: Gil Blas: Santillanalaisen elämänvaiheet by Le Sage Alain Ren Kahma Uuno Translator - Adventure and adventurers Fiction; Blas Gil (Fictitious character) Fiction

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

vana p?iv?n? Lamela l?ksi ennen p?iv?nkoittoa matkaan my?m??n muulejamme Toralvassa, ja illalla h?n palasi, tuoden ruoka-aineita ja muuta ostamaansa. H?n toi my?skin kaikkea mit? tarvitsimme valepukuihimme. Itselleen h?n teki kaapun karkeasta kankaasta ja parran hevosen karvoista. Sen h?n kiinnitti niin taidokkaasti korviinsa, ett? olisi voinut vannoa sit? oikeaksi. H?n onkin yleens? peevelin taitava poika. Veli Juan'in parran h?n my?skin laittoi kuntoon ja sovitti sen leukaani, ja ruskea villamyssyni t?ydensi taideteoksen. Valepuvuistamme ei puuttunut mit??n. Emme voineet nauramatta katsella toisiamme n?iss? hassuissa puvuissa, jotka totta tosiaan sopivat kenelle tahansa paremmin kuin meille.

"Olimme olleet jo kolme p?iv?? luolassa n?kem?tt? yht?k??n ihmist?; mutta nelj?nten? sinne saapui kaksi talonpoikaa. He toivat leip??, juustoa ja sipuleja erakolle, jonka luulivat viel? el?v?n. Min? heitt?ydyin pitk?kseni vuoteelle huomattuani heid?t ja petin heid?t helposti. Sill? luolassa oli ensiksikin siksi h?m?r?, etteiv?t he voineet erottaa piirteit?ni ja sitten koetin my?skin parhaani mukaan matkia veli Juan'in vapisevaa ??nt?, jonka olin kuullut h?nen lausuessa viimeisi? sanojaan. He eiv?t aavistaneet mit??n petosta, se heit? vaan n?kyi ihmetytt?v?n, kun n?kiv?t siell? toisenkin erakon. Kun Lamela huomasi sen niin h?n lausui tekohurskaan n?k?isen? '?lk?? ihmetelk?, veljeni, n?hdess?nne minut t?ss? yksin?isyydess?. Min? j?tin erakkomajani, joka on Aragoniassa, tullakseni seuraksi kunnianarvoisalle ja viisaalle Juan veljelle, joka tarvitsee korkean ik?ns? t?hden auttavan toverin k?tt?.' Talonpojat kiittiv?t Ambrosion veljesrakkautta ylist?vimmill? sanoilla sek? lausuivat ilonsa siit?, ett? heid?n seutunsa sai nyt ylpeill? kahdesta hurskaasta erakosta.

"Kaupungissa k?ydess??n Lamela oli ostanut itselleen suuren pussin, ja sill? varustettuna h?n nyt l?hti almuja kerj??m??n Cuencan kaupunkiin, joka on pienen matkan p??ss? erakkomajasta. Siell? h?nen pussinsa pian t?yttyi. Mutta eilen aamulla er?s vanhoja tovereitani, joka asuu Cuencassa, ja jota olin pyyt?nyt pit?m??n poliisiv?ke? silm?ll?, l?hetti h?nen my?t??n minulle kirjeen, jossa kehotti minua pakenemaan, sill? poliisit olivat j?lill?ni. Se oli sama kirje, jonka Lamela viskasi k?siini teid?n luolassa ollessanne ja joka sai meid?t niin suurella kiireell? l?htem??n sielt?."

Kolmaskymmenesensimm?inen luku.

Jossa kerrotaan Gil Blas'in ja don Alfonson eroamisesta Rafaelin seurasta, ja mit? heille sitten tapahtuu.

Kun Rafael lopetti kertomuksensa, niin me heitt?ydyimme kaikki nelj? ruoholle makaamaan, ja pian nukkuivat Rafael ja Lamela sike?ss? unessa. Mutta min? en voinut ummistaa silmi?ni, eik? don Alfonso my?sk??n. K?ytt?en silloin hyv?kseen toveriemme unta h?n lausui minulle: "Minun t?ytyy avata syd?meni teille, herra Gil Blas. Min? moitin itse?ni kovin, ett? olen suostunut t?h?n asti kulkemaan noiden roistojen matkassa. Onhan vasten kaikkea sopivaisuutta, ett? kunniataan rakastava nuori mies seurustelee lyhyenkin ajan tuollaisten lurjusten parissa kuin Rafael ja Lamela ovat. Olen p??tt?nyt lujasti l?hte? heid?n seurastaan ikip?iviksi. Olenpa jotenkin varma" lis?si h?n, "ett? hyv?ksytte p??t?kseni." -- "Kyll?, voin vakuuttaa sen," vastasin. "Otan taivaan todistajaksi, ettei t?llainen seura miellyt? minua enemm?n kuin teit?k??n, don Alfonso; ja jos ette ole sit? vastaan, niin l?hden mukaanne; heitt?k??mme jo t?n? y?n? hyv?stit noille." -- "Tehk??mme niin", sanoi don Alfonso. "L?htek??mme Valenciaan, josta p??semme jollakin laivalla Italiaan. Siell? voimme ruveta Venezian tasavallan palvelukseen."

Aurinko l?hestyi jo laskuaan Rafaelin ja Lamelan her?tess?. "Jaha, y? on tulossa, l?htek??mme matkalle", sanoi Rafael. Mutta don Alfonso otti silloin puheenvuoron, selitt?en kohteliaasti, ettei h?n tuntenut syntyneens? sellaista el?m?? varten, jota he eliv?t, jonkavuoksi h?n oli p??tt?nyt erota heist?. Min? lausuin silloin tuumivani samaa. He koettivat kaikin voimin saada meit? mukaansa, mutta huomattuaan sen turhaksi he l?ksiv?t matkaansa. Ja pian saimme syyt? onnitella itse?mme eromme johdosta. Sill? moniaan kuukauden kuluttua saimme kuulla heid?n kumpaisenkin joutuneen oikeuden kynsiin, joka oli tuominnut heid?t kaleereihin!

Heid?n l?hdetty??n p??timme viett?? y?n mets?ss? ja l?hte? aamulla hyv??n aikaan Valenciaan p?in. Siell?h?n don Alfonson ei tarvinnut en?? pel?t? Castilian poliisein vainoja. Ojensimme siis v?syneet j?senemme nurmelle nukkuaksemme. Her?sin tuossa puoliy?n seutuna ja huomasin puitten v?list? jonkun matkan p??st? valoa vilkahtelevan, mik? antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. Her?tin don Alfonson. "Mit?h?n tuo on?" sanoin h?nelle, "eiv?tk?h?n vaan liene Cuencan poliisinuuskijoita, jotka on l?hetetty noitten roistojen j?lki? my?ten heit? etsim??n?" -- "En luule niin", vastasi don Alfonso, "ehk?p? he ovat matkustajia, jotka y? on yll?tt?nyt ja saanut heid?t tulemaan t?h?n mets??n p?iv?nkoittoa odottamaan." -- "Min? menen katsomaan, keit? he ovat", sanoin min?. "Odottakaa te t??ll?, tulen paikalla takaisin." Niin sanoen l?hestyin valoa, joka ei ollut kaukana; kulin pehmeill? askelilla kuin kissa, taivutin hiljaa tiell? olevat lehdet ja oksat ja silloinpa sain n?hd? jotakin katsomisen arvoista. N?in ruoholla maahan pistetyn kynttil?n valossa nelj? miest?, jotka paraillaan lopettivat sy?mist??n. Ev??n? heill? n?kyi olevan piirakka ja suuri viinileili, joka kierteli ahkerasti miehest? mieheen. Moniaan askeleen p??ss? heist? n?in viel? er??n naisen ja herran puuhun sidottuna, ja hiukkasen etemp?n? oli k??sit, joiden edess? oli kaksi koreilla valjaillla varustettua muulia. K?sitin paikalla valon ??ress? istujain olevan rosvoja; ja heid?n keskustelunsa, jota voin hyvin kuulla osotti, ettei arveluni ollut v??r?. Menin takaisin don Alfonson luo ja kerroin h?nelle, mit? olin n?hnyt.

"Yst?v?ni", lausui don Alfonso silloin, "nainen ja mies, jotka rosvot ovat kytkeneet puuhun, ovat luultavasti kunniallisia matkustajia. Voimmeko j?tt?? heid?t noiden paholaisten v?kivallan ja raakuuden uhreiksi? Ei, vaan k?yk??mme rosvojen kimppuun ja antakaamme heille tarpeensa." -- Min? suostuin mielell?ni ja voin vakuuttaa, ettei vaara pelottanut minua hituistakaan t?ss? tilaisuudessa ja ettei vaeltava ritari ole koskaan sen uljaammin ryhtynyt naista puolustamaan kuin min? nyt. Mutta puhuakseni asiat kaunistelemattomina t?ytyy my?nt??, ettei vaara ollut ihan hirve?, sill? olin huomannut rosvojen aseiden olevan yhdess? kasassa noin kymmenen tai kahdentoista askeleen p??ss? heist?; meid?n teht?v?mme ei siis ollut kovin vaikea. Sidottuamme hevosemme er??seen puuhun kiinni l?hestyimme niin hiljaa kuin suinkin rosvojen leiri?. He keskustelivat hyvin kiivaasti jostakin, pit?en aika melua, joka auttoi meid?n puuhaamme. Me saimme haltuumme heid?n aseensa heid?n huomaamattaan, ja sitten iskimme kaksi kertaa kumpikin melkein yht'aikaa kaataen kaikki nelj? siihen paikkaan.

Kahakan aikana kynttil? sammui, joten j?imme pilkkopime??n. Vapautimme kuitenkin kohta vangit puusta. He olivat pelvosta niin tyrmistynein?, etteiv?t osanneet meit? edes kiitt?? teostamme. Eiv?th?n he tosin viel? tienneet, tuliko heid?n pit?? meit? vapauttajinaan vai uusina rosvoina, jotka vapautimme heid?t vaan kohdellaksemme heit? viel? pahemmin. Mutta me rauhoitimme heit? vakuuttaen saattavamme heid?t pois mets?st? l?himp??n ravintolaan asti, jossa he voisivat toimittaa itselleen kaikki matkansa turvaksi tarpeelliset varusteet. T?m?n vakautuksen j?lkeen, joka n?kyi suuresti lohduttavan heit?, me veimme heid?t k??seihins? ja kuletimme ne pois mets?st? taluttaen muuleja. Sitten palasimme ottamaan Alfonson hevosen. Otimme my?skin rosvojen hevoset, jotka olivat sidottuina puihin tappelupaikan viereen. Sitten l?ksimme kaikki hevosinemme mets?st? pois; min? nousin toisen muulin selk??n ohjatakseni k??sej?. Sill? tavalla kulkea laahustimme kaksi tuntia, kunnes saavuimme er??seen taloon, jonka huomasimme ravintolaksi.

Kolkutimme kovasti portille. Koko talonv?ki makasi tietysti sikeimm?ss? unessaan. Is?nt? ja em?nt? nousivat nopeasti, eiv?tk? suuttuneet ollenkaan unensa h?iritsemisest? n?hty??n pihalla ajopelit, joiden omistajilta he saattoivat odottaa runsaasti rahallista hy?ty?. Koko ravintola oli tuokiossa valaistuna. Heitetty?mme hevoset ja muulit ravintolan palvelijain huostaan autoimme naista ja herraa k??seist? alas saattaen heid?t siihen huoneeseen asti, jonka is?nt? osotti heit? varten. Siell? lausuttiin kohteliaisuuksia molemmin puolin ja h?mm?styksemme ei ollut v?h?inen huomattuamme pelastaneemme itse Polanin kreivin ja h?nen tytt?rens? Seraphinan. On vaikea kuvata nuoren markiisittaren ja don Alfonson ?llistyst?, kun he huomasivat toisensa. Kreivi ei huomannut sit? ensink??n, h?n oli niin kiinni muissa asioissa. H?n rupesi kertomaan minulle, miten rosvot olivat hy?k?nneet heid?n p??lleen, ja ottaneet kiinni h?net ja h?nen tytt?rens? surmattuaan kuskin, lakeijan ja kamaripalvelijan. H?n lopetti kertomuksensa vakuuttamalla tuntevansa suurta kiitollisuutta meit? kohtaan, ja kehotti meit? tulemaan Toledoon, johon h?n itse saapuisi kuukauden per?st?; siell? saisimme n?hd? oliko h?n kiitt?m?t?n vai kiitollinen.

Kreivin tyt?r kiitteli yht? l?mpim?sti meit? onnellisesta pelastumisestaan. Ja kun arvasin tekev?ni suuren mielihyv?n don Alfonsolle toimittamalla h?nelle tilaisuutta puhella kahden kesken t?m?n nuoren lesken kanssa, niin pidin kreivi? kiinni innokkaassa keskustelussa, ettei h?n muuta huomannutkaan. "Kaunis Seraphina", lausui don Alfonso hiljaa, "en en?? sure sit?, ett? minun t?ytyy el?? erill?ni ihmisten seurasta, sill? se on tuottanut minulle sen arvaamattoman kunnian, ett? olen saanut tehd? teille palveluksen." -- "Mit?;" vastasi Seraphina hiljaa, "teh?n olette pelastanut henkeni ja kunniani! teit? saamme, is?ni ja min? kiitt??! Voi! don Alfonso, miksi, miksi surmasitte veljeni?" Enemp?? h?n ei sanonut, mutta siit? don Alfonso jo ymm?rsi Seraphinan tuntevan samoja tunteita kuin h?nkin.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!