: Kokka-tarinoita by Anonymous - Fables Finnish

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

KOKKA-TARINOITA

Lukemisia Kansalle. N:ot 166-168.

Turussa, J. W. Liljan kirjapainossa, 1862.

Imprimatur: C. A. Sanmark.

Esipuhe.

P?iv? p?iv?lt? on "anekdot" -sanan mieli laajentunut. Nyt tarkoitetaan sill? sanalla sek? kokka-puheita, ett? my?s pieni? tarinoita, opettavaisia satuja j.n.e.

Kokka-tarinain jakaminen luokkihin on monesta syyst? sopimaton, v?list? kenties loukkaavakin. Paras j?rjestys on t?ss? ei seurata mit??n vakavaa j?rjestyst?. Ne ovat verrattavat huonekaluihin, jotka, ehkei yhdistettyin?, kuitenkin t?ytt?v?t ja kaunistavat kamaria.

Usiat lukiat ehk? pit?nev?t muutamia ja montakin n?ist? tarinoista aivan halpoina; mutta meid?n sopii sanoa: kuka voi kaikkein mielt? noutaa, ja viitata ensim?iseen tarinaa.

Kuka voi kaikkein mielt? noutaa? Er?s hyv?ntahtoinen vanhus, jolla oli aasi myyt?v?n?, otti kerran kanssaan noin 13-vuotisen poikansa l?himm?iseen kaupunkiin, jossa oli markkinat. Heille tuli ensin vastaan mies, joka sanoi: "voi, h?lm?j? kun olettekin molemmat; tuolla astuu aasinne komeasti edell?nne ja itse kuljette jalkasin!" -- N?ist? nuhteista pani vanhus poikansa aasin selk??n. -- "Hyi ... haasti toinen mies, heit? kohdaten ... sin? poika-lurjus joudut vissiin hirteen. Sopiiko sinun ratsastaa, samassa kun is?si t?ytyy jalkasin k?yd? sun per?ss?si?" -- Tuo vanha arrenteeraja, seuraten t?t? neuvoa, k?ski poikansa astua alas, ja hypp?si itse aasin selk??n. -- Nyt tapasi heit? kunniallinen vaimo markkinoille menness??n ja lausui surkeillen: "voi, vanhus, sun syd?mess?si ei lie s??li?; sun lihava ja laiska ruumiisi lojottelee tuolla juhdan sel?ss?, milloin t?m?n pienen poikarukan t?ytyy tallata polviin saakka kurassa, ty?l?sti voiden vet?? jalkaa jalan eteen." -- Hiljaisesti otti vanhus nyt pojan takansa aasin selk??n. -- "Kuuleppas, vanha veitikka ... huusi nyt er?s ruvan-kauppias, joka hetken per?st? tuli n?kyviin ... saisinko kysy? teilt? kysymyksen, yst?v?ni, onko t?m? juhta teid?n omanne?" -- "Kyll?h?n se niin on", vastasi vanhus. -- "Totta jumal' avita, taitaisi ajatella pahaa teist?, koska panette niin raskaan taakan nuorelle luontokappaleelle. Kaksi pulskasta miest? yhden aasirukan sel?ss?!" -- Tuo hyv?-syd?minen ?ij? tuli nyt vasta oikeahan pulaan; h?n tahtoi voimansa j?lkeen olla kaikkien naapuriensa mieleen, ja n?ki nyt, ettei h?n saanut ajaa aasiansa edell?ns?, eik? itse eik? poikansa istua sen sel?ss?, eiv?tk? molemmat yhdess?. Pitk?n miettimisen per?st? l?ysi h?n toki neuvon, noutaaksensa jokaisen mielt?. H?n sitoi k?ydell? aasin jalat yhteen ja nyt kantoi is? poikanensa tuon kumotun aasin kangella kaupunkiin p?in. Ehk? taakka oli jotenkin raskas, ehtiv?t he vihdoin sen sillan tyk?, jonka korvalla parhaimmat markkinat vietettiin. Markkinav?ki, n?hdess?ns? t?m?n kummallisen kometian, purskahti yhteiseen nauruun ja huutoon. Ehk? vanhus luonnostansa oli sangen k?rsiv?llinen ja hiljainen, ei h?n kuitenkaan en?? jaksanut k?rsi? t?t? viimeist? solvausta. N?rk?styksiss?ns? heitti h?n aasinsa sillan ylitse virtaan ja k?vi taas kotiinsa toimituksiansa toimittamaan.

Er?s sultaani, huviksensa k?vellen, huomasi munkin istuvan tien ohella, ihmisen p??kallo k?dess?ns?. Havaitsematta majesteettia, katseli tuo kunnianarvoinen vanhus sangen vakavasti kalloa, ja n?kyi olevan syviss? ajatuksissa. Noja olonsa ja koko tilansa h?mm?stytti sultaania, joka l?heni kysyen, miksi ja mist? syyst? h?n oli vaipunut niin syviin mietteisiin. "Herra keisari -- vastasi munkki -- t?m? ihmisen p??kallo n?ytettiin minulle t?n? aamuna, ja siit? hetkest? olen turhaan yritt?nyt saamaan ilmi, kuuluiko tuo kallo aikanansa mahtavaiselle ruhtinaalle, niinkuin Te olette, herra keisari, vai kuuluiko se semmoiselle k?yh?lle munkille, kuin min?."

Er?s v?h?sen kaupungin sepp? Spaniassa murhasi miehen ja tuli siis hirteen tuomituksi. Kyl?n parhaimmat talonpojat toinen toiseensa yhdistyneet, tulivat nyt pormestarille pyyt?in, ett? sepp? saisi j??d? rankaisematta, siit? syyst?, ett? h?n oli kaupungin ainoa sepp? joka osasi hevoisia kengitt??, parantaa py?ri? j.n.e. Mutta pormestari sanoi: "mill? tavalla lie minun sitten mahdollista lakia t?ytt??." Er?s maa-kyl?l?inen vastasi: "herra, kaupungissamme on kaksi kankuria, niin v?h?isess? paikassa on yksi kyll?ksi, hirt? toinen!"

Pr?yssin kuninkaan Fredrik toisen aikana eleskeli Berliiniss? kraatari, joka ilmain ja s?iden ennustuksista oli tullut vallan mainioksi. Saatuansa tiedon t?st?, kutsutti kuningas kraatarin linnaan. Vapisten tunnusti prohveetta, ett? h?nen veljens? joka toinen viikko antoi painattaa s??n ennustuksia 14 p?iv?ksi. Kraataria oli veli pyyt?nyt viem??n k?si-kirjoituksen pr?nttiin. H?nell? oli tapana katsahtaa kirjoituksen l?pi ja sitten ennustaa perin-vastoin sit?. -- "Siit? tullee siis", lis?si kraatari -- "ett? min? tavallisesti ennustan totta, kun veljeni ennustukset useimmasti menev?t tuuleen." -- Kuningas nauroi syd?mmest??n kraatarin syv?mielisyytt?, antoi h?nelle lahjan ja my?s armollisen luvan vastakin pitkitt?? syrj?toimitustansa s?iden ennustajana.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!