: Paul Nicolay: Elämänkuvaus by Langenskj Ld Margareta Krohn Aune Translator - Nicolay Paul friherre 1860-1919

@FreeBooks

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down   0 Reactions

Login to give Reaction!

V?lien rikkoutuminen "maailman" -- maailmallisen huviel?m?n kanssa -- tuntui kai hyvin pian paroni Nicolaysta helpotukselta, sen ymm?rt??, kun tunnemme koko h?nen rakenteensa. H?n iloitsi varmuudesta, ettei h?nen tarvinnut alistua seurael?m?n hirmuvaltaan. Joskus sent??n saattoi h?nen kannanmuutoksensa johtaa ristiriitoihin ymp?rist?n kanssa. Niinp? h?n sai helmikuussa 1889 kutsun jo aikoja ennen m??r?ttyihin hovitanssiaisiin, joihin h?n oli vuosi sitten pyyt?nyt vaikutusvaltaista Set??ns? hankkimaan h?nelle p??syn. H?nen ?itins? ja vanhemman sisarensa mielest? h?nen olisi pit?nyt noudattaa kutsua, jollei, niin h?n loukkaisi set??ns?, joka oli n?hnyt niin paljon vaivaa hankkiakseen sen h?nelle, ja sit? paitsi h?nen k?yt?ksens? olisi Majesteeteista piittaamatonta. Helmikuun 10:nten? Paul Nicolay kirjoittaa siit?: "On vaikeata, kun en n?e selv?sti -- ja kun omaiseni pyyt?v?t vaikuttaa minuun. Yksinomaan uskonnollisista syist? olen p??tt?nyt kielt?yty? tanssiaisista. Ik?vystymisen ja h?millisyyden ik?vyytt? en ajattele en??, mutta tunnen, ett? Jumala on johtanut minua m??r?ttyyn suuntaan ja saanut minut luopumaan maailmallisuudesta. Jos ottaisin kutsun vastaan, l?htisin kuin vastakkaiseen suuntaan, ja se voisi vied? minut yh? pitemm?lle." H?n kielt?ytyy siksi kutsusta tunnustaen, ett? siten panee itsens? Majesteettien pahastumiselle ja virkamiesuransa vahingoittumisen uhalle alttiiksi. -- Kahta vuotta my?hemmin h?n kuitenkin joutuu samantapaiseen tilanteeseen, josta sopinee mainita edellisen yhteydess?. Monrepos'ssa oleskellessaan h?n sai kuulla, ett? keisari Aleksanteri puolisoineen astuisi maihin Viipurissa matkalla Langinkoskelle. "Oli heti selv??, ett? ?iti menisi satamalaiturin paviljonkiin vastaanottamaan heit? -- mutta minulle ei ollut selv??, mit? min? tekisin. Persoonallisesti olisi minulle oikeastaan ollut hauska saada n?hd? heit? l?hemp?? ja tulla heille esitellyksi, mutta en tiet?nyt, mit? Jumala ajatteli siit?, kun H?n ei sallinut minun menn? hovitanssiaisiinkaan. Pyydetty?ni Jumalan johtoa en kuitenkaan ollut levoton. Sunnuntaiaamuna avasin raamattuni, joka aukesi Danielin kolmannen luvun kohdalta, ja kun luin sen, huomasin siit?, etteiv?t Danielin kolme yst?v?? saaneet tehd? kaikkea mit? muut. Olikohan sill? ja esittelyll?ni jotain yhteytt?? Mutta mit? yhteytt?? Ei mit??n. Menen huoneeseeni, avaan Uuden Testamenttini ja silm?ni kiintyv?t 2 Kor. 6: 14:nteen. Mit? siis? ajattelen. Ennakkoluuloa, minun t?ytyy ep?ill? itse?ni. Joka tapauksessa rukoilen, ett? Jumala n?ytt?isi minulle tahtonsa selv?sti ja pakottaisi minut noudattamaan sit?, vaikkapa vastoin omaa tahtoani. Min? j?t?n H?nen huolekseen tahtonsa toteuttamisen. T?n? iltana menen kuvern??rin luo kuulemaan, mit? mielt? kreivi Heyden on t?st? asiasta." -- Kreivi Heyden selitti, ett? olisi kiusallista, jos v?ltett?isiin alamaisvelvollisuuksia, ja m??r?ttiin sitten, ett? paroni Nicolay senaattorien ja muiden ylh?isten virkamiesten seurassa esitell??n Majesteeteille. Mutta illalla h?n kohtasi Uudesta Testamentistaan sanat 1 Kor. 7: 17:nnest?: "Vaeltakoon vain kukin sen mukaan... miss? Jumala on h?net kutsunut..." ja h?nest? nuo sanat olivat varsin merkitykselliset. Kaikki kolme kohtaa n?yttiv?t viittaavan samaan ajatukseen, ett? Jumala voi "hyvin persoonallisella tavalla" kehoittaa H?nelle antautunutta ihmist? luopumaan maailmallisesta teosta silloinkin, kun siihen ei itsess??n sis?lly mit??n suoranaisesti v??r??. Aikana, joka oli j?ljell? esittelyp?iv??n, ei h?n kuitenkaan p??ssyt selvyyteen itsest??n. H?nell? oli vain voimakas tunto siit?, ett? Jumala oli t?ll? kertaa todellakin tahtonut puhua h?nelle noilla raamatunlauseilla, ja h?net valtasi "suuri pelko, ettei vain olisi tottelematon". Pyydetty??n illalla johdatusta h?n sai vastauksen Apostolien tekojen 16: 7:nnest?: 'Henki ei sallinut'. "-- Silloin rauhoituin. Kun olen niin paljon rukoillut ja saanut sellaisia vastauksia, olen varma, ett? niin on Jumalan tahto, ja minut t?ytt?? suloinen rauha."

Monen mielest? ehk? kysymys, joka tuotti paroni Nicolaylle niin paljon p??nvaivaa, ei olisi ollut niin vakavan pohdinnan arvoinen -- mutta Paul Nicolay otti koko el?m?n vakavasti, ja se, joka oli kasvanut ylh?isaatelisessa, vanhanaikaisesti alamaisuskollisessa piiriss?, hovi-ilman l?heisess? kosketuksessa, n?ki varmasti sit?paitsi koko asian aivan toisenlaisessa valossa. Saman ominaisuuden, jonka Paul Nicolayn aritmetiikan opettaja oli h?ness? todennut ja jota h?n itse kerran nimitti ainoaksi hyv?ksi puolekseen -- sen, ettei h?n voinut p??st?? probleemia k?sist??n ratkaisemattomana tai puolittaisena -- tapaamme h?ness? nyt samoin kuin vastakin. H?nen probleeminsa olivat enimm?kseen eetillist? laatua. Ja koko el?m? muodostui h?nelle t?rkeitten ja vaikeain teht?v?in sarjaksi, jotka kaikki oli Jumalan avulla ratkaistava.

ENSI KYLV?.

Kun Paul Nicolaylle oli selvinnyt, ett? h?n voi ja ett? h?nen tuli luopua kaikesta, mik? oli olemassa vain h?nen omaksi huvikseen, alkoi sekin ajatus, ett? h?nen piti myyd? ep?jumalansa, purjehdusjahtinsa "Lady", yh? useammin liikkua h?nen mieless??n. H?n ilmoitti sen myyt?v?ksikin, mutta kun ei tullut ostajaa, heitti h?n sikseen myymishankkeet t?ll? kertaa. Sit?vastoin paroni Henrik Wrede teki er??n ehdotuksen, johon Nicolay suostui hetken ep?r?ity??n. Miksei Lady? voisi k?ytt?? Herran palvelukseen -- l?hetysveneen?? Olihan saaristossa monta seutua, joissa harvoin, tuskin koskaan, kuultiin saarnaa, ja miss? v?est? tuskin kykeni hankkimaan itselleen raamattua tai muita hyvi? kirjoja. Paroni Wrede tarjoutui yst?v?ns? seuraksi t?m?n ensi retkelle, ja elokuun alussa 1890 tuuma pantiin toimeen.

Yst?vykset l?htiv?t Toivolasta, miss? paroni Nicolay oli vieraillut, Kotkaan, jonka satamassa "Lady" oli ankkurissa. Kotkasta he ohjasivat kulkunsa Suur-Mustaan, miss? viipyiv?t p?iv?n jaellen uskonnollisia lentolehtisi? "yst?v?llisille saarelaisille", kuten paroni Nicolayn muistiinpanoissa mainitaan. Paroni Wrede puhui v?est?lle ja luki suomalaisen saarnan -- mihin h?nen yst?v?ns? ei olisi n?ihin aikoihin suomenkielen taitonsa puutteellisuuden vuoksi pystynyt. Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa navakan tuulen puhaltaessa Majasaarelle ja Nuokkaan ja sielt? Haapsaarelle. Puolitiess? nousi Haapsaaren puolelta suurenmoinen ukkosilma, ja se pelotti paroni Wrede?, joka ei kest?nyt meritautia ja tunsi jo sen oireita. H?n pyysi siksi toveriaan niin pian kuin suinkin k??ntym??n takaisin ja laskemaan h?net maihin Haminaan. Paroni Nicolay teki ty?t? k?sketty? ja palasi sitten Monrepos'hon kiitollisena, ett? oli saanut k?sityksen siit?, miten t?t? uutta ty?t? oli teht?v?.

Er?s este oli kuitenkin samansuuntaisen toiminnan jatkamisen tiell?, nimitt?in kieli. Jos paroni Nicolay l?hti yksin matkalle, k?vi tuo este miltei voittamattomaksi, sill? h?n osasi ruotsia vain puutteellisesti ja suomea hyvin v?h?n. M??r?tietoisen tarmokkaasti h?n alkoi heti ottaa suomenkielen tunteja oppiakseen niin paljon, ett? kykenisi ainakin kirjojen jakelijaksi. Rohkaisevalta tuntui, kun er?s ven?l?isen raamattuseuran palveluksessa oleva henkil? tarjosi h?nelle nelj?tuhatta kappaletta suomalaisia lentolehtisi?. H?n n?ki siin? mielest??n merkin siit?, ett? Jumala hyv?ksyi h?nen aikeensa. 14 p:n? hein?kuuta 1891 h?n arveli olevansa valmis toiselle l?hetysmatkalleen. H?n l?hti nyt ensin ruotsalaisseutuihin, joissa h?n helpommin p??si v?est?n kanssa kosketuksiin, ja aloitti Orrengrundista, miss? luotsit ottivat h?net yst?v?llisesti vastaan, mink? j?lkeen k?ytiin Boist?ll?, Reimarslandetissa, Kampuslandetissa ja Kungshamnissa. Paroni Nicolay antoi usein ilmojen ja tuulien m??r?t? reittins?, varmana siit?, ett? Kristus hallitsi niit?kin ja niiss? antoi h?nelle sit? johtoa, jota h?n tarvitsi. Itse ty?lle h?n ei ollut viel? laatinut varmaa suunnitelmaa, ja usein h?n tunsi kyll?kin ep?r?iv?ns?, miten ryhty? siihen k?siksi. Mink?laiseksi h?nen toimintansa t?ll?in muodostui, sen n?emme parhaiten niist? yksityiskohtaisista kuvauksista, jotka h?n on itse piirt?nyt n?ist? ensimm?isist? l?hetysmatkoista. Yksinkertaisen asiallisina ne luovat selv?n kuvan kolport??riparonista sek? purjehtiessa ett? tuossa usein vaivalloisessa eik? suinkaan aina kiitollisessa ty?ss?, joka suoritettiin maissa. Muutamat otteet h?nen kertomuksestaan ensimm?isest? omintakeisesta matkasta voivat siksi olla varsin mielenkiintoiset.

"Kungshamnista saapuu vene tuoden maitoa ja marjoja vastalahjaksi eilisist? kirjoista. -- Nostin ankkurin. N?in jonkun matkan p??ss? ryhm?n miehi?, jotka olivat nostamassa tukkeja vedest?. Ankkuroin uudestaan ja l?hdin heid?n luokseen jakaen heille lehtisi? ja puhuen niin hyvin kuin osasin. Jouduin er??n kanssa hauskaan, todelliseen suoranaiseen keskusteluun. He ostivat useita ruotsalaisia ja suomalaisia Uusia Testamentteja ja olivat hyvin siivoja. Sitten, hiukan ep?r?ity?ni minne purjehtisin, valitsin tuntemattoman reitin Parlahden sel?n kautta. Pys?hdyin ja k?vin L. D--bergin kyl?ss?. Miehet olivat niityill?, naiset kotona rahattomina. Er??ss? tuvassa n?in sairaan r??t?linvaimoraukan, annoin h?nelle lehtisi?ni ja Uuden Testamentin. Miksi en voinut rukoilla sairaan vaimon puolesta ja tehd? h?nt? terveeksi? -- Monissa paikoin minua pyydet??n odottamaan kahvin keitt?mist?, mutta en jouda! -- -- -- Tahtoisin Jumalan avulla ymm?rt?? paremmin, kuinka voisin puhua ihmisille tarkoitusta vastaavammin ja olla H?nen kanssaan sellaisessa yhteydess?, ett? kuulisin H?nen ??nens? joka kerta kun puhun. -- -- Kaunis aamu, heikko kaakkoistuuli, raskas ilma. Sousin maihin Pajurin seurassa ja menin kyl??n. Enimm?kseen naisia. Puhuin suomea. Muutamat tuntuivat liikutetuilta, ottivat vastaan lentolehtisi? ilomielin, mutta eiv?t ostaneet yht??n ainoata kirjaa. Heill? on kaikilla Uudet Testamentit, monilla raamattukin. Miesten poissaollessa naiset eiv?t saa k?ytt?? rahoja. K?vin uimassa, ennenkuin menin er??seen taloon. Puhuin enimm?kseen Jumalan rauhasta. 'Jolla ei ole Kristuksen henke?, se ei ole H?nen omansa'. Room. 8. Kristuksen henki on rauhan henki 'Oletteko ottaneet sen vastaan?' Aina sama v?lttelev? vastaus: 'Kyll?h?n se pit?isi olla.' J?tin heille lentolehtisi?. Purjehdin Kaunissaareen. Menin luotsitupaan, tapasin siell? kolme miest?. Er?s tuntui miltei ivalliselta, toinen kuunteli. Heill? ei ollut raamattua, ei liioin Uutta Testamenttia -- eiv?tk? he tarvinneetkaan, oli muka kotona. Kaikkialla noita kiusallisia postilloja -- kysyt??n virsikirjoja, laulukirjoja, postilloja! Kuljen saaren poikki, noin kolmen kilometrin matkan, helteinen ilma, raskas laukku. Tapasin hein?niityll? hauskan miehen. H?n pyysi minut luokseen ja tarjosi kahvit. Jumala h?nt? siunatkoon. Enimm?t ihmiset eiv?t olleet erikoisen rohkaisevia -- jospa lehtisist? l?htisi apua! -- Er??n veneen vierell? oli viisi kuusi henke? koolla. Kun aloin, kohtasi minua hymyily, mutta sana 'Jumalan rauha' sai heid?t hyvin totisiksi, ja niin saatoin esitt?? viestini. Palasin jahdilleni ja purjehdin eteenp?in. Ukkospilvi? tuulen puolella, jotka toivat muassaan etel?tuulta. P??simme komeasti Kotkaan. -- Purjehtiessa pit?? aina olla valppaana, se ottaa valtoihinsa, ja min? kadotan el?v?n yhteyteni Jumalan kanssa. Mutta Jumala lohdutti minua omalla rakastavalla tavallaan. T?n? aamuna avasin ruotsalaisen raamattuni, eteeni aukesi Jes. 44: 1., ja katseeni osui n?ihin alleviivattuihin sanoihin: 'Sin? olet palvelijani, min? en unohda sinua.' Se oli minulle suoraan Kuninkaalta tullut sanoma. Jumala on tunnustanut minut palvelijakseen ja muistuttaa itse minulle, ettei H?n unohda minua. Kuinka kallisarvoinen onkaan minulle t?m? sanoma ja kuinka kiit?nk??n Herraani ja Mestariani siit?."

Ymm?rr?mme niin hyvin, ett? kokematon l?hetti tunsi tarvitsevansa rohkaisua ja apua t?n? ensimm?isen? vaikeana ty?kautenaan. H?n on tietoinen siit?, ett? h?n nyt onnistuu saamaan sanomattoman v?h?n aikaan kolport??ritoiminnallaan ja sanoillaan, mutta h?n tuntee silti olevansa velvollinen k?ym??n Jumalan h?nelle osoittamaa tiet?. Kun h?nt? t?ll?in kohtaa ulkonaisia ja sis?isi? vaikeuksia, kyselee h?n usein itselt??n, eik? se tied? sit?, ett? h?n on jollain tavalla pahoittanut Herraansa ja menett?nyt H?nen luottamuksensa huolimattomuudellaan, v?linpit?m?tt?myydell??n tai tottelemattomuudellaan. T?m? tunne vaivaa h?nt? "niinkuin ennen vanhaan", ja ujous ja itsearvostelu saavat taas ??nens? kuuluville ja houkuttelevat h?nt? pois tuosta raskaasta teht?v?st?. Mutta sellaisina hetkin? h?n etsii lohtua varmuudesta, ett? Jumala kaikesta huolimatta rakastaa h?nt?. H?n antautuu uusin tarmoin ty?h?ns?. K?ynnist??n kyl?ss?, miss? ihmiset j?lleen tuntuvat h?nest? "ei juuri rohkaisevilta, elottomilta ja v?linpit?m?tt?milt?", h?n kirjoittaa seuraavat kuvaavat sanat: "No niin, t?m?h?n on vain kylv??." T?m? ajatus yll?pit?? h?nt?.

Ty?ll? saaristolaisv?est?n keskuudessa, johon h?n antautui monena vuonna, tuli joka tapauksessa olemaan merkityst? sit? miest? kasvattavana, josta oli kerran koituva "ihmisten kalastaja" ja suurisuuntainen j?rjest?v? kyky. T?m? ty? laajensi ennen kaikkea h?nen kokemuspiiri??n. Matkoillaan h?n tutustuu mit? erilaisimpia tyyppej? edustaviin ihmisiin -- hihhuleihin, joiden "ankaran lainalaisuuden" takaa h?n kaikesta huolimatta tuntee el?v?n el?m?n lehahduksen, itsevarmoihin hedbergil?isiin, jotka hakivat h?net k?siins? pelk?st??n v?itell?kseen, ven?l?isiin kalastajiin, jotka kehittelev?t h?nelle sellaista mielipidett?, ett? muka Jeesuksen pelastusty? koski vain jo H?nen aikanaan kuolleita eik? nykyisin el?vi? ihmisi?, joiden on hankittava autuutensa omilla t?ill??n. H?n tottuu v?hitellen antamaan julistukselleen eri vivahteita kuulijainsa laadun mukaan. H?n oppii ymm?rt?m??n, ett? "hengellinen n?lk? on her?tett?v?, ennenkuin sen voi tyydytt??". H?nen katseensa teroittuu huomaamaan yksil?it?, jotka hiovat massan, ja h?n alkaa osata tarttua oikeisiin sanoihin, kun h?nen on sielunhoitajana k?sitelt?v? persoonallista h?t?? tai persoonallista surua. Niinp? h?n lohduttaa esim. levotonta ?iti? kertomalla Augustinuksesta, kyynelten pojasta. Sielunh?t??n joutuneet tulevat h?nen jahdilleen, ja usein h?net kutsutaan sairasvuoteitten ??reen.

T?m?n kaiken keskell? kasvaa yh?ti h?nen luottamuksensa Jumalaan, joka yksin tekee h?net kykenev?ksi olemaan l?himm?isilleen hengellisesti hy?dyksi. "Jumalaan katsominen, se ainoa tuo voimaa", h?n kirjoittaa v. 1893. "Me emme voi muuta kuin antaa H?nen toimia." Vaivoissa ja vaikeuksissakin h?nelt? j?? aikaa omakohtaiseen seurusteluun Jumalan kanssa, jonka syvyys ja ihanuus on paljon yli tavallisen mitan. El?m? merell? tuottaa h?nelle -- merta rakastavalle -- usein suurta ja puhdasta iloa. H?n iloitsee hetkist?, jolloin meri p?ilyy sinisen? ja saaristo on kaunis -- "V?limeri ja Capri", h?n kirjoittaa kerrankin Suursaarelle tullessaan -- mutta my?s "vihaisista vihreist? aalloista, valkoroiskeisista", raikkaista tuulista ja kunnon purjehduksesta. Mutta kaikessa t?ss? h?n ennen muuta kohtaa Jumalan. H?n pyyt?? p??st? selville H?nen tahdostaan aina kun h?nen on ryhdytt?v? johonkin merell?. "Pajuri on usein hermostunut kummallisista temppuiluistamme", h?n kirjoittaa kerran. H?n rukoilee Herraansa ottamaan kaiken omaan huostaansa ja huudahtaa n?hdess??n, ett? h?nen rukouksensa on kuultu: "Kuinka suurenmoisesti Jumala menettelee!" H?nen kykyns? huomata Jumalan k?si v?h?p?t?isimm?ss?kin -- mik? oli h?nelle luonteenomaista l?pi koko el?m?n -- p??see suuresti kehittym??n n?ill? purjehdusretkill?. Lapsellisen v?lit?n, hymyhuulinen kiitollisuus haastaa noista v. 1895 jonkin uskonel?myksen j?lkeen kirjoitetuista sanoista: "Jumalan lapselle ei ole olemassa sattumia, vaan tuollainen yhteensattuma on pienoinen lahja, v?h?inen Jumalan hyvyyden osoite." Viel? l?hemm?ksi Jumalaansa h?n varmaan tuli vaaran hetkell? -- h?n on monta kertaa hengenvaarassa matkoillaan. Mutta l?himm?ksi me tunnemme h?nen p??sseen, kun h?n joskus enn?tt?? asettua Jumalansa eteen aivan yksin, ei rukoillakseen, ei kiitt??kseen, vaan ainoastaan ik?v?iv?n? ja hartaana. Sellaisten hetkien ymp?rille pystyv?t p?iv?kirjan koruttomat sanat luomaan ilmapiirin t?ynn? pyh?? hiljaisuutta, jota emme tohdi katkaista.

Paroni Karl August Wrede on kertonut, miten meneteltiin, kun h?n oli kerran mukana Nicolayn l?hetysretkell? er??lle Haminan edustalla sijaitsevalle saarelle. Pitkin saarta l?hetettiin sana, ett? silloin ja silloin pidet??n kokous t?ysi-ik?isille ja hiukan my?hemmin toinen lapsille. Paroni Wrede kysyi, puhuisiko h?nkin kokouksissa. "Puhu vaan, jos sinulla on jotakin sanottavaa", vastasi paroni Nicolay. "Millainen on ohjelma; miss? j?rjestyksess? se suoritetaan?" kyseli vieras edelleen. "Samapa tuo, sen Jumala osoittakoon!" Tuollainen kokousten j?rjest?minen tuntui paroni Wredest? hieman ihmeelliselt?, mutta h?n sai todeta, ett? molemmissa oli paljon v?ke? ja saarnaajilla tilaisuutta puhua yksityisesti useille osanottajille "ainoasta tarpeellisesta". -- Maallikkosaarnaajien antama apu ei paroni Nicolayn mielest? vapauttanut h?nt? itse??n puhumisvelvollisuudesta. H?n tottui aika hyvin pit?m??n uskonnollisia puheita ruotsiksi, puhuipa joskus, pakon vaatiessa suomeksikin. Mutta erikoisen suurta luottamusta kykyyns? h?n ei saanut: "Kuinka kelvoton evankelista olenkaan, kuinka kiusallista minun on 'hy?k?t?'", h?n kirjoittaa viel? Suursaarella v. 1896. Silti h?n ei j?tt?nyt k?ytt?m?tt? ainoatakaan tilaisuutta. Monin paikoin h?n oli yhteisty?ss? pelastusarmeijan kanssa, johon h?n oli tutustunut jo aikaisemmin Viipurin esikaupungeissa. Aluksi monet sen toimintatavoista vaikuttivat h?neen hyvin vastenmielisesti, mutta se ei h?nest? oikeuttanut h?nt? k??nt?m??n selk??ns? j?rjest?lle, jonka ty? h?nen t?ytyi tunnustaa uhrautuvaksi ja hedelm??tuottavaksi. "Ei saa koskaan olla liian varma ensimm?isest? vastenmielisyydest??n", h?n kirjoittaa lausuttuaan ilmi vastenmielisyytens? julkiseen todistamiseen.

Jo ensimm?isen? l?hetysvuotenaan h?n oli ryhtynyt ty?h?n, jonka sai suorittaa aivan yksin, nimitt?in myym??n ven?j?nkielisi? Uusia Testamentteja ja hartauslehtisi? Uuraan salmen l?hist??n sijoitettuihin sotalaivoihin. H?net p??stettiin yleens? n?ihin laivoihin, ainoastaan poikkeuksellisesti h?n sai pyynt??ns? vastaukseksi torjuvan "ne nado" . Matruusit kutsuttiin kannelle ja he katselivat uteliaasti esille pantuja kirjoja. Muutamilla laivoilla ostettiin niit? mielell??n -- muuan matruusi sanoi esim. kerran toiselle hyvin paheksuvasti: "Mik? matruusi sin? olet, jolla ei ole Uutta Testamenttia?" Mutta sattuipa niinkin, ett? he nauroivat ja katselivat niin kirjoja kuin myyj?? kuin mit?kin ihme-el?v??. Upseerit suhtautuivat asiaan kokonaan sen mukaan, tiesiv?tk?, kuka oli tuo hiljainen, vaatimaton kirjainmyyskentelij?, vai eiv?t. Kun toisella laivalla kohtelu oli kopeaa ja h?n sai levitt?? tavaransa maahan laivan kannelle, kutsuttiin h?net toisella upseerien hyttiin ja kohdeltiin paronina. "Tunnen olevani kuin mik?kin Tuhkimus", h?n kirjoittaa sellaista koettuaan. H?nt? ahdisti kiusaus n?ill? laivak?ynneill??n heti ilmaista itsens? ja esiinty? upseerien parissa maailmanmiehen? eik? l?hetyssaarnaajana. "Siell? tuntee olevansa kuin toisessa maailmassa. Tekisi mieli olla siell? vierask?ynnin mieluisalla pohjalla eik? Jumalan teill?." Niin monet maailmalliset harrastuksethan olivat h?nelle ja n?ille upseereille yhteisi? -- entiset Pietarin-aikuiset tuttavat, suurpolitiikka ja ennen muuta purjehdus ja meriasiat -- h?nen erikoiskiintymyksens?. Mutta n?ist? asioista puheleminen, kun h?n tuli laivaan Jumalan valtakunnan asioissa, tuntui h?nest? ajanhukalta ja keinolta v?ltt?? mahdollisia ik?vyyksi?. H?nen rehellinen luontonsa nousi vastustamaan kaikkea, mik? olisi vivahtanutkin uskottomuudelta h?nen palvelemalleen asialle. T?m? seikka sek? ven?l?isill? aluksilla vallitseva kokonaan vieras henki teki h?nelle t?m?nkaltaisen ty?n vaikeaksi, mutta h?n tunsi olevansa kutsuttu siihen eik? h?n luopunut siit? koko sin? aikana, jonka h?nen saaristol?hetyst??n kesti.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

(0)

Login to post a comment!