bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read this ebook for free! No credit card needed, absolutely nothing to pay.

Words: 80121 in 37 pages

This is an ebook sharing website. You can read the uploaded ebooks for free here. No credit cards needed, nothing to pay. If you want to own a digital copy of the ebook, or want to read offline with your favorite ebook-reader, then you can choose to buy and download the ebook.

10% popularity   0 Reactions

inhosimme toinen toistamme.

Vihdoin iski kohtalon leimaus, jonka t?ytyikin iske?, koska ilma oli niin kauan ollut s?hk?inen. Se tuli -- niinkuin senlaatuiset ukonjyrin?t useimmiten tulevat -- hiljaa hiipien mit??n aavistamattomia uhrejaan kohti. Se ei ollut sen huomattavampi ilmi? kuin ?sken leivottu varatuomari, joka saapui paikkakunnallemme hoitamaan avonaista tuomiokuntaa. H?n oli jokseenkin hyv?nn?k?inen, k?yt?kselt??n varma, h?nell? oli muodinmukainen h?nnystakki, mit? moitteettomimmat irtokaulukset ja kieli sukkelampi kuin kell??n muulla kymmenen penikulman alalla; tietysti h?nell? oli velkoja, ja h?n katseli, miss? voisi tehd? hyv?t naimiskaupat. Augusta ei suinkaan j??nyt h?nen haukankatseeltaan huomaamatta, eik? Augustan kihlaus ollut h?nest? v?himm?ksik??n haitaksi. Arvattavasti h?n ei tarvinnut pitk??k??n aikaa t?ydelleen ymm?rt??kseen meid?n v?limme, ja h?n huomasi veden kyllin sekavaksi, jotta saattoi hyv?ll? menestyksell? laskea siihen verkkojaan kultakalan pyyntiin.

Jos siihen aikaan oli mit??n, jota enemm?n halveksin kuin rakkauden keinottelua, niin se oli raivoisa ja verinen pahahenki, jota sanotaan mustasukkaisuudeksi. Min? olin n?hnyt niin monta hullunkurista ja naurettavaa, niin monta mielet?nt? ja j?rjet?nt? esimerkki? tuon verenimij?n hurjuudesta, ett? olin pyh?sti luvannut: minun kimppuuni se ei koskaan ole k?yv?. Ja kuitenkin kaikesta ivasta ja kaikista p??t?ksist? huolimatta huomasinkin sen er??n? p?iv?n? t?ysikasvuisena ja verenhimoisena korppikotkana raatelevan syd?nt?ni. Min? kuvittelin, ett? verkkojen laskeminen oli onnistunut ja kala saatu, ja sanoin itsekseni: sit? parempi, min? en rupea kilpailemaan saaliista! Mutta seuraavana hetken?, sen sijaan ett? olisin pit?nyt sit? loppua aivan luonnollisena sellaiselle kihlaukselle, kuin meid?n oli, sanoin taas: miten kurjaa! miten typer??! Lyhyesti sanoen, min? olin yht? mielet?n kuin kuka hyv?ns? niist? narreista, joille ennen olin nauranut. Jospa edes olisin ymm?rt?nyt pit?? mieliharmini omanani! Mutta eip?, min? k?ytt?ydyin niin k?mpel?sti ja tyhm?sti kuin ihminen ainakin k?ytt?ytyy kulkiessaan mustasukkaisuuden umpisokkeloissa, ja siin? onnestikin minua niin hyvin, ett? minulle naurettiin vasten silmi?, aivan kuten tavallisesti k?y moisissa tapauksissa.

Se teki minut hurjaksi. Keskipaikkeilla elokuuta olimme kerran satamassa. Meit? oli suurenlainen huviseurue, ja joukossa oli my?skin vastustamaton kilpailijani. Min? ehdotin, ett? l?hdett?isiin purjehdusretkelle uudella veneell?ni; kaikki suostuivat siihen. Tuuli odottamattoman vakavasti meid?n laskiessamme niemen nenitse aukealle merelle; purjeveneess? oli vain v?h?n pohjapainoa, mutta melkoinen purjem??r?.

-- Emmek?h?n reivaa purjeita? sanoi varatuomari.

-- Ei tarvitse, vastasin min?.

Nytp? min? parannan tuon herran, ajattelin itsekseni ja annoin veneen kallistua oikealta puolelta tulevasta kovasta puuskasta, niin ett? alihangassa istuva rakastunut pari kyyn?rp?ill??n melkein koski veteen. Min? tiesin, ett? pian purjehtisimme kumoon; samapa se, muutahan min? en tahtonutkaan. Leve? vesisuihku virtasi tyynenpuoleisen laidan yli veneeseen; tuomari unohti kertomuksensa juoksun, kalpeni huomattavasti ja huusi:

-- Luovikaa, luovikaa, muuten menemme pohjaan!

Sin? hetken? silm?ilin Augustaa. H?n katsoi ter?v?sti minuun, eik? v?r?hdyst?k??n n?kynyt h?nen kasvoissaan. Tuo rohkeus liikutti minua; min? p??tin, ett? j??mme henkiin.

Muutimme suuntaa, vaikka vaara uhkasikin, ja p??simme kohta suojelevan niemen taa turvaan. Maalle noustuamme l?ysin rannalta vaapukkapensaita ja tarjosin Augustalle kolmea kyps?? marjaa, suven esikoisia. Mutta nyt h?nen kasvonsa vuorostaan kalpenivat. H?n ty?nsi marjat syrj??n ja lausui puoleksi ilvehtien, puoleksi itkien seuraavat vanhan panttiarvoituksen sanat:

Sis?ss' ei, eik? ulkosalla, eik? merell?, vuorilla, mantereella tai saaressa kasva sy?mmeni toivotuinen.

-- Pit?? olla kekseli?s kuin Disa kuningatar, jos mieli arvata tuollaisia arvoituksia, vastasin min? ja heitin halveksitut vaapukat veteen. -- Rukkasiako t?ll? tarkoitat?


Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg


Load Full (0)

Login to follow story

More posts by @FreeBooks

0 Comments

Sorted by latest first Latest Oldest Best

 

Back to top