukka: 'Ohoh seppo Ilmarinen! Ota pois minua t??lt? tuskista tulen punaisen!' "Sanoi seppo Ilmarinen: 'Jos otan sinun tulesta, ehk? kasvat kauheaksi, kovin raivoksi rupeat, viel? veist?t velje?si, lastuat emosi lasta.' "Siin? vannoi rauta raukka, vannoi vaikean valansa ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: 'Onpa puuta purrakseni, kiven sy?nt? sy??kseni, etten veist? veikkoani, lastua emoni lasta. Parempi on ollakseni, ele?kseni ehompi kulkijalla kumppalina, k?yv?ll? k?siasenna, kuin sy?? omaa sukua, heimoani herjaella.' "Silloin seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, rauan tempasi tulesta, asetti alasimelle; rakentavi raukeaksi, tekevi ter?kaluiksi, keih?'iksi, kirvehiksi, kaikenlaisiksi kaluiksi. "Viel' oli pikkuista vajalla, rauta raukka tarpehessa: eip? kiehu rauan kieli, ei sukeu suu ter?ksen, rauta ei kasva karkeaksi ilman veess? kastumatta. "Siit? seppo Ilmarinen itse tuota arvelevi. Laati pikkuisen poroa, lipe?ist? liuotteli ter?ksenteko-mujuiksi, rauankarkaisu-vesiksi. "Koitti seppo kielell?ns?, hyvin maistoi mielell?ns?; itse tuon sanoiksi virkki: 'Ei n?m?t hyv?t minulle ter?ksenteko-vesiksi, rautojen rakentomaiksi.' "Mehil?inen maasta nousi, sinisiipi m?tt?h?st?. Lentelevi, liitelevi ymp?ri sepon pajoa. "Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehil?inen, mies kepe?! Tuo simoa siivess?si, kanna mett? kieless?si kuuen kukkasen nen?st?, seitsem?n on hein?n p??st? ter?ksille teht?ville, rauoille rakettaville!' "Herhil?inen, Hiien lintu, katselevi, kuuntelevi, katseli katon rajasta, alta tuohen tuijotteli rautoja rakettavia, ter?ksi? teht?vi?. "Lente? hyr?htelevi; viskoi Hiien hirmuloita, kantoi k??rmehen k?hyj?, maon mustia mujuja, kusiaisen kutkelmoita, sammakon salavihoja ter?ksenteko-mujuihin, rauankarkaisu-vetehen. "Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, luulevi, ajattelevi mehil?isen tulleheksi, tuon on mett? tuoneheksi, kantaneheksi simoa. Sanan virkkoi, noin nimesi: 'Kas n?m?t hyv?t minulle ter?ksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi!' "Siihen tempasi ter?ksen, siihen kasti rauta raukan pois tulesta tuotaessa, ahjosta otettaessa. "Sai siit? ter?s pahaksi, rauta raivoksi rupesi, petti, vaivainen, valansa, s?i kuin koira kunniansa: veisti, raukka, velje?ns?, sukuansa suin piteli, veren p??sti vuotamahan, hurmehen hurahtamahan." Ukko uunilta urahti, parta lauloi, p?? j?r?hti: "Jo nyt tie?n rauan synnyn, tajuan tavat ter?ksen. "Ohoh sinua, rauta raukka, rauta raukka, koito kuona, ter?s tenhon-p?iv?llinen! Siit?k? sin? sikesit, siit? kasvoit kauheaksi, ylen suureksi sukesit? "Et s? silloin suuri ollut etk? suuri etk? pieni, et kovin koreakana etk? ?ij?lt? ?k?inen, kun sa maitona makasit, rieskasena riuottelit nuoren neitosen nisiss?, kasvoit immen kainalossa pitk?n pilven rannan p??ll?, alla taivahan tasaisen. "Etk? silloin suuri ollut, et ollut suuri etk? pieni, kun sa liejuna lep?sit, seisoit selv?n? veten? suurimmalla suon sel?ll?, tuiman tunturin laella, muutuit tuolla maan muraksi, ruostemullaksi rupesit. "Etk? silloin suuri ollut, et ollut suuri etk? pieni, kun sua hirvet suolla hieroi, peurat pieksi kankahalla, susi sotki sorkillansa, karhu k?mmenyisill?ns?. "Etk? silloin suuri ollut, et ollut suuri etk? pieni, kun sa suosta sotkettihin, maan muasta muokattihin, vietihin sepon pajahan, alle ahjon Ilmarisen. "Etk? silloin suuri ollut, et ollut suuri etk? pieni, kun sa kuonana kohisit, l?ikyit l?mminn? veten? tuimissa tulisijoissa, vannoit vaikean valasi ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla, sepon seisontasijoilla, takehinta-tanterilla. "Joko nyt suureksi sukenit, ?re?ksi ?rtelihit, rikoit, vaivainen, valasi, s?it kuin koira kunniasi, kun sa syrjit synty?si, sukuasi suin pitelit? "Ku k?ski pahalle ty?lle, kenp' on kehnolle kehoitti? Isosiko vai emosi vaiko vanhin velji?si vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri? "Ei isosi, ei emosi eik? vanhin velji?si, ei nuorin sisariasi eik? muu sukusi suuri: itse teit tihua ty?t?, katkoit kalmankarvallista. "Tule nyt ty?si tuntemahan, pahasi parantamahan, ennenkuin sanon emolle, vanhemmallesi valitan! Enemp' on emolla ty?t?, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi tuhmin turmelevi. "Pi?ty, veri, vuotamasta, hurme, huppelehtamasta, p??lleni p?r?j?m?st?, riuskumasta rinnoilleni! Veri, seiso kuni sein?, asu, hurme, kuni aita, kuin miekka meress? seiso, sarahein? sammalessa, paasi pellon pientaressa, kivi koskessa kovassa! "Vaan jos mieli laatinevi liikkua lipe?mm?sti, niin s? liikkuos lihassa sek? luissa luistaellos! Sis?ss? sinun parempi, alla kalvon kaunihimpi, suonissa sorottamassa sek? luissa luistamassa, kuin on maahan vuotamassa, rikoille ripajamassa. "Et s?, maito, maahan joua, nurmehen, veri viatoin, miesten hempu, heinikkohon, kumpuhun, urosten kulta. Sy?mess? sinun sijasi, alla keuhkon kellarisi; sinne siirr?ite v?lehen, sinne juoskos joutuisasti! Et ole joki juoksemahan etk? lampi laskemahan, suohete solottamahan, venelotti vuotamahan. "Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta, punainen, putoamasta! Kun et tyy'y, niin tyrehy! Tyytyi ennen Tyrj?n koski, joki Tuonelan tyrehtyi, meri kuivi, taivas kuivi sin? suurna poutavuonna, tulivuonna voimatoinna. "Jos et tuostana totelle, viel' on muita muistetahan, uuet keinot keksit?h?n: huuan Hiiest? patoa, jolla verta keitet?h?n, hurmetta varistetahan, ilman tilkan tippumatta, punaisen putoamatta, veren maahan vuotamatta, hurmehen hurajamatta. "Kun ei lie minussa miest?, urosta Ukon pojassa t?m?n tulvan tukkijaksi, suonikosken sortajaksi, onp' on taatto taivahinen, pilven-p??llinen jumala, joka miehist? p?tevi, urohista kelpoavi veren suuta sulkemahan, tulevata tukkimahan. "Oi Ukko, ylinen luoja, taivahallinen jumala! Tule t?nne tarvittaissa, k?y t?nne kutsuttaessa! Tunge turpea k?tesi, paina paksu peukalosi tukkeheksi tuiman rei?n, paikaksi pahan ver?j?n! Ve? p??lle lemmen lehti, kultalumme luikahuta veren tielle telkkimeksi, tulevalle tukkeheksi, jottei parsku parralleni, valu vaaterievuilleni!" Sill? sulki suun verelt?, tien on telkki hurmehelta. Pani poikansa pajahan tekem?h?n voitehia noista hein?n helpehist?, tuhatlatvan tutkaimista, me'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista. Poikanen meni pajahan, l?ksi voitehen tekohon; tuli tammi vastahansa. Kysytteli tammeltansa: "Onko mett? oksillasi, alla kuoresi simoa?" Tammi taiten vastoavi: "P?iv?n?p? eilisen? sima tippui oksilleni, mesi latvalle rapatti pilvist? pirisevist?, hattaroista haihtuvista." Otti tammen lastuloita, puun murskan murenemia; otti heini? hyvi?, ruohoja monenn?k?j?, joit' ei n?h? n?ill? mailla kaikin paikoin kasvaviksi. Panevi pa'an tulelle, laitti keiton kiehumahan t?ynn? tammen kuoriloita, heini? hyv?nn?k?j?. Pata kiehui paukutteli kokonaista kolme y?t?, kolme p?ive? kev?ist?. Siit? katsoi voitehia, onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Ei ole voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Pani heini? lis?ksi, ruohoa monenn??ist?, kut oli tuotu toisialta, sa'an taipalen takoa yheks?lt? loitsijalta, kaheksalta katsojalta. Keitti viel? y?t? kolme, ynn?h?n yheks?n y?t?. Nostavi pa'an tulelta, katselevi voitehia, onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Olipa haapa haaraniekka, kasvoi pellon pientarella. Tuon murha murenti poikki, kaikki kahtia hajotti; voiti niill? voitehilla, katsoi niill? katsehilla. Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun lie n?iss? voitehissa vian p??lle viet?v?t?, vammoille valettavata, haapa, yhtehen paratkos ehommaksi entist?si!" Haapa yhtehen parani ehommaksi entist?ns?, kasvoi p??lt? kaunihiksi, alta aivan terveheksi. Siit? koitti voitehia, katselevi katsehia, koitteli kiven koloihin, paasien pakahtumihin: jo kivet kivihin tarttui, paaet paatehen rupesi. Tuli poikanen pajasta tekem?st? voitehia, rasvoja rakentamasta; ne ty?nti ukon k?tehen: "Siin' on voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset, vaikka vuoret voitelisit, kaikki kalliot yheksi." Koki ukko kielell?ns?, maistoi suullansa sulalla, tunsi katsehet hyviksi, voitehet vaka'isiksi. Siit? voiti V?in?m?ist?, pahoin-tullutta paranti, voiti alta, voiti p??lt?, kerta keske? sivalti. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla, en v?iky omin v?kini, v?ikyn v?ell? kaikkivallan, en puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla. Josp' on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan, jospa on kaunoinen k?teni, k?si Luojan kaunihimpi." Kun oli voie p??lle pantu, nuot on katsehet vakaiset, murti se puolipy?rryksihin, V?in?m?isen v??nnyksihin: ly?kse sinne, ly?kse t?nne, vaan ei l?yt?nyt lepoa. Niin ukko kipuja kiisti, ty?nti tuosta tuskap?it? keskelle Kipum?ke?, Kipuvuoren kukkulalle kivi? kivist?m?h?n, paasia pakottamahan. Tukun silkki? sivalti, senp? leikkeli levyiksi, senp' on katkoi kappaleiksi, sitehiksi suoritteli. Sitoi niill? silkill?ns?, kapaloivi kaunoisilla polvea pojan p?t?isen, varpahia V?in?m?isen. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Siteheksi Luojan silkki, Luojan kaapu katteheksi t?lle polvelle hyv?lle, vakaisille varpahille! Katso nyt, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, jottei viet?isi vioille, vammoille ve?llett?isi!" Siit? vanha V?in?m?inen jo tunsi avun totisen. Pian p??si terveheksi; liha kasvoi kaunihiksi, alta aivan terveheksi, keske? kivuttomaksi, vierilt? viattomaksi, p??lt? p??rmehett?m?ksi, ehommaksi entist?ns?, paremmaksi tuonoistansa. Jo nyt jaksoi jalka k?y?, polvi polkea kykeni; ei nuuru nimeksik?n? vaikerra v?h?ist?k?n?. Siit? vanha V?in?m?inen siirti silm?ns? ylemm?, katsahtavi kaunihisti p??lle p??n on taivosehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuoltapa aina armot k?yv?t, turvat tuttavat tulevat yl?h?lt? taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti noissa tuskissa kovissa, ter?n rauan raatamissa!" Siit? vanha V?in?m?inen viel? tuon sanoiksi virkki: "Elk?tte, etinen kansa, kansa vasta kasvavainen, veikaten venett? tehk?, uhkaellen kaartakana! Jumalass' on juoksun m??r?, Luojassa lopun asetus, ei uron osoannassa, vallassa v?kev?nk?n?."

Kymmenes runo

Vaka vanha V?in?m?inen otti ruskean orihin, pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; itse reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, hel?hytti helmisvy?ll?; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, jalas koivuinen kolasi, vemmel piukki pihlajainen. Ajavi karettelevi. Ajoi soita, ajoi maita, ajoi aavoja ahoja. Kulki p?iv?n, kulki toisen, niin p?iv?ll? kolmannella tuli pitk?n sillan p??h?n, Kalevalan kankahalle, Osmon pellon pientarelle. Siin? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Sy?, susi, unenn?kij?, tapa, tauti, lappalainen! Sanoi ei saavani kotihin en?mpi el?vin silmin sin? ilmoisna ik?n?, kuuna kullan valkeana n?ille V?in?l?n ahoille, Kalevalan kankahille." Siit? vanha V?in?m?inen laulelevi, taitelevi: lauloi kuusen kukkalatvan, kukkalatvan, kultalehv?n; latvan ty?nti taivahalle, puhki pilvien kohotti, lehv?t ilmoille levitti, halki taivahan hajotti. Laulelevi, taitelevi: lauloi kuun kumottamahan kultalatva-kuusosehen, lauloi oksillen otavan. Ajavi karettelevi kohti kullaista kotia, alla p?in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp?rin, kun oli seppo Ilmarisen, takojan i?n-ikuisen, luvannut lunastimeksi, oman p??ns? p??stimeksi pime?h?n Pohjolahan, summahan Sariolahan. Jop' on seisottui oronen Osmon uuen pellon p??h?n. Siit? vanha V?in?m?inen p??t? korjasta kohotti: kuuluvi pajasta pauke, hilke hiilihuonehesta. Vaka vanha V?in?m?inen itse pistihe pajahan. Siell' on seppo Ilmarinen: takoa taputtelevi. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sie vanha V?in?m?inen! Miss' olet viikon viipynynn?, kaiken aikasi asunut?" Vaka vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Tuoll' olen viikon viipynynn?, kaiken aikani elellyt pime?ss? Pohjolassa, summassa Sariolassa, liukunut Lapin lauilla, tietomiesten tienohilla." Siit? seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen! Mit? lausut matkoiltasi tultua kotituville?" Virkki vanha V?in?m?inen: "?ij? on mulla lausumista: onp' on neiti Pohjolassa, impi kylm?ss? kyl?ss?, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin. Kiitti puoli Pohjan maata, kun onpi kovin korea: kuuhut paistoi kulmaluilta, p?iv? rinnoilta risotti, otavainen olkap?ilt?, seitsent?htinen sel?lt?. "Sin?, seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, l?he neitt? noutamahan, p??t? kassa katsomahan! Kun saatat takoa sammon, kirjokannen kirjaella, niin saat neion palkastasi, ty?st?si tyt?n ihanan." Sanoi seppo Ilmarinen: "Ohoh vanha V?in?m?inen! Joko sie minun lupasit pime?h?n Pohjolahan oman p??si p??stimeksi, itsesi lunastimeksi? En sin? pitk?n? ik?n?, kuuna kullan valkeana l?he Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille, miesten sy?jille sijoille, urosten upottajille." Siit? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Viel' on kumma toinen kumma: onp' on kuusi kukkalatva, kukkalatva, kultalehv? Osmon pellon pientarella; kuuhut latvassa kumotti, oksilla otava seisoi." Sanoi seppo Ilmarinen: "En usko toeksi tuota, kun en k?yne katsomahan, n?hne n?ill? silmill?ni." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Kun et usko kuitenkana, l?htek?mme katsomahan, onko totta vai valetta!" L?hettihin katsomahan tuota kuusta kukkap??t?, yksi vanha V?in?m?inen, toinen seppo Ilmarinen. Sitte tuonne tultuansa Osmon pellon pientarelle seppo seisovi likell?, uutta kuusta kummeksivi, kun oli oksilla otava, kuuhut kuusen latvasessa. Siin? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt sin?, seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan, otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta!" Siit? seppo Ilmarinen nousi puuhun korkealle, yl?h?ksi taivahalle, nousi kuuta noutamahan, otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta. Virkki kuusi kukkalatva, lausui lakkap?? pet?j?: "Voipa miest? mielet?int?, ?kkioutoa urosta! Nousit, outo, oksilleni, lapsen-mieli, latvahani kuvakuun on nouantahan, valet?htyen varahan!" Silloin vanha V?in?m?inen lauloa hyr?htelevi: lauloi tuulen tuppurihin, ilman raivohon rakenti; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi vie? vieretell?ksesi pime?h?n Pohjolahan!" Nousi tuuli tuppurihin, ilma raivohon rakentui, otti seppo Ilmarisen vie? viiletell?ksens? pime?h?n Pohjolahan, summahan Sariolahan. Siin? seppo Ilmarinen jopa kulki jotta joutui! Kulki tuulen tiet? my?ten, ahavan ratoa my?ten, yli kuun, alatse p?iv?n, otavaisten olkap?itse; p??tyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle, eik? h?nt? koirat kuullut eik? haukkujat havainnut. Louhi, Pohjolan em?nt?, Pohjan akka harvahammas tuop' on p??tyvi pihalle. Itse enn?tti sanoa: "Mi sin? lienet miehi?si ja kuka urohiasi? Tulit t?nne tuulen tiet?, ahavan rekiratoa, eik? koirat kohti hauku, villah?nn?t virkkaele!" Sanoi seppo Ilmarinen: "En m? t?nne tullutkana kyl?n koirien kuluiksi, villah?ntien vihoiksi, n?illen ouoillen oville, ver?jille vierahille." Siit? Pohjolan em?nt? tutkaeli tullehelta: "Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tiet?m?h?n tuota seppo Ilmarista, takojata taitavinta? Jo on viikon vuotettuna sek? kauan kaivattuna n?ille Pohjolan perille uuen sammon laaintahan." Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen, kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja." Louhi, Pohjolan em?nt?, Pohjan akka harvahammas, pian pistihe tupahan, sanovi sanalla tuolla: "Neityeni nuorempani, lapseni vakavimpani! Pane nyt p??llesi parasta, varrellesi valke'inta, hempe'int? helmoillesi, ripe'int? rinnoillesi, kaulallesi kaunihinta, kukke'inta kulmillesi, poskesi punottamahan, n?k?p??si n?ytt?m?h?n! Jo on seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, saanut sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan." Tuop' on kaunis Pohjan tytti, maan kuulu, ve'en valio, otti vaattehet valitut, pukehensa puhtahimmat; viitiseikse, vaatiseikse, p??somihin suoritseikse, vaskipantoihin paneikse, kultav?ihin kummitseikse. Tuli aitasta tupahan, kaapsahellen kartanolta silmist?ns? sirke?n?, korvistansa korkeana, kaunihina kasvoiltansa, poskilta punehtivana; kullat riippui rinnan p??ll?, p??n p??ll? hopeat huohti. Itse Pohjolan em?nt? k?ytti seppo Ilmarisen noissa Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa; siell? sy?tti sy?neheksi, juotti miehen juoneheksi, apatti ani hyv?ksi. Sai tuosta sanelemahan: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen! Saatatko takoa sammon, kirjokannen kirjaella joutsenen kyn?n nen?st?, maholehm?n maitosesta, ohran pienest? jyv?st?, kes?uuhen untuvasta, niin saat neion palkastasi, ty?st?si tyt?n ihanan." Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kyn?n nen?st?, maholehm?n maitosesta, ohran pienest? jyv?st?, kes?uuhen untuvasta, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisett?." L?ksi sammon laaintahan, kirjokannen kirjontahan. Kysyi paikalta pajoa, kaipasi sepinkaluja: ei ole paikalla pajoa, ei pajoa, ei paletta, ahjoa, alasintana, vasarata, varttakana! Silloin seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Akatp' on ep?elk?h?t, herjat kesken heitt?k?h?t, eip' on mies pahempikana, uros untelompikana!" Etsi ahjollen alusta, leveytt? lietsehelle noilla mailla, mantereilla, Pohjan peltojen perill?. Etsi p?iv?n, etsi toisen. Jo p?iv?n? kolmantena tuli kirjava kivonen, vahatukko vastahansa. Tuohon seppo seisottihe, takoja tulen rakenti; p?iv?n laati palkehia, toisen ahjoa asetti. Siit? seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, tunki ainehet tulehen, takehensa alle ahjon; otti orjat lietsomahan, v?kipuolet v??nt?m?h?n. Orjat lietsoi l?yhytteli, v?kipuolet v??nn?tteli kolme p?ive? kes?ist? ja kolme kes?ist? y?t?: kivet kasvoi kantap?ihin, vahat varvasten sijoille. Niin p?iv?n? ensim?isn? itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta, mit? tullehe tulesta, selvinnehe valkeasta. Jousi tungeikse tulesta, kaasi kulta kuumoksesta, kaari kulta, p?? hopea, varsi vasken-kirjavainen. On jousi hyv?n n?k?inen, vaan onpi pahan tapainen: joka p?iv? p??n kysyvi, parahana kaksi p??t?. Itse seppo Ilmarinen ei tuota kovin ihastu: kaaren katkaisi kaheksi, siit? tunkevi tulehen; laitti orjat lietsomahan, v?kipuolet v??nt?m?h?n. Jop' on p?iv?n? j?lest? itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: veno tungeikse tulesta, punapursi kuumoksesta, kokat kullan kirjaeltu, hangat vaskesta valettu. On veno hyv?n n?k?inen, ei ole hyv?n tapainen: suotta l?htisi sotahan, tarpehetta tappelohon. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: venon murskaksi murenti, tunkevi tulisijahan; laitti orjat lietsomahan, v?kipuolet v??nt?m?h?n. Jo p?iv?n? kolmantena itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: hieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta, otsassa otavan t?hti, p??ss? p?iv?n py?ryl?inen. On hieho hyv?n n?k?inen, ei ole hyv?n tapainen: mets?ss? makaelevi, maion maahan kaatelevi. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: lehm?n leikkeli paloiksi, siit? tunkevi tulehen; laitti orjat lietsomahan, v?kipuolet v??nt?m?h?n. Jo p?iv?n? nelj?nten? itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: aura tungeikse tulesta, ter? kulta kuumoksesta, ter? kulta, vaski varsi, hopeata ponnen p??ss?. On aura hyv?n n?k?inen, ei ole hyv?n tapainen: kyl?n pellot kyntelevi, vainiot vakoelevi. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: auran katkaisi kaheksi, alle ahjonsa ajavi. Laittoi tuulet lietsomahan, v?kipuuskat v??nt?m?h?n. Lietsoi tuulet l?yhytteli: it? lietsoi, lietsoi l?nsi, etel? enemm?n lietsoi, pohjanen kovin porotti. Lietsoi p?iv?n, lietsoi toisen, lietsoi kohta kolmannenki: tuli tuiski ikkunasta, s?kehet ovesta s?ykkyi, tomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni. Se on seppo Ilmarinen p?iv?n kolmannen per?st? kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: n?ki sammon syntyv?ksi, kirjokannen kasvavaksi. Siit? seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, takoa taputtelevi, ly?? lynn?hyttelevi. Takoi sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen. Siit? jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli, jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun sy?t?vi?, toisen jauhoi my?t?vi?, kolmannen kotipitoja. Niin ihastui Pohjan akka; saattoi sitte sammon suuren Pohjolan kivim?kehen, vaaran vaskisen sis?h?n yheks?n lukon ta'aksi. Siihen juuret juurrutteli yheks?n sylen syv?h?n: juuren juurti maaem?h?n, toisen vesiviertehesen, kolmannen kotim?kehen. Siit? seppo Ilmarinen tytt?? anelemahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joko nyt minulle neiti, kun sai sampo valmihiksi, kirjokansi kaunihiksi?" Tuop' on kaunis Pohjan tytt? itse noin sanoiksi virkki: "Kukapa t?ss? toisna vuonna, kenp? kolmanna kes?n? k?ki? kukutteleisi, lintusia laulattaisi, jos min? menisin muunne, saisin, marja, muille maille! "Jos t?m? kana katoisi, t?m? hanhi hairahtaisi, eksyisi emosen tuoma, punapuola pois menisi, kaikkipa k?et katoisi, ilolinnut liikahtaisi t?m?n kunnahan kukuilta, t?m?n harjun hartehilta. "Enk? joua ilmankana, p??se en neitip?ivilt?ni, noilta t?ilt? teht?vilt?, kes?isilt? kiirehilt?: marjat on maalla poimimatta, lahen rannat laulamatta, astumattani ahoset, lehot leikin ly?m?tt?ni." Siit? seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, alla p?in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp?rin jo tuossa ajattelevi, pitkin p??t?ns? pit?vi, miten kulkea kotihin, tulla maille tuttaville pime?st? Pohjolasta, summasta Sariolasta. Sanoi Pohjolan em?nt?: "Ohoh seppo Ilmarinen! Mit' olet pahoilla mielin, kaiken kallella kyp?rin? Laatisiko mieli menn? elomaillen entisille?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Sinne mieleni tekisi kotihini kuolemahan, maalleni masenemahan." Siit? Pohjolan em?nt? sy?tti miehen, juotti miehen, istutti per?h?n purren melan vaskisen varahan; virkki tuulen tuulemahan, pohjasen puhaltamahan. Siit? seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, matkasi omille maille ylitse meren sinisen. Kulki p?iv?n, kulki toisen; p?iv?ll?p? kolmannella jo tuli kotihin seppo, noille syntym?sijoille. Kysyi vanha V?in?m?inen Ilmariselta sepolta: "Veli, seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen! Joko laait uuen sammon, kirjokannen kirjaelit?" Sanoi seppo Ilmarinen, itse laatija pakisi: "Jopa jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli, jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun sy?t?vi?, toisen jauhoi my?t?vi?, kolmannen pi'elt?vi?."

Yhdestoista runo

Aika on Ahtia sanoa, veitikk?t? vieretell?. Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa laajimman lahen per?ll?, Kaukoniemen kainalossa. Kaloin siin? Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni. Tuli mies mit? parahin, puhkesi punaverinen, joka p??st?ns? p?tevi, kohastansa kelpoavi; vaan tuli v?h?n vialle, tavoiltansa turmiolle: ain' oli naisissa el?j?, yli ?it? ?itsil?iss?, noien impien iloissa, kassap?ien karkeloissa. Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka. Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, istuen ison majoilla, per?penkin notkumilla. Kauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon. Kosi P?iv? poiallehen: eip' on mennyt P?iv?l?h?n P?iv?n luona paistamahan kes?isill? kiirehill?. Kosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan Kuun luona kumottamahan, keh?t ilman kiert?m?h?n. Kosi T?hti poiallehen: eip' on mennyt T?htel?h?n pitkin ?it? pilkkim?h?n talvisilla taivahilla. Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkerelt?: eip' on neiti mennytk?n?; itse vasten vastaeli: "Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi! En l?he min? Virohon, en l?he, lupoakana, Viron vett? soutamahan, saarellista sauvomahan, sy?m?h?n Viron kaloja, Viron lient? lippomahan. "Enk? l?he Inkerelle, penkerelle, p?nkerelle; siell' on n?lk?, kaiken n?lk?: puun n?lk?, p?rehen n?lk?, ve'en n?lk?, vehn?n n?lk?, rukihisen leiv?n n?lk?." Tuop' on lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, l?hte?ksens? lupasi Saaren kukkoa kosihin, tuota mointa morsianta, kaunokaista kassap??t?. Emo kielte? k?kesi, varoitteli vaimo vanha: "Ell?s menk?, poikaseni, parempihin itse?si! Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." Sanoi lieto Lemmink?inen, virkki kaunis Kaukomieli: "Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri, mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani." Aina kielt?vi emonsa l?htem?st? Lemmink?ist? Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiper?h?n: "Siell? piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua." Mit? huoli Lemmink?inen! Itse tuon sanoiksi virkki: "Kyll? h??'?n naisten naurun, soppityrskyt tytt?rien: potkaisen pojan povehen, k?sikannon kainalohon; siin' on p?? hyv?nki pilkan, parahanki parjauksen." Emo tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen, p?ivi?ni! Nauraisitko Saaren naiset, pit?isit pyh?iset piiat, niin siit? tora tulisi, sota suuri lankeaisi! Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miest? miekkoinensa p??llesi sinun, poloisen, yksin?isen ymp?rille." Mit? huoli Lemmink?inen varoituksista emonsa! Ottavi hyv?n orosen, valjasti valion varsan; ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kyl?h?n Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta. Nauroi naiset Lemmink?ist?, piiat pisti pilkkojansa, kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: ajoi korjansa kumohon, ver?j?h?n vier?hytti. Siin? lieto Lemmink?inen murti suuta, v??nti p??t?, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole tuota ennen n?hnyt, en ole n?hnyt enk? kuullut naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." Mit? huoli Lemmink?inen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella, minun leikki ly??kseni, tanner tanhuellakseni Saaren impien iloissa, kassap?ien karkeloissa?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella, sinun leikki ly??ksesi, tanner tanhuellaksesi karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla: lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat." Mit? huoli Lemmink?inen! Palkkasihe paimeneksi: k?vi p?iv?t paimenessa, y?t on impien iloissa, noien neitojen kisoissa, kassap?ien karkeloissa. Sill? lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, jopa h??ti naisen naurun, pi?tteli piian pilkan. Ei ollut sit? tyt?rt?, piikoa pyhint?k?n?, kuta h?n ei kosketellut, jonk' ei vieress? venynyt. Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa, jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin: se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen. Tuop' on lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti tuota neitt? saaessansa, Kyllikki? pyytess?ns?. Kyllikki, korea neiti, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Mit?, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet, t??lt? tytt?j? kyselet, tinav?it? tieustelet? En m? t?st? ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan, pieks?n petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon. "Enk? huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille; mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni, tahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni sek? kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni." Oli aikoa v?h?isen, kului tuskin puoli kuuta. Jo p?iv?n? muutamana, iltana moniahana neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla; Kyllikki ylinn? muita, Saaren kukka kuuluisinna. Tuli veitikk? verev?, ajoi lieto Lemmink?inen orihillansa omalla, valitulla varsallansa keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa; reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa, tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillens?. Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella, siit? l?ksi liukumahan. L?htiess?ns? sanovi: "Elk?tte minua, immet, ilmi antako ik?n?, minun t??ll? k?yneheni, t??lt? neien vieneheni! "Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse: laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle, ettei kuulla kuuna p??n?, n?h? ilmoisna ik?n? kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa." Kyll? Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: "P??st? jo minua poies, laske lasta vallallensa, kotihinsa kulkemahan luoksi itkev?n emonsa! "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi velje?ni, seitsem?n set?ni lasta j?n?n j?len polkijaksi, neien p??n perilliseksi." Kun ei p??snyt kuitenkana, itse itkulle hyr?ytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joutenpa, poloinen, synnyin, jouten synnyin, jouten kasvoin, jouten aikani elelin; jo nyt sainki joutavalle miehelle mit?tt?m?lle, suojihin soank?vij?n, aina tuiman tappelijan!" Virkki lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Kyllikki, sy?nk?pyni, minun maire marjueni! Ell?s olko mill?k?n?! En sua pahoin pit?ne: syliss?ni sy?ess?ni, k?siss?ni k?yess?ni, sivullani seistess?ni, vieress? venyess?ni. "Mit?p? sin? sureksit, mit? huollen huokaelet? Tuotako sin? sureksit, tuota huollen huokaelet, lehmityytt?, leiv?tyytt? ja kaiken elon v?hyytt?? "Ell?s olko mill?k?n?! Mont' on lehme? minulla, monta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen, toinen m?ell? Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla. Ne on sy?m?tt? soreat, katsomatta kaunokaiset; ei ole illoin kytkemist? eik? aamuin laskemista, hein?vihkon heitt?mist?, suolan, suuruksen surua. "Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit, ettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini? "Jos en oo su'ulta suuri enk? korkea ko'ilta, on mulla tulinen miekka, s?kenev? s?il?rauta. Se onpi sukua suurta, laajoa lajipere?: onp' on Hiiess? hiottu, jumaloissa kirkastettu. Sill? suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken, miekalla tuliter?ll?, s?il?ll? s?kenev?ll?." Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on Ahti, Lemmin poika! Jos tahot minuista neitt? ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi, sie vanno valat ikuiset et sotia k?y?ksesi kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" Siin? lieto Lemmink?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Vannon mie valat ikuiset en sotia k?y?kseni kullankana tarpehella, hopeankana halulla. Sie itse valasi vanno et kyli? k?y?ksesi hyv?nki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!" Siit? vannoivat valansa, laativat ikilupansa eess? julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, ei Ahin sotia k?y? eik? Kyllikin kyle?. Siit? lieto Lemmink?inen veti virkkua vitsalla, l?i oritta ohjaksella. Itse tuon sanoiksi virkki: "J?? hyv?sti, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot, joit' olen kes?n k?vellyt, talvet kaiket tallaellut, piileskellen pilvi?ill?, paeten pahalla s??ll?, t?t? pyyt? pyytess?ni, allia ajellessani!" Ajoa hypittelevi: jo kohta koti n?kyvi. Neiti tuon sanoiksi virkki itse lausui, noin nimesi: "Tupa tuolla tuulottavi, n?lk?raunio n?kyvi. Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?" Se on lieto Lemmink?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "El? sie sure tuvista, huokaele huonehista! Tuvat toiset teht?nehe, paremmaiset pantanehe hirve'ist? hirsik?ist?, parahista parsikoista." Siit? lieto Lemmink?inen jo kohta kotihin saapi luoksi armahan emonsa, tyk? valtavanhempansa. Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla." Lausui lieto Lemmink?inen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Piti naiset naurellani, kostoa pyh?iset piiat pi?nn?st? pitk?n pilkan, naurannoistansa minulle. Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni, liitin liistehyisilleni, alle viltin vier?hytin. Sill? maksoin naisten naurun, piikojen ilopi?nn?n. "Oi emoni, kantajani, ?itini, ylent?j?ni! Mit? l?ksin, senp? sainki, kuta pyysin, sen tapasin. Pane nyt patjasi parahat, pehme'imm?t p??nalaiset, maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!" Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit mini?n mulle, toit hyv?n tulen puhujan, oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehre?j?n, pulskin poukkujen pesij?n, vaattehien valkaisijan! "Itse kiit? onneasi! Hyv?n sait, hyv?n tapasit, hyv?n Luojasi lupasi, hyv?n antoi armollinen: puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi; valkea merell? vaahti, valkeampi vallassasi; sorea merell? sorsa, soreampi suojassasi; kirkas t?hti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi. "Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat, seisottele sein?t uuet, tee koko tupa parempi, kynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle, nuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi, paremmaisen itse?si, sukuasi suuremmaisen!"

Kahdestoista runo

Siit? Ahti Lemmink?inen, tuo on kaunis kaukolainen, aina aikoja eleli nuoren neitosen keralla; ei itse sotia k?ynyt eik? Kyllikki kyle?. Niin p?iv?n? muutamana, huomenna moniahana itse Ahti Lemmink?inen l?htevi kalankutuhun; tullut ei illaksi kotihin, ensi y?ksi enn?tt?nyt. Jo meni Kyllikki kyl?h?n, noien neitojen kisahan. Kenp? saattavi sanoman, kenp? kielen kantelevi? Ainikki sisar Ahilla; sep' on saattavi sanoman, sep? kielen kantelevi: "Armas Ahti veikkoseni! Jo k?vi Kyllikki kyl?ss?, ver?jill? vierahilla, kyl?n neitojen kisassa, kassap?ien karkelossa." Ahti poika, aino poika, itse lieto Lemmink?inen tuosta suuttui, tuosta sy?ntyi, tuosta viikoksi vihastui. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha! Jospa paitani pesisit mustan k??rmehen mujuissa, kiirehesti kuivoaisit, mun sotahan menn?kseni Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille: jo k?vi Kyllikki kyl?ss?, ver?jill? vierahilla, noien neitojen kisassa, kassap?ien karkelossa." Kyll? Kyllikki sanovi, nainen ensin enn?tt?vi: "Ohoh armas Ahtiseni! Ell?s l?htek? sotahan! N?in m? unta maatessani, sike'in lev?tess?ni: tuli ahjona ajeli, valkea v?l?htelihe aivan ikkunan alatse, perisein?n penkeretse; siit? tuiskahti tupahan, koskena kohahtelihe siltalauoista lakehen, ikkunasta akkunahan." Siit? lieto Lemmink?inen itse tuon sanoiksi virkki: "En usko unia naisten enk? vaimojen valoja. Oi emoni, kantajani! Tuo t?nne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Mieleni minun tekevi juomahan soan olutta, soan mett? maistamahan." Tuon emo sanoiksi virkki: "Oi on Ahti poikaseni! Ell?s l?htek? sotahan! On meill? oloista koissa lepp?isess? lekkeriss? tapin tammisen takana; tuon sinulle juoaksesi, josp' on joisit kaiken p?iv?n." Sanoi lieto Lemmink?inen: "En huoli koto-oloista! Ennen juon joesta vett? melan tervaisen ter?lt?: makeamp' on juoakseni, kuin kaikki kotoiset kaljat. Tuo t?nne sotisopani, kanna vainovaatteheni! L?hen Pohjolan tuville, Lapin lasten tanterille kultia kyselem?h?n, hope'ita haastamahan." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Ohoh Ahti poikaseni! Onp' on kultia ko'issa, hope'ita aitassamme. Vasta p??n? eilisen?, aamulla ani varahin kynti orja kyisen pellon, k??rmehisen k??nn?tteli; nosti aura arkun kannen, per? penningin ylenti: siihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu. Arkun aittahan eh?tin, panin aitan parven p??h?n." Sanoi lieto Lemmink?inen: "En huoli kotieloista! Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen, kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat. Tuo t?nne sotisopani, kanna vainovaatteheni! L?hen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi itse korvin kuullakseni, n?h? n?ill? silmill?ni, onko neitt? Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Ohoh Ahti poikaseni! Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi! Kamala on kaksi naista yhen miehen vuotehella." Sanoi lieto Lemmink?inen: "Kyllikki on kyl?nk?vij?: juoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa, kyl?n impien iloissa, kassap?ien karkeloissa!" Emo kielte? k?kesi, varoitteli vaimo vanha: "Ell?s vainen, poikueni, menk? Pohjolan tuville ilman tieon tiet?m?tt?, ilman taion taitamatta, Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille! Siell? lappi laulanevi, tunkenevi turjalainen suin sytehen, p?in savehen, kypenihin kyyn?svarsin, kourin kuumihin poroihin, palavihin paateroihin." Niin sanovi Lemmink?inen: "Jo minua noiat noitui, noiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista yhten? kes?isn? y?n?, alasti alakivell?, ilman vy?tt?, vaattehitta, rikorihman kiert?m?tt?: senp? hy?tyiv?t minusta, sen verran, katalat, saivat, min kirves kivest? saapi, napakaira kalliosta, j?rky j??st? iljanesta, Tuoni tyhj?st? tuvasta. "Toisinpa oli uhattu, toisinpa k?vi k?tehen. Mieliv?t minua panna, uhkasivat uuvutella soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille, panna leuan liettehesen, parran paikkahan paha'an. Vaan min?p?, mies mokoma, en tuossa kovin h?t?illyt; itse loime loitsijaksi, sain itse sanelijaksi: lauloin noiat nuolinensa, ampujat asehinensa, velhot veitsirautoinensa, tiet?j?t ter?ksinens? Tuonen koskehen kovahan, kinahmehen kauheahan, alle koprun korke'imman, alle py?rtehen pahimman. Siell? noiat nukkukohot, siell? maatkohot katehet, kunnes hein? kasvanevi l?pi p??n, l?pi kyp?rin, l?pi noian olkap?ien, halki hartialihojen noialta makoavalta, katehelta nukkuvalta!" Ainapa emo ep?si l?htem?st? Lemmink?ist?; emo kielti poikoansa, nainen miest?ns? ep?si: "Ell?s vainen menk?k?n? tuonne kylm?h?n kyl?h?n, pime?h?n Pohjolahan! Tuho ainaki tulevi, tuho poikoa p?t?ist?, hukka lieto Lemmink?ist?. Jos sanot sa'alla suulla, enp' on tuota uskokana: ei sinussa laulajata Pohjan poikien sekahan, etk? tunne kielt? Turjan, maha et lausua lapiksi." silloin lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, oli p??t?ns? sukiva, hapsiansa harjoava. Suan sein?h?n sivalti, harjan paiskoi patsahasen, sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Silloin on hukka Lemmink?ist?, tuho poikoa p?t?ist?, kun suka verin valuvi, harja hurmehin loruvi." L?ksi lieto Lemmink?inen pime?h?n Pohjolahan vastoin kieltoa emonsa, varoitusta vanhempansa. Hy?teleikse, vy?teleikse, rautapaitoihin paneikse, ter?sv?ihin telkit?ikse. Itse tuon sanoiksi virkki: "Mies on luustossa lujempi, rautapaiassa parempi, ter?svy?ss? tenhoisampi noien noitien sekahan, jottei huoli huonommista, h?t?ile hyvi?k?n?." Otti miekkansa omansa, tempasi tuliter?ns?, jok' oli Hiiess? hiottu, jumaloissa kuuraeltu; tuon sivullehen sitovi, tunki tuppihuotrasehen. Miss? mies varaeleikse, uros tuima turveleikse? Jo v?hin varaeleikse, tuossa tuima turveleikse: oven suussa orren alla, pirtin pihtipuolisessa, pihalla kujasen suussa, ver?jiss? viimeisiss?. Siin? mies varaelihe vaimollisesta v?est?; ei ole ne varat v?kev?t eik? turvat luotettavat, niin viel? varoitteleikse urohoisesta v?est? tien kahen jaka'imessa, sinisen kiven sel?ss?, hettehill? heiluvilla, l?ikkyvill? l?htehill?, kosken kopruilla kovilla, ve'en vankan v??ntehess?. Tuossa lieto Lemmink?inen itse lausui ja saneli: "Yl?s maasta, miekkamiehet, mannun-aikaiset urohot, kaivoloista, kalpamiehet, jokiloista, jousimiehet! Nouse, mets?, miehinesi, korpi kaikki, kansoinesi, vuoren ukko, voiminesi, vesihiisi, hirmuinesi, v?kinesi, veen em?nt?, ve'en vanhin, valtoinesi, neitoset, joka norosta, hienohelmat, hettehist? miehen ainoan avuksi, pojan kuulun kumppaliksi, jottei pysty noian nuolet eik? tiet?j?n ter?kset eik? velhon veitsirauat, ei asehet ampumiehen! "Kun ei tuosta kyll? liene, viel? muistan muunki keinon: ylemm?ksi huokoaime tuolle taivahan Ukolle, joka pilvi? pit?vi, hattaroita hallitsevi. "Oi Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, puhki pilvien puhuja, halki ilman haastelija! Tuo mulle tulinen miekka tulisen tupen sis?ss?, jolla haittoja hajotan, jolla riitsin rikkehi?, kaa'an maalliset katehet, ve'elliset velhot voitan etiselt? ilmaltani, takaiselta puoleltani, p??lt? p??ni, vierelt?ni, kupehelta kummaltani, - kaa'an noiat nuolihinsa, velhot veitsirautoihinsa, tiet?j?t ter?ksihins?, pahat miehet miekkoihinsa!" Siit? lieto Lemmink?inen, tuo on kaunis Kaukomieli, varsan viiasta vihelti, kulokosta kultaharjan; pisti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. Itse istuikse rekehen, kohautti korjahansa, laski virkkua vitsalla, karkutti kariper?ll?. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, hope'inen hiekka helkki, kangas kultainen kumisi. Kulki p?iv?n, kulki toisen, kulki kohta kolmannenki. P?iv?n?p? kolmantena kyl? vastahan tulevi. Siit? lieto Lemmink?inen ajavi karittelevi vierim?ist? tiet? my?ten vierim?isehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa t?ss? rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?" Lausui lapsi lattialta, poika portahan nen?lt?: "Ei ole talossa t?ss? rinnuksesi riisujata, aisasi alentajata, luokin lonkahuttajata." Mit? huoli Lemmink?inen! Laski virkkua vitsalla, hel?hytti helmisvy?ll?; ajavi karittelevi keskim?ist? tiet? my?ten keskim?isehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausuvi lakan takoa: "Oisiko talossa t?ss? ottajata ohjaksien, rinnuksien riistojata, rahkehien raastajata?" Kiisti akka kiukahalta, kielipalko pankon p??st?: "Kyll? saat talosta t?st? ottajia ohjaksesi, rinnuksesi riisujia, aisasi alentajia: onp' on kyll? kymmeni?, saat jos tahtonet satoja, jotka sulle kyyin saavat, antavat ajohevosen, kotihisi, konnan, menn?, maahasi, pahan, paeta, is?nt?si istumille, em?nt?si astumille, veljesi ver?j?n suulle, sisaresi sillan p??h?n ennen p?iv?n p??tymist?, auringon alenemista." Mit? huoli Lemmink?inen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava." Laski virkun vierem?h?n; ajavi suhuttelevi ylim?ist? tiet? my?ten ylim?isehen talohon. Siin? lieto Lemmink?inen l?hetess?ns? taloa sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Sule, Hiisi, haukun suuta, Lempo, koiran leukaluuta, laita sulku suun etehen, haitta hammasten v?lihin, ettei ennen ??nt? p??st? miehen menty? sivutse!" Niin pihalle tultuansa ly?pi maata ruoskallansa: utu nousi ruoskan tiest?, mies pieni u'un seassa; sep? riisui rinnuksia, sep? aisoja alenti. Siit? lieto Lemmink?inen itse korvin kuuntelevi kenenk?n? keksim?tt?, kunkana havaitsematta: kuuli ulkoa runoja, l?pi sammalen sanoja, l?pi sein?n soittajoita, l?pi lauan laulajoita. Katsahti tupahan tuosta, pilkisteli piilokkali: tupa oli t?ynn? tuntijoita, autsat t?ynn? laulajoita, sivusein?t soittajoita, ovensuu osoavia, peripenkki tiet?ji?, karsina karehtijoita; lauloivat Lapin runoja, Hiien virtt? vinguttivat. Siit? lieto Lemmink?inen tohti toisiksi ruveta, ruohti muuksi muutellaita; meni nurkasta tupahan, sai sis?h?n salvoimesta. Itse tuon sanoiksi virkki: "Hyv? on laulu loppuvasta, lyhyest? virsi kaunis; miel' on j??m?h?n parempi kuin on kesken katkemahan." Itse Pohjolan em?nt? liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Olipa t?ss? ennen koira, rakki rauankarvallinen, lihan sy?j?, luun purija, veren uuelta vet?j?. Mi lienetki miehi?si, ku ollet urohiasi, kun tulit t?h?n tupahan, sait sis?h?n salvoksehen ilman koiran kuulematta, haukkujan havaitsematta?" Sanoi lieto Lemmink?inen: "En m? t?nne tullutkana taioittani, tieoittani, mahittani, maltittani, ilman innotta isoni, varuksitta vanhempani, koiriesi sy?t?v?ksi, haukkujen hakattavaksi. "Pesip? emo minua, pesi pienn? hutjukkana, kolmasti kes?isn? y?n?, yheks?sti syksy-y?n?, joka tielle tiet?j?ksi, joka maalle malttajaksi, kotonani laulajaksi, ulkona osoajaksi." Siit? lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, jop' on loihe loitsijaksi, laikahtihe laulajaksi: tulta iski turkin helmat, valoi silm?t valkeata Lemmink?isen laulaessa, laulaessa, lausiessa. Lauloi laulajat parahat pahimmiksi laulajiksi; kivet suuhun syrjin sy?sti, paaet lappehin lateli parahille laulajille, taitavimmille runoille. Niin lauloi mokomat miehet mink? minne, kunka kunne: ahoille vesattomille, maille kynt?m?tt?mille, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin, Rutjan koskehen kovahan, palavahan py?rtehesen, virran alle vaahtip?iksi, kosken keskelle kiviksi, tulena palelemahan, s?kehin? s?ykkym?h?n. Sinne lieto Lemmink?inen lauloi miehet miekkoinensa, urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat, lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta: karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilm?n. M?rk?hattu karjanpaimen, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?" Sanoi lieto Lemmink?inen: "Siksi en sinuhun koske, kun olet katsoa katala, kurja koskemaisittani. Viel? miesn? nuorempana, karjanpaimenna pahaisna turmelit emosi tuoman, sisaresi siuvahutit; kaikki herjasit hevoset, tamman varsat vaivuttelit suon selill?, maan navoilla, ve'en liivan liikkumilla." M?rk?hattu karjanpaimen tuosta suuttui ja vihastui. Meni ulos usta my?ten, pellolle pihoa my?ten; juoksi Tuonelan joelle, pyh?n virran py?rtehelle. Siell? katsoi Kaukomielt?, vuottelevi Lemmink?ist? Pohjasta paloavaksi, kotihinsa kulkevaksi.

Kolmastoista runo

Siit? lieto Lemmink?inen sanoi Pohjolan akalle: "Anna nyt, akka, piikojasi, tuopa t?nne tytt?j?si, paras parvesta minulle, pisin piikajoukostasi!" Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Anna en sulle piikojani nk? ty?nn? tytt?j?ni, en parasta, en pahinta, en pisint?, en lyhint?: sull' on ennen naitu nainen, ennen juohettu em?nt?." Sanoi lieto Lemmink?inen: "Kytken Kyllikin kyl?h?n, kyl?n kynnysportahille, ver?jille vierahille; t??lt? saan paremman naisen. Tuo nyt t?nne tytt?resi, impiparvesta ihanin, kassap?ist? kaunokaisin!" Sanoi Pohjolan em?nt?: "Enp? anna tytt??ni miehille mit?tt?mille, urohille joutaville. ?sken tytt?j? anele, kuulustele kukkap?it?, kun sa hiih?t Hiien hirven Hiien peltojen perilt?!" Siit? lieto Lemmink?inen kengitteli keihojansa, j?nnitteli jousiansa, vasamoitansa varusti. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo oisi keih?s kengitetty, kaikki valmihit vasamat, jousi j?ntehen varassa, ei lyly lykitt?v?n?, kalhu kannan ly?t?v?n?." Siin? lieto Lemmink?inen arvelee, ajattelevi, mist?p? sivakat saisi, kusta suksia sukusen. K?vi Kaupin kartanohon, p??tyi Lyylikin pajahan: "Oi on viisas vuojelainen, kaunis Kauppi lappalainen! Tee mulle sukeat sukset, kalhut kaunoiset kaverra, joilla hiih?n Hiien hirven Hiien peltojen perilt?!" Lyylikki sanan sanovi, Kauppi kielin kerki?vi: "Suotta l?het, Lemmink?inen, Hiien hirve? ajohon: saat palan lahoa puuta, senki suurella surulla." Mit? huoli Lemmink?inen! Itse tuon sanoiksi virkki: "Tee lyly lykitt?v?ksi, kalhu kalpoeltavaksi! L?hen hirven hiih?nt?h?n Hiien peltojen perilt?." Lyylikki, lylyjen sepp?, Kauppi, kalhujen tekij?, sykysyn lyly? laati, talven kalhua kaverti, p?iv?n vuoli sauvan vartta, toisen sompoa sovitti. Sai lyly lykitt?v?ksi, kalhu kannan ly?t?v?ksi, sauvan varret valmihiksi, sompaset sovitetuksi. Saukon maksoi sauvan varsi, sompa ruskean reposen. Voiti voilla suksiansa, talmasi poron talilla; itse tuossa arvelevi, sanovi sanalla tuolla: "Liek? t?ss? nuorisossa, kansassa kasuavassa tuon lylyni lykkij?ist?, kalhun kannan potkijaista?" Sanoi lieto Lemmink?inen, virkki veitikk? verev?: "Kyll' on t?ss? nuorisossa, kansassa kasuavassa tuon lylysi lykkij?ist?, kalhun kannan potkijaista." Viinen selk?h?n sitaisi, olallensa uuen jousen, sauvan survaisi k?tehen; l?ksi lylyn lykkim?h?n, kalhun kannan potkimahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Eip' on ilmalla Jumalan, t?m?n taivon kannen alla l?ytyne sit? mets?ss? jalan nelj?n juoksevata, kut' ei n?ill? yll?tet?, kaunihisti kannateta kalhuilla Kalevan poian, liukoimilla Lemmink?isen." P??tyi hiiet kuulemassa, juuttahat t?hy?m?ss?. Hiiet hirve? rakenti, juuttahat poroa laati: p??n panevi p?kkel?st?, sarvet raian haarukasta, jalat rannan raippasista, s??ret suolta seip?hist?, sel?n aian aiaksesta, suonet kuivista kuloista, silm?t lammin pulpukoista, korvat lammin lumpehista, ketun kuusen koskuesta, muun lihan lahosta puusta. Hiisi neuvoi hirve?ns?, porollensa suin puheli: "Nyt sie juokse, hiitten hirvi, jalkoa, jalo tevana, poron poikimasijoille, Lapin lasten tanterille! Hiih?t? hikehen miest?, Lemmink?ist? liiatenki!" Siit? juoksi hiitten hirvi, poropeura poimetteli Pohjan aittojen alatse, Lapin lasten tanteritse: potkaisi koasta korvon, kaatoi kattilat tulelta, lihat tuhkahan tuherti, liemet lietehen levitti. Nousi melkoinen meteli Lapin lasten tanterilla: Lapin koirat haukkumahan, Lapin lapset itkem?h?n, Lapin naiset nauramahan, muu v?ki murajamahan! Itse lieto Lemmink?inen ain' oli hirven hiih?nn?ss?. Hiihti soita, hiihti maita, hiihti aukkoja ahoja: tuli suihki suksiloista, savu sauvojen nenist?; eik? n?hnyt hirve?ns?, eip' on n?hnyt eik? kuullut. Liukui linnat, liukui lannat, liukui maat meren-takaiset; hiihti kaikki Hiien korvet, kaikki Kalman kankahatki, hiihti Surman suun e'etse, Kalman kartanon per?tse. Surma jo suutansa avavi, Kalma p??t? kallistavi ottoaksensa urosta, niell?ksens? Lemmink?ist?: ei tarkoin tavannutkana, enn?tt?nyt ensink?n?. Viel' oli liuska liukumatta, korven kolkka koskematta Pohjan pitk?ss? per?ss?, Lapin maassa laukeassa. L?ksi senki liukumahan, korven kolkan koskemahan. Niin perille p??stess?ns? kuuli melkoisen metelin Pohjan pitk?st? per?st?, Lapin lasten tanterilta: kuuli koirat haukkuvaksi, Lapin lapset itkev?ksi, Lapin naiset nauravaksi, muun Lapin murajavaksi. Siit? lieto Lemmink?inen heti tuonne hiiht?m?h?n koiran haukuntasijoille, Lapin lasten tanterille. Sanoi sinne saatuansa, tutkaeli tultuansa: "Mit? t??ll? naiset nauroi, naiset nauroi, lapset itki, v?ki vanha vaikeroitsi, kuta haukkui hallikoirat?" "Sit? t??ll? naiset nauroi, naiset nauroi, lapset itki, v?ki vanha vaikerteli, sit? haukkui hallikoirat: juoksi t?st? hiitten hirvi, silosorkka sorkutteli; potkaisi koasta korvon, kaatoi kattilat tulelta, selin keitot keikahutti, vellit lietehen levitti." Siit? veitikk? verev?, tuo on lieto Lemmink?inen, lykk?si lylyn lumelle, kuni kyyn kulon-alaisen, solahutti suopet?j?n, kuni k??rmehen el?v?n; itse virkki vierress?ns?, sanoi sauvak?ttehelt?: "Mi lienee Lapissa miest?, kaikki hirven kannantahan; mi lienee Lapissa naista, kaikki kattilan pesohon; mi lienee Lapissa lasta, kaikki lastun poimintahan; mi Lapilla kattiloa, kaikki hirven keit?nt?h?n!" Kiinnistihe, j?nnistihe, potkaisihe, ponnistihe. Ensi kerran potkaisihe silm?n siint?m?tt?m?h?n, kerran toisen kuopaisihe korvan kuulemattomahan, kolmannen kohenteleikse lautasille hiitten hirven. Otti vaajan vaahterisen, raksin koivuisen rapasi, jolla kytki hiitten hirven tarhan tammisen sis?h?n: "Siin? seiso, hiitten hirvi, poropeura, poimettele!" Selke? silittelevi, taljoa taputtelevi: "Oisi tuossa ollakseni, sopisipa maatakseni nuoren neitosen keralla, kanssa kasvavan kanasen!" Siit? kiihtyi Hiien hirvi, poropeura potkimahan, itse virkki, noin sanovi: "Lempo saakohon sinulle nuorin nei'in maataksesi, tytt?rin elell?ksesi!" Ponnistihe, j?nnistihe: raksin koivuisen revitti, rikkoi vaajan vaahterisen, tarhan tammisen hajotti. Siit? sai samoamahan, l?ksi hirvi hippomahan, vasten soita, vasten maita, vasten varvikkom?ke? silm?n siint?m?tt?mihin, korvan kuulemattomihin. Siin? veitikk? verev? jopa suuttui jotta sy?ntyi, kovin suuttui ja vihastui. Hiihti hirve? j?lest?; niin kun kerran potkaisevi, lysm?tti lyly l?vest?, sortui suksi p?lk?h?st?, kalhu taittui kannan tiest?, keih?s kenkim?sijoilta, sauva somman suoverosta. Itse juoksi Hiien hirvi, jottei p??t?n? n?kynn?. Siin? lieto Lemmink?inen alla p?in, pahoilla mielin kalujansa katselevi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Elk?h?n sin? ik?n? menk? toinen miehi?mme uhalla mets?n ajohon, Hiien hirven hiih?nt?h?n, kuin menin min?, poloinen! H?vitin hyv?t sivakat, sauvan kaunihin kaotin, kiihke'imm?n keihojani!"

Nelj?stoista runo

Siit? lieto Lemmink?inen arveli, ajattelihe, kulle syylle sylve?isi, kulle laskisi laulle: heitt?isik? Hiien hirvet, itse kulkisi kotihin, vai viel? yritteleisi, hiihteleisi hiljallehen mieliksi mets?n em?nn?n, salon impien iloksi. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen! Tee nyt mulle suorat sukset, kepe?iset kalhuttimet, joilla hiihte? hivit?n poikki soien, poikki maien, hiih?n kohti Hiien maita, poikki Pohjan kankahista Hiien hirven k?yt?ville, poropeuran polkemille! "L?hen nyt miehist? mets?lle, urohista ulkot?ille Tapiolan tiet? my?ten, Tapion talojen kautta. Terve, vuoret, terve, vaarat, terve, kuusikot kumeat, terve, haavikot haleat, terve, tervehytt?j?nne! "Miesty, mets?, kostu, korpi, taivu, ainoinen Tapio! Saata miest? saarekselle, sille kummulle kuleta, jost' on saalis saatavana, er?n toimi tuotavana! "Nyyrikki, Tapion poika, mies puhas, punakyp?r?! Veist? pilkut pitkin maita, rastit vaaroihin rakenna, jotta tunnen, tuhma, k?y?, ?kkiouto, tien osoan etsiess?ni ere?, antia anellessani! "Mielikki, mets?n em?nt?, puhas muori, muoto kaunis! Pane kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan miehen etsiv?n etehen, anelijan askelille! "Ota kultaiset avaimet renkahalta reielt?si, aukaise Tapion aitta, mets?n linna liikahuta minun pyyt?p?ivin?ni, er?netso-aikoinani! "Kunp' on et kehanne itse, niin on pist? piikojasi, pane palkkalaisiasi, k?ske k?skyn kuulijoita! Et em?nt? lienek?n?, jos et piikoa pit?ne, sata piikoa pit?ne, tuhat k?skyn kuulijata, karjan kaiken kaitsijata, viitsij?t? viljan kaiken. "Mets?n piika pikkarainen, simasuu Tapion neiti! Soitellos metinen pilli, simapilli piiperoita korvallen ehon em?nn?n, mieluisan mets?n em?nn?n, jotta kuulisi v?lehen, nousisi makoamasta, kun ei kuule kumminkana, ei hava'a harvoinkana, vaikka ainoisin anelen, kielen kullan kuikuttelen!" Siin? lieto Lemmink?inen ajan kaiken annitoinna hiihti soita, hiihti maita, hiihti korpia kovia, Jumalan sysim?ki?, Hiien hiilikankahia. Hiihti p?iv?n, hiihti toisen. Jo p?iv?n? kolmantena meni suurelle m?elle, nousi suurelle kivelle, loi silm?ns? luotehesen, poikki soien pohjosehen: Tapion talot n?kyiv?t, ukset kulta kuumottivat poikki suosta, pohjosesta, alta vaaran, varvikosta. Tuop' on lieto Lemmink?inen heti luoksi luontelihe, l?helle l?hentelihe, alle ikkunan Tapion. Kuuristihe katsomahan kuuennesta ikkunasta: siell? antajat asuivat ja viruivat viljan eukot aivan arkivaattehissa, ryysyiss? ryvennehiss?. Sanoi lieto Lemmink?inen: "Mint?hen, mets?n em?nt?, asut arkivaattehissa, riihiryysyiss? rype?t, kovin musta muo'oltasi, katsannaltasi kamala, ilke? imertimilt?, rungolta ruman n?k?inen? "Kun ennen k?vin mets?ss?, kolm' oli linnoa mets?ss?: yksi puinen, toinen luinen, kolmansi kivinen linna; kuus' oli kultaikkunoa kunki linnan kulmanteella. Katsahin sis?h?n noista sein?n alla seistess?ni: Tapion talon is?nt?, Tapion talon em?nt?, Tellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa, kaikki kullassa kuhisi, hopeassa horjeksihe. Itsens? mets?n em?nn?n, ehtoisan mets?n em?nn?n, k?et oli kullank??rehiss?, sormet kullansormuksissa, p?? kullanp?tinehiss?, tukat kullansuortuvissa, korvat kullankoltuskoissa, kaula helmiss? hyviss?. "Oi mielu mets?n em?nt?, Metsolan metinen muori! Heit? poies hein?keng?t, kaskivirsusi karista, riisu riihiry?k?lehet, arkipaitasi alenna! Ly?te lykkyvaattehisin, antipaitoihin paneite minun metsip?ivin?ni, er?netso-aikoinani! Ik?v? minun tulevi, ik?v? tulettelevi t?t? tyhj?n?-oloa, ajan kaiken annituutta, kun et anna aioinkana, harvoinkana hoivauta. Ik?v? ilotoin ilta, pitk? p?iv? saalihitoin. "Mets?n ukko halliparta, havuhattu, naavaturkki! Pane nyt mets?t palttinoihin, salot verkahan vet?ise, haavat kaikki haljakkoihin, lep?t lempivaattehisin! Hope'ihin hongat laita, kuuset kultihin rakenna, vanhat hongat vaskiv?ille, pet?j?t hopeav?ille, koivut kultakukkasihin, kannot kultakalkkaroihin! Pane, kuinp' on muinaiselta, parempina p?ivin?si: kuuna paistoi kuusen oksat, p?iv?n? pet?j?n latvat, mets? haiskahti me'elle, simalle salo sininen, ahovieret viertehelle, suovieret sulalle voille. "Mets?n tytt?, mielineiti, Tuulikki, tyt?r Tapion! Aja vilja vieremille, auke'immille ahoille! Kun lie j?ykk? juoksullehen eli laiska laukallehen, ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, jolla kutkutat kuvetta sek? kaivat kainaloita! Anna juosta joutuisasti, vikev?sti viiletell?, miehen etsiv?n etehen, aina k?yv?n askelille! "Kun vilja uralle saapi, tupita uroa my?ten! Pane kaksi k?mment?si kahen puolen kaiteheksi, jottei vilja vieprahtaisi, tiepuolehen poikeltaisi! Josp' on vilja vieprahtavi, tiepuolehen poikeltavi, tielle korvista kohenna, saata sarvista uralle! "Hako on tiell? poikkipuolin: sep? syrj?h?n syse?; puita maalla matkallansa: ne on katkaise kaheksi! "Aita vastahan tulevi: kaa'a aita kallellehen viielt? vitsasv?lilt?, seitsem?lt? seip?h?lt?! "Joki joutuvi etehen, puro tielle poikkipuolin: silkki sillaksi sivalla, punaverka portahaksi! Saata poikki salmistaki, vetele vesien poikki, poikki Pohjolan joesta, yli kosken kuohuloista! "Tapion talon is?nt?, Tapion talon em?nt?, mets?n ukko halliparta, mets?n kultainen kuningas! Mimerkki, mets?n em?nt?, mets?n armas antimuori, siniviitta viian eukko, punasukka suon em?nt?! Tule jo kullan muuttelohon, hopean vajehtelohon! Minun on kullat kuun-ikuiset, p?iv?n-polviset hopeat, k?eten soasta k?ym?t, uhotellen tappelosta; ne kuluvat kukkarossa, tummentuvat tuhniossa, kun ei oo kullan muuttajata, hopean vajehtajata." Niinp' on lieto Lemmink?inen viikon hiihte? hivutti, lauloi virret viian p??ss?, kolmet korven kainalossa: miellytti mets?n em?nn?n, itsenki mets?n is?nn?n, ihastutti immet kaikki, taivutti Tapion neiet. Juoksuttivat, jou'uttivat Hiien hirven k?tk?st?ns?, takoa Tapion vaaran, Hiien linnan liepehilt? miehen etsij?n etehen, sanelijan saataville. Itse lieto Lemmink?inen jopa l?ms?ns? l?hetti Hiien hirven hartioille, kaulalle kamelivarsan, jottei potkinut pahasti selke? silitt?ess?. Siit? lieto Lemmink?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Salon herra, maan is?nt?, kaunis kankahan el?j?! Mielikki, mets?n em?nt?, mets?n armas antimuori! Tule nyt kullat ottamahan, hopeat valitsemahan! Pane maalle palttinasi, lempiliinasi levit? alle kullan kuumottavan, alle huohtavan hopean, tuon on maahan tippumatta, rikkoihin rivestym?tt?!" L?ksi siit? Pohjolahan; sanoi tuonne tultuansa: "Jo nyt hiihin Hiien hirven Hiien peltojen perilt?. Anna, akka, tytt??si, mulle nuorta morsianta!" Louhi, Pohjolan em?nt?, tuop' on tuohon vastaeli: "?sken annan tytt?reni sek? nuoren morsiamen, kun sa suistat suuren ruunan, Hiien ruskean hevosen, Hiien varsan vaahtileuan Hiien nurmien perilt?." Silloin lieto Lemmink?inen otti kultaohjaksensa, hope'isen marhaminnan; l?htevi hevon hakuhun, kuloharjan kuuntelohon Hiien nurmien perilt?. Astua taputtelevi, k?y? kulleroittelevi vihannalle vainiolle, pyh?n pellon pientarelle. Siell? etsivi hevosta, kulokasta kuuntelevi suvikunnan suitset vy?ll?, varsan valjahat olalla. Etsi p?iv?n, etsi toisen, niin p?iv?n? kolmantena nousi suurelle m?elle, kiipesi kiven sel?lle; iski silm?ns? it?h?n, k??nti p??t? p?iv?n alle: n?ki hiekalla hevosen, kuloharkan kuusikolla; senp? tukka tulta tuiski, harja suihkivi savua. Niin sanovi Lemmink?inen: "Oi Ukko ylijumala, Ukko, pilvien pit?j?, hattarojen hallitsija! Taivas auoksi avaos, ilma kaikki ikkunoiksi! Sa'a rautaiset rakehet, laske j?iset j??hyttimet harjalle hyv?n hevosen, Hiien laukin lautasille!" Tuo Ukko, ylinen luoja, pilven-p??llinen jumala, ilman riehoiksi revitti, taivon kannen kahtaloksi; satoi hyyt?, satoi j??t?, satoi rauaista raetta, pienemm?t hevosen p??t?, p??t? ihmisen isommat, harjalle hyv?n hevosen, Hiien laukin lautasille. Siit? lieto Lemmink?inen k?vi luota katsomahan, likelt? t?hy?m?h?n. Itse tuon sanoiksi virkki: "Hiitolan hyv? hevonen, vuoren varsa vaahtileuka! Tuo nyt kultaturpoasi, pist? p??t?si hopea kultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin! En sua pahoin pit?ne, aivan anke'in ajane: ajan tiet? pikkuruisen, matkoa ani v?h?isen, tuonne Pohjolan tuville, ankaran anopin luoksi. Mink? siimalla sivallan eli vitsalla vetelen, senp? silkill? sivallan, veran ??rell? vetelen." Hiien ruskea hevonen, Hiien varsa vaahtileuka tunki kultaturpoansa, pisti p??t?ns? hopea kultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin. Niinp? lieto Lemmink?inen jopa suisti suuren ruunan, pisti suitset kullan suuhun, p?itsens? hopean p??h?n; hypp?si hyv?n sel?lle, Hiien laukin lautasille. Veti virkkua vitsalla, paiskasi pajun vesalla. Ajoi matkoa v?h?isen, tuuritteli tunturia pohjoispuolelle m?ke?, lumivaaran kukkuroa: tuli Pohjolan tuville. Meni pirttihin pihalta, sanoi tuonne tultuansa, Pohjolahan p??sty?ns?: "Jopa suistin suuren ruunan, Hiien varsan valjastelin vihannalta vainiolta, pyh?n pellon pientarelta, sek? hiihin Hiien hirven Hiien peltojen perilt?. Anna jo, akka, tytt??si, mulle nuorta morsianta!" Louhi, Pohjolan em?nt?, h?np? tuon sanoiksi virkki: "?sken annan tytt?reni sek? nuoren morsiamen, kun ammut joutsenen joesta, virrasta vihannan linnun, Tuonen mustasta joesta, pyh?n virran py?rtehest? yhell? yritt?m?ll?, yhen nuolen nostamalta." Siit? lieto Lemmink?inen, tuo on kaunis Kaukomieli, l?ksi joutsenen joruhun, pitk?kaulan katselohon Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta. Astua lykyttelevi, k?y? k?lk?hyttelevi tuonne Tuonelan joelle, pyh?n virran py?rtehelle, jalo jousi olkap??ll?, viini nuolia sel?ss?. M?rk?hattu karjanpaimen, ukko Pohjolan sokea, tuop' on Tuonelan joella, pyh?n virran py?rtehell?; katselevi, k??ntelevi tulevaksi Lemmink?ist?. Jo p?iv?n? muutamana n?ki lieto Lemmink?isen saavaksi, l?henev?ksi tuonne Tuonelan joelle, vierehen vihaisen kosken, pyh?n virran py?rtehelle. Vesikyyn ve'est? nosti, umpiputken lainehista, sy?ksi miehen sy?men kautta, l?pi maksan Lemmink?isen, kautta kainalon vasemman oikeahan olkap??h?n. Jopa lieto Lemmink?inen tunsi koskevan kovasti. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sen m? tein pahinta ty?t?, kun en muistanut kysy? emoltani, kantajalta, kaiketi sanaista kaksi, kovin ?ij?, kun on kolme, miten olla, kuin ele? n?in? p?ivin? pahoina: en tie? vesun vikoja, umpiputken ailuhia. "Oi emoni, kantajani, vaivan n?hnyt vaalijani! Tiet?isitk?, tuntisitko, miss' on poikasi poloinen, tokipa rient?en tulisit, avukseni enn?tt?isit; p??st?isit pojan poloisen t?lt? tielt? kuolemasta, nuorena nukahtamasta, verev?n? vierem?st?." Siit? Pohjolan sokea m?rk?hattu karjanpaimen sy?ksi lieto Lemmink?isen, kaotti Kalevan poian Tuonen mustahan jokehen, pahimpahan py?rtehesen. Meni lieto Lemmink?inen, meni koskessa kolisten, my?t?virrassa vilisten tuonne Tuonelan tuville. Tuo verinen Tuonen poika iski miest? miekallansa, kavahutti kalvallansa. L?i on kerran leimahutti miehen viieksi muruksi, kaheksaksi kappaleksi; heitti Tuonelan jokehen, Manalan alusvesille: "Viru siin? se ik?si jousinesi, nuolinesi! Ammu joutsenet joelta, vesilinnut viertehilt?!" Se oli loppu Lemmink?isen, kuolo ankaran kosijan Tuonen mustassa joessa, Manalan alantehessa.

Viidestoista runo

?iti lieto Lemmink?isen aina koissa arvelevi: "Minne on saanut Lemmink?inen, kunne Kaukoni kaonnut, kun ei kuulu jo tulevan matkoiltansa maailmassa?" Ei tie? emo poloinen eik? kantaja katala, miss? liikkuvi lihansa, vierevi oma verens?, k?vik? k?pym?ke?, kanervaista kangasmaata, vai meni meren sel?ll?, lakkip?ill? lainehilla, vaiko suuressa soassa, kapinassa kauheassa, joss' on verta s??rivarsi, polven korkeus punaista. Kyllikki, korea nainen, katseleikse, k??nteleikse koissa lieto Lemmink?isen, Kaukomielen kartanossa. Katsoi illalla sukoa, huomenella harjoansa; niin p?iv?n? muutamana, huomenna moniahana jo veri suasta vuoti, hurme harjasta norahti. Kyllikki, korea nainen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo nyt on mennyt mies minulta, kaunis Kaukoni kaonnut matkoille majattomille, teille tiet?m?tt?mille: veri jo vuotavi suasta, hurme harjasta noruvi!" Siit? ?iti Lemmink?isen itse katsovi sukoa; itse itkulle apeutui: "Voi, poloisen, p?ivi?ni, angervoisen, aikojani! Jo nyt on poikani, poloisen, jopa, laiton, lapsueni saanut p?iville pahoille! Tuho on poikoa p?t?ist?, hukka lieto Lemmink?ist?: jo suka verin valuvi, harja hurmehin noruvi!" Kourin helmansa kokosi, k?sivarsin vaattehensa. Pian juoksi matkan pitk?n, sek? juoksi jotta joutui: m?et m?tkyi menness?ns?, norot nousi, vaarat vaipui, yl?h?iset maat aleni, alahaiset maat yleni. Tuli Pohjolan tuville. Kysytteli poikoansa, kysytteli, lausutteli: "Oi sie Pohjolan em?nt?! Kunne saatoit Lemmink?isen, minne poikani menetit?" Louhi, Pohjolan em?nt?, tuop' on tuohon vastaeli: "Enp? tie? poikoasi, kunne kulki ja katosi. Istutin oron rekehen, korjahan kovan tulisen; oisko uhkuhun uponnut, meren j??lle j?hmettynyt vai saanut sutosen suuhun, karhun kauhean kitahan?" Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Jo vainen valehtelitki! Susi ei sy? minun sukua, karhu ei kaa'a Lemmink?ist?: sormin sortavi sutoset, k?sin karhut kaatelevi. Kunp' on et sanone tuota, kunne saatoit Lemmink?isen, rikon uksen uuen riihen, taitan sampuen sarahat." Sanoi Pohjolan em?nt?: "Sy?tin miehen sy?neheksi, juotin miehen juoneheksi, apatin alanen?ksi; istutin venon per?h?n, laitoin kosket laskemahan. Enk? tuota tunnekana, kunne sai katala raukka, koskihinko kuohuvihin, virtoihin vipajavihin." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Jo vainen valehtelitki! Sano tarkkoja tosia, valehia viimeisi?, kunne saatoit Lemmink?isen, kaotit kalevalaisen, taikka surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi!" Sanoi Pohjolan em?nt?: "Jospa jo sanon toenki: panin hirvet hiiht?m?h?n, jalopeurat jaksamahan, ruunat suuret suistamahan, varsat valjastuttamahan; laitoin joutsenen hakuhun, pyh?n linnun pyy?nt?h?n. Nyt en tuota tunnekana, mi on tullunna tuhoksi, esteheksi enn?tt?nn?, kun ei kuulu jo tulevan morsianta pyyt?m?h?n, tytt?? anelemahan." Emo etsi eksynytt?, kaonnutta kaipoavi. Juoksi suuret suot sutena, kulki korvet kontiona, ve'et saukkona samosi, maat k?veli mauriaisna, neuliaisna niemen reunat, j?niksen? j?rven rannat. Kivet syrj?h?n syt?si, kannot k??nti kallellehen, risut siirti tien sivuhun, haot potki portahiksi. Viikon etsi eksynytt?, viikon etsi, eip? l?y?. Kysyi puilta poikoansa, kaipasi kaonnuttansa. Puu puheli, honka huokui, tammi taiten vastaeli: "On huolta itsest?niki huolimatta poiastasi, kun olen koville luotu, pantu p?iville pahoille: pinopuiksi pilkkumahan, haloiksi hakattamahan, riutumahan riihipuiksi, kaskipuiksi kaatumahan." Viikon etsi eksynytt?, viikon etsi eik? l?y?. Tiehyt vastahan tulevi; niin tielle kumarteleikse: "Oi tiehyt, Jumalan luoma! Etk? n?hnyt poikoani, kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" Tiehyt taiten vastaeli sek? lausui ja pakisi: "On huolta itsest?niki huolimatta poiastasi, kun olen koville luotu, pantu p?iville pahoille: joka koiran juostavaksi, ratsahan ajeltavaksi, kovan keng?n k?yt?v?ksi, kannan karskuteltavaksi." Viikon etsi eksynytt?, viikon etsi, eip? l?y?. Kuuhut vastahan tulevi; niin kuulle kumarteleikse: "Kuu kulta, Jumalan luoma! Etk? n?hnyt poikoani, kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" Tuo kuuhut, Jumalan luoma, taiten kyll? vastaeli: "On huolta itsest?niki huolimatta poiastasi, kun olen koville luotu, pantu p?iville pahoille: yksin ?it? kulkemahan, pakkasella paistamahan, talvet tarkoin valvomahan, kes?ksi katoamahan." Viikon etsi eksynytt?, viikon etsi eik? l?y?. P?ivyt vastahan tulevi; p?iv?lle kumarteleikse: "Oi p?ivyt, Jumalan luoma! Etk? n?hnyt poikoani, kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" Jopa p?ivyt jonki tiesi, arvaeli aurinkoinen: "Jo on poikasi, poloisen, kaotettu, kuoletettu Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen: mennyt koskia kolisten, my?t?virtoja vilisten tuonne Tuonelan perille, Manalan alantehille." Siit? ?iti Lemmink?isen itse itkulle hyr?ytyi. Meni seppojen pajahan: "Oi sie seppo Ilmarinen! Taoit ennen, taoit eilen, taopa t?n?ki p??n?! Varta vaskinen harava, piit? piihin rautaisihin; piit tao satoa sylt?, varsi viitt? valmistellos!" Se on seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, vartti vaskisen haravan, piitti piill? rautaisilla; piit takoi satoa sylt?, varren viitt? valmisteli. Itse ?iti Lemmink?isen saapi rautaisen haravan, lenti Tuonelan joelle. P?ive? rukoelevi: "Oi p?ivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan valkeamme! Paista hetki heltehesti, toinen himmesti hiosta, kolmansi koko ter?lt?: nukuttele nuiva kansa, v?syt? v?ki Manalan, Tuonen valta vaivuttele!" Tuo p?ivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan aurinkoinen, lenti koivun konkelolle, lep?n lengolle lehahti. Paistoi hetken heltehesti, toisen himmesti hiosti, kolmannen koko ter?lt?: nukutteli nuivan joukon, v?sytti v?en Manalan, nuoret miehet miekoillehen, vanhat vasten sauvojansa, keski-i?n keih?'ille. Siit? lenti lepsahutti p??lle taivahan tasaisen entisellens? sijalle, majallensa muinaiselle. Siit? ?iti Lemmink?isen otti rautaisen haravan; haravoipi poikoansa koskesta kohisevasta, virrasta vilisev?st?. Haravoipi eik? l?y?. Siit? siirtihen alemma: meni my?t?ns? merehen, sukkarihmasta sulahan, vy?t?r?ist? veen sis?h?n. Haravoipi poikoansa pitkin Tuonelan jokea, vetelevi vastavirran. Veti kerran, tuosta toisen: saapi paian poikoansa, paian mieliksi pahoiksi; veti viel? kerran toisen: sai sukat, hatun tapasi, sukat suureksi suruksi, hatun mieliharmiksensa. Astui siit?kin alemma, Manalan alantehelle. Veti kerran pitkin vett?, kerran toisen poikki vett?, kolmannen vitahan vett?. Kerrallapa kolmannella elotukku sai etehen haravahan rautaisehen. Elotukku ei se ollut: olipa lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, puuttunut haravan piihin sormesta nimett?m?st?, vasemmasta varpahasta. Nousi lieto Lemmink?inen, kohosi Kalevan poika haravassa vaskisessa p??lle selvien vesien; vaan oli pikkuista vajalla: yht? k?tt?, puolta p??t?, paljo muita muskuloita, siihen henke? lis?ksi. Emo tuossa arvelevi, itse itkien sanovi: "Viel?k? t?st? mies tulisi, uros uusi toimeaisi?" P??tyi korppi kuulemahan. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole miest? mennehess? eik? tuiki tullehessa: jo silt' on siika silm?t sy?nyt, hauki hartiat halaisnut. Sie p??st? merehen miest?, ty?nn? Tuonelan jokehen! Ehk? turskaksi tulisi, valahaksi vahvistuisi." Tuop' on ?iti Lemmink?isen eip? ty?nn? poikoansa. Vetelevi viel? kerran haravalla vaskisella pitkin Tuonelan jokea, sek? pitkin jotta poikki: saapi k?tt?, saapi p??t?, saapi puolen selk?luuta, toisen puolen kylkiluuta, monta muuta muskulata. Niist? poikoa rakenti, laati lieto Lemmink?ist?. Liitteli lihat lihoihin, luut on luihin luikahutti, j?senet j?senihins?, suonet suonten sortumihin. Itse suonia siteli, p?it? suonten solmieli, suonilankoa lukevi sanoen sanalla tuolla: "Sorea on suonten vaimo Suonetar, sorea vaimo, soma suonten kehre?j? sorealla kehrinpuulla, vaskisella v?rttin?ll?, rautaisella rattahalla! Tule t?nne tarvittaissa, k?y t?nne kutsuttaessa, suonisykkyr? syliss?, kalvok??ri kainalossa suonia sitelem?h?n, p?it? suonten solmimahan haavoissa halennehissa, rei'iss? revennehiss?! "Kun ei tuosta kyllin liene, onp' on impi ilman p??ll? venehell? vaskisella, purrella punaper?ll?. Tule, impi, ilman p??lt?, neiti, taivahan navalta! Soua suonista venett?, j?senist? j?rkyttele, soua luun lomia my?ten, j?senten rakoja my?ten! "Sijallensa suonet laita, asemellensa aseta: suutatusten suuret suonet, valtasuonet vastatusten, limitysten liutasuonet, pienet suonet p??ksytysten! "Siit' ota utuinen neula, sulkkuniitti neulan p??ss?! Ompele utuisin neuloin, tinaneuloin tikkaele, p?it? suonten solmiele, silkkinauhoilla sitele! "Kun ei tuosta kyll? liene itse ilmoinen jumala, valjastele varsojasi, rakentele ratsujasi! Aja kirjakorjinesi l?pi luun, l?pi j?senen, l?pi liikkumalihojen, l?pi suonten soljuvaisten! Liit? luu lihoa my?ten, suoni suonen p??t? my?ten, luo hopea luun lomahan, kulta suonen sortumahan! "Mist' on kalvo katkennunna, siihen kalvo kasvattele, mist? suonta sortununna, siihen suonta solmiele, kusta verta veihl?ht?nn?, siihen verta vierettele; kusta luu luhoksi mennyt, siihen luuta luikahuta, kusta liikkunna lihoa, siihen liittele lihoa, sijallensa siunaele, asemellensa aseta: luu luuhun, liha liha'an, j?senet j?senihins?!" Sill? ?iti Lemmink?isen loi miehen, uron sukesi entisillehen eloille, muinaisille muo'oillensa. Sai suonet lukeneheksi, p??t suonten si'elleheksi, ei miest? sanalliseksi, lasta lausehelliseksi. Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mist? nyt voie saatanehe, simatilkka tuotanehe, jolla voian voipunutta, pahoin-tullutta parannan, jotta mies sanoille saisi, vier?ht?isi virsillehen? "Mehil?inen, mei?n lintu, mets?n kukkien kuningas! L?he nyt mett? noutamahan, simoa tavottamahan mieluisasta Metsolasta, tarkasta Tapiolasta, monen kukkasen kuvusta, monen hein?n helpehest? kipehille voitehiksi, pahoille parantehiksi!" Mehil?inen, liukas lintu, jopa lenti l?yh?ytti mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. Nokki kukkia keolta, keitti mett? kielell?ns? kuuen kukkasen nen?st?, sa'an hein?n helpehest?. Niin tulla tuhuttelevi, k?y? k??r?m?ittelevi, kaikki siipens? simassa, sulkansa sulassa meess?. Itse ?iti Lemmink?isen otti noita voitehia, niill? voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti: ei tullut apua noista, saanut miehelle sanoja. Siit? tuon sanoiksi virkki: "Mehil?inen, lintuseni! Lenn? tuonne toisialle, ylitse meren yheks?n saarehen sel?llisehen, metisehen manterehen, Tuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan! Siell' on mett? mieluhista, siell? voietta hyve?, joka suonihin sopivi, j?senihin kelpoavi. Tuop' on niit? voitehia, kanna niit? katsehia vian p??lle pannakseni, vammoille valellakseni!" Mehil?inen, mies kepe?, taasen lenti liihytteli ylitse meren yheks?n, meri-puolen kymmenett?. Lenti p?iv?n, lenti toisen, lenti kohta kolmannenki, ruokosella istumatta, lehell? lev?ht?m?tt?, saarehen sel?llisehen, metisehen manterehen, korvalle tulisen kosken, pyh?n virran py?rtehelle. Siell? mett? keitettihin, rasvoja rakennettihin, pikkuisissa pottiloissa, kaunoisissa kattiloissa, peukalon mahuttavissa, sormenp??n sovittavissa. Mehil?inen, mies kepe?, saip' on niit? voitehia. V?h?n aikoa kuluvi, pikkuisen pirahtelevi: jo tulla turahtelevi, saa'a saaveroittelevi, kuusi kuppia syliss?, seitsem?n sel?n takana, ne on t?ynn? voitehia, t?ynn? rasvoja hyvi?. Itse ?iti Lemmink?isen voiti noilla voitehilla, yheksill? voitehilla, kaheksilla katsehilla: ei viel? apua saanut, tok' ei tuostana tavannut. Niin sanoi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Mehil?inen, ilman lintu! Lenn? tuonne kolmas kerta yl?h?ksi taivosehen, p??lle taivosen yheks?n! Siell' on viljalta simoa, siell? mett? mielin m??rin, joilla ennen Luoja loitsi, puheli puhas Jumala, voiti Luoja lapsiansa pahan vallan vammaksissa. Kasta siipesi simassa, sulkasi sulassa meess?, tuo simoa siivess?si, kanna mett? kaapussasi kipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi!" Mehil?inen, mielilintu, h?np? tuon sanoiksi saatti: "Mitenk? m? sinne p??sen, min? mies v?h?v?kinen!" "Hyv? on sinne p??st?ksesi, kaunis kaapsahellaksesi: yli kuun, alatse p?iv?n, toivon t?htien v?litse. Lenn?t p?iv?n l?yhyttelet kuutamoisen kulmaluille, siit? toisen siuottelet otavaisen olkap?ille, kolmannen kohotteleihet seitsent?htisen sel?lle; siit' on matkoa palanen, pikkarainen piiramata perille pyh?n Jumalan, asunnoille autuahan." Mehil?inen maasta nousi, simasiipi m?tt?h?lt?; jopa lenti l?yhytteli, pienin siivin siuotteli. Lenti kuun kehe? my?ten, p?iv?n p??rmett? samosi, otavaisten olkap?itse, seitsent?htyen selitse: lenti Luojan kellarihin, kamarihin kaikkivallan. Siell? voietta teh?'?n, rasvoja rakennetahan hope'isissa paoissa, kultaisissa kattiloissa: mett? kiehui keskimaissa, laioilla suloa voita, simoa suvinen?ss?, p??ss? pohja rasvasia. Mehil?inen, ilman lintu, sai siit? simoja kyllin, metosia mielin m??rin. Oli aikoa v?h?inen: jo tulla tuhuttelevi, saa'a k??r?hyttelevi sata sarvea syliss?, tuhat muuta muhkurata; miss? mett?, kussa vett?, kussa voietta parasta. Siit? ?iti Lemmink?isen otti suuhunsa omahan, noita koitti kielell?ns?, hyvin maistoi mielell?ns?: "N?m?t on niit? voitehia, kaikkivallan katsehia, joillapa Jumala voiti, Luoja vammoja valeli." Siit? voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti. Voiti luun lomia my?ten, j?senten rakoja my?ten, voiti alta, voiti p??lt?, kerran keske? sivalti. Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Nouse pois makoamasta, ylene uneksimasta n?ilt? paikoilta pahoilta, kovan onnen vuotehelta!" Nousi mies makoamasta, her?si uneksimasta. Jop' on saattavi sanoa, itse kielin kertoella: "Viikon, utra, uinaelin, kauan, malkio, makasin! Makasin unen makean, sike?isen siuvattelin." Sanoi ?iti Lemmink?isen, itse lausui ja pakisi: "Oisit maannut kauemminki, viel? viikomman venynyt ilman ?ititt? pahatta, katalatta kantajatta. "Sano nyt, poikani poloinen, kerro korvin kuullakseni: mi sinun Manalle saattoi, ty?nti Tuonelan jokehen?" Sanoi lieto Lemmink?inen, vastaeli ?itillens?: "M?rk?hattu karjanpaimen, Untamolan umpisilm?, se minun Manalle saattoi, ty?nti Tuonelan jokehen. Vesikyyn ve'est? nosti, lapokyyn on lainehesta vasten vaivaista minua; enk? tuota tiennytk?n?, en tiennyt vesun vihoa, umpiputken ailuhia." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Voipa miest? mielet?int?! Kehuit noiat noituvasi, lappalaiset laulavasi: et tie? vesun vihoa, umpiputken ailuhia! Veest? on vesusen synty, umpiputken lainehista, allin aivoista hyvist?, merip??skyn p??n sis?st?. Sylki Sy?j?t?r vesille, laski laatan lainehille; vesi sen pitk?ksi venytti, p?iv? paistoi pehme?ksi. Siit? tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli, aallot rannalle ajeli, tyrsky maalle tyyr?eli." Siit? ?iti Lemmink?isen tuuitteli tuttuansa entisillehen eville, muinaisille muo'oillensa, pikkuista paremmaksiki, ehommaksi entist?ns?. Kysyi siit? poialtansa, jos oli mit? vajoa. Sanoi lieto Lemmink?inen: "Viel' olen ?ije? vajoa: tuollapa sy?mykseni, tuolla tuntoni makaapi noissa Pohjan neitosissa, kaunoisissa kassap?iss?. Homekorva Pohjan eukko eip' on anna tytt??ns? ilman allin ampumatta, joutsenen osoamatta tuosta Tuonelan joesta, pyh?n virran py?rtehest?." Sanoi ?iti Lemmink?isen, itse lausui ja pakisi: "Heit? herj?t joutsenesi, anna allien asua Tuonen mustassa joessa, palavissa py?rtehiss?! Sie l?he kotiperille kanssa ?itisi katalan! Viel? kiit? onneasi, julkista Jumalatasi, kun antoi avun totisen, viel? henkihin her?tti Tuonen tielt? tiett?v?lt?, Manalan majan perilt?! En min? mit?n? voisi, en mit?n? itsest?ni, ilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan." Siit? lieto Lemmink?inen jo kohta kotia l?ksi kanssa armahan emonsa, kera valtavanhempansa. Sinne nyt Kaukoni kaotan, heit?n lieto Lemmink?isen virrest?ni viikommaksi. V??nn?n virteni v?lehen, lasken laulun toisa'alle, ty?nn?n uuelle uralle.

Kuudestoista runo

Vaka vanha V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen, oli veist?v? venoista, uutta purtta puuhoava nen?ss? utuisen niemen, p??ss? saaren terhenisen. Puita puuttui purren sepp?, lautoja venon tekij?. Kenp? puuta etsim?h?n, tammea tavoittamahan V?in?m?iselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep' on puuta etsim?h?n, tammea tavoittamahan V?in?m?iselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi! K?ypi tiet?, astelevi koillisille maailmoille. Meni m?en, menevi toisen, kulki kohta kolmannenki, kirves kultainen olalla, vaskivarsi kirvehess?. Yhtyi haapa vastahansa, sylen kolmen korkeuinen. Tahtoi haapoa tavata, puia puuta kirvehell?. Haapa haastaen sanovi, itse kielin kerki?vi: "Mit?, mies, tahot minusta, kuta kuitenki hala'at?" Sampsa poika Pellervoinen, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Tuotapa tahon sinusta, tuota etsin ja hala'an: V?in?m?iselle venett?, laulajalle purren puuta." Haapa haastoi kummemmasti, sataoksainen osasi: "Vuotava veno minusta ja pursi putoavainen! Min? olen ontelo tyvelt?: kolmasti t?n? kes?n? toukka s?i sy?myeni, mato juureni makasi." Sampsa poika Pellervoinen siit? eistyvi etemm?; astua ajattelevi maailmoille pohjaisille. Tuli honka vastahansa, sylen kuuen korkeuinen. Iski puuta kirvehell?, kolahutti kuokallansa, kysytteli, lausutteli: "Oisiko sinusta, honka, V?in?m?iselle venoksi, laulajalle laivapuuksi?" Honka vastata hotaisi, itse ??nehen ?r?hti: "Ei minusta purtta tulle, kuuen kaaren kantajata! Mie olen honka huolainniekka; kolmasti t?n? kes?n? korppi koikkui latvallani, varis vaakkui oksillani." Sampsa poika Pellervoinen aina eistyvi etemm?; astua ajattelevi suvisille maailmoille. Tuli tammi vastahansa, ymp?ri yheks?n sylt?. Kysytteli, lausutteli: "Tulisko sinusta, tammi, eme? er?venehen, sotapurren pohjapuuta?" Tammi taiten vastaeli, osaeli puu omena: "On vainen minussa puuta em?ksi yhen venosen, enk' ole hoikka huolainniekka enk? ontelo sis?lt?. Kolmasti t?n? kes?n?, t?n? suurena suvena p?ivyt kierti keskipuuta, kuuhut latvalla kumotti, k?et kukkui oksillani, linnut lehvill? lep?si." Sampsa poika Pellervoinen otti kirvehen olalta, iski puuta kirvehell?, tammea tasater?ll?; pian taisi tammen kaata, puun sorean sorrutella. Ensin laski latvan poikki, tyven tyynni halkaisevi. Veisti siit? pohjapuita, lautoja ep?lukuisin laulajalle laivaksiksi, V?in?m?iselle venoksi. Siit? vanha V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen, teki tieolla venett?, laati purtta laulamalla yhen tammen taittumista, puun murskan murenemista. Lauloi virren: pohjan puutti, lauloi toisen: liitti laian; lauloi kohta kolmannenki hankoja hakatessansa, p?it? kaaren p??telless?, liitelless?ns? limi?. Kaaritettua venosen, liitetty? laian liitot uupui kolmea sanoa panemilla parraspuien, kokkien kohentimilla, per?p??n on p??ttimill?. Vaka vanha V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi poloinen, p?ivi?ni! Ei saanut veno vesille, uusi laiva lainehille!" Arvelee, ajattelevi, mist?p? sanoja saisi, loisi lempiluottehia; p??skyjenk? p??laelta, joutsenkarjan juonen p??st?, hanhilauman hartioilta? L?ksi saamahan sanoja. Tuhoi joukon joutsenia, harkun hanhia h?vitti, p??tt?m?sti p??skysi?: ei saanut sanoakana, ei sanoa eik? puolta. Arvelee, ajattelevi: "Tuoll' oisi sata sanoa kes?peuran kielen alla, suussa valkean oravan." L?ksi saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan. Pellon peuroja levitti, oravia suuren orren: sai siit? sanoja paljo, ne kaikki avuttomia. Arvelee, ajattelevi: "Tuolta saan sa'an sanoja, tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajasta." L?ksi Tuonelta sanoja, Manalalta mahtiloita. Astua taputtelevi; k?vi viikon vitsikkoa, viikon toisen tuomikkoa, kolmannen katajikkoa: jo n?kyi Manalan saari, Tuonen kumpu kuumottavi. Vaka vanha V?in?m?inen jo huhuta huikahutti tuossa Tuonelan joessa, Manalan alantehessa: "Tuo venett?, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi, yli salmen saa'akseni, joen poikki p??st?kseni!" Lyhyk?inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, tuo oli poukkujen pesij?, r?p?hien r?imytt?j? Tuonen mustassa joessa, Manalan alusve'ess?. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Vene t??lt? tuotanehe, kuni syy sanottanehe, mi sinun Manalle saattoi ilman tauin tappamatta, ottamatta oivan surman, muun surman musertamatta." Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoni minun t?nne tuotti, Mana mailtani veteli." Lyhyk?inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, tuonpa h?n sanoiksi virkki: "Jopa keksin kielastajan! Kunp' on Tuoni t?nne toisi, Mana mailta siirteleisi, Tuoni toisi tullessansa, Manalainen matkassansa Tuonen hattu hartioilla, Manan kintahat k?ess?. Sano totta, V?in?m?inen: mi sinun Manalle saattoi?" Vaka vanha V?in?m?inen jo tuossa sanoiksi virkki: "Rauta mun Manalle saattoi, ter?s tempoi Tuonelahan." Lyhyk?inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuosta tunnen kielastajan! Kun rauta Manalle saisi, ter?s toisi Tuonelahan, verin vaattehet valuisi, hurmehen hurahteleisi. Sano totta, V?in?m?inen, sano totta toinen kerta!" Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Vesi sai minun Manalle, aalto toi on Tuonelahan." Lyhyk?inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ymm?rr?n valehtelijan! Jos vesi Manalle saisi, aalto toisi Tuonelahan, vesin vaattehet valuisi, helmasi herahteleisi. Sano tarkkoja tosia: mi sinun Manalle saattoi?" Tuossa vanha V?in?m?inen viel? kerran kielastavi: "Tuli toi mun Tuonelahan, valkea Manalle saattoi." Lyhyk?inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Arvoan valehtelijan! Jos tuli Manalle toisi, valkeainen Tuonelahan, oisi kutrit k?rventynn?, partaki pahoin palanut. "Oi sie vanha V?in?m?inen! Jos tahot venett? t??lt?, sano tarkkoja tosia, valehia viimeisi?, mitenk? tulit Manalle ilman tauin tappamatta, ottamatta oivan surman, muun surman murentamatta!" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Jos v?h?n valehtelinki, kerran toisen kielastelin, toki ma sanon toetki. Te'in tieolla venett?, laain purtta laulamalla. Lauloin p?iv?n, lauloin toisen, niin p?iv?ll? kolmannella rikkoihe reki runoilta, jalas taittui lausehilta: l?ksin Tuonelta oroa, Manalalta v??nti?t? rekosen rakentoani, laulukorjan laatiani. Tuopa nyt venoista t?nne, laita mulle lauttoasi yli salmen saa'akseni, joen poikki p??st?kseni!" Kyll? Tuonetar toruvi, Manan neiti riitelevi: "Oi on, hullu, hulluuttasi, mies on, mielesi v?hyytt?! Tulet syytt? Tuonelahan, tauitta Manan majoille! Parempi sinun olisi palata omille maille: ?ij? on t?nne tullehia, ei paljo palannehia." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Akka tielt? k??ntyk?h?n, eip' on mies pahempikana, uros untelompikana! Tuo venett?, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi!" Vei venehen Tuonen tytti; sill? vanhan V?in?m?isen yli salmen saattelevi, joen poikki p??stelevi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Voi sinua, V?in?m?inen! L?ksit surmatta Manalle, kuolematta Tuonelahan!" Tuonetar, hyv? em?nt?, Manalatar, vaimo vanha, toip' on tuopilla olutta, kantoi kaksikorvaisella; itse tuon sanoiksi virkki: "Juop' on, vanha V?in?m?inen!" Vaka vanha V?in?m?inen katsoi pitkin tuoppiansa: sammakot kuti sis?ll?, maot laioilla lateli. Siit? tuon sanoiksi virkki: "En m? t?nne tullutkana juomahan Manalan maljat, Tuonen tuopit lakkimahan: juopuvat oluen juojat, kannun appajat katoovat." Sanoi Tuonelan em?nt?: "Oi on vanha V?in?m?inen! Mit? sie tulit Manalle, kuta Tuonelan tuville ennen Tuonen tahtomatta, Manan mailta kutsumatta?" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Veist?ess?ni venoista, uutta purtta puuhatessa uuvuin kolmea sanoa perip??t? p??telless?, kokkoa kohottaessa. Kun en noita saanutkana, mailta, ilmoilta tavannut, piti tulla Tuonelahan, l?hte? Manan majoille saamahan sanoja noita, ongelmoita oppimahan." Tuopa Tuonelan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei Tuoni sanoja anna, Mana mahtia jakele! Etk? t??lt? p??snek?n? sin? ilmoisna ik?n? kotihisi kulkemahan, maillesi matelemahan." Uuvutti unehen miehen, pani maata matkalaisen Tuonen taljavuotehelle. Siin? mies makaelevi, uros unta ottelevi: mies makasi, vaate valvoi. Oli akka Tuonelassa, akka vanha k?ykk?leuka, rautarihman kehre?j?, vaskilankojen valaja. Kehr?si sataisen nuotan, tuhantisen tuuritteli y?n? yhten? kes?isn? yhell? vesikivell?. Oli ukko Tuonelassa; se on ukko kolmisormi, rautaverkkojen kutoja, vaskinuotan valmistaja. Se kutoi sataisen nuotan, tuhantisen tuikutteli samana kes?isn? y?n? samalla vesikivell?. Tuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautan?ppi, se veti sataisen nuotan poikki Tuonelan joesta, sek? poikki jotta pitkin, jotta viel?kin vitahan, jottei p??st? V?in?m?isen, selvit? uvantolaisen sin? ilmoisna ik?n?, kuuna kullan valkeana tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista. Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Joko lie tuhoni tullut, h?t?p?iv? p??lle p??snyt n?ill? Tuonelan tuvilla, Manalan majantehilla?" Pian muuksi muuttelihe, ruton toiseksi rupesi: meni mustana merehen, saarvana sara'ikkohon; matoi rautaisna matona, kulki kyisn? k??rmehen? poikki Tuonelan joesta, l?pi Tuonen verkkoloista. Tuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautan?ppi, k?vi aamulla varahin verkkojansa katsomahan: sa'an saapi taimenia, tuhat emon alvehia, eip' on saanut V?in?m?ist?, ukkoa uvantolaista. Siit? vanha V?in?m?inen Tuonelasta tultuansa sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elk?h?n hyv? Jumala, elk?h?n sit? suetko, itse-mennytt? Manalle, Tuonelahan tunkeinutta! ?ij? on sinne saanehia, v?h? tuolta tullehia, tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista." Viel? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin lateli nuorisolle nousevalle, kansalle ylenev?lle: "Elk?tte, imeisen lapset, sin? ilmoisna ik?n? tehk? syyt? syytt?m?lle, vikoa viattomalle! Pahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa: sija on siell? syyllisill?, vuotehet viallisilla, alus kuumista kivist?, palavoista paateroista, peitto kyist?, k??rmehist?, Tuonen toukista ku'ottu."

Seitsem?stoista runo

Vaka vanha V?in?m?inen, kun ei saanunna sanoja tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, ain' yh? ajattelevi, pitkin p??t?ns? pit?vi, mist?p? sanoja saisi, loisi lempiluottehia. Paimen vastahan tulevi; h?np? tuon sanoiksi virkki: "Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta suusta Antero Vipusen, vatsasta varav?kev?n. Vaan se on sinne ment?v?t?, polku poimeteltavata, ei ole matkoa hyve?, ei aivan pahintakana: yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neni?, tuosta toinen k?y?ksesi miehen miekan tutkaimia, kolmas koikutellaksesi uron tapparan teri?." Vaka vanha V?in?m?inen toki mietti menn?ksens?. Painuvi sep?n pajahan, sanovi sanalla tuolla: "Ohoh seppo Ilmarinen! Taos rautaiset talukset, tao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna! Laai rautainen korento, ter?ksinen tienaellos: pane sy?mehen ter?kset, ve? p??lle melto rauta! L?hen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan vatsasta varav?kev?n, suusta Antero Vipusen." Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Viikon on Vipunen kuollut, kauan Antero kaonnut vipunsa viritt?m?st?, ahtamasta ansatiens?; et sielt? sanoa saane, et sanoa puoltakana." Vaka vanha V?in?m?inen toki l?ksi, ei totellut. Astui p?iv?n helkytteli naisten neulojen neni?, astui toisen torkutteli miesten miekan tutkaimia, kolmannenki koikutteli uron tapparan teri?. Itse virsik?s Vipunen, mies vanha varav?kev?, tuo viruvi virsinens?, luottehinensa lojuvi; haapa kasvoi hartioilla, koivu kulmilla yleni, lepp? leukaluun nen?ss?, pajupehko parran p??ll?, otsalla oravikuusi, havuhonka hampahilla. Jo tulevi V?in?m?inen. Veti miekan, riitsi rauan huotrasta huveksisesta, vy?st? vennon-selk?isest?; kaatoi haavan hartioilta, koivut kulmilta kukisti, leuoilta lep?t leve?t, pajupehkot parran p??lt?, otsalta oravikuuset, havuhongat hampahilta. Sy?sti rautaisen korennon suuhun Antero Vipusen, ikenihin irjuvihin, leukoihin lotisevihin. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse pois, inehmon orja, maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!" Tuop' on virsik?s Vipunen heti herkesi unesta. Tunsi koskevan kovasti, kipe?sti kiusaisevan: puri rautaisen korennon, puri p??lt? mellon rauan; ei tiennyt ter?st? purra, ei sy?? sy?nt? rauan. Tuossa vanhan V?in?m?isen, suun ohella seistess?ns?, jalka toinen torkahtavi, vasen jalka vaapahtavi suuhun Antero Vipusen, leukaluulle luikahutti. Heti virsik?s Vipunen avoi suunsa suuremmaksi, leukapielens? levitti, - nieli miehen miekkoinensa, kulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan V?in?m?isen. Siin? virsik?s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Jo olen jotaki sy?nyt, sy?nyt uuhta, sy?nyt vuohta, sy?nyt lehme? mahoa, sy?nyt karjua sikoa: en ole viel? mointa sy?nyt, en t?m?n palan makuista!" Itse vanha V?in?m?inen, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Jo taisi tuhoni tulla, h?t?p?iv? h?mmente? t?m?n hiien hinkalossa, t?m?n kalman karsinassa." Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele?. Veitsi on vy?ll? V?in?m?isen, p?? visainen veitsess?ns?; tuosta h?n teki venosen, teki tieolla venosen. Soutelevi, luitelevi suolen p??st? suolen p??h?n, souteli joka solukan, joka supun suikerteli. Vanha virsik?s Vipunen ei tuosta totella ollut. Silloin vanha V?in?m?inen l?ihen itsens? sepoksi, rakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi, hiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi, housut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi, polvensa alasimeksi, vasaraksi kyyn?sp??ns?. Takoa taputtelevi, ly?? lynn?hyttelevi; takoi y?n lepe?m?tt?, p?iv?n pouahuttamatta vatsassa varav?kev?n, mahtipontisen povessa. Silloin virsik?s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Mi sin? lienet miehi?si ja kuka urohiasi? Jo olen sy?nyt saan urosta, tuhonnut tuhannen miest?, enp? liene mointa sy?nyt: syet suuhuni tulevat, kek?lehet kielelleni, rauan kuonat kulkkuhuni! "L?he nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, pakenemahan, ennenkuin emosi etsin, haen valtavanhempasi! Jos sanon min? emolle, virkan, vierin vanhemmalle, enemp' on emolla ty?t?, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi. "En nyt tuota tunnekana enk? arvoa alusta, mist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, t?nne tullut puremahan, j?yt?m?h?n, sy?m?h?n, kaluamahan. Oletko tauti Luojan luoma, surma s??t?m? Jumalan, vain olet teko tekem?, toisen tuoma, toisen luoma, pantu t?nne palkan eest?, rakettu rahan nen?st?? "Ollet tauti Luojan luoma, surma s??t?m? Jumalan, niinp' on luome Luojahani, heit?ime Jumalahani: ei Herra hyve? heit?, Luoja ei kaunista kaota. "Kun lienet teko tekem?, pulma toisen pungastama, kyll? saan sukusi tiet?, l?y?n synnynt?sijasi! "Tuolta ennen pulmat puuttui, tuolta taikeat tapahtui: tietomiesten tienohilta, laulumiesten laitumilta, konnien kotisijoilta, taikurien tanterilta; tuolta Kalman kankahilta, maasta manteren sis?st?, miehen kuollehen ko'ista, kaonnehen kartanosta; mullista muhajavista, maista liikuteltavista, somerilta py?rivilt?, hiekoilta helisevilt?; notkoilta noroperilt?, soilta sammalettomilta, here'ist? hettehist?, l?ikkyvist? l?htehist?; mets?n hiien hinkalosta, viien vuoren vinkalosta, vaaran vaskisen laelta, kuparisen kukkulalta; kuusista kuhisevista, hongista hohisevista, latvasta lahon pet?j?n, m?t?p?ist? m?ntyl?ist?; revon r??ynt?sijoilta, hirven hiihtokankahilta, kontion kivikolosta, karhun louhikammiosta; Pohjan pitk?st? per?st?, Lapin maasta laukeasta, ahoilta vesattomilta, mailta kynt?m?tt?milt?; suurilta sotakeoilta, miehentappo-tanterilta, ruohoista rohisevista, hurmehista huuruvista; suurilta meren selilt?, ulapoilta auke'ilta, meren mustista mu'ista, tuhannen sylen syv?st?; virroista vihisevist?, palavoista py?rtehist?, Rutjan koskesta kovasta, ve'en vankan v??ntehest?; takaisesta taivahasta, poutapilvien perilt?, ahavan ajeloteilt?, tuulen tuutimasijoilta. "Sielt?k? sin?ki puutuit, sielt?, taikea, tapahuit sy?mehen syytt?m?h?n, vatsahan viattomahan, sy?m?h?n, kaluamahan, puremahan, louhtamahan? "Himmene nyt, Hiien hurtta, raukea, Manalan rakki, l?he pois kohusta, konna, maan kamala, maksoistani, sy?m?st? sy?nk?py?, pernoani pehkomasta, vatsoa vanuttamasta, keuhkoloita kiert?m?st?, napoa navertamasta, ohimoita ottamasta, selk?luita luistamasta, sivuja sivert?m?st?! "Jos ei minussa miest? liene, niin panen parempiani t?m?n pulman purkajaksi, kauhean kaottajaksi. "Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-is?nn?t, kaikki maasta miekkamiehet, hiekasta hevoisurohot v?ekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni t?ss? ty?ss? ty?l?h?ss?, t?ss? tuskassa kovassa. "Kun ei tuostana totelle, v??j?nne v?he?k?n?, nouse, mets?, miehinesi, katajikko, kansoinesi, pet?ikk?, perehinesi, umpilampi, lapsinesi, sata miest? miekallista, tuhat rauaista urosta t?t? hiitt? hieromahan, juutasta rutistamahan! "Kun ei tuostana totelle, v??j?nne v?he?k?n?, nouse veest?, veen em?nt?, sinilakki, lainehista, hienohelma, hettehest?, puhasmuotoinen, muasta v?eksi v?h?n urohon, miehen pienen miehuueksi, jottei minua syytt? sy?? eik? tauitta tapeta! "Kun ei tuostana totelle, v??j?nne v?he?k?n?, kave eukko, luonnon tytti, kave kultainen korea, jok' olet vanhin vaimoloita, ensin em? itsel?it?, k?y nyt tuskat tuntemahan, h?t?p?iv?t h??t?m?h?n, t?m? jakso jaksamahan, puutunnainen purkamahan! "Ja kun ei sit? totelle, v?ltt?ne v?he?k?n?, ukko taivahan-napainen, remupilven-reunahinen, tule t?nne tarvittaissa, ajaite anottaessa, ty?t kehnot keritt?m?h?n, rikkonaiset riisumahan miekalla tuliter?ll?, s?il?ll? s?kehisell?! "L?he nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, pakenemahan! Ei t??ll? sinun sijoa sijankana tarpehella. Muunne muuttaos majasi, etemm? elosijasi, is?nt?si istumille, em?nt?si astumille! "Sitte sinne tultuasi, matkan p??h?n p??sty?si, tekij?si tienohille, laittajasi laitumille, laai tunnus tultuasi, salamerkki saatuasi, jysk? kuin ukon jyrynen, v?lk? kuin tulen v?l?hys! Potkaise pihalta portti, laske lauta ikkunasta, siit? siirr?ite sis?h?n, lenn? tupruna tupahan! Ota kiinni kinterest?, kai'immasta kantap??st?, is?nn?t perisopesta, em?nn?t ovisopesta! Is?nn?lt? silm? kaiva, em?nn?lt? p?? murota, sormet koukkuhun koverra, v??nn? p??t? v??r?llehen! "Jos siit? v?h?n tulisi, lenn? kukkona kujalle, kanan lasna kartanolle, rinnoin rikkatunkiolle! Sorra soimelta hevonen, navetasta sarvinauta, sarvet sontahan sovita, h?nt? laske lattialle, silm?t k??nn? kellellehen, niskat ruttohon rutaise! "Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, ahavaisen antelema, vilun ilman vieh?tt?m?, mene tuulen tiet? my?ten, ahavan rekiratoja, ilman puussa istumatta, lep?ss? lepe?m?tt? vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, siell? tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia! "Lienet tullut taivahalta, poutapilvien perilt?, nouse taasen taivahalle, tuonne ilmoille ylene, pilvihin pirisevihin, t?htihin t?risevihin, tulena palelemahan, s?kehin? s?ikkym?h?n auringon ajelemilla, kuun kehyen kiert?mill?! "Lienet, vieno, veen vet?m?, meren aaltojen ajama, niin, vieno, vetehen menn?s, alle aaltojen ajaite, mutalinnan liepehille, vesiharjun hartehille, siell? aaltojen ajella, ve'en synk?n sylkytell?! "Lienet Kalman kankahalta, ikimennehen majoilta, toki koitellos kotia, noille Kalman kartanoille, multihin muhajavihin, maihin liikuteltavihin, johon on kansa kaatununna, v?ki vahva v??ntynynn?! "Kun liet, tuhma, tuolta tullut, mets?n hiien hinkalosta, pet?j?isist? pesist?, honkaisista huonehista, niin sinne sinun manoan mets?n hiien hinkalohon, honkaisihin huonehisin, pet?j?isihin pesihin, sini siell? ollaksesi, kunnes lattiat lahovat, sein?hirret sienettyv?t, laki p??lt? laukeavi. "Ja tuonne sinun manoan, tuonne kehnoa kehoitan ukkokontion kotihin, akkakarhun kartanohon, notkoille noroperille, soille r?ykym?tt?mille, heiluvihin hettehisin, l?ilyvihin l?htehisin, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin. "Et siell? sijoa saane, niin tuonne sinun manoan Pohjan pitk?h?n per?h?n, Lapin maahan laukeahan, ahoille vesattomille, maille kynt?m?tt?mille, kuss' ei kuuta, aurinkoa eik? p?ive? i?ss?. Siell' on onni ollaksesi, lempi liehaellaksesi: hirvet on puihin hirtettyn?, jalot peurat jaksettuna sy?? miehen n?lk?hisen, haukata halun-alaisen. "Ja tuonne sinun manoan, tuonne k?sken ja kehoitan Rutjan koskehen kovahan, palavahan py?rtehesen, johon puut p?'in putoovat, perin vieriv?t pet?j?t, tyvin sy?sten suuret hongat, latvoin lakkap??t pet?j?t. Ui siell?, paha pakana, kosken kuohuja kovia, ve'et v?lj?t v??nn?ttele, ve'et ahtahat asuile! "Et siell? sijoa saane, niin tuonne sinun manoan Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikipurohon, jost' et p??se p?ivin?si, selvi? sin? ik?n?, kun en p??sne p??st?m?h?n, kerinne keritt?m?h?n yheks?ll? oinahalla, yhen uuhen kantamalla, yheks?ll? h?rk?sell?, yhen lehm?sen vasoilla, yheks?n oron keralla, yhen tamman varsasilla. "Josp' on kyyti? kysynet, anonet ajohevoista, kyll? m? sulle kyyin laitan ja annan ajohevosen: Hiiess' on hyv? hevonen, punatukka tunturissa, jonka turpa tulta tuiski, nen? varsin valkeata, kaikki on rautaiset kapiot, ter?ksiset temmottimet; ne jaksaa m?kehen menn?, nousta notkon penkerehen hyv?ll? hypitt?j?ll?, ajajalla ankaralla. "Kun ei siit? kyllin liene, saaos Hiien hiihtoneuvot, Lemmon lepp?iset sivakat, pahalaisen paksu sauva, joilla hiih?t Hiien maita, Lemmon lehtoja samoat, hilpotellen Hiien maita, pahan maita paipotellen! Kivi on tiell? poikkipuolin: se poikki porahtakohon, hako tiell? pitkin puolin: tuo kaheksi katketkohon, uros tiell? pystyn puolin: sep' on laitahan l?het?! "L?he nyt, liika, liikkumahan, mies paha, pakenemahan ennen p?iv?n nousemista, koi-jumalan koittamista, auringon ylenemist?, kukon ??nen kuulumista! Nyt on liian liikeaika ja pahan pakenoaika, kuutamainen kulkeasi, valkea vaeltoasi. "Kun et v??j?nne v?lehen, eronne, emotoin rakki, saan min? kokolta kourat, veren juojalta vekarat, linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet, joilla konnat kouristelen, ilke?t iki asetan p??n p?risem?tt?m?ksi, hengen huokumattomaksi. "Luopui ennen luotu lempo, eksyip? emollinenki tullessa Jumalan tunnin, avun Luojan auetessa: etk? sie, emotoin, eksy, luovu, luonnotoin siki?, haihu, koira haltiatoin, erkane, emotoin rakki, t?m?n tunnin tutkaimella, t?m?n kuuhuen kululla?" Vaka vanha V?in?m?inen silloin tuon sanoiksi virkki: "Hyv? t??ll' on ollakseni, armas aikaellakseni: maksat leiv?ksi p?tevi, marut maksan s?rpimeksi, keuhkot k?ypi keitokseksi, rasvat ruoiksi hyviksi. "Asetan alasimeni syvemmin sy?nlihoille, painan paljani lujemmin paikoille pahemmillenki, ettet p??se p?ivin?si, selvi? sin? ik?n?, kun en saa sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, kuulla kyll?lt? sanoja, tuhansia tutkelmoita. Ei sanat salahan joua eik? luottehet lovehen; mahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menev?t." Silloin virsik?s Vipunen, tuo vanha varav?kev?, jonk' oli suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa, aukaisi sanaisen arkun, virsilippahan levitti lauloaksensa hyvi?, parahia pannaksensa, noita syntyj? syvi?, ajan alkuluottehia, joit' ei laula kaikki lapset, ymm?rr? yhet urohot t?ll? inhalla i?ll?, katovalla kannikalla. Lauloi synnyt syit? my?ten, luottehet lomia my?ten, kuinka Luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla itsest?ns? ilma syntyi, ilmasta vesi erosi, veest? manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki. Lauloi kuun kuvoannasta, auringon asetannasta, ilman pielten pist?nn?st?, taivosen t?hyt?nn?st?. Siin? virsik?s Vipunen kyll? lauloi ja osasi! Ei ole kuultu eik? n?hty sin? ilmoisna ik?n? parempata laulajata, tarkempata taitajata: suu se syyteli sanoja, kieli laski lausehia, kuin on s?lk? s??ri?ns?, ratsu jalkoja jaloja. Lauloi p?iv?t p??ksytysten, yhytysten y?t saneli: p??tyi p?iv? kuulemahan, kuu kulta t?hy?m?h?n; aallot seisottui sel?ll?, lainehet lahen per?ll?; puuttui virrat vierem?st?, Rutjan koski kuohumasta, vuotamasta Vuoksen koski, joki Juortanin pys?htyi. Siit? vanha V?in?m?inen, kun oli sanoja kuullut, saanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia, rupeavi l?htem?h?n suusta Antero Vipusen, vatsasta varav?kev?n, mahtipontisen povesta. Sanoi vanha V?in?m?inen: "Oi sie Antero Vipunen! Ava suusi suuremmaksi, leukapielesi levit?, p??sisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!" Siin? virsik?s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Mont' olen sy?nyt, monta juonut, tuhonnut tuhatlukuja; moint' en viel? konsa sy?nyt, kuin s?in vanhan V?in?m?isen! Hyvin laait tultuasi, teet paremmin, kun paloat." Siit? Antero Vipunen irvisti ikeni?ns?, avoi suunsa suuremmaksi, leukapielens? levitti. Itse vanha V?in?m?inen l?ksi suusta suuritieon, vatsasta varav?kev?n, mahtipontisen povesta; luiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle, kuin on kultainen orava tahi n??t? kultarinta. L?ksi siit? astumahan; tuli sepponsa pajahan. Sanoi seppo Ilmarinen: "Joko sait sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan, perilaita liitet?h?n, kokkapuut kohennetahan?" Vaka vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt sain sa'an sanoja, tuhansia tutkelmoita, sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta." Niin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille. Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi, perip??hyt p??tetyksi, kokkapuut kohotetuksi: veno syntyi veist?m?tt?, laiva lastun ottamatta.

Kahdeksastoista runo

Vaka vanha V?in?m?inen arveli, ajattelihe menn? neitt? kosjomahan, p??t? kassa katsomahan pime?st? Pohjolasta, summasta Sariolasta, Pohjan kuulua tyt?rt?, Pohjan mointa morsianta. Pani haahen haljakkahan, punaisehen pursipuolen, kokat kullalla kuvasi, hopealla holvaeli. Niin huomenna muutamana, aamulla ani varahin lykk?si venon vesille, satalauan lainehille kuorikiskoilta teloilta, m?ntyisilt? j?rk?l?ilt?. Nosti p??lle purjepuunsa, veti puuhun purjehia: veti purjehen punaisen, toisen purjehen sinisen; itse laivahan laseikse, aluksehen asteleikse. L?ksi merta laskemahan, sinist? sirottamahan. Siin? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Tule nyt purtehen, Jumala, aluksehen, armollinen, v?eksi v?h?n urohon, miehen pienen miehuueksi noilla v?ljill? vesill?, lake'illa lainehilla! "Tuuittele, tuuli, purtta, aalto, laivoa ajele ilman sormin soutamatta, ve'en kieron rikkomatta, v?ljille meren selille, ulapalle aukealle!" Annikki hyv?niminen, y?n tytti, h?m?r?n neiti, pitk?n puhtehen pit?j?, aamun valvoja varainen, joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa p??ss? portahan punaisen, laajan laiturin laella, nen?ss? utuisen niemen, p??ss? saaren terhenisen. Katselevi, k??ntelevi ymp?ri ihalat ilmat, p??ns? p??lle taivahalle, rannatse meri? my?ten: yl?h?ll? p?iv? paistoi, alahalla aallot v?lkkyi. Loip' on silm?ns? sel?lle, k??nti p??t? p?iv?n alle suitse Suomelan joesta, p?itse V?in?l?n vesist?: keksi mustasen merell?, sinerv?isen lainehilla. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Mi olet merell? musta, ku sinerv? lainehilla? Kun sa ollet hanhikarja tahi armas alliparvi, niin s? lentohon lemaha yl?h?ksi taivahalle! "Kun ollet lohinen luoto tahi muu kalainen karja, niin s? uimahan pulaha, ve?ite ve'en sis?h?n! "Olisit kivinen luoto tahikka vesihakonen, aalto p??llesi ajaisi, vesi p??lle vier?ht?isi." Vene vierivi l?hemm?, uusi pursi purjehtivi nen?tse utuisen niemen, p?itse saaren terhenisen. Annikki hyv?niminen jo tunsi venon tulevan, satalauan laiehtivan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienet veikkoni venonen elikk? isoni pursi, niin koe kohin kotia, k??nny p?in omille maille, nenin n?ihin valkamoihin, perin muille valkamoille! Lienet pursi ventovieras, ulommaksi uiksennellos, vastoin muita valkamoita, perin n?ihin valkamoihin!" Ei ollut veno kotoinen eik? pursi ventovieras: olipa pursi V?in?m?isen, laiva laulajan ikuisen. Jo luoksi l?hentelihe, pakinoille painatteli, sanan vie?, toisen tuoa, kolmannen kovin puhua. Annikki hyv?niminen, y?n tytti, h?m?r?n neiti, purrelta kyselem?h?n: "Kunne l?ksit, V?in?m?inen, suorihit, suvannon sulho, maan valio, valmistihit?" Tuop' on vanha V?in?m?inen puhelevi purrestansa: "L?ksin lohta pyyt?m?h?n, kuujoa kuettamahan Tuonen mustasta joesta, syv?st? saraojasta." Annikki hyv?niminen, h?np? tuon sanoiksi virkki: "El? tyhji? valehi, tunnen mie kalanku'unki! Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani l?ksi lohta pyyt?m?h?n, taimenta tavottamahan: oli verkkoja venonen, laivan t?ysi laskimia, siin? nuotat, siin? nuorat, siin? tarpoimet sivulla, atra'imet alla teljon, pitk?t sauvoimet per?ss?. Kunne l?ksit, V?in?m?inen, ulkosit, uvantolainen?" Sanoi vanha V?in?m?inen: "L?ksin hanhien hakuhun, kirjasiipien kisahan, kuolasuien korjelohon Saksan salmilta syvilt?, ulapoilta auke'ilta." Annikki hyv?niminen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tunnen mie toen puhujan ek? keksin kielastajan! Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani l?ksi hanhien ajohon, punasuien puujelohon: jousi oli suuri j?ntehess?, vetehess? kaari kaunis, koira musta kahlehissa, kahle kaarehen siottu; rakki juoksi rannan teit?, pennut kiiteli kivi?. Sano totta, V?in?m?inen: kunne kuitenki k?kesit?" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Ent? jos min? menisin noihin suurihin sotihin, tasap?ihin tappeloihin, joss' on verta s??rivarsi, polven korkeus punaista?" Aina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi: "Tunnen mie soanki k?ynnin! Kun ennen isoni l?ksi noihin suurihin sotihin, tasap?ihin tappeloihin, sata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa, nenin jousia nen?ss?, terin miekat teljopuilla. Sano jo toet totiset, valehettomat, vakaiset: kunne l?ksit, V?in?m?inen, suorihit, suvantolainen?" Silloin vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tule, tytti, purteheni, neitonen, venoseheni, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" Annikki sanan sanovi, tinarinta riuvahutti: "Tuuli sulle purtehesi, ahava venosehesi! K??nn?n purtesi kumohon, alas keulan keikahutan, jos en saa tosia kuulla, kunne l?hte? k?kesit, kuulla tarkkoja tosia, valehia viimeisi?." Silloin vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Toki ma sanon toetki, jos v?h?n valehtelinki: l?ksin neitt? kosjomahan, impe? anelemahan pime?st? Pohjolasta, summasta Sariolasta, miehen sy?j?st? sijasta, urohon upottajasta." Annikki hyv?niminen, y?n tytti, h?m?r?n neito, kun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset, heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta laajan laiturin laelle, p??h?n portahan punaisen. K?sin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi, siit? sai samoamahan, heti joutui juoksemahan; tulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan. Tuo oli seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, takoi rautaista rahia, hope'ista huolitteli, kyyn?r? kyvent? p??ss?, syli sytt? hartioilla. Astui Annikki ovelle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Veli, seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen! Taos mulle sukkulainen, tao sormukset soreat, kahet, kolmet korvakullat, viiet, kuuet vy?llisvitjat, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" Sanoi seppo Ilmarinen: "Kun sanot hyv?t sanomat, taon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat, taon ristin rinnoillesi, p??llispankasi parannan; sanonet pahat sanomat, rikki murran muinaisetki, tungen p??lt?si tulehen, alle ahjoni ajelen." Annikki hyv?nimikk?, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Muistat sa mokomin naia, jonka muinen kihlaelit, varoittelit vaimoksesi! "Takoa yh? taputat, ajan kaiken kalkuttelet; kes?n kengit?t hevoista, talven rautoja rakennat, y?n kohennat korjiasi, p?iv?n laait laitioita kulkeaksesi kosihin, p??st?ksesi Pohjolahan: jo nyt viev?t viekkahammat, etev?mm?t enn?tt?v?t, ottavat sinun omasi, anastavat armahasi, vuosin kaksin katsomasi, kolmin vuosin kosjomasi. Jo menevi V?in?m?inen sel?ss? meren sinisen kokan kultaisen kuvussa, melan vaskisen varassa pime?h?n Pohjolahan, summahan Sariolahan." Tunkihe sepolle tuska, rautiolle raskas tunti: kirposi pihet piosta, vasara k?est? vaipui. Sanoi seppo Ilmarinen: "Annikki sisarueni! Taon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat, kahet, kolmet korvaskullat, viiet, kuuet vy?llisvitjat: l?mmit? kyly metinen, saustuta simainen sauna hienoisilla halkosilla, pienill? pirastehilla! Laai pikkuisen poroa, lipe?ist? liuvahuta, mill? p??t?ni pesisin, varruttani valkoaisin sykysyisist? sysist?, taonnoista talvisista!" Annikki hyv?nimikk? l?mmitti saloa saunan puilla tuulen taittamilla, Ukon ilman iskemill?. Kivet koskesta kokosi, saattoi l?ylyn ly?t?viksi, ve'et lemmen l?htehest?, heraisesta hettehest?. Taittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta, hauteli metisen vastan metisen kiven nen?ss?. Laati piim?ist? poroa, ytelm?ist? saipuata, saipuata s?ihkyv?ist?, s?ihkyv?ist?, suihkuvaista, sulhon p??n pesettimeksi, vartalon valattimeksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, takoi neien tarpehia, p??llispankoja paranti yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa; ne ty?nti tyt?n k?tehen. Tytt? tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt saunan saustuttelin, l?mmitin kylyn utuisen, hauoin vastat valmihiksi, lempivastat liehautin. Kylve, veikko, kyll?lt?si, vala vett? vallaltasi, pese p??si pellaviksi, silm?si lumisiruiksi!" Siit? seppo Ilmarinen k?vi itse kylpem?h?n sek? kylpi kyll?ksens?, valelihe valkeaksi; pesi silm?t sirke?ksi, silm?kulmat kukkeaksi, kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan, - tuli tuntemattomana, kasvot vallan kaunihina, poskip??t punertavina. Siit? tuon sanoiksi virkki: "Annikki sisarueni! Tuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset, mill? vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!" Annikki hyv?niminen toip' on paian palttinaisen hipi?lle hiett?m?lle, iholle alastomalle; siit? kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat, sivuille syett?mille, luien tuntumattomille. Toi siit? sukat sulavat, emon impen? kutomat, s??rille s?sytt?mille, luuttomille pohke'ille; siit? keng?t kelvolliset, Saksan saappahat parahat p??lle sukkien sulien, emon neinn? neulomien. Haki haljakan sinisen, alta maksankarvallisen, p??lle paian palttinaisen, tuon on aivan aivinaisen; siihen sarkakauhtanaisen, veroin neljin vieritetyn, p??lle haljakan sinisen, tuon on uuen uutukaisen; tuhatnypl?n uuen turkin, saoin kaunoin kaunistetun, p??lle sarkakauhtanaisen, tuon veralla vieritt?m?n; viel? vy?n on vy?hyst?lle, kultakirjan kussakkaisen, emon impen? kutoman, kassap??n? kaikuttaman; siit? kirjakintahaiset, kultasuiset sormikkahat, Lapin lapsien latomat, k?t?sille kaunihille; siit? pystyisen kyp?rin kultaisille kutrisille, tuon isonsa ostamaisen, sulhaismiesn? suorittaman. Siit? seppo Ilmarinen vaatettihe, valmistihe, pukihe, somistelihe. Sanoi sitte orjallensa: "Valjasta nyt viljo varsa kirjokorjasen etehen l?hte?kseni ajohon, menn?kseni Pohjolahan!" Orja tuon sanoiksi virkki: "On meill? oroista kuusi, kauran sy?pe? hepoa. Mink? noista valjastaisin?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Sie ota paras oronen: pist? varsa valjahisin, ruskea re'en etehen! Pane kuusi kukkulaista, seitsem?n siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan, jotta kaunot katsahtaisi, impyet ihasteleisi! Kanna tuohon karhun talja p??ll? istuellakseni, tuopa toinen, turskan talja kirjokorjan katteheksi!" Tuo orja alinomainen, rahan pantu palkkalainen pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen. Pani kuusi kukkulaista, seitsem?n siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan. Kantoi tuohon karhun taljan istuaksensa is?nn?n, toip' on toisen, turskan taljan kirjokorjan katteheksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, Ukkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi: "Laske, Ukko, uutta lunta, visko hienoa viti?, lunta korjan luikutella, viti? re'en vilata!" Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista viti?; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siit? seppo Ilmarinen istuikse ter?srekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "L?he nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko reke?." Otti ohjakset k?tehen, siiman toisehen sivalti, heitti siimalla hevoista, itse tuon sanoiksi virkki: "L?he nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan!" Ajavi hypittelevi meren hietaharjuloita, simasalmien sivutse, lepp?harjun hartioitse. Ajoi rannat raksutellen, rannan hiekat helskytellen: somer silmille sirisi, meri parskui parmahille. Ajoi p?iv?n, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi; jo p?iv?n? kolmantena yll?tt?vi V?in?m?isen. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Oi on vanha V?in?m?inen! Tehk?mme sula sovinto, jos on kiistoin kihlonemme, kiistoin k?ynemme kosissa: ei neitt? v?ell? vie?, vastoin mielt? miehel?h?n." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Teen min? sulan sovinnon: ei neitt? v?ell? vie?, vastoin mielt? miehel?h?n. Sille neiti antaminen, kelle mielens? tekevi, pit?m?tt? pitk?n kaihon, vihan viikon kantamatta." Ajoivat e'elle siit? matkoansa kumpainenki: pursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa j?m?si. Kului aikoa v?h?isen, pirahteli pikkaraisen. Jopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli pime?ss? Pohjolassa, sangassa Sariolassa; hiisti ensin hiljemm?lt?, harviammalta murahti per?n ly?en pientarehen, h?nn?n maahan torkutellen. Sanoi Pohjolan is?nt?: "K?y?s, tytt?, katsomahan, mit? haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!" Tytti taiten vastaeli: "En joua, is?ni kulta: suur' on l??v? l??nitt?v?, karja suuri katsottava, paasi paksu jauhettava, jauhot hienot seulottavat; paasi paksu, jauhot hienot, jauhaja v?h?v?kinen." Hiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi. Sanoi Pohjolan is?nt?: "K?y?s, akka, katsomahan, mit? haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!" Akka tuon sanoiksi virkki: "En joua, k?ke?k?n?: pere on suuri sy?tett?v?, murkinainen suorittava, leip? paksu leivottava, taikina taputettava; leip? paksu, jauhot pienet, leipoja v?h?v?kinen." Sanoi Pohjolan is?nt?: "Ainap' on akoilla kiire, aina ty?t? tytt?rill?, pankollaki paistuessa, vuotehellaki venyiss?. Mene, poika, katsomahan!" Poika tuon sanoiksi virkki: "Min' en joua katsomahan: kirves on tyls? tahkottava, p?lkky paksu leikattava, pino suuri pilkottava, halko hieno latjattava; pino suuri, halko hieno, pilkkoja v?h?v?kinen." Aina haukkui linnan hakki, linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli, saaren vartio valitti per?n peltohon sys?ten, h?nn?n k??ten k?ppyr?h?n. Sanoi Pohjolan is?nt?: "Ei halli valetta hauku, ikipuol' ei ilman virka, ei se honkihin horise." K?vi itse katsomahan. Astuvi pihalta poikki pellolle perim?iselle, ta'immalle tanhualle. Katsoi koiran suuta my?ten, nen?vartta valvatteli tuulikunnahan kukutse, lepp?harjun hartioitse. Jo n?ki toen totisen, mit? haukkui hallikoira, maan valio vaikutteli, villah?nt? vieretteli: purjehti veno punainen sel?n puolen Lemmenlahta, kirjokorja kiitelevi maapuolen Simasaloa. Itse Pohjolan is?nt? pian pirttihin menevi, alle kattojen ajaikse; sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo tulevi vierahia sel?ll? meren sinisen: ajetahan kirjokorjin tuon puolen Simasaloa, lasketahan laivoin suurin t?m?n puolen Lemmenlahta." Sanoi Pohjolan em?nt?: "Mist? arpa saatanehe tulevista vierahista? Oi on pieni piikaseni! Pane pihlajat tulehen, puu valio valkeahan! Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi; kunp' on vett? vuotanevi, aina rauhassa el?mme." Pohjan piika pikkarainen, neiti n?yr?, k?skyl?inen, pisti pihlajat tulehen, puun valion valkeahan; eip' on verta vuoakana, eip' on verta eik? vett?: l?ksi mett? vuotamahan, simoa sirett?m?h?n. Virkkoi Suovakko sopesta, akka vanha vaipan alta: "Puu kun mett? vuotanevi, simoa sirett?nevi, niin mi saapi vierahia, se on suuri sulhaiskansa." Siit? Pohjolan em?nt?, Pohjan akka, Pohjan tytt? pian pistihe pihalle, kaapsahtihe kartanolle luoen silm?ns? sel?lle, k??ten p??t? p?iv?n alle. N?ki tuolta tuon tulevan, uuen purren purjehtivan, satalauan laiehtivan sel?n puolen Lemmenlahta; haaksi paistoi haljakalle, punaiselle pursipuoli; mies puhas per?ss? purren melan vaskisen varassa. N?ki juoksevan orosen, vierev?n reki punaisen, kirjokorjan kii?tt?v?n maapuolen Simasaloa, kuusin kultaisin k?k?sin vempelell? kukkumassa, seitsemin siniotuksin rahkehella laulamassa; mies rehev? reen per?ss?, uros selv? ohjaksissa. Sanoi Pohjolan em?nt?, itse lausui, noin nimesi: "Kummallenp' on mielit menn?, kun tulevat tahtomahan ikuiseksi yst?v?ksi, kainaloiseksi kanaksi? "Ken se haahella tulevi, laskevi veno punaisin sel?n puolen Lemmenlahta, se on vanha V?in?m?inen: tuopi laivalla eloa, aluksella aartehia. "Ken se korjalla ajavi, kirjavalla kii?tt?vi maapuolen Simasaloa, se on seppo Ilmarinen: tuopi tyhje? valetta, korjan t?yen luottehia. "Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa, kanna kaksikorvaisella; ty?nn? tuoppi sen k?tehen, kellen on mieli menn?ksesi! Anna V?in?l?n ukolle, ku tuo haahella hyvyytt?, aluksella aartehia!" Tuop' on kaunis Pohjan tytt?, tuo osasi noin sanoa: "Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylent?j?ni! En mene osan hyvyylle enk? miehen mielevyylle, menenp' on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle. Eik? neitt? ennenk?n? ei ole my?tyn? eloihin; neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle, ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut." Sanoi Pohjolan em?nt?: "Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi, sepon hurstin huuhtojaksi, sepon p??n pesettimeksi!" Tytt? tuohon vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Mene en V?in?l?n ukolle, ikivanhalle varaksi: vaiva vanhasta tulisi, ik?v? i?llisest?." Silloin vanha V?in?m?inen oli eell? enn?tt?j?. Ajoi purtensa punaisen, laski haahen haljakkaisen teloille ter?ksisille, vaskisille valkamoille; itse tungeikse tupahan, alle kattojen ajaikse. Siin? lausui lattialta, oven suusta, alta orren, sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi yst?v?ksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi?" Tuopa kaunis Pohjan tytti itse enn?tti sanoa: "Joko sie venosen veistit, joko laait laivan suuren kehr?varteni muruista, kalpimeni kappaleista?" Sanoi vanha V?in?m?inen, itse lausui ja pakisi: "Jo laain hyv?nki laivan, veistin ankaran venosen, jok' on tuulessa tukeva ja varava vastas??ll? halki aaltojen ajella, sel?t vetten seurustella: kuplina kohotteleikse, lumpehina luikahaikse poikki Pohjolan vesien, lakkip?ien lainehien." Tuopa kaunis Pohjan tytti sanan virkkoi, noin nimesi: "En kiit? merist? miest?, aallonlaskija-urosta: tuuli vie merell? mielen, aivot s?rkevi ahava. Enk? taia tullakana, en tulla min? sinulle ikuiseksi yst?v?ksi, kainaloiseksi kanaksi, sun sijan levitt?j?ksi, p??nalaisen laskijaksi."

Yhdeks?stoista runo

Siit? seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. Tuotihin simoa tuoppi, mett? kannu kannettihin seppo Ilmarin k?tehen. Seppo tuon sanoiksi virkki: "En ennen sin? ik?n?, kuuna kullan valkeana juone n?it? juomisia, kuin ma saan n?h? omani, onko valmis valvattini, valmis valvateltavani." Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa: jalk' on kesken kenkimist?, toinen viel?ki kesempi. ?sken on valmis valvattisi, oike'in otettavasi, kun sa kynn?t kyisen pellon, k??rmehisen k??nn?ttelet ilman auran astumatta, vaarnojen v?risem?tt?. Senp? Hiisi ennen kynti, Lempo varsinki vakoili vaarnasilla vaskisilla, auralla tuliter?ll?; oma poikani poloinen heitti kesken kynt?m?tt?." Silloin seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Y?n tytt?, h?m?r?n neito! Muistatko ajan mokoman, kun kuvasin uuen sammon, kirjokannen kalkuttelin? Sie vannoit ikivalasi eess? julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, tullaksesi toivottelit mulle, miehelle hyv?lle, ikuiseksi yst?v?ksi, kainaloiseksi kanaksi: nyt ei ?iti annakana, ty?nn? mulle tytt??ns? kynt?m?tt? kyisen pellon, k??rmehisen k??nt?m?tt?." Antoi morsian apua, ty?nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen! Aura kultainen kuvoa, hope'inen huolittele! Sill? kynn?t kyisen pellon, k??rmehisen k??nn?ttelet." Tuop' on seppo Ilmarinen kullan ahjohon asetti, hopeansa lietsimehen, tuosta aurasen takovi. Takoi rautaiset talukset, ter?ksiset s??rystimet, ne on p??llens? pukevi, s??rillens? s??televi; rautapaitahan paneikse, ter?sv?ihin vy?teleikse, otti rautarukkasensa, nouti kintahat kiviset. Sai siit? tulisen ruunan, valjasti hyv?n hevosen, l?ksi pellon kynn?nt?h?n, vainion vakoantahan. N?ki p?it? py?rivi?, raivoja ratisevia. Sanovi sanalla tuolla: "Hoi mato, Jumalan luoma! Kuka nosti nokkoasi, kenp? k?ski ja kehoitti p??t? pyst?ss? pite?, kaulan vartta kankeata? Pois nyt tielt? poikellaite, tungeite kulohon, kurja, alas kursohon kuoite, heilauta heinikkohon! Josp' on tuolta p??si nostat, Ukko p??si s?rkenevi nuolilla ter?snenill?, rakehilla rautaisilla." Siit? kynti kyisen pellon, akoeli maan matoisen, nosti kyit? kynn?kselle, k??rmehi? k??nn?kselle. Sanoi tuolta tultuansa: "Jo nyt kynnin kyisen pellon, vakoelin maan matoisen, k??rmehisen k??nn?ttelin. Joko tytt? ty?nnet?h?n, annetahan ainoiseni?" Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "?sken neiti annetahan, tytt? t??lt? ty?nnet?h?n, kun sa tuonet Tuonen karhun, suistanet suen Manalan tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt?; sata on saanut suistamahan, tullut ei yht?n? takaisin." Siit? seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ty? minulle m??r?ttihin: suistoa suet Manalan, Tuonen karhut tuoakseni tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt?." Antoi morsian apua, ty?nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen! Ter?ksest? tehk?s suitset, p?itset rauasta rakenna yhell? vesikivell?, kolmen kosken kuohumilla! Niill? tuonet Tuonen karhut, suistanet suet Manalan." Siit? seppo Ilmarinen, akoja i?n-ikuinen, ter?ksest? suitti suitset, p?itset rauasta rakenti yhell? vesikivell?, kolmen kosken kuohumilla. K?vi siit? suistamahan; itse noin sanoiksi virkki: "Ututytt? Terhenet?r! Seulo seulalla utua, terhenist? tepsuttele viljan vierim?sijoille, jottei kuule kulkevaksi eik' on eest?ni pakene!" Sai sutosen suitsi-suuhun, karhun rautakahlehesen tuolta Tuonen kankahalta, sinisen salon sis?st?. Sanoi tuolta tultuansa: "Anna, akka, tytt?resi! Jo olen tuonut Tuonen karhun, suistanut suen Manalan." Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "?sken alli annetahan, sinisotka suoritahan, kun saat suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, tuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta ilman nuotan nostamatta, k?siverkon k??nt?m?tt?. Sata on saanut pyyt?m?h?n, tullut ei yht?n? takaisin." Jopa tuskiksi tulevi, l?ylemm?ksi lankeavi. Meni neitonsa tupahan, itse tuon sanoiksi virkki: "Ty? minulle m??r?ttihin aina entist? parempi: saa'a suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava, Tuonen mustasta joesta, Manalan ikipurosta verkotoinna, nuotatoinna, ilman muutta pyy'yksett?." Antoi morsian apua, ty?nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen! Ell?s olko mill?sk?n?! Taop' on tulinen kokko, vaakalintu valke'inen! Sill? saanet suuren hauin, liikkuvan kalan lihavan, Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta." Se on seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, takovi kokon tulisen, vaakalinnun valke'isen; kourat rauasta kuvasi, ter?ksest? temmottimet, siiviksi venehen vieret. Itse siiville yleni, selk?h?n sijoittelihe, kokon kynkk?luun nenille. Siit? neuvoi kokkoansa, vaakalintua varoitti: "Kokkoseni, lintuseni! Menes lenn?, kunne k?sken: Tuonen mustalle joelle, Manalan alantehelle! Iske suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava!" Tuo kokko, komea lintu, lente? lekuttelevi; lenti hauin pyy?nt?h?n, hirmuhampahan hakuhun, tuonne Tuonelan joelle, Manalan alantehelle. Yksi siipi vett? viisti, toinen taivasta tapasi, kourat merta kuopaeli, nokka luotoja lotaisi. Siit? seppo Ilmarinen l?htevi haroamahan tuota Tuonelan jokea, kokko luona vahtimahan. Vetehinen veest? nousi, koppoi kiinni Ilmarisen. Kokko niskahan kohahti, Vetehisen p??t? v??nti, polki p??t? pohjemmaksi, kohti mustia mutia. Jo tulevi Tuonen hauki, ve'en koira vengottavi. Ei ole hauki pienen pieni eik? hauki suuren suuri: kieli kahta kirvesvartta, hampahat haravan varren, kita kolmen kosken verta, selk? seitsem?n venehen. Tahtoi seppoa tavata, sy?? seppo Ilmarisen. Tuli kokko kouotellen, isketellen ilman lintu. Eik' ole kokko pienen pieni eik? aivan suuren suuri: suu sen on satoa sylt?, kita kuusi koskellista, kieli kuutta keih?svartta, kynnet viitt? viikatetta. Keksi suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, iskevi kaloa tuota, vasten suomuja sukaisi. Silloin suuri suomuhauki, liikkuja kala lihava, painavi kokon kynimen alle selvien vesien. Niin kokko kohotteleikse, ilmahan ylenteleikse: nosti mustia muria p??lle selvien vesien. Liiteleikse, laateleikse; toki toisesti kokevi. Yhen iski kynsi?ns? hauin hirmun hartioihin, ve'en koiran koukkuluihin; toisen iski kynsi?ns? vuorehen ter?ksisehen, rautaisehen kalliohon. Kilpestyi kivest? kynsi, kalpistihe kalliosta: jo hauki sukeltelihe, ve'en venkale vetihe kynsist? kokon kynimen, vaakalinnun varpahista, - j?let kynnen kylkiluilla, halennehet hartioilla. Siit? kokko rautakoura kivastihe viel? kerran; siivet v?lkkyi valkeana, silm?t selv?n? tulena: saip' on hauin kynsihins?, ve'en koiran kourihinsa. Nosti suuren suomuhauin, ve'en venkalan ve?lti alta aaltojen syvien p??lle selvien vesien. Niinp' on kokko rautakoura kerrallansa kolmannella toki saapi Tuonen hauin, liikkuvan kalan lihavan, tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta: ei vesi ve'elle tullut hauin suuren suomuloista, ilma ei ilmalle hajaisnut kokon suuren h?yhenist?. Siit? kokko rautakoura kantoi suuren suomuhauin oksalle omenatammen, p??h?n lakkap??n pet?j?n. Siin? maisteli makua, viilti halki hauin vatsan, riipoeli rintap??t?, p??n on varsin poikki pahkoi. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sinua, kurja kokko! Mik? lienet lintujasi, ku ollet otuksiasi, kun nyt maistelit makua, viillit halki hauin vatsan, kanssa riivoit rintap??t?, p??n on varsin poikki pahkoit!" Tuop' on kokko rautakoura siit? sy?ntyi lent?m?h?n. Yl?s ilmahan kohosi pitk?n pilven rannan p??lle: pilvet liikkui, taivot naukui, ilman kannet kallistihe, katkesi Ukolta kaari, kuulta sarviset sakarat. Siit? seppo Ilmarinen itse kantoi p??n kaloa anopille antehiksi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoss' onpi ikuinen tuoli hyv?n Pohjolan tupahan." Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Jo nyt kynnin kyiset pellot, vakoelin maat matoiset, suistelin suet Manalan, Tuonen karhut kahlestutin; sain on suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. Joko nyt neiti annetahan, tytt? t??lt? ty?nnet?h?n?" Sanoi Pohjolan em?nt?: "Pahoinpa sin?ki laait, kun sa p??t? poikki pahkoit, laskit halki hauin vatsan, viel? riivoit rintap??t?, kanssa maistelit makua." Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei saalis viatta saa'a paikoilta paremmiltana, saati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. Joko on valmis valvattini, valmis valvateltavani?" Sanoi Pohjolan em?nt?, itse lausui ja nimesi: "Jo on valmis valvattisi, valmis valvateltavasi! Annettava on alliseni, sorsaseni suorittava Ilmariselle sepolle ikuiseksi istujaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Olipa lapsi lattialla. Lauloi lapsi lattialta: "Jo tuli tuville n?ille liika lintu linnahamme. Lenti kokko koillisesta, halki taivahan havukka; siipi iski ilman ??rt?, toinen lainetta lakaisi, pursto merta pyyh?tteli, p??hyt taivoa tapasi. Katseleikse, k??nteleikse, liiteleikse, laateleikse; liiti miesten linnan p??lle, nokalla kolistelevi; miesten linna rautakatto: ei siihen sis?lle p??snyt. "Katseleikse, k??nteleikse, liiteleikse, laateleikse. Liiti naisten linnan p??lle, nokalla kolistelevi; naisten linna vaskikatto: ei siihen sis?lle p??snyt. "Katseleikse, k??nteleikse, liiteleikse, laateleikse. Liiti neitten linnan p??lle, nokalla kolistelevi; neitten linna liinakatto: jo siihen sis?lle p??si! "Liiti linnan patsahalle, siit? laskihe laelle; liikahutti linnan lauan, istui linnan ikkunalle, sein?lle selin?sulka, satasulka salvoimelle. "Katselevi kassap?it?, tukkap?it? tunnusteli, neitiparvesta parasta, kassap?ist? kaunihinta, hele'int? helmip?ist?, kukkap?ist? kuuluisinta. "Siit? kokko kouraisevi, havulintu haivertavi: iski parvesta parahan, sorsajoukosta somimman, hele'imm?n, hempe'imm?n, verevimm?n, valke'imman. Senp? iski ilman lintu, kynsi pitk? piirr?llytti, ku oli pysty p??n piolta sek? varrelta valittu, sulkasiltahan sulavin, hienukaisin h?yhenilt?." Siit? Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Mist? tiesit, teltamoinen, kuulit, kultainen omena, t?m?n neien kasvavaksi, tukan liina liikkuvaksi? Huohtiko hopeat neien, neien kullat sinne kuului, sinne paistoi mei?n p?iv?t, mei?n kuuhuet kumotti?" Lausui lapsi lattialta, vasta kasvava karehti: "Siit? tiesi teltamoinen, onnen myyr? tien osasi neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon: hyv? oli isosta huuto laivan suuren laskennalta, emosta sit?i parempi leiv?n paksun paistannalta, vehn?leiv?n leivonnalta, vierahan ravitsennalta. "Siit? tiesi teltamoinen, ?kkioutoinen ?lysi neien nuoren nousneheksi, impyen ylenneheksi: kun k?vi pihatse kerran, astui aittojen alatse varsin aamulla varahin, aivan aika-huomenessa, noki nousi nuoraisesti, savu paksusti pakeni neien kuulusta ko'ista, kasvavaisen kartanosta; neiti oli itse jauhamassa, kivenpuussa kiikkumassa: kivenpuu k?ken? kukkui, laklana kiven lapatta, kiven siili sirkkusena, kivi helmen? hel?si. "K?vi siit? toisen kerran, astui pellon pientaretse: neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, paineli punapatoja, keitti keltakattiloita. "K?vi kerran kolmannenki neien akkunan alatse, kuuli neitosen kutovan, pirta k?ess? piukkoavan: sukkulainen suikahteli kuin k?rpp? kiven kolossa, pirkaeli pirran pii'it kuin on tikka puun kyless?, k??rilauta k??nn?hteli kuin orava oksapuussa." Siit? Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Kutti, kutti, neitoseni! Enk? jo sanonut aina: el? kuusissa kukahu, el? laula laksoloissa, n?yt? kaulan kaarevuutta, k?sivarren valkeutta, ripeytt? rinnan nuoren, muun on muo'on muhkeutta! "Kaiken syyst? syy?ttelin, keikutin t?m?n kesosen, jop' on kerke?n kev?imen, jopa toisen toukoaian: laatiomme piilopirtti, pienet piiloikkunaiset, neien kangasta kutoa, neljin niisin niukutella, ettei kuule Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat!" Lausui lapsi lattialta, kaksiviikkoinen kajahui: "Helppo on hepo salata, sorajouhi suojaella, paha on neitonen salata, hivus pitk? piilotella. Laatisit kivisen linnan keskelle meren sel?ist? siell? piikoja pi'ell?, kanojasi kasvatella, eip' on piile piiat siell?, eip? impyet ylene, ettei p??se suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat, miehet pystyisin kyp?rin, heposet ter?skape'in." Itse vanha V?in?m?inen alla p?in, pahoilla mielin kotihinsa kulkiessa sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, mies kuluista, kun en tuota tuntenunna, naia nuorella i?ll?, etsi? elon ajalla! Kaikkiansa se katuvi, joka nuorta naimistansa, lasna lapsen saamistansa, pienen? perehtimist?." Siin? kielti V?in?m?inen, ep?si suvantolainen vanhan nuorta noutamasta, kaunista k?ke?m?st?; kielti uimasta uhalla, veikan vett? soutamasta, kilvoin neitt? kosjomasta toisen, nuoremman keralla.

Read Ebook: Kalevala by L Nnrot Elias Compiler

Ebook has 115 lines and 116385 words, and 3 pages

Trending!

Back to top

Read Ebook: Kalevala by L Nnrot Elias Compiler

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 115 lines and 116385 words, and 3 pages

Add to tbrJar First Page Next Page

Trending!

Back to top