: Hellaassa by Ivalo Santeri - Finnish fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

vat toisensa. Juhana h?pesi, kun oli syytt? suotta ottanut n?rk?sty?kseen huolestuneelle serkulleen, jota h?nen juuri oli velvollisuus auttaa koronkiskojien kynsiin joutumasta, ja Eljas h?pesi, ett? oli hetke?k??n luullut Juhanan h?neen todella suuttuneen.

Ja Juhanan ehdotuksen mukaan asiat j?rjestettiin siten, ett? Eljas jo ensi viikolla p??si l?htem??n Helsingist?. Huononlaista oli Juhanankin taloudellinen toimeentulo, ja kun h?n nyt viel? serkkunsa eduksi sitoutui kaikenlaisiin asioihin, k?vi se yh? enemm?n huolestuttavaksi. Ja Eljasta pitiv?t jo useimmat huonon j?ljelle joutuneena, menneen? miehen?, haaksirikkoutuneena, joka jo ennen pitk?? kai jossakin maan nurkassa tulisi alituisissa puutteissa ja huolissa el?? kitkuttamaan surkeata el?m?t?, niinkuin monet muut hukkaan joutuneet nerot. Kun se kerta noin oli l?htenyt vierim??n, niin ei se ennen pys?htyisi, kuin mies ryysyiss? kulkisi ryyppylanttia kerj??m?ss?. Sit? oli n?hty ennenkin, oireet olivat samat. Semmoista ajatteli jo v?hin Juhanakin, mutta toivoi kumminkin, ja oli iloinen, kun sai serkkunsa ajoissa pois.

Hyvill? mielin h?n siis samana p?iv?n?, jona oli saattanut Eljaan asemalle, meni t?tins? nimip?iville. Harvemmin oli h?n viime aikoina siell? k?ynyt. Sen teatteri-illan j?lkeen oli kulunut kuukausi, niin ettei h?n ollut n?ytt?ytynytk??n, -- Juliata n?et ei tahtonut tavata, -- ja Julia oli pysynyt saman verran aikaa poissa. Mutta sitten er??n? pyh?n? tulivat he kumpainenkin ja sopertelivat rouvalle kumpikin erikseen saman syyn, ett? n?et olivat sattuneet olemaan muualla. Mutta sen j?lkeen k?viv?t he arkkitehdiss? niinkuin ainakin, tapasivat toisensa, puhelivatkin joskus ja olivat niinkuin ennenkin. Mutta tytt?? ei Juhana sen koommin kotiin saattanut -- ei! Arkkitehdiss? olivat tavallistakin yst?v?llisempi?; kyseliv?t Eljaasta ja h?nen aikeistaan ja tuli sitten puhe Juhanankin toiveista ja tulevaisuudesta. Arkkitehti kehoitti Juhanata toimeliaammin leip?paikkaa hankkimaan, kehoitti h?nt? puuhaamaan sit? varten suoranaisemmin ja innokkaammin, k?ym??n asianomaisten, vaikuttavien henkil?iden luona kumartelemassa. K?ski empim?tt? vain hakea virkoja, joita saattoi hakea, jos kohta ei olisikaan toivoa niit? saada, sill? siit? on aina etua, kun yritteleekin ja tekeytyy huomatuksi.

-- Mutta kun on niin paljon muita, soperteli vastaan Juhana.

-- Paljon on, mutta ei auta. Jos sin? siell? ylim??r?isen? istut ??net?nn? ja unhotettuna, niin saat kai semmoisena pysy? kymmenen vuotta, eik? kukaan tule sinulle sittenk??n paikkaa tarjoamaan. Onko sinulla ket??n tuttavia ylemp?in virkamiesten joukossa?

-- Ei ket??n. Ket?p? minulla olisi?

-- Se on vahinko, mutta ei se sent??n tee mit??n. K?yt vain esitt?m?ss? itsesi, pyyt?m?ss? puoltosanaa. Niit? on aina toisinaan auki joitakin sijaispaikkoja ja pikkuvirkoja, mit?tt?mi? tosin. Mutta kun semmoisenkin kerran onnistuisit saamaan, niin se olisi jo suuri askel eteenp?in, -- niin, sill? olisi jo melkein kaikki voitettu, mit? nyt voi toivoa. Kun kerran on portailla, niin kyll? sitten aina sis?lle p??see. Sinulla kai ei nykyj??n ole mit??n tuloja?

-- Ei muuta kuin mit? v?h?n syrj?t?ist?, kirjoituksista.

-- Niist? on vain haittaa, heit? ne jo ajoissa. Vakinainen paikka, jos pienikin aluksi, se olisi toista. Ja sellaisia nyt tavallisesti saapi, kun oikein koettaa, eih?n se mik? mahdottomuus ole. Ja silloin olisi asemasi vakaisempi, silloin voisit jo omaa kotiakin ruveta ajattelemaan.

Kun arkkitehti mainitsi oman kodin, k??nsi Juhana tahtomattaankin katseensa Julian puoleen, joka, vaikka istui syrj?ss? k?sity?ns? ??ress?, kuitenkin heid?n puhettaan kuunteli, ja my?skin samassa nosti silm?ns? yl?s, niin ett? heid?n katseensa osuivat vastakkain. Ja ne katseet k?sittiv?t toisensa, vaikka eiv?t silm?nr?p?yst?k??n vastakkain olleet. V?l?hti tuokion vain, mutta tulta ja toivoa! -- Juhana soimasi itse??n tyhmyri-p?ll?ksi, kun ei ennen ollut tehnyt kaikkea mahdollista saadakseen asemansa vakaisemmaksi. Nyt h?n p??tti koettaa kaikkia keinoja, kaikkia kiertoteit?, voidakseen tulevaisuudessa, niin l?heisess? kuin suinkin, perustaa oman kodin. Viel? oli aikaa. H?n p??tti l?hte? kumarruksille, kamreeri Hallmanille ensiksi, h?nh?n oli ainoa, joka oli v?h??k??n tuttu.

Tuo p??t?s h?nt? innostutti, eik? h?n voinut olla sit? Julialle kertomatta, kun he taas vierekk?in sattuivat istumaan. Ja tytt?kin kehoitti hymyillen h?nt? toimimaan, -- sill? tukalatahan se kai on el?? pitemm?n aikaa noin ep?varmalla kannalla. Mutta silmiin ei uskaltanut katsoa, ne olisivat puhuneet paljon enemm?n, -- liiaksi.

Kun siis arkkitehti viel? hyv?stelless? neuvoi h?nt? kaikkialla katsomaan eteens? ja sanoi, ett? maailmassa pit?? rient?? ja reistailla maailman mukaan, niin oli Juhana ihan samaa mielt? -- vaikka tuo kumartelemisaate h?nt? tosin v?h?n tymp?isi. Jo huomisp?iv?n? aikoi h?n harjata h?nnystakkinsa ja opettelipa jo ruotsiksi puheen, mink? kamreerille sanoisi. --

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!