: お目出たき人 by Mushanokoji Saneatsu - Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

UHKAPELI

Arnold Bromanin papereista

Kirj.

JALMARI KARA

Helsingiss?, Suomalainen Kustannus O.-Y. Kansa, 1912.

Peli my?ty, petti kortit. Umpeen ly?ty unten portit.

O. Manninen.

Vihdoinkin on hetki koittanut, jolloin h?m?r? ainakin osaksi sielustani katoaa ja salaiset aavistukseni ja ep?ilyni muuttuvat kylm?ksi todellisuudeksi. L?hes kaksi vuotta olenkin saanut kitua tiet?m?tt?myydess?. Olen ollut kuin pime?ss? kallioluolassa, josta pois p??sy on ollut mahdotonta, ja jonka s?rm?isiin seiniin min? uloshapuillessani olen suotta hangannut k?teni verille. Muisto yst?v?st?ni ja siihen liittyv?t tapaukset ovat kiusanneet minua kuin painajainen, hermostuttaneet minua p?ivin ja ?isin h?irinneet uneni. Niin, muisto yst?v?st?ni, josta en kahteen vuoteen ole kuullut mit??n.

Jokainen syrj?st?katsoja luulee varmaankin, ett? olen maailman onnellisimpia ihmisi?. Sill? min? olen varakas ja nuori ja t?m? suuri Haukiojan kartano on minun. Se on minun, en ep?ile sit? en??, vaikka monasti olen samasta kysymyksest? taistellut tuntoni kanssa. Minulla t?ytyy olla siihen t?ysi omistusoikeus, sill? olen maksanut siit? syd?meni veren ja sieluni rauhan.

Mik? ihana paikka t?m? on! Akkunani edess? avartuu suuri puisto, jonka ikivanhojen puiden varjossa alituinen h?m?r? asustaa. Oksilla linnut visert?v?t ja tuulessa huojuvien, tuuheiden lehvien lomitse v?l?htelee Alhoj?rven aaltojen himme? valkeus. Keskell? puistoa kohoaa suunnaton, kolmihaarainen lehmus, jonka siimeksess?, hiekotetulla maalla, on taiteellisesti tehtyj? juurituoleja py?re?n marmorip?yd?n ymp?rill?. Ei kukaan tied? lehmuksen ik??, se on kai aina ollut samanlainen. Sen alla on moni seurue viett?nyt hupaisia iltahetki? ja moni v?r?ht?v? kuiskaus on sen varjossa rauennut kes?y?n kuulakkaan h?myyn. Ja pihamaalla, jonka laajan nurmikent?n kapeat hiekkak?yt?v?t jakavat s??nn?llisiin kuvioihin, kasvaa i?lt??n yht? vanha lehtikuusi. Mutta se t?rr?tt?? yksin??n. Ainoastaan jokunen kukkasoikio on sen l?heisyydess?, ja sen edess? kasvaa georgineja sek? virginialaista tupakkaa, jonka punaset kukat miltei hukkuvat suurten lehtien vihreyteen. Viel? mainitsen komean lehtokujan, joka kulkee ohi kartanon, sill? yst?v?ni on siit? puhunut.

Itse kartano on pahasti r?nsistynyt. Verannan permannosta on maalaus kulunut, ja puolilahojen kaidepuiden raoista tunkeutuu ymp?rill? kasvavien spirea- ja sambucuspensaiden lehvi?. Muratti kiert?? rehev?n? kattopylv?it?, ja madonsy?miss? katon nurkissa on alituisesti h?m?h?kin seitti?. Sein?t ovat ennen olleet valkeat, mutta nyt ne ovat harmaantuneet, ja vanhanaikuisissa, tavattoman leveiss? vuorilaudoissa on suuria halkeamia. Koko kartano on muuten tihe?n pensaston ymp?r?im? ja sijaitsee korkealla m?ell?, joka jyrkk?n? laskee Alhon helmaan.

Tosiaan! Kauniimpaa kes?asuntoa ei juuri voi toivoa. Sit?paitsi k?y vieraita. Ja nuori vaimoni on iloinen ja nauraa paljon. Mutta juuri h?nen iloisuutensa on ollutkin yhten? arvotuksena kahden viime vuoden ajan -- niin, ja ennemminkin. Sill? h?ness? on jotakin niin omituista, etten n?ihin saakka ole voinut sit? ymm?rt??, ja voinenko nytk??n. Kun joskus iltasin istun mietteiss?ni, saattaa h?n hiljaa tulla luokseni ja laskea k?tens? kaulalleni. Viel?p? h?n toisinaan suorastaan sy?ksyy syliini ja soperrellen mielett?mi? rakkauden sanoja puristaa h?n minua rintaansa vasten. Mutta h?nen silmiss??n on kaukainen, raukea uneksumus, ja kun h?nt? suutelen voivat h?nen huulensa olla kylm?t kuin kuolleen. Sit?paitsi olen huomannut h?nen unissaan itkev?n. Ja se, jos mik??n, on her?tt?nyt s??li? ja kummastusta minussa.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!