: Alkuperäisiä suomalaisia uuteloita II-III by Gummerus K J Kaarle Jaakko - Finnish fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

en ?yri oli huoneesta eronnut, ja min? tutkin ankarasti omaa syd?nt?ni. Is?ni huonekalut olivat minulla tallella; ne olin p??tt?nyt teille j?tt?? muistokseni. Ne olivat minulle pyh?t. Nyt kumminkin olisi minun niist? luopuminen. Mutta en sit? tehnyt. Kirjoitin vapisevalla k?dell? rikkaille sukulaisilleni Ruotsiin. Oi, se p??t?s, se maksoi, se sai minulle ??rett?mi? tuskia, ennenkuin se oli t?ytetty. Min? kirjoitin ja odotin vastausta, odotin kauan, mutta sanaakaan en vastaukseksi saanut, viel? v?hemmin apua, jota odotin hartaammin kuin sanoja. Sukuni oli hylj?nnyt minun; se ei tahtonut minusta mit??n tiet??! -- Jo olivat useat huonekaluista pantatut, kun vihdoin viimein tautivuoteeltani nousin, ja nyt ... nyt en s??st?nyt itse?ni, ennenkuin olin lunastanut takaisin, mit? oli pantattu. Sin? muistat, Ellen, ja sin?kin, Maurits, sen p?iv?n, jona piironki tuotiin takaisin, vaikka hopeakiskot sen nurkista olivat poissa.

>>T?ss? on kertomus el?m?ni vaiheista>>, lopetti vanhus. >>T?m? kertomus on teid?n joululahjanne; muuta minulla ei ole antaa. Sanokaa, oletteko siit? oppineet jotakin!>>

Vanha rouva oli kertonut kertomuksensa, oli kertonut sen melkein yhteen jaksoon. Ainoastaan pari kolme kertaa muisto siit?, mit? h?n oli tuntenut, kun kipeimm?t kohdat h?nen el?m?ns? vaiheista h?nt? kohtasivat, oli saanut h?nen v?h?ksi ajaksi vaikenemaan. Valkea takassa oli loppuun palanut, jouluaaton illallinen oli valmis; mutta nyt, kun kertomus loppui, ei n?kynyt kukaan muistavan ruokaa. Ellenin ja Mauritsin syd?miss? olivat tunteet toinen toistaan ajaneet vanhukset kertoessa. Erilaiset olivat n?m? tunteet olleet kumminkin. Ellenin naissyd?n oli ymm?rt?nyt, mit? h?nen iso?itins? oli k?rsinyt. Maurits sit? vastaan oli usein kummastellen silm?illyt kertojaa, ik??nkuin olisi h?n ep?illyt olisiko todellakin sama vanhus, joka t?ss? kertoi, itse kaikissa niiss? ollut, joista h?n kertoi. Mutta kun kertomus loppui ja vanhus kysymyksens? teki, nousivat he molemmat ja syleiliv?t rakasta iso?iti?. Ja h?nen kysymykseens? vastasi Ellen:

>>T?m? joululahja oli parempi kuin minun antamani, parempi kuin kalliin joululahja, sill? t?ll? te, iso?iti, olette antanut itsenne meille. Totuutta, vilpitt?myytt?, k?rsiv?llisyytt? olemme teilt? oppineet>>.

Ne vakavat ajatukset, jotka vanhuksen kertomus oli her?tt?nyt sek? h?ness? itsess? ett? h?nen lapsenlapsissaan, olisivat ehk? saaneet heid?n kokonaan unhottamaan illan kulun, ellei vanha sein?kello ly?nnill??n olisi heit? siit? muistuttanut. Ellen hyp?hti ?kki? yl?s. H?n muisti nyt, ett? h?nell? oli teht?v?? viel? t?n? iltana. M??r?tty aika oli jo kulunut. Kello oli ly?nyt 8. Milloin se oli ly?nyt, sit? ei kukaan heist? tiennyt, ei ollut ainakaan kukaan sit? ly?nti? kuullut.

>>Oi, min? olen puolen tuntia my?h?stynyt!>> -- huusi Ellen, kun h?n huomasi kellon olevan kahdeksan, ja h?n meni kiireesti kaapin luo. Sielt? otti h?n esiin v?h?isen vakan, jonka kanteen oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla: >>Neiti Loviisa Loo>>. Sitten puki h?n p??llens? ja l?ksi joutuisasti, sanoen: >>min? olen paikalla takaisin>>.

>>Anna minun menn?>>, pyysi Maurits, >>niin saan koettaa uutta takkiani>>.

>>Min? olen luvannut itse vied? lahjan>>, sanoi Ellen. >>Ihanpa t?ss? likell? kauppaneuvos asuu>>.

Ellenin menty? asetti vanha rouva p?yd?lle ruo'an. H?n oli saanut takaisin entisen muotonsa. Ei olisi kukaan siit? voinut arvata, mitk? tunnustukset h?n vasta oli tehnyt. Ainoa, joka siit? muistutti, oli puuro, joka oli jotenkin kuivunut tuon pitk?n kertomuksen kest?ess?. Kun vanha rouva t?m?n huomasi, hymyili h?n ja kertoi Ellenin sanat: >>Mekin olemme puolen tuntia my?h?styneet>>.

Maurits koetti takkiansa. Se sopi h?nelle varsin hyvin. Iloisena huudahti h?n: >>Sanokaa, iso?iti, eik? Ellen ole enkeli?>>

>>Jumala suokoon, ett? h?n semmoisena pysyisi!>> huokasi vanhus.

>>Ja semmoinen kuin h?n nyt on, semmoisena h?n pysyy>>, lausui Maurits vakavasti.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!