: Kalevala by L Nnrot Elias Compiler - Finnish poetry

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

Kalevala

Elias L?nnrot

Kalevala 1849

Kalevalan ensimm?inen painos ilmestyi vuonna 1835. Teos syntyi Elias L?nnrotin ty?n tuloksena ja koostui h?nen ker??mist??n kansanrunoista.

Kalevala merkitsi k??nnett? suomenkieliselle kulttuurille ja her?tti huomiota my?s ulkomailla. Se synnytti suomalaisten keskuudessa itseluottamusta oman kielen ja kulttuurin mahdollisuuksiin. Kalevalaa ruvettiin kutsumaan suomalaisten kansalliseepokseksi.

L?nnrot yst?vineen jatkoi edelleen kansanrunojen ker??mist?. Uutta aineistoa kertyi runsaasti. Sen pohjalta L?nnrot julkaisi Kalevalan toisen, laajemman version vuonna 1849. Eepoksessa oli nyt 50 runoa ja se oli juonenkulultaan yhten?isempi kuin vanha Kalevala.

Vuoden 1849 Kalevala on se, jota siit? l?htien on Suomessa luettu ja johon my?s useimmat k??nn?kset pohjautuvat.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka perustajiin L?nnrotkin kuuluu, julkaisi sek? vuoden 1835 ett? 1849 Kalevalan.

Oheinen teksti perustuu SKS:n julkaiseman 1849 Kalevalan 28. painokseen. Sen on Anssi Toivon tekstist? muotoillut ja tarkastanut Johanna Kurela.

Kommentit ja korjaukset: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Sirkka-Liisa Mettomaki Sirkka-Liisa.Mettomaki@finlit.fi

Ensimm?inen runo

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi l?hte?ni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirtt? suoltamahan, lajivirtt? laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerki?v?t, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! L?he nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhytty?mme, kahta'alta k?yty?mme! Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme n?ill? raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Ly?k?mme k?si k?tehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyvi?, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tiet? mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsi? viritt?mi? vy?lt? vanhan V?in?m?isen, alta ahjon Ilmarisen, p??st? kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiest?, Pohjan peltojen perilt?, Kalevalan kankahilta. Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa; niit? ?itini opetti v??tess?ns? v?rttin?t?, minun lasna lattialla eess? polven py?riess?, maitopartana pahaisna, piim?suuna pikkaraisna. Sampo ei puuttunut sanoja eik? Louhi luottehia: vanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin, virsihin Vipunen kuoli, Lemmink?inen leikkil?ihin. Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia: tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemi?, p??st? hein?n hieromia, raitiolta ratkomia, paimenessa k?yess?ni, lasna karjanlaitumilla, metisill? m?tt?hill?, kultaisilla kunnahilla, mustan Muurikin j?less?, Kimmon kirjavan keralla. Vilu mulle virtt? virkkoi, sae saatteli runoja. Virtt? toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. Ne min? ker?lle k??rin, sovittelin sommelolle. Ker?n pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni; ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi; panin aitan parven p??h?n vaskisehen vakkasehen. Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut. Ve?nk? vilusta virret, lapan laulut pakkasesta, tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nen?h?n, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen, aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan virit?n, kerittelen p??n ker?lt?, suorin solmun sommelolta? Niin laulan hyv?nki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta. Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivett?, laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen t?m?n iltamme iloksi, p?iv?n kuulun kunniaksi, vaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!