: Kysymysmerkkejä: Kuinka Muikkulan Matin kirkolla kävi by Heman Gustaf Adolf - Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

KYSYMYSMERKKEJ?; KUINKA MUIKKULAN MATIN KIRKOLLA K?VI

Kirj.

Werner S?derstr?m, Porvoo, kustantaja.

H?meenlinnassa, H?meen Sanomain Osake-Yhti?n kirjapainossa, 1885.

Esipuhe, jonka sopii lukea viimeiseksi.

Kev??ll? vuonna tuhat kahdeksan sataa ja usea vuosikymmen p??lle oli allekirjoittaneella kuuma ja kiireinen aika. Olin laiskotellut Helsingiss? tarpeekseni, juonut tuutinkia, k?ynyt suomalaisessa teaatterissa, riidellyt ruotsikiihkoisten kanssa -- sanalla sanoen: ollut kaikin puolin vapaa Apollon poika. El?m? oli ollut kuin paljasta m?enlaskua, rahapulat ainoana, s??nn?llisen? poikkeuksena.

Mutta kerran loppui alam?ki; el?m?n tanner oli tutkintojen ja tutkintolukujen jyrk?n yl?maan takana; ja sit? my?tenh?n k?vi tie.

Maalle siis, hiljaisuuteen, lukemaan!

Sain asuinpaikan er??ss? H?meen vesirikkaassa pit?j?ss? -- nimi on samantekev?. Se talo oli, niinkuin rekivirress? veisaamme, "j?rven rannalla punainen talo, ja valkoinen akkunan lauta". Is?nt?, i?lt??n pian nelj?nkymmenen, oli noita "hiljaisia maassa", joissa on jotakin nimett?m?n miellytt?v??, vaikk'ei olekaan heid?n syd?n suussa eik? kieli hyviss? tuntumissa.

Em?nt? -- Esteriksi h?nt? is?nt? puhutteli -- taisi olla muutamaa vuotta nuorempi. Vaikea on sanoa, mink?lainen h?n oli. Ei h?nell? ollut sormet t?ynn? kultasormuksia, kaksi vain vasemman nimett?m?ss?, ei h?n n?ytellyt joka ?mm?lle vaatevarastoansa, ei h?n puhunut pahaa muille em?nnille piioistansa, eik? muillekaan ihmisille.

N?k???n oli h?n tunteen ihminen. Suurissa sinisiss? silmiss? kuvastui syv? sielunel?m?; lempeys ja kirkkaus loisti h?nen otsaltansa.

Oli niill? poikakin, kymmenkunnan vanha, sinisilm?inen, kiharatukkainen pieni veitikka, minun herttainen yst?v?ni.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!