Read Ebook: Kalevala by L Nnrot Elias Compiler

Font size:

Background color:

Text color:

Ebook has 115 lines and 116385 words, and 3 pages

Siit? seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. Tuotihin simoa tuoppi, mett? kannu kannettihin seppo Ilmarin k?tehen. Seppo tuon sanoiksi virkki: "En ennen sin? ik?n?, kuuna kullan valkeana juone n?it? juomisia, kuin ma saan n?h? omani, onko valmis valvattini, valmis valvateltavani." Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa: jalk' on kesken kenkimist?, toinen viel?ki kesempi. ?sken on valmis valvattisi, oike'in otettavasi, kun sa kynn?t kyisen pellon, k??rmehisen k??nn?ttelet ilman auran astumatta, vaarnojen v?risem?tt?. Senp? Hiisi ennen kynti, Lempo varsinki vakoili vaarnasilla vaskisilla, auralla tuliter?ll?; oma poikani poloinen heitti kesken kynt?m?tt?." Silloin seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Y?n tytt?, h?m?r?n neito! Muistatko ajan mokoman, kun kuvasin uuen sammon, kirjokannen kalkuttelin? Sie vannoit ikivalasi eess? julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, tullaksesi toivottelit mulle, miehelle hyv?lle, ikuiseksi yst?v?ksi, kainaloiseksi kanaksi: nyt ei ?iti annakana, ty?nn? mulle tytt??ns? kynt?m?tt? kyisen pellon, k??rmehisen k??nt?m?tt?." Antoi morsian apua, ty?nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen! Aura kultainen kuvoa, hope'inen huolittele! Sill? kynn?t kyisen pellon, k??rmehisen k??nn?ttelet." Tuop' on seppo Ilmarinen kullan ahjohon asetti, hopeansa lietsimehen, tuosta aurasen takovi. Takoi rautaiset talukset, ter?ksiset s??rystimet, ne on p??llens? pukevi, s??rillens? s??televi; rautapaitahan paneikse, ter?sv?ihin vy?teleikse, otti rautarukkasensa, nouti kintahat kiviset. Sai siit? tulisen ruunan, valjasti hyv?n hevosen, l?ksi pellon kynn?nt?h?n, vainion vakoantahan. N?ki p?it? py?rivi?, raivoja ratisevia. Sanovi sanalla tuolla: "Hoi mato, Jumalan luoma! Kuka nosti nokkoasi, kenp? k?ski ja kehoitti p??t? pyst?ss? pite?, kaulan vartta kankeata? Pois nyt tielt? poikellaite, tungeite kulohon, kurja, alas kursohon kuoite, heilauta heinikkohon! Josp' on tuolta p??si nostat, Ukko p??si s?rkenevi nuolilla ter?snenill?, rakehilla rautaisilla." Siit? kynti kyisen pellon, akoeli maan matoisen, nosti kyit? kynn?kselle, k??rmehi? k??nn?kselle. Sanoi tuolta tultuansa: "Jo nyt kynnin kyisen pellon, vakoelin maan matoisen, k??rmehisen k??nn?ttelin. Joko tytt? ty?nnet?h?n, annetahan ainoiseni?" Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "?sken neiti annetahan, tytt? t??lt? ty?nnet?h?n, kun sa tuonet Tuonen karhun, suistanet suen Manalan tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt?; sata on saanut suistamahan, tullut ei yht?n? takaisin." Siit? seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ty? minulle m??r?ttihin: suistoa suet Manalan, Tuonen karhut tuoakseni tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt?." Antoi morsian apua, ty?nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen! Ter?ksest? tehk?s suitset, p?itset rauasta rakenna yhell? vesikivell?, kolmen kosken kuohumilla! Niill? tuonet Tuonen karhut, suistanet suet Manalan." Siit? seppo Ilmarinen, akoja i?n-ikuinen, ter?ksest? suitti suitset, p?itset rauasta rakenti yhell? vesikivell?, kolmen kosken kuohumilla. K?vi siit? suistamahan; itse noin sanoiksi virkki: "Ututytt? Terhenet?r! Seulo seulalla utua, terhenist? tepsuttele viljan vierim?sijoille, jottei kuule kulkevaksi eik' on eest?ni pakene!" Sai sutosen suitsi-suuhun, karhun rautakahlehesen tuolta Tuonen kankahalta, sinisen salon sis?st?. Sanoi tuolta tultuansa: "Anna, akka, tytt?resi! Jo olen tuonut Tuonen karhun, suistanut suen Manalan." Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "?sken alli annetahan, sinisotka suoritahan, kun saat suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, tuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta ilman nuotan nostamatta, k?siverkon k??nt?m?tt?. Sata on saanut pyyt?m?h?n, tullut ei yht?n? takaisin." Jopa tuskiksi tulevi, l?ylemm?ksi lankeavi. Meni neitonsa tupahan, itse tuon sanoiksi virkki: "Ty? minulle m??r?ttihin aina entist? parempi: saa'a suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava, Tuonen mustasta joesta, Manalan ikipurosta verkotoinna, nuotatoinna, ilman muutta pyy'yksett?." Antoi morsian apua, ty?nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen! Ell?s olko mill?sk?n?! Taop' on tulinen kokko, vaakalintu valke'inen! Sill? saanet suuren hauin, liikkuvan kalan lihavan, Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta." Se on seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, takovi kokon tulisen, vaakalinnun valke'isen; kourat rauasta kuvasi, ter?ksest? temmottimet, siiviksi venehen vieret. Itse siiville yleni, selk?h?n sijoittelihe, kokon kynkk?luun nenille. Siit? neuvoi kokkoansa, vaakalintua varoitti: "Kokkoseni, lintuseni! Menes lenn?, kunne k?sken: Tuonen mustalle joelle, Manalan alantehelle! Iske suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava!" Tuo kokko, komea lintu, lente? lekuttelevi; lenti hauin pyy?nt?h?n, hirmuhampahan hakuhun, tuonne Tuonelan joelle, Manalan alantehelle. Yksi siipi vett? viisti, toinen taivasta tapasi, kourat merta kuopaeli, nokka luotoja lotaisi. Siit? seppo Ilmarinen l?htevi haroamahan tuota Tuonelan jokea, kokko luona vahtimahan. Vetehinen veest? nousi, koppoi kiinni Ilmarisen. Kokko niskahan kohahti, Vetehisen p??t? v??nti, polki p??t? pohjemmaksi, kohti mustia mutia. Jo tulevi Tuonen hauki, ve'en koira vengottavi. Ei ole hauki pienen pieni eik? hauki suuren suuri: kieli kahta kirvesvartta, hampahat haravan varren, kita kolmen kosken verta, selk? seitsem?n venehen. Tahtoi seppoa tavata, sy?? seppo Ilmarisen. Tuli kokko kouotellen, isketellen ilman lintu. Eik' ole kokko pienen pieni eik? aivan suuren suuri: suu sen on satoa sylt?, kita kuusi koskellista, kieli kuutta keih?svartta, kynnet viitt? viikatetta. Keksi suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, iskevi kaloa tuota, vasten suomuja sukaisi. Silloin suuri suomuhauki, liikkuja kala lihava, painavi kokon kynimen alle selvien vesien. Niin kokko kohotteleikse, ilmahan ylenteleikse: nosti mustia muria p??lle selvien vesien. Liiteleikse, laateleikse; toki toisesti kokevi. Yhen iski kynsi?ns? hauin hirmun hartioihin, ve'en koiran koukkuluihin; toisen iski kynsi?ns? vuorehen ter?ksisehen, rautaisehen kalliohon. Kilpestyi kivest? kynsi, kalpistihe kalliosta: jo hauki sukeltelihe, ve'en venkale vetihe kynsist? kokon kynimen, vaakalinnun varpahista, - j?let kynnen kylkiluilla, halennehet hartioilla. Siit? kokko rautakoura kivastihe viel? kerran; siivet v?lkkyi valkeana, silm?t selv?n? tulena: saip' on hauin kynsihins?, ve'en koiran kourihinsa. Nosti suuren suomuhauin, ve'en venkalan ve?lti alta aaltojen syvien p??lle selvien vesien. Niinp' on kokko rautakoura kerrallansa kolmannella toki saapi Tuonen hauin, liikkuvan kalan lihavan, tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta: ei vesi ve'elle tullut hauin suuren suomuloista, ilma ei ilmalle hajaisnut kokon suuren h?yhenist?. Siit? kokko rautakoura kantoi suuren suomuhauin oksalle omenatammen, p??h?n lakkap??n pet?j?n. Siin? maisteli makua, viilti halki hauin vatsan, riipoeli rintap??t?, p??n on varsin poikki pahkoi. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sinua, kurja kokko! Mik? lienet lintujasi, ku ollet otuksiasi, kun nyt maistelit makua, viillit halki hauin vatsan, kanssa riivoit rintap??t?, p??n on varsin poikki pahkoit!" Tuop' on kokko rautakoura siit? sy?ntyi lent?m?h?n. Yl?s ilmahan kohosi pitk?n pilven rannan p??lle: pilvet liikkui, taivot naukui, ilman kannet kallistihe, katkesi Ukolta kaari, kuulta sarviset sakarat. Siit? seppo Ilmarinen itse kantoi p??n kaloa anopille antehiksi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoss' onpi ikuinen tuoli hyv?n Pohjolan tupahan." Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Jo nyt kynnin kyiset pellot, vakoelin maat matoiset, suistelin suet Manalan, Tuonen karhut kahlestutin; sain on suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. Joko nyt neiti annetahan, tytt? t??lt? ty?nnet?h?n?" Sanoi Pohjolan em?nt?: "Pahoinpa sin?ki laait, kun sa p??t? poikki pahkoit, laskit halki hauin vatsan, viel? riivoit rintap??t?, kanssa maistelit makua." Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei saalis viatta saa'a paikoilta paremmiltana, saati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. Joko on valmis valvattini, valmis valvateltavani?" Sanoi Pohjolan em?nt?, itse lausui ja nimesi: "Jo on valmis valvattisi, valmis valvateltavasi! Annettava on alliseni, sorsaseni suorittava Ilmariselle sepolle ikuiseksi istujaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Olipa lapsi lattialla. Lauloi lapsi lattialta: "Jo tuli tuville n?ille liika lintu linnahamme. Lenti kokko koillisesta, halki taivahan havukka; siipi iski ilman ??rt?, toinen lainetta lakaisi, pursto merta pyyh?tteli, p??hyt taivoa tapasi. Katseleikse, k??nteleikse, liiteleikse, laateleikse; liiti miesten linnan p??lle, nokalla kolistelevi; miesten linna rautakatto: ei siihen sis?lle p??snyt. "Katseleikse, k??nteleikse, liiteleikse, laateleikse. Liiti naisten linnan p??lle, nokalla kolistelevi; naisten linna vaskikatto: ei siihen sis?lle p??snyt. "Katseleikse, k??nteleikse, liiteleikse, laateleikse. Liiti neitten linnan p??lle, nokalla kolistelevi; neitten linna liinakatto: jo siihen sis?lle p??si! "Liiti linnan patsahalle, siit? laskihe laelle; liikahutti linnan lauan, istui linnan ikkunalle, sein?lle selin?sulka, satasulka salvoimelle. "Katselevi kassap?it?, tukkap?it? tunnusteli, neitiparvesta parasta, kassap?ist? kaunihinta, hele'int? helmip?ist?, kukkap?ist? kuuluisinta. "Siit? kokko kouraisevi, havulintu haivertavi: iski parvesta parahan, sorsajoukosta somimman, hele'imm?n, hempe'imm?n, verevimm?n, valke'imman. Senp? iski ilman lintu, kynsi pitk? piirr?llytti, ku oli pysty p??n piolta sek? varrelta valittu, sulkasiltahan sulavin, hienukaisin h?yhenilt?." Siit? Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Mist? tiesit, teltamoinen, kuulit, kultainen omena, t?m?n neien kasvavaksi, tukan liina liikkuvaksi? Huohtiko hopeat neien, neien kullat sinne kuului, sinne paistoi mei?n p?iv?t, mei?n kuuhuet kumotti?" Lausui lapsi lattialta, vasta kasvava karehti: "Siit? tiesi teltamoinen, onnen myyr? tien osasi neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon: hyv? oli isosta huuto laivan suuren laskennalta, emosta sit?i parempi leiv?n paksun paistannalta, vehn?leiv?n leivonnalta, vierahan ravitsennalta. "Siit? tiesi teltamoinen, ?kkioutoinen ?lysi neien nuoren nousneheksi, impyen ylenneheksi: kun k?vi pihatse kerran, astui aittojen alatse varsin aamulla varahin, aivan aika-huomenessa, noki nousi nuoraisesti, savu paksusti pakeni neien kuulusta ko'ista, kasvavaisen kartanosta; neiti oli itse jauhamassa, kivenpuussa kiikkumassa: kivenpuu k?ken? kukkui, laklana kiven lapatta, kiven siili sirkkusena, kivi helmen? hel?si. "K?vi siit? toisen kerran, astui pellon pientaretse: neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, paineli punapatoja, keitti keltakattiloita. "K?vi kerran kolmannenki neien akkunan alatse, kuuli neitosen kutovan, pirta k?ess? piukkoavan: sukkulainen suikahteli kuin k?rpp? kiven kolossa, pirkaeli pirran pii'it kuin on tikka puun kyless?, k??rilauta k??nn?hteli kuin orava oksapuussa." Siit? Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Kutti, kutti, neitoseni! Enk? jo sanonut aina: el? kuusissa kukahu, el? laula laksoloissa, n?yt? kaulan kaarevuutta, k?sivarren valkeutta, ripeytt? rinnan nuoren, muun on muo'on muhkeutta! "Kaiken syyst? syy?ttelin, keikutin t?m?n kesosen, jop' on kerke?n kev?imen, jopa toisen toukoaian: laatiomme piilopirtti, pienet piiloikkunaiset, neien kangasta kutoa, neljin niisin niukutella, ettei kuule Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat!" Lausui lapsi lattialta, kaksiviikkoinen kajahui: "Helppo on hepo salata, sorajouhi suojaella, paha on neitonen salata, hivus pitk? piilotella. Laatisit kivisen linnan keskelle meren sel?ist? siell? piikoja pi'ell?, kanojasi kasvatella, eip' on piile piiat siell?, eip? impyet ylene, ettei p??se suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat, miehet pystyisin kyp?rin, heposet ter?skape'in." Itse vanha V?in?m?inen alla p?in, pahoilla mielin kotihinsa kulkiessa sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, mies kuluista, kun en tuota tuntenunna, naia nuorella i?ll?, etsi? elon ajalla! Kaikkiansa se katuvi, joka nuorta naimistansa, lasna lapsen saamistansa, pienen? perehtimist?." Siin? kielti V?in?m?inen, ep?si suvantolainen vanhan nuorta noutamasta, kaunista k?ke?m?st?; kielti uimasta uhalla, veikan vett? soutamasta, kilvoin neitt? kosjomasta toisen, nuoremman keralla.

Kahdeskymmenes runo

Mit? nyt laulamme lajia, kuta virtt? vieret?mme? Tuota laulamme lajia, tuota virtt? vieret?mme: noita Pohjolan pitoja, jumalisten juominkia. Viikon h?it? hankittihin, valmistettihin varoja noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla. Mit? tuohon tuotettihin ja kuta ve?tettihin, Pohjan pitkihin pitoihin, suuren joukon juominkihin rahvahan ravitsemiksi, joukon suuren sy?tt?miksi? Kasvoi h?rk? Karjalassa, sonni Suomessa lihosi; ei ollut suuri eik? pieni, olihan oikea vasikka! H?mehess? h?nt? h?ilyi, p?? keikkui Kemijoella; sata sylt? sarvet pitk?t, puoltatoista turpa paksu. Viikon k?rpp? k??ntelihe yhen kytkyen sijalla; p?iv?n lenti p??skyl?inen h?r?n sarvien v?li?, h?t?isesti p??h?n p??si kesken? lev?ht?m?tt?. Kuun juoksi kes?orava h?p?h?lt? h?nn?n p??h?n eik? p??h?n p??snytk?n?, ensi kuussa enn?tt?nyt. Sep? vallatoin vasikka, sonni suuri suomalainen, Karjalasta kaimattihin Pohjan pellon pientarelle. Sata miest? sarviloista, tuhat turvasta piteli h?rke? taluttaessa, Pohjolahan tuotaessa. H?rk? k?y? k?ller?itti Sariolan salmen suussa, sy?pi hein?t hettehest?, selk? pilvi? siveli. Eik? ollut iskij?t?, maan kamalan kaatajata Pohjan poikien lu'ussa, koko suuressa su'ussa, nuorisossa nousevassa eik? varsin vanhastossa. Tulipa ukko ulkomainen, Virokannas karjalainen. H?np? tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, h?rk? parka, kun tulen kurikan kanssa, kamahutan kangellani sun, katala, kallohosi: tok' et toisena kes?n? kovin k??nn? k?rse?si, t?ll?yt? turpoasi t?m?n pellon pientarella, Sariolan salmen suussa!" L?ksi ukko iskem?h?n, Virokannas koskemahan, Palvoinen pitelem?h?n. H?rk? p??t? h?il?ytti, mustat silm?ns? mulisti: ukko kuusehen kavahti, Virokannas vitsikkohon, Palvoinen pajun sekahan! Etsittihin iskij?t?, sonnin suuren sortajata kaunihista Karjalasta, Suomen suurilta tiloilta, vienosta Ven?j?n maasta, Ruotsin maasta rohkeasta, Lapin laajoilta perilt?, Turjan maasta mahtavasta; etsittihin Tuonelasta, Manalasta, maanki alta. Etsittihin, eip? l?ytty, haettihin, ei havaittu. Etsittihin iskij?t?, katsottihin kaatajata selv?lt? meren sel?lt?, lake'ilta lainehilta. Mies musta merest? nousi, uros umpilainehista, aivan selv?lt? sel?lt?, ulapalta aukealta. Ei tuo ollut suurimpia eik? aivan pienimpi?: alle maljan maata mahtui, alle seulan seisomahan. Se oli ukko rautakoura, rauankarva katsannolta; p??ss? paatinen kyp?r?, jaloissa kiviset keng?t, veitsi kultainen k?ess?, varsi vasken-kirjavainen. Saip' on siit? iskij?ns?, tapasipa tappajansa, Suomen sonni sortajansa, maan kamala kaatajansa. Heti kun n?ki er?ns?, ruhtoi niskahan rutosti: sorti sonnin polvillensa, kylen maahan kyyk?hytti. Saiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi: sata saavia lihoa, sata sylt? makkarata, verta seitsem?n venett?, kuuta kuusi tynnyri? noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan sy?minkihin. Tupa oli tehty Pohjolassa, tupa laitto, pirtti suuri, sivulta yheks?n sylt?, p??st? seitsent? leve?. Kukko kun laessa lauloi, ei sen ??ni maahan kuulu; penin haukunta per?ss? ei kuulu ovehen asti. Tuop' on Pohjolan em?nt? liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi: "Mist?p? olutta saamme, taarit taiten laittelemme n?ille h?ille hankkimille, pioille pi'ett?ville? En tie? tekoa taarin enk? synty? olosen." Olipa ukko uunin p??ll?. Lausui ukko uunin p??lt?: "Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikk' ei tuo ve'ett? synny eik? tuimatta tuletta. "Humala, Remusen poika, pienn? maahan pistettihin, kyyn? maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Siit? nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi; nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi. "Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon p??h?n. Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyv?sti Osmon uuen pellon p??ss?, kaskessa pojan Kalevan. "Oli aikoa v?h?isen, jo huuhui humala puusta, ohra lausui pellon p??st?, vesi kaivosta Kalevan: 'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme? Yksin on elo ik?v?, kahen, kolmen kaunoisampi.' "Osmotar, oluen sepp?, Kapo, kaljojen tekij?, otti ohrasen jyvi?, kuusi ohrasen jyve?, seitsem?n humalan p??t?, vett? kauhoa kaheksan; niin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan. Keitti ohraista olutta kerke?n kes?isen p?iv?n nen?ss? utuisen niemen, p??ss? saaren terhenisen, puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sis?h?n. "Sai oluen panneheksi, ei saanut hapanneheksi. Arvelee, ajattelevi, sanan virkkoi, noin nimesi: 'Mit? tuohon tuotanehe ja kuta katsottanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' "Kalevalatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina keng?lt? kepe?, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yht?, toista toimitellen kahen kattilan kesell?. N?ki puikon lattialla: poimi puikon lattialta. "Katselevi, k??ntelevi: 'Mit? tuostaki tulisi Kavon kaunihin k?siss?, hyv?n immen hyppysiss?, jos kannan Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin?' "Kantoipa Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin. Kapo kaksin k?mmenins?, hykerti k?sin molemmin molempihin reisihins?: syntyi valkea orava. "Noin se neuvoi poikoansa, oravaistansa opasti: 'Oravainen, kummun kulta, kummun kukka, maan ihana! Juokse tuonne, kunne k?sken, kunne k?sken ja kehoitan: mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan! Nouse puuhun pienoisehen, taiten tarhalatvaisehen, jottei kokko kouraiseisi eik? iskis' ilman lintu! Tuo'os kuusesta k?pyj?, pet?j?st? helpehi?, ne kanna Kavon k?tehen, oluehen Osmottaren!' "Osasi orava juosta, p?yht?h?nt? py?r?hell?, pian juosta matkan pitk?n, v?lehen v?lit samota, salon poikki, toisen pitkin, kolmannen v?h?n vitahan mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. "N?ki kolme korpikuusta, nelj? pienoista pet??t?; nousi kuusehen norolla, pet?j?h?n kankahalla. Eik? kokko kouraisnunna, iskenynn? ilman lintu. "Katkoi kuusesta k?pyj?, pet?j?st? p?it? lehv?n. K?vyt k?tki kynsihins?, k??r?isi k?p?lihins?; ne kantoi Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin. "Kapo pisti kaljahansa, Osmotar oluehensa: eip' ota olut hapata, juoma nuori noustaksensa. "Osmotar, oluen sepp?, Kapo, kaljojen tekij?, ainakin ajattelevi: 'Mit? tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' "Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina keng?lt? kepe?, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yht?, toista toimitellen kahen kattilan kesell?. N?ki lastun lattialla: poimi lastun lattialta. "Katselevi, k??ntelevi: 'Mit? tuostaki tulisi Kavon kaunihin k?siss?, hyv?n immen hyppysiss?, jos kannan Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin?' "Kantoipa Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin. Kapo kaksin k?mmenins?, hykerti k?sin molemmin molempihin reisihins?: syntyi n??t? kultarinta. "Niin se neuvoi n??te?ns?, orpolastansa opasti: 'N??t?seni, lintuseni, rahankarva kaunoiseni! Mene tuonne, kunne k?sken, kunne k?sken ja kehoitan: kontion kivikololle, mets?n karhun kartanolle, jossa karhut tappelevat, kontiot kovin el?v?t! Kourin hiivoa kokoa, k?sin vaahtea valuta, se kanna Kavon k?tehen, tuo olallen Osmottaren!' "Jopa taisi n??t? juosta, rinta kulta rieh?tell?. Pian juoksi matkan pitk?n, v?lehen v?lit samosi, joen poikki, toisen pitkin, kolmannen v?h?n vitahan kontion kivikololle, karhun louhikammiolle. Siell? karhut tappelevat, kontiot kovin el?v?t rautaisella kalliolla, vuorella ter?ksisell?. "Valui vaahti karhun suusta, hiiva hirve?n kiasta: k?sin vaahtea valutti, kourin hiivoa kokosi; sen kantoi Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin. "Osmotar oluehensa, Kapo kaatoi kaljahansa: ei ota olut hapata, mehu miesten puurakoia. "Osmotar, oluen sepp?, Kapo, kaljojen tekij?, ainakin ajattelevi: 'Mit? tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' "Kalevatar, kaunis neiti, tytt? sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina keng?lt? kepe?, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yht?, toista toimitellen kahen kattilan v?lill?. N?ki maassa palkohein?n: poimi maasta palkohein?n. "Katselevi, k??ntelevi: 'Mit? tuostaki tulisi Kavon kaunihin k?siss?, hyv?n immen hyppysiss?, jos kannan Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin?' "Kantoipa Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin. Kapo kaksin k?mmenins?, hykerti k?sin molemmin molempihin reisihins?: mehil?inen siit? syntyi. "Niin se neuvoi lintuansa, mehil?ist?ns? opasti: 'Mehil?inen, lintu liukas, nurmen kukkien kuningas! Lenn? tuonne, kunne k?sken, kunne k?sken ja kehoitan: saarelle sel?lliselle, luo'olle merelliselle! Siell' on neiti nukkununna, vy? vaski valahtanunna, sivulla simainen hein?, mesihein? helmassansa. Tuo simoa siivess?si, kanna mett? kaavussasi hele?st? hein?n p??st?, kukan kultaisen kuvusta; se kanna Kavon k?tehen, tuo olallen Osmottaren!' "Mehil?inen, lintu liukas, jopa lenti jotta joutui. Pian lenti matkan pitk?n, v?lehen v?lit lyhenti, meren poikki, toisen pitkin, kolmannen v?h?n vitahan saarehen sel?llisehen, luotohon merellisehen. N?ki neien nukkunehen, tinarinnan riutunehen nurmelle nimett?m?lle, mesipellon pientarelle, kupehella kultahein?, vy?ll?ns? hopeahein?. "Kasti siipens? simahan, sulkansa mesi sulahan helev?ss? hein?n p??ss?, kukan kultaisen nen?ss?; sen kantoi Kavon k?tehen, hyv?n immen hyppysihin. "Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa: siit' otti olut hapata, siit? nousi nuori juoma puisen uuen uurtehessa, korvon koivuisen sis?ss?; kuohui korvien tasalle, ?rjyi p??llen ?yr?hien, tahtoi maahan tyyr?ell?, lattialle lasketella. "Oli aikoa v?h?isen, pirahteli pikkaraisen. Joutui juomahan urohot, Lemmink?inen liiatenki: juopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikk? verev? oluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren. "Osmotar, oluen sepp?, Kapo, kaljojen tekij?, h?n tuossa sanoiksi virkki: 'Voi, poloinen, p?ivi?ni, kun panin pahan oluen, tavattoman taarin laitoin: ulos korvosta kohosi, lattialle lainehtivi!' "Punalintu puusta lauloi, rastas r?yst?h?n rajalta: 'Ei ole pahaoloinen, on juoma hyv?oloinen, tynnyrihin tyhjett?v?, kellarihin k?ytett?v? tynnyriss? tammisessa, vaskivannetten sis?ss?.' "Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku; siit? sai hyv?n nimens?, siit? kuulun kunniansa, kun oli hyv?oloinen, hyv? juoma hurskahille: pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyv?lle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan." Siit? Pohjolan em?nt?, kun kuuli oluen synnyn, koki vett? suuren korvon, uuen puisen puolellensa, siihen ohria oloksi ja paljo humalan p?it?. Alkoi keitte? olutta, v?kivett? v??nn?tell? uuen puisen uurtehessa, korvon koivuisen sis?ss?. Kuut kivi? kuumettihin, kes?t vett? keitettihin, salot puita poltettihin, kaivot vett? kannettihin: jo salot saristui puista, veet v?heni l?htehist? olosia pantaessa, kaljoja kyh?tt?ess? Pohjan pitkiksi pioiksi, hyv?n joukon juomingiksi. Savu saarella palavi, tuli niemen tutkaimella. Nousipa savu sakea, auer ilmahan ajoihe tuimilta tulisijoilta, varavilta valke'ilta: t?ytti puolen Pohjan maata, kaiken Karjalan sokisti. Kansa kaikki katsahtavi, katsahtavi, kaivahtavi: "Mist?p? savunen saapi, auer ilmahan ajaikse? Pienik? soan savuksi, suuri paimosen paloksi." Tuop' on ?iti Lemmink?isen aivan aamulla varahin l?ksi vett? l?htehelt?; n?kevi savun sakean pohjoisilla maailmoilla. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nuo onpi soan savuja, varsin vainovalke'ita!" Itse Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, katseleikse, k??nteleikse. Arvelee, ajattelevi: "Josp' on kaalan katsomahan, likelt? t?hyst?m?h?n, mist? tuo savunen saapi, auer ilman t?yttelevi, oisiko soan savuja, noita vainovalke'ita." Kaaloi Kauko katsomahan savun syntym?sijoa: ei ollut soan tulia eik? vainovalke'ita; olipa oluttulia, kaljankeitto-valke'ita Sariolan salmen suulla, niemen kaiskun kainalossa. Siin? Kauko katselevi ... Silm? karsas Kaukon p??ss?, silm? karsas, toinen kiero, suu v?hiten v??r?ll?ns?. Virkki viimein katsellessa, poikki salmesta sanovi: "Oi armas anoppiseni, Pohjan ehtoisa em?nt?! Laitapa oluet oivat, keit? kaljat kelvolliset juotavaksi joukon suuren, Lemmink?isen liiatenki noissa h?iss?ns? omissa kera nuoren tytt?resi!" Sai olonen valmihiksi, mehu miesten juotavaksi. Pantihin olut punainen, kalja kaunis k?ytettihin maan alle makoamahan kivisess? kellarissa, tammisessa tynnyriss?, tapin vaskisen takana. Siit? Pohjolan em?nt? laittoi keitot kiehumahan, kattilat kamuamahan, riehtil?t remuamahan. Leipoi siit? leiv?t suuret, suuret talkkunat taputti hyv?n rahvahan varaksi, joukon suuren sy?t?viksi Pohjan pitkiss? pioissa, Sariolan juomingissa. Saipa leiv?t leivotuksi, talkkunat taputetuksi. Kului aikoa v?h?isen, pirahteli pikkaraisen: olut tykki tynnyriss?, kalja keikkui kellarissa: "Kun nyt juojani tulisi, lakkijani laittauisi, kunnollinen kukkujani, laaullinen laulajani!" Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: lohi on tuotu laulajaksi, hauki kunnon kukkujaksi. Ei lohessa laulajata, hauissa karehtijata: lohen on leuat longallahan, hauin hampahat hajalla. Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: lapsi on tuotu laulajaksi, poika kunnon kukkujaksi. Ei lapsessa laulajata, kuolasuussa kukkujata: lapsen kiel' on kimmeltynn?, kielen kanta kammeltunna. Uhkasi olut punainen, noitueli nuori juoma nassakassa tammisessa, tapin vaskisen takana: "Kun et laita laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata, potkin poikki vanteheni, ulos pohjani porotan!" Silloin Pohjolan em?nt? pani kutsut kulkemahan, airuhut vaeltamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen! Kutsu rahvasta kokohon, miesten joukko juominkihin! Kutsu kurjat, kutsu k?yh?t, sokeatki, vaivaisetki, rammatki, rekirujotki! Sokeat venehin soua, rammat ratsahin ajele, rujot re'in remm?tell?s! "Kutsu kaikki Pohjan kansa ja kaikki Kalevan kansa, kutsu vanha V?in?m?inen lailliseksi laulajaksi! El? kutsu Kaukomielt?, tuota Ahti Saarelaista!" Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Miks' en kutsu Kaukomielt?, yht? Ahti Saarelaista?" Tuop' on Pohjolan em?nt? sanan vastaten sanovi: "Siks' et kutsu Kaukomielt?, tuota lieto Lemmink?ist?, kun on kaikitse toraisa, aivan tarkka tappelija; tehnyt on h?iss?ki h?pe?t, pitoloissa pillat suuret, nauranut pyh?iset piiat pyh?isiss? vaattehissa." Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mist? tie?n Kaukomielen, jotta heit?n kutsumatta? En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sanoi Pohjolan em?nt?, itse lausui ja nimesi: "Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen: Ahti saarella asuvi, veitikk? vesien luona, laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa." Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, kantoi kutsut kuusialle, keruhut kaheksialle. Kutsui kaiken Pohjan kansan ja kaiken Kalevan kansan, nuotki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat. Yks' on aino Ahti poika, - senp' on heitti kutsumatta.

Yhdeskolmatta runo

Tuop' on Pohjolan em?nt?, Sariolan vaimo vanha, oli ulkona olija, askareillansa asuja. Kuului suolta ruoskan roiske, rannalta re'en ratina. Loi silm?ns? luotehelle, k??nti p??t? p?iv?n alle, arvelee, ajattelevi: "Mi t?m? v?ki v?jyvi minun, raukan, rannoilleni? Suurtako sotav?ke??" Kaaloi tuota katsomahan, likelt? t?hy?m?h?n: ei ollut sotav?ke?; oli suuri sulhaiskansa, v?vy keskell? v?ke?, hyv?n rahvahan raossa. Itse Pohjolan em?nt?, Sariolan vaimo vanha, kun tunsi v?vyn tulevan, sanan virkkoi, noin nimesi: "Luulin tuulen tuulevaksi, pinon pystyn vierev?ksi, meren rannan roikkivaksi, someren karehtivaksi. Kaaloin tuota katsomahan, likelt? t?hy?m?h?n; eip? tuuli tuullutkana, pino pysty vierrytk?n?, meren ranta rauennunna, someret karehtinunna: v?vyni v?ki tulevi, saoin kaksin k??nteleikse! "Mist? m? v?vyni tunnen, v?vyni v?en seasta? Tuttu on v?vy v?est?, tuttu tuomi muista puista, tammi virpivarpasista, kuuhut taivahan t?hist?. "V?vy on mustalla orolla, niinkuin sy?v?ll? suella, kantavalla kaarnehella, lent?v?ll? lievehell?; kuusi kultasirkkulaista vempelell? kukkumassa, seitsem?n siniotusta rahkehella laulamassa." Kuuluvi kumu kujasta, aisan kalke kaivotielt?: jo v?vy pihalle saapi, v?vyn kansa kartanolle. V?vy on keskell? v?ke?, hyv?n rahvahan raossa, ei ole varsin eellim?isn? eik? aivan j?lkim?isn?. "Pois, pojat, ulos, urohot, pihalle, pitimm?t miehet, rinnuksia riistamahan, rahkehia raastamahan, aisoja alentamahan, tuomahan v?vy tupahan!" Juoksevi v?vyn oronen, kirjokorja kii?tt?vi pitkin appelan pihoa. Sanoi Pohjolan em?nt?: "Oi sie orja, palkkalainen, kyl?n kaunoinen kasakka! Ottaos v?vyn oronen, lasketellos laukkiotsa vaskisista valjahista, tinaisista rinnuksista, rahaisista rahkehista, vesaisista vempelist?! Viek?si v?vyn oronen, talutellos taitavasti sulkkuisista suitsiloista, p?itsist? hopeap?ist? piehtaroille pehme'ille, tasaiselle tanterelle, vienolle vitilumelle, maalle maionkarvaiselle! "Juottaos v?vyni varsa l?hisest? l?htehest?, joka seisovi sulana, heraisena herhett?vi alla kullan kuusen juuren, alla pensiv?n pet?j?n! "Apata v?vyni varsa koropasta kultaisesta, vaskisesta vakkasesta pestyin ohrin, lestyin leivin, keitetyin kes?isin vehnin, survotuin suvirukihin! "Vie siit? v?vyn oronen soimelle sopimmaiselle, ylim?iselle sijalle, ta'impahan tanhuahan! Sito'os v?vyn oronen kultaisista koltsasista rautaisehen renkaisehen, patvisehen patsaisehen! Pankosi v?vyn orolle kappa kauroja etehen, toinen hein?n helpehi?, kolmas ruumenen muruja! "Sukios v?vyn oronen mursunluisella sualla, jottei karva katkeaisi, sorajouhi sorkahtaisi! Kattaos v?vyn oronen loimella hope'isella, kuomikolla kultaisella, vanumalla vaskisella! "Kyl?n poiat, kyyhkyl?iset! Viek?tte v?vy tupahan, hivuksin hatuttomana, k?en kintahattomana! "Vuotas katselen v?vy?, jos sopii v?vy tupahan ilman uksen ottamatta, pihtipuolen purkamatta, kamanan korottamatta, kynnyksen alentamatta, soppisein?n sortamatta, multahirren muuttamatta! "Ei mahu v?vy tupahan, hyv? lahja laipiohon ilman uksen ottamatta, pihtipuolen purkamatta, kamanan korottamatta, kynnyksen alentamatta, soppisein?n sortamatta, multahirren muuttamatta: v?vy on p??t?ns? pitempi, korvallista korkeampi. "Kamanat kohottukohot lakin p??st? laskematta, kynnykset alentukohot keng?n kannan koskematta, pihtipuolet v?lttyk?h?t, ovet ilman auetkohot tullessa v?vyn tupahan, astuessa aimo miehen! "Kiitos kaunoisen Jumalan, jo saapi v?vy sis?h?n! Vuotas katsahan tupoa, silme?n tuvan sis?h?n, onko t??ll? p?y?t pesty, lavitsat vesin valeltu, siivottu sile?t sillat, lautalattiat la'aistu! "Katselen t?t? tupoa - enk? tuota tunnekana, mist? puist' on pirtti tehty, mist? suoja t?nne saatu, kusta sein?t seisotettu sek? lattiat laottu. "Sivusein? on siilin luista, perisein? peuran luista, ovisein? osman luista, kamana karitsan luista. "Orret on omenapuista, patsas puista patviloista, luaslauat lumpehista, laki lahnan suomuksista. "Rahi on rauasta rakettu, lautsat Saksan laahkoloista, p?yt? kullan kirjoiteltu, silta silkill? silattu. "Uuni vaskesta valettu, pankko paasista hyvist?, kiukoa meren kivist?, karsina Kalevan puista." Sulho tungeikse tupahan, alle kattojen ajaikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Terve t?nneki, Jumala, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!" Sanoi Pohjolan em?nt?: "Terve, terve tultuasi t?nne pienehen tupahan, matalaisehen majahan, honkaisehen huonehesen, pet?j?isehen pes?h?n! "Ohoh orjapiikaseni, kyl?n pantu palkkalainen! Tuopa tulta tuohen p??ss?, temmo tervaksen nen?ss? katsellakseni v?vy?, n?h?kseni sulhon silm?t, sinisetk? vai punaiset vaiko vaatevalkeuiset!" Orjapiika pikkarainen, kyl?n pantu palkkalainen, toip' on tulta tuohosessa, tempoi tulta tervaksessa. "Tuli on tuohinen r?m?kk?, savu musta tervaksinen, v?vyn silm?t saastuttaisi, mustuttais' ihanan muo'on: tuopa tulta tuohuksella, vahasella valkeaista!" Orjapiika pikkarainen, kyl?n pantu palkkalainen, toip' on tulta tuohuksella, vahasella valkeaista. Valkea savu vahainen, tuli kirkas tuohuksinen, valotti v?vylt? silm?t, kirkasti v?vylt? kasvot. "Jo n?en v?vyni silm?t: ei siniset, ei punaiset eik? vaatevalkeuiset; meren on vaahen valkeuiset, meren ruo'on ruskeuiset, meren kaislan kauneuiset. "Kyl?n poiat, kyyhkyl?iset! Viek?tte t?t? v?vy? isoimmille istuimille, ylim?isille sijoille, selin seine? sinist?, p?'in p?yte? punaista, kohin kutsuvierahia, rinnoin rahvahan remua!" Siit? Pohjolan em?nt? sy?tti, juotti vierahia, sy?tti suin sulassa voissa, kourin kuorekokkaroissa noita kutsuvierahia, v?vy?ns? liiatenki. Olipa lohta luotasilla, sivulla sianlihoa, kupit kukkuraisillansa, va'it varpelaitehilla sy?? kutsuvierahien ja v?vysen liiatenki. Sanoi Pohjolan em?nt?: "Oi sie piika pikkarainen! Tuop' on tuopilla olutta, kanna kaksikorvaisella noille kutsuvierahille, v?vylleni liiatenki!" Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, antoi tuopin totta teh?, viisivantehen vikoa, huuhtoa humalan parrat, vaahen parrat valkoella noilta kutsuvierahilta ja v?vylt? liiatenki. Mit? nyt olut osasi, virkki viisivantehinen, kun oli luona laulajansa, kunnollinen kukkujansa? Olipa vanha V?in?m?inen, virren ponsi polvu'inen, laaullisna laulajana, parahana taitajana. Ensin ottavi olutta, siit? tuon sanoiksi virkki: "Olukkainen, juomukkainen! El? miest? jouten juota! Laita miehet laulamahan, kultasuut on kukkumahan! Is?nn?t imehtelev?t, em?nn?t ajattelevat: joko on laulut lauennehet, ilokielet kirvonnehet, vai panin pahan oluen, juoksuttelin juoman kehnon, kun ei laula laulajamme, hyreksi hyv?t runomme, kuku kultavierahamme, iloitse ilok?kemme? "Kukas t?ss? kukkunevi, kenp? kielin laulanevi n?iss? Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa? Eip? t?ss? lautsat laula, kun ei lautsan istujaiset, lattiat ei lausahtele, kun ei lattian k?vij?t; eik? ikkunat iloitse, kun ei ikkunan is?nn?t, eik? p?yk? p?y?n ??ret, kun ei p?y?n ??relliset, ei ne repp?n?t remuile, kun ei repp?n?n alaiset." Oli lapsi lattialla, maitoparta pankon p??ss?. Lausui lapsi lattialta, poika pankolta pakisi: "En ole iso i?lt?, vahva varren kasvannolta, vaan kuitenki kaikitenki, jos ei muut lihavat laula, miehet paksummat pajaha, verev?mm?t vierettele, niin m? laulan, laiha poika, poika kuiva, kuikuttelen; laulan laihoilta lihoilta, kupehilta kuuttomilta t?m?n iltamme iloksi, p?iv?n kuulun kunniaksi." Olipa ukko uunin p??ll?. Tuopa tuon sanoiksi virkki: "Ei ole lasten laululoista, kurjien kujerteloista: valehia lasten laulut, tyhji? tyt?rten virret! Anna virsi viisahalle, laulu lautsan istujalle!" Silloin vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Onko t?ss? nuorisossa, koko suuressa su'ussa, ken panisi k?en k?tehen, ha'an toisehen hakahan ja saisi sanelemahan, laikahtaisi laulamahan p?iv?n p??tyv?n iloksi, illan kuulun kunniaksi?" Sanoi ukko uunin p??lt?: "Ei ole t?ss? ennen kuultu, ei ole kuultu eik? n?hty sin? ilmoisna ik?n? parempata laulajata, tarkempata taitajata, kuin mit? min? kujerrin, lauleskelin lapsempana, laulelin lahen vesill?, kajahtelin kankahilla, kukkuelin kuusikoilla, sanelin salometsill?. "??ni oli suuri ja sorea, s?veleni sangen kaunis: se silloin jokena juoksi, vesivirtana vilisi, kulki kuin lyly lumella, purjelaiva lainehilla. Vaan en nyt sanoa saata, tuot' en tarkoin tunnekana, mik? sorti suuren ??nen, ??nen armahan alenti: ei se nyt jokena juokse, lainehina lailattele, on kuin karhi kannostossa, hangella havupet?j?, reki rannan hiekkasilla, vene kuivilla kivill?." Silloin vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kun ei toista tullekana kerallani laulamahan, yksin l?htenen runoille, laikahtanen laulamahan: kun olen luotu laulajaksi, sattunut sanelijaksi, en kysy kyl?st? tiet?, p??t? virren vierahalta." Siit? vanha V?in?m?inen, virren ponsi polvu'inen, istuihen ilon teolle, lauluty?lle ty?ntelihe, ilovirret vieress?ns?, saatavillansa sanaset. Lauloi vanha V?in?m?inen, sek? lauloi jotta taitoi: ei sanat sanoihin puutu, virret veisaten v?hene; ennen kalliot kivi?, umpilammit lumpehia. Siin? lauloi V?in?m?inen, pitkin iltoa iloitsi. Naiset kaikki naurusuulla, miehet mielell? hyv?ll? kuuntelivat, kummeksivat V?in?m?isen v??nn?tyst?, kun oli kumma kuulijanki, ime ilmankin olijan. Sanoi vanha V?in?m?inen, virkki virtens? lopulla: "Mit?p? minusta onpi laulajaksi, taitajaksi! En min? mit?n? saata, en kuhunkana kykene. Oisi Luoja laulamassa, suin sulin sanelemassa! Luoja laulun lauleleisi, lauleleisi, taiteleisi. "Laulaisi meret mesiksi, meren hiekat hernehiksi, meren mullat maltahiksi, suoloiksi meren someret, lehot laajat leip?maiksi, ahovieret vehn?maiksi, m?et m?mmikakkaroiksi, kalliot kananmuniksi. "Lauleleisi, taiteleisi, saneleisi, saatteleisi, laulaisi t?h?n talohon l??v?t t?ysi l?htemi?, kujat t?ysi kukkap?it?, ahot maion antajia, sata sarven kantajata, tuhat tuojoa utaren. "Lauleleisi, taiteleisi, saneleisi, saatteleisi is?nnille ilvesturkit, em?nnille verkaviitat, tytt?rille ummiskeng?t, pojille punaiset paiat. "Annap' ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, n?in n?iss? elett?v?ksi, toiste toimieltavaksi n?iss? Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa, oloset jokena juosta, me'et virtana vilata n?iss? Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa, jotta p?ivin lauleltaisi, illoin teht?isi iloa i?ll? t?m?n is?nn?n, elinajalla em?nn?n! "Pankohon Jumala palkan, Luoja koston kostakohon is?nn?lle p?y?n p??h?n, em?nn?llen aittahansa, pojillen apajaveelle, kangaspuihin tytt?rille, jottei konsana katuisi, vuonna toisna voikahtaisi n?it? pitki? pitoja, suuren joukon juominkia!"

Kahdeskolmatta runo

Kun oli kyllin h?it? juotu, pi'etty pitoja noita, h?it? Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa, sanoi Pohjolan em?nt? Ilmariselle, v?vylle: "Mit' istut, isosukuinen, maan valio, valvattelet? Istutko ison hyvyytt? vai emonko armautta vaiko pirtin valkeutta, naimakansan kauneutta? "Et istu ison hyvyytt?, et emosen armautta etk? pirtin puhtautta, naimakansan kauneutta: istut impesi hyvyytt?, neien nuoren armautta, valvattisi valkeutta, kassap??si kauneutta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota viel?! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: puol' on p??t? palmikolla, puoli palmikoitsematta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota viel?! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: yks' on hiema hiemoitettu, toinen hiemoiteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota viel?! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: vast' on jalka kengitetty, toinen kengitelt?v?n?. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota viel?! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: k?si on toinen kinnastettu, toinen kinnasteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, et v?synyt: valmis on nyt valvattisi, suoriunut sorsasesi. "Mene jo my?ten, my?ty neiti, kanssa, kaupattu kananen! Jo nyt on liittosi likell?, kovin l?sn? l?ht?aika, kun on viej? vieress?si, ottajaisesi ovilla: oro suitsia purevi, reki neitt? vuottelevi. "Oltua rakas rahoihin, k?p?s k?tt? antamahan, kiivas kihlan ottelohon, sormuksen sovittelohon, ole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen, k?p?s k?ym?h?n kyl?h?n sek? siev? l?htem?h?n! "Etp? ?ij?n, nuori neiti, kahen puolesi katsellut, yli p??si ymm?rrellyt, jos te'it ka'utun kaupan, i?n kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen, kun l?ksit isosi koista, siirryit syntym?sijoilta, luota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta. "Mi oli sinun ele? n?ill? taattosi tiloilla! Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana. Nousit voille vuotehelta, maioille makoamasta, venym?st? vehn?sille, pett?j?isille pehusta. Kun et voinut voita sy??, silpaisit sianlihoa. "Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana: annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien, surra suolla suopet?j?n, kangaskoivun kankahalla. Itse liehuit lehtyisen?, perhosena py?r?htelit, marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla. "L?het nyt talosta t?st?, menet toisehen talohon, toisehen emon alahan, perehesen vierahasen. Toisin siell?, toisin t??ll?, toisin toisessa talossa! Toisin siell? torvet soivat, toisin ukset ulvaisevat, toisin vierev?t ver?j?t, sanovat saranarauat. "Et osaa ovissa k?y?, ver?jiss? vieretell? talon tytt?ren tavalla; et tunne puhua tulta etk? liett? l?mmitte? talon miehen mielt? my?ten. "Niink? luulit, neito nuori, niink? tiesit jotta luulit, luulit y?ksi l?htev?si, p?iv?ll? paloavasi? Etp? y?ksi l?htenynn?, etk? y?ksi, et kaheksi: jopa jou'uit viikommaksi, kuuksi p?iv?ksi katosit, i?ksi ison majoilta, elinajaksi emosi. Askelt' on piha pitempi, kynnys hirtt? korkeampi sinun toiste tullessasi, kerran kertaellessasi." Neito parka huokaeli, huokaeli, henk?eli; suru sy?melle panihe, vesi silmille vetihe. Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin, noinpa arvelin ik?ni, sanoin kaiken kasvinaian: et s?, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, oman taaton tanterilla, vanhan maammosi majoilla. ?skenp? olisit neiti miehel?h?n menness?si, kuin oisi jalka kynnyksell?, toinen korjassa kosijan: oisit p??t?si pitempi, korvallista korkeampi. "Tuota toivoin tuon ik?ni, katsoin kaiken kasvinaian - vuotin kuin hyve? vuotta, katsoin kuin kes?n tuloa. Jo nyt on toivoni toeksi, l?ht?ni l?hemm? saanut; jop' on jalka kynnyksell?, toinen korjassa kosijan. Enk? tuota tunnekana, mik? muutti multa mielen: en l?he ilolla mielin enk? riemulla eri? t?st? kullasta ko'ista, i?n nuoren istumasta, n?ilt? kasvinkartanoilta, ison saamilta eloilta; l?hen, hoikka, huolissani, ik?viss?ni eri?n, kuin syksyisen y?n sylihin, kev?'isen kier?n p??lle, j?len j??ll? tuntumatta, jalan iskun iljangolla. "Miten lieki mieli muien, mieli muien morsianten? Tok' ei muut muretta tunne, kanna kaihoista sy?nt?, kuin kannan min? katala, kannan mustoa muretta, sy?nt? syen n?k?ist?, huolta hiilenkarvallista. "Niin on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, kuin kev?inen p?iv?nnousu, kev?taamun aurinkoinen. Mitenp? minunki mieli, minun synke? sisuni? On kuin laaka lammin ranta, kuin pime? pilven ranta, kuin syksyinen y? pime?, talvinen on p?iv? musta; viel' on mustempi sit?ki, synke?mpi syksy-y?t?." Olipa akka, askarvaimo, talon ainoinen asuja. H?np? tuon sanoiksi virkki: "Kutti, kutti, neiti nuori! Etk? muista, kuin sanelin, sanelin saoinki kerroin: el? sulho'on ihastu, el? sulhon suumalohon, luota silm?nluontehesen, katso jalkoihin jaloihin! Sulovasti suun pit?vi, silm?t luopi luopuisasti, vaikka lempo leukaluissa, surma suussansa asuisi. "Noinpa aina neitt? neuvoin, orpanaistani opastin: kun tulevi suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat, sin? vastahan sanele ja puhele puoleltasi, sanele sanalla tuolla, lausu tuolla lausehella: 'Ei minusta ollekana, ollekana, lienek?n? mini?ksi viet?v?t?, orjaksi otettavata. Ei neiti minun n?k?inen osaa orjana ele?, muista ei mukihin menn?, olla aina alla kynsin. Toinen kun sanan sanoisi, min? kaksi vastoaisin; kun tulisi tukkahani, hairahtaisi hapsihini, tukastani tuivertaisin, hapsistani haivertaisin.' "Et sin? sit? totellut, et kuullut minun sanoa. K?eten k?vit tulehen, tieten tervan keittehesen; riensihit revon rekehen, l?ksit karhun kantasille, revon reess?ns? vete?, karhun kauas kannatella, ikiorjaksi is?nn?n, aikaorjaksi anopin. "L?ksit kouluhun kotoa, piinahan ison pihoilta. Kova on koulu k?y?ksesi, piina pitk? ollaksesi: siell' on ohjat ostettuna, varustettu vankirauat, ei ket?n? muuta vasten, vasten on vaivaista sinua. "Kohta saat kokea, koito, kokea, kovaosainen, apen luista leukaluuta, anopin kivist? kielt?, ky'yn kylmi? sanoja, naon niskan-nakkeloita. "Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! Olit kukkana kotona, ilona ison pihoilla: iso kutsui kuutamaksi, emo p?iv?npaisteheksi, veikkosi vesivaloksi, siskosi siniveraksi. Menet toisehen talohon, vierahan em?n alahan: ei vieras emosen verta, vaimo toinen tuojan verta! Harvoin vieras siivoin sinkui, harvoin oike'in opetti: appi haukkuvi havuiksi, anoppisi ahkioksi, kyty kynnysportahiksi, nato naisien pahoiksi. "?sken sie hyv? olisit, ?sken kerta kelpoaisit: utuna ulos menisit, savuna pihalle saisit, lehtisen? lenteleisit, kipunoina kii?tt?isit. "Et ole lintu lent?j?ksi etk? lehti liehujaksi, et kipuna kiit?j?ksi, savu saajaksi pihalle. "Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, mink? vaihoit! Vaihoit armahan isosi appehen ani paha'an, vaihoit ehtoisen emosi anoppihin ankarahan! Vaihoit viljon veljyesi kyytt?niskahan kytyhyn, vaihoit siskosi sive?n naljasilm?h?n natohon! Vaihoit liinavuotehesi nokisihin nuotioihin, vaihoit valkeat vetesi likaisihin lietehisin, vaihoit hiekkarantasesi mustihin muraperihin! Vaihoit armahat ahosi kanervikkokankahisin, vaihoit marjaiset m?kesi kaskikantoihin kovihin! "Niink? luulit, neito nuori, niink?, kasvava kananen: huolet loppui, ty?t v?heni t?m?n illan istumilla, maata sinne viet?v?si, unille otettavasi? "Eip' on maata vie?k?n?, unille otetakana: vasta valvoa pit?vi, vasta huolta hoivatahan, ajatusta annetahan, pannahan pahoa mielt?. "Kunis huiskit hunnutoinna, sinis huiskit huoletoinna: kunis liikuit liinatoinna, liikuit liioitta suruitta. ?sken huntu huolta tuopi, palttina pahoa mielt?, liina liikoja suruja, pellava per?tt?mi?. "Mik?s neitosen kotona! Niin neito ison kotona, kuin kuningas linnassansa, yht? miekkoa vajoa. Toisin tuon mini? raukan! Niin mini? miehel?ss?, kuin vanki Ven?ehell?, yht? vahtia vajoa. "Teki ty?t? ty?n ajalla, v??nti hartian v?ell?, hipi? hi'en v?ess?, otsa vaahen valkeassa. Kun tulevi toinen aika, niin tulehen tuomitahan, ajetahan ahjoksehen, sen k?tehen k?sket?h?n. "Pite? h?nen pit?isi, pite?, piloisen piian, lohen mieli, kiiskin kieli, lammin ahvenen ajatus, suu s?ren, salakan vatsa, meriteiren tieto saa'a. "Eip? tie? yksik?n?, ymm?rr? yheks?nk?n? emon tuomista tyt?ist?, vanhempansa vaalimista, mist? sy?j? syntynevi, kaluaja kasvanevi, lihan sy?j?, luun purija, tukan tuulelle jakaja, hapsien hajottelija, ahavalle anneksija. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Itke kourin kyynelesi, kahmaloin haluvetesi, pisaret ison pihoille, lammit taaton lattioille, itke tulville tupanen, siltalauat lainehille! Kun et itke itkett?iss?, itket toiste tullessasi, kun tulet ison kotihin, kun l?y?t isosi vanhan saunahan savuttunehen kuiva vasta kainalossa. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Kun et itke itkett?iss?, itket toiste tullessasi, kun tulet emon kotihin, kun l?y?t emosi vanhan l??v?h?n l?k?htynehen, kuollehen kupo sylihin. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Kun et itke itkett?iss?, itket toiste tullessasi, kun tulet t?h?n kotihin, l?y?t veikkosi verev?n kujahan kukistunehen, kartanolle kaatunehen. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Kun et itke itkett?iss?, itket toiste tullessasi, kun tulet t?h?n talohon, l?y?t siskosi sive?n sotkutielle sortunehen vanha karttu kainalossa." Neito parka huokaeli, huokaeli, henk?eli. Itse loihen itkem?h?n, vier?hti vetist?m?h?n. Itki kourin kyyneleit?, kahmaloin haluvesi? ison pestyille pihoille, lammit taaton lattialle. Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Hoi sisaret, sirkkuseni, entiset ik?toverit, kaikki kasvinkumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen! En nyt tuota tunnekana, mik? lienehe minulle iskenn? t?m?n ik?v?n, t?m?n huolen hoivannunna, t?m?n kaihon kantanunna, murehen mukaellunna. "Toisin tiesin, toisin luulin, toisin toivotin ik?ni: k?kesin k?ken? k?y?, kukahella kukkuroilla n?ille p?ivin p??sty?ni, n?ille tuumin tultuani. Enp? nyt k?ken? k?yne, kukahelle kukkuroilla: olen kuin alli aallokossa, tavi laajalla lahella uiessa vilua vett?, vett? j?ist? j?rkytt?iss?. "Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! Minnek? minua loitte, kunne kannoitte katalan n?m?t itkut itkem?h?n, n?m?t kaihot kantamahan, n?m?t huolet huolimahan ja surut sureksimahan? "Mahoit ennen, maammo rukka, mahoit, kaunis kantajani, armas maion-antajani, ihana imett?j?ni, kapaloia kantosia, pest? pieni? kivi?, kuin pesit t?t? tyt?rt?, kapalojit kaunoistasi n?ille suurille suruille, ape'ille miel'aloille! "Moni muualla sanovi, usea ajattelevi: ei ole huolta hurnakolla, ajatusta aioinkana. Elk?tte, hyv?t imeiset, elk?tte sit? sanoko! Enemp' on minulla huolta, kuin on koskessa kivi?, pajuja pahalla maalla, kanervia kankahalla. Hepo ei jaksaisi vete?, rautakisko kingotella ilman luokin lekkumatta, vempelen v?risem?tt? noita, hoikan, huoliani, mustia mure'itani." Lauloi lapsi lattialta, kasvavainen karsinasta: "Mit? neien itkemist?, suuresti sureksimista! Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan, rautasuisen surkutella, suurip?isen p?ivitell?! Hevosell' on p?? parempi, p?? parempi, luu lujempi, kaulan kaari kantavampi, koko ruumis runsahampi. "Ei ole itett?vi?, suuresti surettavia. Ei sinua suolle vie?, ojavarrellen oteta: viev?t viljam?tt?h?lt?, viev?t viel? viljemm?lle; ottavat oluttuvilta, ottavat oluemmille. "Kun katsot kupehellesi, oikealle puolellesi, onpa sulho suojassasi, mies verev? vieress?si! Hyv? mies, hyv? hevonen, talon kanta kaikenlainen; pyyhyet pyr?j?m?ss?, vempelell? vierem?ss?, rastahat iloitsemassa, rahkehilla laulamassa; kuusi kullaista k?ke? ?nkil?ill? lekkumassa, seitsem?n siniotusta reen kokalla kukkumassa. "Ell?s olko mill?k?n?, emon tuoma, tuollakana! Et panna pahenemahan, pannahan paranemahan, miehen kynt?j?n kylelle, vakoajan vaipan alle, leiv?n saajan leuan alle, kalan saajan kainalohon, hirven hiiht?j?n hikehen, karhun saajan saunasehen. "Miehen sait mit? jaloimman, urohia uhke'imman: ei sen jouset jouten olle, viinet vaarnoilla venyne; koirat ei ne koissa maanne, pennut pehkuilla lev?nne. "Kolmasti t?n? kev?in? aivan aika-huomenessa nousi nuotiotulelta, havasi havusijalta; kolmasti t?n? kev?in? kaste on silmille karisnut, havut p??ns? harjaellut, varvat vartalon sukinut. "Mies on joukon jou'uttaja, uros karjan kasvattaja. Onpa t?ll? sulhollamme korvet koivin kulkevia, s?rk?t s??rin juoksevia, noropohjan noutavia: sata on sarven kantajata, tuhat tuojoa utaren; aumoja joka aholla, purnuja joka purolla, lepikk?iset leip?maina, ojavieret ohramaina, karivieret kauramaina, vesivieret vehn?maina, kaikki rauniot rahoina, kivet pienet penninkin?."

Kolmaskolmatta runo

Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. Kenp? neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, h?np? neitt? neuvomahan, orpoa opastamahan, miten olla mielev?n?, kuten kuuluna asua, mielev?n? miehel?ss?, kuuluna anoppelassa. Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla: "Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni! Kuules, kuin min? sanelen, kielin toisin kertoelen! "L?het jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan, verannukka, vierem?h?n, sametti, samoamahan t?st? kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta; tulet toisehen talohon, perehesen vierahasen. Toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahissa: ajatellen astuminen, tuumitellen toimiminen; ei kuin taaton tanterella, oman maammon manterella, laksoloissa laulaminen, kujilla kukahtaminen. "Kun l?het talosta t?st?, muista kaikki muut kalusi, ne kolme kotihin heit?: p?iv?n-p??lliset unoset, emon armahan sanaset, joka kirnun pett?j?iset! "Kaikki muista muuttelosi - unikonttisi unoha kotoisille tytt?rille, kotiuunin korvaselle! Laulut heit? lautsan p??h?n, ilovirret ikkunoille, tytt?ys tyvelle vastan, huimuus hurstin hulpiloille, pankolle pahat tapasi, laiskuutesi lattialle! Tahikka kaasolle taritse, ty?nn? kaason kainalohon, kaason vie? vitsikkohon, kantoa kanervikkohon! "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: taattoarmo heitt?minen, appiarmo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv? lause lahjominen. "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: maammoarmo heitt?minen, anopp'armo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv? lause lahjominen. "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: veliarmo heitt?minen, kytyarmo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv? lause lahjominen. "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: sisararmo heitt?minen, natoarmo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv? lause lahjominen. "Ell?sp? sin? ik?n?, kuuna kullan valkeana tavatoin talohon menk?, miehuetoin miehel?h?n! Tapoja talo kysyvi, tapoja talo hyv?ki, mies on mielt? koittelevi, mies mielt? ani paraski; ?sken tarkka tarvitahan, jos talo ep?tapainen, ja vakainen vaaitahan, jos on mies ep?p?t?inen. "Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa, kyty kyin? kynnyksell?, nato nauloina pihalla, sama on arvo antaminen: alemma kumartaminen, kuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla taattoa kumartaminen, maammoasi arvominen. "Pite? sinun pit?vi p?? tarkka, tanea mieli, aina ankara ajatus, ymm?rrys yhentasainen, iltasella silm?t virkut valkeata vaalimahan, aamusella korvat tarkat kukon ??nt? kuulemahan. Konsa kukko kerran lauloi, viel' ei toista virkkanunna, silloin nuorten nousuaika, vanhojen lepu'uaika. "Kun ei kukko laulakana, ei ??nn? is?nn?n lintu, pi? kuuta kukkonasi, otavaista oppinasi! K?y?s ulkona use'in, k?y?s kuuta katsomassa, otavaista oppimassa, t?hti? t?hy?m?ss?! "Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen, pursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla nousta luota nuoren sulhon, saa'a vierelt? verev?n, saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta, tuli puikkohon puhua lienosti levitt?m?tt?. "Kun ei tulta tuhkasissa, valkeata vakkasessa, kutkuttele kullaltasi, katkuttele kaunoltasi: 'Anna tulta, armaiseni, valkeata, marjaseni!' "Saat sa piit? pikkaraisen, tauloa taki v?h?isen: iske tuli tuikahuta, p?re pihtihin virit?, l?he l??v? l??nim?h?n, raavahat ravitsemahan! Ammovi anopin lehm?, hirnuvi apen hevonen, ky'yn lehm? kytk?isevi, naukuvi naon vasikka hein?n hienon heitt?j?ist?, apilan ojentajaista. "K?y kujaset kuurullasi, l??v?t l?nk?m?isill?si, sy?t? lehm?t leyhke?sti, lammaskarja lauhkeasti! Olet lehmille ojenna, juomat vaivaisten vasoille, varsoille valitut korret, karitsoille hienot hein?t! El?k? sioille singu, el? potki porsahia: kanna kaukalo sioille, purtilonsa porsahille! "El? l??v?ss? lepe?, lamo lammaskarsinassa! Kun olet l??v?n l??ninynn?, katsonunna karjan kaiken, jo jou'u takaisin tuolta, tule tuiskuna tupahan! Siell' on lapsi itkem?ss?, pieni peitetten sis?ss?, eik? lausu lapsi rukka, saata kielet?in sanoa, onko vilu taikka n?lk? tahi muu tapahtumainen, ennenkuin tulevi tuttu, kuulevi emonsa ??nen. "Vaan tupahan tullessasi tule nelj?n? tupahan: vesikappanen k?ess?, lehtiluuta kainalossa, tulitikku hampahiss - itse ollet nelj?nten?. "Ala sillat siivoella, lautalattiat la'aista: visko vett? lattialle, el? visko lapsen p??lle! N?hnet lapsen lattialla, jos kohta k?lynki lapsi: nosta lapsi lautsaselle, pese silm?t, p?? silit?, anna leipe? k?tehen, vuole voita leiv?n p??lle! Kun ei leipe? talossa, anna lastunen k?tehen! "Kun saat p?ytien pesohon viikon p??st? viimeist?ki, pese p?y?t, laiat muista, jalkoja el? unoha! Lautsaset vesin valele, sein?t siivin siivoele, lautsat kaikki laitoinensa, sein?t pitkin juomuinensa! "Mi on p?y?ll? p?ly?, mi tomua ikkunoilla, nep? siivell? sipaise, vet?ise vesitukolla, etteip? tomu tomaha, p?ly kattohon p?l?h?! "Karista katosta karstat, noet nuoho kiukahasta, pi? patsas muistossasi el?k? orsia unoha, ett? tuntuisi tuvaksi, asunnoksi arvattaisi! "Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! El? suihki sutsunatta el?k? r??mi r?tsin?tt?, el? liiku liinasetta, el? keng?tt? kehaja! Tuosta sulho suuttuneisi, mies nuori nuristuneisi. "Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla! Pyh?t on pihlajat pihalla, pyh?t oksat pihlajissa, pyh?t lehv?t oksasilla, marjaset sit?i pyhemm?t, joilla neitt? neuvotahan, orpoa opetetahan nuoren miehen mielt? my?ten, sulhosen sy?nt? my?ten. "Pi? herk?t hiiren korvat, ter?v?t jalat j?niksen! Niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele kuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva! "Valvoa sinun pit?vi, aina valvoa, varoa, ettet pyri pyllyllesi, pankon p??h?n pitk?llesi etk? vaivu vaattehille, veteleite vuotehelle! "Kyty kynn?lt? tulevi, appi aitojen panolta, urohosi ulkot?ilt?, kaunosi kasen ajolta: vieminen vesiropehut, k?sipyyhe kantaminen, alaha kumartaminen, mielilause lausuminen. "Anopp' aitasta tulevi jauhovakka kainalossa: juokse vastahan pihalle, alaha kumarteleite, pyy? vakka kainalosta tuo tupahan vie?ksesi! "Kun et arvata osanne, itsest?si ymm?rrell?, kulle ty?lle ty?ntyminen, toimelle rupeaminen, niin taho akalta tiet?: 'Oi armas anoppiseni! Kuinka t?ss? ty?t teh?'?n, askarehet arvatahan?' "Akka varsin vastoavi, anoppi sanan sanovi: 'Noinpa t?ss? ty?t teh?'?n, askarehet arvatahan: survotahan, jauhetahan, kivenpuussa kiikutahan, viel? vett? kannetahan, taikinat alustetahan, halot tuoahan tupahan p?tsin l?mmit?-panoksi; siit? leiv?t leivotahan, kakut paksut paistetahan, astiat virutetahan, hulikkaiset huuhotahan.' "Kun kuulit akalta ty?si, anopilta askarehet, ota kuivehet kivelt?, kiirehi kivitupahan! Sitte sinne saatuasi, tultua kivitupahan el? kuku kulkullasi, kalju kaulavarrellasi: kukkuos kiven kamulla, lapattaisen laulamalla! El?k? ?hke? isosti, kivenpuussa puhkaele, ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi ?'iss?si ?hke?v?n, sy?miss?si sysiv?n! "Seulo jauhot siepottele, kanna kannella tupahan! Leivo leiv?t leppe?sti, vastoa ani visusti, jottei paikoin jauhot j?isi, toisin selke?t seokset! "N?et korvon kallellansa: ota korvonen olalle, vesikappa kainalohon, ala astua ve'elle; kanna korvo kaunihisti, kuleta korennon p??ss?! Tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla, viikon veell? viipym?tt?, kaivolle katoamatta, ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi kuvoasi katselevan, itse?s' ihastelevan, verevyytt?si vetehen, kauneutta kaivosehen! "Menet pitk?lle pinolle, halkosien suollantahan: el? halkoa hyleksi, ota halko haapainenki! Heit? halko hiljallensa, kovasti kolajamatta, taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi vihoissasi viskelev?n, kiukuissa kolistelevan. "Kun sa astut aittasehen, l?het jauhon nouantahan, el? aittahan asetu, viivy viikon aittatiell?, taikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi jauhoja jakelevasi, antavan kyl?n akoille. "L?het astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon: pese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa! Maljat huuho - muista laiat, lusikkaiset - muista varret! "Lusikat pi? lu'ussa, astiasi arvelussa, ettei koirat kollottele, kasit noita kannattele, linnut liioin liikuttele, lapset laittele lev?lle! Kyll' on lapsia kyl?ss?, paljo p?it? pienoisia, jotka kannut kanteleisi, lusikat levitteleisi. "Iltasaunan saapuessa veet vetele, vastat kanna, hauo vastat valmihiksi saunahan savuttomahan ilman viikon viipym?tt?, saunahan katoamatta, taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi saunan lauoilla lamovan, penkin p??ss? piehtaroivan. "Kun tulet tupahan tuolta, k?ske appi kylpem?h?n: 'Oi on armas appiseni! Jo on sauna joutununna, veet ve'etty, vastat saatu, kaikki lautaset la'aistu; mene, kylve kyll?lt?si, valeleite vallaltasi! Itse lienen l?ylyn ly?j?, alla lautojen asunen.' "Kun tulevi kehruuaika, kankahan ku'onta-aika, k?y el? kynsi? kyl?st?, oppia ojan takoa, tointa toisesta talosta, pirran piit? vierahalta! "Itse langat kehr?ele, omin hyppysin kutehet, langat laita lievemp?iset, rihmat aina kieremp?iset! Keri kiinte? ker?nen, viipsinpuulle viskaele, suvakolle suorittele, kani siit? kangaspuille! Iske pirta piukkeasti, nosta niiet notkeasti, ku'o sarkakauhtanaiset, hanki villaiset hamoset yhen villan kylkyest?, talvilampahan takuista, karvoista kev?tkaritsan, kes?uuhen untuvista! "Kuules siit?, kuin sanelen, viel? kerran kertoelen! Keit? ohraiset oluet, makujuomat maltahiset yhen ohrasen jyv?st?, puolen puun on poltakselta! "Kun sa ohria imell?t, ma'ustelet maltahia, el? koukulla kohenna, k?rryksell? k??nnyttele: aina kourilla kohenna, k?mmenill? k??nnyttele! K?yp? saunassa use'in, el? anna iun paheta, kissan istua ituja, kasin maata maltahia! El?k? sure susia, pelke? mets?n petoja saunahan samotessasi, kesken y?t? k?yess?si! "Kun konsa tulevi vieras, ell?s vierasta vihatko! Ainapa hyv? talonen piti vierahan varoja, liikoja lihamuruja, kaunihia kakkaroita. "K?ske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti: sy?t? vierasta sanoilla, kunnes keitto kerke?vi! "Taas kun l?htevi talosta, j??hyv?iset j?ttelevi, ell?s viek? vierastasi ulkopuolelle ovea: tuosta sulho suuttuneisi, kaunosi kamaltuneisi. "Kun kerran halu tulevi k?y? itsesi kyl?ss?, kysytellen k?y kyl?ss?, lausutellen vierahissa! Sitte siell? ollessasi pi? taitavat tarinat; el? sie kotia moiti, alenna anoppiasi! "Kysyv?t kyl?n mini?t tahi muut kyl?iset naiset: 'Antoiko anoppi voita kuin ennen emo kotona?' Ell?s konsana sanoko: 'Ei anna anoppi voita.' Sano aina annettavan, kapustalla kannettavan, jos kerran kes?ss? saanet, senki toisentalvellista! "Kuules viel?, kuin sanelen, kerran toisen kertoelen! Kun menet talosta t?st?, tulet toisehen talohon, emoa el? unoha, masentele maammoasi! Emopa sinun el?tti, imetti ihanat rinnat ihanasta itsest?ns?, valkeasta varrestansa; monet y?t unetta vietti, monet atriat unohti tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa. "Ken emon unohtanevi, maammonsa masentanevi, elk?h?n Manalle menk?, hyv?n tunnon Tuonelahan! Manalassa on makso tuhma, kova kosto Tuonelassa emonsa unohtajalle, maammonsa masentajalle. Tuonen tytt?ret toruvat, Manan neiet riitelev?t: 'Kuinka sie emon unohit, oman maammosi masensit? Emo on n?hnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut saunamaassa maatessansa, olkiloilla ollessansa, synnytelless? sinua, katalaista kantaessa.'" Olipa akka lattialla, akka vanha, vaippa p??ll?, kyl?n kynnysten k?vij?, mieron teien tietelij?. H?np? tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja lateli: "Kukko lauloi kullallensa, kanan lapsi kaunollensa, varis lauloi vaahtokuulla, kev?tkuulla keikutteli. Minun lauloa pit?isi, hei?n olla laulamatta: heill' on kultansa kotona, aina luona armahansa; min? kullatoin, ko'itoin, ajan kaiken armahatoin. "Kuules, sisko, kuin sanelen! Kun menetki miehel?h?n, el? noua miehen mielt?, kuin min? poloinen nouin miehen mielt?, kiurun kielt?, suuren sulhoni sy?nt?! "Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva, vesa nuori noustessani, ympynen yletess?ni, mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa, tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla, vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona. K?vin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla, hersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla; laulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin, lehot leikki? pitelin, ahot ainoista iloa. "Suu veti revon ritahan, kieli k?rp?n lautasehen, mieli neien miehel?h?n, tapa toisehen talohon. Niinp? neiti luotunaki, tyt?r tuuiteltunaki - mini?ksi miehel?h?n, orjaksi anoppelahan. "Jou'uin, marja, muille maille, tuomi, toisille vesille, jou'uin, puola, purtavaksi, mansikka, manattavaksi. Joka puu puri minua, joka lepp? leikkaeli, joka koivu koiskaeli, joka haapa haukkaeli. "Naitihin ma miehel?h?n, vietihin anoppelahan. Sanottihin siell' olevan, neitt? sinne naitaessa, kuusi kuusista tupoa, kaksin kerroin kammaria, ahovieret aittamaina, kujavieret kukkamaina, ojavieret ohramaina, kangasvieret kauramaina, purnut puitua eloa, toiset purnut puitavia, sata saatuja rahoja, sata toinen saatavia. "Sainpa, tuhma, tulleheksi, k?lk?, k?tt? ly?neheksi: tupa oli kuuella tuella, seitsem?ll? seip?h?ll?, ahot t?ynn? armotuutta, lehot t?ynn? lemmetyytt?, kujat, kurjan, huoliani, mets?t mieli? pahoja, purnut puitua vihoa, toiset purnut puimatointa, sata saatuja sanoja, sata toinen saatavia. "En m? tuostana totellut, ko'in kuuluna asua. Tuolla toivoin kunniata, tuolla lempe? tavoitin, tulen tuomalla tupahan, p??n p?retten poimennalla - pieksin otsani ovehen, p??ni pihtipuolisehen: oven suuss' on ouot silm?t, kaihat silm?t karsinassa, kierot keskilattialla, per?ss? perivihaiset; tuli suusta tuikahuvi, kek?lehet kielen alta, ilke?n is?nn?n suusta, alta kielen armottoman. "En m? tuostana totellut, ko'in kuitenkin ele?, olla aina alla armon sek? n?yr? neuvottava; hypp?sin j?n?n jaloilla, k?vin k?rp?n k?mmenill?, panin turkan my?h?n maata, nousin vaivaisen varahin. Saanut en, kurja, kunniata, leino, lempe? tavannut, vaikka vuoret vierett?isin, kalliot kaha panisin. "Suotta survoin suuret jauhot, kiusan karkeat karistin sy?? ankaran anopin, tulikulkun kuiskaella p??ss? pitk?n pintap?y?n kultalaiasta kupista. Itse s?in, mini? raukka, apoin jauhoja kivelt?, liesipankko p?yt?n?ni, kapusta lusikkanani. "Use'in min? utuinen mini?n? miehel?ss? kannoin suolta sammalia, noita leivoin leiv?kseni, vett? kaivosta kapalla, tuota ryypin ryypykseni. Sini s?in kaloja, kalki, sini, koito, kuorehia, kuni notkuin nuottapuilla, keikuin keskell? venett?; en saanut sit? kaloa anoppini antamasta, joka p?iv?ksi p?teisi, kerraksensa kelpoaisi. "Kes?t kontuja ker?sin, talvet v??nnin taikon vartta, niinkuin muinenki kasakka eli orja, palkkalainen. Ainapa anoppelassa tuo minulle ty?nnettihin riihest? rive'in riusa, saunasta jyke'in loukku, rannalta rave'in karttu, suurin taikko tanhuasta. Ei uskottu uupuvani, ei varattu vaipuvani, vaikka uupuivat urohot, vaipuivat hevosen varsat. "Niin min?, piloinen piika, te'in ty?t? ty?n ajalla, v??nnin hartion v?ell?. Annas tulla toisen aian: jo tulehen tuomittihin, sen k?tehen k?skettihin. "Suotta soimat nostettihin, kiusan kielet kannettihin p??lle mun hyv?n tapani, p??lle kuulun kunniani; sanat p??lleni satoivat, puhe'et putoelivat kuin tuimat tulikipunat tahi rautaiset rakehet. "En m? tuostana ep?illyt, oisin eeskip?in elellyt akan ankaran apuna, tulikulkun kumppalina; vaan sep? paha panihe, sep? suurenti suruni, kun sulho sueksi muuttui, kauno karhuksi rupesi, kylin s?i, selin makasi, selin ty?ns? toimitteli. "Tuota itkin itsekseni, ajattelin aitassani. Muistin muita p?ivi?ni, entist? elantoani ison pitkill? pihoilla, emon kaunon kartanolla. "Sain tuosta sanelemahan, itse virkin, vierettelin: 'Osasi minun emoni, osasi omenan saa'a, taisi taimen kasvatella, ei osannut istutella: istutti ihanan taimen ilke'ille istumille, pani paikoille pahoille, koivun juurille koville, i?ksens? itkem?h?n, kuuksensa kujertamahan. 'Oisipa minussa ollut paikoille paremmillenki, pitemmillenki pihoille, laajemmille lattioille, paremmanki varren vasta, verev?mm?n miehen verta. Puutuin tuohon pulluksehen, tartuin tuohon talluksehen: varikselt' on varren saanut, korpilta nen?n kopannut, suunsa sy?v?lt? suelta, koko muo'on kontiolta. 'Oisinpa mokoman saanut m?ellenki menty?ni: saanut tielt? tervaskannon, lepp?p?kkel?n lehosta, pannut turvan turpehesta, parran naavoista pahoista, suun kivest?, p??n savesta, silm?t kuumista sysist?, koivun pahkat korviksensa, raian haarukan jaloiksi.' "Senp? lauloin laitoissani, huokaelin huolissani. Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan! Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle, jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin: tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki; ikenet oli irvell?ns?, silm?t kiljan kaljallansa, v??tty pihlaja piossa, k??tty karttu kainalossa, jolla ly?? lykke?vi, kohti p??t? kolkkoavi. "Annas siit? illan tulla! Kun meni makoamahan, otti vitsan vierehens?, nahkaruoskan naulaltansa, ei ket?n? muuta vasten, vasten vaivaista minua. "Meninp? min?ki itse illalla makoamahan, sulhon vierehen ven?hyin; laski sulho vierehens? - antoi kyllin kyyn?sp??t?, viljalta vihaista k?tt?, paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta. "Nousin kylm?lt? kylelt?, viluiselta vuotehelta. Sulho suorihe j?lest?, ulos uksesta uhitti! K?si k?ypi tukkahani, haparoivi hapsihini, tukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi... "Mik?s neuvoksi minulle, mik? neuvon antajaksi? Ter?ksest? keng?t teetin, paulat vaskesta panetin, joilla seisoin sein?vieret, kuuntelin kujan perukset, kunnes viihtyisi vihainen, asettuisi ankarainen. Eik? viihy viimeink?n?, ei asetu aioinkana! "Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierress?ni, sein?vieret seistess?ni, ollessa oven takana. Arvelin, ajattelime: ei minusta lienek?n? viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta t?ss? lemmon leisiossa, pirujen pes?sijassa. "Heitin hempe?t tupaset, armahat asuinmajani, l?ksin, vieno, vierem?h?n. Vierin soita, vierin maita, vierin ventoja vesi?; vierin veikon pellon p??h?n siin? kukkui kuivat kuuset, lauloi lakkap??t pet?j?t, kaikki vaakkuivat varikset, harakat hakahtelivat: 'Ei t??ll? sinun kotisi eik? synnynt?sijasi!' "En m? tuotana totellut, vierin veikkoni piha'an. Jo mulle ver?j?t virkki, kaikki vainiot valitti: 'Mit?p? tulet kotihin, kuta, kurja, kuulemahan? Jo ammoin isosi kuoli, kaatui kaunis kantajasi; veikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko.' "En m? tuotana totellut, menin mie toki tupahan. Annoin k?tt? k??k?selle: kylm? k??k? k?tt? vasten. "Tultua tupahan tuosta oven suuhun seisotaime. Korea kotoinen nainen: ei tule likist?m?h?n, k?y ei k?tt? antamahan; korea min? itseki: en mene likist?m?h?n, k?y en k?tt? antamahan. Pist?n k?tt? kiukahalle: kivet kylm?t kiukahassa; k??nn?n k?tt? hiilokselle: hiilet kylm?t hiiloksessa. "Veikko lautsalla lamovi, p??ss? pankon p?ll?tt?vi, syli sytt? hartioilla, vaaksa muulla vartalolla, kyyn?r? kyvent? p??ss?, kortteli kovaa nokea. "Kysyi veikko vierahalta, tutkaeli tullehelta: 'Mist? vieras veen takoa?' Min? vainen vastaelin: 'Etk? tunne siskoasi, entist? emosi lasta? Me yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat, yhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pes?st? saamat!' Tuosta veikko itkem?h?n, silm?t vett? vierem?h?n... "Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Hanki sy?? siskolleni!' Veikon nainen naljasilm? kantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan sy?nyt, koira suolan koitellunna, Musti murkinan pit?nn?. "Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Tuo olutta vierahalle!' Veikon nainen naljasilm? toip' on vett? vierahalle, ei sit?n? siivon vett?: sisaresten silmivett?, k?lysten k?enpesint?. "Vierin j?lle veikon luota, siirryin synnynt?sijalta. Jou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan, raukka, rannat kiert?m?h?n, vaivainen, vaeltamahan aina ouoillen oville, ver?jille vierahille, lapset raukan rannikolle, vaivaiset kyl?n varahan... "Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen ??nen, ??nen tuiman tuikuttaja; ei ole minulla monta sanan armon antajata, suin sulin puhelijata, kiukahalle k?skij?t? satehesta saatuani, kylm?st? kyh?tty?ni hallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa. "Enp? ennen nuorempana, en m? uskonut olisi, jos oisi sata sanonut, tuhat kielt? kertaellut n?ille juonin joutuvani, n?ille p?ivin p??sev?ni, jotk' on p?iv?t p??lle p??snyt, juonet joutunna k?tehen."

Nelj?skolmatta runo

Jo nyt on neiti neuvottuna, morsian opastettuna. Viel? virkin veijolleni, sulholleni suin puhelen: "Sulho, viljon veikkoseni, viel? veikkoa parempi, emon lasta armahampi, ison lasta lauhkeampi! Kuulesta, ma kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen t?st? liinalinnustasi, saamaisestasi kanasta! "Kiit?, sulho, onneasi hyv?n saaman saamastasi! Kun kiit?t, hyvinki kiit?! Hyv?n sait, hyv?n tapasit, hyv?n Luojasi lupasi, hyv?n antoi armollinen. Lue kiitokset isolle, emoselle viel' enemmin, ku tuuti tyt?n mokoman, niin mokoman morsiamen! "Puhas on neiti puolellasi, neiti kirkas kihloissasi, valkeainen vallassasi, soreainen suojassasi, tyt?r riski rinnallasi, verev?inen vieress?si, tyt?r riski, riihenpuija, hempulainen hein?nly?j?, pulski poukkujen pesij?, varski vaatevalkaisija, kensti rihman kehre?j?, karski kankahan kutoja. "Niin sen piukki pirran ??ni, kuin k?ki m?ell? kukkui; niin sen suihki sukkulainen, kuin on portimo pinossa; niin sen k??mi k??nn?hteli, kuin k?py oravan suussa. Ei kyl? sike'in maannut, linnakunta uinaellut neien pirran pirkehelt?, sukkulan surinehelta. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Tao viikate ter?v?, vaali vartehen hyv?h?n, veistele ver?j?n suussa, kannon p??ss? kalkuttele! Kun tulevi p?iv?paiste, viep? neiti nurmen p??lle: n?et, kuin hein? hersk?ht?vi, kova hein? korskahtavi, vihvil?inen viuskahtavi, suolahein? suiskahtavi, m?t?s my?t?h?n menevi, vesan kanta katkeavi. "Kun tulevi toinen p?iv?, hanki suora sukkulainen, pirran-p??llinen p?tev?, k??rinlauta laaullinen, vuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot! Laita neiti kangaspuille, pirran-p??llinen piohon: ?sken pirta piukkoavi, kangaspuut kamahtelevi, kuuluvi kyl?h?n kalske, pirran pirske loitommalle. Akat tuosta arvelevat, kysyv?t kyl?iset naiset: 'Kuka kangasta kutovi?' Sinun vastata sopivi: 'Oma kultani kutovi, herttaiseni helskytt?vi. Laskiko lapoja kangas, p??sti pirta piit?mi??' 'Ei laske lapoja kangas, p??st? ei pirta piit?mi?: on kuin Kuuttaren kutoma, P?iv?tt?ren kehre?m?, Otavattaren osaama, T?hett?ren t?yttelem?.' "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Kun nyt l?het kulkemahan, saat t?st? ajelemahan kera nuoren neitosesi, kanssa kaunihin kanasi, ell?s vainen varpuistasi, t?t? liinalinnuistasi, ell?s vieruhun ve'elk?, aian kolkkihin ajelko, kaa'atelko kannon p??h?n, kivil?ihin kiskotelko! Ei ennen ison ko'issa, emon kaunon kartanoilla neitt? vieruihin ve'elty, aian kolkkihin ajeltu, kaa'ateltu kannon p??h?n, kivil?ihin kiskoteltu. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Ell?s viek? neioistasi, kuletelko kullaistasi nurkkihin nuhajamahan, soppihin sohajamahan! Ei neiti ison kotona, emon entisen tuvilla eip' on nurkissa nuhannut, ei sohannut soppiloissa: aina istui ikkunoissa, keikkui keskilattioilla, illat taattonsa ilona, aamut ?itin armahana. "Ell?s vainen, sulho rukka, ell?s sie t?t? kanaista viek? vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan, olkileiv?n leivontahan, pet?j?isen pieks?nt?h?n! Ei neitt? ison kotona, emon kaunon kartanossa viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan, olkileiv?n leivontahan, pet?j?isen pieks?nt?h?n. "Vie?s s? t?t? kanoa, vie?s viljam?tt?h?lle, ru'ispurnun purkajaksi, ohrapurnun ottajaksi, leiv?n paksun paistajaksi, oluen osoajaksi, vehn?leiv?n leipojaksi, taikinan taputtajaksi! "Sulho, viljon veljyeni! Ell?s sie t?t? kanoa, ell?s mei?n hanhoistamme ik?vill? itketelk?! Tulisiko tuhma tunti, saisi neiollen ik?v?, pist? puuru puikkoloihin tahi valkko valjahisin, tuo neitt? ison kotihin, emon tuttavan tuville! "Ell?s sie t?t? kanaista, ell?s liinalinnuistamme oletelko orjanasi, palkanpiikana pi'elk?, el? kiell? kellarista el?k? aitasta epe?! Ei neitt? ison kotona, emon kaunon kartanossa oleteltu orjan arvon, palkanpiikana pi'elty, ei kielletty kellarista eik? aitasta ev?tty: aina viilti vehn?si?, katseli kananmunia maitotiinun tienohilla, olutpuolikon povella, aamut aittoja avellen, illat luhtia lukiten. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Kun neitt? hyvin pitelet, niin hyv?ksi tunnetahan: kun tulet apen kotihin, luoksi ainoan anopin, itse?si sy?tet?h?n, sy?tet?h?n, juotetahan, hevosesi riisutahan, tallihin talutetahan, sy?tet?h?n, juotetahan, kauravakka kannetahan. "Ell?s vainen neioistamme, t?t? liinalinnuistamme sanoko su'uttomaksi, laatiko lajittomaksi! Onpa t?ll? neiollamme suku suuri, laji laaja: kappa ois kylve? papuja, jyv? kullenki tulisi, kappa panna pellavaista, kuitu kullenki tulisi. "Ell?s vainen, sulho rukka, neioista pahoin pi'elk?, opastelko orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'utelko, vitsoin viisin vingutelko, vajan p??ss? vangutelko! Eip? neitt? ennenk?n?, ei ennen ison kotona opasteltu orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'uteltu, vitsoin viisin vinguteltu, vajan p??ss? vanguteltu. "Seiso sein?n? e'ess?, pysy pihtipuolisena: el? anna anopin ly?? el?k? apen torua, el? vierahan vihata, talon toisen soimaella! Pere k?ski pieks?m?h?n, muu v?ki mukittamahan: eth?n raahi raukaistasi etk? henno hertaistasi, vuosin kolmin kuultuasi, ainoisin aneltuasi! "Neuvo, sulho, neitoasi, opeta omenoasi, neuvo neitt? vuotehella, opeta oven takana, vuosikausi kummassaki, yksi vuosi suusanalla, toinen silm?n iskenn?ll?, kolmas on jalan polulla! "Kun ei sitte siit? huoli eik? tuostana totelle, ota ruoko ruo'ostosta, karvakorte kankahalta! Sill? neuvo neitoasi, neuvo neitt? nelj?s vuosi, korahuta korttehella, saran syrj?ll? syse?; viel' el? siimalla sivalla, neitt? raipalla rapoa! "Vaan jos sitte siit' ei huoli, viel' ei tuostana totelle, ve? vitsa viiakosta, koivu korpinotkelmosta - tuopa turkin helman alla, talon toisen tiet?m?tt? - : sit? n?yt? neiollesi, hep?ise, el? sivalla! "Kun ei viel? siit? huoli, ota tuostana totella, neuvo neitt? vitsasella, koivun oksalla opasta! Neuvo nelisnurkkaisessa, sano sammalhuonehessa, el? nurmella nukita, pieks? pellon pientarella: kuuluisi kumu kyl?h?n, tora toisehen talohon, naisen itku naapurihin, mets?h?n iso meteli. "Aina hauo hartioita, pehmit? per?lihoja, el? silmi? sivele el?k? korvia koseta: kuppi kulmalle tulisi, sinimarja silm?n p??lle. Tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arveleisi, kyl?n kynt?j?t n?kisi, nauraisi kyl?iset naiset: 'Onko tuo soassa ollut, talununna tappelossa, vai onko suen repim?, mets?n karhun kaapaisema, vai susiko sulhasena, karhu kanssakumppalina?'" Olipa ukko uunin p??ll?, mieronkierto kiukahalla. Lausui ukko uunin p??lt?, mieronkierto kiukahalta: "Ell?s vainen, sulho rukka, nouatelko naisen mielt?, naisen mielt?, kiurun kielt?, kuin min?, poloinen poika! Lihat ostin, leiv?t ostin, voit ostin, oluet ostin, kalat ostin kaikenlaiset, s?rpimet monensukuiset, oluet omilta mailta, vehn?t mailta vierahilta. "En sill? hyve? saanut enk? siisti? tavannut. Nainen kun tuli tupahan, tuli kuin tukan repij?, muotoansa mullistellen, silmi?ns? v??nnitellen; aina ?yhki ?hmiss?ns?, vihoissansa virkkaeli, kutsui kuppeloper?ksi, haukkui halkohakkuriksi. "Jopa muistin uuen mutkan, toki toisen tien osasin: kun kolotin koivun oksan, jo likisti linnuksensa; kun karsin katajan latvan, jo kumarsi kullaksensa; kun viel? panin pajuilla, jo kapusi kaulahani." Neito parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk?iseikse, itse itkulle hyr?ytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "L?ss?p' on nyt muien l?ht?, liki saanut muien liitto, minun l?ht?ni l?hemm?, minun liittoni likemm?, vaikk' on l?yli l?hte?ki, erota tukala tunti t?st? kuulusta kyl?st?, kaunihista kartanosta, jossa kasvoin kaunihisti, ylenin ylen ehosti kaiken kasvantoik?ni, lapsipuolen polveani. "Enk? tuota ennen luullut enk? uskonut ik?n?, en m? luullut luopuvani, uskonut eroavani t?m?n linnan liepehelt?, t?m?n harjun hartiolta. Jo nyt luulen, jotta luovun, jopa uskon ja eroan: ero- on tuopit tyhjettyn?, ero- juotuna oluet, kohta korjat k??nnettyn? p?in ulos, perin tupahan, lappe'in ison latohon, kalten karjahuonehesen. "Mill? nyt erotessani, l?htiess?ni, katala, mill? maksan maammon maion sek? taattoni hyvyyen, mill? veikon armauen, mielisiivot siskoseni? "Kiit?n m?, iso, sinua entisist?ni eloista, murkinoista muinaisista, parahimmista paloista. "Kiit?n m?, emo, sinua nuorna tuuiteltuasi, pienoisna pi'elty?si, rinnoin ruokkieltuasi. "Viel? kiit?n veikkoseni, veikkoseni, siskoseni, kostelen koko perehen, kaikki kasvinkumppalini, joien joukossa elelin, kasvoin kanssa kasvinaian. "Ell?s nyt, hyv? isoni, ell?s, ehtoinen emoni, tahi muu sukuni suuri, heimokuntani hele?, tuosta huolelle ruvetko, saako suurelle surulle, jos menenki muille maille, kulkenen johonkuhunki! Paistanevi Luojan p?iv?, kuu Luojan kumottanevi, t?het taivon v?lkynevi, otavat ojentunevi ilmassa etemp?n?ki, maailmassa muuallaki, ei yksin ison pihoilla, n?ill? kasvinkartanoilla. "L?hen nyt t?st? kuin l?henki, t?st? kullasta ko'ista, ison saamasta salista, ?itin kestikellarista. Heit?n suoni, heit?n maani, heit?n heinikkopihani, heit?n valkeat veteni, heit?n hiekkarantaseni kylpe? kyl?n akoille, pasikoia paimenille. "Heit?n suot sorehtijoille, maat heit?n maleksijoille, lepik?t lepe?jille, kanervikot kaahlajille, aitavieret astujille, kujavarret kulkijoille, pihat pitkin juoksijoille, sein?vieret seisojille, siltalauat siivojille, lattiat lakasijoille. Pellot heit?n peuran juosta, salot ilveksen samota, ahot hanhien asua, lehot lintujen lev?t?. "L?hen t?st? kuin l?henki toisen l?htij?n keralla sykysyisen y?n sylihin, kev?'isen kier?n p??lle, jottei j?lki j??ll? tunnu, jalan isku iljangolla, hangella hamosen toimi, helman hiepsint? lumella. "Sitte toiste tultuani, kotihini k?yty?ni eip? ?iti ??nt? kuulle, iso ei itkua tajunne, jos ma kulmilla kujerran, p??laella laulattelen: jo on nousnut nuori nurmi, kasvanut katajapehko iholle imett?j?ni, kasvop?ille kantajani. "Minun toiste tullessani n?ille pitkille pihoille muut ei tuntene minua kuin ne kaksi kappaletta: alimainen aian vitsa, perim?inen pellon seiv?s, nuo on pienn? pist?m?ni, neitona vitsastamani. "Emoni mahova lehm?, minun nuorna juottamani, vasikkana vaalimani, ammoa rikottelevi pitkill? piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuo minua tuntenevi kotoiseksi tytt?reksi. "Isoni ikioronen, minun pienn? sy?tt?m?ni, neitona apattamani, hirnua rikottelevi pitkill? piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuntenevi tuo minua kotoiseksi tytt?reksi. "Veikkoni ikuinen koira, minun lasna sy?tt?m?ni, neitona opastamani, haukkua rikottelevi pitkill? piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuo minua tuntenevi kotoiseksi tytt?reksi. "Muut ne ei minua tunne kotihini tultuani, vaikk' on vanhat valkamani, entiset elosijani, sijoillansa siikasalmet, asemillansa apajat... "J?? nyt, pirtti, terveheksi, pirtti lautakattoinesi! Hyv? on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "J?? nyt, sintsi, terveheksi, sintsi lautasiltoinesi! Hyv? on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "J??p?, piha, terveheksi, piha pihlajaisinesi! Hyv? on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "J?t?n kaikki terveheksi: maat ja mets?t marjoinensa, kujavieret kukkinensa, kankahat kanervinensa, j?rvet saoin saarinensa, syv?t salmet siikoinensa, hyv?t kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa." Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: "J?? hyv?sti, j?rven rannat, j?rven rannat, pellon penkat, kaikki m?ntyset m?ell?, puut pitk?t pet?jik?ss?, tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiell?, kaikki maassa marjan varret, marjan varret, hein?n korret, pajupehkot, kuusen juuret, lep?n lehv?t, koivun kuoret!" Siin? seppo Ilmarinen l?ksi Pohjolan pihoilta. J?iv?t lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui: "Lenti t?nne musta lintu, l?pi korven koikutteli, suostutteli meilt? sorsan, maanitteli meilt? marjan, otti tuo omenan meilt?, vietteli ve'en kalasen, petti pienill? rahoilla, hope'illa houkutteli. Ken nyt vie ve'elle meit?, ken joelle juohattavi? Saapi saavit seist?ksens?, kolataksensa korennot, olla sillat siivomatta, lattiat lakaisematta, pintty? pikarin laiat, tuopin korvat tummentua." Itse seppo Ilmarinen nuoren neitonsa keralla ajoa kahuttelevi noita Pohjan rannikoita, simasalmien sivutse, hietaharjun hartioitse. Somer soitti, hiekka helkki, reki vieri, tie vilisi, rahe rautainen ramasi, jalas koivuinen kolasi, kapla patvinen pasasi, vemmel tuominen tutasi, vinkui vitsaiset saverkot, vapoi vaskirenkahaiset juostessa hyv?n hevosen, hyv?n laukin laukatessa. Ajoi p?iv?n, tuosta toisen, ajoi kohta kolmannenki, k?si ohjassa orosen, toinen neien kainalossa, jalka laialla rekosen, jalka toinen viltin alla. Virkku juoksi, matka joutui, p?iv? vieri, tie lyheni. P?iv?n?p? kolmantena aletessa aurinkoisen jo sepon koti n?kyvi, tuvat Ilman tuulottavi. Noki nousi nuoraisena, savu paksuna pakeni, tuprusi savu tuvasta, yl?s pilvihin kohosi.

Viideskolmatta runo

Jopa viikon vuoteltihin, vuoteltihin, katseltihin neion nuotehet tulevan seppo Ilmarin kotihin: silm?t vanhoilta valuvi ikkunoissa istuessa, polvet nuorilta nojuvi ver?jill? vuottaessa, lasten jalkoja paleli seinuksilla seisoessa, kului keng?t kesk'-i?lt? rantasilla raittaessa. Niin huomenna muutamana, p?iv?n? moniahana kumu kuuluvi salolta, reen kapina kankahalta. Lokka, luopuisa em?nt?, Kalevatar, kaunis vaimo, sanan virkkoi, noin nimesi: "Se on poikani rekonen! Jo tulevi Pohjolasta nuoren neitonsa keralla! "L?hes nyt kohti n?it? maita, kohin n?it? kartanoita, ison saamille tuville, vanhemman varustamille!" Se on seppo Ilmarinen jo kohta kotihin saapi, ison saamille pihoille, vanhemman varustamille. Pyyhyet vihertelev?t vesaisilla vempelill?, k?kyet kukahtelevat korjan kirjavan kokalla, oravat samoelevat p??ll? aisan vaahterisen. Lokka, luopuisa em?nt?, Kalevatar, vaimo kaunis, tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kyl? vuotti uutta kuuta, nuoret p?iv?n nousentoa, lapset maata mansikkaista, vesi tervaista venett?; mie en kuuta puolinkana, p?ive? mokominkana: min? vuotin veijoani, veijoani, minjoani. Katsoin aamun, katsoin illan, en tiennyt, mihin katosi, tokko pient? kasvatteli vaiko laihoa lihoitti, kun ei tullut kuitenkana, vaikka varsinki lupasi tulla j?len tuntuessa, saa'a j?len j??htym?tt?. "Aina katsoin aamusilla, p?iv?t p??ss?ni pitelin, kun ei vieri veijon saani, ei kolaja veijon korja, n?ille pienille pihoille, kape'ille kartanoille. Oisko olkinen oronen, reki kaksikaplahinen, senki saaniksi sanoisin, korjaksi korotteleisin, jos se veijoni vet?isi, toisi kaunoni kotihin. "Niinp? toivoin tuon ik?ni, katsoin kaiken p?iv?kauen; p??ni katsoin kallellehen, syker?ni syrj?llehen, silm?t suorat suikulaksi: toivoin veijoni tulevan n?ille pienille pihoille, kape'ille kartanoille. Jo tuo viimeinki tulevi, toki kerran kerki?vi, vierell? verev? muoto, punaposki puolellansa! "Sulho, viljon veljyeni! Lasketapa laukkiotsa, viet?t? hyv? hevonen entisille heinillens?, taanoisille kauroillensa! Laai meille terveytt?, laai meille, laai muille, laai kaikelle kyl?lle! "Tehty?si tervehyiset sanele tarinojasi: matkasitko mainehitta, k?vit tiesi tervehen?, kun l?ksit anopin luoksi, apen ainoan kotihin? Saitko neien, voitit vallan, sorritko sotiver?j?n, levititk? neien linnan, pirotitko pystyn sein?n, astuitko anopin sillan, istuitko is?nn?n lautsan? "Jo tuon n?en kyselem?tt?, arvoan anelematta: k?vip? tiens? tervehen?, matkansa imantehena; toip' on hanhen, voitti vallan, sortipa sotiver?j?n, langettipa lautalinnan, levitteli lehmussein?n k?yess? anopin luona, apen ainoan ko'issa. Onp' on sotka suojassansa, kana kainaloisessansa, puhas neiti puolellansa, valkeainen valloissansa. "Kenp? toi t?m?n valehen, ken pani pahan sanoman, sulhon tyhjin tulleheksi, oron jouten juosneheksi? Eip? sulho tyhjin tullut, ei oronen jouten juosnut: on mit? oron vete?, liinaharjan liikutella! Hiess?p? hyv? hevonen, vaahessa valittu varsa tuvun t?nne tuotuansa, verev?n ve'etty?ns?. "Nouse nyt korjasta, korea, hyv? lahja, laitiosta! Nouse ilman nostamatta, ylene ylent?m?tt?, jos on nuori nostajasi, ylpe? ylent?j?si! "Korjasta kohottuasi, reen per?st? p??sty?si astu tiet? temmink?ist?, maata maksankarvallista, sikojen silitt?m?ist?, porsahien polkemaista, lampahan latsottamaista, hevon harjan hieromaista! "Astu hanhen askelilla, taputa tavin jaloilla n?it? pestyj? pihoja, tasaisia tanteria, apen saamia pihoja, anopin asettamia, veljen veistopenkeri?, sisaren siniketoja! Pole jalka portahalle, siirr? sintsin siltaselle, astu sintsi? simaista; siit? siirr?ite sis?h?n, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen! "Jo t??ll? t?m?nki talven, jopa mennehen kesosen silta soitti sorsanluinen sillallista seisojaista, laki kultainen kumisi laen alla astujaista, ikkunat iloittelihe ikkunaisten istujaista. "Jo t??ll? t?m?nki talven, jopa mennehen kesosen k??k?set k?kertelihe sormusk?tt? sulkijaista, kynnykset kykertelihe hienohelman hempujaista, ovet aina aukieli ovellista aukojaista. "Jo t??ll? t?m?nki talven, jopa mennehen kesosen perin pirtti py?r?hteli pirtillist? pyyhkij?ist?, sintsinen sijoittelihe sintsillist? siivojaista, vajaset vasertelihe vajallista vastak?tt?. "Jo t??ll? t?m?nki talven, jopa mennehen kesosen piha piilten k??ntelihe lastun pitk?n poimijaista, aittaset alentelihe aitallista astujaista, orret notkui, parret painui nuoren vaimon vaattehia. "Jo t??ll? t?m?nki talven, jopa mennehen kesosen kujaset kukertelihe kujallista kulkijaista, l??v?set l?hentelihe l??v?llist? l??nij?ist?, tanhuaiset taantelihe tanhuallista tavia. "Jo t??ll? t?m?nki p?iv?n, jopa p?iv?n eilisenki aioin ammoi aikalehm? aamuvihkon antajaista, hevoisvarsa hirnakoitsi hein?vihkon heitt?j?ist?, kaikerti kev?tkaritsa palasen parantajaista. "Jo t??ll? t?m?nki p?iv?n, jopa p?iv?n eilisenki vanhat istui ikkunoissa, lapset raittoi rantasilla, naiset seisoi seinuksilla, pojat porstuan ovilla nuoren vaimon varronnassa, morsiamen vuotannassa. "Terve nyt, piha t?ysinesi, ulkoinen urohinesi, terve, vaja t?ysinesi, vaja vierahaisinesi, terve, sintsi t?ysinesi, tuohikatto kansoinesi, terve, pirtti t?ysinesi, satalauta lapsinesi, terve, kuu, terve, kuningas, terve nuori nuoekansa! Ei ole t?ss? ennen ollut, eip? ennen eik? eilen t?m?n joukon juoleutta, t?m?n kansan kauneutta. "Sulho, viljon veljyeni! Pura pois punaiset paikat, sivalluta silkkiverhot! N?yt? tuota n??t?ist?si, viisin vuosin k?yty?si, kaheksin katseltuasi! "Tokko toit, kenen k?kesit? K?kesit k?k?sen tuoa, maalta valkean valita, vesilt? verev?n saa'a. "Jo tuon n?en kyselem?tt?, arvoan anelematta: toit k?k?sen tullessasi, sinisotkan suojassasi, vihannimman virven latvan vihannasta virvik?st?, tuorehimman tuomen lehv?n tuorehesta tuomikosta." Olipa lapsi lattialla. Lausui lapsi lattialta: "Voi veikko, mit? vetelet! Tervaskannon kauneutta, tervapuolikon pituutta, kerinkannan korkeutta! "Kutti, kutti, sulho rukka! Tuota toivotit ik?si, sanoit saavasi sataisen, tuovasi tuhannen neien. Jo saitki hyv?n sataisen: - tuon tuhannen tuppeloisen! Sait kuin suolta suovariksen, aialta ajoharakan, pellolta pelotuslinnun, mustan linnun mullokselta! "Mit? lie ik?ns? tehnyt, kuta mennehen kesosen, kun ei kinnasta kutonut, saanut sukkoa su'unki? Tyhj?n? tuli tupahan, annitoinna appelahan: hiiret kopsassa kopasi, h?rpp?korvat lippahassa!" Lokka, luopuisa em?nt?, Kalevatar, vaimo kaunis, kuuli kummaisen tarinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit? lausuit, lapsi kurja, kuta, kunnotoin, latelit? Muista kummat kuulukohon, h?v?istykset h??lyk?h?n, eip? t?st? neitosesta, ei t?m?n talon v?est?! "Jo sanoit pahan sanasen, sanan kehnon kertaelit suusta y?tisen vasikan, p??st? pennun p?iv?kunnan! Hyv?n on sulho neien saanut, tuonut maalta maan parahan: on kuin puola puolikypsi, kuin on mansikka m?ell?, tahi kuin k?k?nen puussa, pieni lintu pihlajassa, koivussa koreasulka, valorinta vaahteressa. "Oisi ei saanut Saksastana, tavannut Viron takoa t?m?n neitosen soreutta, t?m?n allin armautta, t?m?n kasvon kauneutta, t?m?n muo'on muhkeutta, k?sivarren valkeutta, kaulan hoikan kaarevuutta. "Eik? neiti tyhjin tullut: oli turkit tuotavana, vaipat vasta saatavana ja verat ve'ett?v?n?. "Paljo on t?ll? neitosella oman v?rttin?n v?ke?, oman kehr?n kiert?m?t?, oman hyppisen hyve?, vaattehia valkehia, talvisotkun suorimia, kev?tp?iv?n valkomia, kes?kuien kuivomia: hyv?t hurstit huilahukset, p??nalaiset p?ll?hykset, sivallukset silkkihuivit, vilahukset villavaipat. "Hyv? mutso, kaunis mutso, mutso valkeanverev?! Hyvinp? ko'issa kuuluit, tytt?n? ison ko'issa; hyvin kuulu kuun ik?si mini?n? miehel?ss?! "El? huolelle rupea, el? huoli huolehtia! Ei sinua suolle viety, ojavarrelle otettu: viety on viljam?tt?h?lt?, viety viel? viljemm?lle, otettu oluttuvilta, oluemmille otettu. "Hyv? neito, kaunis mutso! Tuotapa kysyn sinulta: n?itk? t?nne tullessasi kekoja ker?peri?, n?s?p?it? n?rttehi?? Ne kaikki t?m?n talosen, t?m?n sulhon kynt?mi?, kynt?mi?, kylv?mi?. "Neitokainen, nuorukainen! Tuota nyt sanon sinulle: kun tunsit talohon tulla, niin tunne talossa olla! Hyv? t??ll' on mutson olla, kaunis kasvoa mini?n, piossasi piim?pytty, voivatinen vallassasi. "Hyv? t?ss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen. T?ss' on laajat saunan lauat ja leve?t pirtin lautsat, is?nn?t isosi verrat, em?nn?t emosi verrat, pojat onpi veikon verrat, tytt?ret sisaren verrat. "Kun sinun himo tulevi, noita mielesi tekevi ison saamia kaloja, veljen pyit? pyyt?mi?, niin el? kysy ky'ylt? el?k? ano apelta! Kysy suorin sulholtasi, toimittele tuojaltasi! Ei ole sit? mets?ss? jalan nelj?n juoksijata eik? ilman lintusia, kahen siiven siukovia, ei viel? ve'ess?k?n? kalaparvea parasta, kuta sinun ei saaja saane, saaja saane, tuoja tuone. "Hyv? t?ss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen. Ei ole kiirett? kivelle eik? huolta huhmarelle: vesi t?ss? vehn?t jauhoi, koski kuohutti rukihit, aalto astiat pesevi, meren vaahti valkaisevi. "Ohoh kullaista kyl?ist?, maan parasta paikaistani! Nurmet alla, pellot p??ll?, keskell? kyl? v?lill?; kyl?n alla armas ranta, rannassa rakas vetonen: se sopivi sorsan uia, vesilinnun vieretell?." Siit? joukko juotettihin, sy?tettihin, juotettihin liioilla lihamuruilla, kaunihilla kakkaroilla, olu'illa ohraisilla, viertehill? vehn?isill?. Olipa kyst? kyllin sy??, kyllin sy??, kyllin juoa punaisissa purtiloissa, kaunoisissa kaukaloissa: pirotella piirahia, murotella voimuruja, sirotella siikasia, lohkota lohikaloja veitsell? hope'isella, kuraksella kultaisella. Olut juoksi ostamatoin, mesi markoin maksamatoin, oluoinen orren p??st?, sima vaarnojen sis?st?, olut huulten huuhtimeksi, mesi mielten k??ntimeksi. Kukapa tuossa kukkujaksi, lailliseksi laulajaksi? Vaka vanha V?in?m?inen, laulaja i?n-ikuinen, itse laululle rupesi, t?ille virtten ty?ntelihe. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Veli kullat, veitoseni, suulliset sanalliseni, kielelliset kumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen! Harvoin on hanhet suutasusten, sisarukset silm?tysten, harvoin veikot vieretysten, emon lapset laiatusten n?ill? raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. "Niin joko laululle l?hemme, t?ille virtten ty?nteleimme? Laulanta runoilla t?it?, kukunta kev?tk?ell?, painanta sinett?rill?, kuonta kankahattarilla. "Laulavat Lapinki lapset, hein?keng?t heittelev?t hirven harvoilta lihoilta, peuran pienen pallehilta; niin miks' en min?ki laula, miks' ei laula mei?n lapset ruoalta rukihiselta, suulta suurukselliselta? "Laulavat Lapinki lapset, hel?j?v?t hein?keng?t vesimaljan juotuansa, pet?j?isen purtuansa; niin miks' en min?ki laula, miks' ei laula mei?n lapset juomilta jyv?llisilt?, olu'ilta ohraisilta? "Laulavat Lapinki lapset, hel?j?v?t hein?keng?t nokisilta nuotioilta, hiilisilt? hiertimilt?; niin miks' en min?ki laula, miks' ei laula mei?n lapset alta kuulun kurkihirren, alta kaunihin katoksen? "Hyv?p? t?ss' on miesten olla, armas naistenki asua olutpuolikon povella, mesitiinun tienohilla, sivullamme siikasalmet, luonamme lohiapajat, joist' ei sy?en sy?m?t puutu, juoen juomiset v?hene. "Hyv?p? t?ss' on miesten olla, armas naistenki elell?. Ei t?ss? surulla sy??, ei elet? huolen kanssa; t?ss? sy??h?n surutta, elet?h?n huoletoinna i?ll? t?m?n is?nn?n, elinajalla em?nn?n. "Kumman t?ss? ensin kiit?n, is?nn?nk? vai em?nn?n? Ainap' entiset urohot ensin kiittiv?t is?nn?n, ku on suolta suojan saanut, ko'in korvesta kokenut: tyvin tuonut tyysk?t m?nnyt, latvoin lansatut pet?j?t, pannut paikalle hyv?lle, asettanut ankaralle suuriksi sukutuviksi, kaunihiksi kartanoiksi; salvannut salosta sein?t, hirret hirmulta m?elt?, ruotehet rome'ikolta, malat marjakankahalta, tuohet tuomivaaran p??lt?, sammalet sulilta soilta. "Tupa on tehty tesm?llens?, suoja pantu paikallensa. Sata oli miest? salvaimella, tuhat oli tuvan katolla tehess? t?t? tupoa, laaittaissa lattiata. "Jopa vaan t?m?n is?nn?n saaessa t?t? tupoa mont' on tukka tuulta n?hnyt, hivus s??t? hirve?t?. Use'in hyv?n is?nn?n j??nyt on kinnasta kivelle, hattua havun sel?lle, suohon sukkoa vajonnut. "Use'in hyv? is?nt? aivan aika-huomenessa ennen muien nousematta, kyl?kunnan kuulematta nousnut on nuotiotulelta, havannut havumajoilta, havu p??ns? harjaellut, kaste pesnyt sirkut silm?t. "Siit?p? hyv? is?nt? saapi tuttua tupahan, lautsant?yen laulajoita, ikkunat iloitsijoita, siltalauat lausujoita, karsinat karehtijoita, sein?vieret seisojia, aitovieret astujia, pihat pitkin kulkijoita, maat ristin matelijoita. "Is?nn?n esinn? kiitin, siit? ehtoisen em?nn?n ruokien rakentamasta, pitk?n p?y?n t?ytt?m?st?. "H?np? leipoi leiv?t paksut, suuret talkkunat taputti k?pe'ill? k?mmenill?, kyperill? kymmenill?; nosti leiv?t leppe?sti, sy?tti vierahat v?lehen liioilla sianlihoilla, kohokuori-kokkaroilla - ter?t vieri veitsist?mme, p??t putosi puukoistamme lohen p?it? lohkoessa, hauin p?it? halkoessa. "Use'in hyv? em?nt?, tuo tarkka taloinen vaimo, kuullut on kukotta nousta, kanan lapsetta karata n?it? h?it? hankittaissa, teoksia teht?ess?, hiivoja rakettaessa, olosia pantaessa. "Hyvin on hyv? em?nt?, tuo tarkka taloinen vaimo, osannut oluet panna, makujuoman juoksutella iuista imeltyneist?, make'ista maltahista, joit' ei puulla puuhaellut, korennolla koukkaellut, vaanpa kourilla kohenti, k?sivarsin k??nnytteli saunassa savuttomassa, la'aistuilla lautehilla. "Eip? tuo hyv? em?nt?, tuo tarkka taloinen vaimo, laske iskulle ituja, p??st? maalle maltahia; k?ypi saunassa use'in sy?ny?ll? yksin?ns?, ei huoli susia surra, pel?t? mets?n petoja. "Jopa nyt em?nn?n kiitin; vuotas kiit?n patvaskani! Ken on pantu patvaskaksi, ken otettu oppahaksi? Kyl?n paras patvaskana, kyl?n onni oppahana. "Onpa mei?n patvaskalla p??ll? haahen haljakkainen; se on kaita kainalosta, soma suolien kohasta. "Onpa mei?n patvaskalla, onpa kauhtana kapoinen: helmat hietoa vet?vi, takapuolet tanteria. "V?h?n paitoa n?kyvi, pikkaraisen pilkottavi: on kuin Kuuttaren kutoma, tinarinnan riukuttama. "Onpa mei?n patvaskalla vy?ll? ussakka utuinen, p?iv?n tytt?ren kutoma, kirjokynnen kirjoittama ajalla tulettomalla, tulen tiet?m?tt?m?ll?. "Onpa mei?n patvaskalla silkkiset sukat jalassa, silkkiset sukan sitehet, s?teriset s??rinauhat, jotk' on kullalla ku'ottu, hopealla huoliteltu. "Onpa mei?n patvaskalla Saksan keng?t kelvolliset, kuni joutsenet joella, vesiteiret vieremill? tahi hanhuet havulla, muuttolinnut murrikolla. "Onpa mei?n patvaskalla kutrit kullansuortuvaiset, parta kullanpalmikkoinen; p??ss? pystyinen kyp?ri, puhki pilvien puhuja, l?pi mets?n l?ik?tt?j?, jot' ei saatane sataisin, tuotane tuhansin markoin. "Jo nyt kiitin patvaskani; vuotas kiit?n saajanaisen! Mist' on saatu saajanainen, kust' otettu onnellinen? "Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen takoa Tanikan linnan, uuen linnan ulkopuolta. "Eip? viel? sielt?k?n?, ei per?n pere?k?n?! Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen Vienan p??lilt? vesilt?, ulapoilta auke'ilta. "Eip? viel? sielt?k?n?, ei per?n pere?k?n?! Kasvoi maalla mansimarja, punapuola kankahalla, pellolla hele? hein?, kukka kultainen aholla: siit' on saatu saajanainen, siit' otettu onnellinen. "Saajanaisen suu somainen kuni Suomen sukkulainen; saajanaisen sirkut silm?t kuni t?het taivahalla; saajanaisen kuulut kulmat kuni kuu meren-ylinen. "Onpa mei?n saajanaisen kaula kullankiehkuroissa, p?? kullanvipalehissa, k?et kullank??ril?iss?, sormet kullansormuksissa, korvat kullanhelmil?iss?, kulmat kullansolmuloissa, silm?ripset simpsukoissa. "Luulin kuun kumottavaksi, kuu kumotti kultasolki; luulin p?iv?n paistavaksi, kun sen paistoi paian kaulus; luulin laivan l?ikkyv?ksi, kun sen l?ikkyi lakki p??ss?. "Jopa kiitin saajanaisen; annas katson kaiken kansan, onko kansa kaunihina, v?ki vanha v?nke?n? sek? nuoriso somana, koko joukko juoleana! "Jopa katsoin kaiken kansan, ehk? tiesin ennoltaki: eip' ole t?ss? ennen ollut eik? varsin vasta liene t?m?n joukon juoleutta, t?m?n kansan kauneutta, v?en vanhan v?nkeytt?, v?en nuorison somuutta. Kaikk' on kansa haljakassa kuni mets? huutehessa: alta on kuin aamurusko, p??lt? on kuin p?iv?nkoite. "Huokeat oli hopeat, l?yh?t kullat kutsuloilla, rahataskut tanterilla, rahakukkarot kujilla n?ill? kutsuvierahilla kutsuloille kunniaksi." Vaka vanha V?in?m?inen, virren ponsi polvu'inen, siit? siirtihe rekehen, l?htevi kohin kotia; laulelevi virsiss?ns?, laulelevi, taitelevi. Lauloi virren, lauloi toisen - virrell?p? kolmannella kilahti jalas kivehen, tarttui kapla kannon p??h?n: rikkoihe reki runolta, jalas taittui laulajalta, kapla poikki paukahutti, laiat irti loskahutti. Sanoi vanha V?in?m?inen, itse virkkoi, noin nimesi: "Onko t?ss? nuorisossa, kansassa kasuavassa, vaiko t?ss? vanhalassa, v?ess? v?henev?ss?, kenp? Tuonelle k?visi, l?htisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, v??nti?n Manan v?elt? reki uusi laatiani, korjanen kohentoani?" Sek? nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi: "Ei ole t?ss? nuorisossa eik? varsin vanhastossa, koko suuressa su'ussa niin urosta urheata, jotta Tuonelle menisi, l?htisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, v??nti?n Manan majoilta reki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi." Silloin vanha V?in?m?inen, laulaja i?n-ikuinen, l?ksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille. Toi orasen Tuonelasta, v??nti?n Manan majoilta. Siit? vanha V?in?m?inen laulavi salon sinisen, salohon tasaisen tammen sek? pihlajan p?tev?n; ne kohenti korjaksensa, painalti jalaksiksensa, niist? katsoi kaplaksia sek? v??nti vempeleit?: sai korjan kohennetuksi, re'en uuen laaituksi. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuihe rekehen, laskettihe laitiohon. Vitsattaki virkku juoksi, helmin ly?m?tt? hevonen entisille appehille, taanoisille suuruksille; saattoi vanhan V?in?m?isen, laulajan i?n-ikuisen, oman uksen aukomille, oman kynnyksen etehen.

Kuudeskolmatta runo

Ahti oli saarella asuva, Kaukoniemen kainalossa. Oli pellon kynn?nn?ss?, vainion vakoannassa. Korvalta ylen korea, kovin tarkka kuulennalta. Kuulevi jumun kyl?lt?, j?ryn j?rvien takoa, jalan iskun iljenelt?, reen kapinan kankahalta. Juohtui juoni mielehens?, tuuma aivohon osasi: h?it? Pohjola pit?vi, salajoukko juominkia! Murti suuta, v??nti p??t?, murti mustoa haventa; veret vier?hti pahaksi poloisilta poskip?ilt?. Heti heitti kynn?ksens?, vaon keskivainiolle; nousi maasta ratsahille, l?htevi kohin kotia luoksi armahan emonsa, tyk? valtavanhempansa. Sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Oi emoni, vaimo vanha! Pane ruoka ruttoisesti sy?? miehen n?lk?hisen, haukata halun-alaisen! L?mmit? samassa sauna, pian pirtti riu'uttele, miss? mies puhasteleikse, sueiksen urosten sulho!" Tuop' on ?iti Lemmink?isen pani ruoan ruttoisesti sy?? miehen n?lk?hisen, haukata halun-alaisen yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa. Siit? lieto Lemmink?inen otti ruokoa rutosti; meni saunahan samassa, k?vi kylpyhuonehesen. Siell? peiponen peseikse, pulmonen puhasteleikse, p??ns? pellavaspioksi, kaulanvarren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi emoni, vaimo vanha! Astu aittahan m?elle, tuo sielt? somat sopani, kanna vaattehet vakaiset, jotka p??lleni pukisin, varustaisin varrelleni!" Emo enn?tti kysy?, vaimo vanha tutkaella: "Kunne l?het, poikueni? L?hetk? ilveksen ajohon vaiko hirven hiih?nt?h?n vai oravan ammuntahan?" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Oi emoni, kantajani! L?he en ilveksen ajohon enk? hirven hiih?nt?h?n, en oravan ammuntahan; l?hen Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. Tuo mulle somat sopani, vaka'iset vaatteheni, h?iss? h?ilytelt?v?ni, pioissa pi'elt?v?ni!" Emo kielti poikoansa, nainen miest?ns? ep?si; ep?si kavetta kaksi, kielti kolme luonnotarta l?htem?st? Lemmink?ist? hyv?n Pohjolan pitoihin. Noin sanoi emo pojalle, lausui vanhin lapsellensa: "Ell?s menk?, poikueni, poikueni, Kaukueni, noihin Pohjolan pitoihin, suuren joukon juominkihin! Ei sua kutsuttu sinne, ei tarkoin tahotakana." Tuop' on lieto Lemmink?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kurjat kutsuen menevi, hyv? ilman hyppeleikse! Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset, airuhut alinomaiset miekassa tuliter?ss?, s?il?ss? s?kenev?ss?." Tuop' on ?iti Lemmink?isen yh? kielte? k?kesi: "Ell?s vainen, poikueni, menk? Pohjolan pitoihin! Monet on kummat matkallasi, isot tiell?si imehet, kolme surmoa kovinta, kolme miehen kuolemata." Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ain' on surmia akoilla, kaikin paikoin kuolemia; ei uros h?t?ile noita, ei varsin varannekana. Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni: mi on surma ensim?inen, ensim?inen, viimeinenki?" Virkkoi ?iti Lemmink?isen, vaimo vanha vastaeli: "Sanon surmat syyt? my?ten enk? miehen mielt? my?ten. Sanon surman ensim?isen. Se on surma ensi surma: menet matkoa v?h?isen, p??set tiet? p?iv?yksen: tulevi joki tulinen poikkipuolin vastahasi. Joessa tulinen koski, koskessa tulinen luoto, luo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko: y?t se hammasta hiovi, p?iv?t kyntt? kitkuttavi tulijalle vierahalle, saavalle k?ke?v?lle." Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Se on surma naisen surma, ei ole kuolema urohon. Kyll? m? siihen keinon keksin, arvoan hyv?n asian: laulan lepp?isen hevosen, laulan lepp?isen urohon sivutseni siirtym?h?n, eest?ni vaeltamahan; itse sorsana sukellan, allina alenteleime kouritse kokon kynimen, vaakalinnun varpahitse. Oi emoni, kantajani! Sano surma keskim?inen!" Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Se on surma toinen surma: menet matkoa v?h?isen, toki toisen p?iv?yksen: tulevi tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tiet?, it?h?n i?ti pitk?, luotehesen loppumatoin, t?ynn? kuumia kivi?, palavia paateroita. Sinne on satoja saanut, tuhansia tukkueltu, sa'an miest? miekallista, tuhat rautaista oritta." Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ei ole siin? miehen surma eik? kuolema urohon. Kyll? m? siihen mutkan muistan, mutkan muistan, keinon keksin: laulan ma lumesta miehen, uron hangesta hotaisen, sen tungen tulen v?kehen, vaivaelen valkeahan, kylpij?ksi kuuman saunan vastan vaskisen keralla; itse siirr?ime sivutse, tungeime tulen l?vitse, ettei partana palane, hivuskutri kurvettune. Oi emoni, kantajani! Sano surma j?lkim?inen!" Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Se on surma kolmas surma: menet viel?ki v?h?isen, p??set siit? p?iv?yksen, Pohjolan ver?j?n suulle, ahtahimpahan alahan: susi p??lle suimistaikse, karhu toisna kaimistaikse suulla Pohjolan ver?j?n, kape'immassa kujassa. Sy?nyt on sa'anki miest?, tuhonnut tuhat urosta, niin miks' ei sinua s?isi, tuhoaisi turvatointa?" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Uuhi uunna sy?t?k?h?n, rieskana revitt?k?h?n, vaan ei mies pahempikana, uros untelompikana! Minua on vy?tty miehen vy?ll?, pantu miehen palkimella, solmittu uron solilla, jotten viel? jouakana suuhun Untamon susien, kitahan kirokavetten. "Muistan ma suelle mutkan, keksin keinon karhullenki: suet laulan suitsi-suuhun, karhut rautakahlehisin, tahi rutjon ruumeniksi, seulaisen sepalehiksi. Sill? siit? selvit?ime, p??sen matkani perille." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Et viel? perille p??snyt! Ne oli sinne menness?si matkalla isot imehet, kolme kummoa kovoa, kolme miehen kuolemata; viel' on sinne saatuasi paikalla pahimmat kummat. Kulet tiet? pikkaraisen, tulet Pohjolan pihalle: aita on rautainen rakettu, ter?starha teeksennelty maasta asti taivosehen, taivosesta maahan asti, keih?'ill? seiv?stetty, maan maoilla aiastettu, k??rmehill? vitsastettu, sisiliskoilla si'elty; heitty h?nn?t h?ilym?h?n, p??kurikat kuilumahan, p??keh?t k?h?j?m?h?n, p??t ulos, sis?h?n h?nn?t. "Maass' on toisia matoja, rata kyit?, k??rmehi? yl?s kielin kiehumassa, alas h?nnin h?ilym?ss?. Yks' on muita kauheampi eess? portin poikkipuolin, pitel?mpi pirtin hirtt?, paksumpi kujapatsasta, yl?s kielin kiehumassa, suin yl?s suhahtamassa, ei ket?n? muuta vasten, vasten vaivaista sinua." Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Seki on surma lapsen surma, ei ole kuolema urohon. Tunnen ma tulen lumoa, valkeaisen vaivutella, ja tunnen maot manata, k??rmehyiset k??nnytell?. ?sken p??n? eilisen? kynnin maata kyyn-alaista, k??nnin maata k??rmehist? aivan paljahin k?t?sin. Kyyt pitelin kynsiss?ni, k?siss?ni k??rmehyiset; tapoin kyit? kymmenkunnan, sa'an mustia matoja: viel' on kynnet kyyn veress?, k?et k??rmehen talissa. Sill' en taia tullakana, viel' en varsin jouakana maon suuren suupalaksi, k??rmehen k?sialaksi: itse konnat kouristelen, ilke?t iki puserran, kyyt on laulan laiemmalle, maot muutan tien mukahan, astun Pohjolan pihalta, tungeime tuvan sis?h?n." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Ell?s vainen, poikueni, menk? Pohjolan tupahan, Sariolan salvoksihin! Siell' on miehet miekka vy?ll?, urohot sota-aseissa, humalassa hullut miehet, pahat paljo juotuansa. Laulavat sinun poloisen miekkahan tuliter?h?n; jo on laulettu paremmat, jalommatki jaksettuna." Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Jo olen ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla. Ei minua laula lappi eik? tunge turjalainen; itse laulan lappalaisen sek? tungen turjalaisen: laulan halki hartionsa, puhki leukansa puhelen, paian kauluksen kaheksi, rikki rintalastasensa." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Ohoh poikani poloinen! Viel? muistat muinaistasi, kerskut ennen k?ynnist?si! Jo olet ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla: uinut kaikki umpilammit, koirankieliset kokenut, k?ynyt koskia kolisten, my?t?virtoja vilisten, Tuonen kosket tunnustellut, mitannut Manalan virrat! Siell' oisit t?n?ki p??n? ilman ?ititt? pahatta. "Muistapa, mit? sanelen! Tulet Pohjolan tuville: m?ki on t?ynn? seip?hi?, piha t?ynn? pylv?hi?, ne on t?ynn? miehen p?it?; yks' on seiv?s p??t?in seiv?s - senp? seip?h?n nen?h?n sinun p??si leikatahan!" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hurja noita huolinevi, ep?kelpo keksinevi, viitt?, kuutta vainovuotta, seitsent? sotakese?! Ei noita uro totelle, v??j?nne v?he?k?n?. Tuo mulle sotisopani, vanhat vainovaatteheni! Itse k?yn isoni miekan, katson kalvan taattoseni; viikon on vilussa ollut, kauan kaihossa sijassa, itkenyt ik?ns? siell?, kantajata kaipaellut." Sai siit? sotisopansa, vanhat vainovaattehensa, isonsa ikuisen miekan, tuon taaton sotatoverin. Senp? siltahan sys?si, terin ty?nti lattiahan: miekkanen k?ess? k??ntyi kuni tuore tuomen latva tahi kasvava kataja. Sanoi lieto Lemmink?inen: "Tuskin on Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa t?m?n miekan miettij?ist?, t?m?n kalvan katsojaista." Jousen sein?lt? sivalti, kaaren vahvan vaarnaselta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Sen m? mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin, joka jouseni vet?isi, kiver?ni kiinnitt?isi noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla." Siit? lieto Lemmink?inen, tuo on kaunis Kaukomieli, suorihe sotisopihin, puki vainovaattehisin. Itse lausui orjallensa, sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on osto-orjaseni, rahan saatu raatajani! Jou'uta sotaoriini, valjastele vainovarsa l?hte?kseni pitoihin, lemmon joukon juominkihin!" Orja n?yr?, neuvottava, pian pistihe pihalle, ty?nti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. Sanoi tuolta tultuansa: "Jo olen tehnyt teht?v?ni, suorittanut tuon orosi, varsan viljon valjastanut." Siit? lieto Lemmink?isen luku l?hte? tulevi. K?si k?ski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti. Toki l?ksi, kuin k?kesi, varsin l?ksi, ei varannut. Emo neuvoi poikoansa, vanhin lastansa varoitti oven suusta, orren alta, kattilan katasijoilta: "Poikueni, ainueni, lapseni, vakauteni! Jos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa, juopa puoli tuoppiasi, keskimaihin maljasesi; anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli: mato maljassa venyvi, toukka tuopin pohjukassa." Viel? neuvoi poikoansa, varsin lastansa vakusti perim?isen pellon p??st?, ver?j?lt? viimeiselt?: "Jos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa, istu puolella sijoa, astu puoliaskelella, anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli, niin sinusta mies tulevi, uros selv? selki?vi, l?pi k?ym?h?n ker?j?t, jutut julki polkemahan urohoisessa v?ess?, miehisess? joukkiossa." Siit? l?ksi Lemmink?inen istuen oron re'ess?; iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella. L?ksi virkku vierem?h?n, hevonen helett?m?h?n. Ajoi aikoa v?h?isen, hyv?n hetken hetkutteli: n?ki tiell? teirikarjan. Teiret lentohon lehahti, lintukarja kapsahutti eest? juoksevan hevosen. J?i hitusen h?yheni?, tielle teiren sulkasia. Ne kokosi Lemmink?inen, tapaeli taskuhunsa: ei tie?, mik? tulisi, tapahtuisi taipalella; kaikki on tarpehen talossa, hyv?ksi h?t?varana. Ajoi eellehen v?h?isen, kulki tiet? pikkuruisen; jo hepo h?r?steleikse, luppakorva luonteleikse. Se on lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, kuorustihe korjastansa, kaarastihe katsomahan: niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakasi! Aivin on joki tulinen poikitse hevon e'ess?. Joess' on tulinen koski, koskessa tulinen luoto, luo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko: sill? kulkku tulta kuohui, suu valeli valkeata, h?yhenet tulena tuiski, s?kenin? s?ihk?eli. Kaukon kaukoa n?kevi, loitompata Lemmink?isen: "Minnep? menevi Kauko, kunne l?ksit, Lemmin poika?" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "L?ksin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. V?lty syrj?h?n v?h?isen, poikellaite tielt? poies, laske eelle matkamiest?, Lemmink?ist? liiatenki, sivutsesi siirtym?h?n, vieretse vaeltamahan!" Kokko saatteli sanoa, tulikulkku kuiskahella: "Lasken eelle matkamiehen, Lemmink?isen liiatenki - suun kautta samoamahan, kautta kulkun kulkemahan: siit? sulle tie menevi menn? tuosta tuon hyv?ksi noihin pitkihin pitoihin, i?n kaiken istumihin." Mit? huoli Lemmink?inen! Ei tuossa kovin h?t?illyt. Tapasip' on taskuhunsa, l?ihe kukkaroisehensa, otti teiren sulkasia; hieroa hitustelevi kahen k?mmenen v?liss?, sormen kymmenen sovussa: siit? syntyi teirikarja, koko parvi koppeloita. Sy?ksi ne kokolle suuhun, antoi appajan kitahan, kulkkuhun kokon tulisen, ikenihin iskulinnun. Sill? siit? selvittihe, p??si p?iv?n ensim?isen. Iski virkkua vitsalla, hel?hytti helmisell?. L?ks' oronen oikomahan, hepo helkehytt?m?h?n. Ajoi matkoa palasen, piirr?tteli pikkuruisen; jo oronen ouostuvi, hevonen h?r?htelevi. Kohottihe korjastansa, kaahistihe katsomahan: niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakitti! On eess? tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tiet?, it?h?n i?ti pitk?, luotehesen loppumatoin, t?ynn? kuumoa kive?, palavata paateroa. Mit? huoli Lemmink?inen! Ukkoa rukoelevi: "Oi Ukko, ylijumala, tahi taatto taivahinen! Nosta lonka luotehelta, toinen l?nnest? l?het?, kolmas istuta i?st?, kohottele koillisesta, syrjin yhtehen syse?, lomatusten loukahuta! Sa'a lunta sauvan varsi, kiehittele keih?svarsi noille kuumille kiville, palaville paateroille!" Tuo Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, nosti longan luotehelta, toisen l?nnest? l?hetti, i?tti i?st? pilven, kohotteli koilta ilman, nep? yhtehen yhytti, lomakkohon loukahutti. Satoi lunta sauvan varren, kiehitteli keih?svarren noille kuumille kiville, palaville paateroille: tulipa luminen lampi, hyinen j?rvi muo'ostihe. Siit? lieto Lemmink?inen lauloi tuohon j?isen sillan poikitse lumisen lammin, ?yr?h?st? ?yr?h?sen. Sill? sen rovin vaelti, p??si toisen p?iv?yksen. Laski virkkua vitsalla, hel?hytti helmisvy?ll?. Sai virkku vilett?m?h?n, hepo h?tkelytt?m?h?n. Virkku juoksi virstan, toisen, maan paras palan pakeni; siit? seisahtui ?kisti, ei pakene paikaltansa. Itse lieto Lemmink?inen kavahtihe katsomahan: on susi ver?j?n suulla, karhu vastassa kujalla, suulla Pohjolan ver?j?n, p??ss? pitkien kujien. Silloin lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, tavoitteli taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa; otti uuhen villasia, hieroa utustelevi kahen k?mmenen kesess?, sormen kymmenen sovussa. Puhui kerran k?mmenelle: uuhet juoksuhun uhahti, koko lauma lampahia, karitsoita aika karja. Suet sinne ry?m?isihe, karhut kanssa kaimasihe. Itse lieto Lemmink?inen ajoi eelle matkoansa. Kulki tiet? pikkaraisen, tuli Pohjolan pihalle. Aita oli rautainen rakettu, ter?ksinen tarha tehty, sata sylt? maaem?h?n, tuhat sylt? taivosehen, keih?'ill? seiv?stetty, maan maoilla aiastettu, k??rmehill? kiinnitetty, sisiliskoilla si'elty: heitty h?nn?t h?ilym?h?n, p??kurikat kuilumahan, p??t vankat vapajamahan, p??t ulos, sis?h?n h?nn?t. Se on lieto Lemmink?inen jo tuossa ajattelevi: "Niin on, kuin sanoi emoni, kantajani kaikeroitti: on tuossa mokoma aita pantu maasta taivosehen! Alahatse kyy matavi, alemmaksi aita pantu, yl?h?tse lintu lenti, ylemm?ksi aita pantu." Tok' ei tuossa Lemmink?inen huolinut kovin h?t?ill?. Veti veitsen huotrastansa, tupestansa tuiman rauan, sill? aitoa sivalti, katkoi aiakset kaheksi; aian rautaisen avasi, k??nti tarhan k??rmehisen viielt? vitsasv?lilt?, seitsem?lt? seip?h?lt?. Itse eellehen ajavi portin Pohjolan etehen. K??rme tiell? k??nteleikse eess? portin poikkipuolin, pitel?mpi pirtin hirtt?, paksumpi patsasta portin. Sata silme? maolla, tuhat kielt? k??rmehell?, silm?t seulan suuruhiset, kielet pitk?t keihovartta, hampahat haravan varren, selk? seitsem?n venett?. Siin? lieto Lemmink?inen ei tohi k?siksi k?y? satasilm?lle maolle, tuhatkieli-k??rmehelle. Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen, kulkija kulon-alainen, lehen lemmon juurehinen, l?pi m?tt?h?n menij?, puun juuren pujottelija! Kuka sun kulosta nosti, hein?n juuresta her?tti maan p??lle matelemahan, tielle teukkalehtamahan? Kuka nosti nokkoasi, kuka k?ski, ken kehoitti p??t? pyst?ss? pite?, kaulan vartta kankeata? Isosiko vai emosi vaiko vanhin velji?si vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri? "Sule nyt suusi, peit? p??si, k?tke kielesi k?pe?, sykerr?ite sykkyr?h?n, k?perr?ite k?ppyr?h?n, anna tiet?, puolen tiet?, sivu menn? matkamiehen! Tahi siirry tielt? poies, kule, kurja, kursikkohon, kaaloa kanervikkohon, sala'aite sammalehen, ve?ite villakuontalona, haavan halkona kuleksi, tunge p??si turpehesen, m?t? m?tt?h?n sis?h?n - turpehessa sun tupasi, alla m?tt?h?n majasi - : jospa tuolta p??si nostat, Ukko p??si s?rkenevi neuloilla ter?snenill?, rakehilla rautaisilla." Senp? lausui Lemmink?inen. Ei sit? mato totellut; ain' yh? k?h?elevi, yl?s kielin kiehahtavi, suin yl?s suhahtelevi p??n varalle Lemmink?isen. Siit? lieto Lemmink?inen muisti vanhoja sanoja, ennen eukon neuvomia, ?itins? opettamia. Sanoi lieto Lemmink?inen, virkki kaunis Kaukomieli: "Kun et tuostana totelle etk? v??j?nne v?h?ll?, viel? turvut tuskihisi, paisut pakkop?ivihisi, halkeat, paha, kaheksi, konna, kolmeksi muruksi, kun ma etsinen emosi, haen valtavanhempasi. Tie?n, sykk?, synnynt?si, maan kamala, kasvantasi: Sy?j?t?r sinun emosi, Vetehinen vanhempasi. "Sylki Sy?j?t?r vesille, laski kuolan lainehille. Tuota tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli, tuuitteli vuotta kuusi, senki seitsem?n kese? selv?ll? meren sel?ll?, lapovilla lainehilla. Vesi sen pitk?ksi venytti, p?iv? paistoi pehme?ksi, ve'en tyrsky maalle ty?nti, aalto rannallen ajeli. "Kulki kolme luonnotarta rannalla meren rapean, meren pauhun partahalla. Ne tuon rannalla n?kiv?t; sanoivat sanalla tuolla: 'Mip? tuostaki tulisi, kunpa Luoja hengen loisi, tuolle silm?t siunoaisi?' "P??tyi Luoja kuulemassa; sanan virkkoi, noin nimesi: 'Pahasta paha tulisi, konna konnan oksennosta, jos ma tuolle hengen loisin, silm?t p??h?n siunoaisin.' "Saipa Hiisi kuulemahan, mies h?jy t?hy?m?h?n. Itse luojaksi rupesi; antoi Hiisi hengen tuolle konnan ilke?n kinalle, Sy?j?tt?ren sylkem?lle: siit? k??ntyi k??rmeheksi, muuttui mustaksi maoksi. "Mist' on tuolle henki saatu? Henki Hiien hiiloksesta. Mist' on syyetty sy?nt?? Sy?j?tt?relt? sy?nt?. Mist' on aivot ankeloisen? Virran vankan vaaluvista. Mist? tunto turmiolla? Kuohusta tulisen kosken. Mist' on p?? pahalle pantu? P?? pahan pavun jyv?st?. "Mist' on siihen silm?t luotu? Lemmon liinan siemenist?. Mist' on korvat konnan p??ss?? Lemmon koivun lehtosista. Mist' on suuta suunnitettu? Suu solesta Sy?j?tt?ren. Mist' on kieli kehnon suussa? Keitolaisen keih?'?st?. Mist' on hampahat h?jyll?? Okahista Tuonen ohran. Mist' on ilke?n ikenet? Ikenist? Kalman immen. "Mist' on selk? seisotettu? Hiien hiiliseip?h?st?. Mist? h?nt? h??l?ttyn?? Pahalaisen palmikosta. Mist? suolet solmittuna? Suolet surman vy?llisest?. "Siin' oli sinun sukusi, siin? kuulu kunniasi! "Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen, maan karva, kanervan karva, kaiken ilmankaaren karva! L?he nyt tielt? matkamiehen, eest? kulkijan urohon! Anna menn? matkamiehen, Lemmink?isen leyhytell? noihin Pohjolan pitoihin, hyv?n synnyn sy?minkihin!" Jo mato kuvattelihe, satasilm? siirtelihe, k??ntelihe k??rme paksu, muuttelihe tien mukahan; antoi menn? matkamiehen, Lemmink?isen leyhytell? noihin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin.

Seitsem?skolmatta runo

Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille. Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana, miten lieto Lemmink?inen, tuo on kaunis Kaukomieli, tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin, ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin. Tuop' on lieto Lemmink?inen, poika, veitikk? verev?, heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle: silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti. Sanoi lieto Lemmink?inen, itse virkki, noin nimesi: "Terve t?nne tultuani, terve tervehytt?j?lle! Kuules, Pohjolan is?nt?! Oisiko talossa t?ss? ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" Itse Pohjolan is?nt? istui pitk?n p?y?n p??ss?. Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ollevi talossa t?ss? tannerta orosen olla. Eik? kiellet? sinua, jos olet siivolla tuvassa, oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, kahen kattilan v?liss?, kolmen koukun koskevilla." Siin? lieto Lemmink?inen murti mustoa haventa, kattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lempo t?nne l?htek?h?n oven suuhun seisomahan, nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan! Eip' ennen minun isoni eik? valtavanhempani seisonut sijalla sill?, oven suussa, orren alla. Olipa sijoa silloin: tanhua orihin olla, tupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta, vaarnat miesten vanttuhia, sein?t miekkoja laella. Miksip' ei ole minulle kuin ennen minun isolle?" Siit? siirtihen ylemm?, py?r?htihe p?y?n p??h?n; istuihe rahin nen?h?n, pet?j?isen penkin p??h?n: rahi vastahan rasahti, pet?j?inen penkki notkui. Sanoi lieto Lemmink?inen: "Enp?s liene lempivieras, kun ei tuotane olutta tulevalle vierahalle." Ilpotar, hyv? em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh poika Lemmink?isen! Mi sinusta vierahasta! Tulit p??ni polkemahan, aivoni alentamahan! Ohrina oluet meill?, makujuomat maltahina, leipomatta vehn?leiv?t, lihakeitot keitt?m?tt?. Oisit y?t? ennen tullut taikka p?ive? j?lest?." Siin? lieto Lemmink?inen murti suuta, v??nti p??t?, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jop' on t??ll? sy?m?t sy?ty, h??t juotu, piot pi'etty, oluet osin jaeltu, me'et miehin mittaeltu, kannut kannettu kokohon, tuopit roukkoihin rovittu! "Oi sie Pohjolan em?nt?, Pimentolan pitk?hammas! Pi'it h??t h?jyn tavalla, kutsut koiran kunnialla. Leipoelit leiv?t suuret, panit ohraiset oluet, laitoit kutsut kuusianne, anojat yheksi?nne: kutsuit kurjat, kutsuit k?yh?t, kutsuit ruojat, kutsuit roistot, kaikki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat; muun on kutsuit kaiken kansan - minun heitit kutsumatta! "Mint?hen t?m? minulle omistani ohristani? Muut ne kantoi kauhasilla, muut ne tiiskin? tiputti, min? m??rin m?tk?elin, puolikkoisin putkaelin omiani ohriani, kylv?mi?ni jyvi?. "En nyt liene Lemmink?inen, en vieras hyv?n-niminen, kun ei tuotane olutta, pantane pata tulelle, keittoa pa'an sis?h?n, leivisk? sianlihoa, sy??kseni, juoakseni p??h?n matkan p??sty?ni." Ilpotar, hyv? em?nt?, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen! Pane keittoa patahan, tuo olutta vierahalle!" Tytt? pieni, tyhj? lapsi, pahin astian pesij?, lusikkojen luutustaja, kapustojen kaapustaja pani keittoa patahan: luut lihoista, p??t kaloista, vanhat naatit naurihista, kuoret leivist? kovista. Toi siit? olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta juoa lieto Lemmink?isen, appoa halun-alaisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miest?, juojoa t?m?n oluen, t?m?n kannun kaatajata?" Lemmink?inen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa: toukka on tuopin pohjukassa, k??rmehi? keskimailla; ??rill? maot mateli, sisiliskot liuahteli. Sanoi lieto Lemmink?inen, kauahutti Kaukomieli: "Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle ennen kuun ylenemist?, t?m?n p?iv?n p??tymist?!" Siit? tuon sanoiksi virkki: "Oh sin? olut katala! Jo nyt jou'uit joutavihin, jou'uit joutavan j?lille! Olut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe sormella nimett?m?ll?, vasemmalla peukalolla!" Tapasip' on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa. Otti ongen taskustansa, v?k?rauan v?skyst?ns?, tuonp' on tunki tuoppihinsa, alkoi onkia olutta: maot puuttui onkehensa, v?k?h?ns? kyyt vihaiset. Sa'an nosti sammakoita, tuhat mustia matoja, loi ne maahan maan hyviksi, kaikki laski lattialle; veti veitsens? ter?v?n, tuon on tuiman tuppirauan, sill? silpoi p??t maoilta, katkoi kaulat k??rmehilt? - joi oluen onneksensa, me'en mustan mieliksens?. Sanan virkkoi, noin nimesi: "En m? liene lempivieras, kun ei tuotane olutta, parempata juotavata varavammalla k?ell?, suuremmalla astialla, tahi ei oinasta iset?, suurta sonnia tapeta, h?rke? tupahan tuoa, sorkkas??rt? huonehesen." Itse Pohjolan is?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit? sie tulitki t?nne, ken sinua koolle kutsui?" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumatoin. Kuules, poika pohjolaisen, itse Pohjolan is?nt?! Anna ostoa olutta, juomoa rahan-alaista!" Tuopa Pohjolan is?nt? tuosta suuttui ja sy?ntyi, kovin suuttui ja vihastui. Lauloi lammin lattialle Lemmink?isellen etehen. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoss' on joki juoaksesi, lampi laikutellaksesi." Mit? huoli Lemmink?inen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole vaimojen vasikka enk? h?rk? h?nn?llinen juomahan jokivesi?, lampivett? lakkimahan." Itse loihe loitsimahan, laikahtihe laulamahan. Lauloi sonnin lattialle, h?r?n suuren, kultasarven: sep? lammin laikkaeli, joi jokosen onneksensa. Pohjolainen, pitk? poika, suen suustansa sukesi; senp? lauloi lattialle surmaksi lihavan sonnin. Lemmink?inen, lieto poika, lauloi valkean j?niksen lattialle hyppim?h?n sen sutosen suun e'ess?. Pohjolainen, pitk? poika, lauloi koiran koukkuleuan tuon j?niksen tappamahan, kierosilm?n kiskomahan. Lemmink?inen, lieto poika, lauloi orrellen oravan, orsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan. Pohjolainen, pitk? poika, lauloi n??'?n kultarinnan: n??t? n?pp?si oravan orren p??ss? istumasta. Lemmink?inen, lieto poika, lauloi ruskean reposen: se s?i n??'?n kultarinnan, karvan kaunihin kaotti. Pohjolainen, pitk? poika, kanan suustansa sukesi sillalla sipoamahan tuon reposen suun e'ess?. Lemmink?inen, lieto poika, haukan suustansa sukesi, kielelt? k?pe?kynnen: sep? kiskalti kanasen. Sanoi Pohjolan is?nt?, itse lausui, noin nimesi: "Ei t?ss? piot paranne, kun ei vierahat v?henne; talo ty?lle, vieras tielle hyvist?ki juomingista! L?he t?st?, hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan! Kotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ei miest? manaten saa'a, ei miest? pahempatana sijaltansa siirtym?h?n, paikalta pakenemahan." Silloin Pohjolan is?nt? miekan sein?lt? sivalti, tempasi tuliter?ns?. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie Ahti Saarelainen tahi kaunis Kaukomieli! Mitelk?mme miekkojamme, katselkamme kalpojamme, minunko parempi miekka vainko Ahti Saarelaisen!" Sanoi lieto Lemmink?inen: "Mit? minun on miekastani, kun on luissa lohkiellut, p??kasuissa katkiellut! Vaan kuitenki kaikitenki, kun ei nuo piot paranne, mitelk?mme, katselkamme, kumman miekka mieluhumpi! Eip' ennen minun isoni miekkamittoja varannut: pojastako polvi muuttui, lapsesta laji v?heni!" Otti miekan, riisui rauan, tempasi tuliter?isen huotrasta huveksisesta, vy?st? vennon-selk?isest?. Mitteliv?t, katselivat noien miekkojen pituutta: olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan is?nn?n, yht? kynnen mustukaista, puolta sormuen nivelt?. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Sinunpa pitempi miekka: sinun eell? iskeminen." Siit? Pohjolan is?nt? sivalteli, sieppaeli, tavoitteli, ei tavannut, Lemmink?ist? p??lakehen. Kerran ortehen osasi, kamanahan kapsahutti: orsi poikki otskahutti, kamana kaheksi lenti. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Min teki pahoa orret, kamana tihua ty?t?, jotta orsia osoitat, kamanata kapsuttelet? "Kuule, poika pohjolaisen, itse Pohjolan is?nt?! Tukela tora tuvassa, seikat akkojen seassa: tuvan uuen turmelemme, lattiat verin panemme. K?yk?mme ulos pihalle, ulos pellolle torahan, tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella." Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehm?n talja, levitettihin pihalle senp' on p??ll? seist?ksens?. Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta, sa Pohjan poika! Sinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi - ehk? tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi tahi kaula katkeavi - : iske p??lt?, Pohjan poika!" Iski p??lt? Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmasti rapasi; eip? oike'in osoita, lipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Annapas min?ki koitan, jo se on vuoroni minunki!" Tuopa Pohjolan is?nt? ei tuosta totella ollut: yh? iski, ei ep?illyt, tarkoitteli, ei tavannut. Tulta tuiski tuima rauta, ter? varsin valkeata k?ess? lieto Lemmink?isen; l?ksi loiste loitommaksi, vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen. Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan is?nt?! Niinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!" Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan is?nt?, sinne siirti silmi?ns? p?'in kauloa omoa. Tuop' on lieto Lemmink?inen siin? ly?? silpahutti, iski miest? miekallansa, kavahutti kalvallansa. L?ip' on kerran luimahutti: laski p??n on p??lt? olka, kallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista tahikka t?hk?n olesta, ev?n kaikesta kalasta. P??hyt py?r?hti pihalle, miehen kallo kartanolle, kuni nuolen noutaessa puusta koppelo putosi. Sata oli seiv?st? m?ell?, tuhat pyst?ss? pihalla, saoin p?it? seip?hiss?. Yks' on seiv?s ilman p??tt?: tuop' on lieto Lemmink?inen otti p??n pojan p?t?isen, kantoi kallon kartanolta senki seip?h?n nen?h?n. Siit? Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, tupahan palattuansa sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuo vett?, vihainen piika, k?si?ni pest?kseni verist? pahan is?nn?n, h?jyn miehen hurmehista!" Pohjan akka sy?nnyksenti, sy?nnyksenti, suutuksenti. Lauloi miest? miekallista, asehellista urosta, saa miest? miekallista, tuhat kalvan kantajata p??n varalle Lemmink?isen, Kaukomielen kaulan p??lle. Jo aika tosin tulevi, p?iv? liitolle lipuvi, toki k?ypi tuskemmaksi, l?ylemm?ksi lankeavi asuskella Ahti poian, Lemmink?isen leyhytell? noissa Pohjolan pioissa, salajoukon juomingissa.

Kahdeksaskolmatta runo

Jo nyt Ahti Saarelainen, itse lieto Lemmink?inen, pist?iksen on piilem?h?n, painaikse pakenemahan pime?st? Pohjolasta, sangasta Saran talosta. L?ksi tuiskuna tuvasta, savuna pihalle saapi pakohon pahoja t?it?, pillojansa piilem?h?n. Niin pihalle tultuansa katseleikse, k??nteleikse, etsi entist? oritta. N?e ei entist? oroa: n?ki paaen pellon p??ss?, pajupehkon pientarella. Mik?s neuvoksi tulevi, mik? neuvon antajaksi, ettei p?? pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi n?ill? Pohjolan pihoilla? Jo kumu kyl?st? kuului, tomu toisista taloista, v?lkytys kyl?n v?lilt?, silm?n isku ikkunoilta. Tuossa lieto Lemmink?isen, tuon on Ahti Saarelaisen, t?ytyi toisiksi ruveta, piti muiksi muutellaita. Kokkona yl?s kohosi, tahtoi nousta taivahalle: p?iv? poltti poskip?it?, kuuhut kulmia valaisi. Siin? lieto Lemmink?inen Ukkoa rukoelevi: "Oi Ukko, hyv? Jumala, mies on tarkka taivahinen, jymypilvien pit?j?, hattarojen hallitsija! Laaipa utuinen ilma, luopa pilvi pikkarainen, jonka suojassa menisin, kotihini koitteleisin luoksi ehtoisen emoni, tyk? valtavanhempani!" Lente? lekuttelevi, katsoi kerran j?lkehens?: keksi harmoan havukan - sen silm?t paloi tulena kuni pojan pohjolaisen, Pohjan entisen is?nn?n. Sanoi harmoa havukka: "Ohoh Ahti veikkoseni! Muistatko muinaista sotoa, tasap??t? tappeloa?" Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Havukkani, lintuseni! K??nn?ite kohin kotia! Sano tuonne tultuasi pime?h?n Pohjolahan: 'Kova on kokko kourin saa'a, kyn?lintu kynsin sy??.'" Jo kohta kotihin joutui luoksi ehtoisen emonsa suulla surkeann??ll?, sy?mell? synke?ll?. Emo vastahan tulevi kulkiessansa kujoa, aitoviert? astuessa. Enn?tti emo kysy?: "Poikueni, nuorempani, lapseni, vakavampani! Mit' olet pahoilla mielin Pohjolasta tullessasi? Onko sarkoin vaarrettuna noissa Pohjolan pioissa? Jos on sarkoin vaarrettuna, saat sin? paremman sarkan, taattosi soasta saaman, tavoittaman tappelosta." Sanoi lieto Lemmink?inen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun sarkoin vaarteleisi! Itse vaartaisin is?nn?t, vaartaisin sata urosta, tuhat miest? tunnustaisin." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Mit' olet pahoilla mielin? Oletko voitettu orihin, herjattu hevosen varsoin? Jos olet voitettu orihin, ostaos ori parempi ison saamilla eloilla, vanhemman varustamilla!" Sanoi lieto Lemmink?inen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun herjaisi hevosin eli varsoin voitteleisi! Itse herjaisin is?nn?t, voittaisin oron ajajat, miehet vankat varsoinensa, urohot orihinensa." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Mit' olet pahoilla mielin, kuta synke'in sy?min Pohjolasta tultuasi? Oletko naisin naurettuna eli piioin pilkattuna? Jos olet naisin naurettuna eli piioin pilkattuna, toiset toiste pilkatahan, naiset vasta nauretahan." Sanoi lieto Lemmink?inen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun naisin naurattaisi eli piioin pilkkoaisi! Itse nauraisin is?nn?t, kaikki piiat pilkkoaisin, nauraisin sataki naista, tuhat muuta morsianta." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Mi sinulla, poikueni? On sulle satunen saanut Pohjolassa k?yess?si, vainko liioin sy?ty?si, sy?ty?si, juotuasi olet ?isill? sijoilla n?hnyt outoja unia?" Silloin lieto Lemmink?inen sai tuossa sanoneheksi: "Akat noita arvelkohot ?isi? unenn?k?j?! Muistan y?lliset uneni, sen paremmin p?iv?lliset. Oi emoni, vanha vaimo! S??li s?kkihin ev?st?, pane jauhot palttinahan, suolat riepuhun sovita! Pois tuli pojalle l?ht?, matka maasta ottaminen, t?st? kullasta ko'ista, kaunihista kartanosta: miehet miekkoja hiovat, k?rest?v?t keih?'it?." Emo enn?tti kysy?, vaivan n?hnyt vaaitella: "Miksi miekkoja hiovat, k?rest?v?t keih?'it??" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Siksi miekkoja hiovat, k?rest?v?t keih?'it?: mun poloisen p??n varalle, vasten kauloa katalan. Tuli ty?, tapahtui seikka noilla Pohjolan pihoilla: tapoin pojan pohjolaisen, itsen Pohjolan is?nn?n. Nousi Pohjola sotahan, takaturma tappelohon vasten vaivaista minua, yksin?isen ymp?rille." Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "Jo sanoin min? sinulle, jo vainen varoittelinki, yh? kielte? k?kesin l?htem?st? Pohjolahan. Mahoit olla oikeassa, ele? emon tuvilla, oman vanhemman varassa, kantajasi kartanossa, ei oisi sotoa saanut, tapahtunut tappeloa. "Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala, l?het pillan piilent?h?n, ty?n pahan pakenentahan, ettei p?? pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?" Sanoi lieto Lemmink?inen: "En tie? sit? sijoa, kunne painuisin pakohon pillojani piilem?h?n. Oi emoni, kantajani! Kunne k?sket piilem?h?n?" Sanoi ?iti Lemmink?isen, itse lausui, noin nimesi: "En m? tie?, kunne k?sken, kunne k?sken ja kehoitan. Menet m?nnyksi m?elle, katajaksi kankahalle, tuho siell?ki tulevi, kova onni kohtoavi: use'in m?kinen m?nty p?repuiksi leikatahan, usei'in kataja kangas seip?hiksi karsitahan. "Nouset koivuksi norolle tahikka lehtohon lep?ksi, tuho siell?ki tulisi, kova onni kohti saisi: use'in noroinen koivu pinopuiksi pilkotahan, use'in lepikk?lehto hakatahan halmeheksi. "Menet marjaksi m?elle, puolukaksi kankahalle, n?ille maille mansikoiksi, mustikoiksi muille maille, tuho siell?ki tulisi, kova onni kohtoaisi: noppisivat nuoret neiet, tinarinnat riipisiv?t. "Mene hauiksi merehen, siiaksi silajokehen, tuho siell?ki tulisi, kova loppu loukahtaisi: mies nuori, noentolainen, veisi verkkonsa vesille, nuoret nuotalla vet?isi, vanhat saisi verkollansa. "Menet mets?h?n sueksi, korpimaille kontioksi, tuho siell?ki tulisi, kova onni kohtoaisi: mies nuori, noen n?k?inen, k?rest?isi keih?'?ns? surmataksensa sutoset, mets?n karhut kaataksensa." Silloin lieto Lemmink?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tie?n ilke'imm?t, paikat arvoan pahimmat, kussa surma suin pit?isi, kova loppu loukahtaisi. Oi emo, el?tt?j?ni, maammo, maion-antajani! Kunne k?sket piilem?h?n, kunne k?sket ja kehoitat? Aivan on surma suun e'ess?, paha p?iv? parran p??ll?, yksi p?iv? miehen p??t?, tuskin t?ytehen sit?n?." Silloin ?iti Lemmink?isen itse virkki, noin nimesi: "Sanon ma hyv?nki paikan, ani armahan nimit?n, miss? piill? pillomuksen, paeta pahan-alaisen: muistan maata pikkuruisen, tie?n paikkoa palasen, sy?m?t?int?, ly?m?t?int?, miekan miehen k?ym?t?int?. Sie vanno valat ikuiset, valehettomat, vakaiset, kuunna, kymmenn? kes?n? et sotia k?y?ksesi hopeankana halulla tahi kullan tarpehella!" Sanoi lieto Lemmink?inen: "Vannon mie valat vakaiset, en kes?n? ensim?isn?, tok' en viel? toisnakana saa'a suurihin sotihin, noihin miekan melskehisin. Viel' on haavat hartioissa, syv?t rei?t rynt?hiss? entisist?kin iloista, mennehist? melskehist? suurilla sotam?'ill?, miesten tappotanterilla." Silloin ?iti Lemmink?isen sanan virkkoi, noin nimesi: "Otapa isosi pursi, l?he tuonne piilem?h?n ylitse meren yheks?n, meri-puolen kymmenett?, saarehen sel?llisehen, luotohon merellisehen! Siell' ennen isosi piili, sek? piili jotta s?ilyi suurina sotakesin?, vainovuosina kovina; hyv? oli siell? ollaksensa, armas aikaellaksensa. Siell? piile vuosi, toinen, k?y kotihin kolmannella tutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!"

Yhdeks?skolmatta runo

Lemmink?inen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, saapi s?kkihin ev?st?, kes?voita vakkahansa, vuoeksensa voita sy??, toiseksi sianlihoa. Siit? l?ksi piilem?h?n, sek? l?ksi jotta joutui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo l?henki, jo pakenen koko kolmeksi kes?ksi, viitiseksi vuotoseksi. Heit?n maat matojen sy??, lehot ilvesten lev?t?, pellot peuran piehtaroia, ahot hanhien asua. "Hyv?sti, hyv? emoni! Kun tulevi Pohjan kansa, Pimentolan pitk? joukko p??t?ni kyselem?h?n, sanopa samonneheksi, minun t??lt? menneheksi saman kasken kaattuani, joka jo on leikattuna!" Vet?isi venon vesille, laski laivan lainehille ter?ksisilt? teloilta, vaskisilta valkamoilta. Veti puuhun purjehia, vaattehia varpapuuhun; itse istuvi per?h?n, laaittihe laskemahan kokan koivuisen nojahan, melan vartevan varahan. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Puhu, tuuli, purjehesen, ahava, aja alusta! Anna juosta puisen purren, menn? m?ntyisen venehen saarelle sanattomalle, niemelle nimett?m?lle!" Tuuli tuuitti venoista, meren tyrsky ty?nnytteli selvi? sel?n vesi?, ulapoita auke'ita; tuuitteli kuuta kaksi, kuun on kohta kolmannenki. Tuossa istui niemen neiet rannalla meren sinisen; katselevat, k??nteleiv?t, silm?t p?in sinist? merta. Kenp? vuotti velje?ns?, toivoi taattonsa tulevan; sep? vasta varsin vuotti, joka vuotti sulhoansa. Kaukoa n?kyvi Kauko, Kaukon laiva loitompata: on kuin pieni pilven lonka veen ja taivahan v?lill?. Niemen neiet arvelevat, saaren impyet sanovat: "Mip? tuo merell? outo, kupa kumma lainehilla? Kun ollet omainen laiva, saaren pursi purjeniekka, niin kohin kotia k??nny, vasten saaren valkamoita: saisimme sanomat kuulla, viestit mailta vierahilta, rauhassako rantakansat vainko vainossa el?v?t." Tuuli purjetta punovi, aalto laivoa ajeli. Pian lieto Lemmink?inen luotti purren luotoselle, laski laivan saaren p??h?n, saaren niemyen nen?h?n. Sanoi tuonne saatuansa, tutkaeli tultuansa: "Onko saarella sijoa, maata saaren manterella vete? venett? maalle, purtta kuivalle kumota?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella vete? venett? maalle, purtta kuivalle kumota: t??ll' on valkamat varavat, rannat t?ynn?ns? teloja, jos saisit saoin venehin, tulisit tuhansin pursin." Siit? lieto Lemmink?inen ve?lti venehen maalle, purren puisille teloille. Itse tuon sanoiksi virkki: "Onko saarella tiloa, maata saaren manterella piill? miehen pienekk?isen, paeta v?h?v?kisen suurista sotajymyist?, ter?n miekan melskehist??" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella tiloa, maata saaren manterella piill? miehen pienekk?isen, paeta v?h?v?kisen: liiat meill' on linnat t??ll?, kalhot kartanot asua, jos saisi sa'an urosta, tulisi tuhannen miest?." Siit? lieto Lemmink?inen sanan virkki, noin nimesi: "Onko saarella tiloa, maata saaren manterella, pieni kolkka koivikkoa ja murunen muuta maata minun kaski kaatakseni, hyv? huuhta raatakseni?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Ei ole saarella tiloa, maata saaren manterella yht? selk?si sijoa, maata karpion aloa sinun kaski kaataksesi, hyv? huuhta raataksesi: saaren maat saroin jaettu, pellot pirstoin mittaeltu, aholoista arpa ly?ty, nurmista ker?j?t k?yty." Virkkoi lieto Lemmink?inen, kysyi kaunis Kaukomieli: "Onko saarella sijoa, maata saaren manterella minun laulut laulellani, pitk?t virret vieretell?? Sanat suussani sulavat, ikenill?ni it?v?t." Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella sinun laulut laulellasi, hyv?t virret vieretell?, lehot leikki ly??ksesi, tanner tanhuellaksesi." Siit? lieto Lemmink?inen jopa loihe laulamahan. Lauloi pihlajat pihoille, tammet keskitanhu'ille, tammelle tasaiset oksat, joka oksallen omenan, omenalle kultapy?r?n, kultapy?r?lle k?k?sen: kun k?ki kukahtelevi, kulta suusta kuohahtavi, vaski leuoilta valuvi, hopea hohahtelevi kultaiselle kunnahalle, hope'iselle m?elle. Viel? lauloi Lemmink?inen, viel? lauloi ja saneli, lauloi hiekat helmil?iksi, kivet kaikki kiilt?viksi, puut kaikki punertaviksi, kukat kullankarvaisiksi. Siit? lauloi Lemmink?inen, lauloi kaivon kartanolle, kultakannen kaivon p??lle, kultakapan kannen p??lle, josta veikot vett? juovat, siskot silmi? pesev?t. Lauloi lammin tanterelle, lampihin siniset sorsat, kulmat kulta, p?? hopea, kaikki varpahat vasesta. Imehtiv?t immet saaren, niemen neiet kummeksivat Lemmink?isen laulantoa, urohon osoantoa. Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Laulaisin hyv?nki virren, kaunihinki kaikuttaisin, kun oisin katoksen alla, p??ss? pitk?n pintap?y?n. Kun ei t?ytyne tupoa, lainattane lattiata, jo puran sanat salolle, kaa'an virret viiakkohon." Saaren impyet sanovat, niemen neiet arvelevat: "On meill? tupia tulla, kalhot kartanot asua, vie? virtesi vilusta, sanat saa'a ulkoisesta." Siit? lieto Lemmink?inen heti tultua tupahan lauloi tuopit tuonnempata p??h?n pitk?n pintap?y?n, tuopit t?ytehen olutta, kannut kaunihit simoa, va'it varpelaitehille, kupit kukkurakuvulle: olipa olutta tuopit, mett? kannut kannettuna, voita pantuna varalle ja siihen sianlihoa sy?? lieto Lemmink?isen, Kaukomielen mielitell?. Kovin on korea Kauko: eip? sy?m?h?n rupea veitsett? hopeap??tt?, kuraksetta kultaisetta. Sai veitsen hopeap?isen, lauloi kultaisen kuraksen; siit? sy?pi kylliksens?, joi olutta onneksensa. Siit? lieto Lemmink?inen k?veli kyli? my?ten saaren impien ilossa, kassap?ien kauneussa. Kunnep?in on p??t? k??nti, siin? suuta suihkatahan, kunne k?tt?ns? ojenti, siin? k?tt? k?ps?t?h?n. K?vi ?ill? ?itsim?ss?, pime'ill? pilkkoisilla. Ei ollut sit? kyle?, kuss' ei kymmenen taloa, eik' ollut sit? taloa, kuss' ei kymmenen tyt?rt?, eik?p? sit? tyt?rt?, ei sit? emosen lasta, kunk' ei vierehen venynyt, k?sivartta vaivutellut. Tuhat tunsi morsianta, sa'an leski? lep?si. Kaht' ei ollut kymmeness?, kolmea koko sa'assa piikoa pit?m?t?int?, leske? lep??m?t?int?. Niinp? lieto Lemmink?inen ele? nutustelevi koko kolmisen kese? saaren suurissa kyliss?; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. J?i yksi lepytt?m?tt?, yksi vanha impi rukka. Se on p??ss? pitk?n niemen, kymmenenness? kyl?ss?. Jo oli matka mieless?ns? l?hte? omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: "Kauko rukka, miesi kaunis! Kun et muistane minua, annan t??lt? menness?si juosta purtesi kivehen." Ei kuullut kukotta nousta, kanan lapsetta karata senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. Niin p?iv?n? muutamana, iltana moniahana laati liiton noustaksensa ennen kuuta, kukkoaki. Nousi ennen liittoansa, ennen ehtoaikoansa. L?ksi kohta kulkemahan, kylitse vaeltamahan senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. Y?ll? yksin k?yess?ns?, kulkiessansa kylitse tuonne niemen pitk?n p??h?n, kymmenentehen kyl?h?n, ei n?hnyt sit? taloa, kuss' ei kolmea kotoa, ei n?hnyt sit? kotoa, kuss' ei kolmea urosta, ei n?hnyt sit? urosta, ku ei miekkoa hionut, tapparata tahkaellut p??n varalle Lemmink?isen. Silloin lieto Lemmink?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi, p?ivyinen p?iv? nousi, armas aurinko kohosi mun, pojan poloisen, p??lle, p??lle kaulani katalan! Lempoko yhen urohon sovissansa suojelevi, vaipoissansa varjelevi, kaavuissansa kaitselevi p??lle saaessa satojen, tuhansien tunkiessa!" J?i neiet syli?m?tt?, sylityt haloamatta. Jo vieri veneteloille luoksi purtensa poloinen: purs' on poltettu poroksi, kypeniksi kyyetelty! Jo tunsi tuhon tulevan, h?t?p?iv?n p??lle saavan. Alkoi veiste? venett?, uutta purtta puuhaella. Puita puuttui purren sepp?, lautoja venon tekij?. Saapi puuta pikkuruisen, lautoa ani v?h?isen: viisi v?rttin?n murua, kuusi tainnan taittumoa. Siit? veist?vi venosen, uuen purren puuhoavi. Teki tieolla venett?, tietoisilla tehtahilla; iski kerran: l?ksi laita, iski toisen: syntyi toinen, iski kerran kolmannenki: siit? sai koko venonen. Jo ty?nti venon vesille, laski laivan lainehille. Sanan virkki, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Kupliksi, veno, vesille, lumpehiksi lainehille! Kokko, kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi varaksi v?h?n venehen, pahan purren parraspuuksi!" Astaiksen aluksehensa, vier?hti venon per?h?n, alla p?in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp?rin, kun ei saanut ?it? olla eik? p?ivi? elell? saaren impien iloissa, kassap?ien karkeloissa. Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Pois tuli pojalle l?ht?, matkansa majoilta n?ilt?, n?ist? impien iloista, kaunokaisten karkeloista. Vaan toki l?hetty?ni, minun t??lt? menty?ni eip? impyet iloinne, kassap??t ei kalketelle n?ill? tuhmilla tuvilla, kataloilla kartanoilla." Jopa itki saaren immet, niemen neiet vaikeroitsi: "Mit? l?ksit, Lemmink?inen, urkenit, urosten sulho? L?ksitk? piikojen pyhyytt? vainko vaimojen v?hyytt??" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "L?he en piikojen pyhyytt? enk? vaimojen v?hyytt?: saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ell?. Sit? l?ksin, Lemmink?inen, urkenin, urosten sulho, kun tuli kova ik?v?, ik?v? omia maita, oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." Siit? lieto Lemmink?inen laski laivansa ulomma. Tuli tuuli, tuon puhalti, tuli aalto, tuon ajeli sel?lle meren sinisen, ulapalle aukealle. J?iv?t raukat rannikolle, vienoiset vesikivelle, saaren immet itkem?h?n, kultaiset kujertamahan. Sini itki saaren immet, niemen neiet voikerrehti, kuni purjepuu n?kyvi, rautahankki haimentavi. Ei he itke purjepuuta, rautahankkia haloa: itki purjepuun alaista, hankkinuoran haltijata. Itse itki Lemmink?inen, sini itki ja sureksi, kuni saaren maat n?kyvi, saaren harjut haimentavi. Ei h?n itke saaren maita, saaren harjuja haloa: itki saaren impy'it?, noita harjun hanhosia. Siit? lieto Lemmink?inen laskevi sinist? merta. Laski p?iv?n, laski toisen. P?iv?ll?p? kolmannella nousi tuuli tuulemahan, ilman ranta riehkumahan, suuri tuuli luotehinen, kova tuuli koillistuuli: otti laian, otti toisen, vikelti koko venehen. Siit? lieto Lemmink?inen k??ntihe k?sin vetehen, l?ksi sormin soutamahan, jaloilla meloamahan. Uituansa y?n ja p?iv?n, melke'in melattuansa n?ki pilven pikkuruisen, pilven longan luotehessa. Sep? maaksi muuttelihe, niemeksi panettelihe. Nousi niemelle talohon. L?yti em?nn?n leipomassa, tytt?ret taputtamassa: "Oi on ehtoinen em?nt?! Kunpa n?lk?ni n?kisit, asiani arvoaisit, juosten aittahan menisit, tuiskuna oluttupahan; toisit tuoppisen olutta, sirusen sianlihoa, sen panisit paistumahan, vuolaisisit voita p??lle sy?? miehen uupunehen, juoa uinehen urohon. Jo olen uinut y?t ja p?iv?t meren aavan aaltoloita, joka tuuli turvanani, meren aallot armonani." Tuopa ehtoinen em?nt? meni aittahan m?elle, vuoli voita aittasesta, sirusen sianlihoa; sen panevi paistumahan sy?? miehen n?lk?hisen, tuopi tuopilla olutta juoa uinehen urohon. Antoi siit? uuen purren, varsin valmihin venehen, menn? miehen muille maille, kulkea kotiperille. Siit? lieto Lemmink?inen, p??sty? kotiperille, tunsi maat on, tunsi rannat, sek? saaret jotta salmet, tunsi vanhat valkamansa, entiset elosijansa; m?et tunsi m?ntyinens?, kummut kaikki kuusinensa - ei tunne tuvan aloa, sein?n seisontasijoa: jo tuossa tuvan sijalla nuori tuomikko tohisi, m?nnikk? tupam?ell?, katajikko kaivotiell?! Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuoss' on lehto, jossa liikuin, kivet tuossa, joilla kiikuin, tuossa nurmet nukkeroimat, pientarehet piehtaroimat. Mik? vei tutut tupani, kuka kaunihit katokset? Tupa on poltettu poroksi, tuuli tuhkat korjannunna!" Loihe siit? itkem?h?n; itki p?iv?n, itki toisen. Ei h?n itkenyt tupoa eik? aittoa halannut: itki tuttua tuvassa, aitallista armastansa. Linnun lent?v?n n?kevi, kokkolinnun liitelev?n. Sai tuolta kyselem?h?n: "Oi sie kokko, lintuseni! Etk? saattaisi sanoa, miss' on entinen emoni, miss? kaunis kantajani, ihana imett?j?ni?" Ei kokko mit?n? muista eik? tunne tuhma lintu: kokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi, miekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla. Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, ihana imett?j?ni! Jo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni, liha mullaksi lahonnut, kuuset p??lle kasvanehet, katajaiset kantap?ihin, pajut sormien nen?h?n! "Kostohon min?ki koito, kostoksi, kovaosainen, mittaelin miekkoani, kannoin kaunista asetta noilla Pohjolan pihoilla, Pimentolan pientarilla - surmaksi oman sukuni, kateheksi kantajani!" Katseleikse, k??nteleikse: n?ki j?lke? hitusen, ruohossa rutistunutta, kanervassa katkennutta. L?ksi tiet? tiet?m?h?n, ojelvoista oppimahan. Tiehyt mets?h?n vet?vi, ojelvoinen ottelevi. Vieri siit? virstan, toisen, pakeni palasen maata salon synkimm?n sis?h?n, korven kolkan kainalohon. N?kevi salaisen saunan, piilopirtin pikkaraisen kahen kallion lomassa, kolmen kuusen kulman alla - siell? ehtoisen emonsa, tuon on valtavanhempansa. Siin? lieto Lemmink?inen ihastui ikihyv?ksi. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ohoh ?iti armahani, oi emo, el?tt?j?ni! Viel' olet, emo, elossa, vanhempani, valvehella, kun jo luulin kuolleheksi, kaiketi kaonneheksi, miekalla menetetyksi, keih?'?ll? keksityksi! Itkin pois ihanat silm?t, kasvon kaunihin kaotin." Sanoi ?iti Lemmink?isen: "Viel' olen toki elossa, vaikkapa piti paeta, pist?it?ni piilosalle t?nne synkk?h?n salohon, korven kolkan kainalohon. Suori Pohjola sotoa, takajoukko tappeloa vasten vaivaista sinua ja kohti kovaosaista: poltti huonehet poroksi, kaikki kaatoi kartanomme." Sanoi lieto Lemmink?inen: "Oi emoni, kantajani! Ell?s olko mill?k?n?, mill?k?n?, tuollakana! Tuvat uuet teht?nehe, paremmat osattanehe, Pohjola so'ittanehe, Lemmon kansa kaattanehe." Siit? ?iti Lemmink?isen itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit noilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla, niemell? nimett?m?ll?, saarella sanattomalla." Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyv? oli siell? ollakseni, lempi liehaellakseni. Puut siell? punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle, hopealle hongan oksat, kullalle kukat kanervan. Siell' oli m?et simaiset, kalliot kananmunaiset; mett? vuoti kuivat kuuset, maitoa mahot pet?j?t, aian nurkat voita lypsi, seip?h?t valoi olutta. "Hyv? oli siell? ollakseni, armas aikaellakseni. Siit? oli paha el?m?, siit? outo ollakseni: pelk?siv?t piikojansa, luulivat lutuksiansa, noita kehnon kellukoita, paholaisen pallukoita pahasti pitelev?ni, ylim??rin ?itsiv?ni. Min? piilin piikasia, varoin vaimon tytt?ri?, kuin susi sikoja piili, havukat kyl?n kanoja."

Kolmaskymmenes runo

Ahti poika, aino poika, lieto poika Lemmink?inen aamulla ani varahin, aivan aika-huomenessa astuihen alusmajoille, l?ksi laivavalkamoille. Siin? itki puinen pursi, hanka rauta haikeroitsi: "Mi minusta laatimasta, kurjasta kuvoamasta! Ei Ahti sotia soua kuunna, kymmenn? kes?n? hopeankana halulla, kullankana tarpehella." Se on lieto Lemmink?inen iski purtta vanttuhulla, kirjasuulla kintahalla. Itse tuon sanoiksi virkki: "El? huoli, hongan pinta, varpelaitainen, valita! Viel? saat sotia k?y?, tappeloita tallustella: lienet t?ynn? soutajia p?iv?n huomenen per?st?." Astuvi emonsa luoksi, itse tuon sanoiksi virkki: "Et nyt itkene, emoni, valittane, vanhempani, jos menen johonkuhunki, suorime sotatiloille. Juohtui juoni mieleheni, tuuma aivohon osasi kaatakseni Pohjan kansa, kostoakseni katalat." Emo estell? k?kesi, varoitteli vaimo vanha: "Ell?s menk?, poikaseni, noihin Pohjolan sotihin! Siell? surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi." Mit? huoli Lemmink?inen! Toki mietti menn?ksens?, l?hte?ksens? lupasi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mist? saisin miehen toisen, sek? miehen jotta miekan Ahille soan avuksi, liioin voivalle lis?ksi? "Onpa Tiera tieossani, Kuura kuulemaisissani! Siit? saanen miehen toisen, sek? miehen jotta miekan Ahille soan avuksi, liioin voivalle lis?ksi." Kulkevi kylitse tuonne, teitse Tieran kartanohon. Sanoi sinne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Tieraseni, tiettyiseni, armaiseni, ainoiseni! Tokko muistat muinaistamme, entist? el?m?t?mme, kun ennen kahen k?vimme suurilla sotatiloilla? Ei ollut sit? kyle?, kuss' ei kymmenen taloa; ei ollut sit? taloa, kuss' ei kymmenen urosta; ei ollut sit? urosta eik? miest? melke?t?, kuta emme kaatanehet ja kahen kapistanehet." Iso p??tyi ikkunassa keih?svartta vuolemassa, emo aitan kynnyksell? kirnua kolistamassa, veljekset ver?j?n suussa laitioita laatimassa, sisarekset sillan p??ss? vaippoja vanuttamassa. Virkkoi iso ikkunasta, emo aitan kynnykselt?, veljekset ver?j?n suusta, sisarekset sillan p??st?: "Ei Tiera sotahan joua, Tieran tuura tappelohon! Tiera on tehnyt kuulun kaupan, ikikaupan iskenynn?: vast' on nainut naisen nuoren, ottanut oman em?nn?n; viel' on n?nnit n?ppim?tt?, rinnat riuahuttamatta." Tiera p??tyi kiukahalla, Kuura uunin korvasella: jalan kenki kiukahalla, toisen pankon partahalla, ver?j?ll? vy?teleikse, ulkona k?vysteleikse. Tempoi Tiera keih?'?ns?; ei ole keiho suuren suuri eik? keiho pienen pieni, keiho keskikertahinen: heponen sulalla seisoi, varsa vaapui lappealla, susi ulvoi suoverolla, karhu karjui naulan tiess?. Sylkytteli keihoansa, sylkytteli, nyrskytteli: sylen sy?ksi keih?svartta peltohon saviper?h?n, nurmehen nukattomahan, maahan m?tt?h?tt?m?h?n. Ty?nti Tiera keih?'?ns? Ahin keihojen keselle, sek? l?ksi jotta joutui Ahille soan avuksi. Siit? Ahti Saarelainen lykk?si venon vesille kuni kyyn kulon-alaisen eli k??rmehen el?v?n. L?ksi luoen luotehesen tuolle Pohjolan merelle. Silloin Pohjolan em?nt? Pakkasen pahan l?hetti tuolle Pohjolan merelle, ulapalle aukealle. Itse tuon sanoiksi virkki, sek? k?ski jotta lausui: "Pakko poika pienokainen, oma kaunis kasvattini! L?he tuonne, kunne k?sken, kunne k?sken ja kehoitan! Kylm? veitik?n venonen, pursi lieto Lemmink?isen selv?lle meren sel?lle, ulapalle aukealle! Kylm? itseki is?nt?, j??'? veitikk? vesille, jottei p??se p?ivin?ns?, selvi? sin? ik?n?, kun en p??sne p??st?m?h?n, kerinne kehitt?m?h?n!" Pakkanen pahansukuinen ja poika pahantapainen l?ksi merta kylm?m?h?n, aaltoja asettamahan. Jopa tuonne menness?ns?, maata matkaellessansa puut puri lehett?m?ksi, hein?t helpehett?m?ksi. Sitte sinne saatuansa meren Pohjan partahalle, ??rett?m?n ?yr?h?lle, heti y?n? ensim?isn? lahet kylmi, lammet kylmi, meren rannat rapsutteli; viel' ei merta kylm?nynn?, aaltoja asettanunna. Pieni on peiponen sel?ll?, v?st?r?kki lainehilla: senki on kynnet kylm?m?tt?, p?? pieni palelematta. ?sken tuosta toisna y?n? jopa suureksi sukeutui, heittihe h?vytt?m?ksi, kovin kasvoi kauheaksi. Kylmi silloin t?yen kylm?n, v?ki pakkasen paleli: kylmi j??t? kyyn?svarren, satoi lunta sauvan varren, kylmi veitik?n venehen, Ahin laivan lainehille. Aikoi kylme? Ahinki, j??te? jalon urohon; jopa kynsi? kyseli, anoi alta varpahia. Siit? suuttui Lemmink?inen, siit? suuttui ja pahastui; tunki Pakkasen tulehen, ty?nti rautarauniohon. K?sin Pakkasen piteli, kovan ilman kouristeli. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Pakkanen, Puhurin poika, talven poika hyyelm?inen! El? kylm? kynsi?ni, vaai varpahuisiani el?k? koske korviani, el? p??t?ni palele! "Kyll' on sulla kylm?mist?, paljoki palelemista ilman ihmisen ihotta, emon tuoman ruumihitta: kylm? soita, kylm? maita, kylm? kylmi? kivi?, palele vesipajuja, pane haavan pahkuroita, koivun kuoria kolota, n?rehi? n?ykk?ele, el? ihmisen ihoa, karvoja kavon tekem?n! "Kun et tuosta kyllin saane, kylm? muita kummempia! Kylm? kuumia kivi?, palavoita paateroita, rautaisia kallioita, vuoria ter?ksisi?, Vuoksen koskea kovoa, Imatrata ilke?t?, kurimuksen kulkun suuta, kinahmia kauheata! "Joko nyt sanon sukusi, kuuluttelen kunniasi? Tie?np? sinun sukusi, tie?n kaiken kasvantasi: Pakkanen pajuilla syntyi, kova ilma koivikolla Pohjolan koan per?ss?, Pimentolan pirtin p??ss? ikiturmasta isosta, emosta epattomasta. "Kukas Pakkasen imetti, kovan ilman kostutteli, kun oli maammo maiotoinna, emonen utaretoinna? "Kyyhyt Pakkasen imetti, kyy imetti, k??rme sy?tti n?nnill? nen?tt?mill?, utarella uuttomalla; pohjaistuuli tuuitteli, vilu ilma viihytteli pahoilla pajupuroilla, here'ill? hettehill?. "Sai poika pahantapainen, tuli turmion-alainen. Ei ollut nime? viel? pojalla ep?p??ll?. Pantihin nimi pahalle: pantihinpa Pakkaseksi. "Siit? aioilla ajeli, risukoissa ripsutteli; kes?t heilui hettehiss?, suurimmilla suon selill?; talvet m?iski m?nnik?iss?, pelmusi pet?jik?iss?, kolkkaeli koivikoissa, lepik?iss? leyhk?eli. Kylmi puita ja pehuja, tasoitteli tanteria, puri puut lehett?m?ksi, kanervat kukittomaksi, pilvat hongista piristi, laski lastut m?ntyl?ist?. "Joko nyt suureksi sukesit, ylenit ylen ehoksi, aioit kylme? minua, kohotella korviani, alta jalkoja anella, p??lt? kynsi? kysell?? "Etp' on kylm?ne minua, et pahoin palellekana! Tulen tungen sukkahani, kek?lehet kenk?h?ni, hienot hiilet helmoihini, panun alle paulojeni, Pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta. "Tuonne ma sinun manoan Pohjan pitk?h?n per?h?n. Sitte sinne tultuasi, kotihisi k?yty?si kylm? kattilat tulelle, hiilet uunin lietoselle, k?et naisen taikinahan, poika neitosen povehen, utarihin uuhen maito, vatsahan hevosen varsa! "Et sin? sit? totelle, niin tuonne sinun manoan Hiien hiilien sekahan, Lemmon liesikiukahille. Siell? tungeite tulehen, asetu alasimelle sep?n panna paljallansa, vasaralla valkkaella, panna paljalla lujasti, vasaralla vaikeasti! "Et totelle tuotakana, v??j?nne v?he?k?n?, viel? muistan muunkin paikan, arvoan yhen aluen: vien suusi suven sijahan, kielesi kes?n kotihin, jost' et p??se p?ivin?si, selvi? sin? ik?n?, kun en tulle p??st?m?h?n ja k?yne keritt?m?h?n." Pakkanen, Puhurin poika, jo tunsi tuhon tulevan; alkoi armoa anella. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tehk?mme sula sovinto toinen ei toistansa viata sin? ilmoisna ik?n?, kuuna kullan valkeana! "Jos mun kuulet kylm?v?ksi, toiste tuhmin liikkuvaksi, niin tunge tulisijahan, vaivuttele valkeahan, sep?n hiilien sekahan, alle ahjon Ilmarisen! Tahi vie suvehen suuni, kieleni kes?n kotihin, etten p??se p?ivin?ni, selvi? sin? ik?n?!" Siit? lieto Lemmink?inen j?tti laivan j??tehesen, sotapurren puutoksehen, itse eellehen menevi. Tiera tuossa toisna miesn? v??nti veitik?n j?less?. Tallasi tasaista j??t?, sile?t? siuotteli. Astui p?iv?n, tuosta toisen; p?iv?n?p? kolmantena jo n?kyvi N?lk?niemi, kyl? kurja kuumottavi. Astui alle niemen linnan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko linnassa lihoa ja kalaista kartanossa urohille uupuneille, miehille v?synehille?" Ollut ei linnassa lihoa, ei kalaista kartanossa. Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuli, polta tuhma linna, vesi viek?h?n mokoman!" Itse eistyvi etemm?, yl?s korpehen kohosi, matkoille majattomille, teille tiet?m?tt?mille. Siit? lieto Lemmink?inen, tuo on kaunis Kaukomieli, keritsi kivelt? villat, katkoi karvat kalliolta, suoritteli sukkasiksi, kiirehteli kintahiksi vilun suurihin sijoihin, Pakkasen palelemihin. L?ksi tiet? tiet?m?h?n, ojelvoista oppimahan: tiehyt mets?h?n vet?vi, ojelvoinen ottelevi. Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Tiera veikkoseni! Jo nyt jou'uimme johonki, kuuksi p?iv?ksi kululle, ilman rannallen i?ksi!" Tiera tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kostohonpa, koito raukat, kostohon, kovaosaiset, saimme suurehen sotahan pime?h?n Pohjolahan - oman hengen heitteheksi, itsemme ikimenoksi n?ill? paikoilla pahoilla, teill? tiet?m?tt?mill?. "Emme tuota tunnekana, emme tunne, emme tie?, mik? tie vet?vi mei?t, kuka juoni juohattavi kuolemahan korven p??h?n, kaatumahan kankahalle, korppien kotisijoille, variksien vainioille. "Siin? korpit siirtelev?t, linnut liiat kantelevat: saavat lintuset lihoa, varikset varia verta, korpit noukan kostuketta mei?n, raukan, raaoistamme; luumme luovat rauniolle, kantavat kivikarille. "Ei tie? emo poloinen eik? kantaja katala, miss? liikkuvi lihansa, vierevi oma verens?, onko suuressa soassa, tasap??ss? tappelossa, vaiko suurella sel?ll?, lakehilla lainehilla, vai k?ypi k?pym?ke?, vaelsi varvikkosaloa. "Ei emo mit?n? tie? poloisesta poiastansa: emo tiesi kuolleheksi, kantaja kaonneheksi. Noinpa itkevi emoni, valittavi vanhempani: 'Tuoll' on poikani, poloisen, tuolla, vaivaisen, varani Tuonen toukojen panossa, Kalman maien karhinnassa. Saapi nyt minun pojalta, minun, laiton, lapseltani, saapi jouset jouten olla, jalot kaaret kuivaella, lintuset hyvin lihota, pyyt lehossa pyrhistell?; kontiot kovin elell?, peurat pellon piehtaroia.'" Virkkoi lieto Lemmink?inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Niin on, niin, emo poloinen, niinp?, kantaja katala! Kasvatit kanoja parven, koko joukon joutsenia: tuli tuuli, niin hajotti, tuli lempo, niin levitti, yhet sinne, toiset t?nne, jonnekunne kolmannetki. "Kyll? muistan muinaisenki, arvoan ajan paremman, kun kulimme kukkasina, marjoina omilla mailla: moni katsoi muotohomme, vartehemme valkotteli. Ei kuin nyt t?t? nyky?, t?ll? inhalla i?ll?: yks' on tuuli tuttujamme, p?iv? ennen n?htyj?mme; senki pilvet peittelev?t, satehet salaelevat. "Vaan en huoli huolimahan, suuresti sureksimahan, jos immet hyvin el?isi, kassap?iset kalkettaisi, naiset kaikki naurusuulla, mesimielin morsiamet, ik?viss? itkem?tt?, huolihin h?vi?m?tt?. "Viel' ei meit? noiat noiu, noiat noiu, n?e n?kij?t n?ille teille kuolevaksi, matkoille masenevaksi, nuorena nukahtavaksi, verev?n? vierev?ksi. "Mink? noiat noitunevat, kunka n?hnev?t n?kij?t, kotihinsa koitukohon, majahansa maatukohon! Noitukohot itsi?ns?, laulakohot lapsiansa, sukuansa surmatkohot, heimoansa herjatkohot! "Ei ennen minun isoni eik? valtavanhempani nouatellut noian mielt?, lahjoitellut lappalaista. Noin sanoi minun isoni, noin sanon min? itseki: varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, auta armokourallasi, v?kev?ll? vallallasi miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista, pakinoista partasuien, pakinoist' on parratointen! Ole ainaisna apuna, vakaisena vartijana, ettei poika pois tulisi, emon tuoma erkaneisi Luojan luomalta la'ulta, Jumalan sukeamalta!" Siit? lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, laati huolista hevoset, murehista mustat ruunat, p?itset p?ivist? pahoista, satulat salavihoista. Hypp?si hyv?n sel?lle, hyv?n laukin lautasille; ajoa ramuttelevi Tieran tuttavan keralla. Ajoi rannat raskutellen, hiekkarannat herskytellen luoksi ehtoisen emonsa, tyk? valtavanhempansa. Siihen Kaukoni kaotan virrest?ni viikommaksi, Tieran tielle toimittelen kotihinsa kulkemahan. Itse virren vier?hyt?n, panen toiselle tolalle.

Yhdesnelj?tt? runo

Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia. Kanat aialle asetti, joutsenet joelle saattoi. Tuli kokko, niin kohotti, tuli haukka, niin hajotti, siipilintu, niin sirotti: yhen kantoi Karjalahan, toisen vei Ven?j?n maalle, kolmannen kotihin heitti. Mink? vei Ven?ehelle, siit? kasvoi kaupanmiesi; mink? kantoi Karjalahan, siit? se Kalervo kasvoi; kunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen ison p?iviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi. Untamoinen verkot laski Kalervon kalavetehen; Kalervoinen verkot katsoi, kalat konttihin kokosi. Untamo, utala miesi, sep? suuttui ja vihastui. Teki soan sormistansa, k?mmenp?ist?ns? ker?j?t, toran nosti totkusilta, artin ahvenmaimasilta. Torelivat, tappelivat, eik? voita toinen toista: mink? toistansa tokaisi, sen sai itse vastahansa. Jopa tuosta toisen kerran, kahen, kolmen p?iv?n p??st? Kalervoinen kauran kylvi Untamon tuvan ta'aksi. Untamolan uljas uuhi s?i Kalervon kaurakylv?n. Kalervoisen k?rts? koira repi uuhen Untamolta. Untamo uhittelevi Kalervolle veljellens?, surmata su'un Kalervon, ly?? suuret, ly?? pienet, koko kansan kolhaella, tuvat polttoa poroksi. Laittoi miehet miekka vy?lle, urohot ase k?tehen, pojat pienet piikki vy?lle, kaunot kassara olalle; l?ksi suurehen sotahan vasten velje? omoa. Kalervoisen kaunis minj? istui ikkunan l?hell?. Katsoi ulos ikkunasta, sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko tuo savu sakea vai onpi pime? pilvi noien peltojen perill?, kujan uuen ulkop??ss??" Ei ollut ume umakka eik?p? savu sakea: ne oli Untamon urohot, tulla suorivat sotahan. Tuli Untamon urohot, saivat miehet miekka vy?ll?. Kaatoivat Kalervon joukon, su'un suuren surmasivat, talon polttivat poroksi, tasoittivat tantereksi. J?i yksi Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen. Senp? Untamon urohot veiv?t kanssansa kotihin pirtin pienen pyyhkij?ksi, lattian lakaisijaksi. Oli aikoa v?h?isen; syntyi pieni poikalapsi emollen osattomalle. Miksi tuo nimitet?h?n? Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi. Pantihinpa poika pieni, orpolapsi laitettihin tuutuhun tutajamahan, k?tkyehen liekkumahan. Liekkui lapsi k?tkyess?, lapsi liekkui, tukka l?yhki. Liekkui p?iv?n, liekkui toisen; jopa kohta kolmantena, kun tuo poika potkaisihe, potkaisihe, ponnistihe, katkaisi kapalovy?ns?, p??si p??lle peittehens?, s?rki liekun lehmuksisen, kaikki riepunsa revitti. N?htihin hyv? tulevan, keksittihin kelpoavan. Untamola vuottelevi t?t? t?st? kasvavaksi, mieltyv?ksi, miestyv?ksi, oike'in urostuvaksi, saavaksi sataisen orjan, tuhantisen turpuvaksi. Kasvoi kuuta kaksi, kolme. Jopa kuuna kolmantena poika polven korkeuisna alkoi itse arvaella: "Kunpa saisin suuremmaksi, vahvistuisin varreltani, kostaisin isoni kohlut, maksaisin emoni mahlat!" Saipa kuulla Untamoinen. Itse tuon sanoiksi virkki: "T?st? saa sukuni surma, t?st? kasvavi Kalervo!" Urohot ajattelevat, akat kaikki arvelevat, minne poika pantanehe, kunne surma saatanehe. Pannahanpa puolikkohon, ty?nnet?h?n tynnyrihin; siit? vie?h?n vetehen, lasketahan lainehesen. K?y?h?np? katsomahan kahen, kolmen y?n per?st?, joko on hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon! Ei ole hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon! Poika oli p??snyt puolikosta - istui aaltojen sel?ss? vapa vaskinen k?ess?, siima silkkinen per?ss?; onkivi meren kaloja, merivett? mittoavi: melke'in meress? vett?, kun on kaksi kauhallista; oisko oike'in mitata, osa kolmatta tulisi. Untamo ajattelevi: "Mihin poika pantanehe, kunne tuo tuhottanehe, kusta surma saatanehe?" K?ski orjansa ker?t? koivuja, kovia puita, honkia satahavuja, tiett?vi? tervaksia yhen poian polttimeksi, Kullervon kaottimeksi. Koottihin, ker?eltihin koivuja, kovia puita, honkia satahavuja, tiett?vi? tervaksia, tuohia tuhat reke?, sata sylt? saarnipuita. Tuli puihin tuiskattihin, roviohon roiskattihin, siihen poika paiskattihin keskelle tulen palavan. Paloi p?iv?n, tuosta toisen, paloi p?iv?n kolmannenki. K?ytihin katsastamahan: poik' oli porossa polvin, kypeniss? kyyn?svarsin, hiilikoukkunen k?ess?, mill? tulta kiihottavi, hiili? kokoelevi, katomatta karvankana, kutrisen k?hertym?tt?! Untamo ?'itteleikse: "Mihin poika pantanehe, kunne tuo tuhottanehe, surma tuolle saatanehe?" Poika puuhun hirtet?h?n, tammehen ripustetahan. Kului y?t? kaksi, kolme, saman verran p?ivi?ki. Untamo ajattelevi: "Aik' on k?y? katsomahan, joko Kullervo katosi, kuoli poika hirsipuuhun." Laittoi orjan katsomahan. Orja toi sanan takaisin: "Ei ole Kullervo kaonnut, kuollut poika hirsipuuhun! Poika puuta kirjoittavi pieni piikkonen k?ess?. Koko puu kuvia t?ynn?, t?ynn? tammi kirjoitusta: siin? miehet, siin? miekat, siin? keih?'?t sivulla." Mit?s autti Untamoisen tuon pojan katalan kanssa! Kuinka surmat suoritteli, kuinka kuolemat sukesi, poika ei puutu surman suuhun eik? kuole kuitenkana. Piti viimeinki v?sy? suorimasta surmiansa, kasvatella Kullervoinen, orja poikana omana. Sanoi Untamo sanansa, itse virkki, noin nimesi: "Kun el?net kaunihisti, aina siivolla asunet, saat olla talossa t?ss?, orjan t?it? toimitella. Palkka pannahan j?lest?, ansiosta arvatahan: vy?hyt vy?llesi korea tahi korvalle kolahus." Kun oli Kullervo kohonnut, saanut vartta vaaksan verran, tuopa ty?lle ty?nnet?h?n, raaolle rakennetahan, lapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan: "Katso lasta kaunihisti, sy?t? lasta, sy? itseki! Rievut virrassa viruta, pese pienet vaattehuiset!" Katsoi lasta p?iv?n, kaksi: k?en katkoi, silm?n kaivoi. Siit? kohta kolmannella lapsen tauilla tapatti, rievut viskoi virran vie?, k?tkyen tulella poltti. Untamo ajattelevi: "Ei t?m? t?h?n sopiva lapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan! En tie?, kuhun panisin, kulle ty?lle ty?nteleisin. Panenko kasken kaa'antahan?" Pani kasken kaa'antahan. Kullervo, Kalervon poika, tuossa tuon sanoiksi virkki: "?sken lienen mies min?ki, kun saan kirvehen k?tehen, paljo katsoa parempi, entist?ni armahampi: lienen mies viien veroinen, uros kuuen-kummallinen." Meni seppolan pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Taos mulle tapparainen! Tao kirves miest? my?ten; rauta raatajan mukahan! L?hen kasken kaa'antahan, solkikoivun sorrantahan." Sepp? tarpehen takovi, kirvehen kerittelevi. Saip' on kirves miest? my?ten, rauta raatajan mukahan. Kullervo, Kalervon poika, hioi siit? kirvehens?; p?iv?n kirvest? hiovi, illan vartta valmistavi. Suorihe kasken ajohon korkealle korpimaalle, parahasen parsikkohon, hirve?h?n hirsikk?h?n. Iski puuta kirvehell?, tempasi tasater?ll?: kerralla hyv?tki hirret, pahat puolella menevi. Vihoin kaatoi viisi puuta, kaiketi kaheksan puuta. Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Lempo tuota raatakohon! Hiisi hirret kaatakohon!" Kavahutti kannon p??h?n, niin huhuta heiahutti, vihellytti, viuahutti. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sini kaski kaatukahan, koivu solki sortukahan, kuni ??ni kuulunevi, kuni vierrevi vihellys! "Elk?h?n vesa venyk?, elk?h?n koretko korsi sin? ilmoisna ik?n?, kuuna kullan valkeana kaskessa Kalervon poian, otoksessa oivan miehen! "Ottaisiko maa orahan, nousisiko nuori laiho, sek? korsi korteuisi, jotta varsi varteuisi, elk?h?n tere? tehk?, varsi p??t? valmistako!" Untamoinen, mies utala, k?vi tuota katsomahan kaskea Kalervon poian, ajamoa uuen orjan: ei kaski kaselle tunnu, ajamaksi nuoren miehen. Untamo ajattelevi: "Ei t?m? t?h?n sopiva! Hyv?n hirsik?n pilasi, kaatoi parsikon parahan! En tie?, kuhun panisin, kulle ty?lle ty?nteleisin. Panenko aitojen panohon?" Pani aitojen panohon. Kullervo, Kalervon poika, jopa aitoa panevi. Kohastansa kokkahongat aiaksiksi asettelevi, kokonansa korpikuuset seip?hiksi pistelevi; veti vitsakset lujahan pisimmist? pihlajista; pani aian umpinaisen, ver?j?tt?m?n kyh?si. Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ku ei lintuna kohonne, kahen siiven siuotelle, elk?h?n ylitse p??sk? aiasta Kalervon poian!" Untamo osaelevi tulla tuota katsomahan aitoa Kalervon poian, sotaorjan sortamoa. N?ki aian aukottoman, raottoman, rei?tt?m?n, jok' oli pantu maaem?st?, yl?s pilvihin osattu. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei t?m? t?h?n sopiva! Pani aian aukottoman, ver?j?tt?m?n kyh?si, tuon on nosti taivosehen, yl?s pilvihin kohotti: en tuosta ylitse p??se enk? rei?st? sis?lle! En tie?, mihin panisin, kulle ty?lle ty?nteleisin. Panenko puimahan rukihit?" Pani puimahan rukihit. Kullervo, Kalervon poika, jo oli puimassa rukihit: pui rukihit ruumeniksi, olet kaunaksi kaotti. Tulipa is?nt? tuohon, k?vi itse katsomahan puintoa Kalervon poian, Kullervoisen kolkintoa: rukihit on ruumenina, olet kaunoina kahisi! Untamo ?'itteleikse: "Ei ole t?st? raatajasta! Kulle ty?lle ty?nt?nenki, ty?ns? tuhmin turmelevi. Joko vien Ven?ehelle tahi kaupin Karjalahan Ilmariselle sepolle, sepon paljan painajaksi?" M?i siit? Kalervon poian, pani kaupan Karjalahan Ilmariselle sepolle, takojalle taitavalle. Minp? seppo tuosta antoi? ?ij?n seppo tuosta antoi: kaksi kattilarania, kolme koukun puoliskoa, viisi viikatekulua, kuusi kuokan kuolioa miehest? mit?tt?m?st?, orjasta ep?p??st?.

Kahdesnelj?tt? runo

Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n poika, hivus keltainen, korea, keng?n kauto kaunokainen, jo kohta sepon ko'issa kysyi ty?t? iltasella is?nn?lt? iltaseksi, em?nn?lt? aamuseksi: "Ty?t t?ss? nimett?k?h?n, nimi ty?lle pantakohon, kulle ty?lle ty?ntyminen, raaolle rakentuminen!" Seppo Ilmarin em?nt?, tuopa tuossa arvelevi, kulle ty?lle uusi orja, raaolle rahan-alainen. Pani orjan paimeneksi, karjan suuren kaitsijaksi. Tuopa ilkoinen em?nt?, sep?n akka irvihammas, leipoi leiv?n paimenelle, kakun paksun paistelevi: kauran alle, vehn?n p??lle, keskelle kiven kutovi. Kakun voiti voiheralla, kuoren rasvalla rakenti, pani orjalle osaksi, palaseksi paimenelle. Itse orjoa opasti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ell?s t?t? ennen sy?k? karjan menty? mets?lle!" Siit? Ilmarin em?nt? laittoi karjan laitumelle. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lasken lehm?ni leholle, maion antajat aholle, hatasarvet haavikolle, kourusarvet koivikolle; ty?nn?n kuuta ottamahan, talia tavottamahan ahomailta auke'ilta, leve'ilt? lehtomailta, korke'ilta koivikoilta, mataloilta haavikoilta, kultaisilta kuusikoilta, hope'isilta saloilta. "Katso, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, varjele vahingon tielt?, kaitse kaikista pahoista, ettei tuskihin tulisi, h?pe'ihin h?mmentyisi! "Kuin katsoit katollisessa, alla varjon vartioitsit, niin katso katottomassa, vaali vartijattomassa, jotta karja kaunistuisi, eistyisi em?nn?n vilja hyv?nsuovan mielt? my?ten, pahansuovan paitsi mielt?! "Kun lie kurjat paimeneni, ylen kainut karjapiiat, paju pannos paimeneksi, lepp? lehm?n katsojaksi, pihlaja pitelij?ksi, tuomi tuojaksi kotihin em?nn?isen etsim?tt?, muun v?en murehtimatta! "Kun ei paju paimentane, pihlaja hyvin pi'elle, lepp? ei lehmi? ajane, tuomi ei kotihin tuone, niin pane parempiasi, ty?nn? luonnon tytt?ri? minun viljan viitsij?ksi, katsojaksi karjan kaiken! Paljo on piikoja sinulla, saoin k?skyn kuulijoita, el?ji? ilman alla, luonnottaria hyvi?. "Suvetar, valio vaimo, Etel?t?r, luonnon eukko, Hongatar, hyv? em?nt?, Katajatar, kaunis neiti, Pihlajatar, piika pieni, Tuometar, tyt?r Tapion, Mielikki, mets?n mini?, Tellervo, Tapion neiti! Katso'ote karjoani, viitsi?te viljoani kes? kaikki kaunihisti, lehen aika leppe?sti, lehen puussa liehuessa, ruohon maassa roikatessa! "Suvetar, valio vaimo, Etel?t?r, luonnon eukko! Heit? hienot helmuksesi, esiliinasi levit? karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen! "Kaitse karjani pahoista, varjele vahingon teilt?, noista soista soiluvista, l?htehist? l?ilyvist?, heiluvista hettehist?, py?re'ist? py?tik?ist?, ettei tuskihin tulisi, h?pe'ihin h?mmentyisi, sorkka suohon sorkahtaisi, hettehesen herk?ht?isi ylitse Jumalan tunnin, p?itse aivon autuahan! "Tuo'os torvi tuonnempata, tuolta taivahan navalta, mesitorvi taivosesta, simatorvi maaem?st?! Puhu tuohon torvehesi, kumahuta kuuluhusi: puhu kummut kukkahaksi, kangasvieret kaunihiksi, ahovieret armahaksi, lehtovieret leppe?ksi, suovieret sulaksi meeksi, hetevieret vierteheksi! "Siit? sy?t? karjoani, raavahiani ravitse, sy?ttele metisin sy?min, juottele metisin juomin! Sy?t? kullaista kuloa, hope'ista hein?n p??t? heraisista hettehist?, l?ikkyvist? l?htehist?, koskilta kohisevilta, jokiloilta juoksevilta, kultaisilta kunnahilta, hope'isilta ahoilta! "Kaivo kultainen kuvoa kahen puolen karjan maata, josta karja vett? joisi, simoa siretteleisi utarihin uhkuvihin, nisihin pakottavihin: saisi suonet soutamahan, maitojoet juoksemahan, maitopurot purkemahan, maitokosket kuohumahan, puhumahan maitoputket, maitohormit huokumahan, joka aika antamahan, joka vuoro vuotamahan ylitse vihanki suovan, pahansuovan sormiloitse, maion saamatta manalle, katehesen karjanannin! "Paljo on niit? ja pahoja, kut maion manalle viev?t, katehesen karjanannin, lehm?n tuoman toisialle; v?h? on niit? ja hyvi?, kut maion manalta saavat, piim?ns? kyl?n piolta, tuorehensa toisialta. "Ei ennen minun emoni kysynyt kyl?st? mielt?, tointa toisesta talosta; sai se maitonsa manalta, piim?ns? pitelij?lt?, tuorehensa toisialta. Antoi tulla tuonnempata, ehti? etemp?t?ki: tulla maion Tuonelasta, Manalasta, maankin alta, tulla y?ll? yksin?ns?, pime?ll? piilokkali, kuulematta kunnottoman, kelvottoman keksim?tt?, vihansuovan sortamatta, katehen kaehtimatta. "Noin sanoi minun emoni, noin sanon min? itseki: minne viipyi lehm?n vilja, kunne maitoni katosi? Onko viety vierahalle, kytketty kyl?n pihoille, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon, vai on puihin puuttununna, metsihin menehtynynn?, levennynn? lehtomaille, kaonnunna kankahille? "Ei maito manalle joua, lehm?n vilja vierahalle, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon eik? puihin puuttumahan, metsihin menehtym?h?n, lehtoihin levenem?h?n, kaatumahan kankahalle. Maito koissa tarvitahan, ajan kaiken kaivatahan: koissa vuottavi em?nt? katajainen rainta k?ess?. "Suvetar, valio vaimo, Etel?t?r, luonnon eukko! K?y nyt, sy?t? Sy?tikkini sek? juota Juotikkini, herustele Hermikki?, tuorustele Tuorikkia, anna maito Mairikille, Omenalle uuet piim?t hele'ist? hein?np?ist?, kaunihista kastikoista, mairehista maaemist?, metisist? m?tt?hist?, nurmelta mesinukalta, maalta marjanvartiselta, kanervan-kukattarilta, hein?n-helpehett?rilt?, pilven piim?tytt?rilt?, taivahan-navattarilta, tuoa maitoiset maruet, aina uhkuvat utaret lypse? lyhyen vaimon, pienen piian piukutella! "Nouse, neitonen, norosta, hienohelma, hettehest?, neiti l?mmin, l?htehest?, puhasmuotoinen, muasta! Ota vett? l?htehest?, jolla kastat karjoani, jotta karja kaunistuisi, eistyisi em?nn?n vilja ennen k?ymist? em?nn?n, katsomista karjapiian, em?nn?n ep?p?t?isen, ylen kainun karjapiian. "Mielikki, mets?n em?nt?, lavek?mmen karjan eukko! Ty?nn? pisin piikojasi, paras palkkalaisiasi, viitsim?h?n viljoani, katsomahan karjoani t?n? suurena suvena, Luojan l?mminn? kes?n?, Jumalan suaitsemana, antamana armollisen! "Tellervo, Tapion neiti, mets?n tytt? tyller?inen, utupaita, hienohelma, hivus keltainen, korea, jok' olet karjan kaitselija, viitsij? em?nn?n viljan mieluisassa Metsolassa, tarkassa Tapiolassa! Kaitse karja kaunihisti, viitsi vilja virke?sti! "Kaitse kaunoisin k?t?sin, somin sormin suorittele, su'i ilveksen iholle, kampua kalan ev?lle, karvalle meren kapehen, mets?n uuhen untuvalle! Illan tullen, y?n pimeten, h?m?rien h?mmetess? saata karjani kotihin, etehen hyv?n em?nn?n, hete heiluva sel?ll?, maitolampi lautasilla! "P?iv?n menness? majoille, iltalinnun laulellessa itse virki viljalleni, sano sarvijuonelleni: 'Kotihinne, kourusarvet, maion antajat, majalle! Koissa on hyv? ollaksenne, maa imara maataksenne; korpi on kolkko k?y?ksenne, ranta raikutellaksenne. Kotihinne tullaksenne vaimot valkean tekev?t nurmelle mesinukalle, maalle marjanvartiselle.' "Nyyrikki, Tapion poika, siniviitta viian poika! Tyvin pist? pitk?t kuuset, latvoin lakkap??t pet?j?t sillaksi likasijoille, paikaksi pahoille maille, suosulihin, maasulihin, l?t?kk?ihin l?ilyvihin! Anna k?y? k?yr?sarven, haarasorkan sorkutella, joutua joka savulle viatoinna, vilpit?inn?, ilman suohon sortumatta, likahan litistym?tt?! "Kun ei karja tuosta huoli, y?ksi ei kulkene kotihin, Pihlajatar, piika pieni, Katajatar, kaunis neiti, leikkoa lehosta koivu, ota vitsa viiakosta, k?y?s piiska pihlajainen, katajainen karjanruoska takoa Tapion linnan, tuolta puolen Tuomivaaran! Aja karja kartanolle, saunan l?mmit?-panolle, kotihin kotoinen karja, mets?n karja Metsolahan! "Otsonen, mets?n omena, mesik?mmen k?yretyinen! Tehk?mme sulat sovinnot, rajarauhat rapsakamme i?ksemme, ilmaksemme, polveksemme, p?iviksemme, ettet sorra sorkkas??rt?, kaa'a maion kantajata t?n? suurena suvena, Luojan l?mminn? kes?n?! "Kun sa kuulet kellon ??nen tahi torven toitotuksen, ly?te maata m?tt?h?lle, nurmelle nukahtamahan, tunge korvasi kulohon, paina p??si m?tt?h?sen! Tahi korpehen kokeos, saaos sammalhuonehesen, mene toisille m?'ille, muille kummuille kuvahu, jottei kuulu karjan kello eik? paimenen pakina! "Otsoseni, ainoiseni, mesik?mmen, kaunoiseni! En sua kiell? kiert?m?st? enk? k?ym?st? epe?; kiell?n kielen koskemasta, suun ruman rupeamasta, hampahin hajottamasta, k?mmenin k?py?m?st?. "K?y?s kaarten karjamaita, piilten piim?kankahia, kierten kellojen remua, ??nt? paimenen paeten! Konsa on karja kankahalla, sin? suolle soiverraite; kun karja solahti suolle, silloin korpehen kokeos! Karjan k?yess? m?ke? astu sie m?en alatse; karjan k?yess? alatse mene sie m?ke? my?ten! Astuessansa aholla sin? viere viiakkoa; viiakkoa vierress?ns? sin? astuos ahoa! Kule kullaisna k?ken?, hope'isna kyyhkyl?isn?, siirry siikana sivutse, veteleite veen kalana, viere villakuontalona, kule pellavaskupona, k?tke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, jottei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi! "Anna rauha raavahille, sorkkas??rille sovinto, k?y? karjan kaunihisti, soreasti sorkutella poikki soista, poikki maista, halki korven kankahista, ettet koske konsakana, rupea rumanakana! "Muista muinainen valasi tuolla Tuonelan joella, kynsikoskella kovalla, Luojan polvien e'ess?! Lupa sulle annettihin kolme kertoa kes?ss? k?y? kellon kuuluvilla, tiukujen tirin?mailla, vaan eip? sit? suattu eik? annettu lupoa ruveta rumille t?ille, h?pe?h?n h?mmenty?. "Jos sulle viha tulisi, hampahat halutteleisi, visko viitahan vihasi, honkihin pahat halusi! Hakkoa lahoa puuta, kaa'a koivunp?kkel?it?, v??ntele vesihakoja, m??hki marjam?tt?hi?! "Kun tulevi ruoan tarvis, sy?? mielesi tekevi, sy?'?s sieni? mets?st?, murra muurahaiskekoja, juuria punaisen putken, Metsolan mesipaloja ilman ruokaruohoittani, minun henkiheinitt?ni! "Metsolan metinen amme hapata hihittelevi kultaisella kunnahalla, hope'isella m?ell?: siin' on sy?? sy?l?h?nki, juoa miehen juolahanki, eik? sy?en sy?m?t puutu, juoen juomiset v?hene. "Niin teemme ikisovinnot, ikirauhat ratkoamme ele?ksemme ehosti, kes?n kaiken kaunihisti: maat on meill? yhtehiset, ev?h?t erinomaiset. "Vaan jos tahtonet tapella, ele? soan tavalla, tapelkamme talvikauet, lumiajat luskailkamme! Suven tullen, suon sulaen, l?t?kk?jen l?mmitess? ell?s t?nne tulkokana karjan kullan kuuluville! "Josp' on tullet n?ille maille, sattunet saloille n?ille, t??ll? aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona, on meill? osaavat vaimot, em?nn?t alinomaiset, jotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi, ettet koske konsakana, rupea rumanakana ylitse tahon Jumalan, p?itse auvon autuahan. "Oi Ukko, ylijumala! Kun kuulet toen tulevan, muuta muiksi lehm?seni, kamahuta karjaseni, kiviksi minun omani, kantoloiksi kaunoiseni, kumman maata kulkiessa, vantturan vaeltaessa! "Kun ma otsona olisin, mesik?mmenn? k?visin, en m? noissa noin asuisi aina akkojen jaloissa. Onpa maata muuallaki, tarhoa taempanaki juosta miehen joutilahan, virattoman viiletell?, k?y? halki k?mmenp??si, poikki pohkealihasi, sinisen salon sis?ss?, korven kuulun kainalossa. "K?py- on kangas k?y?ksesi, hiekka helkytell?ksesi, tie on tehty menn?ksesi, meren ranta juostaksesi Pohjan pitk?h?n per?h?n, Lapin maahan laakeahan. Siell' on onni ollaksesi, armas aikaellaksesi, k?y? keng?tt? kes?ll?, sykysyll? syylingitt? suurimmilla suon selill?, leve'ill? liettehill?. "Kun et tuonne mennek?n? etk? oike'in osanne, ota juoni juostaksesi, polku poimetellaksesi tuonne Tuonelan salolle tahi Kalman kankahalle! Siell' on suohut sorkutella, kanervikko kaalaella, siell? Kirjos, siell? Karjos, siell? muita mullukoita rautaisissa rahkehissa, kymmeniss? kytky'iss?. Siell? laihatki lihovat, lihaviksi luutki saavat. "Lepy, lehto, kostu, korpi, lempe?, salo sininen! Anna rauha raavahille, sorkkas??rille sovinto t?n? suurena suvena, Herran hellenn? kes?n?! "Kuippana, mets?n kuningas, mets?n hippa halliparta! Korjaele koiriasi, raivaele rakkiasi! Pist? sieni sieramehen, toisehen omenamarja, jottei henki haisahtele, tuuhahtele karjan tuuhku! Silm?t silkill? sitele, korvat k??ri k??rehell?, jottei kuule kulkevia, ei n?e k?velevi?! "Kun ei tuosta kyllin liene, ei viel? kovin varone, kiell? poies poikoasi, epe? ?p?rett?si! Saattele saloilta n?ilt?, n?ilt? rannoilta rapoa, kape'ilta karjan mailta, leve'ilt? liepehilt?! K?tke koirasi kolohon, rakkisi rapoa kiinni kultaisihin kytky'ihin, hihnoihin hope'isihin, jottei pilloa pit?isi, h?pehi? h?mment?isi! "Kun ei tuosta kyllin liene, ei viel? sit? varone, Ukko, kultainen kuningas, hope'inen hallitsija, kuule kultaiset sanani, armahaiset lauseheni! Paina panta pihlajainen ymp?ri nen?n nyker?n! Kun ei pihlaja pit?ne, niin s? vaskesta valata; jos ei vaski vahva liene, panta rautainen rakenna! Vaan jos rauan ratkaisnehe, viel? mennehe vioille, sy?kse kultainen korento leukaluusta leukaluuhun, p??t on p??ttele lujasti, kotkoa kovasti kiinni, ettei liiku liiat leuat, harvat hampahat hajoa, kun ei rauoin ratkottane, ter?ksill? temmottane, veitsill? veristett?ne, kirvehell? kiskottane!" Siit? Ilmarin em?nt?, tuo takojan tarkka vaimo, lehm?t l??v?st? l?hetti, laski karjan laitumelle, pani paimenen per?h?n, orjan lehmien ajohon.

Kolmasnelj?tt? runo

Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin ev?st?, ajoi lehm?t suota my?ten, itse kangasta kapusi. Sanan virkki vierress?ns?, kertoeli k?yess?ns?: "Voi min? poloinen poika, voi poika polon-alainen! Jo min? johonki jou'uin, jou'uin joutavan j?lille, h?r?n h?nn?n paimeneksi, vasikkojen vaalijaksi, joka suon on sotkijaksi, maan pahan matelijaksi!" Istui maahan m?tt?h?lle, p??tyi p?iv?n rintehesen. Siin? virkki virsiss?ns?, lauluissansa noin lateli: "Paistapa, Jumalan p?iv?, Herran kehr?, hellittele sepon karjan kaitsijalle, poloiselle paimenelle, el? Ilmarin tuville, em?nn?llen ensink?n?! Em?nt? hyvin el?vi, vehn?si? viiltelevi, piirosia pistelevi, voita p??lle vuolaisevi. Paimen parka kuivan leiv?n, kuivan kuoren kurskuttavi, kauraisen kavertelevi, lemettisen leikkoavi, olkisen ojentelevi, pet?j?isen peiputtavi, veen lipill? luikkoavi m?r?n m?tt?h?n nen?st?. "Mene, p?iv?, viere, vehn?, alene, Jumalan aika! Kule, p?iv?, kuusikolle, viere, vehn?, vitsik?lle, karkoa katajikolle, lenn? leppien tasalle! P??st? paimenta kotihin voivatia vuolemahan, rieskoa rep?isem?h?n, kakkaroita kaivamahan!" Silloin Ilmarin em?nt?, paimenen pajattaessa, Kullervoisen kukkuessa, jo oli vuollut voivatinsa, itse rieskansa rev?isnyt, kakkaransa kaivaellut; keitt?nyt vetisen vellin, kylm?n kaalin Kullervolle, jos' oli rakki rasvan sy?nyt, Musti murkinan pit?nyt, Merkki sy?nyt mielin m??rin, Halli haukannut halunsa. Lintunen lehosta lauloi, pieni lintu pensahasta: "Jos oisi aika orjan sy??, isottoman illastella." Kullervo, Kalervon poika, katsoi pitk?n p?iv?n p??lle. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt on aika atrioia, aika ruoalle ruveta, ev?hi? etsiskell?." Ajoi lehm?ns? levolle, karjan maata kankahalle; itse istui m?tt?h?lle, vihannalle turpehelle. Laski laukkunsa sel?st?, otti leiv?n laukustansa, katselevi, k??ntelevi. Tuosta tuon sanoiksi virkki: "Moni on kakku p??lt? kaunis, kuorelta kovin sile?, vaan on silkkoa sis?ss?, akanoita alla kuoren." Veti veitsens? tupesta leiv?n leikkaellaksensa: veitsi vier?hti kivehen, kasahutti kalliohon; ter? vieri veitsosesta, katkesi kurauksuesta. Kullervo, Kalervon poika, katselevi veitsytt?ns?, itse p??tyi itkem?h?n. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Yks' oli veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, is?n saamoa eloa, vanhemman varustamata; senki katkaisin kivehen, karahutin kalliohon, leip?h?n pahan em?nn?n, pahan vaimon paistamahan! "Mill? nyt maksan naisen naurun, naisen naurun, piian pilkan, akan ilke?n ev?h?t, pahan porton paistannaiset?" Varis vaakkui varvikosta, varis vaakkui, korppi koikkui: "Oi on kurja kullansolki, ainoa Kalervon poika! Mit' olet mielell? pahalla, sy?mell? synke?ll?? Ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, aja suolle sontareiet, lehm?t liejuhun levit? puolen suurille susille, toisen korven kontioille! "Kaikoa suet kokohon, karhut kaikki katrahasen! Suet pist? Pienikiksi, karhut Kyyt?ksi kyh?ise, aja karjana kotihin, kirjavana kartanolle! Sill? maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset." Kullervo, Kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veist?, viel? itkenet itseki, itket lypsylehmi?si." Otti vitsan viiakosta, katajaisen karjanruoskan; sorti suohon lehm?karjan, h?r?t murtohon murenti puoliksi susien sy??, puolen korven kontioille. Suet lausui lehm?siksi, karhut karjaksi rakenti, mink? pisti Pienikiksi, kunka Kyyt?ksi kyh?isi. Lonkui p?iv? lounahasen, kiertyi keski-illoillensa, kulki kuusikon tasalle, lenti lehm?slypsykselle. Tuo pahainen paimen raiska, Kullervo, Kalervon poika, ajoi kontiot kotihin, susikarjan kartanolle. Viel? neuvoi karhujansa, susillensa suin puheli: "Rep?ise em?nn?n reisi, pure puoli pohkeata, kun tulevi katsomahan, lyykist?ikse lyps?m?h?n!" Teki luikun lehm?n luista, h?r?n sarvesta helin?n, torven Tuomikin jalasta, pillin Kirjon kinterest?. Lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa kolmasti kotim?ell?, kuuesti kujosten suussa. Tuop' on Ilmarin em?nt?, sepon akka, selv? nainen, viikon maiotta viruvi, kes?voitta kellett?vi. Kuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi! Mist' on orja sarven saanut, torven raataja tavannut, kun tuo soitelleen tulevi, toitatellen torvettavi, puhki korvani puhuvi, l?pi p??ni l?ylent?vi?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Suolt' on orja sarven saanut, tuonut torven liettehest?. Jo nyt on karjasi kujalla, lehm?t l??v?pellon p??ss?; saaospa savun panohon, k?y?s lehm?t lyps?m?h?n!" Sep? Ilmarin em?nt? k?ski muorin lyps?m?h?n: "K?yp?, muori, lyps?m?h?n, raavahat rakentamahan! Enp? itse enn?tt?isi taikinan alustehelta." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ainapa hyv?t em?nn?t, taitavat taloiset vaimot itse ennen lehm?t lypsi, itse raavahat rakenti." Siit? Ilmarin em?nt? sai itse savupanolle, tuosta lypsylle tulevi. Katsoi kerran karjoansa, silm?eli siivatoita; sanan virkkoi, noin nimesi: "Karja on kaunihin n?k?inen, siivatat sile?karvat, kaikki ilveksen iholla, mets?n uuhen untuvalla, tuntuvilla tummelilla, n?nnill? n?p?hyvill?." Lyhmistihe lyps?m?h?n, heittihe heruttamahan. Veti kerran, tuosta toisen, kohta kolmatta yritti: susi p??lle suimastaikse, karhu p??lle kuopaiseikse. Susi suun revittelevi, karhu kiskoi kinttusuonet, puri puolen pohkeata, katkoi kannan s??riluusta. Kullervo, Kalervon poika, sill? kosti piian pilkan, piian pilkan, naisen naurun, pahan vaimon palkan maksoi. Ilmarin iso em?nt? itse loihe itkem?h?n, sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin teit s?, paimo parka! Ajoit kontiot kotihin, suet suurille pihoille!" Kullervo, Kalervon poika, tuopa tuohon vastaeli: "Pahoin tein m?, paimen parka, et hyvin, em?nt? parka! Leivoit sie kivisen leiv?n, kakun paistoit kallioisen: ve'in veitseni kivehen, karahutin kalliohon - ainoan isoni veitsen, sukukuntani kuraksen!" Sanoi Ilmarin em?nt?: "Oi sie paimo, armas paimo! My?styt?p? miettehesi, perin lausu lausehesi, p??st? suen suutehista, karhun kynnest? kavista! Mie sun paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen, sy?t?n voilla, vehn?sill?, juotan rieskamaitosilla; vuoen sy?t?n raatamatta, toisen ty?lle ty?nt?m?tt?. "Kun et jou'u p??st?m?h?n, k?y pian keritt?m?h?n, kohta kaaun kuolijaksi, muutun mullan muotoiseksi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun on kuollet, kuolkosipa, kaotkosi, kun kaonnet! Sija on maassa mennehill?, kalmassa kaonnehilla, maata mahtavaisimmanki, leve'imm?nki lev?t?." Sanoi Ilmarin em?nt?: "Oi Ukko, ylijumala! Jou'uttele jousi suuri, katso kaaresi parahin, pane vaskinen vasama tuon tulisen jousen p??lle! Ty?nnyt? tulinen nuoli, ammu vaskinen vasama, ammu kautta kainaloien, halki hartiolihojen: kaa'a tuo Kalervon poika, ammu kurja kuolijaksi nuolella ter?snen?ll?, vasamalla vaskisella!" Kullervo, Kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: "Oi Ukko, ylijumala! El? sie minua ammu! Ammu Ilmarin em?nt?, kaota katala nainen siirtym?tt?ns? sijalta, kulkematta kunnekana!" Siit? Ilmarin em?nt?, tuo tarkan takojan nainen, vieri kohta kuolijaksi, kaatui kattilanoeksi oman pirttins? pihalle, kape'ille kartanoille. Se oli meno nuoren naisen, kanssa kaunihin em?nn?n, jot' oli viikon valvateltu, vuosin kuusin kuulusteltu Ilmarin iki-iloksi, sepon kuulun kunniaksi.

Nelj?snelj?tt? runo

Kullero, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, hivus keltainen, korea, keng?n kauto kaunokainen, itse l?ksi astumahan luota seppo Ilmarisen, ennenkuin is?nt? saisi naisen kuolon korvihinsa, painuisi pahoille mielin, tapahtuisi tappelohon. L?ksi soitellen seposta, ilon ly?en Ilman mailta, kullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla: suo sorahti, maa j?r?hti, kangas vastahan kajahti Kullervoisen soitantoa, ilke?n ilonpitoa. Kuului se sepon pajahan. Seppo seisottui pajassa, sai kujalle kuulemahan, kartanolle katsomahan, mik? soitanta salolla, kullervointa kankahalla. Jo n?ki toet totiset, valehettomat, vakaiset: n?ki naisen nukkunehen, kaunoisensa kaatunehen, kaatunehen kartanolle, kellistynehen keolle. Siihen seppo seisottihe sy?mell? synke?ll?. Puuttui y?ksi itkem?h?n, viikoksi vetist?m?h?n. Mieli ei tervoa parempi, sy?n ei sytt? valkeampi. Itse Kullervo k?veli, astui eelle jonnekunne, p?iv?n korpia kovia, hiien hirsikankahia. Illan tullen, y?n pimeten p??tyi maahan m?tt?h?lle. Siin? istuvi isotoin, armotoin ajattelevi: "Mik? lie minunki luonut, kuka kurjaisen kuvannut kuuksi p?iv?ksi kululle, i?kseni ilman alle? "Kotihinsa muut menev?t, majoillensa matkoavat: mull' on korvessa kotini, kankahalla kartanoni, tuulessa tulisijani, satehessa saunan l?yly. "Ell?sp?, hyv? Jumala, elk?si sin? ik?n? luoko lasta luonnotointa eik? aivan armotointa, isotointa alle ilman, emotointa ensink?n?, niinkuin loit minun, Jumala, minun kurjaisen kuvasit, loit kuin lokkien sekahan, karille meren kajavan! P?iv? p??skyille tulevi, varpusille valkenevi, ilo ilman lintusille; ei minulle milloinkana, tule ei p?iv? polvenensa, ei ilo sin? ik?n?! "En tie? tekij?t?ni enk? tunne tuojoani. Liek? telkk? tielle tehnyt, sorsa suolle suorittanut, tavi rannalle takonut, koskelo kiven kolohon? "Pienn? j?in min? isosta, matalana maammostani. Iso kuoli, ?iti kuoli, kuoli muu sukuni suuri; j?tti mulle j?iset keng?t, sukat uhkuiset unohti; j?tti j?isille j?lille, py?riville portahille, joka suohon sortumahan, likahan litistym?h?n... Vaan en nyt i?ll? t?ll?, en m? viel? jouakana soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille. Enk? sinnes suohon sorru, kunnes kannan kahta k?tt?, viitt? sormea virit?n, kyntt? kymment? ylenn?n." Jopa juohtui mielehens?, puuttui aivohon ajatus k?y? Untamon kyl?h?n, kostoa isonsa kohlut, ison kohlut, maammon mahlat, itsens? pahoin-pi?nn?t. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vuota, vuota, Untamoinen, maltapa, sukuni surma! Kun tulen min? sotahan, tokko saan tuvat tuhaksi, kartanot kek?lehiksi?" Tuli akka vastahansa, siniviitta viian eukko. H?np? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kunne l?ksit, Kullervoinen, kaaloat, Kalervon poika?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Juohtui mielehen minulle, puuttui aivohon ajatus menn? tuonne toisialle, k?y? Untamon kyl?h?n, kostoa sukuni surma, ison kohlut, maammon mahlat, polttoa tuvat tuhaksi, kypeniksi kyyetell?." Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehen?." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: miss?p? minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: mitenk? m? sinne p??snen, kuten kulkea osannen?" "Hyv? on sinne p??st?ksesi, ouonkin osataksesi, korven kolkka k?y?ksesi, joen ranta juostaksesi. Astut p?iv?n, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki, kulet kohti luotehesen. Vaara vastahan tulevi: sie astu alatse vaaran, k?y vaaran vasenta puolta! Tuostapa joki tulevi oikealle puolellesi: k?y sit? joen sivua kolmen kosken kuohumitse! Tulet niemen tutkaimehen, p??yt p??h?n pitk?n kaiskun; tupa on niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun p??ss?: siin?p? iso el?vi, siin? kaunis kantajasi, siin?p? sisaresiki, kaksi kaunista tyt?rt?." Kullervo, Kalervon poika, l?ksi tuosta astumahan. Astui p?iv?n, tuosta toisen, astui kohta kolmannenki, kulki kohti luotehesen. Tuli vaara vastahansa: h?n astui alaisin puolin, vaaran lievett? vasenta. Joutuvi joelle tuosta: astuvi joen sivua, jokivarrutta vasenta. Kulki kolmen kosken kautta, tuli niemen tutkaimehen, p??tyi p??h?n pitk?n niemen: tupa oli niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun p??ss?. Meni h?n tupahan tuosta - eip? tunneta tuvassa: "Mist? vieras veen takoa, kusta kulkijain kotoisin?" "Etk? tunne poikoasi, tunne et lastasi omoa, jonka Untamon urohot veiv?t kanssansa kotihin ison vaaksan varrellisna, emon v?rttin?n pituisna?" Emo enn?tti sanoa, vaimo vanha lausuella: "Ohoh poikani poloinen, ohoh kurja kullansolki! Ett?p?s el?vin silmin n?it? maita matkaelet, kun jo itkin kuolleheksi, jo kauan kaonneheksi! "Kaks' oli poikoa minulla, kaksi kaunista tyt?rt?. Niist' oli osattomalta kaksi vanhinta kaonnut: poika suurehen sotahan, tytt? tiet?m?tt?mihin. Poikani tuli takaisin, eip? tytt? tullekana." Kullervo, Kalervon poika, itse enn?tti kysy?: "Kunne tytt?si katosi, minne sai sisarueni?" Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tuonne tytt?ni katosi, tuonne sai sisaruesi: l?ksi marjahan mets?lle, alle vaaran vaapukkahan; sinnep? kana katosi, lintu kuoli liian surman, surmahan sanattomahan, nimen tiet?m?tt?m?h?n. "Kenen tytt?? ik?v?? Kenen muun, kun ei emonsa! Emon etso eellim?isn?, emon etso, emon kaiho. L?ksinp?, emo poloinen, etsim?h?n tytt??ni; juoksin korvet kontiona, salot saukkona samosin. Etsin p?iv?n, tuosta toisen, etsin kohta kolmannenki. P?iv?n kolmannen per?st?, viikon p??st? viimeist?ki nousin suurelle m?elle, korkealle kukkulalle. Huusin tuosta tytt??ni, kaonnutta kaihoelin: 'Miss? olet, tytt?seni? Tule jo, tytt?ni, kotihin!' "Noinpa huusin tytt??ni, kaonnutta kaipaelin. Vaarat vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'El? huua tytt??si, el? huua, hoilaele! Ei se saa sin? ik?n?, ei paloa polvenansa emon entisen tiloille, taaton vanhan valkamoille.'"

Viidesnelj?tt? runo

Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, sai tuosta elelem?h?n alla varjon vanhempien; ei saanut ?ly?m?h?n, miehen mielt? ottamahan, kun oli kaltoin kasvateltu, tuhmin lasna tuuiteltu luona kalton kasvattajan, tuon on tuhman tuuittajan. Poika ty?lle ty?nteleikse, raaolle rakenteleikse. Kaalasi kalastamahan, nuotan suuren souantahan. Itse tuossa noin sanovi, airo k?ess? arvelevi: "Ve?nk? v?en mukahan, souan tarmoni takoa vai ve?n asun mukahan, souan tarpehen takoa?" Perimies per?lt? lausui, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jos ve?t v?en mukahan, souat tarmosi takoa, et vet?ne purtta poikki etk? hankoja hajalle." Kullervo, Kalervon poika, ve?lti v?en mukahan, souti tarmonsa takoa: souti poikki puiset hangat, katajaiset kaaret katkoi, venon haapaisen hajotti. Sai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sinusta soutajaksi! Souit poikki puiset hangat, katajaiset kaaret katkoit, koko haapion hajotit! Mene nuotan tarvontahan! Lienet tarpoja parempi." Kullervo, Kalervon poika, meni nuotan tarvontahan. Itse tuossa tarpoimelta sanan virkkoi, noin nimesi: "Tarvonko olan takoa, panen miehuuen nojassa vai panen asun mukahan, tarvon tarpehen takoa?" Vet?j? sanansa virkki: "Mi on siit? tarpojasta, ku ei tarvo olan takoa, pane miehuuen nojassa!" Kullervo, Kalervon poika, tarpaisi olan takoa, pani miehuuen nojassa: ve'en velliksi seotti, tarpoi nuotan tappuroiksi, kalat liivaksi litsotti. Sai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sinusta tarpojaksi! Tarvoit nuotan tappuroiksi, ruumeniksi pullot rouhit, selykset paloin paloitit! L?he viem?h?n vetoja, maarahoja maksamahan! Lienet matkassa parempi, taipalella taitavampi." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, hivus keltainen, korea, keng?n kauto kaunokainen, l?ksi viem?h?n vetoja, maajyvi? maksamahan. Viety? vetoper?ns?, maajyv?set maksettua rekehens? reutoaikse, kohennaikse korjahansa. Alkoi kulkea kotihin, matkata omille maille. Ajoa j?ryttelevi, matkoansa mittelevi noilla V?in?n kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Neiti vastahan tulevi, hivus kulta hiihtelevi noilla V?in?n kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Kullervo, Kalervon poika, jo tuossa pi?ttelevi; alkoi neitt? haastatella, haastatella, houkutella: "Nouse, neito, korjahani, taaksi maata taljoilleni!" Neiti suksilta sanovi, hiihtimilt? hiioavi: "Surma sulle korjahasi, tauti taaksi taljoillesi!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, iski virkkua vitsalla, hel?hytti helmivy?ll?. Virkku juoksi, matka joutui, tie vieri, reki rasasi. Ajoa j?ryttelevi, matkoansa mittelevi selv?ll? meren sel?ll?, ulapalla aukealla. Neiti vastahan tulevi, kautokenk? kaaloavi selv?ll? meren sel?ll?, ulapalla aukealla. Kullervo, Kalervon poika, hevoista pi?ttelevi, suutansa sovittelevi, sanojansa s??televi: "Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!" Neiti vastahan sanovi, kautokenk? kalkuttavi: "Tuoni sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, iski virkkua vitsalla, hel?hytti helmivy?ll?. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. Ajavi karettelevi, matkoansa mittelevi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. Neiti vastahan tulevi, tinarinta riioavi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. Kullervo, Kalervon poika, hevoistansa hillitsevi, suutansa sovittelevi, sanojansa s??televi: "K?y, neito, rekoseheni, armas, alle vilttieni, sy?m?h?n omeniani, puremahan p??hkeni?!" Neiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi: "Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi! Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa ele?." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, asetteli taljoillensa, alle viltin vieretteli. Neiti tuossa noin sanovi, tinarinta riitelevi: "P??st? pois minua t?st?, laske lasta vallallensa kunnotointa kuulemasta, pahalaista palvomasta, tahi potkin pohjan puhki, levittelen liistehesi, korjasi pilastehiksi, r?m?ksi re'en retukan!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, aukaisi rahaisen arkun, kimahutti kirjakannen; n?ytteli hope'itansa, verkaliuskoja levitti, kultasuita sukkasia, v?it?ns? hopeap?it?. Verat veiv?t neien mielen, raha muutti morsiamen, hopea hukuttelevi, kulta kuihauttelevi. Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, tuossa neitt? mairotteli, kuihutteli, kutkutteli, k?si orosen ohjaksissa, toinen neitosen nisoissa. Siin? neitosen kisasi, tinarinnan riu'utteli alla vaipan vaskikirjan, p??ll? taljan taplikkaisen. Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen p?iv?n. Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli: "Mist' olet sin? sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin? Lienet suurtaki sukua, isoa is?n aloa." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enk? suurta enk? pient?, olen kerran keskim?ist?: Kalervon katala poika, tuhma poika tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. Vaan sano oma sukusi, oma rohkea rotusi, jos olet sukua suurta, isoa is?n aloa!" Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enk? suurta enk? pient?, olen kerran keskim?ist?: Kalervon katala tytt?, tyhj? tytt? tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. "Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla l?ksin marjahan mets?lle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin p?iv?n, y?n lep?sin. Poimin p?iv?n, poimin toisen; p?iv?ll?p? kolmannella en tiennyt kotihin tiet?: tiehyt mets?h?n veteli, ura saatteli salolle. "Siin? istuin jotta itkin. Itkin p?iv?n jotta toisen; p?iv?n?p? kolmantena nousin suurelle m?elle, korkealle kukkulalle. Tuossa huusin, hoilaelin. Salot vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'El? huua, hullu tytt?, el?, mielet?in, melua! Ei se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto.' "P?iv?n p??st? kolmen, nelj?n, viien, kuuen viimeist?ki kohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan. Enk? kuollut kuitenkana, en m? kalkinen kaonnut! "Oisin kuollut, kurja raukka, oisin katkennut, katala, ?sken tuosta toisna vuonna, kohta kolmanna kes?n? oisin hein?n? helynnyt, kukoistellut kukkap??n?, maassa marjana hyv?n?, punaisena puolukkana, n?m?t kummat kuulematta, haikeat havaitsematta." Sai toki sanoneheksi, kerran kertoelleheksi: heti repsahti re'est?, siit? juoksihe jokehen, kosken kuohu'un kovahan, palavahan py?rtehesen. Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli; l?yti turvan Tuonelassa, armon aaltojen seassa. Kullervo, Kalervon poika, pyyh?ltihe korjastansa, alkoi itke? isosti, valitella vaikeasti: "Voi poloinen, p?ivi?ni, voipa, kurja, kummiani, kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! Minnek? minua loitte, kunne kannoitte katalan? Parempi olisin ollut syntym?tt?, kasvamatta, ilmahan sike?m?tt?, maalle t?lle t?ytym?tt?. Eik? surma suorin tehnyt, tauti oike'in osannut, kun ei tappanut minua, kaottanut kaksi?isn?." Veitsin l?nkens? levitti, rauoin rahnoi rahkehensa, hypp?si hyv?n sel?lle, hyv?n laukin lautasille. Ajavi palasen maata, pikkaraisen piirr?lt?vi, p??tyvi ison pihoille, oman taaton tanterelle. Emo p??tyvi pihalle: "Oi emoni, kantajani! Kun oisit, emo kuluni, synnytelt?iss? minua pannut saunahan savua, ly?nyt saunan salpa p??lle, tukahuttanut savuhun, kaottanut kaksi?isn?, vienyt hurstilla vetehen, upotellut uutimella, luonut tuutusen tulehen, liekun lietehen sys?nnyt! "Oisiko kyl? kysynyt: 'Miss? tuutunen tuvasta, mit? sauna salpa p??ll??' Sin? oisit vastannunna: 'Tuutusen tulessa poltin, liekun liesivalkeassa. Saunassa te'in ituja, ma'ustelin maltahia.'" Emo enn?tti kysy?, vanhempansa tutkaella: "Mi sinulla, poikaseni, mik? kumma kuulumassa? On kuin Tuonelta tulisit, Manalalta matkoaisit!" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna, kun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman! "Tulin vienn?st? vetojen, maarahojen maksannasta. P??tyi neito vastahani; mie tuota kisauttelin: se oli sisarueni, se oman emoni lapsi! "Se jo surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli kosken kuohu'un kovahan, palavahan py?rtehesen. Itse en nyt tie?k?n?, arvoa, ?ly?k?n?, kunne surmani sukean, kunne, kurja, kuoletaime: suuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan vainko vatsahan valahan, meren hauin hampahisin?" Emo tuon sanoiksi virkki: "Ell?s menk?, poikaseni, suuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan el?k? vatsahan valahan, hauin hirmun hampahisin! Onpa suurta Suomen nient?, sankoa Savon rajoa piill? miehen pillojansa, h?vet? pahoja t?it?, piill? vuotta viisi, kuusi, ynn?h?n yheks?n vuotta, kunnes aika armon tuopi, vuoet huolen huojentavi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk? l?he piilem?h?n, en, paha, pakenemahan! L?hen surman suun esille, Kalman kartanon oville, suurille sotasijoille, miesten tappotanterille: viel' on Unto oikeana, mies katala kaatamatta, kostamatta taaton kohlut, maammon mahlat maksamatta, muistamatta muutki vaivat, itseni hyvin-pi?nn?t."

Kuudesnelj?tt? runo

Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, siit? suorikse sotahan, vainotielle valmistaikse. Hioi hetken miekkoansa, toisen keihoa teroitti. Emo tuon sanoiksi virkki: "Ell?s, poikani poloinen, saako suurehen sotahan, menk? miekan melskehesen! Ken suotta sotahan saapi, tahallansa tappelohon, se soassa surmatahan, tapetahan tappelossa, miekkoihin menetet?h?n, kalpoihinsa kaaetahan. "L?het vuohella sotahan, kaurihilla tappelohon. Pian vuohi voitetahan, kauris kaatahan likahan: tulet koiralla kotihin, sammakolla saat piha'an." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "En m? silloin suohon sorru enk? kaau kankahalle, korppien kotisijoille, variksien vainioille, kun sorrun sotatiloille, vaivun vainotanterille. Somap' on sotahan kuolla, kaunis miekan kalskehesen! Sorea sotainen tauti: ?kin poika pois tulevi, potematta pois menevi, laihtumatta lankeavi." Tuon emo sanoiksi virkki: "Kun sin? sotahan kuolet, mit? j??pi taatollesi vanhan p?iv?ns? varaksi?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuolkohon kujarikoille, kaatukohon kartanolle!" "Mit? j??pi maammollesi vanhan p?iv?ns? varaksi?" "Kuolkohon kupo sylihin, l??v?h?n l?k?htyk?h?n!" "Mit? j??pi veikollesi p?iv?n vastaisen varaksi?" "Mets?h?n menettyk?h?n, vainiolle vaipukohon!" "Mit? j??pi siskollesi p?iv?n vastaisen varaksi?" "Kaivotielle kaatukohon, sotkutielle sortukohon!" Kullervo, Kalervon poika, kohta l?htevi ko'ista. Sanovi sanan isolle: "Hyv?sti, hyv? isoni! Itketk? sin? minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Tuon is? sanoiksi virkki: "En min? sinua itke, jospa kuulen kuolleheksi: poika toinen teht?nehe, poika paljoa parempi, ?ije? ?lykk?h?mpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk? itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan min? mokoman taaton: suun savesta, p??n kivest?, silm?t suolta karpaloista, parran kuivista kuloista, jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." Virkkoi siit? veikollensa: "J?? hyv?sti, veikkoseni! Itketk? sin? minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Veikko tuon sanoiksi virkki: "En itke min? sinua, josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, veli paljoa parempi, kahta mointa kaunihimpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk? itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan min? mokoman veljen: p??n kivest?, suun savesta, silm?t suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." Sanoi siit? siskollensa: "Hyv?sti, sisarueni! Itketk? sin? minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Noin sisar sanoiksi virkki: "En itke min? sinua, josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, veli paljoa parempi, ?ije? ?lykk?h?mpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk? itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan min? mokoman siskon: p??n kivest?, suun savesta, silm?t suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, korvat lammin lumpehista, varren vaahteren vesasta." Sanoi siit? ?itillens?: "?itiseni, armaiseni, minun kaunis kantajani, kultainen kulettajani! Itketk? sin? minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Tuon emo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Et ?ly? ?itin mielt?, arvoa emon sy?nt?. Itkenp? min? sinua, kun sun kuulen kuolleheksi, v?est? v?henneheksi, sortuneheksi su'usta: itken tulville tupamme, siltalauat lainehille, kujat kaikki kuurullani, l??v?t l?nk?m?isill?ni; lumet itken iljeniksi, iljenet suliksi maiksi, sulat maat vihottaviksi, vihottavat viereviksi. "Mit' en itke? ilenne, kut' en voine voivotella, itke? inehmisiss?, itken saunassa saloa, yliset kulasvesille, saunan lauat lainehille." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, l?ksi soitellen sotahan, iloitellen tappelohon. Soitti suolla, soitti maalla, kajahutti kankahalla, rojahutti ruohokossa, kulahutteli kulossa. Vieri viestinen j?lest?, sai sanoma korvihinsa: "Jo iso kotona kuoli, vaipui valtavanhempasi. K?yp?s tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!"

Kullervo, Kalervon poika, h?np? varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meill? kotona ruuna, mill? maahan viet?k?h?n, kalmahan katettakahan!" Soitti suolla menness?ns?, patakoitteli palolla. Vieri viestinen j?lest?, sai sanoma korvihinsa: "Jo veli kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. K?yp?s tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" Kullervo, Kalervon poika, h?np? varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On siell? ori kotona, mill? maahan viet?k?h?n, kalmahan katettakahan!" Soitti suolla k?yess?ns?, kullervoitsi kuusikossa. Vieri viestinen j?lest?, sai sanoma korvihinsa: "Jo sisar kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. K?yp?s tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" Kullervo, Kalervon poika, h?np? varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meill? kotona tamma, mill? maahan viet?k?h?n, kalmahan katettakahan!" Kulaten kulossa astui, hel?ellen heinikossa. Vieri viestinen j?lest?, sai sanoma korvihinsa: "Kuoli ehtoinen emosi, kaatui maire maammuesi. K?yp?s tuota katsomahan, miten miero hautoavi!" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi min? poloinen poika, kun kuoli emo minulta, uupui uutimen tekij?, vaipui vaipan kirjoittaja, pitk?n piustan kehre?j?, v?kiv?rttin?n vet?j?; enk' ollut luona luopuessa, l?sn? hengen l?htiess?! Lie kuollut kovin viluhun vainko leiv?n puuttehesen? "Kuollut koissa pest?k?h?n Saksan saippuavesill?, silkkihin si'elt?k?h?n, palttinoihin pantakohon! Siit? maahan viet?k?h?n, kalmahan katettakohon, itkuvirsin viet?k?h?n, laulaen lasettakohon! En viel? kotihin joua: viel' on Unto kostamatta, mies katala kaatamatta, ilke? h?vitt?m?tt?." Meni soitellen sotahan, ilon ly?en Untolahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi Ukko, ylijumala! Jos nyt mulle miekan saisit sek? kalvan kaunihimman, joka joukolle pit?isi, saattaisi satalu'ulle!" Saip' on miekan mielehisen, kalvan kaikkien parahan, jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon h?vitti. Tuvat poltteli poroksi, kypeniksi kyyetteli: kivet j?tti kiukahista, pitk?n pihlajan pihoista. Kullervo, Kalervon poika, jo tuosta kotihin k??ntyi ison entisen tuville, vanhempansa vainioille: tupa on tyhj? tultuansa, autio avattuansa; ei tulla likist?m?h?n, k?y? k?tt? antamahan. Antoi k?tt? hiilokselle: hiilet kylm?t hiiloksessa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole emo elossa. Pisti k?tt? kiukahalle: kivet kylm?t kiukahassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole iso elossa. Loi on silm?t sillan p??lle: silta kaikki siivomatta. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa. Vieri valkamavesille: ei venett? valkamassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa. Loihe siit? itkem?h?n; itki p?iv?n, itki toisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni! Mit?s mulle t?nne heitit el?ess? t?ll? maalla? "Et kuule, emo, minua, jos ma silmill? siherr?n eli kulmilla kujerran, p??laella lausuelen!" Emo hauasta havasi, alta mullan muistuttavi: "J?ih?n multa Musti koira k?y?ksesi mets?maille. Ota koirasi keralle, mene tuonne mets?maille, yl?s korpehen kohoa mets?n tytt?jen tyk?h?n, sinipiikojen pihalle, havulinnan liepehille, ev?hi? etsim?h?n, antia anelemahan!" Kullervo, Kalervon poika, otti koiransa keralle, l?ksi tiet? telkkim?h?n, korpehen kohoamahan. K?vi matkoa v?h?isen, astui tiet? pikkaraisen; tuli tuolle saarekselle, tuolle paikalle tapahtui, kuss' oli piian pillannunna, turmellut emonsa tuoman. Siin' itki ihana nurmi, aho armahin valitti, nuoret hein?t hellitteli, kuikutti kukat kanervan tuota piian pillamusta, emon tuoman turmelusta: eik? nousnut nuori hein?, kasvanut kanervan kukka, ylennyt sijalla sill?, tuolla paikalla pahalla, kuss' oli piian pillannunna, emon tuoman turmellunna. Kullervo, Kalervon poika, tempasi ter?v?n miekan; katselevi, k??ntelevi, kyselevi, tietelevi. Kysyi mielt? miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli sy?? syyllist? lihoa, viallista verta juoa. Miekka mietti miehen mielen, arvasi uron pakinan. Vastasi sanalla tuolla: "Miks' en s?isi mielell?ni, s?isi syyllist? lihoa, viallista verta joisi? Sy?n lihoa syytt?m?nki, juon verta viattomanki." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka ?ij?n lapsi, p??n on peltohon sys?si, per?n painoi kankahasen, k?ren k??nti rintahansa, itse iskihe k?relle. Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli. Se oli surma nuoren miehen, kuolo Kullervo urohon, loppu ainakin urosta, kuolema kovaosaista. Silloin vanha V?in?m?inen, kunpa kuuli kuolleheksi, Kullervon kaonneheksi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Elk?tte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko luona tuhman tuuittajan, vierahan v?syttelij?n! Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama ei tule ?ly?m?h?n, miehen mielt? ottamahan, vaikka vanhaksi el?isi, varreltansa vahvistuisi."

Seitsem?snelj?tt? runo

Se on seppo Ilmarinen naista itki illat kaiket, y?t itki unettomana, p?iv?t einehett?m?n?; aamut aikaisin valitti, huomeniset huokaeli, kun oli kuollut nuori nainen, kaunis kalmahan katettu. Eip? k??ntynyt k?ess? vaskinen vasaran varsi, kuulunut pajasta kalke yhen kuuhuen kululla. Sanoi seppo Ilmarinen: "En tie?, poloinen poika, miten olla, kuin ele?. Istun y?n eli makoan, ?ij? on y?t?, tunti tuhma, vaivoja, matala mahti. "Ik?v?t on iltaseni, apeat on aamuseni, ?sken y?ll? ?itel?mpi, havatessa haikeampi. Ei ole iltoja ik?v?, ei apea aamujani, mure muita aikojani: ihanaistani ik?v?, apeainen armastani, mure mustakulmaistani. "Jo vainen i?ll? t?ll? use'in minun utuisen keski?isiss? unissa koura tyhje? kokevi, k?si vaalivi valetta kupehelta kummaltaki." Seppo naisetta el?vi, puolisotta vanhenevi. Itki kuuta kaksi, kolme. Niinp? kuulla nelj?nnell? poimi kultia merelt?, hope'ita lainehilta; ker?si kekosen puita, kolmekymment? rekoista; puunsa poltti hiilil?iksi, hiilet ahjohon ajeli. Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa sykysyisen uuhen verran, verran talvisen j?niksen. Ty?nti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l?yhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin k?t?sin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta. Ei orjat hyv?sti lietso eik? paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse l?ihe lietsomahan. Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehens? liepehi?, mit? ahjosta ajaikse, tungeikse tulisijasta. Uuhi ahjosta ajaikse, l?het?ikse lietsehest?, karva kulta, toinen vaski, kolmas on hopeakarva. Muut tuota ihastelevi, ei ihastu Ilmarinen. Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siit? seppo Ilmarinen uuhen ty?nt?vi tulehen. Liitti kultia lis?ksi, hope'ita t?ytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l?yhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin k?t?sin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyv?sti lietso eik? paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan. Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehens? liepehi?, mit? ahjosta ajaikse, l?het?ikse lietsehest?. Varsa ahjosta ajaikse, l?het?ikse lietsehest?, harja kulta, p?? hopea, kaikki vaskesta kaviot. Muut tuota hyvin ihastui, ei ihastu Ilmarinen. Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siit? seppo Ilmarinen varsan ty?nt?vi tulehen. Liitti kultia lis?ksi, hope'ita t?ytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l?yhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin k?t?sin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyv?sti lietso eik? paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan. Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehens? liepehi?, mit? ahjosta ajaikse, l?het?ikse lietsehest?. Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehest?, p?? hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen. Muut tuota pahoin pel?styi, ei pel?sty Ilmarinen. Siit? seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa, takoi y?n lev?ht?m?tt?, p?iv?n pouahuttamatta. Jalat laati neitoselle, jalat laati, k?et kuvasi: eip? jalka nousekana, k??nny k?et syleilem?h?n. Takoi korvat neiollensa: eip? korvat kuulekana. Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silm?t. Saanut ei sanoa suuhun eik? silm?h?n suloa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito, kun oisi sanallisena, mielellisn?, kielellisn?." Saattoi siit? neitosensa utuisehen uutimehen, pehme'ille p??aloille, sulkkuisille vuotehille. Siit? seppo Ilmarinen l?mmitti kylyn utuisen, laati saunan saipuaisen; vastat varpaiset varusti, vett? kolme korvollista, jolla peiponen peseikse, pulmunen puhasteleikse noista kullan kuonasista. Kylpi seppo kyllitellen, valelihe vallotellen. Neien vierehen ven?hti utuisehen uutimehen, teltahan ter?ksisehen, rankisehen rautaisehen. Siin? seppo Ilmarinen heti y?n? ensim?isn? kyll? peitett? kysyvi, vaippoja varustelevi, kahet, kolmet karhuntaljat, viiet, kuuet villavaipat, maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa. Se oli kylki kyll? l?mmin, ku oli vasten vaippojansa; ku oli nuorta neitt? vasten, vasten kullaista kuvoa, se oli kylki kylmim?ss?, oli hyyksi hyytym?ss?, meren j??ksi j??tym?ss?, kiveksi kovoamassa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei t?m? hyv? minulle! Vienen neien V?in?l?h?n V?in?m?iselle varaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Viepi neien V?in?l?h?n. Sitte sinne tultuansa sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha V?in?m?inen! Tuossa on sinulle tytt?, neiti kaunis katsannolta, eik' ole suuri suun piolta, kovin leuoilta leve?." Vaka vanha V?in?m?inen katsahti kuvoa tuota, luopi silm?t kullan p??lle. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Miksi toit minulle tuota, tuota kullan kummitusta?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Miksi muuksi kuin hyv?ksi! Polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Oi on seppo veikkoseni! Tunge neitosi tulehen, tao kaikiksi kaluiksi, tahi vie Ven?ehelle, saata Saksahan kuvasi rikkahien riian naia, suurien soan kosia! Ei sovi minun su'ulle, ei minullen itselleni naista kullaista kosia, hope'ista huolitella." Siit? kielti V?in?m?inen, ep?si suvannon sulho, kielti kansan kasvavaisen, ep?si ylenev?isen kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elk?tte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot, ollette elonkeraiset elikk? elottomatki, sin? ilmoisna ik?n?, kuuna kullan valkeana naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko! Kylm?n kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea."

Kahdeksasnelj?tt? runo

Tuop' on seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, heitti kultaisen kuvansa, hope'isen neitosensa. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa. L?hte?ksens? lupasi sek? mietti menn?ksens? pyyt?m?h?n Pohjolasta toista Pohjolan tyt?rt?. Sai p?iv?n ajaneheksi, tuosta toisen vierneheksi; p?iv?ll?p? kolmannella tuli Pohjolan pihalle. Louhi, Pohjolan em?nt?, itse p??tyvi pihalle. Sai tuossa sanelemahan, k??ntihe kyselem?h?n oman lapsensa oloa, asuntoa armahansa mini?n? miehel?ss?, naisena anoppelassa. Se on seppo Ilmarinen alla p?in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp?rin sanan virkkoi, noin nimesi: "Ell?s nyt, anoppiseni, ell?s sie kyselk? tuota, el?mi? tytt?resi, asuntoa armahasi! Jo sen on surma suin pi'ellyt, kova loppu loukahtanut. Maassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoiseni, mustakulmani kulossa, hopeani heinikossa. L?ksin toista tytt??si, nuorempata neitoasi. Annapa, anoppiseni, ty?nn? toinen tytt?resi naisen entisen eloille, sijalle sisaruensa!" Louhi, Pohjolan em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin tein min? poloinen, pahoinpa, polon-alainen, kun ma lapseni lupasin, ty?nsin sulle toisenkana nuorena nukahtamahan, verev?n? vierem?h?n: annoin kuin sutosen suuhun, karhun kiljuvan kitahan. "En nyt toista annakana, en m? ty?nn? tytt??ni nokiesi nuohojaksi, karstojesi kaapijaksi. Ennen ty?nn?n tytt?reni, laitan lapseni vakavan koskehen kohisevahan, palavahan py?rtehesen, Manalan matikan suuhun, Tuonen hauin hampahisin." Siit? seppo Ilmarinen murti suuta, v??nti p??t?, murti mustoa haventa, k??nti p??t? k?iv?r?ist?. Itse tunkihe tupahan, alle kattojen ajoihe. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulepa minulle, tytt?, sijalle sisaruesi, naisen entisen eloille mesileiv?n leipojaksi, oluen osoajaksi!" Lauloi lapsi lattialta, sek? lauloi jotta lausui: "Pois on, liika, linnastamme, mies outo, ovilta n?ilt?! Tukon linnoa tuhosit, palan linnoa pahensit kerran ennen k?yty?si, ovillen osattuasi. "Neitonen, sin? sisari! El? sulho'on ihastu, el? sulhon suun pitohon el?k? jalkoihin jaloihin! Sulholl' on suen ikenet, revon koukut kormanossa, karhun kynnet kainalossa, veren juojan veitsi vy?ll?, jolla p??t? piirtelevi, selke? sirettelevi." Neiti itse noin saneli Ilmariselle sepolle: "En l?he min? sinulle enk? huoli huitukoille! Tapoit naisen ennen naiun, surmasit sisarueni: viel? tappaisit minunki, surmoaisit itseniki. Onpa t?ss? neitosessa paremmanki miehen verta, kaunihimman varren kauppa, koreamman korjan t?ysi, paikoille paremmillenki, isommille istuimille, ei sepon sysisijoille, miehen tuhmaisen tulille." Se on seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, murti suuta, v??nti p??t?, murti mustoa haventa. Saautti tyt?n samassa, k??r?lti k?p?lihins?, l?ksi tuiskuna tuvasta, riepsahti rekens? luoksi; ty?nn?lti tyt?n rekehen, koksahutti korjahansa. L?ksi kohta kulkemahan, valmistui vaeltamahan, k?si ohjassa orosen, toinen neien n?nnisill?. Neiti itki ja urisi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sain nyt suolle karpalohon, vehkahan vesiperille; tuonne ma kana katoan, kuolen, lintu, liian surman! "Kuule, seppo Ilmarinen! Kun et laskene minua, potkin korjasi paloiksi, s?ren reen repalehiksi, potkin poikki polvillani, s?ren s??rivarsillani." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Sent?hen sepon rekosen laiat rautahan rakettu, jotta potkia pit?vi, hyv?n immen heiskaroia." Neitonen kujertelevi, vy? vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi k?t?si?ns?. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, laulaime meren kalaksi, syv?n aallon siikaseksi." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etp? sin? sinne p??se: min? haukina j?less?." Neitonen kujertelevi, vy? vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi k?t?si?ns?. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, mets?h?n menetteleime, k?rp?ksi kiven kolohon." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etp? sin? sinne p??se: min? saukkona j?less?." Neitonen kujertelevi, vy? vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi k?t?si?ns?. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, kiuruna kiverteleime taaksi pilven piilem?h?n." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etp? sin? sinne p??se: min? kokkona j?less?." Kulki matkoa palasen, ajoi tiet? pikkuruisen. Jo hepo h?ryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti p??t?ns? kohotti, n?ki j?lki? lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on t?st? poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "J?n? on juosnut siit? poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk?iseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi j?n?n juoksevan j?lill?, koukkupolven polkemilla, kuin t?m?n kosijan reess?, viirunaaman viltin alla. J?n?n on karvat kaunihimmat, j?n?n suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, v??nti p??t?; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo h?ryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti p??t?ns? kohotti, n?ki j?lki? lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on t?st? poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Repo on juosnut siit? poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk?iseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi revon reyhk?v?n re'ess?, aina k?yv?n ahkiossa, kuin t?m?n kosijan reess?, viirunaaman viltin alla. Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, v??nti p??t?; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo h?ryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti p??t?ns? kohotti, n?ki j?lki? lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on t?st? poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Hukka on juosnut siit? poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk?iseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi hukan hurskavan j?lill?, alak?rs?n askelilla, kuin t?m?n kosijan reess?, viirunaaman viltin alla. Hukan on karva kaunihimpi, hukan suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, v??nti p??t?. Ajoa kahattelevi y?ksi uutehen kyl?h?n. Matkalta v?synehen? seppo nukkuvi sike'in - toinen naista naurattavi miehelt? unekkahalta. Siit? seppo Ilmarinen aamulla havattuansa murti suuta, v??nti p??t?, murti mustoa haventa. Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: "Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen mets?h?n mets?n omaksi vai vetehen veen omaksi? "En laula mets?n omaksi: mets? kaikki kaihostuisi; enk?p? ve'en omaksi: vieroaisi veen kalaset. Ennen kaa'an kalvallani, menettelen miekallani." Miekka mietti miehen kielen, arvasi uron pakinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei liene minua luotu naisia menett?m?h?n, kataloita kaatamahan." Se on seppo Ilmarinen jopa loihe laulamahan, sy?ntyi sanelemahan. Lauloi naisensa lokiksi luo'olle lekottamahan, veen karille kaikkumahan, nen?t nienten niukumahan, vastatuulet vaapumahan. Siit? seppo Ilmarinen rekehens? reutoaikse. Ajoa kahattelevi alla p?in, pahoilla mielin; matkasi omille maille, tuli maille tuttaville. Vaka vanha V?in?m?inen tiell? vastahan tulevi. Sai tuosta sanelemahan: "Veli, seppo Ilmarinen! Mit' olet pahoilla mielin, kahta kallella kyp?rin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola el?vi?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Mi on Pohjolan ele?! Siell' on sampo jauhamassa, kirjokansi kallumassa: p?iv?n jauhoi sy?t?vi?, p?iv?n toisen my?t?vi?, kolmannen kotipitoja. "Jotta sanon kuin sanonki, viel? kerran kertaelen: mi on Pohjolan ele?, kun on sampo Pohjolassa! Siin' on kynt?, siin? kylv?, siin? kasvo kaikenlainen, siin?p? ikuinen onni." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Veli, seppo Ilmarinen! Minne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen, kun sa tyhj?n? tuletki, aina naisetta ajelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi. Nyt se lokkina lojuvi, kajavana kaakahtavi, kiljuvi vesikivill?, kariloilla kaljahuvi."

Yhdeks?snelj?tt? runo

Vaka vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! L?htek?mme Pohjolahan hyv?n sammon saa'antahan, kirjokannen katsantahan!" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole sampo saatavana, kirjokansi tuotavana pime?st? Pohjolasta, summasta Sariolasta! Siell' on sampo saatettuna, kirjokansi kannettuna Pohjolan kivim?kehen, vaaran vaskisen sis?h?n yheks?n lukon ta'aksi; siihen juuret juurruteltu yheks?n sylen syv?h?n, yksi juuri maaem?h?n, toinen vesiviertehesen, kolmas on kotim?kehen." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Veli seppo, veikkoseni! L?htek?mme Pohjolahan tuon on sammon saa'antahan! Laatikamme laiva suuri, johon sampo saatetahan, kirjokansi kannetahan Pohjolan kivim?est?, vaaran vaskisen sis?st?, yheks?n lukon takoa!" Sanoi seppo Ilmarinen: "Vakavampi maisin matka. Lempo menk?h?n merelle, surma suurelle sel?lle! Siell? tuuli turjuttaisi, siell? viskaisi vihuri, saisi sormet soutimeksi, k?mmenet k?simeloiksi." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Vakavampi maisin matka, vakavampi, vaikeampi, viel? muuten mutkaisempi. Lysti on venon vesill?, purren juosta jolkutella, ve'et v?lj?t v?lkytell?, sel?t selv?t seurustella: tuuli purtta tuuittavi, aalto laivoa ajavi, l?nsituuli l?ikytt?vi, etel? e'elle viepi. Vaan kuitenki kaikitenki, kun et mieline merisin, niin on maisin matkatkamme, rantaisin ratustelkamme! "Tao nyt mulle uusi miekka, tee miekka tuliter?inen, jolla hurttia hutelen, Pohjan kansan kaikottelen saaessa otolle sammon tuonne kylm?h?n kyl?h?n, pime?h?n Pohjolahan, summahan Sariolahan!" Tuo on seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, tunki rautoja tulehen, ter?ksi? hiiloksehen, kultia koko piosen, hope'ita kourallisen. Laittoi orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l?yhytteli, hyvin painoi palkkalaiset: rauta vellin? venyvi, ter?s taipui tahtahana, hopea veten? v?lkkyi, kulta l?ikkyi lainehena. Siit? seppo Ilmarinen, takoja i?n-ikuinen, katsoi alle ahjoksensa, lietsimens? liepehelle: n?ki miekan syntyv?ksi, p?? kullan kuvauvaksi. Otti ainehet tulesta, tempasi hyv?t takehet ahjosta alasimelle, vasarille, valkkamille. Takoi miekan mielt? my?ten, kalvan kaikkien parahan, jonka kullalla kuvasi, hopealla huolitteli. Vaka vanha V?in?m?inen tuli tuota katsomahan. Sai miekan tuliter?isen k?tehens? oikeahan. Katselevi, k??ntelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko miekka miest? my?ten, kalpa kantajan mukahan?" Olipa miekka miest? my?ten, kalpa kantajan mukahan, jonka kuu k?rest? paistoi, p?iv? paistoi lappeasta, t?het v?stist? v?l?tti, hevonen ter?ll? hirnui, kasi naukui naulan p??ss?, penu putkessa puhusi. Sylkytteli miekkoansa vuoren rautaisen raossa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo min? ter?ll? t?ll? vaikka vuoret poikki l?isin, kalliot kaha jakaisin!" Itse seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mill?p? min? poloinen, mill?, tuima, turveleime, hy?teleime, vy?teleime maan varalle, veen varalle? Joko luustoihin lueime, rautapaitoihin paneime, ter?sv?ihin telkit?ime? Mies on luustossa lujempi, rautapaiassa parempi, ter?svy?ss? tenhoisampi." L?hte? luku tulevi, liitto k?y? kerki?vi. Yks' on vanha V?in?m?inen, toinen seppo Ilmarinen l?ksiv?t hevon hakuhun, kuloharjan kuuntelohon, suvikunnan suitset vy?ll?, varsan valjahat olalla. Kahen etsiv?t hevoista, p??t? puitse katselevat, tarkasti t?hystelev?t ymp?ri salon sinisen: l?ytiv?t hevon lehosta, kuloharjan kuusikosta. Vaka vanha V?in?m?inen, toinen seppo Ilmarinen painoi p??h?n kullan p?itset, suvikunnan suitset suuhun. Ajoa ratustelevat kahen miehen rantamaata: kuului rannalta kujerrus, valitanta valkamalta. Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Siell' on impi itkem?ss?, kana kaikerrehtamassa! Joko k?ymme katsomahan, likelt? t?hyst?m?h?n?" Itse astuvi likemm?, meni luota katsomahan. Eip? impi itkek?n? eik? kaikerra kananen: oli pursi itkem?ss?, venonen valittamassa. Virkki vanha V?in?m?inen luoksi purren p??sty?ns?: "Mit? itket, puinen pursi, vene hankava, valitat? Itketk? s? puisuuttasi, hankavuuttasi haveksit?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Vesille venosen mieli tervaisiltaki teloilta, mieli neien miehel?h?n korkeastaki ko'ista. Sit? itken, pursi raukka, vene vaivainen, valitan: itken viej?ist? vesille, laskijaista lainehille. "Sanottihin teht?ess?, laulettihin laitettaissa saatavan sotivenett?, vainopurtta puuhattavan, tuovan t?yteni eloa, alustani aartehia: ei ole sotahan saatu, eloteillen ensink?n?! "Muut purret, pahatki purret, ne aina sotia k?yv?t, tappeloita tallustavat; kolme kertoa kes?ss? tuovat t?ytens? rahoja, alustansa aartehia. Min?, veist?m? venonen, satalauta laaittama, t?ss? lahon lastuillani, venyn veist?nn?isill?ni. Pahimmatki maan matoset alla kaarien asuvat, linnut ilman ilke'imm?t pes?n pieless? pit?v?t, kaikki korven konnikatki kokillani koksentavat. Oisi kahta kaunihimpi, kahta, kolmea parempi olla m?ntyn? m?ell?, pet?j?n? kankahalla, oksilla oravan juosta, penun alla py?r?hell?." Vaka vanha V?in?m?inen tuossa tuon sanoiksi virkki: "El? itke, puinen pursi, vene hankava, havise! Kohta saat sotia k?y?, tappeloita tallustella. "Lienet pursi Luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma, syrjin sy?kseite vetehen, laion aalloillen ajaite, ilman kouran koskematta, k?en p??lle k?ytt?m?tt?, olkap??n ojentamatta, k?sivarren vaalimatta!" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eip? muu sukuni suuri eik? veljeni, venoset, l?he ty?nnytt? vesille, laskematta lainehille, kun ei kourin koskettane, k?sivarsin k??nnett?ne." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Jos ma sun vesille ty?nn?n, joko juokset soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eip? muu sukuni suuri eik? toinen joukkioni juokse sormin soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen." Vaka vanha V?in?m?inen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Joko juokset soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Jo vainen sukuni muuki, kaikki veljeni, venoset, juoksi sormin soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen." Siit? vanha V?in?m?inen heitti hiekalle hevosen, painoi puuhun marhaminnan, ohjat oksalle ojenti, lykk?si venon vesille, lauloi purren lainehille. Kysytteli puista purtta, sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie kaareva venonen, pursi puinen, hankaniekka! Ootko kaunis kannannalta, kuin oot kaunis katsonnalta?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Oonpa kaunis kannannalta sek? pohjalta sijava: soutoa sa'an urohon, ilman istua tuhannen." Siit? vanha V?in?m?inen lauloa hyr?htelevi. Lauloi ensin laitapuolen sukap?it? sulhosia, sukap?it?, piipioja, saapasjalkoja jaloja. Lauloi toisen laitapuolen tinap?it? tytt?ri?, tinap?it?, vaskiv?it?, kultasormia somia. Lauloi viel? V?in?m?inen teljot t?ytehen v?ke?, ne on vanhoa v?ke?, i?n kaiken istunutta, kuss' oli v?h?n sijoa nuorukaisilta esinn?. Itse istuvi per?h?n, kokan koivuisen kuvulle, lasketteli laivoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Juokse, pursi, puittomia, vene, v?lji? vesi?! Kule kuplina merell?, lumpehina lainehilla!" Pani sulhot soutamahan, neiet ilman istumahan. Sulhot souti, airot notkui: eip? matka eistyk?n?. Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan. Neiet souti, sormet notkui: eip? matka eistyk?n?. Muutti vanhat soutamahan, nuoret p??lt? katsomahan. Vanhat souti, p??t vapisi: eip? viel? matka eisty. Siit? seppo Ilmarinen itse istui soutamahan: jopa juoksi puinen pursi, pursi juoksi, matka joutui. Loitos kuului airon loiske, kauas hankojen hamina. Soutavi sorehtelevi: teljot rytkyi, laiat notkui, airot piukki pihlajaiset, airon py?r?t pyin? vinkui, ter?t teirin? kukerti, nen? joikui joutsenena, per? kaarskui kaarnehena, hangat hanhina havisi. Itse vanha V?in?m?inen laskea karehtelevi per?ss? punaisen purren, melan vartevan varassa. Niemi matkalla n?kyvi, kyl? kurja kuumottavi. Ahti niemell? asuvi, Kauko niemen kainalossa. Kalatuutta Kauko itki, leiv?tyytt? Lemmink?inen, Ahti aitan pieneytt?, veitikk? osan v?hyytt?. Veisti laitoja venehen, uuen purren pohjapuuta p??ss? pitk?n n?lk?niemen, paltalla kyl?n katalan. Se oli korvalta korea, silm?lt? sit?i parempi. Loi silm?ns? luotehelle, k??nti p??t? p?iv?n alle: kaaren kaukoa n?kevi, pilven longan loitompata. Eip? kaari ollutkana eik? pieni pilven lonka: oli pursi kulkemassa, venonen vaeltamassa selv?ll? meren sel?ll?, ulapalla aukealla; mies puhas per?ss? purren, mies sorea soutimilla. Sanoi lieto Lemmink?inen: "En m? tunne tuota purtta, keksi kelvoista venett?; souten Suomesta tulevi, airon iske'in i?st?, melan luoen luotehesen." Jo huhuta huikahutti, m?jellytti, m?ik?hytti, huuti mies nen?st? niemen, verev? vesien poikki: "Kenen on veno vesill?, kenen laiva lainehilla?" Miehet purresta puhuvat sek? vaimot vastoavat: "Mi olet mies mets?n asuja, uros korven kolkuttaja, kun et tunne tuota purtta, keksi V?in?l?n venett?, et tunne per?urosta etk? miest? airollista?" Sanoi lieto Lemmink?inen: "Jo tunnen per?npit?j?n ja ?ly?n airollisen: vaka vanha V?in?m?inen itse on per?n piossa, Ilmarinen airollisna. Minnekk? menette, miehet, kunne l?ksitte, urohot?" Sanoi vanha V?in?m?inen: "Kohti pohjaista kulemme, kohti kuohuja kovia, lakkip?it? lainehia: sampoa tapoamahan, kirjokantta katsomahan Pohjolan kivim?est?, vaaran vaskisen sis?st?." Sanoi lieto Lemmink?inen: "Ohoh vanha V?in?m?inen! Otapa minua, miest?, urohoksi kolmanneksi, kun saat sammon nostantahan, kirjokannen kannantahan! Viel? mieki miesn? maksan, jos saisi tapella tarve: annan k?skyn k?mmenille, olkap?illeni opaston." Vaka vanha V?in?m?inen otti miehen matkoihinsa, veitik?n venosehensa. Se on lieto Lemmink?inen jo tulla tuhuttelevi, k?y? luikerrehtelevi. Tuopi laian tullessansa venehesen V?in?m?isen. Sanoi vanha V?in?m?inen: "Oisi puuta purressani, laitoa venehess?ni, parahiksi painoaki. Miksi laitat laitoasi, puuta purtehen lise?t?" Sanoi lieto Lemmink?inen: "Ei vara venett? kaa'a, tuki suovoa tuhoa. Use'in merell? Pohjan tuuli laitoa kysyvi, vastatuuli varppehia." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Sent?hen sotavenosen rinta rautahan rakettu ja tehty ter?snen?h?n, jottei tuulen tuiki vie? eik? viskoa vihurin."

Nelj?skymmenes runo

Vaka vanha V?in?m?inen laskea karehtelevi tuon on pitk?n niemen p??st?, kyl?n kurjan kuuluvilta. Laski laulellen vesi?, ilon ly?en lainehia. Neiet niemien neniss? katselevat, kuuntelevat: "Mi lienee ilo merell?, mik? laulu lainehilla, ilo entist? parempi, laulu muita laatuisampi?" Laski vanha V?in?m?inen, laski p?iv?n maavesi?, p?iv?n toisen suovesi?, kolmannen kosen vesi?. Siin? lieto Lemmink?inen muisti muutaman sanansa korvalla tulisen kosken, pyh?n virran py?rtehess?. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Heit?, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen! Kosken tytt?, kuohuneiti! Istuite kihokivelle, kihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta, k?sin k??ri k?ppyr?it?, kourin kuohuja kohenna, jottei riusko rinnoillemme eik? p??llemme p?r?j?! "Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen! Nouse kourin kuohun p??lle, yskin aallollen ylene kuohuja kokoamahan, vaahtip?it? vaalimahan, jottei syyt?int? syse?, viatointa vierettele! "Kivet keskell? jokea, paaet kuohun kukkuralla otsansa alentakohon, p??lakensa painakohon matkalta punaisen purren, tielt? tervaisen venehen! "Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon poika, v??nn? reik? v??ntimell?, puhkaise purasimella keskelle kosen kive?, pahan paaen palleahan, juosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta! "Kun ei tuosta kyllin liene, veen is?nt?, vuon alio, kivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen kuohuja kulettaessa, m?kip?it? ment?ess?! "Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen! Kehre?s utuinen lanka utuisesta kuontalosta! Ve? lankasi ve'elle, sinerv?si lainehelle, jota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella, menn? miehen melke?nki, ?kkiouonkin osata! "Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi, jollapa pi?t pere?, noitivirrat viilettelet katehen koan e'etse, noian ikkunan alatse! "Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala, pi? miekalla pere?, tuijota tupettomalla, jotta juosta puisen purren, menn? m?ntyisen venehen!" Itse vanha V?in?m?inen laskea karehtelevi. Laski louhien lomitse noita kuohuja kovia; eik? puutu puinen pursi, vene tiet?j?n takellu. ?sken tuonne tultuansa noille v?ljille vesille puuttui pursi juoksemasta, venonen pakenemasta. Pursi puuttuvi lujahan, vene vierem?tt?m?ksi. Se on seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemmink?inen pistiv?t melan merehen, lastun kuusen lainehesen; p??ste? nytystelev?t tuota purtta puutoksesta: ei ota venonen juosta eik? p??se puinen pursi. Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie lieto Lemmin poika! Kallistaite katsomahan, miss' on pursi puuttumassa, venonen takistumassa n?ill? v?ljill? vesill?, vienolla alantehella, kivell?k? vai haolla vaiko muulla vastuksella!" Se on lieto Lemmink?inen py?r?htihe katsomahan. Katsovi venosen alle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole veno kivell?, ei kivell?, ei haolla: vene on hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla!" Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki. Kun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla, ve? miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!" Se on lieto Lemmink?inen, poika, veitikk? verev?, miekan vy?lt?ns? vet?vi, luunpurijan puoleltansa. Veti miekalla merytt?, alta laian laskettavi: itse vier?hti vetehen, kourin aaltohon kohahti. Siit? seppo Ilmarinen tarttui tukkahan urosta, nostalti merest? miehen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Kaikki on mieheksi kyh?tty, pantu parran kantajaksi, lis?ksi satalu'ulle, tuhannelle t?ytteheksi!" Miekan vy?lt?ns? vet?vi, tupestansa tuiman rauan, jolla kalhaisi kaloa, alta laian l?im?hytti: miekka murskaksi mureni, eip? hauki tiennytk?n?. Vaka vanha V?in?m?inen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Ei ole teiss? puolta miest?, ei urosta kolmannesta! Kun konsa tulevi tarve, miehen mielt? vaaitahan, silloin mieli melke?ss?, kaikki toimi toisialla." Itse miekkansa ve?lti, tempasi ter?v?n rauan. Ty?nti miekkansa merehen, alle laian langetteli kalahauin hartioihin, ve'en koiran konkkaluihin. Miekka luottihe lujahan, kitasihin kiinnittihe. Siit? vanha V?in?m?inen nostalti kaloa tuota, veti haukia ve'est?: hauki katkesi kaheksi; pursto pohjahan putosi, p?? kavahti karpahasen. Jo otti venonen juosta, p??si pursi puutoksesta. Vaka vanha V?in?m?inen luotti purren luotoselle, ravahutti rantasehen. Katselevi, k??ntelevi tuota hauin p??paloa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ken on vanhin sulholoista, sep? hauki halkomahan, kala viploin viilt?m?h?n, p?? paloiksi pahkomahan!" Miehet purresta puhuvat, vaimot lausui laitasilta: "Saajanpa k?et sulimmat, sormet pyyt?j?n pyhimm?t." Vaka vanha V?in?m?inen veti veitsen huotrastansa, kylelt?ns? kylm?n rauan, jolla hauin halkaisevi, pahkovi kalan paloiksi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ken on nuorin neitosista, sep? hauki keitt?m?h?n murkinaisiksi muruiksi, kalaisiksi lounahiksi!" K?vi neiet keitt?m?h?n - k?vi kilvan kymmenenki. Siit? hauki keitet?h?n, murkinoiahan muruina. J?ip? luita luotoselle, kalanluita kalliolle. Vaka vanha V?in?m?inen noita tuossa katselevi, katselevi, k??ntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mik? tuostaki tulisi, noista hauin hampahista, leve?st? leukaluusta, jos oisi sepon pajassa, luona taitavan takojan, miehen mahtavan k?siss??" Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tule tyhj?st? mit?n?, kalan ruotasta kalua, ei seponkana pajassa, luona taitavan takojan, miehen mahtavan k?siss?." Vaka vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "N?ist?p? toki tulisi kalanluinen kanteloinen, kun oisi osoajata, soiton luisen laatijata." Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata, soiton luisen laatijata, vaka vanha V?in?m?inen itse loihe laatijaksi, tekij?ksi teentelihe. Laati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen. Kust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta. Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista. Kusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan. Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen, soitto suuri hauinluinen, kantelo kalanev?inen. Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot, tuli pojat puol'-ik?iset sek? pienet piikalapset, tyt?t nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki, kanteletta katsomahan, soittoa t?hy?m?h?n. Vaka vanha V?in?m?inen k?ski nuoren, k?ski vanhan, k?ski keskikertaisenki soittamahan sormillansa tuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta. Soitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki. Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat v??nti, p?? vapisi: ei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt. Sanoi lieto Lemmink?inen: "Oi te pojat puol'?lyiset, teki tytt?ret typer?t sek? muu katala kansa! Ei ole teiss? soittajata, oike'in osoajata! Tuokatte minulle soitto, kantakatte kanteloinen kahen polven pystyn p??h?n, kynnen kymmenen nen?h?n!" Siit? lieto Lemmink?inen saip' on kantelon k?sille, ilon itsens? likemm?, soiton alle sormiensa. Soittoa sovittelevi, kanteletta k??ntelevi: eip? soitto soitakana, ei ilo iloakana. Sanoi vanha V?in?m?inen: "Ei ole t?ss? nuorisossa, kansassa kasuavassa eik? vanhassa v?ess? tuon on soiton soittajaista, tuon ilon iloajaista. Joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, tuon ilon iloamahan, jospa laitan Pohjolahan?" Laittoi soiton Pohjolahan, saatatti Sariolahan. Soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, soitti miehet naisekkahat sek? naiset miehekk?h?t. Itsekin em?nt? soitti, tuota k??nti, tuota v??nti, tuota sormin suoritteli, kynsin kymmenin piteli. Soitti pojat Pohjolassa, soitti kansa kaikenlainen. Ei ilo ilolle tunnu eik? soitto soitannalle: kielet kierohon k?viv?t, jouhet parkuivat pahasti, ??ni kaikkui karkeasti, soitto julmasti sorisi. Sokea sopessa nukkui, ukko vanha uunin p??ll?. Ukko uunilta havannut, kiukahalta kirsahtanut urahti unisijalta, nurahutti nurkastansa: "Heretk?tte, heitt?k?tte, luokatte, lopettakatte! Puhki korvani puhuvi, l?pi p??ni l?ylent?vi, kaikki k?ypi karvoilleni, viepi viikoksi uneni! "Jos ei soitto Suomen kansan vasta vaikuta ilolle eli uuvuta unehen, maku'usen maanittele, niin vetehen visko'otte, aaltoihin upottaotte, tahi viek?tte takaisin, soitto tuonne saattaotte miehen tehnehen k?sille, sormille sovittelijan!" Soitto kielin kerki?vi, kantelo sanoin kajahui: "En viel? vetehen joua, alle aaltojen asetu! Ennen soitan soittajalla, vangun vaivan n?hnehell?." Jopa vietihin visusti, kannettihin kaunihisti miehen laatijan k?tehen, pyyt?nehen polvuksille.

Yhdesviidett? runo

Vaka vanha V?in?m?inen, laulaja i?n-ikuinen, sormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse hope'iselle m?elle, kultaiselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa, k??nti k?yr?n polvillensa, kantelen k?tens? alle. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulkohonpa kuulemahan, ku ei liene ennen kuullut iloa ikirunojen, kajahusta kanteloisen!" Siit? vanha V?in?m?inen alkoi soittoa somasti hauinruotaista romua, kalanluista kanteletta. Sormet nousi notkeasti, peukalo yl?s keveni. Jo k?vi ilo ilolle, riemu riemulle remahti, tuntui soitto soitannalle, laulu laululle tehosi. Hel?hteli hauin hammas, kalan pursto purkaeli, ulvosi upehen jouhet, jouhet ratsun raikkahuivat. Soitti vanha V?in?m?inen. Ei ollut sit? mets?ss? jalan nelj?n juoksevata, koivin koikkelehtavata, ku ei tullut kuulemahan, iloa imehtim?h?n. Oravat ojentelihe lehv?selt? lehv?selle; tuohon k?rp?t k??ntelihe, aioillen asettelihe. Hirvet hyppi kankahilla, ilvekset piti iloa. Her?si susiki suolta, nousi karhu kankahalta pet?j?isest? pes?st?, kutiskosta kuusisesta. Susi juoksi suuret matkat, karhu kankahat samosi; viimein aiallen asettui, ver?j?lle vieret?ikse: aita kaatui kalliolle, ver?j? aholle vieri. Siit? kuusehen kuvahti, pet?j?h?n py?r?hytti soitantoa kuulemahan, iloa imehtim?h?n. Tapiolan tarkka ukko, itse Metsolan is?nt?, ja kaikki Tapion kansa, sek? piiat jotta poiat, kulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan. Itseki mets?n em?nt?, Tapiolan tarkka vaimo, sinisukkahan siroikse, punapaulahan paneikse; loihe koivun konkelolle, lep?n lengolle levahti kanteloista kuulemahan, soittoa tajuamahan. Mi oli ilman lintujaki, kahen siiven sirkovia, ne tulivat tuiskutellen, kii?tellen kiirehtiv?t kunnioa kuulemahan, iloa imehtim?h?n. Kokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton, heitti pentunsa pes?h?n; itse loihe lent?m?h?n soittohon sulan urohon, V?in?m?isen v??ntel?h?n. Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, allit aalloilta syvilt?, joutsenet sulilta soilta. Pieni?ki peiposia, lintuja livert?vi?, sirkkuja satalukuisin, leivoja liki tuhatta ilmassa ihastelivat, hartioilla haastelivat, tehess? is?n iloa, soitellessa V?in?m?isen. Itse ilman luonnottaret, ilman impyet ihanat, iloa imehteliv?t, kanteloista kuuntelivat; mik? ilman vempelell?, taivon kaarella kajotti, mik? pienen pilven p??ll?, rusoreunalla rehotti. Tuo Kuutar, korea impi, neiti P?iv?t?r p?tev? piteliv?t pirtojansa, niisi?ns? nostelivat, kultakangasta kutoivat, hope'ista helskyttiv?t ??rell? punaisen pilven, pitk?n kaaren kannikalla. Kunpa saivat kuullaksensa tuon sorean soiton ??nen, jo p??si piosta pirta, suistui sukkula k?est?, katkesihe kultarihmat, helk?hti hopeaniiet. Ei sit? oloista ollut, ei ollut ve'ess?k?n? ev?n kuuen kulkevata, kalaparvea parasta, ku ei tullut kuulemahan, iloa imehtim?h?n. Uipi hauit hangotellen, ve'en koirat vengotellen, lohet luo'oilta samosi, siikaset syv?ntehilt?. S?ret pienet, ahvenetki, mujehetki, muut kalatki rinnoin ruokohon ajaikse, rantahan rakenteleikse virtt? V?in?n kuulemahan, soittoa tajuamahan. Ahto, aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta, ve'en kalvolle ve?ikse, luikahaikse lumpehelle; siin? kuunteli iloa. Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole mointa ennen kuullut sin? ilmoisna ik?n?, soitantoa V?in?m?isen, iloa ikirunojan!" Sisarekset sotkottaret, rannan ruokoiset k?lykset, hiipoivat hivuksiansa, hapsiansa harjasivat harjalla hopeap??ll?, sukimella kultaisella. Saivat kuulla ??nen ouon, tuon on soitannan sorean: sulkahti suka vetehen, haihtui harja lainehesen. J?i hivukset hiipomatta, tukat kesken suorimatta. Itseki ve'en em?nt?, ve'en eukko ruokorinta, jopa nousevi merest? ja lapaikse lainehesta; ruokorintahan rivahti, v??nn?ikse vesikarille tuota ??nt? kuulemahan, soitantoa V?in?m?isen, kun oli ??ni kummanlainen, soitanto ylen sorea. Se siihen sike'in nukkui, vaipui maata vatsallehen kirjavan kiven sel?lle, paaen paksun pallealle. Siin? vanha V?in?m?inen soitti p?iv?n, soitti toisen. Ei ollut sit? urosta eik? miest? urheata, ollut ei miest? eik? naista eik? kassan kantajata, kellen ei itkuksi k?ynyt, kenen sy?nt? ei sulannut. Itki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat, itki nainehet urohot, itki pojat puol'-ik?iset, sek? pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki, kun oli ??ni kummanlainen, ukon soitanto suloinen. Itsens?ki V?in?m?isen kyynel vieri kyyk?hteli. Tippui tilkat silmist?ns?, vieriv?t vesipisarat, karkeammat karpaloita, herke?mm?t hernehi?, py?re?mm?t pyyn munia, p?re?mm?t p?it? p??skyn. Ve'et vieri silm?st?ns?, toiset toisesta noruvi. Putosivat poskip?ille, kaunihille kasvoillensa, kaunihilta kasvoiltansa leve'ille leuoillensa, leve'ilt? leuoiltansa rehe'ille rinnoillensa, rehe'ilt? rinnoiltansa p?teville polvillensa, p?tevilt? polviltansa jalkap?yille jaloille, jalkap?yilt? jaloilta maahan alle jalkojensa l?pi viien villavaipan, kautta kuuen kultavy?ns?, seitsem?n sinihamosen, sarkakauhtanan kaheksan. Vieriv?t vesipisarat luota vanhan V?in?m?isen rannalle meren sinisen, rannalta meren sinisen alle selvien vesien, p??lle mustien murien. Siit? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Onko t?ss? nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa, t?ss? suuressa su'ussa, isossa is?n alassa kyyneleni poimijata alta selvien vesien?" Nuoret tuossa noin sanovi sek? vanhat vastoavi: "Ei ole t?ss? nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa, t?ss? suuressa su'ussa, isossa is?n alassa kyynelesi poimijata alta selvien vesien." Sanoi vanha V?in?m?inen, itse virkki, noin nimesi: "Kenp? toisi kyyneleni, poimisi vesipisarat alta selvien vesien, saisi multa sulkaturkin." Tuli korppi koikotellen. Sanoi vanha V?in?m?inen: "K?y?s, korppi, kyyneleni alta selvien vesien! Annan sulle sulkaturkin." Eip? korppi saanutkana. Kuuli tuon sininen sotka, niin tuli sininen sotka. Sanoi vanha V?in?m?inen: "Use'in, sininen sotka, suullasi sukelteleihet, ve'ess? vilotteleihet: k?yp?, poimi kyyneleni alta selvien vesien! Saat sin? parahan palkan: annan sulle sulkaturkin." K?vi sotka poimimahan V?in?m?isen kyyneleit? alta selvien vesien, p??lt? mustien murien. Poimi kyynelet merest?, kantoi V?in?lle k?tehen: jo oli muiksi muuttunehet, kasvanehet kaunoisiksi, helmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet, kuningasten kunnioiksi, valtojen iki-iloiksi.

Kahdesviidett? runo

Vaka vanha V?in?m?inen, toinen seppo Ilmarinen, kolmas lieto Lemmin poika, tuo on kaunis Kaukomieli, l?ksi selv?lle merelle, lake'ille lainehille tuonne kylm?h?n kyl?h?n, pime?h?n Pohjolahan, miehen sy?j?h?n sijahan, urohon upottajahan. Kenp? tuossa soutajaksi? Yks' on seppo Ilmarinen. Sep? tuossa soutajaksi airoillen ylim?isille; toinen lieto Lemmink?inen airoillen alimaisille. Vaka vanha V?in?m?inen itse istuihe per?h?n. Laskea karehtelevi; laski halki lainehien, noien kuohujen kovien, lakkip?ien lainehien vasten Pohjan valkamoita, ennen tiettyj? teloja. Jopa tuonne tultuansa, matkan p??h?n p??sty?ns? vetiv?t venosen maalle, tempasivat tervarinnan teloille ter?ksisille, valkamoille vaskisille. Tulivat tuville tuosta, pian pistihe sis?lle. Kysyi Pohjolan em?nt?, tutkaeli tullehilta: "Mip? miehill? sanoma, urohilla uusi tieto?" Vaka vanha V?in?m?inen, tuopa tuohon vastoavi: "Sammosta sanomat miesten, kirjokannesta urosten: saimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle." Itse Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei pyyss? kahen jakoa, oravassa miehen kolmen. Hyv? on sampuen hyr?t?, kirjokannen kahnatella Pohjolan kivim?ess?, vaaran vaskisen sis?ss?. Hyv? olla itseniki sammon suuren haltijana." Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et antane osoa, tuota sammon toista puolta, niin on kaiken kantanemme, vienemme venehesemme." Louhi, Pohjolan em?nt?, tuo tuosta pahoin pahastui. Kutsui Pohjolan kokohon, nuoret miehet miekkoinensa, urohot asehinensa p??n varalle V?in?m?isen. Vaka vanha V?in?m?inen k?vi kanteloisehensa, itse istui soittamahan, alkoi soittoa somasti. Tuota kaikki kuulemahan, iloa imehtim?h?n, miehet mielell? hyv?ll?, naiset suulla nauravalla, urohot vesiss? silmin, pojat maassa polvillansa. V?ke? v?syttelevi, rahvahaista raukaisevi: kaikki nukkui kuuntelijat sek? vaipui katselijat; nukkui nuoret, nukkui vanhat V?in?m?isen soitantohon. Siit? viisas V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen, tapasi on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa. Ottavi uniset neulat, voiteli unella silm?t, ripset ristihin panevi, painoi luomet lukkosehen v?elt? v?synehelt?, urohilta uinuvilta: pani pitk?h?n unehen, viikommaksi nukkumahan koko Pohjolan perehen ja kaiken kyl?isen kansan. Meni sammon saa'antahan, kirjokannen katsontahan Pohjolan kivim?est?, vaaran vaskisen sis?st?, yheks?n lukon takoa, takasalvan kymmenennen. Tuossa vanha V?in?m?inen lauloa hyr?htelevi vaaran vaskisen ovilla, kivilinnan liepehill?: jopa liikkui linnan portit, j?rkkyi rautaiset saranat. Itse seppo Ilmarinen, tuopa tuossa toisna miesn?. Voilla voiti lukkoloita, saranoita rasvasilla, jottei ukset ulvahuisi eik? naukuisi saranat. Lukot sormin luksutteli, salvat kuokalla kohotti: jo lukot lusuna vieri, ovet vahvat aukieli. Siit? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika, ylim?inen yst?v?ni! Mene sampo ottamahan, kirjokansi kiskomahan!" Tuopa lieto Lemmink?inen tahi kaunis Kaukomieli, kyll? k?rk?s k?skem?tt?, kehumattaki kepe?, meni sammon saa'antahan, kirjokannen kiskontahan. Sanoi tuonne menness?ns?, kerskaeli k?yess?ns?: "Mi lienee minussa miest?, urosta Ukon pojassa, senp? sampo siirtyk?h?n, kirjokansi k??ntyk?h?n jalan oikean avulla, takakannan koskemalla!" Siirrytteli Lemmink?inen, siirrytteli, k??nnytteli, sylin sampoa syleili, polvin maassa puuhaeli: eip? sampo liikukana, kirjokansi kallukana; sen oli juuret juurruteltu yheks?n sylen syv?h?n. Hyv? on h?rk? Pohjolassa, jok' on vahva vartalolta, ylen sitke? sivulta, suonilta kovin sorea; sen on sylt? sarvet pitk?t, puolentoista turpa paksu. Otti h?r?n heinikosta, auran pellon pientarelta; sill? kynti sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet: saipa sampo liikkumahan, kirjokansi kallumahan. Siit? vanha V?in?m?inen, toinen seppo Ilmarinen, kolmas lieto Lemmink?inen saattelivat sammon suuren Pohjolan kivim?est?, vaaran vaskisen sis?st?. Veiv?t sen venosehensa, latjasivat laivahansa. Saivat sammon purtehensa, kirjokannen kaarillensa; ty?ntiv?t venon vesille, satalauan lainehille. Tyrsk?hti veno vetehen, l?ksi laioin lainehesen. Kysyi seppo Ilmarinen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Minne sampo saatetahan, kunnepa kuletetahan n?ilt? paikoilta pahoilta, poloisesta Pohjolasta?" Vaka vanha V?in?m?inen itse virkki, noin nimesi: "Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan nen?h?n utuisen niemen, p??h?n saaren terhenisen, siell? onnen ollaksensa, ainian asuaksensa. On siell? v?h?n sijoa, toki paikkoa palanen, sy?m?t?int?, ly?m?t?int?, miekan miehen k?ym?t?int?." Siit? vanha V?in?m?inen l?ksi poies Pohjolasta, l?ksi mielell? hyv?ll?, iloten omille maille. Itse tuossa noin saneli: "K??nny, pursi, Pohjolasta, k??nn?ite kohen kotia, perin maille vierahille! "Tuuittele, tuuli, purtta, soutele, vesi, venett?, anna airoillen apua, huoparille huoitusta noilla v?ljill? vesill?, ulapoilla auke'illa! "Oisiko airot pikkaraiset, soutajat v?h?v?kiset, pienoiset per?npit?j?t, lapset laivan hallitsijat, anna, Ahto, airojasi, venett?si, veen is?nt?, airot uuet ja paremmat, mela toinen ja lujempi, itse airoillen asetu, sovitaite soutamahan! Anna juosta puisen purren, rautahangan hakkaella halki kuohujen kovien, lakkip?ien lainehien!" Siit? vanha V?in?m?inen laskea karehtelevi. Itse seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemmink?inen, nep? tuossa soutelevat, soutelevat, joutelevat selvi? sel?n vesi?, lake'ita lainehia. Sanoi lieto Lemmink?inen: "Olipa ennen aikoinani, oli vett? soutajalla sek? virtt? laulajalla. Vaan ei nyt, nykyisin aioin tuota kuulla kulloinkana venehess? vierent?t?, lainehilla laulantata." Vaka vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei vesill? vieremist?, lainehilla laulamista! Laulu laiskana pit?vi, virret sou'un viivytt?vi. P?iv? kultainen kuluisi, y?hyt kesken yll?tt?isi n?ill? v?ljill? vesill?, lake'illa lainehilla." Se on lieto Lemmink?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Aika kuitenki kuluvi, p?iv? kaunis karkelevi, y? tulla tuhuttelevi, h?m?r? h?kyttelevi, jos et laula polvenasi, hyrehi sin? ik?n?." Laski vanha V?in?m?inen selke? meren sinisen, laski p?iv?n, laski toisen. P?iv?n?p? kolmantena tuo on lieto Lemmink?inen kerran toisen kertaeli: "Miks' et laula, V?in?m?inen, hyrehi, hyv?nt?l?inen, hyv?n sammon saatuasi, tien oikein osattuasi?" Vaka vanha V?in?m?inen, h?np? varman vastoavi: "Varahainen laulannaksi, aikainen ilonpioksi. ?sken laulanta sopisi, ilon teent? kelpoaisi, kun omat ovet n?kyisi, omat ukset ulvahtaisi." Sanoi lieto Lemmink?inen: "Oisinko itse per?ss?, lauleleisin voiessani, kukkuisin kyetess?ni; ehk' ei toiste voiakana, ei kyllin kyet?k?n?. Kun et lauloa luvanne, itse laululle rupean." Siin? lieto Lemmink?inen, tuo on kaunis Kaukomieli, suutansa sovittelevi, s?velt?ns? s??televi. Sai itse hyr?ilem?h?n, loihe, kurja, kukkumahan ?re?ll? ??nell?ns?, k?re?ll? kulkullansa. Lauloi lieto Lemmink?inen, karjahteli Kaukomieli; suu liikkui, j?risi parta, leukapielet lonkaeli. Laulu kuului loitommalle, vier?hys vesien poikki, kuului kuutehen kyl?h?n, seitsem?n sel?n ylitse. Kurki istui kannon p??ss?, m?r?n m?tt?h?n nen?ss?, sormiluitansa lukevi, jalkojansa nostelevi. Sep? s?ik?hti kovasti Lemmink?isen laulantata. P??sti kurki kumman kulkun, s?ik?hti pahan s?velen; heti loihe lent?m?h?n, lenti poikki Pohjolahan. Sitte tuonne tultuansa, Pohjan suolle saatuansa viel? parkaisi pahasti, ?ke?sti ?rj?hteli: sill? Pohjolan her?tti, pahan vallan valveutti. Nousi Pohjolan em?nt? unen pitk?n maattuansa. K?vi karjakartanohon, juoksi riistariihen luoksi; katselevi karjoansa, elojansa arvelevi: ei ollut karjoa kaonnut, riistettyn? riistojansa. Jo k?vi kivim?elle, vaaran vaskisen ovelle. Sanoi tuonne tultuansa: "Voi, poloinen, p?ivi?ni! Jop' on t??ll? vieras k?ynyt, kaikki lukot lonkaellut, liikutellut linnan portit, s?rkenyt saranarauat! Oisko t??lt? sampo saatu, otettu omin lupinsa?" Jo oli sielt? sampo saatu, anastettu kirjokansi Pohjolan kivim?est?, vaaran vaskisen sis?st?, yheks?n lukon takoa, takasalvan kymmenennen. Louhi, Pohjolan em?nt?, tuo tuosta pahoin pahastui, katsoi valtansa vajuvan, alenevan arvionsa. Uutarta rukoelevi: "Ututytt?, terhenneiti! Seulo seulalla utua, terhenist? tepsuttele, laske talma taivahalta, auer ilmasta alenna selv?lle meren sel?lle, ulapalle aukealle, jottei p??st? V?in?m?isen, osata uvantolaisen! "Kun ei tuosta kyllin tulle, Iku-Turso, ?ij?n poika, nosta p??t?si merest?, lakkoasi lainehesta! Kaataos Kalevan miehet, upota uvantolaiset, h?vit? h?jyt urohot alle aaltojen syvien! Saata sampo Pohjolahan venehest? vierim?tt?! "Kun ei tuosta kyllin tulle, oi Ukko, ylijumala, ilman kultainen kuningas, hope'inen hallitsija, rakenna rajuinen ilma, nosta suuri s?ien voima! Luo tuuli, l?het? aalto aivan vastahan venett?, jottei p??st? V?in?m?isen, kulkea uvantolaisen!" Ututytt?, neiti terhen, u'un huokuvi merelle, sumun ilmahan sukesi; piti vanhan V?in?m?isen kokonaista kolme y?t? sis?ss? meren sinisen p??sem?tt?ns? perille, kulkematta kunnekana. Y?n kolmen lev?tty?ns? sis?ss? meren sinisen virkki vanha V?in?m?inen, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole mies pahempikana, uros untelompikana u'ulla upottaminen, terhenell? voittaminen." Veti vett? kalvallansa, merta miekalla sivalti. Sima siukui kalvan tiest?, mesi miekan roiskehesta: nousi talma taivahalle, utu ilmoillen yleni. Selvisi meri sumusta, meren aalto auteresta; meri suureksi sukeutui, maailma isoksi t?ytyi. Oli aikoa v?h?inen, pirahteli pikkarainen. Jo kuului kova kohina vierelt? veno punaisen; nousi kuohu korkeaksi vasten purtta V?in?m?isen. Siin? seppo Ilmarinen toki s?ik?hti kovasti: veret vieri kasvoiltansa, puna poskilta putosi. Veti viltin p??ns? p??lle, yli korvien kohenti, peitti kasvot kaunihisti, silm?ns? sit?i paremmin. Itse vanha V?in?m?inen katsoi vierell? vesi?, loi silm?t sivulle purren. N?ki kummoa v?h?isen: Iku-Turso, ?ij?n poika, vieress? veno punaisen nosti p??t?ns? merest?, lakkoansa lainehesta. Vaka vanha V?in?m?inen saipa korvat kourihinsa. Korvista kohottelevi, kysytteli, lausutteli, sanan virkkoi, noin nimesi: "Iku-Turso, ?ij?n poika! Miksi sie merest? nousit, kuksi aallosta ylenit etehen imehnisille, saanikka Kalevan poian?" Iku-Turso, ?ij?n poika, eik? tuo ihastu tuosta eik? tuo kovin pel?sty eik? varsin vastaele. Vaka vanha V?in?m?inen tarkoin toiste tutkaeli, kolmasti kovin kysyvi: "Iku-Turso, ?ij?n poika! Miksi sie merest? nousit, kuksi aallosta ylenit?" Iku-Turso, ?ij?n poika, jo kerralla kolmannella sanan vastaten sanovi: "Siksi mie merest? nousin, siksi aallosta ylenin: oli mieless? minulla surmata suku Kalevan, saa'a sampo Pohjolahan. Kun nyt lasket lainehisin, heit?t viel? herjan hengen, enp? toiste tullekana etehen imehnisille." Silloin vanha V?in?m?inen heitti herjan lainehisin. Itse tuon sanoiksi virkki: "Iku-Turso, ?ij?n poika! Ell?s sie merest? nousko, ell?s aallosta yletk? etehen imehnisille t?m?n p?ivyen per?st?!" Senp? p?ivyen per?st? ei Turso merest? nouse etehen imehnisille, kuni kuuta, aurinkoa, kuni p?ive? hyve?, ilmoa ihailtavata. Siit? vanha V?in?m?inen laski eelle laivoansa. Oli aikoa v?h?inen, pirahteli pikkarainen. Jo Ukko, ylijumala, itse ilmojen is?nt?, virkki tuulet tuulemahan, s??t rajut rajuamahan. Nousi tuulet tuulemahan, s??t rajut rajuamahan. Kovin l?ikkyi l?nsituuli, luoetuuli tuikutteli; enemm?n etel? tuuli, it? inkui ilke?sti; kauheasti kaakko karjui, pohjonen kovin porasi. Tuuli puut lehett?m?ksi, havupuut havuttomaksi, kanervat kukattomaksi, hein?t helpehett?m?ksi. Nosti mustia muria p??lle selvien vesien. Kovin silloin tuulet tuuli, aallot hakkasi alusta. Veiv?t harpun hauinluisen, kantelon kalanev?isen v?en Vellamon hyv?ksi, Ahtolan iki-iloksi. Ahto aalloilta havainnut, Ahon lapset lainehilta; ottivat sorean soiton, kotihinsa korjasivat. Siin? vanhan V?in?m?isen ve'et silmihin vetihe. Itse tuon sanoiksi virkki: "Sinne sattui saalahani, meni mielisoittimeni, katosi iki-iloni! En tuota en?mpi saane sin? ilmoisna ik?n? hauin hampahan iloa, kalanluista luikutusta." Itse seppo Ilmarinen, tuopa tuiki tuskautui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi, poloinen, p?ivi?ni, kun l?ksin selille n?ille, ulapoille auke'ille, polin puulle py?riv?lle, varvalle vapisevalle! Jo on tukka tuulta n?hnyt, hivus s??t? hirve?t?, parta p?ivi? pahoja, n?hnyt n?ill?ki vesill?; harvoin on havaita tainnut tuulta ennen tuon n??ist?, noita kuohuja kovia, lakkip?it? lainehia. Jo nyt on tuuli turvanani, meren aalto armonani!" Vaka vanha V?in?m?inen, tuopa tuossa arvelevi: "Ei venossa vieremist?, purressa parahtamista! Itku ei h?'?st? p??st?, parku p?ivist? pahoista." Siit? tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Vesi, kiell? poikoasi, laine, lastasi epe?, Ahto, aaltoja aseta, Vellamo, ve'en v?ke?, ettei parsku parraspuille, p??se p??lle kaarieni! "Nouse, tuuli, taivahalle, yl?s pilvihin ajaite, sukuhusi, syntyhysi, heimohon, perehesesi! El? kaa'a puista purtta, vierr? hongaista venett?! Ennen kaa'a puut palolla, kuuset kummuilla kumoa!" Se on lieto Lemmink?inen, itse kaunis Kaukomieli, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tule, kokko turjalainen! Tuopa kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi varaksi v?h?n venehen, pahan purren parraspuuksi!" Itse laitoa lis?si, varppehia valmisteli; liitti tuohon liikalaiat, koko sylen korkeuiset, aallon k?ym?tt? ylitse, partahille parskumatta. Jo oli kyllin laitoaki, venehess? varppehia tuulen tuiman tuikutella, aallon ankaran lyk?t?, kuohuja kulettaessa, m?kip?it? ment?ess?.

Kolmasviidett? runo

Louhi, Pohjolan em?nt?, kutsui Pohjolan kokohon. Pani joukon jousihinsa, laittoi miehet miekkoihinsa; rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen. Latoi miehet laivahansa, suoritti sotaurohot, kuni sotka poikasensa, tavi lapsensa latovi: sata miest? miekallista, tuhat jousella urosta. Kohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi; nosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin, kuin on pitk?n pilven longan, pilven t?nk?n taivahalla. Siit? l?ksi laskemahan, sek? l?ksi jotta joutui sampoa tapoamahan venehest? V?in?m?isen. Vaka vanha V?in?m?inen laskevi sinist? merta. Itse tuon sanoiksi virkki, puhui purtensa per?st?: "Oi sie lieto Lemmin poika, ylim?inen yst?v?ni! Nouse purjepuun nen?h?n, vaatevarpahan ravaha! Katsaise etinen ilma, tarkkoa takainen taivas, onko selv?t ilman rannat, onko selv?t vai sekavat!" Tuopa lieto Lemmink?inen, poika, veitikk? verev?, hyvin k?rk?s k?skem?tt?, kehumattaki kepe?, nousi purjepuun nen?h?n, vaatevarpahan ravahti. Katsoi i?t, katsoi l?nnet, katsoi luotehet, etel?t, katsoi poikki Pohjan rannan. Siit? tuon sanoiksi virkki: "Selv?n? etinen ilma, taakea takainen taivas: pieni on pilvi pohjosessa, pilven lonka luotehessa." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Jo vainen valehtelitki! Ei se pilvi ollekana, pilven lonka lienek?n?: se on pursi purjehinen. Katso toiste tarkemmasti!" Katsoi toiste, katsoi tarkoin. Sanovi sanalla tuolla: "Saari kaukoa n?kyvi, et?h?lt? haamottavi; havukoita haavat t?ynn?, koivut kirjokoppeloita." Sanoi vanha V?in?m?inen: "Jo vainen valehtelitki! Havukoita ei ne olle eik? kirjokoppeloita: ne on Pohjan poikasia. Katso tarkoin kolmannesti!" Se on lieto Lemmink?inen katsoi kerran kolmannenki. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi! Sata on miest? soutimilla, tuhat ilman istumassa!" Silloin vanha V?in?m?inen jo tunsi toet totiset. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Soua, seppo Ilmarinen, soua, lieto Lemmink?inen, soutakatte, kaikki kansa, jotta juoksisi venonen, pursi eest? enn?tt?isi!" Souti seppo Ilmarinen, souti lieto Lemmink?inen, souti kansa kaikenlainen. Lyllyiv?t melat lylyiset, hangat piukki pihlajaiset, vene honkainen vapisi; nen? hyrski hylkehen?, per? koskena kohisi, vesi kiehui kelloloissa, vaahti palloissa pakeni. Kilvan kiskoivat urohot, miehet veikaten vetiv?t: eip? matka eistyk?n?, ei pakene puinen pursi eest? purren purjehisen, tuon on Pohjolan venehen. Silloin vanha V?in?m?inen jo tunsi tuhon tulevan, h?t?p?iv?n p??lle saavan. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele?. Itse tuon sanoiksi virkki: "Viel? m? tuohon mutkan muistan, keksin kummoa v?h?isen." Tavoittihe tauloihinsa, tunkihe tuluksihinsa. Otti piit? pikkuruisen, tauloa taki v?h?isen; ne merehen mestoavi yli olkansa vasemman. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuosta tulkohon karinen, salasaari kasvakohon, johon juosta Pohjan purren, satahangan halkiella meren myrskyn hiertimess?, lainehen rapa'imessa!" Se siit? kariksi kasvoi, loihe luo'oksi merehen, it?h?n pitemmin puolin, poikkipuolin pohjosehen. Tulla puikki Pohjan pursi, halki aallon hakkoavi: jopa joutuvi karille, puuttui luotohon lujasti. Lenti poikki puinen pursi, satakaari katkieli; mastot maiskahti merehen, purjehet putoelivat noiksi tuulen viet?viksi, ahavan ajeltaviksi. Louhi, Pohjolan em?nt?, jaloin juoksevi vetehen, l?ksi purtta nostamahan, laivoa kohottamahan. Ei ota vene ylet? eik? pursi liikahella: kaikk' oli kaaret katkennunna, kaikki hangatki hajalla. Arvelee, ajattelevi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Mik?s neuvoksi tulevi, kukas pannahan etehen?" Jopa muiksi muutaltihe, tohti toisiksi ruveta. Otti viisi viikatetta, kuusi kuokan kuolioa: nep? kynsiksi kyh?si, kohenteli kouriksensa; puolen purtta s?rkynytt?: senp? allensa asetti; laiat siiviksi sivalti, per?puikon purstoksensa; sata miest? siiven alle, tuhat purston tutkaimehen, sata miest? miekallista, tuhat ampujaurosta. Levit?ikse lent?m?h?n, kokkona kohotteleikse. Lente? lekuttelevi tavoitellen V?in?m?ist?: siipi pilvi? sipaisi, toinen vett? vieprahteli. Veen emonen, vaimo kaunis, h?np? tuon sanoiksi virkki: "Oi on vanha V?in?m?inen! K??nn? p??t? p?iv?n alta, luo'os silm?t luotehesen, katso taaksesi v?h?isen!" Vaka vanha V?in?m?inen k??nti p??t? p?iv?n alta, luopi silm?t luotehesen, katsoi taaksensa v?h?isen: jo tulevi Pohjan eukko, lintu kumma liitelevi, harte'ista kuin havukka, vaakalintu vartalolta! Yll?tt?vi V?in?m?isen. Lenti purjepuun nen?h?n, vaatevarpahan rapasi, p??h?n pielen seisotaikse: oli pursi p?in pu'ota, laiva laioin kallistua. Siin? seppo Ilmarinen heit?ikse Jumalahansa, Luojahansa luotteleikse. Sanovi sanalla tuolla: "Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, ettei poika pois tulisi, emon lapsi lankeaisi Luojan luomalta lu'ulta, Jumalan sukeamalta! "Ukko, julkinen jumala, itse taatto taivahinen! Tuo mulle tulinen turkki, p??lleni panuinen paita, jonka suojasta sotisin ja takoa tappeleisin, ettei p?? pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi rauan kirkkahan kisassa, ter?n tuiman tutkaimessa!" Itse vanha V?in?m?inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh Pohjolan em?nt?! Joko saat jaolle sammon nen?h?n utuisen niemen, p??h?n saaren terhenisen?" Sanoi Pohjolan em?nt?: "En l?he jakohon sammon sinun kanssasi, katala, kerallasi, V?in?m?inen!" Itse sampoa tavoitti venehest? V?in?m?isen. Siin? lieto Lemmink?inen miekan vy?lt?ns? vet?isi, tempasi ter?v?n rauan vasemmalta puoleltansa; kokon kourille kokevi, r?pyl?ille r?imil?ivi. Iski lieto Lemmink?inen, sek? iski jotta lausui: "Maahan miehet, maahan miekat, maahan untelot urohot, sa'at miehet siiven alta, kymmenet kyn?n nen?st?!" Virkki tuossa Pohjan eukko, puhui purjepuun nen?st?: "Oi sie lieto, Lemmin poika, Kauko rukka, mies katala! Pettelit oman emosi, valehtelit vanhempasi: sanoit et k?yv?si sotoa kuunna, kymmenn? kes?n? kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" Vaka vanha V?in?m?inen, tiet?j? i?n-ikuinen, arvasi ajan olevan, tunsi hetken tulleheksi. Jo veti melan merest?, tammen lastun lainehesta; sill? kalhaisi kavetta, iski kynsi? kokolta: muut kynnet meni muruiksi, j?i yksi sakarisormi. Pojat siivilt? putosi, melskahti merehen miehet, sata miest? siiven alta, tuhat purstolta urosta. Itse kokko kopsahtihe, kapsahutti kaaripuille, kuni puusta koppeloinen, kuusen oksalta orava. Siit? sampoa tavoitti sormella nimett?m?ll?. Sammon vuoalti vetehen, kaatoi kaiken kirjokannen punapurren laitimelta keskelle meren sinisen: siin? sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi. Niin meni muruja noita, sammon suuria paloja alle vienojen vesien, p??lle mustien murien; ne j?iv?t ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi. Siit?p' ei sin? ik?n?, kuuna kullan valkeana vesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia. J?ip? toisia muruja, pienemp?isi? paloja sel?lle meren sinisen, meren laajan lainehille, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi. Niit? tuuli tuuitteli, meren l?ikk? l?ikytteli sel?ll? meren sinisen, meren laajan lainehilla. Tuuli maalle ty?nnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha V?in?m?inen n?ki tyrskyn ty?ntelev?n, hyrskyn maalle hylke?v?n, aallon rannallen ajavan noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita. H?n tuosta toki ihastui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuost' on siemenen siki?, alku onnen ainiaisen, tuosta kynt?, tuosta kylv?, tuosta kasvu kaikenlainen! Tuosta kuu kumottamahan, onnen p?iv? paistamahan Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille!" Louhi, Pohjolan em?nt?, sanan virkkoi, noin nimesi: "Viel? m? tuohon mutkan muistan, mutkan muistan, keinon keksin kynn?llesi, kylv?llesi, karjoillesi, kasvuillesi, kuillesi kumottaville, p?ivillesi paistaville: tungen kuuhuen kivehen, p?iv?n k?tken kalliohon; annan pakkasen palella, vilun ilman viivytell? kynt?j?si, kylv?j?si, elojasi, toukojasi; saatan rautaisen rakehen, ter?ksisen tellittelen halmehillesi hyville, parahille pelloillesi. Nostan karhun kankahalta, harvahampahan havuilta ruuniasi ruhtomahan, tammojasi tappamahan, karjojasi kaatamahan, lehmi? levitt?m?h?n. Kansan tauilla tapatan, surmoan sukusi kaiken, ettei kuulla kuun ik?n? maailmassa mainittavan." Silloin vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei minua laula lappi eik? tunge turjalainen! Jumalall' on ilman viitta, Luojalla avaimet onnen, ei katehen kainalossa, vihansuovan sormen p??ss?. "Kun ma luome Luojahani, turvoan Jumalahani, saa se toukat touoistani, viholliset viljastani, tonkimasta toukojani, kasvujani kaatamasta, orahia ottamasta, viljoa vihoamasta. "Sin?, Pohjolan em?nt?, tunge turmiot kivehen, pahat paina kalliohon, vaivat vuorehen valitse, el? kuuta kulloinkana, aurinkoa milloinkana! "Anna pakkasen palella, vilun ilman viivytell? omia orahiasi, kylv?mi?si jyvi?! Sa'a rauaista raetta, ter?ksist? telkyttele oman auran k??nt?mille, Pohjan peltojen perille! "Nosta karhu kankahalta, viiasta vihainen kissa, korvesta koverakoura, havun alta harvahammas Pohjolan kujan perille, Pohjan karjan k?yt?ville!" Siit? Pohjolan em?nt? sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni: eloni meni merehen, sampo s?rkyi lainehisin!" L?ksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen. Ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veip? kuitenki v?h?isen sormella nimett?m?ll?: kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan. Siit' on polo Pohjolassa, elo leiv?t?in Lapissa. Vaka vanha V?in?m?inen itse maalle menty?ns? l?yti sampuen muruja, kirjokannen kappaleita rannalta merelliselt?, hienoiselta hietik?lt?. Saattoi sampuen muruset, kirjokannen kappalehet nen?h?n utuisen niemen, p??h?n saaren terhenisen, kasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan olu'iksi ohraisiksi, leiviksi rukihisiksi. Siin? vanha V?in?m?inen itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' ele?ksemme, kunnialla kuollaksemme suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa! "Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista! Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita! "Ole puolla poikiesi, aina lastesi apuna, aina y?llisn? tukena, p?iv?llisn? vartijana, vihoin p?iv?n paistamatta, vihoin kuun kumottamatta, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen, pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta! "Aita rautainen rakenna, kivilinna liit?ttele ymp?ri minun eloni, kahen puolen kansoani, maasta saaen taivosehen, taivosesta maahan asti, asukseni, ainokseni, tuekseni, turvakseni, jottei liika liioin s?isi, vastus viljalta vitaisi sin? ilmoisna ik?n?, kuuna kullan valkeana!"

Nelj?sviidett? runo

Read Ebook: Kalevala by L Nnrot Elias Compiler

Ebook has 115 lines and 116385 words, and 3 pages

Trending!

Back to top

Read Ebook: Kalevala by L Nnrot Elias Compiler

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 115 lines and 116385 words, and 3 pages

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Trending!

Back to top