: Luotsina Mississippi-joella: Humoristinen kertomus by Twain Mark - Mississippi River Description and travel; Mississippi River Valley Social life and customs 19th century; Authors American 19th century Biography; Pilots and pilotage Mississippi River; Twai

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

vaipunut alas saappaisiin -- sill? minusta n?ytti v?ltt?m?tt?m?lt?, ett? me seuraavassa silm?nr?p?yksess? raapaisisimme per?peilin joka ainoasta aluksesta koko riviss?, niin l?hell? me niit? olimme. Pid?tin henke?ni ja aloin voimaini takaa ohjata vastaiselle puolelle, samalla; kuin ajattelin omia mietteit?ni luotsista, joka niin typer?ll? tavalla oli meid?t sys?nnyt uhkaavaan vaaraan. Onneksi olin kylliksi viisas vaijetakseni. Minuutin kuluttua olin suureksi mielihyv?kseni laskenut leve?n, turvallisen v?yl?n "Paul Jonesin" ja muiden laivojen v?lille -- ja kymmenen sekunnin kuluttua olin h?pe?llisesti poistettu luottamuspaikaltani, samalla kun oppimestarini taas huolimattomasti heitt?ytyi vaaraa kohti, nylkien minut el?v?lt? parjauksillaan pelkuruudestani. Tunsin itseni kovin loukatuksi, mutta minun t?ytyi vasten tahtoani ihailla sit? tyynt? varmuutta, mill? h?n hoiti ruoriratasta, taivuttaen itse??n milloin oikealle, milloin vasemmalle ja aina ohjaten niin l?helt? muita laivoja, ett? perikatomme n?ytti alati olevan edess?mme, jonkun verran rauhoituttuaan sanoi h?n minulle, ettei virta ollut niin voimakas l?hell? rantaa kuin kauempana keskell?, ja ett? meid?n sent?hden, kun me kuljimme virtaa yl?sp?in, t?ytyi pysytell? niin l?hell? rantaa kuin mahdollista, kun sit? vastoin kulkiessamme vastakkaiseen suuntaan piti pysytell? keskell?, jotta meill? olisi virta apunamme. Hiljaisessa mieless?ni p??tin aina ohjata laivoja vain virtaa alasp?in, ja antaa henkil?iden, jotka olivat kuuroja j?rjen ??nelle, kulkea virtaa yl?sp?in. Aina v?liin osotteli mr. Bixby kaikenlaisia mielt?kiinnitt?vi? paikkoja minulle. H?n sanoi: "T?ss? meill? on Kuudenneulanniemi." Min? suostuin siihen kernaasti. Se oli sangen hauska saada tiet??, mutta min? en parhaalla tahdollani voinut saada selville, mit? se minulle kuului. Toisen kerran sanoi h?n: "Tuo on Kymmenenpenikulmank?rki". V?h?n my?hemmin lausui h?n: "Tuo tuossa on Kahdentoistapenikulmank?rki." Kaikki ne olivat melkein vedenpinnan tasalla; kaikkityyni n?yttiv?t ne samanlaisilta minun silmiini -- kaikki ne olivat yksitoikkoisia eiv?tk? mill??n tavalla muistuttaneet luonnonkauneudesta. Aloin toivoa, ett? minun arvokas p??llikk?ni olisi jo muuttanut puheenainetta. Mutta ei, innolla, joka olisi ansainnut paremman asian, ahtasi h?n itsepintaisesti minuun noita tarpeettomia tietojaan. H?n luikersi pitkin rantoja er??n niemen luo ja sanoi samassa: "T?ss? loppuu tyynivesi, aivan tuon kiinapuuryhm?n kohdalla; me saamme menn? toiselle rannalle nyt"; ja niin h?n ohjasi sinne. H?n j?tti ruorin minulle pari kertaa, mutta minulla oli aina huono onni. Joko min? juuri olin ohjaamaisillani yl?s sokeri-istutuksiin tai ohjasin liian keskelle virtaa -- ja molemmissa tapauksissa jouduin poikkeuksetta ep?suosioon ja parjaustulvaan.

Vihdoin loppui meid?n vahtivuoromme; me s?imme illallista ja menimme alas hyttiin. Keskiy?n aikana tunkeutui jonkun lyhdyn valo unisiin silmiini, ja y?vartija sanoi: "Nouse yl?s! --"

Sitte h?n poistui. Min? en voinut k?sitt?? t?m?n mit? ihmeellisimm?n tapauksen syyt?, ja kun olin v?h?n aikaa miettinyt sit?, nukahdin uudestaan. Mutta ei viipynyt kauvaakaan, kun y?vartija taas ilmestyi, ja t?ll? kertaa rupesi h?n olemaan karkea. Min? suutuin ja sanoin:

"Mit? se merkitsee, ett? te keskell? y?t? tulette t?nne tappelemaan? -- Saadaanpas n?hd?, etten min? en?? saa nukuttua."

Y?vartija sanoi:

"Niin, jollei sit? juuri tapahdu, niin paistettakoon minut silakkana."

V?ki, joka oli lopettanut vahtivuoronsa, oli juuri laskeutumassa y?puulle, ja min? kuulin pari raakaa naurunpurskahdusta sek? muutamia pist?vi? huomautuksia, kuten esimerkiksi: "Halloo, y?vartija! -- Etk? sin? ole saanut penikkaasi viel? valveille? -- H?n itkee varmaankin ?iti??n, pikku raukka. Antakaa sille tuttia ja l?hett?k?? per?puolen siivoojatar t?nne laulamaan sille kehtolauluja."

T?ss? silm?nr?p?yksess? ilmestyi mr. Bixby n?ytt?m?lle. Jonkun minuutin per?st? kiipesin min? nopeasti rappusia yl?s ohjaushyttiin muutamia vaatekappaleita p??ll?ni, muut syliss?ni. Mr. Bixby seurasi minua ihan kintereill?, jakaen selitt?vi? huomautuksia. T?m? oli uutta -- t?m? p??h?npisto nousta keskell? y?t? ty?h?n. Se oli niit? luotsilaitoksen yksityiskohtia, joista olin t?h?n saakka ollut tiet?m?t?n. Min? kyll? tiesin, ett? laivat kulkivat y?aikaankin, mutta miten olikaan, en ollut tullut koskaan ajatelleeksi, ett? ihmisten t?ytyi nousta l?mpimist? s?ngyist??n ohjaamaan niit?. Aloin pel?t?, ettei luotsiel?m? ollutkaan aivan niin romanttista kuin olin kuvitellut; ainakin oli sen t?ss? puolessa jotakin per?ti proosallista.

Y? oli sangen pime?, vaikka t?hti? tuikki tihe?ss? taivaalla. Minun pelk??m?ni per?mies seisoi ruorissa ja ohjasi vanhaa alusta er?st? vilkuttavaa t?hte? kohti taivaanrannalle, samalla kun h?n piti laivaa kuitenkin virranuomassa. Molempien rantojen v?li? ei ollut t?ytt? engl. penikulmaa, mutta sent??n ne n?yttiv?t hyvin kaukaisilta, sumuisilta ja ep?selvilt?. Per?mies sanoi:

"Meid?n on laskettava Jonesin istutuksille, sir."

Nyt riemuitsi minun kostonhimoinen mieleni. Sanoin itsekseni: "Onneksi olkoon, mr. Bixby! -- Tulee hauskaa teid?n hakea Jonesin istutukset pime?ss? -- oikein toivon, ettette koskaan niit? l?yt?isi, niin kauan kuin el?tte."

"Yl?- vai alap??h?nk? istutuksia?" kysyi Bixby tyynesti.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!