: Unelma: Romaani by Zola Mile Jaakkola V In Translator - Christian life Fiction; France Social life and customs Fiction; Dreams Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

le, ett? tuo kaunis nuori mies oli k?ynyt h?nen luonaan kahden hienon naisen kanssa. Silloin h?n lakkasi k?ym?st? k?yhiens? luona, jotka eiv?t en?? olleet h?nen, koska F?licien antoi ne noille naisille, otettuaan ne ensin h?nelt?. H?n ei liikkunut en?? ulkona, pelj?ten kohtaavansa heid?t viel?kin ja saavansa j?lleen syd?meens? haavan, jonka tuska tunki joka kerta yh? syvemm?lle. Ja h?n tunsi ett? h?ness? kuoli jotakin, ett? h?nen el?m?ns? valui pois pisara pisaralta.

Ollessaan er??n? iltana t?llaisen kohtauksen j?lkeen yksin huoneessaan, h?n huudahti tuskan tukahduttamana:

-- H?n ei rakasta minua en??!

H?n n?ki edess??n Claire de Voincourtin kookkaana ja kauniina tuuheine, tummine hiuksineen. Ja h?n n?ki F?licienin h?nen rinnallaan, solakkana ja ylv??n?. Eiv?tk? he olleet kuin luodut toisilleen, samaa syntyper?? ja niin toisiinsa soveltuvat, ett? olisi voinut pit?? heit? jo avioparina?

-- H?n ei rakasta minua en??, h?n ei rakasta minua en??!

T?m? ajatus iski h?neen jyristen kuin raunioiksi romahtava rakennus. Kun h?nen uskonsa oli mennyt, niin kaikki sortui. H?n ei voinut en?? ajatella eik? punnita tyynesti tosiasioita. Eilen h?n uskoi, nyt h?n ei en?? uskonut. Vain henk?ys, mist? lieneekin tullut, oli riitt?nyt murskaamaan kaikki. H?n oli yht?kki? sortunut siihen ??rett?m??n kurjuuteen, jonka tuottaa tieto siit? ett? rakastetun rakkaus on loppunut. Olihan juuri F?licien sanonut kerran, ett? se oli tuskista suurin, hirmuinen kidutus. T?h?n saakka h?n oli voinut tyyty? ja alistua, h?n oli odottanut ihmett?. Mutta h?nen voimansa oli ehtynyt uskon kadotessa, h?n oli h?d?ss??n avuton kuin lapsi. Ja tuskallinen kamppailu alkoi j?lleen.

Se oli surkeata. Ang?lique rakasti ep?toivoisena, h?n taisteli tuota toivotonta rakkauttaan vastaan, voimatta sit? kuolettaa. Aina uudelleen h?net valtasi halu juosta F?licienin luo ja vallottaa h?net j?lleen itselleen heitt?ytyen h?nen kaulaansa; ja yh? uudelleen alkoi kamppailu. Toisinaan h?n luuli voittaneensa, h?nen mielens? t?ytti suuri hiljaisuus, h?nest? tuntui ett? h?n saattoi n?hd? itsens? kuin jonkun vieraan olennon, pienen?, tyynen?, kuuliaisena, polvistuneena kielt?ymyksen n?yryydess?; se ei ollut en?? h?n, se oli se kiltti ja tottelevainen tytt?, joksi h?nen piti tulla, joksi h?nen ymp?rist?ns? ja kasvatuksensa h?net tekiv?t. Sitten h?nen verens? j?lleen ailahti huumaavana; h?nen terve olentonsa ja hehkuva nuoruutensa laukkasivat kuin valtoimet ratsut; ja h?n n?ki itsens? j?lleen yht? ylpe?n? ja intohimoisena kuin ennen, tuntemattomasta alkuper?st??n periytyneess? kuohuvassa kiihkossa. Mink?t?hden h?nen olisi toteltava? Velvollisuutta ei ollut, ainoastaan vapaa halu oli olemassa. H?n jo valmisteli pakoaan, h?n suunnitteli sopivinta hetke? murtaakseen auki piispankartanon ristikkoportin. Mutta samassa palasi ahdistuskin, j?yt?v? kipu, ep?ilyksen tuska. Jos h?n antautuisi pahaan, tulisi h?nelle siit? ikuiset tunnonvaivat. H?n vietti hirveit? hetki? t?ss? ep?varmuudessa, kun ei h?n tiennyt mille puolelle asettua, kun tunteitten myrsky viskoi h?nt? lakkaamatta rakkauden kapinoivasta uhmasta rikoksen kauhuun. Ja h?n k?vi heikommaksi kerta kerralta voitettuaan syd?mens?.

Er??n? iltana, kun h?n oli l?htem?isill??n ulos menn?kseen tapaamaan F?licieni?, ollen samalla suuressa tuskassa siit? ettei en?? jaksanut vastustaa intohimoaan, h?n ?kki? muisti vaivaishoitohallituksen antaman kasvattikirjan. H?n otti sen esiin kaapin pohjalta ja selaili sit?, antaen alhaisen syntyper?ns? sataa p??lleen korvapuusteina sen joka sivulta polttavassa n?yryytyksen janossa. Is? ja ?iti tuntemattomat, ei vanhempia eik? nime?, ei mit??n muuta kuin p?iv?m??r? ja numero! Hylj?tty kuin maantien laidalla puhjennut rikkaruoho! Ja muistot kohosivat joukoittain, h?n muisti Ni?vren rehev?t niityt, el?imet, joita h?n oli niill? paimentanut, Soulanges'in sile?n maantien, jolla h?n k?veli avojaloin, Nini-t?din, joka kuritti h?nt?, kun h?n varasti omenia. Varsinkin her?ttiv?t h?nen muistoaan ne sivut, joille oli merkitty joka kolmas kuukausi tapahtuneet apulaistarkastajan ja l??k?rin k?ynnit heid?n nimikirjotuksineen, joitten j?lkeen seurasi toisin paikoin huomautuksia ja muistiinpanoja: siihen oli merkitty sairaus, johon h?n oli ollut v?h?ll? kuolla, h?nen hoitajansa vaatimus saada uudet keng?t palaneitten sijaan. Ne olivat raskaita huomautuksia h?nen taipumattomalle luonteelleen. Se oli h?nen kurjuutensa p?iv?kirja. Mutta er?s muistiinpano sai h?net lopuksi sulamaan kyyneliin. Se oli p?yt?kirja, jossa todettiin sen kaulanauhan katkaiseminen, jota h?n oli saanut pit?? aina kuusivuotiaaksi asti. H?n muisti inhonneensa vaistomaisesti tuota silkkinauhaan pujotelluista oliivin muotoisista luuhelmist? tehty? kaulanauhaa, johon oli kiinnitetty py?re? hopealippu, miss? oli h?nen vastaanottop?iv?ns? ja numeronsa. H?n arvasi ett? se oli orjan kaularengas, ja h?n olisi repinyt sen poikki pikku k?sill??n, jollei h?n olisi pel?nnyt seurauksia. Tultuaan sitten v?h?n suuremmaksi h?n oli valittanut sen kuristavan kaulaansa. H?nen oli kuitenkin annettu pit?? sit? viel? vuoden ajan. Ja kuinka iloinen h?n oli ollut, kun apulaistarkastaja oli leikannut nauhan poikki kunnanvaltuuston esimiehen l?sn?ollessa, korvaten t?m?n yksil?merkin virallisella tuntomerkkiluettelolla, jossa olivat jo h?nen orvokinsiniset silm?ns? ja hieno kullankeltainen tukkansa! Ja kuitenkin h?n tunsi yh? viel? kaulassaan tuon nauhan, joka oli kuin kotiel?imen tuntomerkiksi pantu kaulahihna: se oli uponnut h?nen lihaansa ja tukehdutti h?nt?. Kun h?n nyt katsoi tuota sivua, valtasi h?net j?lleen kauhea n?yryytys, joka sai h?net nousemaan takaisin huoneeseensa nyyhkytt?en, tuntien itsens? arvottomaksi rakkaudelle. Kaksi kertaa t?m?n j?lkeen tuo kirjanen h?net viel? pelasti. Sitten sekin tuli voimattomaksi masentamaan h?nen mielens? kapinaa.

Nyt n?m? kiusauksen puuskat alkoivat kiduttaa h?nt? ?isin. Ennen maatapanoaan h?n pakottautui lukemaan Legendaa, puhdistaakseen untansa. Mutta vaikka h?n koetti syventy? siihen p?? k?ttens? v?liss?, ei h?n tajunnut mit??n; ihmeet tuntuivat h?nest? kumman sis?ll?tt?milt?, ne liehuivat h?nen ohitseen kuin v?ritt?m?t haamut. Nukuttuaan sitten suuressa vuoteessaan jonkun hetken lyijynraskaassa unessa, h?n her?si ?kki? h?tk?ht?en ahdistavaan tunteeseen keskell? synkk?? pimeytt?. Puoleksi tajuttomana h?n kohosi pystyyn vuoteessaan ja polvistui keskelle syrj??n viskattuja lakanoita hiki ohimoilla, v?ristyksen puistattamana. Ja h?n risti k?tens? ja sopersi tuskaisena: >>Jumalani, miksi olet minut hylj?nnyt?>> Sill? h?nen ahdistava h?t?ns? oli suurimmillaan n?in? hetkin?, jolloin h?n tunsi olevansa aivan yksin pime?ss?. H?n oli n?hnyt unta F?licienist?, h?n pelk?si vapisten pukeutuvansa ja menev?ns? h?nt? tapaamaan, kenenk??n olematta saapuvilla h?nt? est?m?ss?. Armo vet?ytyi h?nest? pois, Jumala ei en?? ollut h?nen luonaan, ymp?rist? hylk?si h?net. Ep?toivoisena h?n kutsui tuonpuoleista maailmaa avukseen ja terotti kuuloaan n?kym?tt?myyden ??nille. Mutta ilma oli tyhj?, poissa olivat ??nten kuiskinat ja salaper?iset havinat. Mariantarha, Chevrotte, salavat, ruohot, piispankartanon puut, tuomiokirkkokin, kaikki oli kuollutta. Niiss? ei ollut en?? mit??n j?ljell? h?nen unelmistaan, neitsyitten valkoinen parvi oli h?vitess??n j?tt?nyt j?lkeens? haudan tyhjyyden. H?n oli kiusauksessa voimattomana, aseettomana kuin alkuaikaisen kirkon kristitty, joka sortuu perisynnin alle heti kun yliluonnollinen apu lakkaa. H?n kuuli kuinka tuon entisen turvallisen kolkan synk?ss? ??nett?myydess? perinn?isturmelus virkosi ulvoen eloon, saaden voiton kasvatuksen tuloksista. H?n tunsi ett? jolleiv?t salatut voimat muutaman tuokion kuluessa tulisi h?nen avukseen, jolleiv?t ymp?rist?n esineet her?isi h?nt? tukemaan, niin h?n varmasti sortuisi ja joutuisi perikatoon. >>Jumalani, Jumalani, miksi olet minut hylj?nnyt?>> Ja ollen yh? polvillaan pienen? ja hentona keskell? suurta vuodettaan, h?n tunsi menehtyv?ns?.

Silloin, joka kerta t?h?n saakka, h?n juuri ??rim?isen h?d?n hetkell? tunsi vilvottavaa huojennusta. Taivaallinen armo oli s??linyt h?nen vaivaansa ja palasi takaisin, suoden h?nelle j?lleen haavekuvitelmansa. H?n hypp?si avojaloin lattialle ja juoksi innoissaan ikkunan luo. Ja nyt h?n kuuli j?lleen ??ni?, n?kym?tt?m?t siivet hipoivat h?nen hiuksiansa ja Legendan kansa astui esiin puista ja kivist?, ymp?r?iden h?net valkoisena parvena. H?nen puhtautensa ja hyvyytens?, kaikki se mit? h?n oli valanut itsest??n ymp?rist??ns?, palasi j?lleen h?nen luokseen ja pelasti h?net. Senj?lkeen h?n ei en?? pel?nnyt, h?n tiesi ett? h?nt? vartioitiin: Agnes ja kaikki toiset neitsyet olivat palanneet ja leijailivat lempein? v?r?j?v?ss? ilmassa. Se oli kuin et??lt? saapuva rohkaisu, kuin y?tuulen kuiskinassa tuleva hiljainen voiton viesti. Tunnin ajan h?n hengitti t?t? rauhottavaa viileytt?, surullisin syd?min, yh? lujittuen p??t?ksess??n ennemmin kuolla kuin rikkoa valansa. Murtuneena h?n laskeutui viimein j?lleen vuoteeseensa ja vaipui uneen, tuntien jo pelkoa seuraavan p?iv?n kamppailusta, mieless? se tuskaa tuottava ajatus, ett? h?n lopulta varmaan sortuisi, jos h?n t?ten kerta kerralta yh? heikontuisi.

Ja h?n oli todella alkanut jollakin tavoin riutua, sitten kun h?n oli ruvennut uskomaan ettei F?licien h?nt? en?? rakastanut. H?nell? oli rinnassaan haava, joka saattoi h?net kuolemaan v?hitellen huomaamatta ja valittamatta. Ensin se oli ilmennyt v?symyksen?: h?nt? alkoi tukahduttaa, h?nen t?ytyi heitt?? lanka k?sist??n, ja h?n tuijotti jonkun hetken tyhjyyteen sumennein silmin. Sitten h?n oli lakannut sy?m?st?, nauttien vain vaivoin joitakin kulauksia maitoa; leip?viipaleensa h?n k?tki ja viskasi salaa naapurien kanoille, jotta ei saattaisi vanhempiaan levottomiksi. L??k?rikin kutsuttiin, mutta h?n ei saanut selville mit??n erityist?, vaan syytti liian yht?mittaista huoneessa oleskelua ja kehotti vain liikkumaan enemm?n ulkoilmassa. H?nen koko olemuksensa hiljalleen haihtui pois ja h?visi. H?nen ruumiinsa leijui kuin suurten siipien kannattamana ja sielun liekki n?ytti saavan h?nen kuihtuneet kasvonsa hohtamaan valoa. H?n oli heikontunut niin ettei h?n voinut laskeutua alas huoneestaan muutoin kuin pidellen kaksin k?sin porrask?yt?v?n sein?mist?, sill? h?nen jalkansa horjuivat. Mutta heti kun h?n tunsi ett? toiset katsoivat h?neen, ponnisti h?n kaiken tahtonsa, koettaen itsep?isesti pysy? lujana. H?n tahtoi kaikella muotoa saada valmiiksi monseigneurin piispanistuimeen aiotun vaikeat?isen koruompelukaistan. H?nen pieniss?, hoikissa k?siss??n ei ollut en?? voimaa, ja kun h?nelt? katkesi neula, ei h?n jaksanut vet?? sit? pihdeill? ulos.

Er??n? aamuna oli sek? Hubertin ett? Hubertinen t?ytynyt menn? kaupungille ja j?tt?? Ang?lique yksin ty?ns? ??reen.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!