: Bathseba: Davidin puheluja itsensä kanssa by Kilpi Volter - David King of Israel Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

BATHSEBA

Davidin puheluja itsens? kanssa

Kirj.

VOLTER KILPI

Otava, Helsinki, 1900. P?iv?lehden kirjapainossa.

Y? on tumma, ja syv?ll? taivaalla palavat t?hdet... Ja min? David, Israelin kuningas, istun t?ss? huoneeni katolla, ja poikittain minun polvieni p??ll? lep?? kantele, mutta min? en soita sill?, vaan annan k?sieni toimettomina lev?t? sen kielill?, ja katselen ulos eteeni, sill? y? on syv?n? minun edess?ni ja y?n syliss? seisoo h?m?r? er?maa, joka on k?tkenyt itsens? pimeyden taa.

Min? olen istunut t?ss? siit? asti, kun ehtoonpunerrus sammui, ja nyt on taivas kelmentynyt ja h?m?r? on ottanut silmist? viheri?iset puistot jalkojen edess? ja v?r?j?v?t lakeudet kaukana. Ja nyt on y?n syd?n ja hiljaisuus. Mutta min? en ole noussut yl?s ja huoneeseni mennyt, vaan istun t?ss? ja katselen; enk? min? saatakkaan nousta yl?s ja menn? pois, sill? minun syd?meni on vangittu, niin ett? min? t?h?n j??n istumaan ja katsomaan.

Sill? er?maa on syv? ja rannaton minun edess?ni, ja tumma y? hivelee, ja y?n sylist? nousee l?mmin ja palava tuuli ja leyhyy minun poskillani. Ja vaikka min? tied?n, ett? Jerusalem, minun kaupunkini, lep?? alhaalla jalkojeni edess?, ja vaikka sen valkeat keinuvat minun silmiss?ni, niin n?kyy se minulle vaan niinkuin valutus, enk? min? sit? huomaakkaan, sill? min? en katsele sit?, vaan minun silm?ni vaeltavat ulos kaukaisuuteen ja j??v?t sinne. Ja min? katselen yht?p??t? sinne, miss? syv? y? ja h?m?ryyden ranta keinuvat. Ja kun min? katson, niin min? kumarrun istuimellani hiukan ja minun hengitykseni k?y nopeasti.

Sill? min? rakastan syv?? ja y?tist? er?maata, jonka rantaa min? en silmill?ni tavoita. Ja kun min? t?ss? liikahtamatta istun ja katselen, niin mieli keinuu minussa, ja rinta raukeentuu. Ja min? olen itsess?ni vangittu, niin etten min? voi silmi?ni pois k??nt??; ja minun rinnalleni on hekumaksi, kun min? saan eteenp?in kumarruksissa olla, ja eteeni tuijottaa, niin ett? silm?t siit? katsomisesta j?ykistyv?t.

Y?t? ja er?maata min? rakastan, ja min? janoon n?hd?, kun ne toistensa syliss? lep??v?t. Sill? min? n?en ne niinkuin kaksi rakastavaista, jotka toisensa ovat l?yt?neet ja yhteen halaukseen sulavat. Voi, te kaksi rakastavaista, min? tied?n teid?n olonne, ja syd?meni pakahtuu minun mieleni syv?st? k?ynnist?, kun min? silm?ini edess? teid?n syleilev?n n?en. Sin? er?maa, sin? syv? ja kuiva ja kuuma, omassa rinnassani min? el?n mit? sin? olet, sin? minun syd?meni oma kuva! Kun p?ivisin keltaisena makaat ja janon henki yll?si lep??, oh! kun min? n?en sen himon ja sen kuuman ja kuivan polton, joka jokaisessa j?seness?si hiipii ja hituu, himosi, himosi, palavan taivaan sin? nielisit p??lt?si ja yht? janoiseksi j?isit, oh, kun min? sinua silloin muistelen, niin min? n??nnyn, ik??nkuin sinun povesi kuiva tuuli minun ottaisi ja polttaisi. Mutta nyt kun vapahtava y? on virvonnut ja sinun p??llesi hiipinyt, ja hervottomana sinun avattuun syliisi vajonnut, nyt min? tunnen, kuinka sinun tummasta ja rajattomasta sylist?si t?ytetyn rakkauden raskas ja hivelev? hengitys nousee, ja min? tunnen itse?ni py?rrytt?v?n, oi, kun olisin se tuuli, joka raskaana kuuman sylisi yll? heng?htelee. Te tummat rakastavaiset minun edess?ni, jotka toistenne syliss? olette ja hengit?tte ja minun saatte vapisemaan itsess?ni, min? istun t?ss?, enk? min? en?? saata istua paikallani, vaan nousen yl?s istuimeltani ja k?yn kattoni reunalle asti ja seisahdun vasta siin?, miss? pimeys minun jalkojeni eteen aukeentuu, ja seison siin? ja levit?n k?teni teit? kohden. Oi, te kaksi rakastavaista, min? heitt?isin itseni teid?n rakkautenne mereen, sill? se on vapisevaa hekumaa t?ynn?, ja min? kylpisin siin? ja min? tahtoisin joka j?seneni olevan paljaana, ett? se olisi selv? kylpy. Oh, k?teni min? levit?n, ja min? vapisen itsess?ni, ja rintaani min? imen kuumaa tuoksua. Sill? min? tahtoisin rakastaa, rakastaa, ja min? tahtoisin heitt?? itseni rakkauteen, ik??nkuin syv??n ja vilvoittavaan mereen.

Voi, miks'en min? raueta saa, ja palavaksi halaukseksi haihtua, sill? minun syd?meni nousee minussa niin, ett? min? k?rsin itseni alla. Oih, sill? minun on h?t? ja minun on vaikea olla, ja min? pakahdun mieleni haaveiden alla, voi, sill? min? olen kuivuuden ja kuumuuden palava henki, joka hourin. T?ss? seison min? ylh??ll? kattoni partaalla ja ojentelen k?si?ni ulos pime?? y?t? kohden ja pusertelen k?sivarsiani: miss?, miss? on se viheri? lehti, jonka min? saisin rintaani vastaan likist??, oh! min? likist?isin sit?, ja sen viheri?n min? imisin ja olisin sille kuin kulo; minun syd?meni janoon min? sen joisin, joisin niin tyk?ht?en, ett? min? joka pisaran siit? imisin, ja sitte ... sitte janoisin taas: olisi janoni niinkuin kuuma huuru, joka taivastakin halajaisi nuolla. Voi minun rintaani, ja voi rintani hituvaa janoa. K?sill?ni min? pusertelen rintaani ja min? voihkin pid?tetyll? ??nell?. Voi, sill? min? olen kipe? itsess?ni ja minun huutoni on kuuma.

Min? uuvun, enk? min? kest? en??, min? annan k?sieni vaipua ja k??nnyn kattoni reunalta ja palaan istuimelleni takaisin. T?ss? min? nyt istun ja nojaan ja pid?n heikoin k?sin istuimeni nojasta. Lepaja, lepaja, sin? tuuli minun poskillani! Suutele minua otsalle, silmille! Katso, t?ss? on, vavahtelevin k?sin ty?nn?n min? vaatteeni lievett? povellani puoleen, ett? min? saisin rintani paljaaksi; t?ss?, poveni on paljaana, tule, sin? tuuli, tule leyhyv?n? minun kuumottavalle iholleni ja vilvoita. Oh tuuli, sinun heng?htelysi on painava ja vapiseva niinkuin rakastavien hengitys, kun he syleilev?t, katso, min? olen taapp?in taivuksissa ja minun poveni on paljaana, hivele, hivele minun paljasta rintaani, jota kuumottaa, sinun kosketustasi min? himoitsen silm?t ummessa ja tykkivin suonin, niinkuin suuteleva morsian sulhonsa k?sivartta, jonka h?n l?hestyv?n tuntee, ja joka hiljaa h?nen ymp?rilleen kiertyy. Tuuli, vilvoittava ja sulattava, tule; katso n?in, nyt min? ummistan silm?ni ja hengit?n, n?etk?, kuinka rintani nousee ... oh! ja oh! sin? janoinen ja kuuma henki, kuinka suloisesti minun sis?lleni valut. Viel? ... min? hengit?n. Min? annan vasemman jalkani oikeentua eteenp?in ja vaivun voimattomana istuimellani, minun k?teni riippuvat ales: leyhy, tuuli minun ummistetuilla silm?luomillani; min? tied?n, ett? jos min? silm?ni avajaisin, niin v?lkkyisiv?t alhaalla jalkojeni edess? Jerusalemin, minun kaupunkini, valkeat, ja takana h??m?tt?isi kaukaisuuden tumma ja v?r?j?v? ranta, jota katsella minun syd?melleni tekisi hyv??, mutta min? en tahdo, vaan pid?n silm?ni suljettuina, sill? min? keinun itsess?ni ja kuulustelen koko olollani, ja onkin suloisempi, ett'ei minun tarvitse silmi?ni avata.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!