bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Nuoruuden rakkautta by Norris Frank Mendelin Irene Translator

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 1195 lines and 43410 words, and 24 pages

NUORUUDEN RAKKAUTTA

Kirj.

Frank Norris

Suomentanut

Irene Mendelin

Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus Osakeyhti?, 1923.

Kamiinihyllyn yl?puolella olevan schwarzwaldilaiskellon k?ki oli ly?nyt yhdeks?n, kun Victorine tuli ruokasaliin tuoden tullessaan kahtia leikatun vesimeloonin, jonka h?n pani herra Bessemerin lautasen viereen. Sitten meni h?n ulos portille noutamaan kokoonk??rityn sunnuntai-aamun sanomalehden, jonka painomuste viel? oli kostea. Kun h?n tuli takaisin sis?lle, soitti h?n toisen kerran aamiaiselle.

Perhe odotutti itse??n. H?n meni silloin huoneen per?lle ulkonema-ikkunan luo ja j?i sinne tuokioksi seisomaan. N?k?ala oli ihmeellinen, Bessemerit asuivat Washington-Street-yl?nteell?, melkeinp? kukkulalla, suuren talon kolmannessa kerroksessa. Urakoitsija oli osoittanut hyv?? aistia antaessaan keitti?n ja ruokasalin vaihtaa paikkaa, niin ett? j?lkimm?inen oli pihalle p?in. N?ist? ikkunoista n?ki suurena kaarena San Franciscon lahden ja rannikon Mount Diablosta yli Oaklandin, Berkeleyn, Sauccliton ja Mount Tamalpaisin aina Kultaiselle portille, linnoitukselle, merelle, niin, viel?p? -- kirkkaalla s??ll? -- hiekkas?rkille saakka.

Victorine seisoi hetken ja katseli t?t? veden ja maan valtavaa n?k?alaa; sitten k??ntyi h?n k?rsim?tt?m?sti ??nn?ht?en.

Sunnuntaisin ei talon tavallinen j?rjestys ollut voimassa, aamiainen oli juhla, jota saattoi viett?? milloin tahansa seitsem?n ja puoli kymmenen v?lill?. Victorinen paraillaan kaataessa j??vett? maljoihin, tuli herra Bessemer itse ja k?vi heti ruokaan k?siksi ajattelematta v?h??k??n odottaa toisia.

H?n oli pieni, py?re? mies. H?n k?ytti patalakkia kaljun p??lakensa suojana, ja h?nell? oli silm?lasit sanomalehden lukemista varten. H?nen ryppyiset, parrakkaat kasvonsa tuuheine, harmaine kulmakarvoineen panivat h?net muistuttamaan vanhaa, kunnon gorillaa.

Bessemer oli niit? miehi?, joilla ei n?yt? olevan mit??n tekemist? perheittens? kanssa. Ainoastaan juhlallisissa tilanteissa p??siv?t h?nen is?lliset vaistonsa voimaan. P?yd?ss? ei h?n paljoa puhunut. Vaikka h?n syd?mellisesti piti vanhemmasta tytt?rest??n, oli t?m? h?nelle kuitenkin arvoituksellinen ja vieras olento. Ei ollut mit??n siltaa tytt?ren ja h?nen harrastustensa v?lill?. Lapsia puhutteli h?n harvoin, paitsi silloin, kun heid?n piti saada nuhteita. Poikaansa Howardia, perheen tulevaa p??miest?, joka nyt oli kymmenvuotias ja >>kauhea lapsi>>, ei h?n koskaan sanonut muuksi kuin >>pojaksi>>.

H?n oli hajamielinen, omiin ajatuksiinsa vaipunut vanha mies, ja h?nell? oli vain kaksi heikkoutta -- homeopatia ja kellosep?nty?. H?nell? oli kummallinen tapa puhua itsekseen ja ilmaista kaikki, mit? h?n ajatteli tai mihin h?n ryhtyi, kuiskaavin huomautuksin. N?in h?n nyt siin? istuessaan kuiskaili: >>Onko kello yhdeks?n? Kello k?y v?h?n liian nopeaan. Olen kai min? vet?nyt taskukelloni? En, olen sen unhottanut! Hoo, vai on vesimeloonia aamusella? Miss?h?n veitsi on? Min? haluaisin hieman suolaa. Victorine on unohtanut lusikat. Ei, t?ss?h?n lusikka onkin; veitsi vain puuttuu.>>

H?n oli jo sy?nyt meloonin, ja Victorine tarjosi h?nelle paraillaan kahvia, kun molemmat lapset tulivat sis??n, t?ks?htiv?t paikoilleen ja alkoivat rummuttaa p?yt?? veitsien varsilla.

Perillinen, Howard, antautui niin kokonaan pallopeliins?, ett? h?nen oli ihan mahdotonta olla hituistakaan kohtelias. Pit??kseen kiinni persoonallisuudestaan asettui h?n aina kapinoivalle kannalle vanhempaan sisareensa n?hden, joka niin paljon kuin mahdollista koetti t?ytt?? heid?n kauan sitten kuolleen ?itins? paikkaa. H?nen valvontansa alaisena t?ytyi Howardin joka aamu itse harjata kenk?ns? ja muuttaa paitaa kaksi kertaa viikossa. H?np? my?skin oli kielt?nyt poikaa sis?ll? leikkim?st? hammasl??k?rin pojan kanssa.

H?nen pieni sisarensa oli paljon mukautuvampi. H?n oli kasteessa saanut nimekseen Albera, mutta kotona k?ytettiin h?nest? Kadetti- tai Detti-nime?. H?nest? luontui varmaankin kaunis aika-ihmisen?. Nyt oli h?n toivottomassa murros-ajassa, kahdentoista ja viidentoista v?lill?, pitk?s??rinen ja k?mpel? kuin varsa. H?n kulki viel? matalakorkoisissa kengiss?. Kun h?n sai luvan pukeutua ensimm?iseen pieneen kureliiviins?, asteli h?n ylt'ymp?ri ??nett?m?n ihastuneena. Pienen kureliivin ote h?nen hennon vy?t?yksens? ymp?rill? oli kuin ritarillisen rakastajan syleily ja t?ytti h?net unelmilla, jotka olivat yht? ep?kyps?t ja ep?varmat kuin h?nen oma hoikka pieni vartalonsakin.

Kun Detti ja Howard olivat istuutuneet, oli viel? yksi tuoli vapaana -- p?yd?n p??ss? vastap??t? herra Bessemeri?.

>>Tuleeko teid?n sisarenne -- eik? neiti Travis tule jo sy?m??n? Eik? h?n ole viel? noussut yl?s?>> kysyi Victorine Howardilta ja Detilt? ja piti samalla huolta siit?, ett? h?n sai kerma-astian siirretyksi niin kauaksi, ettei Howard voinut siihen yletty?. H?nelle ei milloinkaan olisi voinut juolahtaa mieleen kysy? herra Bessemerilt? mit??n, joka koski h?nen perhett??n.

>>Kyll?, kyll?, nyt h?n tulee heti>>, vastasivat molemmat lapset yhdest? suusta. >>Tuolla h?n on>>, lis?si Howard.

Travis Bessemer tuli sis??n. San Franciscossakin, jonka naiset kaikki ovat enemm?n tai v?hemm?n kauniita, t?ytyi Travista pit?? kaunottarena. H?n oli nuori, mutta miehen keskikokoa, melkein karkearakenteinen, leve?harteinen, korkearintainen, py?re? ja lujakaulainen. H?n s?teili terveytt?. Kun h?n vain liikutti jalkaa, vaikutti se huiman elinvoimaiselta, ja h?ness? oli jotakin niin puhdasta ja raikasta, ett? saattoi luulla h?nen juuri tulleen aallokkoja sukeltamasta tai ranta?yr??lt? k?velem?st?. Tunsi ett? h?ness? oli ruumiillista ja henkist? voimaa. H?nell? oli t?ytel?iset k?sivarret, leve?t ranteet ja luja sormien ote. Tukka oli niin vaalean ruskeata, ett? se oli melkein keltainen. On ehk? parasta sanoa sit? keltaiseksi -- ei kullanv?riseksi eik? keltaisen punaiseksi, vaan aivan yksinkertaisesti rehellisen keltaiseksi. H?nen hipi?ns? oli kirkkaan valkoinen; ainoastaan sile?t, vilpoiset posket olivat hurmaavan punaiset. Leuka oli py?re? ja hiukan etenev?. Merkillist? kyll?, oli h?nell? jotenkin pienet silm?t. Ne olivat pienet, mutta tumman, niin tumman ruskeat, ja sitten ne eliv?t ja s?ken?iv?t aivan niinkuin olisi h?n juuri nauramaisillaan tai jo nauranut -- kumpaako, oli ihan mahdoton sanoa. Mutta iloisempaa n?ky? ei voinut n?hd? kuin n?m? ruskeat, loistavat pienet silm?t, joiden loistoa viel? kohotti valkea hipi? ja keltainen tukka.

H?nest? sai sen vaikutuksen, ett? h?n oli t?ysin normaali nuori tytt?; h?ness? ei ollut mit??n sairaloista, ei j?lke?k??n hermostuneisuudesta eik? rasittumisesta eik? mink??nlaista s?r??. Oli mahdotonta uskoa, ett? h?n voisi syventy? omaan olentoonsa. Oltiin pian selvill? siit?, ettei h?nen henkinen el?m?ns? ollut miettimist? ja sis?ist? tutkistelemusta. Traviksessa ei ollut mit??n tolkutonta. H?nell? ei ollut p??h?npistoja, h?n ei ollut oikullinen -- alakuloinen toisena p?iv?n?, ilakoiva toisena. H?n ei ollut mit??n muuta kuin kiltti ja suloinen ja luonnollinen tytt?, ruumiillisesti ja sielullisesti terve, kunnollinen, voimakas, t?ynn? itseluottamusta ja hyv?nsuopuutta.

Vaikka h?n ei viel? ollut pukeutunutkaan kirkkopukuunsa, oli h?n aistikas aina tohveliensa k?rkiin asti. H?nen paksu musta hameensa kahisi v?rillist? silkkikappaa vasten, ja valkoinen mustajuovainen puseroliivi oli natisevan j?ykk?. Tiukasti ja korkealle kaulan ymp?ri kiedottuna oli h?nell? leve? valkoinen silkkinauha, samalla kun h?n vy?n? -- ja se oli h?nen oma pieni nokkela keksint?ns?, josta h?n oli hyvin ylpe? -- k?ytti j?ttil?ism?ist? koiran-kaulahihnaa, parahultaista Sankt-Bernhardilaiselle.

H?n oli yht? sirosti rikattu kuin kilpapurjehtija. Ei puuttunut nuppineulaakaan; ei ollut ainoatakaan saumaa, joka ei laskeutunut t?sm?lleen juuri niin kuin sen piti; joka kerta kun h?n liikahti, tunsi kuin aavistaen naisellista tuoksua, osaksi hajuveden, mutta osaksi ja enin h?nen hiustensa, kaulansa, k?sivarsiensa, koko h?nen vieh?tt?v?n olentonsa m??r??m?t?nt?, mutta sanomattoman lumoavaa tuoksua. H?n oli yhdeks?ntoistavuotias.

H?n istuutui p?yt??n ja s?i hyv?ll? ruokahalulla, vaikka h?n jakoi huomiotaan Howardin -- joka oli niin hirve?n ep?kohtelias kuin h?n sunnuntai-aamuisin tapasi olla -- ja is?n lautasen v?lill?. Herra Bessemer saattoi varsin hyvin menn? p?yd?st? saamatta palastakaan, ellei h?nen suuhunsa suorastaan pantu hedelmi?, kyljyst? ja kahvia.

>>Is?>>, sanoi h?n niin selv?ll? painolla, kuin olisi h?n puhunut kuurolle, >>kahvi on kyyn?sp??n vieress?, varo ettet kaada sit? kumoon. Victorine, siirr? is?n kuppi v?h?n kauemmaksi laidalta. Onko se kyllin v?kev??, is??>>

He jatkoivat aamiaistaan, jolloin Travis alati seurasi silmill??n kaikkea mit? tapahtui, ja samalla antoi Victorinelle p?iv?llist? koskevia m??r?yksi?. H?n teki sit? paraillaan, kun Detti alkoi huutaa: >>Anna olla!>>

>>Ja sano sitten Maggielle>>, jatkoi Travis, >>ett? h?n pit?? huolen siit?, ett? tuo kanaviilokki ei saa liian paljon -->>

>>A-a-anna oooolla!>> vinkui Detti.

>>Ja pane syd?n erilleen is?n varalle. H?n saattaa sen hyvinkin tarvita -- -- -->>

>>A-a-anna oooolla!>>

>>Puolueettomia ja ennakkoluulottomia>>, mumisi herra Bessemer, >>voimakkaita ja valtaavia. Tahdon viel? kakun!>>

>>Is?, kiell? Howardia!>>

>>Howard?>> puuttui Travis asiaan. >>Mik? on?>>

>>Howard ampuu minua meloonin siemenill?>>, ulisi Detti, >>eik? is? sano, ett? h?n ei saa.>>

>>Ei, sit? en varmastikaan tehnyt!>> selitti Howard. >>Min? puristin vain yht? sormieni v?liss? t?ll? lailla, ja silloin se luiskahti itsest??n tiehens?.>>

>>Viiden minuutin kuluttua menet minun kanssani yl?s ja laitat itsesi kuntoon pyh?koulua varten>>, ilmoitti Travis.

Howard tiesi, ett? sisaren p??t?s oli luja kuin persialainen laki, ja h?n laittautui valmiiksi m??r?ajan kuluessa, vaikkakaan ei ilman vastav?itteit?. Kohta nousi esirippu sunnuntai-aamun tavallista n?ytelm?? varten: Howardin pukeutuminen sunnuntaikouluun menoa varten. Joka hetki kuultiin h?nen kohottavan ??nens? kimakkoihin valitushuutoihin ja selityksiin. Ei, h?nen k?tens? olivat kyllin puhtaat, eik? h?n tiennyt mink?t?hden h?nen piti k?ytt?? tuollaista punaista kaulusliinaa, joka oli kuin vanha r?tti, ja voi -- voi! h?nen uudet kenk?ns? olivat aivan liian ahtaat, ja yhteen h?nen varpaistaan teki niin kipe??, eik? h?n tahtonut, ei, h?n ei tahtonut muuttaa paitaa, ei, vaikka h?nelt? p?? poikki pantaisiin. Mutta h?nen ei onnistunut hetkeksik??n suututtaa Travista. >>Hyv? on>>, tyytyi Travis lopulta selitt?m??n, >>ensi kerran kun min? n?en Minersin pikku tyt?n, kerron min? sinun sanoneen, ett? h?n on sinun morsiamesi. Tahdotko nyt seist? hiljaa, kun min? harjaan hiuksesi?>>

Pari minuuttia ennen yht?toista meniv?t Travis ja h?nen is?ns? kirkkoon. He olivat episkopaleja ja olivat ikimuistoisista ajoista vuokranneet puoli penkki? heid?n seurakuntansa omistamasta kirkosta Kalifornia-streetin varrella, ei kaukana kiinalaisesta kaupungista. Sitten kokoontui perhe taas p?iv?llisp?yt??n, jolloin herra Bessemer s?i kanansyd?men -- sittenkun Travis kolmasti oli h?nt? siit? muistuttanut -- ja esitti saarnaa ja papin teologiaa koskevia huomautuksia puhuen milloin tytt?relleen, milloin itselleen.

P?iv?llisen j?lkeen olivat Howard ja Detti taas yhdess? lastenkamarissa tavaliisine leikkikaluineen. Travis meni huoneeseensa kirjoittamaan kirjeit? ja herra Bessemer istuutui ruokasalin ulkonema-ikkunan ??reen lukeakseen viel? kerran perusteellisesti sanomalehden.

Viiden ajoissa l?hti Travis huoneestaan. Oli Victorinen vapaa-ilta. Travis kattoi p?yd?n valkoisin korko-ompeluksin somistetulla jaava-liinalla, jonka pohjalta mit? loistavimmin erottautui hopeainen kahvikalusto ja hienot hollantilaiset kupit, joista h?n oli niin ylpe?. Sitten sitoi h?n esiliinan vy?t?r?illeen ja meni keitti??n laittamaan mayon?sia perunasosetta varten, leikkaamaan liikki?it? ja auttamaan illallisen valmistamisessa keitt?j?t?rt?, hyvin taitamatonta irlantilaista tytt??, joka oli pestattu vain kuukaudeksi, siksi aikaa kun koko perheen rakastama ja kunnioittama Sing Wo oli poissa.

Kello puoli kuusi joivat he teet?; ruokalista oli kerta kaikkiaan sama: kylm?? liikki?t?, perunasosetta, sianlihaa papujen kera, sokeroituja hedelmi? ja sitten v?ltt?m?t?n j??vesi.

Victorinen poissa-ollessa palveli Maggie p?yd?ss? ja tunsi olevansa hyvin tyytym?t?n sunnuntaihameessaan ja kovitetussa valkoisessa esiliinassaan. H?n oli niin tilanteen valtaama, ett? h?nen luonnollinen k?mpelyytens? tuli kerrassaan yliluonnolliseksi. H?n asetti lautaset v??r?lt? puolen ja ojentautui ?nkytt?m?ll? anteeksipyynn?n sopimattomimmalla hetkell?. H?n pudotti lusikan. H?n l?ikytti lattialle j??vett?. H?n k?sitteli lautasia ja kuppeja ??rimm?isell? varovaisuudella juuri kuin ne olisivat olleet pommeja. H?n harjasi leiv?nmuruset herrasv?kens? polville eik? muruslapioon, ja kun h?nen vihdoin viimein oli onnistunut hermostuttaa tyyni Traviskin, katosi h?n k?sky? noudattaen keitti??n huokaisten sanomattomasta helpotuksesta.

?kki? r?m?hti s?hk?kellolaite, ja Howard virnisti Travikselle paljonpuhuvasti. Detti hypp?si yl?s, ja ty?nsi tuolinsa paikoilleen huudahtaen:

>>Min? kyll? avaan! Kuuletteko?>>

Herra Bessemer tuijotti levottomasti Travikseen.

>>Herra Rivers kai tulee. Etk? luule?>>

Travis hymyili.

>>No niin, on kai sitten parasta -- tarkoitan -- -->> H?n vaikeni ?kki?.

>>Ei, miksik? niin?>> sanoi Travis. >>Ole sin? vain siin?, miss? olet, is?. Seh?n olisi aivan turhaa!>>

Vanhus istuutui tottelevaisesti takaisin paikalleen.

>>Hyv? on, Maggie>>, sanoi Travis, kun keitt?j? riensi esiin. >>Mutta Detti meni jo avaamaan.>>

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top