: Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla IV. 1853-1900 by Rosendal Mauno - Finland Church history

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

oli ennen Gr?nbergin, Berghin, Durchmanin, Malmbergin y.m. mit? likeisin yst?v?. Gr?nberg tervehti h?nen tuloaan t?nne suurella ilolla. Mutta kuinka h?mm?styiv?tk??n h?nen yst?v?ns?, kuullessaan h?nen saarnaavan aivan toisin kuin he olivat toivoneet. N?ytt?? todellakin kuin olisi jonkunlainen hajaantuminen heid?n piiriss??n tapahtunut. Ingman k?vi minun luonani, min? lausuin vapaasti ajatukseni ja huomasin, ett? h?nen mielipiteens? varsinkin rukouksesta olivat toiset kuin muiden. H?n kertoi itse kymmenen vuotta sitten innokkaasti kannattaneensa Paavo Ruotsalaisen oppia; mutta muutamassa h??tilaisuudessa, jolloin h?n ensi kerran h?net tapasi ja iloitsi, kun h?n y?ksi sijoitettiin samaan huoneeseen Ruotsalaisen kanssa, sai h?n n?hd?, ett? Paavo oli kerrassaan v?kevien juomien liikuttamana. Ja kun t?m?n k?yt?s, kiroukset ja l?ys?t puheet vaikuttivat hyvinkin ep?miellytt?v?sti, huomasi Ingman heti, ettei semmoisen miehen oppi mitenk??n voinut olla puhdas eik? h?nen el?m?ns? puhtaan opin mukainen, koskapa puu tunnetaan hedelmist??n. T?m?n j?lkeen luopui h?n v?hitellen Ruotsalaisen puolueesta ja alkoi rukoillen tutkia pyh?? raamattua".

Ett? t?m?, samoinkuin muut uuden suunnan edustajain her?nn?isyydest? ja sen johtomiehist? lausumat ep?edulliset arvostelut suuressa m??r?ss? alensivat her?nn?isyyden mainetta yleisess? katsontatavassa, on sit? luonnollisempaa, kun useat heist? olivat etevi?, yleist? kunnioitusta nauttivia henkil?it?. Ja tunnettu on, ett? juuri ne heist?, joiden sanoille annettiin eniten arvoa -- Ingman, von Essen, Lauri Stenb?ck, Kihlman, F. O. Durchman -- ankarimmin sek? omissa ett? muissa piireiss? arvostelivat liikkeen yksipuolisuuksia ja vikoja. Jollei olekaan syyt? ep?ill?, ett? he n?in esiintyiv?t vakaumuksensa vaatimina eiv?tk? huonoista vaikuttimista, on toiselta puolen valitettavaa, ett? taistelun helteess? jo ennest??n kiihoittunut mieliala siten yh? enemm?n kiihoittui. Huonon palveluksen he t?m?n kautta ainakin her?nn?isyydelle tekiv?t. Moni liikkeen ulkopuolella oleva, joka sit? n?ihin asti oli my?t?tuntoisuudella arvostellut, liittyi vikoilijoihin, ja monet arat omattunnot, jotka vanhojen rakasten muistojen t?hden viel? olivat siihen kiintyneet, pahenivat ja luopuivat l?yt?m?tt? senj?lkeen en?? muissa piireiss? vastaavaa tyydytyst? uskonnollisille harrastuksilleen. Ja mit? uuden suunnan johtomiesten ymp?rille kokoontuneihin kansanjoukkoihin tulee, eiv?t ne kauan pysyneet koossa. Vuosi vuodelta ne pieneniv?t ja hajosivat v?hitellen maailmaan, pystym?tt? luomaan mit??n pysyv?ist? el?m?? sen liikkeen sijaan, josta he olivat luopuneet ja jonka harjoituksia he soimaten tuomitsivat. Sananviljely kodeissa lakkasi, lasten kristillinen kasvatus ja heid?n varjelemisensa maailman houkutuksilta unohtui, kanssak?yminen niiden v?lill?, joille uskonnonasia viel? oli kallis, lakkasi. Sanalla sanoen: uuden suunnan tarkoittama uskonnollisuus ei saanut jalansijaa kansassa. Kun her?nn?isyydest? eronnut vanha polvi poistui n?ytt?m?lt?, ei j??nyt mit??n j?lelle siit? uskonnollisuudesta, jota se oli edustanut. Niin k?vi esim. Isossakyr?ss? ja Alah?rm?ss?, joissa seurakunnissa liike, niinkuin olemme n?hneet, ennen jaon aikoja oli niin huomattavan suuri. Ylih?rm?ss? se kyll? hajaannuksen j?lkeen nousi uudelleen, mutta edustaen yksinomaan Malmbergin johtamaa her?nn?isyytt?.

Paljon elinvoimaisemmaksi osoittautui Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla jaon aikana syntynyt toistupalaisuus. Ei sek??n s?ilynyt suurina joukkoina, varsinkaan ei niill? tienoin, miss? Vilh. Niskasen edustama suunta voitti alaa, mutta siihen kuuluvat henkil?t riippuivat lujasti kiinni her?nn?isyyden vanhoissa traditsiooneissa ja noudattivat mit? huolellisimmin liikkeess? vallinneita tapoja sek? pysyiv?t jyrk?sti Laguksen uskonnollisessa katsantotavassa, sallimatta pienint?k??n poikkeusta siit?, mihin her?tyksen alkuaikoina oli totuttu. Alusta alkaen vakaantui t?ss? her?nn?isyyssuunnassa se jyrkk? vanhoillisuus, joka viime aikoihin asti on ollut sille ominaista. Muihin suuntiin n?hden noudattivat toistupalaiset, niiden joukossa useimmat heihin kuuluvat papitkin, jyrk?sti Laguksen katsantotapaa. Millaiseksi t?m? jaon myrskyiss? oli kehittynyt, n?kyy esim. seuraavista viimemainitun v. 1853 muutamalle yst?v?lle kirjoittamasta kirjeest? lainatuista sanoista:

"Meid?n on pidett?v? vastapuolueita semmoisina kuin ne ovat, nim. kaikin puolin ja kokonaan eksynein?, vaikka kuinka hurskailta he muutamissa kohdissa n?ytt?isiv?tkin. Kun perustaa ja el?m?? ei ole, on tarpeen oikein tarkata t?t?, sill? muutoin k?yd??n tinkim??n heid?n kanssaan, jonka kautta he vain saavat tilaisuuden ry?st?? meilt? aran omantunnon ja sis?llisen pelvon. Ja silloin olemme hukassa. Heit? on sent?hden pidett?v? suruttomina, joille emme mit??n mahda, ja sent?hden tulee meid?n karttaa kaikkea varsinaista riitaa heid?n kanssaan. Puhutaan ja opetetaan yksinkertaisesti ja puhtaasti. Jos joku kuulee totuuden ja omistaa sen, h?n sen omistaa. Kun n?emme n?it? Lotin em?nti?, jotka katsovat taaksensa hengellisen j?rkeilemisen alalle, niin huutakaamme hartaalla alinomaisella rukouksella alimmalta portaalta rakkaalta Armahtajaltamme apua, valoa, halua ja el?m??, jota h?n rikkaista varoistaan tahtoo antaa, ja pit?k??mme kaikki hetket hukkaan mennein?, jolloin emme ole t?ss? harjoituksessa" .

N?m? sanat tarkoittavat uuden suunnan edustajia. Sit? pelk?si Lagus enemm?n kuin mit??n muuta, esiintyen sit? vastaan yht? jyrk?sti kuin aikaisemmin Hedbergi? vastaan. H?n piti sit? j?rkeisuskontona, kaiken el?v?n kristillisyyden verivihollisena. H?ik?ilem?tt?m?n suorasti oli h?n, niinkuin olemme n?hneet , jaon aikana lausunut ajatuksensa siihen liittyneist? Suupohjan papeista eik? h?n t?st? mielipiteest? milloinkaan luopunut. Ei tahtonut h?n olla miss??n tekemisiss? heid?n kanssaan ja kehoitti yst?vi??n pysym??n heist? erill??n. Niinp? kirjoittaa h?n viimemainitussa kirjeess??n: "Ei pid? v?litt?? heid?n oppij?rjestelmist??n, vaan jos he tahtovat v?itell?, niin puhukaamme aivan yksinkertaisesti ja lyhyesti tiest?. Jos ei t?m? kelpaa , niin ei ryhdyt? muuhun. Sanariidoilla voimme kyll? el?m?n kadottaa, mutta emme sit? niill? koskaan saa" .

Mit? Laguksen suhteeseen Malmbergin ja Vilh. Niskasen liikkeeseen tulee, on kyll? my?nnett?v?, ett? h?n sit? vikoili ja ankarastikin arvosteli, mutta tarkastaessamme h?nen lukuisia, el?m?ns? loppuvuosilta s?ilyneit? kirjeit??n, huomaamme selv?sti, ettei h?n sit? pit?nyt niin vaarallisena eik? alkuaikojen her?nn?isyydest? vieraantuneena kuin uutta suuntaa. H?n kaipasi siin? sit? uskon kilvoitusta ja Herraa ik?v?imist?, joka oli h?nen uskonnollisen katsantotapansa oleellisin tuntomerkki, mutta sen oppi ihmisen turmeltuneesta tilasta, joka aina asetti jokaisen "alimmalle portaalle", ensink??n katsomatta h?nen kehityst??n pyhityksen tiell?, oli todellisuudessa paljon likemp?n? h?nen omaa kantaansa kuin niskaslaiset luulivatkaan. He syyttiv?t h?nt? kiiltopyhyydest?, jolla he tarkoittivat, ett? h?n muka teroitti pyhityst? vanhurskauttamisen kustannuksella, ja Lagus puolestaan heit? siit?, ett? he tyytyiv?t tuohon tuomittuun, kirottuun tilaan, pyrkim?tt? siit? aina uudelleen Kristukselta apua saamaan. Huomattava on, ett? miltei kaikki Laguksen kysymyksess? olevien kirjeiden, ajan opillisia riitakysymyksi? koskevat lausunnot ovat t?hd?tyt uutta suuntaa eik? niskaslaisia vastaan. Ja kuitenkin h?n tiesi, ett? viimemainittujen joukot kasvamistaan kasvoivat sek? ett? koko Malmbergin johtama liike heit? kannatti. Sek? Laguksen ett? Malmberg-Niskasen suunta pysyy jyrk?sti her?nn?isyyden kannalla eik? ota ohjelmaansa uuden suunnan teroittamia n?k?kohtia. He vikoilevat toisiaan, se on totta, mutta enemm?n persoonallisista kuin muista syist?. Vaikka Lagus ja h?nen yst?v?ns? j??v?tkin uudestaan elpyv?st? liikkeest? syrj??n, tukevat he opillaan sek? sill? rakkaudella, jolla he menneitten aikojen her?nn?isyydest? ja sen oppi-is?st?, Paavo Ruotsalaisesta, puhuvat ja kirjoittavat, sit? suosiollisempaa arvostelua, mink? liike jaon myrskyjen j?lkeen v?hitellen alkaa osaksensa saada. Hyvin t?rke? on varsinkin Laguksen esiintyminen t?ss? suhteessa, ollen terveellisen? vastakohtana niille ankarille arvosteluille, joihin moni uuden suunnan edustaja antoi aihetta. Vastapuolueidenkin t?ytyi n?et tunnustaa, ett? h?n oli etev? mies sek? tosi kristitty, ja h?nen sanansa painoivat paljon vaa'assa. Ja miss? Malmbergin tai Vilhelm Niskasen johtamassa hartausseurassa hyv?ns? olisi hyv?ksytty esim. seuraavat Laguksen v. 1853 kirjoittamat sanat, jos vain ei olisi tiedetty, ett? ne olivat kotoisin h?nen kyn?st??n: "Meid?n tulisi katsoa yksinomaan vanhurskauttamista ja aina pyrki? tullaksemme siit? osallisiksi. Totisesti, kun hetki joutuu, jolloin meid?n tulee astua Tuomarin eteen, emme saa vied? mukanamme muuta kuin synti? ja kurjuutta ja suurimpina pahantekij?in? katsoa Jumalan Karitsaan, turvautuen siihen, ett? h?n on vanhurskautemme, joka sulasta, ansaitsemattomasta annosta tahtoo meid?t autuaiksi tehd?. Pit??k? meid?n sitten synniss? pysy? ja siin? el??, koska pyhityspuuhamme eiv?t mihink??n kelpaa? Pois se, sanoo apostoli. Mutta tahdommehan kuitenkin pit?? pyhyytt? armotilamme todistuksena? T?h?nkin vastaan rohkeasti: pois se! Meid?n on perustettava kaikki yksin Kristukseen eik? itselt?mme milloinkaan vaadittava muuta, kuin mit? meill? todellisuudessa on, nim. synti? ja kurjuutta. Uskokaa minua ja omaa kokemustanne: t?m? on l?ksy, jota t?ytyy opetella koko el?m?n ajan. Ei kukaan p??se t?ss? mestariksi; ja luonnon tunkeutuminen armon tilalle tuottaa useimmille ep?selvyytt? ja sotkua. Antakaamme vain joka hetki ja niin keskeytym?tt?, kuin t?ss? el?m?ss? voi tapahtua, syntimerell? keinuvasta arkisiamme nousta k?yh? ik?v?imisemme tulla lapsiksi otetuiksi ja saada puhdistus Jesuksen veress?. T?m? on uskon teht?v? ja p??asia kaikessa. T?m? on valvova tilamme, kun Herra tulee. Joka t?ss? on ahkera, h?nelle k?y hyvin".

Verratessamme toisiinsa Laguksen ja Malmbergin yst?villeen jaon j?lkeen jakamia opetuksia ja neuvoja, on meid?n ottaminen huomioon, ett? ensinmainittu p??asiallisesti puhui ja kirjoitti kokeneille kristityille, viimemainittu joukoille, joihin joka p?iv? liittyi paljon vasta her?nneit?. T?m? selitt??, ainakin osaksi, miksi todistukset heid?n puheistaan monen mielest? ovat antaneet ja antavat aihetta siihen k?sitykseen, ett? heid?n opissaan muka oli suurikin erotus. Lis?ksi tulee se seikka, ett? Lagus yst?vineen vet?ytyi yh? enemm?n syrj??n taistelusta, Malmberg sit?vastoin teki ty?t?, soimausten ja tuomioitten ymp?r?im?n?. Luonnollista on, ett? viimemainittu puheissaan ja kirjeiss??n usein kosketteli vastapuolueen s.o. uuden suunnan hy?kk?yksi?, ja jos tuntuisikin silt?, ett? h?n liika paljon tuohon kiinnitti sanankuulijainsa huomiota, niin on t?m? erehdys, jollei puolustettavissa, niin helposti selitett?viss?. Sille jokseenkin yleiselle v??rink?sitykselle, ett? h?n muka synti? puolustaaksensa yksipuolisesti teroitti apostolin sanoja: "miss? synti on suureksi tullut, siin? armokin on yl?npalttinen", on antanut aihetta sekin, ett? h?n, niinkuin viimeksi mainitsemassamme kirjeess??n usein k?ytti paradoksin muotoa. Mutta ilmeist? on, ett? h?nen sananjulistuksensa, samoinkuin jossain m??rin Laguksenkin, uuden suunnan esiintymisen j?lkeen kehittyi evankeelisemmaksi, kuin se her?nn?isyyden alkuaikoina oli ollut.

Mit? Vilhelm Niskasen oppiin tulee, niin huomasi Malmberg siin? kyll?, niinkuin jo ennen olemme n?hneet, omituisuuksia, viel?p? erehdytt?vi? yksipuolisuuksiakin, mutta t?m? ei est?nyt h?nt? tuota ahkerasti toimivaa Kalajoen-varren johtomiest? yst?v?n??n pit?m?st? ja h?nt? kannattamasta. Kummankin silm?m??r?n? on jaon kautta hajonneiden her?nn?isyyden rivien kokoaminen ja niiden j?rjest?minen liikkeen s?ilytt?miseksi. Se pyrint? heid?t yhdisti, ja t?m? heid?n yhteisty?ns? se oli, jonka kautta Jumala n?in? kovina hajaannuksen vuosina valmisti liikkeelle tulevaisuutta Pohjanmaan tasangoilla.

Huomattava muutos Kalajoen-varren her?nneess? papistossa tapahtui, kun W. ?sterbladh v. 1853 siirtyi Alavieskasta Oravaisiin, jonka seurakunnan kappalaiseksi h?n edellisen? vuonna oli nimitetty. H?nen hell? luonteensa ja se seikka, ett? h?nen suhteensa Niskaseen viel? t?h?n aikaan oli verraten yst?v?llinen, olisivat ehk? jossain m??rin voineet est?? niskaslaisten ja toistupalaisten v?lien k?rjistymist?, mutta h?nkin vieraantui muuttonsa kautta Suupohjaan Kalajoenvarren her?nn?isyydest?. Uudessa seurakunnassaan sai h?n viel? tuntuvammin kuin Alavieskassa kokea jaon tuottamaa h?vityst?. ?sterbladhin silloista asemaa ja h?nen mielentilaansa kuvaa seuraava h?nen v. 1853 F. P. Kemellille kirjoittamansa kirje, jossa h?n muun ohessa lausuu: "Minua huolestuttaa ja pehme?? lihaani katkeroittaa se, ett? seurakuntani her?nneitten joukon hajaantuminen n?kyy yh? selvemmin. T??ll? on kaksi ecclesiae in ecclesia: toinen, joka liittyy pappiin, n?kyy yksinkertaisessa mieless? k?sitt?v?n, miten v?ltt?m?t?nt? on publikaanin tavoin saada armoa armosta ja asettua tarkkaamaan omaatuntoaan. He olivat vuosien kuluessa huolimattomasti hoitaneet kristillisyytt??n ja siten sortuneet 3/4-osan suruttomuuteen ja huolimattomuuteen. T?nne tullessani huomasin n?iden kyll? pit?v?n kiinni asiasta, mutta ei sill? vakavuudella ja oman turmeluksensa k?sitt?misell?, joita syntisen jokap?iv?inen vanhurskauttaminen v?ltt?m?tt?m?sti vaatii. Niiss? tilaisuuksissa, joissa olen heit? tavannut, olen sent?hden yksinkertaisesti puhunut l?ys?n uskon ja suostumis-kristillisyyden vaarasta, teroittanut heille syd?men ja omantunnon jokap?iv?ist? tutkimista Jumalan kasvojen edess? sek? ahkeraa k?ynti? el?m?n Herran tyk?. Olen n?ytt?nyt heille, ett? se evankeliumi, jossa ei kysyt? uskon taistelua s.o. jossa ei ole kokemusta syd?men ep?uskosta, on vain armon lihallista sovelluttamista. Muutamat ovatkin t?m?n k?sitt?neet, alkaneet syventy? asiaan sek? kerj?t? ?ljy? lamppuihinsa. -- Toisen ecclesian muodostavat ne sielut , jotka omistavat uskon kokonaan eiv?tk? tahdo tiet?? mist??n muusta kuin uskomisesta. En ainakaan ole huomannut heiss? ket??n, joka sairastaisi tilaansa tahi huolehtien uskoansa tekisi siit? selkoa itselleen. Heit? on joskus k?ynyt luonani, mutta tilastaan he eiv?t suoraan ole puhuneet. T?m? on arveluttava asia opettajalle, varsinkin koska joka taholta kuuluu soimaavia puheita Oravaisten ep?uskon-saarnaajasta. -- -- Toinen seikka, joka minua vaivaa, ei vain joka p?iv?, vaan y?t p?iv?t, on oman kristillisyyteni harjoitus -- se, olenko puustavinkaan j?lkeen oikein k?sitt?nyt evankeliumin opin uskosta. Kovin vaivaa minua se ajatus, ett? esit?n oppia v??rin, niin ett? tuo johtaa pois p??m??r?st?, joka on syntisten armonistuin, ja ett? siis vastapuolueen syyt?kset eiv?t ole perusteettomia. Usein ajattelen, ett? he ovat oikeassa ja min? aivan eksynyt pois tielt?, ett? itse olen lain tiell? ja eksyt?n muita sille tielle. Toisinaan taas tuumin, ettei voi muuten olla, kuin min? olen asian k?sitt?nyt. Ett? t?m? tekee mieleni raskaaksi, voit helposti ymm?rt??. Se pakoittaa minua alati huokaamaan Herran puoleen, ett? h?n valaisisi minua ja ottaisi pois oman v??r?n henkeni. K?sit?t my?skin, ett? t?m? usein vaikuttaa minussa orjallista henke?. Ajattelen: kyll? olisi henkeni enemm?n evankeelinen, jos olisin aivan yksinkertainen ja kysym?tt? j?rjelt?ni neuvoa voisin heitt?yty? Herrani ja Vapahtajani armon helmaan ja odottaa, ett? h?n selvitt?isi sekavat asiani. Voi, yst?v?ni, min? olen usein aivan kurja, vaivattu raukka, eik? mik??n ajatus ole minulle siet?m?tt?m?mpi kuin se, ett? minun, jonka tulisi toimittaa evankeelisen saarnaajan virkaa, t?ytyy olla kaikenkaltaisten uskontuulten ajelehtimana. Hartain toivoni on, ett? Herra johdattaisi minut ijankaikkiselle tielle ja tekisi mieleni horjumattomaksi" .

Miten arkailevaa mielt? t?m? kaikki yst?vyyden siteet s?rkev? ja ep?ilyst? synnytt?v? aika oli ?sterbladhissakin vaikuttanut, osoittavat seuraavat sanat: "Mit? t?ss? olen kirjoittanut, ei ole aiottu muiden luettavaksi. Se on veljen valitus, jonka h?n laskee osaaottavan yst?v?n eteen. En ole pyrkinyt t?nne, mutta Herra on totisesti minut t?nne kutsunut. Kovasti minua vikoilevat naapurini, Yli- ja Alah?rm?n herrat papit siit?, ett? olen sulkeutunut kotiini enk? k?ynyt heid?n luonaan, ja leimanneet minut uudeksi puoluep??llik?ksi, joka tahdon erota entisten toverieni joukosta! Voi, minua raajarikkoista raukkaa! Min?k? puoluep??llikk?! Mutta asema paikkakunnalla on nyt semmoinen, etten pid? viisaana ulottaa k?ynti?ni sinne. V?liin tekisi mieli tavata Ingmania, sill? joskus ennen olen veljellisesti keskustellut h?nen kanssaan enk? pid? oikein rehellisen? vet?yty? syrj??n ja itsep?isesti aikaansaada jakoa. Mit? tulee minun tehd??"

On merkille pantava, ettei ?sterbladh t?ss? kirjeess? puhu sanaakaan Malmbergista. Ei k?y kielt?minen, ett? t?m? selv?sti viittaa siihen, ett? h?nkin oli vakuutettu viimemainitun syyllisyydest?.

?sterbladhin l?heisin yst?v? n?ill? tienoin oli her?nn?isyyden vanha pylv?s Jaakko Vegelius, joka, niinkuin ennen olemme n?hneet, viel? jaonkin aikana koetti yll?pit?? sopua ja rauhaa her?nneitten toisiaan vikoilevien ryhmien v?lill?. H?nkin oli jo vet?ytynyt syrj??n, liittyen yh? likeisemmin Laguksen katsantotapaan.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!