: Jälkipoimintoja 3: Kanttilaiset; Muistelmia katovuosilta by P Iv Rinta Pietari - Finnish fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

"Sairaille ei saa en??n antaa olki- ja j?k?l?leip??, Sit? sy?k??t terveet; min? laitan jauhoja t?nne. -- Mist? saamme terveellist?, voimakasta ruokaa n?ille jo puoliseksi?" jatkoi kuvern??ri.

"?skett?in ulkona k?ydess?ni puhuttelin matkamiehi?; heill? oli viisi kuormaa tuoreita lihoja, jotka he aikovat vied? kaupunkiin", eh?tti johtaja sanomaan.

Sanan lausumatta pisti kuvern??ri k?tens? poveensa, ja vet?si sielt? setelitukun esiin. H?n ojensi sen johtajalle ja sanoi: "T?ss? on kuusisataa markkaa, ottakaa ne... Menk?? ja ostakaa kaikki ne lihat, ja laittakaa niin, ett? kaikki saavat puoliseksi tuoretta velli?. Hankkikaa j??neell? rahalla jauhoja, mutta rahoista on teid?n tekeminen tili -- ymm?rr?tteh?n -- mutta ei sairaille muuta kuin selv?? leip??, muistakaa se; kyll? min?kin puolestani koetan tehd? kaikki mit? voin", toimitti h?n sitten pontevasti.

L?hell? olevassa kirkossa soitettiin juuri aamukelloja. Ryysyinen, kalpea ja horjuva joukko l?hti k?yh?in talosta sauvoihinsa nojaten huojumaan kirkkoa kohden kuullaksensa el?m?n, toivon ja lohdutuksen sanoja, sill? olivathan ne niin monta kertaa ennenkin virkist?neet heit? vaivoissa ja k?rsimisiss? ja lohduttaneet murheessa. Sairaat kun kuulivat kellojen ??nen, panivat k?tens? ristiin ja siunasivat.

"Hyv? Jumala, kuinka suuri luottamuksen voima noilla raukoilla onkaan Jumalaansa", sanoi kuvern??ri, k??ntyen samassa akkunaan, salataksensa taasenkin kyyneli??n.

Kuvern??ri ja l??k?ri tekiv?t l?ht??. Yst?v?llisesti puristi kuvern??ri johtajan k?tt?, kehoittaen h?nt? edelleenkin pit?m??n huolta h?nen hallussaan olevista k?yhist? ja sairaista.

"Viel? kerran muistutan, ettei sairaille muuta kuin selv?? leip?? -- niin ja olinpa unhottaa sanoa: paraspa kyll?kin taitaa olla, ett? l?het?tte kotiinsa kaikki semmoiset, joilla on lehm? avonisin; saavathan edes siell? maitotilkan ja raitista ilmaa. Antakaa heille kotiinsa apua mink? voitte, mutta meid?n voimamme ja varamme eiv?t riit? kaikkiin tarpeisin -- laittakaa tuo vaimokin lastensa kanssa kotiinsa, h?n, joka on tuolta syd?nmaalta", sanoi kuvern??ri ja sitten h?n l?hti.

Suuren kiitollisuuden tunsi johtaja syd?mess??n kuvern??ri? kohtaan. H?n oli tunnustanut erhetyksens? niinkuin mies ja rient?nyt korjaamaan niit?. Monta ep?kohtaa ja v??r?? k?sityst? olevaisista oloista oli nyt poistunut ja johtaja tunsi syd?nt?ns? helpottavan. Keve?ll? mielell? riensi h?n nyt toimiinsa ja pian oli monessa isossa muuripadassa kiehumassa tuoretta lihaa. Voi kuinka ahnaasti ahmi tuo riutunut ja n?lk?inen joukko tuota voimakasta ravintoa, jonkalaista eiv?t he moneen herran vuoteen olleet saaneet. He olisivat sy?neet itsens? kuoliaaksi, mutta heille t?ytyi antaa m??r?n per?st?...

Sairaille ruvettiin nyt antamaan selv?st? viljasta tehty? ruokaa ja l??kitsem??n heit?. Mutta t?m? ei voinut pelastaa heit? kuolemasta, sill? n?lj?st?, taudista ja vaivoista riutuneet ja v?syneet elimist?t eiv?t olleet en??n pelastettavissa. Voimakas ruoka, vaikka niukemmastikin annettuna, vaikutti aivan p?invastaisesti kuin oli otaksuttu. Sairaat tunsivat vaan joutuisammasti heikkonevansa, kuin saivat voimakasta ravintoa, ja olipa useankin kanssa niin, ett? h?n tunsi vastenmielisyytt? t?t? uutta ruokaj?rjestelm?? vastaan.

"Antakaa meille j?k?l?leip??, se on muriampaa!" pyyteli usea sairas ep?toivossaan.

L??k?rin luvalla annettiinkin j?k?l?leip?? sit? haluavaisille, mutta t?m?kin oli vaan hukkuvan tarttumista oljen korteen. Usealla heill? oli kuolemaakin tehdess??n pala suussa mink? mit?kin ruokaa, jota he kokivat pureksia siihen asti kuin veltostuneet leuvat uupuivat, voimatta en??n mit??n toimittaa. Pian silloin kurkku korahteli viimeisi? kertoja, ja silloin oli lopussa heid?n n?lkimisens? ja k?rsimisens?.

"Menk?? tekin lastenne kanssa kotiinne t?st? surman ja kauhun pes?st?. Min? annan teille pari leivisk?? jauhoja, saattehan siten joksikin ajaksi suurushiukkaa maitotilkan ja pet?j?isen sekaan... Ei t??ll?k??n lihavat p?iv?t ole; p??lliseksi on t??ll? kuolemalla paljon suurempi voima kuin miss??n muualla, sill? t?nne on paljon sairaita ahdattu yhteen kokoon, jonka vuoksi ilmakin tuntuu myrkyttyneelt? ... olisihan siell? raitis ilma edes", sanoi johtaja Kanttilan uudistalon vaimolle seuraavana maanantai aamuna.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!