: Aikakausien vaihteessa: Historiallisia kertomuksia by Wilkuna Ky Sti - Finnish fiction; Short stories Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

hopearahan uhritukkiin ja l?heni kirkon per?ll? p??kuorin vieress? olevaa Pyh?n Henrikin kuoria, jonka sis??nk?yt?v?n p??ll? oli avonainen kaappi, miss? n?kyi Henrik piispa murhaajaansa polkien. H?n kiitti tuota Turun ja koko Suomen suojeluspyhimyst? onnellisesta matkastaan ja luki hartaasti kolme Ave Mariaa. Takaisin tullessaan pys?htyi h?n hetkeksi Pyh?n Laurentiuksen kappelin eteen ja vaipui katselemaan sen sein?ll? olevaa vanhaa lapsuudenyst?v??ns?, neitsyt Mariaa. Sinisill? silmill??n katsoi se suoraan h?neen ja hymyili ja sen kullattu kruunu sek? hopeinen mantteli kimmelsiv?t kynttil?in valosta. Se samoinkuin p??kuorin sis??nk?yt?v?n p??ll? riippuva suuri krusifiksi, n.s. triumfiristi, olivat lapsena vaikuttaneet h?neen erikoisen valtavasti ja painuneet i?ksi h?nen mieleens?.

Silmi??n sirist?en astui h?n h?m?r?st? kirkosta p?iv?npaisteiselle kirkkopihalle. H?n kiersi koillispuolelle, jossa kirkon ja ymp?rysmuurin v?lill? oli laajin ala ja josta h?n kuuli yksitoikkoisen saarnaavan ??nen. Siell? oli kirkon seinustalla yksinkertainen saarnastuoli, josta usein sunnuntaisin joku pappi tai munkki saarnasi suomeksi kirkkopihassa olevalle kansanjoukolle. Saarnastuolissa oli Hannun hyv? tuttu lapsuuden ajoilta, dominikaaniveli Laurentius, jolla oli leve? ja omituisesti vasemmalle k??ntynyt nen?. >>Katsos telkk??!>> hym?hti Hannu ja h?nen mieleens? muistuivat sanat:

>>Is? Telkk?, etk?s pelkk?; kiirastuleen sielus tulee?>>

Joku poikaviikari oli kerran ristinyt h?net omituisen nen?ns? takia telk?ksi ja sepustanut sitten tuon v?rssyn, jonka Hannukin oli monesti huutanut kadulla liikkuvalle is? Laurentiukselle, saadakseen sitten solien ja >>kr?ntien>> kautta henkens? edest? pakoon juosta. Mutta kerran oli is? Laurentius saanut h?net kiinni Vartiavuoren rinteell?, vienyt h?net v?kisin luostariin ja rangaistukseksi opettanut h?nelle aakkoset. Sen j?lkeen heist? oli tullut hyv?t yst?v?t.

Hannu ny?k?ytti p??t??n entiselle opettajalleen ja istahti muutamalle nurmettuneelle hautakummulle. Miehi? ja naisia istui nurmikolla tai k?yskeli hautojen v?liss?. Toiset juttelivat hiljaa kesken??n ja vain harvat n?yttiv?t seuraavan munkin yksitoikkoista esityst?. Muurissa olevan kapitulirakennuksen avonaisessa ikkunassa n?kyi jonkun hengellisen is?n sile? ja py?re? p??, joka nyrkkeihin nojautuen silm?t puoli ummessa tarkasteli allansa olevaa v?kijoukkoa. Jollei p?? k?rp?sten h?tyytt?ess? olisi tavan takaa liikauttanut itse??n, olisi sit? saattanut pit?? muurinkoloon sovitettuna sein?koristuksena.

-- Jumala on my?skin pelikaanin vertainen, -- jutteli is? Laurentius unettavalla ??nell?, -- pelikaanin, joka ravitsee poikasiaan omalla verell??n ja tekee heid?t sill? el?viksi sen j?lkeen kuin he ovat tulleet k??rmeelt? surmatuiksi. Niin on my?skin Jumala tehnyt meille, kun paratiisin k??rme oli meid?t surmannut, sill? sen j?lkeen teki h?n meid?t el?viksi kalliilla verell??n.

Pyhitty??n hike? kaljulta otsaltaan jatkoi h?n:

-- Jumala on my?skin salamanterin vertainen, salamanterin, joka asuu tulessa. On vuoria, jotka palavat alituisessa tulessa, jota kenk??n ei voi sammuttaa. Sellaisessa asuu salamanteri ja kukaan ei voi sinne tulla. Mutta se, joka tahtoo vangita t?m?n el?imen, viritt?? toisen tulen kauas palavasta vuoresta, ja kun el?in n?kee sen tulen, pakenee se ulos vuoresta ja rient?? siihen toiseen tuleen, ja tulee niin vangituksi. Niin oli my?skin Kristus tulessa, se tahtoo sanoa taivaan valtakunnassa, taivaallisen is?ns? helmassa, eik? kenk??n voinut tulla h?nen luoksensa. Mutta neitsyt Maria sytytti t??ll? maan p??ll? toisen tulen, se on palavan rakkautensa, joka h?nell? oli syd?mess?ns? Jumalaa kohtaan. Kun nyt Herramme huomasi t?m?n tulen, karkasi h?n ulos is?ns? sylist? neitsyt Marian puhtaaseen ruumiiseen, ja niin tuli h?n vangituksi.

Kun yh? harvemmat n?yttiv?t seuraavan dominikaanin saarnaa, vaikeni t?m? ja lausui hetken kuluttua ??nt??n korottaen:

-- Olipa kerran...

H?n pys?htyi ja tarkasteli v?kijoukkoa viekkaasti, jolloin h?nen nen?ns? n?ytti entist? enemm?n k??ntyv?n vasemmalle.

-- Olipa kerran ritari, jonka piti matkustaa vieraalle maalle, ja h?n j?tti nuoren ja ihanan vaimonsa anoppinsa huostaan.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!