: Lyyrillisiä runoelmia 2 by Runeberg Johan Ludvig Forsman Kaarlo Translator - Poetry

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

nen orja! Kuollaan pois! jo Herra hylk?s meid?t; Kovaa kuolo, kovempaa on el??." Paavo vaimon k?teen k?yden virkkoi: "Herra koettelee vain, meit' ei hylk??. Leivo leip??n toinen verta pettuu, Ojat luon ma kahta syvemm?ksi, Mutta Herralt' uottaa tahdon kasvun." Vaimo pani pettua toisen verran, Kahta syvemm?ks loi ukko ojat, Lehm?t m?i ja jyvi? osti, kylvi. Kev?t tul' ja hanki suli maasta, Siin' ei orait' yht??n l?htenynn?; Kes? tul' ja raekuuro raivos, Se ei ly?nyt maahan t?hk?p?it?; Syksy tul' ja halla, pellost' et??ll', Leikkaajalle s??sti kultaviljan. Polvilleen nyt Paavo vaipui, lausuin: "Herra koettelee vain, eip? hylk??." Polvilleen my?s vaimo vaipui, lausuin: "Herra koettelee vain, eip? hylk??." Iloissaanpa miehelleen h?n virkkoi: "Paavo, k?y nyt sirppiin riemumielin! Nytp? onnen p?iv? meille koittaa, Nytp? joutaa heitt?? pettu pois ja Rukiist' yksist?ns? leip?? tehd?." Paavo k?yden vaimon k?teen virkkoi: "Vaimo, sit? koetella vain kest??, Jok' ei l?himm?ist? h?t??n hylk??. Leivo leip??n pettua sa puoleks, Halla otti naapurilta viljan."

Neidoll' oli ?idilt?ns? muisto, Helmil?ill? sommiteltu solki, Timanteilla kaunisteltu kallis. Saipa kaksi kosijaa nyt h?lle: Uljas, rikas, mahdikas ol' toinen, Vaan h?n mieli neidon helmisolkee. Toinen taasen kaino ol' ja k?yh?, Vaan h?n mieli neidon syd?n kultaa. ?itipuoli tytt?relle virkki: "K?y s? rikkahalle, hylk?? k?yh?! Ihanampaa kulta on kuin k?yhyys." Neito itki, kielsikin -- mut' turhaan. Vaan kun kuulijaisten aika joutui, Silloin ?idin luon' ei neitt? n?hty, Pihall' ei, ei puiston siimeksess?, Vaan h?n seisoi j?rven rannikolla. Sinne ?iti ehti, sulho saapui, Lempeell' ??nell' lausuin neitoselle: "Tullos my?t? riemu-kemuloihin, Kuulutusta ottamaan nyt k?ymme!" Silloin neito vy?st?ns' otti soljen, Sai sen valkosormihinsa, lausuin: "Kell' on v?h?, h?np? v?h??n tyytyy, Kell' on paljo, h?n vaan vaatii lis??. Tuhannen on vuotta meri niellyt Antiloita, aartehia sy?nyt, Vaatii viel? multa kultasoljen." N?inp? virkkain rannikolta kauas Aaltoihin h?n kultasoljen suori. Mutta sulho suutuksissa l?ksi, Suutuksissa ?itipuoli soimas: "Onneton, oi mit? oot sa tehnyt? Korkeutt' et toivoa saa en??, M?kiss?s ei en?? kultaa kiill?, Solkeas et en?? n?e s? koskaan." Hymysuin vaan lausui jalo neito: "Paremp' elon onni korkeutta, Lempi-elo kultaa kallihimpi, Armaan syd?n solkee armahampi!"

Suur' ol' h?m?l?inen Ojan Paavo, Suur' ja aimo Suomen urholoissa, Vankka niinkuin vuori, jolta hongat Nousee, nopsa, voimakas kuin myrsky. M?ntyj? h?n juurinensa tempoi, Kontioita kourallansa kaasi, Hevon nosti korkeen aidan yli, R?yhkeet miehet kaatoi niinkuin korret. Nyt se seisoi vahva Ojan Paavo Suurna uljastellen k?r?jiss?. Pihalla h?n seisoi kansan kesken Niinkuin pitk? honka m?nnik?ss?. Vaan h?n nosti ??nens? ja haastoi: "Onko t??ll? ket??n vaimon saamaa, Ken mun pid?tt?? vois t?ss? kohden, Hetkuisen vaan liikkumasta est??? Ottakoon se het' mun talon' rikkaan, Saakoon h?n mun aarteen' hopeaiset, Karjani h?n saakoon, h?lle omaks' Sieluinein ja ruumiinein ma rupeen." Kansalle n?in Ojan Paavo lausui. Mutta seudun sulhot peloissansa Ylpeen ymp?rill? seisoi vaiti, Eik? kukaan astunut tuon eteen. Lempien ja ihmetellen katsoi Tienoon neidot nuorta sankaria; Sill? uljas Ojan Paavo seisoi Niinkuin pitk? honka m?nnik?ss?, Silm? s?ihkyi niinkuin taivaan t?hti, Otsa loisti kirkkaana kuin p?iv?, Keltatukka valui olkap?ille, Niinkuin virta v?lkkyy vuoren p??ll?.

Mutta naisten parvest' astui Anni, Ihanaisin seudun neitosista, Kaunis niinkuin kev?t-aamu n?hd?. Astui reimast' Ojan Paavon ??reen, Kaulaan kietoi pehme?t k?svartens, Hintansa sen rintaa vasten painoi, Poskensa sen poskehen h?n liitti, Niin sen k?ski riist?? itsens' irti. Vankka poika tunsiin voitetuksi. H?tk?ht?? ei voinut paikaltansa, Horjuen vaan lausui neitoselle: "Anni, Anni, h?vinnyt oon vedoss': Ottaos s? het' mun talon' rikkaan, Saaos s? mun aarteen' hopeaiset, Karjani s? korjaa, omaks sulle Sieluinein ja ruumiinein ma rupeen."

Kahleissa.

Ruskeen virran pohjast' onki Poika helmil?it?, l?ysi Helmen sinisen kuin taivas, Py?re?n kuin taivaan t?hti. Mutta helmess' impi piili, Impi lausui rukoellen: "Heit? helmes, poika, alttiiks, S?rje salpa, suo mun menn?; Suon sen sijaan vapaudestain Kiitollisen katseen sulle."

"Ei, kautt' taivaan, tytt? kulta! Helmi siks' on mulle kallis, K?rsi kahlettas vaan hiljaa, Moni k?rsi kovempaakin." Tytt? rikkoi hiljaa kuoren; Armaana kuin aamurusko Poian vieress' yleni impi, Kultakutrit otsaa varjos, Ruusun rusko poskell' loisti. -- Vaiti, sulon hurmaamana, Seisoi poika kolme tiimaa. Kun ol' kolmas hetki ly?nyt, Hiljaa rukoillen h?n lausui: "Heit?, impi, sulos sikseen, S?rje salpa, suo mun menn?, Suon sen sijaan vapaudestain Kiitollisen kyynelhelmen."

"Ei, kautt' taivaan, poika kulta! Hempi siks' on mulle kallis, K?rsi kahlettas vaan hiljaa, Kovempaa jo moni k?rsi."

Varhainen murhe.

Siskolles iloselle ruusun taitoit, Unikon itselles. Ruusu tiet??, tytt?, eloa, lempee, Unikko kuolemaa. Etk? rinnan riemuj' aavista, -- vai, Kalpee enkeli, Lausu, viidentoista vanhall' liek? Murhett' ilmoittaa?

Tyt?n vuodenajat.

Talvi-aamull' astui tytt? Harmaisessa lehdikossa, Kuihturuusun n?k' ja lausui: "?ll?s surko, kukka rukka, Ett' on armas aikas mennyt! El?nyt ja lempinyt oot, Sull' on ollut kev?triemus, Ennenkuin sun talvi sorti. Kovempaa mun kokee sy?mmein, Joll' on suvi ja talv' yht' aikaa: Poian silm? on sen suvi. ?idin silm? on sen talvi."

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!